Arkistot: Kesäkuu, 2008
Alennuksien kinuaminen
Miksi ihmeessä niitä alennuksia pitää olla aina kinuamassa?
Miksi ihmeessä ihmiset eivät voi uskoa, että en valitettavasti omista liikettä, joten en myöskään voi ihan summittaisesti annella alennuksia.
Ja seuraavat tavat pyytää alennusta takaavat sen, että alennuksia EI tipu:
- Tuote maksaa esim. 8 €, asiakas tuo sen kassalle ja sanoo että ”laitetaan viiteen euroon!”. No ei muuten laiteta. Ja kuinka kukaan voi olettaa, että yhdestä tuotteesta lähden tuosta noin vain pudottamaan hintan sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Niihin yleensä on jokin logiikka miksi ne maksavat tietyn verran.
- Asiakas ostaa 4 € tuotteen ja luonnollisesti pyytää siitä alennusta! Itse en todella edes kehtaisi ko. hintaisesta tuotteesta ajatellakaan mitään alennusta.
- Tai jos tuote on jo alennuksessa ja asiakas on suopeuttaan ottanut niitä vaikka pari kappaletta, niin miksi siihen vielä pitää kinuta lisää alennusta. Tekisi mieleni monesti poistaa koko alennus mokomilta vinkujilta.
- Kun on ostanut esim. pari eri tuotetta niin siihen sitten haetaan vielä jotain ja tokaistaan, että tämän kolmannen saan kaupan päälle. No ei kyllä valitettavasti saa. Ei ne kuitenkaan meillekään ilmaisia ole.
- Typerää on myös uhkailla, että en osta tätä tuotetta muulla kuin tällä hinnalla, kun siitä ei ole mitään apua! Minä en voi pudottaa tuotteen hintaa. Sitten se on vain jätettävä ostamatta.
Ja näihin tilanteisiin joudun joka kolmannen asiakkaan kohdalla. Ja yleensä aina on kyse melko pienestä ostoksesta…
T:tuskastunut
Respatyön iloja
Työskentelen vastaanottovirkailijana vartiointiliikkeen palveluksessa eräässä rakennuksessa, jonka tiloissa on noin tusina yritystä. Käytäntö on, että vieraat ilmoittautuvat minulle ja minä soitan isännän hakemaan, koska aulasta ei pääse minnekään ilman kulkutunnistetta. Joskus vieraat tarjoutuvat itse soittamaan isännälle, jos heillä on tämän numero. Se helpottaa yleensä paljon työtäni.
Ensimmäinen tapaus sattui viime viikolla, kun olin vastaanottanut erään herra X:n vieraan. Soitin X:lle pöytäpuhelimeen parikin kertaa, mutta hän ei vastannut. Yleensä jos en saa isäntää kiinni, kirjoitan itselleni muistilapun, kunnes muiden palvelemiselta ehdin soittaa tälle uudestaan. Kirjoitin siis lapun ja siirryin ottamaan vastaan muita vieraita, kirjaamaan saapuneita lähetyksiä ja opettamaan harjoittelijaa. Hetken päästä herra X soittaa.
X: ”Mulle on kuulemma vieras siellä aulassa.”
Minä: ”Kyllä pitää paikkansa.”
X: ”On kuulemma odottanut jo vartin.”
M: ”Joo, olen pahoillani tästä, täällä on vähän kiire, mutta yritin kyllä tavoittaa teitä.”
X: ”Selvä. Me palataan tähän vielä.”
Olin aivan äimänä langan toisessa päässä. Siis jos herra X kerran tiesi vieraansa olevan aulassa, hän on varmasti ollut yhteydessä tähän. Mutta miksi, oi miksi, hän ei sitten ollut tullut hakemaan vierastaan?? Aivan kuin hän olisi odottanut ajan kuluvan, että olisi voinut soittaa minulle ja valittaa. Onneksi emme koskaan ”palanneet asiaan” eikä valitusta tietääkseni lähetetty eteenpäin.
Toinen tapaus sattui samaisessa paikassa. Aulassa on auditorio, jossa järjestetään seminaareja sekä koulutustilaisuuksia. Aluksi ystävälliseltä vaikuttava nainen Y tuli luokseni ja aloitti:
Y: ”Toi projektori ei taaskaan toimi tuolla. Tää on noin 50. kerta kun saan tosta valittaa. Mä voin sanoa, että opetan suunnilleen sadassa paikassa eikä missään muualla ole ollut ongelmia projektorin kanssa. Tehkääpä nyt sille jotain!”
Nainen lähti kävelemään takaisin auditorioon päin ja minä sitten huikkasin perään, ettei itseasiassa kuulu työnkuvaani korjata laitteita, mutta voin kuitenkin soittaa huoltomiehen paikalle. Sen tein, ja kun myöhemmin kysyin huoltomieheltä, mikä projektorissa oli ollut vikana, hän vastasi: ”Ei siinä muuta kuin ettei se ollut kiinni tietokoneessa”.
Nii-in. Mistäs se projektori muuten tietäisi, että mitä sinne seinälle pitää heijastaa. Myöhemmin ajattelin, että olisinpa lähtenyt naisen mukaan katsomaan projektoria ja nähnyt naisen naaman kun vika oli ilmennyt.
Kolmas tapaus sattui kun olin itse vielä harjoittelija. Eräs mies A tuli sisään ja pyysi tavata rouvan B. Me etsimme B:n yhteystietoja ja huomasimme, että hän onkin virkavapaalla elokuun alkuun asti. Valittelimme sitten asiaa herra A:lle, mutta tämähän pillastui vallan:
”Ei kun minun on saatava tavata hänet nyt!!! On se niin kumma kun ihminen on kuussakin käynyt vuonna 1969 — eikä kumpikaan teistä ollut edes syntynyt silloin — ja nyt ei saada yhtä ihmistä tavoitettua!!!”
Itse olin aivan puulla päähän lyöty. Perehdyttäjäni totesi jotain ”Ollaanpas sitä nyt ystävällisiä”. Onneksi kuitenkin saimme kiinni monen minuutin yrittämisen jälkeen kyseisen rouva B:n sijaisen, joka tuli alakertaan vierasta vastaan. Minulle olisi kyllä riittänyt, että herra A olisi pyytänyt kauniisti tavoittamaan jonkun joka hoitaa rouva B:n tehtäviä virkavapaan aikana, eikä tehnyt selväksi, että koska olemme syntyneet vuoden 1969 jälkeen, meille voi vapaasti huutaa, kun yritämme palvella häntä.
Sitten kun rouva B:n sijainen tuli paikalle, herra A alkoi erittäin kohteliaaksi ja ystävälliseksi. Että näin.
T:Alph
Poliisi-isi apuun
Työskentelin internet-palveluntarjoajan riveissä. Helpdeskin raja asiakkaiden auttamisen kanssa kulki pääasiallisesti asiakkaan käyttämien ohjelmistojen asetusten saattamiseen siihen kuntoon, että niillä firmamme palveluita pystyi käyttämään. Silti ajoittain joku jaksoi yrittää tarjota palkattomia lisähommia.
Kyseinen asiakas oli pitkään kysellyt omituisuuksia ja asioita, jotka eivät mitenkään liity yrityksen toimenkuvaan. Sattuipa sitten samainen kaveri pyytämään, että asentaisin hänelle Linuxin Windowsin tilalle. Ilmoitin, että tällaiset palvelut eivät kuulu helpdeskin piiriin, mutta voin kyllä tuntikorvauksella tehdä homman. Hinnan kuultuaan asiakas oli sitä mieltä, että koska hänellä oli noin 20e arvoinen vuoden kotisivutilapaketti, kuuluisi tämä käyttöjärjestelmäasennus myös hintaan. Kerroin, että valitettavasti ei kuulu edelleenkään. Asiakas päätti sitten ilmoittaa, että hänen isänsä on poliisi. Pyysin häntä onnittelemaan isäänsä yhteiskunnalle tärkeän ammatin harjoittamisesta, jonka jälkeen kyseinen asiakas lopetti keskustelun siihen.
Paria tuntia myöhemmin hän ilmestyi uudestaan, tällä kertaa kysyen, käytinkö mitään laittomia ohjelmia. Ilmoitin, että käytän vain avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka ovat vapaita levittää. Entä elokuvia? Sanoin, että kaikki leffani ovat alkuperäisiä. Sitten hän tarjosi minulle ‘pöllittyä’ kannettavaa tietokonetta. Kerroin, ettei kiinnosta. Tämän tarjouksen jälkeen hän katosi, eikä koskaan kiusannut ainakaan minua kysymyksillään.
Kysymys onkin, kuinka typeränä asiakaspalvelijaa voidaan pitää?
T:Hajotus
Rikas mies jos oisin
Teen töitä vartijana pienessä kauppakeskuksessa. Ongelma-asiakkaiden lisäksi välillä tulee vastaan mielenkiintoisia tapauksia vaikkapa aivan elintasomittarin toisesta päästä, kuten seuraavassa tapauksessa:
Päätin eräs iltapäivä käydä kauppakeskuksen ruokakaupassa ostamassa välipalaa vuoron keskellä. Kassalla edessäni jonotti sinä päivänä minulle ensimmäistä kertaa tutuksi tullut herrasmies, joka (kuulemma) aivan tietoisesti päätti jälleen kerran esitellä varallisuuttaan maksamalla muistaakseni noin. 20-30 euron ostoksensa viidensadan (500!) euron setelillä. Kassatyttö oli vielä ensimmäisiä kertoja töissä ja n. 470 euron vaihtorahojen kasaaminen kympin ja kahdenkympin seteleistä ei käynyt aivan käden käänteessä. Mies alkoi vieläpä valittamaan hitaasta palvelusta, jolloin oli pakko hänelle tokaista että ”harvapa kaupan kassalla viidensadan euron setelillä maksaa”. Tästähän alkoi ryöpytys siitä kuinka sekin on rahaa ja minun pitäisi keskittyä tekemään työtäni ynnä muuta sellaista. Mies poistui rahat saatuaan parkkialueelle ja hyppäsi tuliterään Porscheensa, jonka hän oli pysäköinyt parkkialueelle siihen ainoaan kohtaan, mihin on nimenomaan keltaisella maalilla maalattu pysäköintikielto, koska vieressä on yhden kohteen varaston ovi sekä hätäpoistumistie.
Kuulin myös myöhemmin että toinen kohteemme vartija oli kerran käynyt jättämässä häneen autoonsa huomautuslappusen ylläolevan kaltaisesta virheellisestä pysäköinnistä. Tarkoitan siis paperia missä kerrotaan että auto on väärään paikkaan pysäköity. Ei siis mikään sakko tai muu ukaasi, jonka jättämiseen kellä tahansa ei olisi oikeutta. Mies oli saanut työkaverini kiinni itse teossa ja oli suu vaahdossa vaatinut nimeä, osoitetta ja esimiehen puhelinnumeroa, yms. Niitä kuitenkaan saamatta.
Että tällaisia oman arvonsa tuntevia asiakkaita täällä päin. Seuraavaa kohtaamista odotellessa.
T:viltsu
Maitotölkkien palautus
Tapahtuipa kerran eräässä isossa tavaratalossa vastaavaa:
Naishenkilö meni infopisteeseen kyselemään mihin nämä voisi palauttaa, pidellen kädessään maitotölkkiä. Aspa siihen että meillä ei valitettavasti ole keräyspistettä maitotölkeille. Hetken asiakkaan kanssa keskusteltuaan aspalle selvisi että tämä asiakas oli yrittänyt työntää niitä maitotölkkejään tölkinpalautusautomaattiin eikä ollut tässä tietenkään onnistunut.
Tästähän sitten riemu repesi. Aasiakas oli ollut melko vihainen kun huijataan asiakkaita. Siinähän ihan selvästi lukee että ‘tölkinpalautus’… 
Tämä tietenkin on totta, mutta kun siinä maitotölkissä nyt ei lue pantista mitään… Oli sitten lopulta vaan jättänyt nämä tölkkinsä infopisteeseen ja sanonut aspalle että ”vie nää itte johonki”…
T:päivänsäde
Missä on glögit?!
Tapahtuipa aatonaattona Alkossa n. 5 min ennen sulkemista;
Äärimmäisen stressantuneen näköinen mies juoksee liepeet lepatten myymälään. Poskilta paistaa helakka kiukku-shoppailun tuoma punotus. Myymälässä ei ole ko. hetkellä muita asiakkaita. Mies ravaa kuin riivattu hyllyjen välissä, kunnes vihdoin saapuu entistä punaisempana kassalle. ”Missä h*levetissä teidän glögit on?!?!”. Juuri kun olen avaamassa suutani, kolleega pamauttaa selkäni takaa: ”Hyvissä ajoin jouluun varustautuneiden ihmisten jääkaapeissa!”. Äijä pysähtyy sekunniksi keräämään mahtavan raivokohtauksen: ”EIKÖ TEILLÄ V*TTU OLE JOULUN ALLA GLÖGIÄ?!? TÄÄ ON JO KOLMAS JOULU KUN AATONAATTONA MYYDÄÄN EI-OOTA!!!”. Sanavalmis kolleegani lataa välittömästi vastapalloon: ”Kokeile nyt sitten ihmeessä vielä neljäskin vuosi, sen sijaan että hommaisit sinäkin glögisi ajoissa”. Äijä meinasi ratketa liitoksistaan.
…Ja kyllä meillä oli hauskaa!!! 
T:Torsti
Piilottelemme tavaraa varastossa… justiinsa juu
Olen suuren tavaratalon päivittäistavarapuolella töissä.
Eräänä aamuna olin kaikessa rauhassa purkamassa mehuja hyllyyn kun siihen tuli vanhempi rouva ja kysyi vastapäistä hyllyä osoittaen että ”eikö teillä todella ole tätä xx merkkistä pikakahvia, nimenomaan tätä pienempää kokoa?”. Minä katsoin hyllyä ja totesin että eipä valitettavasti näytä olevan, mutta siinä olisi vieressä se isompi koko, josko se kelpaisi. Rouva alkoi marmattamaan että ei hän tarvitse noin isoa kun yksin asuu, ja lopuksi vielä kysyi voisinko käydä varastosta katsomassa ettei siellä vaan ole sitä pienempää. Sanoin että koko tämän päivän kuorma on purettu jo ja että varastossa ei ole mitään. Ei rouva uskonut, vaan vaati vaatimistaan että pitää käydä tarkistamassa. Yritin muutamaan kertaan selventää että olen itse ollut purkamassa sitä kuormaa aamusta alkaen, että ei siellä varastossa todella ole mitään. Mutta ei vaan rouva voinut uskoa, jatkoi vaan vaatimistaan. Minulta alkoi mennä hermot ja kävin lopulta rouvan mieliksi ”tarkastamassa varaston”. Todellisuudessa pyörähdin keksivälikössä puremassa hammasta. Tämän jälkeen rouva uskoi että siellä varastossa ei todella ollut mitään. Päätti kuitenkin vielä jatkaa valitustaan… ”kuka teillä oikeen tilaa näitä kun aina on loppu ja haluan tehdä valituksen ja on se kumma kun ei nyt ole juuri sitä mitä hän haluaa kun on Helsingistä asti tullut hakemaan” …blaablaa. Kuuntelin hetken ja annoin lopulta liikkeemme infon numeron ja poistuin paikalta ihmetellen (ja naurua pidätellen) kun ei kerran HELSINGISTÄ löydy rouvan tahtomaa kahvipakkausta. Ja juu, kaupan tehtävähän on piilotella mahdollisimman paljon tavaroita varastossa aasiakkaiden kiusaksi.
T:voi itku
Haloo, onko Elisa?
Olen töissä erään koulutuksia järjestävän yrityksen puhelinvaihteessa. Tänään sattui yksi erikoinen soitto;
Puhelinvaihde: ”*Yrityksen Nimi*”
Asiakas (vanhempi mieshenkilö): ”MITÄ?!”
P: *toistaa nimen*
A: ”HÄH!? En vieläkään saa selvää, puhu kovempaa!”
P: *sanoo nimen kolmannen kerran, KOVAA*
A: ”Haloo, Elisa?”
p: ”Tiedättekö hänen sukunimensä, meillä on useampi Elisa töissä?”
A: ”MITÄ HEMMETTIÄ?! ELISA!!!! ELISA!!”
P: ”???? Anteeksi, nyt en ymmärrä?”
A: ”MINÄ SOITIN ELISAAN!!!!”
P: ”Ahaa! Yrititte soittaa tälle puhelin-/internet-operaatorille!? Nyt teillä on valitettavasti väärä numero.”
A: ”EI VOI OLLA!” *luettelee puhelinnumeron, mikä ei ole lähellekään yrityksemme numeroa*
P: ”Olette varmaan painaneet väärin jotain numeroa, koska meidän puhelinnumero on …”
A: ”TÄSSÄ TÄMÄ LASKUSSA LUKEE TÄMÄ TEIDÄN PUHELINNUMERO!!”
p: *yrittää googlettaa Elisan numeroa tuloksetta* ”Anteeksi, mutta ehdotan, että soitatte numerotiedusteluun ja pyydätte heitä yhdistämään teidät Elisalle.”
A: ”NO MIKSI SINÄ OLET LAITTANUT TÄNNE VÄÄRÄN PUHELINNUMERON??!!”
p: ???????
Lopulta sain vakuuteltua, etten ole töissä Elisalla, enkä ole laittanut yritykseni puhelinnumeroa herran laskuun. En vieläkään ymmärrä miten hän oli onnistunut näppäilemään numerot niin väärin, että soitti meille, koska 10 numeroisessa puhelinnumerossa oli tasan 4 samaa numeroa kuin puhelinvaihteen numerossa.
T:puhelinvaihde
