Arkistot: Kesäkuu, 2008
Lohkaisuja rautakaupassa
Olen töissä rautakaupassa, ja esittelin trimmeriä eräälle +50 miesasiakkaalle. Aikani selostettuani laitteen ominaisuuksia tarjosin miehelle sitä käteen kokeiltavaksi.
Minä: ”Haluatko koettaa miltä se tuntuu käteen, olisiko sillä hyvä työskennellä?”
Asiakas: ”En, mutta voisin minä sinua kokeilla!”
Eeeeh, niin hauskaa.
Tai sama kun suosittelin eräälle asiakkaalle luonnonkarvaista pensseliä, niin kyllä sitä sitten niin naureskeltiin, että ”jaa, vai että ihan LUONNONkarvaista!”. Juma sentään…
Kyllä tuo asiakaspalvelu on sitten joskus ratkiriemukasta. x)
T:N86
Äiskän luvalla
Olen töissä suurehkon marketin kassalla. Eräänä päivänä kassalle tulee arviolta 10-vuotias poika kädessään konsolipeli, josta tiedän katsomattakin, että se on suunnattu yli 18-vuotiaille. Pojan ojentaessa peliä totean, että en voi myydä sitä, koska se on vain yli 18-vuotiaille. Viereen tulee pojan äiti, joka sanoo, että kai voit myydä, kun äiti on vieressä antamassa luvan. Totean, että minun on soitettava myymälän neuvontaan ja kysyttävä asiasta. Vielä puhuessani puhelimessa äiti hermostuu ja alkaa melkein huutaa, että ei sitten oteta sitä peliä, jos kerran on niin vaikeaa. Suljen puhelimen ja kerron sen, mitä neuvonnastakin sanottiin, eli että peleissä on ikärajat aivan syystä, koska sisältö on lapselle sopimaton. Ehdotan, että äiti voisi lukea vaikka internetistä, millainen peli on, ennen kuin antaa luvan sen pelaamiseen.
”Luuletko, että tätä ei muut pelaa?”, äiti kysyy. Siskon lapsilla kuulemma on kyseinen peli. Koetan vielä sanoa, että pelin sisällön takia sillä tosiaan on K18-merkintä, kuten elokuvillakin. ”Turha selitellä! Älytöntä tämä on! Jos olisin tullut itse ostamaan pelin, et olisi sanonut mitään!”, äiti tiuskaisee. Tyydyn toteamaan, että emme tietenkään voi valvoa, mita vanhemmat lapsilleen ostavat. Lopulta aasiakas (äiti) haluaa jättää pelin ostamatta, puhisten vielä lähtiessään, miten älytöntä on, etten suostu myymään peliä hänen pienelle pojalleen…
Ei voi kuin ihmetellä. Tuskin niitä ikärajoja ihan huvikseen peleihin laitetaan…
T:Ilkeä kassatäti
Kuningas Alkoholi
Mieleenpainuvimmat tapaukset tiskin takaa…
Ensimmäinen sattui joitain vuosia sitten ruokaravintolassa; Vanhempi pariskunta saapui aikaiselle illalliselle nähtävästi suoraan Tallinan laivalta.
Ruoka huuhdottiin alas oluella ja siiderillä, jotka päätin olevan pariskunnan viimeiset tässä ravintolassa nauttimat alkoholituotteet. Rouva torkahti aterian päätteeksi ja ajattelin pariskunnan tajuavan itse siirtyä kotiin huilimaan. Mies halusi tilata lisää olutta ja siideriä heille, mutta ystävällisesti ilmoitin että alkoholitarjoilu heille on päättynyt. Kun olutta ei saanut, niin tilattiin jälkiruoaksi irish coffeet, ja kun ei saanut niitäkään niin minusta kehkeytyi maailman huonoin tarjoilija ja virolaiset on kymppikansaa asiakaspalvelussa ja meidän pitäisi ottaa heiltä opiksi, vielä parempi: meidän pitäisi antaa työpaikkamme kaikille virolaisille tarjoilijoille… Sain hyvät aplodit muilta asiakkailta, kun saattelin herrasväen hymyillen ulos ja kehotin heitä seuraavan kerran jäävän sinne Viroon.
—————
Toinen tapaus sattui eräänä kesäpäivänä työkaverilleni kauppakeskuksen baarissa.
Miesasiakas saapui erittäin huojuvasti tiskille.
Myyjä: ”Hej, mitäs mitäs?” (ilmeestä näki että kolleegani ei aikonut miehelle enää myydä)
Asiakas: ”Huone 417.” (syvästi sammaltaen)
M: ”Häh?”
A: ”Hukkasin avaimen huoneeseen 417.”
M: ”Et sä kyl mitään ku tää on ravintola kauppakeskukses.” (kaverini kuulostaa melko hämmentyneeltä)
A: ”Eikö tää oo tän hotellin respa?”
M: ”Ööh, eipä taida olla ku ei täs oo hotellia.”
A: ”Ihan varmasti olin viime yönä täällä yötä p*rkules.”
M: ”No et kyllä ollu ku ite laitoin yöllä hälyt päälle ja ovet lukkoon. Mikähän se hotellin nimi mahtais olla?”
A: ”En minä muista, joku äsmarketin hotelli se oli.”
M: ”No meillä ei valitettavasti ole koneet yhteydessä Sokos-hotellien varausjärjestelmään, mutta tuossa vieressä olis yks hotska jossa varmaan osataan auttaa.” (kaveri osoittaa lähimmän hotellin suuntaan)
A: ”No v*ttu saa mistään kunnon palvelua.”
Mies poistuu kaverini osoittamaan suuntaa ja katoaa naapuriravintolan ovista sisään, ja oli kuulemma sielläkin yrittänyt päästä huoneeseensa…
T:Oluenlaskija
Ajatuksia lukeva asiakaspalvelija(?)
Olen pitkään ihmetellyt, että kuvittelevatko suomalaiset että (tässä tapauksessa) ravintoloissa tarjoilijat ovat ajatustenlukijoita?
Monesti tilausta otettaessa pitää arvuutella mitä asiakas haluaa syödä/juoda, vaikka sitä suoraan kysyykin. Tai jos asiakas haluaa vielä hetken miettiä, niin ei mitään hätää, minulla on varmasti muitakin asiakkaita palveltavana/muitakin töitä tehtävänä, että sinä voit rauhassa harkita mitä haluat tilata.
Ja kun olet saanut annoksesi, niin ole ystävällinen ja kerro jos siinä on jotain vialla ja kerro myös jos haluat että annoksesi palautetaan vian vuoksi keittiölle. Eikä siinä huvikseen kuljeta pöydän ohi ”kyttäämässä”, vaan ihan sen takia siitä kuljetaan, että halutessasi saat lisää juotavaa/jälkiruokaa/laskun tms.
Hyvät (a)asiakkaat, kun käytte ravintolassa, niin älkää pelätkö kertoa tarjoilijalle mitä haluatte ja varsinkin kun olette valmiita maksamaan ja haluatte poistua, olkaa ystävällisiä ja kertokaa että haluatte laskun! Vaikka olemme paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin en ole vielä törmännyt alan ihmiseen joka olisi ajatustenlukija. Ei auta tuijotella tarjoilijaa joka kerta kysyvästi kun hän kävelee ohi, tai vastata ”ei” jos hän kysyy ”tulisiko vielä jotain?”.
Kertokaa mitä haluatte jolloin teidän on (kohtuuden rajoissa) mahdollista saada haluamanne ja näin ollen molemmat osapuolet on tyytyväisempiä. 
Ja on mukavaa jos hyvästä palvelusta jätetään kiitokseksi edes muutama kymmenen senttiä. 
T:Neiti Näpsä
Kotisiivousta
Kotisiivousaasiakkaista löytyy kyllä vaikka minkälaista aasia. 
- Olen pahoillani, mutta emme voi siivousaineillamme poistaa teidän lattiastanne KULUMIA. Eikä sitä tarvitse joka kerta erikseen kysellä meiltä, että olisikohan teillä tytöt jotain, millä tuon kohdan saisi kuntoon.
- Meidän imurimme tai me itse emme levitä mitään punaista pölyä pitkin asuntoa.
- Olen myös pahoillani siitäkin asiasta, että emme voi poistaa lattiarajassa olevaa tummaa. Se kun sattuu olemaan varjo. Senkään poistoon meillä ei ole mitään aineita.
- Olethan varmasti niin ystävällinen, että jos käymme teillä normaalisti viikon/kahden välein, niin et missään nimessä ilmoita ensin työnjohdolle, jos tahdotkin jotain suurempaa tehtävän sillä kertaa. Meillähän ei tietenkään ole ketään muita asiakkaita kuin sinä eikä mitään ajallisia paikkoja. Totta kai me sinun tunnin hommat hoidetaan aina ihan mielellämme, kun et etukäteen ilmoita. Ja muistathan olla loukkaantuneen näköinen ja tuhahdella, jos ehdotamme sinulle, että jos ensi kerralla vaikka, kun meillä on noita muitakin paikkoja.
- Emme myöskään välttämättä huomaa esim. ovissanne sormenjälkiä josta mainitset. Tulethan itsekin niitä näyttämään jostain kummallisesta asennosta, että ”jos tästä katsoo niin tuossa näkyy”.
- Pidä myös huolta siitä, että jos ilmoitat siivouksen aloittaessasi johdolle, että ”meillä ei niin tarkkoja olla, että ruvettaisiin pikkuasioista valittamaan”, niin valitat ihan varmasti sitten jo ensimmäisen kerran jälkeen tuollaisesta pikkuasiasta, jonka luultavasti omat kauhukakarasi ovat saaneet vielä aikaiseksi kun olette tulleet kotiin.
- Jos satutte siivouksen aikana olemaan kotona, niin pyörikää toki jaloissamme, äläkä missään nimessä sano esim. lapsille, että ”väistetäänkö yläkertaan kun se näkyy olevan jo valmis, niin siivojat saa täällä alhaalla hommat tehtyä?”. Turha sitten kitistä jos jotain on ottamatta kun itse/lapset pyöritte koko ajan edessä.
- Totta kai haluamme ensin raivata esim. lastenhuoneesta kaikki lelut pois tieltä. Monille voi tulla kovinkin yllätyksenä, mutta siivooja ei ole mikään kodinjärjestelijä. Kyllä sitä yleistä järjestystä pitää pitää yllä, jotta meillä ei menisi turhaa aikaa tuommoiseen.
- Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisinpänä: Sitä vessaharjaa saa käyttää muutkin kuin siivoojat. Meistä ei ole kovinkaan hauskaa liottaa pönttöänne ensin pidemmän tovin ja sen jälkeen hangata hiki pinnassa jotain uskomattoman tiukkaa tahraa, kun et ole itse viitsinyt sitä pyyhkäistä harjalla jäljiltäsi. Onhan se meidän työtämme, mutta pitääkö siitä tehdä ehdottoman vaikeaa meille?
Näitä juttuja nyt varmasti on tuhansia ja tuhansia, mutta nämä ovat itseäni ärsyttäneet eniten ja ovat mielessä.
T:siistijä
Vapaa ”myyjä”
Työskentelen tavaratalossa, mutta en myyjänä, joten minulla ei ole kassankäyttöoikeutta, eikä mitään tunnuksia tms.
Tämä on selvästi hyvin vaikeaa joidenkin ymmärtää.
Useamman kerran päivän aikana joku asiakas tulee luokseni ja tiedustelee jostain tuotteesta tai haluaa ostaa sen. Jos osaan neuvoa, toki sen teen, mutta jos kysymys koskee jotain spesiaalimpaa, en lähde arvailemaan, vaan tilanteesta riippuen haen myyjän paikalle tai ohjaan asiakkaan kassalle.
Siitäpä alkaa marina:
A: ”Siellä on jonoa!!!!”
M: ”Valitettavasti näin on, mutta kassalla he osaavat teitä paremmin auttaa / en valitettavasti voi rahastaa.”
A: ”En minä voi odottaa, on niin kuumakin! Minulla olis ollut vaan tämä pieni XX, mutta ei sitten!”
Sitten poistutaan takavasemmalle nuristen, kun täällä ei ”viitsitä” asiakasta auttaa, vaikka ollaan vapaana.
Erään pahimmista tätä sorttia näin sitten minuutin kuluttua lueskelemassa lehtiä lehtipisteessä, ehkä siellä oli viileämpää ja kiirekin kummasti helpotti!?
Miksei koskaan tule mieleen, että miksiköhän juuri minulle ei ole jonoa… Ja kyllä, rinnassa lukee missä duunissa siellä hyllyjen välissä luurailen.
Suurin osa asiakkaistamme on hyvinkin mukavia, mutta joka päivälle mahtuu näitä kiireisiäkin.
T:Whip
Loogisen ajattelun vaikeus
Olennaisena osana kaupan käyntiin kuuluu ainainen päivittely hinnoista. Pieni sivumennen ja asiallisesti ilmaistu huomautus ei päivääni pilaa, kuuluuhan minun sanoa kaikki palautteet eteenpäin ja palaute on totta kai arvokasta.
Sitä en kyllä siedä, että minulle suorastaan räyhätään nuppi turvoksissa, kun leivokset ovat liian kalliita. Hinnoille kun en todellakaan voi sitä palautteen välittämistä enempää.
No, asiakas sitten voivottelee hintoja, epäsuorasti sättii minua, kauppaa ja valmistajaa ja kaikesta huolimatta haluaa sitten kuitenkin ostaa niitä ”törkeän kalliita” leivoksia. Kaupan lopuksi seuraa vakavalla naamalla huolestuneeseen sävyyn esitetty kysymys ”Miksette muuten käytä kotimaisia marjoja noissa leivoksissa?”.
No, hintatietoiset asiakkaat, arvatkaapa? 
T:Pullatäti
Mittarissa raksuttaa, mutta asiakkaalla ei
Sattuipa taas viikolla yksi mieleenpainuva asiakaspalvelutilanne taksia ajellessa.
Alku enteili jo hyvää, kun keski-ikäinen ja selkeästi humalainen naisasiakas könysi taksiini tilatussa osoitteessa ja aloitti huutamalla, että hän tilasi taksin tähän, eikä mihinkään muualle (viitaten siihen, että kävin tullessani tien päässä kääntymässä). Samaan hengenvetoon hän korosti tuntevansa monia paikkakunnan taksikuskeja ja halusi, että nollaan mittarin. Hän ei nimittäin suostuisi maksamaan mittarin ilmoittamaa summaa. Samalla kuulin muitakin laatusanoja, joissa tuli hyvin esiin nuori ikäni ja ammattitaitoni, ja asiakaspalvelualttiuteni kyseenalaistettiin.
Kerroin luonnollisesti mittarin alkavan raksuttaa vasta kun rouva istuu kyytiin ja matka alkaa, ja että kyseinen lukema, joka näkyy mittarin ollessa perustilassa, on kellonaika. Kun nainen ei tahtonut uskoa, ehdotin että näytän hänelle maksun jälkeen mittarin perustilan uudelleen, jolloin hänkin näkee lukeman olevan kellonaika. Seuraavaksi hänen täytyikin jo soittaa ystävättärelleen ja avautua siitä, miten ”töykeä ja v*ttuileva pojankloppi” hänelle sattui kuskiksi. Yrittipä vielä laskuttaa häneltä ylimääräistä siinä onnistumatta.
Noh, tämäkin kyyti loppui aikanaan niin kuin kaikki muutkin. Nyt asiaa voi muistella jo huumorilla, mutta sillä hetkellä ratin takana piti purra huultaan ja laittaa likoon viimeisiäkin ystävällisyyden rippeitä.
Jaksamista kaikille palvelualalle ajautuneille!
T:Takatukkataksikuski
