Arkistot: Heinäkuu, 2008
Kolmenkympin latauslipuke
Kioskiin, jossa työskentelen tulee asiakas, vanhempi rouva.
A: ”Puheaikaa kolmella kympillä.”
M: ”Selvä. Mihinkäs liittymään?”
A: ”Puheaikaa! Kolmenkympin latauslipuke!”
M: ”Mihin liittymään? Kolumbus, Sonera, DNA…?”
A: ”Kolmenkympin latauslipuke!!! Puheaikaa!!”
M: ”Minun pitää tietää teidän liittymänne, koska jos annan väärän liittymän latauslipukkeen, se 30e menee hukkaan.”
A: ”No… NOKIA!”
M: ”Se ei kyllä valitettavasti ole puhelinliittymä vaan puhelinmerkki. Olisiko teillä puhelinta mukana niin sim-kortista voisin katsoa, jos ette muista liittymäänne?”
A: ”No ei sattunut tulemaan mukaan! On se kumma ku ei ikinä ennen ole mitään liittymiä pitänyt tietää vaan aina olen saanut kolmenkympin latauslipukkeen.”
M: ”Niin mutta…”
A: ”Aina olen saanut ennen!! Viimeksikin riitti ku sanoin että Ericsson on! No antaa olla sitten kun näin vaikeaksi menee…”
Asiakas lähtee harmistuneena tiehensä. Parin kymmenen minuutin kuluttua sama asiakas tulee takaisin.
A: ”Vasta kotimatkalla tajusin että Soneran liikkeessähän minä tämän olen aina ladannut (ilmankos on saanut puheaikaa sanomalla että Ericsson on… 
) ja onhan minulla tämä lipuke vielä tallessa minkä viimeksi ostin.” (Soneran latauslipuke siis)
M: ”No hyvä että selvisi. Eli Soneraan kolmella kympillä latauslipuke. Noin olkaa hyvä!”
A: ”Hei hei.”
Eikä anteeksipyyntöä kuulunut. Ja nuorten käytöstapoja päivitellään…
T:Titta
Laskut kunnossa?
Olin jonkin aikaa töissä erään postimyyntiliikkeen asiakaspalvelussa. Kaikkien itkijä-, huutaja- ja hammastenkiristäjänaisten lisäksi mieleeni on jäänyt eräs alussa varsin asiallinen ja fiksu asiakas, joka paljastui olemaan kaikkea muuta.
”Yritys X, Santra, kuinka voin auttaa?”
”Ai, onko siellä ihan ihminen?” (…ei kun apina olen…)
”No kyllä tähän aikaan päivästä jo. Yöllä on nauhoitteet.”
”Soittelen tästä juuri tulleesta laskusta. Mielestäni olen hoitanut laskuni kuntoon jo aikoja sitten ja velkaa ei enää ole. Sain kuitenkin nyt 100 € laskun.”
”Katsotaanpa tilanne. Kerrotteko syntymäaikanne?”
”12.12.19xx.”
”Joo, ei täällä näytä olevan velkaa. Tarkastetaanpa olisiko teillä toinenkin asiakasnumero… Kerrotteko sen laskun viitteen?”
”Se on 111222.” (numerolla avautuu aivan eri henkilön tiedot)
”Tässä näyttää olevan eri henkilö kysymyksessä…”
(puhuu päälle) ”Niin, laskussa on eri nimi, se on naapurini…”
”Tarkastetaanpa se osoitekin, että tiedoissamme on varmasti oikea osoite…”
(puhuu taas päälle jo huutaen) ”No kun tämä osoitekin on naapurini osoite…” (nyt huutaa jo täyttä kurkkua) ”Olen aina hoitanut laskuni teille kunnolla ja ajallaan, NIIN KYLLÄ MINUSTA OLISI IHAN KOHTUULLISTA ETTÄ ETTE LÄHETÄ MINULLE NAAPURINI LASKUJA!!!!”
Että tälleen. 
T:Sentraali Santra
Kyseessä kenties lääke muistihäiriöihin?
Oli taas äskettäin todella mielenkiintoinen tapaus.
Vanhempi mies tuli palauttamaan lääkepurkkia, koska olimme kuulemma myyneet vanhentunutta lääkettä. Mies oli repinyt annosohjetarran tietenkin pois, mutta siitä sivusta näki kuitekin, että kyseessä oli toisesta apteekista haettu lääke, koska tarrasta näkyi apteekin kaksi ensimmäistä kirjainta ja ne olivat ihan erit kuin meidän.
Asiakas ei uskonut tätä millään, vaan väitti, että lääke on meiltä haettu. Kun selitin, että tarrassa lukee toisen apteekin nimi, niin asiakas vaan väänsi, että ei voi pitää paikkansa, että meidän koneesta on tullut väärän apteekin nimi.
Lopulta hän tokaisi, että ”täytyy vaihtaa apteekkia”, johon en sitten kommentoinut mitenkään.
Yleensä pyrin hoitamaan asiakkaat mahdollisimman hyvin, mutta en sitten lähtenyt hyvittämään vieraan apteekin tuotetta, joka oli luultavasti haettu joskus vuosia sitten.
T:apteekin täti
Lehdet jakoon!
Vielä yhdestä arvostetuimmista ammateista; lehdenjakajasta.
Työskentelin aikaisemmin vuosia erään ilmaisjakeluna tulevan kaupunkilehden jakajana.
Muutamalla asiakkaalla on tapana soittaa esimiehelleni ja valittaa, että minä tiputan lehden väärinpäin kerrostalon postiluukusta (kaikille ammattisalaisuus kerrottakoon, että vaivattomamminhan se menee kerrostalon pliisusta luukusta, kun sen tipauttaa niin päin ettei avoin puoli jää kiinni postiluukun reunoihin).
Tasatahtiin kun niitä kippailen postiluukkuihin, ei tule mieleen heti kuka asiakas tuhannesta halusikaan lehtensä eripäin postiluukusta kuin muut.
Kuljen aluettani polkupyörällä.
Myös kaatosateella ja lumimyrskyllä.
Meillä on kyllä muoviläpyskällä suojattavat lehtikorit, mutta kun tulee vettä kuin aisaa Esterin p*rseestä, ota toki asiaksesi soittaa esimiehelleni ja valittaa siitä että lehtesi on märkä. Minä ymmärrän ettei märkää lehteä ole mukava lukea ja yritän sen parhaani mukaan pitää kuivana. Yritä sinäkin ymmärtää että ulkona sataa niin ettei eteensä näe, ja maksa toki erillinen lisä, niin saat (sinulle vielä ILMAISJAKELU-lehteen) muovitaskun suojaksi.
Valita myös että lehdenjakaja juoksee liian kovaäänisesti käytävissä, rämpyttää ilokseen tai v*ttumaisuuttaan liian kovaäänisesti postilaatikkoja ja sadesäällä likaa kengillään rappukäytävät.
Täytyy varmaan alkaa sisäkenkiin vaihtamaan aina alakerrassa.
Muista myös lauantaiaamuisin (lehdet toimitetaan yleensä aamulla aikaisin, minä lähden heti jakamaan kun olen lehdet saanut ja ne lajitellut) valittaa siitä että nyt on ILMAISJAKELU (tarkoittaa: sinulle ilmainen!) myöhässä, valita siis minulle henkilökohtaisesti kun olen lehdet saanutkin käsiini painokoneen vaikeuksien takia 5 tuntia myöhässä. Iloksenihan minä tätä työtä teen!
T:deianna
Laihoilla on tyylitajua
Olen töissä pienessä vaatekaupassa, jossa työskentelee omistajan lisäksi yksi työntekijä.
Eräänä päivänä ovelle tuli naishenkilö, joka katsoi sanaakaan sanomatta minua epäileväisesti ja tokaisi: ”Missä se laiha myyjä on?”. Oletin naisen tarkoittavan erittäin hoikkaa työkaveriani ja vastasin, että hän tulee töihin viikon päästä. ”No minun pitäisi ostaa mekko juhliin! Ylihuomenna juhlat!”. Sanoin voivani auttaa naista, millaista mekkoa hän etsii? ”No tuollainen läski ei varmasti osaa auttaa, läskeillä ei ole tyylitajua”.
Tässä vaiheessa pitää sanoa, että olin erittäin loukkaantunut! Kaiken lisäksi en ole ”läski”, vaan normaalipainoinen. Ja vaikka olisinkin kokoa valas, olisi varmaan parempi pitää se suu kiinni? Ikävä kyllä en hämmentyneenä keksinyt mitään nerokasta sanottavaa, mumisin vain jotain kun nainen saapasteli liikkeestä ulos.
T:Se läski
Fetajuustoa sen olla pitää
Olin itse asiakkaana eräässä keskisuuressa ruokakaupassa toukokuun loppupuolella. Olin tulossa juustohyllylle, kun huomasin, että siellä oli vanhempi naishenkilö, joka selvästi etsi jotakin juustojen joukosta.
Kun tulin juustojen luo, mummo kääntyi puoleeni ja sanoi, että sinulla kun on nuo nuoremmat silmät, että näetkö sinä missä täällä on Valion fetajuustoa. Samaan syssyyn hän vielä selitti, että kun tyttärentytär on tulossa pitkästä aikaa käymään ja hän haluaa tehdä fetasalaattia, kun tyttö siitä niin kovasti pitää. Osoitin Valion Viola salaattijuustopurkkia ja sanoin, että tuossa sitä juustoa on. Sanoin myös, että EU:n määräyksestä fetaksi saa kutsua enää tiettyillä Kreikan alueilla tuotettuja fetajuustoja.
Mummo katseli purkkia ja alkoi sitten vängätä, että ei tämä mitään fetajuustoa ole, tässähän lukee että salaattijuusto ja sitten tämä on vielä joku ihan outo Viola. Sanoin uudelleen, että kyllä se ihan sitä samaa entistä fetajuustoa on, nimi vain on muutettu ja Viola on Valion tuotemerkki. Mummo ei uskonut ja kun ohitse käveli juuri sopivasti myyjä, hän alkoi kysellä myyjältä, että missäs teillä on Valion fetajuustoa.
Äskeinen kuvio toistui eli myyjä yritti ystävällisesti selittää, että juuston nimi on muuttunut. Mummo ei uskonut. Tässä vaiheessa mummon ääni alkoi jo nousta, hän melkein huusi haukkuen kaupan huonontunutta valikoimaa, kyllä hänelle ennen oli täältä fetajuustoa myyty. Myyjä yritti väkinäisesti hymyillen rauhoitella tilannetta. Lopputuloksena mummo jätti puolillaan olevan ostoskorin keskelle lattiaa ja sanoi, että hän menee sitten tuonne naapurikauppaan ostamaan sitä fetaa. Ja lopuksi vielä se klassinen toteamus: ”Tähän kauppaan minä en sitten enää ikinä tule, kun täältä saa niin huonoa palvelua!”.
T:Asiakas
Pikaruokaravintolan aasiakas…
…olethan hyvä ja käytät meillä asioidessasi näitä kuluneita vitsejä:
1. -”Mikä juoma laitetaan?”
-”Kossukola.”
-”Eehhehe…”
2. -”Ja nää majoneesithan tulee kaupan päälle?”
3. -”Vettä kai saa ilmaiseksi?”
4. -”Tuot varmaan kaikki pöytään?” (hampurilainen heti valmiina…)
5. -”Tuleeko muuta?”
-”Ilman muuta!” TAI -”Sun numero.”
Ja muistathan toki jättää kaikki roskasi pöytään. Salissa olevat roskikset ovat ihan vaan koristeena. Syö toki mukaan ottamasi, pusseihin pakatut ruoat meillä ja heitä tyhjät pussit lattialle. Ai niin, ja jos olemme sulkeneet osan roskiksista siivousta helpottaaksemme, avaa toki omatoimisesti ko. roskis ja heitä suljettu-kyltti tarjottimineen roskikseen. Tee näin myös suljetulle nestejätteen keräyspisteelle (josta siis nesteen keräävä astia poistettu pesua varten), jolloin saat iloisesti levitettyä limut pitkin lattiaa. Meillehän toki maksetaan SINUN jälkiesi siivoamisesta.
T:papu
Lentokentän turvatarkastus, osa 1 – nestesääntö
Tällä hetkellä lentoliikenteessä on voimassa ns. nestesääntö, eli käsimatkatavarassa saa viedä korkeintaan 100 ml pakkauksissa olevia nesteitä niin paljon kuin yhteen litran vetoiseen uudelleensuljettavaan ja läpinäkyvään muovipussiin mahtuu. Tämä nestepussi pitää sitten myös näyttää turvatarkastuksessa. Tästä myös kerrotaan matkustajille mm. isoilla tauluilla ympäri lentokenttää, useilla eri kielillä ja pusseja on myös saatavilla. Uskokaa tai älkää, meidänkin mielestämme sääntö on typerä, mutta sitä on nyt noudatettava.
Matkustajan tullessa turvatarkastukseen häneltä kysytään, että onko mukana nesteitä. Yleensä vastaus on että ”ei ole”, tai ruvetaan siinä vaiheessa ihmettelemään että mikä on neste. Tavaroiden mennessä läpivalaisuun sitten huomataan, että kappas vaan, siellä laukussa näyttää olevan kuitenkin nesteitä, pyydetään matkustajaa avaamaan laukku ja ruvetaan katsomaan mitä sieltä löytyykään.
Oma ryhmänsä ovat tyypit, jotka rupeavat siinä vaiheessa kitisemään, että kyllä ne on laitettu sinne minigrip-pussiin! Okei, ne on ihan oikein pakattu, mutta siinä vaiheessa kun kysytään, että onko nesteitä mukana, niin miksi sitten vastataan, että ei?
Toiset kuvittelevat olevansa ovelia, ja ottavat kyllä nestepussin esille, mutta ”unohtavat” sinne laukkuun sen puolen litran juomapullon. Yksi matkustaja kerran tuohtuneena alkoi selittää tarkistaneensa Finavian nettisivuilta, ja siellä ei missään sanottu että vesi on neste!
Niin, mikä sitten on neste? Hammastahnat, hajuvedet, voiteet, geelit, shampoot ja muut hiustenhoitotuotteet, nesteeseen säilötyt elintarvikkeet jne. Eräs matkustaja rupesi vaahtoamaan, että ei aerosolipullossa oleva hiuskiinne ole neste, se on kaasu! Samaten roll-on-deodorantti ei kuulemma ole nestettä, tyyppi luuli että se pallo siinä on se autuaaksitekevä asia..
Yhtä matkustajaa kohti saa siis olle yksi litran vetoinen nestepussi. Ei mene sekään jakeluun. Varsinkin naisihmisillä saattaa olla kolmekin pussillista tavaraa, tai sitten jokainen tuote on laitettu erikseen omaan pussiinsa. Yleensä siellä nestepussissa on myös puolet kaikkea ei-nestemäistä. Parhaat tapaukset laittavat kännykästä alkaen kaiken mahdollisen pusseihin. ”Läpinäkyvä” on myös ilmeisen vaikea ymmärtää, mutta kaikista vaikein on se UUDELLEENSULJETTAVA. Se ei tarkoita nimittäin umpisolmuun vedettyä muovipussia (joka on myös vetoisuudeltaan aika paljon yli litran). Joko minigrip-pussi tai sitten sellainen hienommalla vetoketjusysteemillä varustettu meikkipussi käy.
No, sitten kun niitä nesteitä löytyy ja ne on liian isoissa pakkauksissa, alkaa tinkiminen. ”Jos sä otat ton toisen ja mä saan pitää ton toisen?”. Ei käy. ”Täähän on ihan melkein tyhjä”. Ei auta, se on se pakkauskoko jota katsotaan, ei me ruveta mittaamaan että montako milliä siellä todellisuudessa on. Ja jos se on kerran ”ihan tyhjä”, niin miksi siitä pitää vetää niin hirveät pultit kun se otetaan pois, jouduthan joka tapauksessa ostamaan uuden kun se loppuu? Ja jos et halua että ne kallisarvoiset litkusi heitetään menemään, niin laita ne sinne ruumalaukkuun! Miksi ne kaikki shampoot ja aurinkorasvat pitää viedä käsimatkatavarassa, kun tuskin lennon aikana niitä tarvitset?
Tässäpä näitä näin alkajaisiksi, jatkoa seuraa…
T:Rusinapulla
Loading ...