Arkistot: Kesäkuu, 2008
Aasiakas parturoitavana…
Olen töissä parturi-kampaamossa ja kaikenlaisia aasiakkaita näkee päivittäin, mutta tämä oli ehkä jo pohjat.
Noin 40-50v pukuun pukeutunut miesaasiakas tulee kassalle ja ilmoittaa nimensä. Me katsomme koneelta kuka aasiakkaan palvelee ja ohjaamme odottamaan:
A: ”päläpälä” (en saanut mitään selvää nimestä)
M: ”Anteeksi, sanoisitko nimesi uudestaan?”
A: ”*****, JOHAN MINÄ SANOIN!”
M: ”Anteeksi, en kuullut ensimmäisellä kerralla.”
A: (mutisee jotain)
M: ”Ole hyvä, mennään vain aloittamaan.”
Pesen asiakkaan hiukset ja kuivaan hiuksista enimmät vedet pois, ennen kun leikkaan koneella sivuilta ja takaa.
A: ”Ai! Lopeta kuivaaminen, kuivaaja polttaa!”
M: ”Anteeksi.” (ei todella voinut polttaa, koska lämpö oli jopa hieman viileällä)
M: ”Muistatko millä millimäärällä otettu sivuita ja takaa vai otetaanko suoraan 12mm ja lyhennetään sitten tarvittaessa?” (3, 6, 9 ja 12mm. Kysyn AINA asiakkaalta millimäärän, jos asiakas ei sitä itse valmiiksi sano)
A: ”Mistä minä sen tietäisin?? Minulta ei ole ikinä kysytty mitään tuollaista vaikka olen käynyt täällä ainakin 250 kertaa.”
M: ”Ok, otetaan sitten pisimmällä terällä. Minä kysyn aina kaikilta, ettei tule sitten lyhennettyä liikaa.”
A: ”Jaaha, ikinä ei ole kuitenkaan kysytty.”
Olen leikannut hiukset ja asiakas on tyytyväinen näytettyäni peilillä leikkausta.
Kysyn aina asiakkaalta, että laitetaanko hiuksiin vahaa tai geeliä, vai meneekö ilman. Tämä aasiakas ei sitten tyytynyt kumpaankaan…
A: ”Laitetaan muotovaahtoa.”
M: ”Ok. Laitatko yleensä vaahtoa kuiviin vai kosteisiin hiuksiin?”
A: ”No kuiviin!” (tiuskaisee)
M: ”Selvä, mutta yleensä vaahtoa laitetaan kohottamaan tyveä tai kun käännetään hiusta. Harjan avulla tyvi nousee ja vaahto laitetaan kosteisiin hiuksiin.”
A: ”Haluan sitä vaahtoa, koska viimeksi minulle laitettiin vahaa ja siitä tuli suoraan sanoen P*SKA!
M: ”Selvä, laitetaan vaahtoa.” (laitoin vaahdon kosteisiin hiuksiin, mutta ei ne mihinkään kohoa, kun hiuksia oli muutenkin todella ohuesti)
Paperi ja pusero hukassa
Olen töissä monenmoisia kodintarvikkeita ja vaatteita myyvässä liikkeessä.
Mieleeni on jäänyt pari kohtaamista vanhempien ihmisten kanssa.
—–
Ensimmäinen:
Vanha mies tulee luokseni ja kysyy:
A: ”Missäs on niitä pyihepapereita?”
M: ”Minkäslaista paperia herra etsii?”
A: ”No, PYIHEPAPERIA!!” (hermostuu)
M: ”Niitä on kyllä aika monenlaisia… talouspaperia, käsipyyhepaperia?”
A: ”Semmosta.”
Osoitan suunnan mistä hän löytää tätä pyihepaperia.
—–
Toinen:
Kävelen matkalla toiselle puolelle myymälää miestenvaateosaston läpi ja ohitan täällä iäkkään, hienostuneen rouvan joka kysyy arvokkaasti:
”Mistähän mahtaa löytyä miesten puseroita?”
M: ”Tässähän näitä. Minkälaista puseroa olette etsimässä?”
A: ”Minä etsin puseroa.”
M: ”No tuota, niitä on aika monenlaisia täällä, että paitapuseroa..?”
Rouva katsoo minua silmälasiensa takaa arvostelevasti hetken.
A: ”Paita ja pusero ovat eri asia. Minä etsin puseroa.”
M: ”Nyt minun täytyy ilmeisesti tunnustaa etten tiedä mikä pusero on.”
A: ”Niin, et sinä taida TIETÄÄ…”, ja jatkoi matkaansa mies perässään.
Tunnustin ehkä juuri tyhmyyteni kun en tiedä tarkalleen mikä on pusero, mutta monet kun käyttävät sitä merkitsemään erilaisia asioita, erityisesti eri murteissa. Toisille kaikki paidat on puseroita. Jos rouva olisi selventänyt minulle millaista tuotetta hakee, olisin ehkä osannut neuvoa, mutta näemmä koska en tiennyt mikä on pusero, en ollut kelvollinen edes neuvomaan.
T:ei-ajatustenlukija
Varaosia olisi saatava…
Työskentelen erään isohkon firman varaosaosastolla. Hoidan siis laitteiden varaosamyyntiä sekä teknistä tukea. Näitä varmasti sattuu kaikille samaa hommaa tekeville, mutta yleisintä, aikaa vievää ja rassaavaa ovat vastaavat tapaukset:
Laitteita on tehty vuosikymmeniä ja komponentit, tyypit ja tuotteet vaihtuneet monesti. Joten asiakas soittaa ja aloittaa puhelun yleensä tiuskien: ”minä tässä joo, tämä teidän masiina on rikki, mikä sitä vaivaa, saako siihen osia ja korjattava se on äkkiä. Tulet heti paikan päälle, fiksaat sen”.
Ja kaikkihan pitäisi saada takuuseen vaikka kyse olisi 20 vuotta vanhasta rakkineesta. Mistä hemmetistä mitään voi tietää noilla tiedoilla? Mutta ei, sama jatkuu yleensä seuraavan vartin, ennen kuin turhautunut asiakas viitsii ilmoittaa näreissään laitteen tyypin, tai jopa sarjanumeron! Välillä jopa laite ei ole edes meidän valmistama, ja siitähän vasta ilo syntyy, kun osia ei löydy ja sehän on tietysti minun syy. Enkä tosiaan lähde ilmaiseksi paikan päälle ihmettelemään toiselle puolelle Suomea. Enkä ole olemassa jonkun pikkupajan jokapäiväisiä ongelmia varten, kun samaan aikaan on hoidettavana tuhansia isojakin firmoja ympäri maailman, jotka oikeasti ostavatkin jotain.
Välillä vanhimpiin laitteisiin ei vaan löydy enää osia, tai se ”upgreidaaminen” todellakin tulee kalliimmaksi kun uuden laitteen ostaminen. Naurattaa oikein välillä kun joku setä on huutokaupasta ostanut halvalla käytetyn ikivahan rakkineen ja kyselee siihen sitten osia. Eikä millään usko että se uusi olisi tullut oikeasti halvemmaksi kun vanhan korjaus. MUTTA EI, kun se kerran on tullut ostettua niin se on sitten korjattava.
No, löytyyhän talon sisältäkin päivän piristyksiä. Myyntimies menetti hermonsa kiukuttelevaan asiakkaaseen ja meikä sai seuraavan viestin: ”Asiakas on raivoissaan! Lähettäkää joku jotain jonnekin”. Heh, heh, selvännäkijän hommia nämä on todellakin.
T:kuvacane
Tekstiilipainossa
Olen töissä tekstiilipainossa. Tässä muutama tapaus, jotka ovat jääneet mieleen…
Tapaus 1 (puhelinkeskustelu):
Asiakas: ”Moi, soitan yhdestä paitahommasta”
Minä: ”Selvä, voisitteko antaa nimenne, tai tarkentaa, millaisesta paitahommasta on kyse?”
Asiakas kertoo nimensä, kysyy, voinko mennä netistä katsomaan yhtä kuvaa, jonka hän haluaa paitoihin painettavan. Autan asiakasta parhaani mukaan, ja siirryn koneelle.
A: ”No, menehän osoitteeseen www.firmannimi.fi”
Sivulla on pallo, joka pyörii ympyrää, ja siinä on teksti.
M: ”Eli tuo pallo olisi tarkoitus sitten paitaan laittaa?”
A: ”Joo.”
M: ”Ilmeisestikin niin, että teksti on sitten siinä keskellä?”
A: ”EI TODELLAKAAN! MINÄ SANOIN ETTÄ TOI KUVA!”
M: ”Hmm, mistä kulmasta te sitten haluatte pallon kuvattavan?”
A: ”EN MISTÄÄN KULMASTA! MÄ TAHDON, ETTÄ SE PYÖRII SIINÄ PAIDASSAKIN!!!”
M: ?! 
———–
Lisäksi olen huomannut, että on ylitsepääsemättömän hankalaa kertoa tavaroita hakiessa, mitä tullaan hakemaan, ja mikä on tilaajan nimi.
A: ”Tulin hakemaan tavaroita.”
M: ”Mitähän tavaroita teille on tulossa?”
A: ”No erilaisia tuotteita meidän logolla…”
M: ””Mikä firma on kyseessä?”
A: ”No kyllä se sieltä teidän koneelta löytyy…”
———–
Sama homma, jos pyydetään jättämään soittopyyntö…
A: ”Onko Firman Johtaja paikalla?”
M: ”Ei valitettavasti ole, mutta voisinko auttaa, tai jättää soittopyynnön.”
A: ”Joo. Sano et soittaa mulle.”
M: ”Kertoisitteko vielä nimenne…”
A: ”Sami.”
M: ”Mikä on sukunimenne?”"
A: Kyllä se tietää, sano vaan että soittaa!”
M: ”Antaisitteko vielä puhelinnumeronne?”
A: ”Kyllä se sillä on tallennettuna.”
M: ”Mutta antaisitteko ihan varmuuden vuoksi.”
A: ”ETKÖ SÄ S**TANA USKO MUA! KYLLÄ SILLÄ SE ON!!”
Tässä vaiheessa puhelin lyödään kiinni.
On muuten kiva mennä pomolle sanomaan, että soitatko Samille, kun yritti tavoitella. 
T:virtis
”Kyllä se oli viisikymppiä. Olipas!”
Myyjänä oppi hyvin äkkiä sen, ettei koskaan laita seteliä kassalippaaseen, ennen kuin ostostapahtuma on päättynyt. Aina riitti tyyppejä, jotka antoivat esim. kaksikymppiä ja kun saivat vaihtorahat, väittivät antaneensa suuremman setelin. Jokusen kerran oli asiakkaalla aika nuiva ilme, kun pääsi osoittamaan, että katso, tässä pöydällä se sinun antama seteli on.
T:halla_w
Tapahtui kauan aikaa sitten kaupassa
Nyt mennään ajassa taaksepäin. Yhtäkkiä muistui muutama perin mielenkiintoinen tilanne vuosien takaa ja ajattelin jakaa nämä teidän kanssa:
1) Asiakas tuli luokseni silloiselle palvelupisteellemme. Ja erittäin nolona ja vaikeana.
No, asiakas selitti jotain että paristoja tarvitsisi. Minä sitten rehtinä myyjänä tiedustelin, että minkälaisia ja mihin käyttöön. No asiakas kaivoi laukustaan muovipussin ja raotti sisältöään minulle. Mitä pussissa olikaan?
Dildo.
Oli siinä hymyssä pitämistä kun neuvoin paristoissa. Ei ole toista tällaista tullut vastaan.
2) Humalainen/aineissa oleva asiakas saapui samaiselle pisteelle ostamaan ilmakiväärin panoksia. Hän selitti jotain velkojen perimisestä ja vilautti hihaansa. Ja mitäpä siellä olikaan.
Ilmakivääri.
Äijällä oli ilmakivääri hihassa!! Taas nohevana myyjänplanttuna totesin että viepä tuo lutku muualle ja tule sitten ostamaan niitä pateja. Ei näkynyt. Onneksi.
Että tällaista historiasta löytyy.
T:Osa-aikamyyjä
Positiivista meininkiä
Olen töissä erään pikaruokaravintolan kassalla. Vastaanihan tulee joka päivä kertomisen arvoisia tarinoita, mutta tämä viime lauantailta jäi mieleeni erityisen hyvin, koska se kiristää h*lvetisti vieläkin!
Meillä on kampanja, jossa isomman aterian ostaja saa Cokislasin kaupan päälle. Lasin saa ostettua erikseen myös kahden euron hintaan.
Kassalleni saapui noin parikymppinen neiti, ja häntä huomattavasti vanhempi mies, naamat molemmilla aivan nurinperin. Jotenkin ajattelin että nämä eivät ainakaan osaa peruskäytöstapoja, ja — kuinka ollakaan — olin oikeassa!
Asiakkaat halusivat ostaa yhden aterian isommassa koossa, ja kun ilmoitin summan, he sanoivat että vettä saa varmaan kaupan päälle. No, protokollan mukaan en voi antaa heille vettä kaupan päälle, jolloin sain kuulla olevani kiskuri. Noh, ei tässä mitään.
Sitten he ilmoittivat ottavansa sen ja sen värin lasin kaupan päälle, ja ostavansa erikseen vielä toisen samanlaisen. No meidän kassassa oli aiemmin ollut oma näppäin tuolle erikseen ostetulle lasille, mutta se oli poistettu. Siitä hämääntyneenä aloin miettiä mistä lyön lisähinnan lasille.
Neiti sitten alkoi avautumaan: ”Siis eksä niinku tajua, että me ostetaan se toinen lasi sen toisen lisäks?? Siis eksä tajua! Koita nyt tajuta että me halutaan se TOINEN LASI…”, johon minä vastaamaan että joo joo, mietin vain että mihin lyön lisähinnan.
Koottuani tilauksen tarjottimelle ja rahastettuani, he ilmoittavat, että tilaus tuleekin mukaan (tuo on ehkä rasittavinta mitä onkaan, etenkin jos on jonoa!). Sanoin heille varsin ystävällisesti, että ensi kerralla kannattaa sanoa se jo tilauksen yhteydessä (mielestäni olin heiltä kysynyt että syövätkö he täällä ja sain myöntävän vastauksen), ettei minulla mene niin kauaa aikaa ja hekin saavat ruokansa lämpimämpinä ja nopeammin.
Tästähän asiakkaani tuohtuivat, ja kun kannoin tarjotinta pakatakseni ruoat mukaan, he alkoivat huutelemaan perääni että ”no voidaan me v*ttu sitten ottaa se sillä tarjottimellakin mukaan jos se on niin s**tanan vaikeaa pakata”.
Siinä vaiheessa alkoivat muissa jonoissa olleiden lapsiperheiden päät kääntyillä. Tokaisin sitten heille, että enhän minä nyt sitä tarkoittanut ja että hetkinen, niin pakkaan tämän teille.
Antaessani kassia, sain vielä kiitokset v*tun hyvästä palvelusta.
Aaaargh!
T:Sakemake
Kännissä kuin käki, sekaisin kuin seinäkello
Työskentelin eräässä tasokkaassa jalkineliikkeessä myyjänä. Sisään porhalsi laitapuolenkulkijoilta vaikuttava pariskunta ja hajukin oli melkoinen. Naiselle piti kuulemma saada talvikengät. No, maksavaa asiakasta palvellaan ystävällisesti karvoihin katsomatta.
Nainen oli niin päissään, että ei pystynyt itse sovittamaan kenkiä ja tippui myös tuolilta kesken sovituksen. Autoin tädin takaisin tuolille ja jatkoin erilaisten kenkämallien sovittelua hänen jalkoihinsa.
Lopulta löytyi passeli popomalli ja — ihme kyllä — se kenkien lunastamiseen oikeuttava 150 euroakin löytyi mutkitta, mistä olin aika yllättynyt.
T:halla_w
