Arkistot: Elokuu, 2008
Peruspäivä meidän kaupassa
Tänään oli kyllä niin perinteinen päivä meidän kaupalla, että on ihan pakko kirjoittaa se tänne ylös.
No ensinnä oli sitä ihan perusmeininkiä, eli hyvin tärkeät ja kiireiset ihmiset huutelevat jonon ohi/muiden asiakkaiden päälle ”Minä tästä ihan vaan kysyn tällaista äkkiä”. Olisi ehkä kohteliasta odottaa se pieni sekunti ja kysyä sitten omaa asiaansa. Myös ”kiitos” ja ”saisinko” olisi suotavia sanoja.
Seuraavat asiakkaat kuitenkin ilahduttivat päivääni erityisesti:
Mummo 1 tuli tarmokkaasti tiskille ja löi auki revityn paketin kumihanskoja tiskiin.
”Palautan nämä.”
”Meillä ei ikävä kyllä ole vaihto-oikeutta näihin avattuihin tai käytettyihin tuotteisiin.”
”Tässähän lukee vaihto-oikeus.”
”Niin lukee ja siinä lukee myös että avaamaton pakkaus, emme ikävä kyllä voi ottaa tätä takaisin.”
No tapaus jatkui niin että mummo oli soittanut ylimmälle esimiestasolle minkä löysi ja tuli sitten myöhemmin vahingoniloisena ilkkumaan takaisin että hänelle luvattiin kyllä nyt eri lailla kun oltiin sanottu.
Mummo 2:lla oli oma suuri kassi mukana ja hän oli latonut sen täyteen pakasterasioita. Siinä tervehdittyäni kassalla kysyin että montakohan rasiaa mahtaa olla ja mitä litramäärää ne ovat. Siitäkös mummo suuttui ja paiskasi kassin pöytään ja huusi ”SIINÄ, TUTKIKAA OLKAA HYVÄ KUN EI MINUUN VOI KERRAN LUOTTAA!”.
Hiljaa rauhassa yritin kyllä selittää että tarvitsen sen tiedon ihan tänne kassaan vain niistä erilaisista tuotteista.
Mummo 3 halusi ostaa jumppapatjan. Patjasta uupui tuotetarra ja pyysin anteeksi hetken jotta etsin patjalle koodin tietokoneelta. Eikös heti alkanut huuto ”Se on yhdeksän yhdeksänkymmentä!! Uskokaa nyt!! On se nyt kumma kun ei voi luottaa”. En pääse koskaan selittämästä sitä etten voi lyödä koneeseen tuotteen kohdalle tyhjää ja siihen pelkkää hintaa, vaan tarvitsen tuotenumeron.
Ja näitä riittää joka päivälle. Eräskin päivä eräs mummeli yritti palauttaa muovilaatikon jota on ollut meillä myynnissä viimeksi vuonna -98.
T:Liian hyvää palvelua
Ostoskärryt parkkipaikalla
En voi käsittää miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekeskeisiä ja yksinkertaisesti typeriä. Minua on jo pidemmän aikaa raivostuttanut suuresti läheisen ostoskeskittymän parkkipaikka; miksi ihmeessä niitä (Lidl-) ostoskärryjä ei millään voi viedä takaisin sinne, mistä ne olet ottanutkin? Onko kyse todellakin siitä, että koska et panttia joudu kyseisiin kärryihin laittamaan, et vain enää ostosten teon jälkeen viitsi niitä paikoilleen palauttaa, koska et ole ”sijoittanut” kärryihin sitä 50 senttiä tai euroa? Parkkipaikka ei ole valtavan suuri, vaikka tilaa riittää aina varmasti. Kärryt ovatkin useimmissa tapauksissa jätetty melko lähelle sisääntuloa ja kärryparkkia keskelle parkkiruutua, mikä tietenkin itsessäänkin vähentää lähelle ovea sijoitettujen ruutujen määrää.
Olen tätä asiaa keskenäni hautonut ja manannut niin useaan otteeseen, että kerran eräälle herralle kivahdinkin melko kovaan ääneen että: ”Kärryjen paikka ei ole siinä, ole hyvä ja palauta ne omalle paikalleen”. Tarkennukseksi: en työskentele kyseisessä firmassa, tilanteen sattuessa olin itsekin asiakkaana. Sääliksi vaan käy (Lidlin) työntekijöitä, jotka kesken työpäiväänsä joutuvat parkkipaikalta kärryjä keräilemään. Muutakin tekemistä varmasti riittäisi.
Kommentoikaa ja kertokaa mielipiteitänne, olisi mielenkiintoista kuulla myös kyseisten kärryjen jättäjien kommentteja.
T:orastus
”Kassalle nro 8 tarvitaan lehmää”
Ovatko muut huomanneet, että aasiakkaat ovat varsinaisia laumaeläimiä? Joskus kassalla ollessa saattaa mennä muutama minuutti ettei kassalla käy kuin vain muutama hassu aasiakas ja sitten yks kaks paikalle pelmahtaa kymmenpäinen lauma aasiakkaita.
Kerran koin jälleen kerran tällaisen tilanteen ja koska olin yksin kassalla, se ruuhkautui hetkiseksi. Yht’äkkiä näin kuinka vakkaripariskunta karautti ostoskärryineen tyhjän kassan viereen ja alkoi lappaamaan tavaroitaan hihnalle. Sitten he loivat minuun pitkän katseen ja sanoin että valitettavasti se kassa on suljettu. He tokaisivat että ”kuule tyttö, soita sinä vaan sitä lehmänkelloa, eiköhän sitä joku paikalle löntystä”.
Se veti minut sanattomaksi.
T:smarketin tyttö
Tantta höyryää kassalla
Olen itse suhteellisen suuren kaupan kassalla, joissa väkisinkin kertyy ruuhka-aikoina pitkiä jonoja, vaikka lähes kaikki kassat olisivat auki. Yleensä jonoista saa kuunnella vaan pientä kitinää asiakkailta, jonka unohtaa samantien, mutta tänään juuri minun kassalleni osui tosi v-mäinen ämmä.
Olin ensimmäinen auki oleva kassa, jossa tietenkin on pisimmät jonot, koska ihmiset eivät jaksa kävellä pidemmälle vaan jäävät ensimmäiseen kohdalle sattuvaan jonoon. Tämä kyseinen noita-akka kailotti jo monen metrin päästä puhelimeen, miten inhottavaa ja rasittavaa on jonottaa kaupassa, kun olisi parempaakin tekemistä. Jo siinä vaiheessa teki mieli huutaa, että mene sitten tekemään jotain muuta, jos se kerran on parempaa.
Kun tämän tantan vuoro sitten koitti, oli ensimmäinen heitto tietenkin: ”onpas täällä kamalan pitkät jonot”.
En sanonut mitään, vaan aloin lyödä ostoksia kassaan hymyillen vähän väkinäisesti. Ämmä kyyläsi tekemisiäni silmät kiiluen ja huomautteli koko ajan, että painavat tuotteet pitäisi laittaa ensin, koska muuten ne lyttäävät kaikki muut, vaikka oli itse jättänyt ne viimeiseksi hihnalle. Sitten alkoi valitus siitä, että minulla kestää liian kauan ja hänellä on hirveä kiire bussiin.
Rouva oli sitten tietenkin valinnut juuri sellaisen paidan, jossa ei ollut hintalappua tai koodia, joten sanoin soittavani osastolle ja kysyväni hintaa, mutta sehän ei sitten tietenkään käynyt, koska hänellä oli niin kiire ja ostokset täytyi saada heti. Nopeammin asiat menisivät kuulemma jos itse juoksisin pukeutumisosastolle (kaupan toiselle puolelle) ja hakisin hänelle uuden paidan. Yritin rauhallisesti selittää, etten saa poistua kassalta ja asiat hoituvat nopeammin, jos vain soitan jollekin joka on jo osastolla valmiiksi.
Kun otin käteeni puhelimen, ämmä tarttui omaansa ja ”soitti” miehelleen ja pahoitteli suureen ääneen, miten ei ehdi bussiin, koska kaupassa on töissä niin laiskaa ja epäammattimaista väkeä, että eivät voi edes tarjota kunnon palvelua. Tässä vaiheessa muut asiakkaat jonossa alkoivat jo katsoa kumpaakin meistä vähän oudosti.
Kun sitten sain paitaan koodin, kyseinen rouva ilmoittaa, ettei haluakaan ottaa paitaa, koska ei halua tukea kauppaa, jossa on näin huono asiakaspalvelu. Kun laitoin paidan pois ja kerroin loppusumman, niin olikin tietenkin aivan kamalan kallista ja minun olisi pitänyt antaa alennusta, koska tästä oli aiheutunut asiakkaalle niin paljon vaivaa.
Mitään alennusta en tietenkään antanut ja muija lähti raivosta punaisena ostostensa kanssa. Koko jono huokaisi helpotuksesta, kun sain tantan lopulta ulos kaupasta. Sain onneksi sympatiat parilta seuraavalta asiakkaalta, jotka olivat nähneet tapauksen.
Toivon suututtaneeni kyseisen asiakkaan sen verran pahasti ettei hän ilmesty ainakaan minun kassalleni toista kertaa.
T:tepa
Taloudellinen työpaikkaruokailu?
Joitain vuosia sitten ollessani hetken aikaa auttelemassa ruokaravintolassa yksi aasiakas jäi mieleen. Kaksi keski-ikäistä miestä istui pöydässä syömässä. Keräsin viereisestä pöydästä astioita pois, jolloin toinen miehistä kysyi minulta: ”Syöttekö siellä keittiön puolella lautaselle jääneet tähteet?”. Jäin suu auki hetkeksi ihmettelemään mitä mies sanoi. Pöydässä istuva toinen mies oli yhtä hämmentynyt. Kun kumpikaan meistä hämmästyneistä ei osannut sanoa mitään niin aasiakas jatkoi kaverilleen, että on kuullut sen olevan yleistä ravintoloissa.
Keräsin lautaset pois ja lähdin. Olin niin yllättynyt etten osannut sanoa mitään, mutta mieleen se jäi.
T:mankhuud
Viilataan linssiin… tai siis sankaan?
Päätin kaupungilla ollessani poiketa varaamaan aikaa optikolta. Liikkeessä oli jonoa, joten jouduin odottelemaan. Vieressä noin viisikymppinen rouva etsii pokia. Ja mikään ei tietenkään käy. Ja siitä tiedotetaan tuskastuneelle myyjälle kovalla äänellä että punainen kun ei ole ”juuri sitä oikeaa punamultaa” ja ”musta ei ole mustaa” (häh?), ja ”miksi ei ole niitä semmoisia malleja mitä on Barcellonassa”.
Saan silmätarkastusajan ilokseni puolentoista tunnin päähän ja lähden liikkeestä.
Palatessani kyseinen rouva on vieläkin paikalla. Myyjä on vaihtunut (edellinen todennäköisesti on saanut pysyvän aivovaurion). Rouva vaatimalla vaatii, että tietyistä pokista hiottaisiin 2,5 millimetriä sankojen jostain osasta, jotta ”ne olisivat enemmän Barcellona”. Ei auta myyjän selitykset.
Tarkastukseni jälkeen annan lasini tiskillä myyjälleni, jotta siihen voidaan vaihtaa uudet lasit. Myyjä tarjoaa ns. ohennettuja linssejä ja kertoo että ne hiotaan eri tavalla jotta säästyisin pullon pohjilta. Ja siitähän rouva innostuu. ”Ja miksiköhän tälle tytsylle sitten suostutte hiomaan?”. Selitäpä nyt siinä sitten että puhutaan linsseistä, ei sangoista. Ja rouva marssii ulos.
Neljä päivää myöhemmin käyn hakemassa lasini. Juuri kun olen saanut maksettua, sama niin iiihana aasiakas porhaltaa sisään. ”Ja missäs oli ne sangat josta mä tykkäsin ja jotka varasin..?”. Myyjän kauhistunut ilme oli korvaamaton. Lähdin liikkestä ja viimeiset epätoivoiset sanat jotka kuulin tulivat myyjän suunnalta: ”Ettehän te mitään varaukseen jättänyt…”. Varmaan olisi pitänyt ajatuksia lukea…
Jaksamista kaikille alan ammattilaisille!
T:Ihmeissään
”Mistä kossusta teit tämän?”
Työskentelen baarimestarina hyvätasoisessa ruokaravintolassa. Tässä muutama ihana tarina.
Ravintolassamme on kesäisin myös juoma- sekä ruokaterassi. Nimensä mukaisesti juomaterassilla juodaan ja ruokaterassilla ruokaillaan. Miksi näin? Jotta tarjoilijoiden ja meidän baari-ihmisten olisi helpompi kontrolloida asiakkaita ja heidän tarpeitaan. Sille en voi valitettavasti mitään, jos ruokaterassille ei paista enää aurinko ja haluisit syödä ateriasi juomaterassin puolella. Asiaa ei auta vaikka söisit vain salaatin tai ”jotain pientä erittäin nopeasti”. Siihenkään en voi auttaa jos tähän kuvaukseen ei sovi baaripuolelta löytyvät erilaiset täytetyt leivät. ”Täytyykö meidän muka siirtyä?”. Kyllä, se 10 metrin matka tosin saattaa tappaa sinut. ”Miksi?”. Juomaterassi – ruokaterassi. Vaikea käsite.
Älä tule huitomaan Visa Electron kädessäsi tiskille ja huutamaan että haluat SHAMPPANJAA, ja kun olen esittelemässä sinulle vaihtoehtoja, kiljumaan vastapalloon jotain palvelusta. Selvä. Varsinkin kun loppujen lopuksi tilaat kuivaa päärynäsiideriä. A) yleensä päärynä ei ole kuivaa ja B) minne se SHAMPPANJA jäi?
Kaadan viinit vapaalla kädellä, sillä oletan tietäväni mitat 12cl, 16cl ja 24cl. Eräs asiakas katsoi tarkasti kaatoani ja tokaisi sen jälkeen onko tässä nyt varmasti 12cl? Mitta käteen ja lasista 12cl mittaan. Lasiin jäi muutama sentti. Ei muuten mennyt ylimääräiset asiakkaalle. Kannattaisi pitää suu kiinni.
”Ottaisin campari-tuoremehun. Tunnetko?”. Anteeksi? Jos työskentelee tällä puolella tiskiä, yleensä pulloissa olevista tuotteista ja niitä yhdistelemällä saatavista tuotteista kuuluu tietää jotain olennaista. Ja vaikka ei tietäisikään, paljastaako nimi CAMPARI ja TUOREMEHU mitään? Aika hiljaista.
”Kossukola”. ”Ole hyvä”. ”Mistä kossusta teit tämän?”. Niinno. Se on tämä ihan suomalainen Koskenkorva. Voi hyvä luoja.
Ja ihan yleisesti. Kaikissa alkoholia anniskelevissa ravintoloissa yleensä löytyy tuoteluettelo hintoineen jostain lähietäisyydelta, asiakkaaseen suunnattuna. Siitä voi tutkiskella valikoimaa ja hintoja, jottei tarvitse ryysätä tiskille kysymään mitä olutta teillä on. Asiakas ei kuitenkaan siitä kauheasti kostu, vaikka luettelisit kaikki sata tuotetta. Tämän jälkeinen kolmosen tilaus ja hinnan päivittely on melko turhauttavaa. Eli rakkaat asiakkaat: mietintään mitä haluaa ja mitä siitä on valmis maksamaan. Kyllä me autamme ja kerromme jos on kysymyksiä.
T:K-
Ylläpito palannut kesälomilta
Lomat on vietetty, ja tarinoita alkaa taas vyörymään tasaiseen tahtiin. Viimeisen neljän viikon aikana tarinoita on ehtinyt kertyä ”jonoon” jo reilusti yli 200 kpl! Muistutamme kuitenkin, että jutut, joissa toistuu aiemmin läpikäyty kuvio tai jotka eivät juurikaan säväytä, karsitaan julkaistavien joukosta.
Sen suuremmitta puheitta; ruvetaan purkamaan läjää ja laitetaan tarinoita tulemaan! 
T:Ylläpito
