Arkistot: Heinäkuu, 2008
”Poliisi, wc-paperini varastettiin”
Eräässä marketissa työskennellessäni kassalleni sattui rouva, joka osti wc-paperisäkin. No rouva hoiti ostoksensa ja poistui kaupasta. Hetken päästä rouva tulee takaisin erittäin vihaisena. Hän oli mennyt asioimaan toiseen kauppaan ja oli jättänyt wc-paperinsa pyöränsä perään, ja kuinkas ollakaan; joku kelmi oli wc-paperit varastanut. Rouva melttosi kassalla niin että koko kauppa raikui, kuinka hän ei ala varkaita elättämään ja tekee asiasta rikosilmoituksen.
Kului noin kuukausi tapahtuneesta kun sama rouva tulee takaisin. Arvasin mistä on kyse koska hänellä oli kädessään samanlainen wc-paperisäkki kuin mikä varastettiin.
Minä: ”Hei.”
Asiakas: ……
M: ”9,90 €.”
A: ”Poliisin laskuun!”
M: ”Meillä ei ole poliisilla tiliä, enkä voi myydä kenellekään mitään laskulle.”
A: ”Kihlakunnan syyttäjän tiliin sitten.”
M: ”Kyllä teidän on ihan rahalla tuo wc-paperisäkki maksettava.”
A: ”Minulta varastettiin wc-paperit kuukausi sitten pyörän päältä ja tein asiasta rikosilmoituksen ja haluan korvauksen.”
M: ”No jos vaikka viette kuitin sitten poliisille.”
Kyllähän poliisi korvaa, kun tyhmyyttään jättää ostoksiaan ulos kaikkien saataville. 
T:jansku
Lempiaasini
Olen tehnyt koko työurani ajan aspatöitä, ja tässä muutama ”kohokohta” uran varrelta…
- Työskentelin kylpylän allasbaarissa. Selkeästi humalainen mies saapasteli tiskille aamukymmeneltä, ja tilasi oluen. Ilmoitin, että ensin saat ottaa kahvin tai kokiksen, ja parin tunnin päästä katsotaan uudestaan sitä ööliä. Äijä tästä riemastui (mahtoiko olla niin paha darra, että loiventavan takia oltiin valmiita mihin tahansa?) ja alkoi sättiä minua moninaisin sanakääntein. Selitin ystävällisesti, että kyse oli sekä alkoholilainsäädännöstä että kylpylän turvallisuusohjeista, vesi ja känniset kun tahtoo olla tuhoisa yhdistelmä. Sättiminen ja huuto sen kuin vain yltyi entisestään, ja huipentui siihen, että mies vaati että laitan paperille esimieheni nimen ja puhelinnumeron (kylpylän vaihteen kautta kun ei talon ravintolapäälliköitä tavoita), oman nimeni ja OSOITTEENI??!! Kirjoitin lapulle esimieheni nimen sekä ravintolan puhelinnumeron ja totesin että muut tiedot eivät kuulu asiakkaalle. Hänpä heitti, että ”KYLLÄ KUULUU koska MÄ HAASTAN SUT OIKEUTEEN!!”. -”Just. Ja millähän perustein?”. -”No kun sää s-tana v-tun h-ra et myy mulle kaljaa! Vaikka ihan kauniisti pyysin! V-TTUUU!!!”. Jep jep. Tässä kohtaa miespuolinen työtoverini puuttui tilanteeseen ja poisti tyypin baarin puolelta. Mies oli myöhemmin mennyt raivoamaan vielä uinninvalvojalle, ettei hän mikään alkkis ole tai mitään, oli vaan jano… Mietin vain, miten siinä olisikaan käynyt jos kaverilla tosissaan olisi ollut alkoholiongelma??!
- Vuosikausia sitten työskentelin pikaruokaravintolassa. Olin juuri kirjaamassa itseäni sisään sitä varten pyhitetyllä kassapäätteellä, joka oli syrjässä ja tiskillä sen edessä oli iso donitsivitriini ja ”kassa suljettu” -kyltti. Tästä huolimatta kassan eteen jämähti hieman sekavan oloinen ja viinalta haiskahtava keski-ikäinen eukko. Ilmoitin hänelle, että kassani on suljettu, ja että muutaman metrin päässä on kaksi vapaata kassaa. Tästä rouva riemastui niin, että alkoi suoraa päätä kiljua ”Miten sää KEHTAAT!! Sulla on huono käytös! Mää haluan että HÄN (osoittaen toisella kassalla asiakasta palvelevaa työtoveriani) tulee minua palvelemaan!”. Pokka piti nipinnapin. ”Rouva hyvä, sitten teidän täytyy mennä hänen kassalleen. Tässä en kuitenkaan voi teitä palvella, eikä kukaan muukaan, tämä kassa kun ei ole ensinkään käytössä”. -”SÄÄ OLET LÄSKI! MITEN SÄ KEHTAAT! TÖRKEE ÄMMÄ!”. Tässä kohtaa vuoroesimies oli tullut paikalle katsomaan, mikä hullu kassalla metelöi, ja joutui hänkin sekopään huutokonsertin kohteeksi. Eukko kävi myös muita asiakkaita nykimässä ja osoitteli minua ja esimiestä; ”Kato nyt, miten toi kehtaa, senkin läski, ja siinä on tommonen tyhmä pikkulikka esimiehenä, ja varmaan on ihana ihminen toi ämmä joka on TÖRKEE!”, jne jne. Lopulta saimme pöllölle myytyä sapuskat ja pääsimme taas jatkamaan töitä rauhassa.
- Pikaruokapaikan työntekijöiden aliarviointi saa ajoittain melko koomisia piirteitä. Ravintolassamme oli yliopisto-opiskelijapoika ansaitsemassa matkarahoja. Poika oli päässyt ensimmäisellä yrittämällä tiedekuntaan, johon ei noin vain saapastella sisään, ja oli myös huomattavan älykäs ja sivistynyt tapaus. Hän sai kerran yhden (avohoitopotilaan, tms) ihanuuden palveltavakseen… Mies saapasteli sisään vähän ennen sulkemista, ja vaati saada kanahampin ilman kurkkua. Poika rahasti asiakkaan, antoi juoman ja ranskikset ja ilmoitti, että tuo burgerin pöytään noin kolmen minuutin kuluttua, heti kun se valmistuu. Tästäpä aasiakas veti oikein kunnon hepulit. Huuto alkoi vain lievästi loukkaavaan sävyyn, mutta päättyi melko upeaan sadatteluun; ”Siis mun hampurilainen? Missä se on?!!”. -” Tuon sen herralle heti pöytään kun se valmistuu, siinä pihvin kypsymisessä menee hetki”. -”Kuules nyt, mää olen maksanut myös hampurilaisesta ja mää VAADIN saada sen HETI!! NYT! NYT!”. -”Kyllä olette maksaneet, ja saatte sen eteenne välittömästi kun se valmistuu keittiössä…”. -”Oo hiljaa, senkin idiootti! Sä olet vähä-älyinen! IDIOOTTI! Älä ala mulle, senkin nolla! Sä olet HAMPURILAISTYÖNTEKIJÄ! Turpa KIIINNIIII!”. Saattaa olla, että kassalla seissyt poika koulusta valmistuttuaan on päässyt puolustamaan tätäkin aasia kunnianloukkausjutussa herran pinnan taas kerran katkettua… 
Tässä ensimmäiset sattumat, lisää tulee vielä…odottakaa vain! 
T:Hurjanainen
Pelimies terassilla
Olen baarissa töissä, meillä on terassi joka kuuluu anniskelualueeseen, eli ei omia juomia.
Eräs ilta, kun baari jo mennyt kiinni, menin blokkaamaan terassille ja siellä istui jätkäporukka omia juomia juomassa. Ystävällisesti ilmoitin heille että olemme sulkeneet, eikä niitä omia juomia saa juoda terassilla. Yksi porukan jätkistä — ”pelimies” — alkoi juttelemaan että olenpa tutun näköinen, että eikös meillä ole joskus ollut jotain juttua. Vastaan että ei ole, hän inttää vastaan että kyllä on ihan varma asiasta, luulee jotenkin saavan minut pois tolaltaan, jotta antaisin heidän istua siinä juomiensa kanssa. En voi muuta kun tokaista että taisit sitten olla niin huono että en muista. Jätkä hiljenee ja muu porukka alkaa nauramaan ja sitten lähtee nopeasti siitä pois. Tuli kyllä niin hyvä mieli kun sai kerrankin sanottua kunnolla takaisin… Aasiakas on aina oikeassa.
T:miki
Aasiakkaan ”poltettu” pihvi
Olen töissä grillikioskilla ja eräs ”herrasmies” on oikein unelma-asiakas.
Herra X tulee tiskille ja tilaa kokolihapihvin. Otan pihvin pakastimesta, laitan sen parillaan, rahastan asiakkaan ja ilmoitan että kestää hetken että pihvi paistuu.
On ruuhka-aika ja ihmisiä on jonottamassa tekemään Veikkauksia. Tarkistan pihvin ja totean ettei se ole vielä hetkeen kypsä, ja hyppään toiselle kassalle höyläämään kuponkeja koneeseen. Otan muutaman veikkausasiakkaan ja menen tekemään hampurilaisen loppuun ja annan sen asiakkaalle.
Sama asiakas tulee pari päivää myöhemmin uudestaan ja ottaa kokolihahampparin; otan pihvin pakastimesta, laitan paistumaan ja asiakas alkaa huutamaan tiskillä: ”Älä sitten polta sitä, kun viimeksi oli ihan täysin poltettu pihvi, kun se UNOHTUI sinulta siihen paistumaan kun otit niitä muita asiakkaita”.
Minä (vielä ystävälliseen sävyyn): ”Pihvissä kestää niin kauan paistua, että hyvin kerkeää muutaman lottoajan ottaa siihen väliin sillä aikaa kun se paistuu, ja ei se todellakaan unohtunut siihen tai ollut poltettu”.
Asiakas nurisee jotain että minun pitäisi vaihtaa alaa, jos olen niin avuton etten osaa edes hampurilaista paistaa. Teen hampurilaisen vielä hymyillen ja annan sen asiakkaalle ja toivotan hyvää päivänjatkoa.
Menee taas pari päivää ja sama asiakas tulee ja ottaa pihvin, tällä kertaa kun erehdyin kysymään asiakkaalta että ”tuleeko tämä mukaan vai syötkö tässä?”, niin äijä rähähtää silmille tiskin toiselta puolelta.
Asiakas: ”No enkös minä jo kerran sulle sanonu että otan mukaan, ootko sä kuurokin vielä kaiken lisäksi?!”
Minä: ”Anteeksi, mutta en kuullut ollenkaan että sanoit ottavasi mukaan, kun tiskin tällä puolella riittää tätä ääntä” (kun humisee kaikki kärynpoistovehkeet yms).
Asiakas: ”Minä alan sitten huutaa sulle samalla tavalla kun töissä huudan jätkille, kun ei kerran tuu perille asti.”
Minä: ”Huuda vaan niin tuleepahan se tilaus kerralla perille.”
Saan hampurilaisen valmiiksi ja asiakas vielä mutisee jotain tiskillä, ottaa hampurilaisen ja lähtee kävelemään ovelle päin. Otan seuraavan asiakkaan tilauksen vastaan ja näen sivusilmällä kun tämä kyseinen ”herra” kääntyy grillin ulko-ovella ympäri ja alkaa huutamaan: ”Jos sinä olet noin onneton tapaus että et osaa paistaa edes pihviä niin ehkä sun hyvä tyttö pitäis vaihtaa alaa, ihan oikeasti! Ja jos tämä on taas poltettu niin ihan varmasti tulen valittamaan!”.
Minä (jo vähän kireänä): ”Tule vaan, aina saa valittaa jos aihetta on.”
Menee tunti, ja äijä pyyhältää takaisin ja lätkäisee hampurilaisen tiskille ja vaatii omistajaa tulemaan paikalle. Pyydän asiakasta rauhallisesti kuuntelemaan, mutta vastauksena saan vaan solvauksia ja että hänen ei ole mikään pakko kuunnella minua. Sanon että voin kyllä soittaa omistajalle mutta en tiedä missä hän on menossa ja tuleeko paikalle. Menen takahuoneeseen ja soitan pomolle ja hän sanoo tulevansa hetken päästä. Menen takaisin tiskille ja sanon miehelle että menee hetki että tulee. Mies alkaa tivata paljonko tämä hetki on? Ja mistä se omistaja on tulossa? Sanoin että en tiedä, eikä kiinnosta… En rupea aikuiselta ihmiseltä kinuamaan missä hän menee vapaa-ajallaan.
Mies sanoo odottavansa ulkona, ja näen ikkunasta kun pomo kaartaa autolla pihaan. Hän ei kerkeä autosta edes ulos kun mies on jo hänen kimpussaan tivaamassa että ”OLETKO SINÄ SE OMISTAJA?!”. Mies ja pomo tulevat sisälle ja alkavat selvittää asiaa. Mies urputtaa kun hänelle on AINA tehty poltettuja pihvejä ja että en osaa edes yhtä pihviä paistaa. Pomo katsoo pihviä ja toteaa että tämä on paistettu niin kuin pitääkin, muuten olisi keskeltä vielä raaka.
Katson pomoa ja sanon, että sitähän minä yritin selittää, mutta kun ei suostuta kuuntelemaan.
Asia etenee loppujen lopuksi siihen että asiakkaalle annetaan rahat takaisin ja rahojen annon yhteydessä mies yrittää ottaa hampurilaista tiskiltä takaisin itselleen! Pomo nappaa hampurilaisen tiskiltä ja ilmoittaa miehelle, että tämä menee roskiin kun se kerran on palanut.
Että näin… Ei se pihvi kovin palanut tainnutkaan olla, kun vielä olisi rahojen saannin jälkeen maistunut!
T:Lily
Kyykkivä aasiakas
Sattuipa tässä pari viikkoa sitten eräs suht mielenkiintoinen asiakas kauppareissulle. Oli jo lähes sulkemisaika ja myyjä kävi kiertämässä kaupassa oliko asiakkaita vielä jäljellä. Noh, erään hyllyn välissä näkyi yksi naishenkilö kyykkimässä. Siitä sen enempää välittämättä, kertoi kuitenkin toiselle myyjälle ja siivoojalle, että naisen toiminta näytti jotenkin erikoiselta. Kauppa suljettiin, ja myyjät ja siivoja päättivät sitten käydä hyllyn välissä katsomassa mitä oli tapahtunut ja kyllä: märkä läiskähän se siinä säilykkeiden vieressä oli. Taisi olla niin kova hätä, ettei kerennyt yleisö-WC:hen. Tulipahan siinä siivojan kanssa sitten vitsailtua ammatinvalinnoista.
T:Kaupantäti
Ei pysty, liian kittanoita
Jokunen vuosi sitten leipomon myyjänä töissä ollessani tuli vastaan tähän astisen asiakaspalvelu-urani ehdottomasti opettavaisimmat ja hankalimmat tapaukset.
Kyseessä oli pieni leipomo pienellä paikkakunnalla, joten asiakaskunta oli kokolailla vakiintunutta ja olin jo oppinut tuntemaan asiakaskunnan melko tarkkaan.
Eräästä miehestä minua varoitettiin, että häntä tulee kohdella silkkihansikkain. Palvelin häntä kuten muitakin asiakkaita eikä hänen kanssaan kuitenkaan ollut ongelmia.
Eräänä päivänä joulun tienoilla meillä oli tarjouksessa kahvi ja tähtitorttu tiettyyn hintaan. Kyseinen mies astelee sisään ja tahtoo tarjouskahvit. Laitan lautaselle tähtitortun ja hän alkaa mutisemaan: ”Tollasia kittanoita… ei kyllä. En mä tollaista halua”. Sitten totesin että tällaisia nämä aina meillä ovat, eivät ole mitenkään poikkeavaa laatua (ja varmasti kyseinen aasiakas oli aikaisempina päivinä syönyt samanlaisen tortun ilman mitään mutinoita). Kysyin vielä tahtooko mies jonkun toisen tuotteen tähtitortun tilalle samaan hintaan, ikään kuin korvaukseksi. Ei, tähtitorttu sen olla pitää, mutta kun hintakin on ihan kohtuuton ja kun muutkin tuotteet on ihan pahoja. Siinä vaiheessa minun oli pakko jo todeta, että no jos ei meidän tuotteet kelpaa niin ainahan tuossa on vastapäätä kilpaileva yritys, sieltä saa varmasti saman tuotteen tuplaten kalliimmalla.
Tästä mies vetää ihan täysin herneen nenään, tönäisee kahvinsa pitkin tiskiä suoraan syliini ja heittää tortun lautasineen lattialle. Kovaan ääneen saan kuulla että ”minullehan ei tuollainen pentu tuollaisia puhu” ja mies marssii puhisten ja pihisten ovesta ulos.
Seuraavana päivänä samainen mies ilmestyy uudelleen leipomon ovesta sisään ja asioi aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Noin kuukausi tapahtuneen jälkeen keskustelin työkaverini kanssa ja tämäkin kertoi suututtaneensa miehen joskus kunnolla. Hän oli siirtänyt miehen pyörää liikkeemme edestä jotta saisi mainoksen sopivaan paikkaan. Mies oli puhkuen ja puhisten tullut liikkeestä ulos ja haukkunut työkaverini varkaaksi ja lainrikkojaksi. En siis ollut ainoa joka hänen purkauksistaan joutui kärsimään.
Samaisessa työpaikassa ollessani eräs nainen rippijuhlien aikaan julisti minun olevan huono asiakaspalvelija. Hän tuli noutamaan tilaustaan ja oli sitä tilatessaan luetellut mittavan listan allergioita jotka piti ottaa huomioon tilausta valmistettaessa. Eräässä tuotteessa oli kuitenkin koriste, jonka kaikista ainesosista meillä ei ollut tietoa ja josta kerroin naiselle. Nainen vaati minua ottamaan koristeen välittömästi pois. Tein työtä käskettyä, mutta nainen vaati tilalle täysin uutta tuotetta sillä ”hänen tyttönsä voisi kuolla jos söisi sitä. Tähän mennessä ei ole ollut muita allergiaoireita kuin ihottumaa, mutta eihän sitä tiedä, minun tyttäreni voi vaikka kuolla ja se on sinun syytäsi…”, jne jne. Sanoin että tähän hätään ei kyllä mitenkään saada uutta tuotetta, sillä minä en osaa sellaista valmistaa ja että koriste on koskenut vain noin neliösenttimetrin alueeseen kakusta. Nainen raivostui ja käski soittaa pomoni paikalle. Pomoni saavuttua paikalle lähdin sulkemaan liikettä ja jätin pomoni selvittämään asioita naisen kanssa ja tekemään uutta tuotetta hänelle. Kannoin juuri mainostelinettä ulkoa sisälle ja säikähdin pahasti kun nainen oli ilmestynyt pihalle ja alkoi siinä miltei kiinni naamassani mesota miten minä olen maailman surkein asiakaspalvelija, kuinka hän pyysi pomoani irtisanomaan minut ja kuinka minunlaisiani ei saisi koskaan päästää alalle töihin. Itkua nieleskellen kannoin mainostelineen sisään ja annoin pomoni hoitaa naisen ulos leipomosta. Pomoni onneksi ymmärsi tilanteen ja sen, ettei kyseessä todellakaan ollut minun syyni.
Vaikka tapahtumahetkellä saattoi pelottaa kovastikin ja olla pelkästään ikäviä tuntemuksia, niin kyllä näille molemmille tapauksille kuitenkin naurettiin leipomon takahuoneessa pitkän aikaa.
T:tähtitorttu
Kakkua, kiitos!
Olin jokusen aikaa sitten töissä eräässä kahvila-konditoriassa, josta saa myös ostaa tuotteita kotiin. Usein myös asiakkaat haluavat juuri oikeanlaisen kakun tietylle päivälle, joten niiden erikseen tilaaminen on mahdollista. Tulipa siis nainen (50+) liikkeeseen ja halusi tilata kakun. Kyselin ensin millainen ja minkä kokoinen, johon nainen vastahakoisesti vastasi. Seuraavaksi halusin tietysti tietää mille päivälle asiakas sen halusi ja mihin aikaan päivästä sen sitten tulisi hakemaan. Nainen alkoi jo olla aika kyllästynyt, mutta vastaili vielä kuitenkin. Kun vielä halusin tietää millä nimellä tilauksen saisi pistää eteenpäin, nainen hurjistui. Hän kääntyi kannoillaan ja huusi lujaa mennessään: ”Jos tämä on näin vaikeaa, niin kiitos ei!!”. Siinä jäin sitten monttu auki tiskin taakse seisomaan ja ihmettelemään…
T:sunny
Asiakaspalvelun ”helmiä”
Kyllä asiakkaat ovat välillä avuttomia, ja outoja, ja hullujakin:
1) Miesasiakas tulee kassalle ja tiedustelee: ”mistä teiltä löytyy G-piste?”.
Koska asiakkaiden joukossa on välillä kaikenlaisia pervojakin, katson asiakasta vähän arvioiden ja tuumaillen mikä tämä oikein on miehiään.
M: ”Anteeksi?”
A: ”Niin, että mistä teiltä löytyy G-piste?”
Koska asiakas vaikuttaa suht ”normaalilta”, rupean miettimään onko tavaratalossamme kenties jokin PAIKKA nimeltä G-piste (niin epätodennäköiseltä kuin se kuulostaakin), vrt. palvelupiste, kohtaamispiste, kassapiste… En muista sellaista olevan, joten kysyn asiakkaalta:
”Niin, mitä oikein tarkoitatte?”
A: ”Niin, se kirja, G-piste. Siis ei, että missä TEILLÄ on G-piste…”
AHAA! Johan valkeni! 
Lähden kysymään toiselta myyjältä apua, koska en tiedä onko myymälässämme sellaista kirjaa.. Eikä muuten löytynyt..
2) Keski-ikäinen naisasiakas tulee valtavan ostoskassilauman kanssa kysymään löytyykö meiltä tiettyä cd-levyä. Kerron, että cd:itä myydään toisella puolella tavarataloa, vieläpä ihan eri kerroksessa.
A: ”No etsä vois hakea mulle sieltä pari levyä, kun kato mä en jaksa kävellä kun mulla on näitä ostoksia näin paljon?”
Ensinnäkään ei ole mun vikani, että olet shoppaillut niin paljon, ettet jaksa kantaa ostoksiasi… Toiseksi; työpisteeni sijaisee juuri tässä, eikä tehtävänäni ole juosta asiakkaille tavaroita hakemassa ympäri tavarataloa…
3) Hieman ennen sulkemisaikaa tiettyjen ulko-ovien eteen laitetaan kaksimetrinen kyltti, jossa pyydetään poistumaan toisesta ovesta (koska nämä sivuovet lukitaan). Tietysti jonkun aasin on ihan pakko mennä sen kyltin ohitse, ulos sisäovesta tuulikaappiin, ja jäädä sitten sinne jumiin koska ulko-ovi on lukossa eikä sisäovea saa toiselta puolelta auki. Tätä tapahtuu päivittäin…
4) Kun kassa kysyy, onko etukorttia, asiakas kaivelee hetken lompakkoaan ja toteaa ettei ole. Kassamyyjä rekisteröi ja laskuttaa ostokset, ja kun kuittikin on jo tulostettu, asiakas ilmoittaa: ”Hei, mä löysinkin tän kortin! Voitsä mitenkään vielä rekisteröidä tän..?”. Siinä sitten tekohymy päälle ja ”Juu, ilman muuta, otetaan kaikki alusta vaan uudelleen..”.
5) Asiakasroskikset on olemassa erikseen, kassamyyjä ei ole mikään kaatopaikka, jolle voi toimittaa jätskipurkit, paperitollot, limupullot, kahvikupit, veriset nenäliinat ym..
6) Kysyttäessä pankki vai luotto, kun asiakas maksaa yhdistelmäkortilla, saa turhan usein vastaukseksi ”Joo.”
Niin, eli kumpi?!
7) Jos asiakas ei halua ostoksiaan pakattavan muovipussiin, eikö sitä voi sanoa ENNEN kuin myyjä alkaa latoa ostoksia pussiin?? Sitten kun tavarat ovat jo pussissa, ruvetaan mielenosoituksellisesti ravistamaan pussissa olevia tavaroita kassatiskille ja sanotaan: ”EI PUSSIA!”.
Oi tätä asiakaspalvelun ihanuutta!
T:Voi Aasi!
