Arkistot: Elokuu, 2008
Väärää tarraa pukkaa…
Tästä on jo hieman aikaa, mutta kaikista mieleenpainuvin tapahtuma kassatyössä oli se, kun pariskunta tulee ostoksiensa kanssa kassalle, mukanaan omenapussi.
Alkoi hirveä huuto, mekkala ja haukut päälle siitä, että varmastikin heitä luullaan nyt varkaiksi, kun punnitusvaa´an tarrassa onkin eri tuote.
A: ”Katsottiin vielä kahteen kertaan, että omenoiden tiedoissa lukee LK 1, joten kyllä se numero ihan oikein vaa´alla näppäiltiin… JA SILTI TULOSTUU VAIN BANAANIN TARRA!”
On taas joillain kieli ja lyhenteet hukassa pahemman kerran…
T:”opetelkaa lyhenteet”
Poppaa!
Eräänä päivänä ravintolaan tuli hienosti pukeutunut naisihminen, joka tilasi pasta-annoksen. Vein annoksen pöytään ja toivotin hyvää ruokahalua. Hetken päästä tämä nainen huutaa: ” Tyttö hei! Neiti!!!”. Menen paikalle ja kysyn ystävällisesti onko jokin vialla?
A: ”Joo kyllä on! Tämä teidän pastanne on aivan liian kuumaa ja tässähän palaa kieli!!!”
Yritän parhaani mukaan pitää naaman peruslukemilla ja ohjeistan, että sitä voi lusikalla nostella ja hieman puhallella jotta jäähtyy. Johon rouva tuumaa että ei hänellä ole aikaa sellaiseen! Kysyn että mitähän minä sitten voisin asialle tehdä?? Saan vastaukseksi tuhinaa ja puhinaa, että kun ei osata palvella ja kai hänen täytyy nyt tinkiä aikatauluistaan ja odotella ruuan jäähtymistä… On se elämä joskus vaan niin vaikeeta…
T:pikkumyy
Kun tilaisi selkeästi, saisi heti mitä haluaisi
Olin töissä huvipuiston hampurilaisravintolassa ja kerran kassatiskille tuli n. 25-vuotias mies, joka totesi haluavansa hampurilaisen, jossa on salaattia ja tomaattia. Luettelin näitä sisältävät tuotteet (jätti-, kana- ja kasvishampurilainen). Mainittakoon myös, että seinällä suoraan miehen silmien edessä oli myös lista siitä, mitä mikäkin hampurilainen sisältää.
”Yks kasvishampurilainen!”, mies päätti lopulta.
Toistin vielä tilauksen varmuuden vuoksi, jolloin mies äyskähti: ”Niin, siis jos siinä on salaattia ja tomaattia!”.
”Kyllä siinä on”, rauhoittelin häntä.
Kasvishampurilaisia ei ollut valmiina, joten se vietiin myöhemmin pöytään. Hetken kuluttua mies tulee takaisin kassalle purilainen kädessään ja toteaa vihaisena: ”Tässä ei oo lihaa!”.
Yllätyin täysin, mutta yritin sanoa ystävällisesti, että siinä ei ole lihaa, koska se on kasvishampurilainen. Ei auta.
”Mä haluan lihaa!”, mies raivoaa.
Olen sanaton. Mies tilasi kasvishampurilaisen ja nyt ihmettelee, kun siinä ei ole lihaa.
”Mä haluan semmosen hampurilaisen, missä on lihaa ja salaattia ja tomaattia!!”
Esittelen miehelle jättihampurilaisen, joka täyttää em. ehdot ja kysyn, laitetaanko sellainen.
”Onko siinä sitten salaattia ja tomaattia??!!”
”On kyllä.”
Annan miehelle jättihampurilaisen ja mietin samalla, missä hänen kaltaisiaan ihmisiä kasvaa. Kolme kesää tässä työpaikassa opetti, että ihmisten tyhmyys on rajatonta.
T:jotain vikaa korvien välissä
Puuttuneen virtajohdon reklamointi
Tapahtuipa taas kummallinen tilanne työssäni. Olimme myyneet vanhemmalle herrasmiehelle television, jonka paketista oli ilmeisesti puuttunut virtajohto. Tai siis mukana tullut johto oli vääränmallinen.
Tämä asiakas tuli sitten palvelupisteellemme reklamoimaan väärästä johdosta ja aloitti asian jotenkuten näin:
A: ”Haluaisin myydä tämän johdon teille.”
M: ”Anteeksi, kuinka?”
A: ”Niin, ostamassani televisiossa oli väärä johto.”
M: ”Anteeksi, mitä? Nyt en ymmärrä.”
A: ”Niin, kävin Partcolta ostamassa uuden johdon ja haluan nyt myydä tämän väärän teille siihen samaan hintaan.”
M: ”Ikävä kyllä homma ei toimi näin. Hetki pieni, haen teille uuden, oikean johdon varastostamme. Palauttakaa Partcolta ostettu johto Partcoon.”
Ihme kyllä, homma meni ihan hyvin. Kunnes herra Asiakkaan vaimo tuli paikalle. Hänen mielestään meidän pitäisi hyvittää se ostettu johto. Ihan periaatteesta.
Selvitin ystävällisesti, ettei homma toimi niin vaan heidän olisi pitänyt heti reklamoida meille se väärä johto. Näin ollen olisivat heti saaneet oikean tilalle.
Kun saivat kuitenkin uuden virtajohdon, niin rouvakin huomautti, että: ”No, piti kuitenkin yrittää, ei talous kolmeen euroon kaadu”.
Täh?
T:Osa-aikamyyjä
Puutarhaliikkeessä
Olen töissä suuressa puutarhaliikkeessä. Asiakkaat ovat suurimmilta osin mukavia, mutta kyllä päivään ainakin pari aasiakasta mahtuu. Tässä muutamia:
A: ”Tarvitsisin kasvin, sellaiselle ihmiselle jolla on jo kaikkea. Tiedän sellaisen hienon kasvin, siitä on eri värejä.”
Asiakas ei muista kasvin nimeä, joten kiertelemme pöytiä ympäri ja ehdottelen kaikenlaisia pihakasveja, mutta mikään ei tunnu olevan juuri se kasvi jossa on paljon eri värejä.
M: ”Kävisikö puistoalppiruusu, siinä on paljon eri värivaihtoehtoja?”
A: ”Ei se ole puistoalppiruusu… Haluan juuri sen kasvin josta vaimon kanssa puhuimme.”
Nyt aasiakas soittaa vaimolleen, ja vaimo kertoo kasvin olevan kiinanruusu.
Sanon että se on kyllä enemmänkin huonekasvi, joka viihtyy vain kesällä ulkona. Aasiakas kertoo saman vaimolleen joka ehdottaa sitten alppiruusua, aasiakas kysyy onko meillä sitä. Kerron että on, alppiruusut ovat juuri niitä mitä aiemmin näytin.
Aasiakas lopettaa puhelun ja menemme taas katsomaan puistoalppiruusuja.
Mikään ei tunnu kelpaavan vaikka värejä on paljon, aasiakas tuhahtaa jotain hiljaa ja poistuu paikalta.
————–
Toinen aasiakas:
A: ”Voisinko saada tuolta tuollaisen pahvilaatikon?”
M: ”Mennäänpä katsomaan minkälaisen.” (menemme kalustehyllyille)
A: ”Tuossa, tuo iso laatikko.”
M: ”Valitettavasti emme voi antaa laatikkoa koska sen sisällä on tuoli.”
A: ”Ettekö todella voisi antaa sitä, koska tarvitsisin sitä kovasti?”
M: ”En kyllä voi antaa laatikkoa, koska siinä on tuolin viivakoodi jolla tuoli myydään.”
A: ”Mutta laatikko olisi niin hyvä minun pakettiauton lattialle suojaksi, minä todella tarvitsisin laatikkoa.”
M: ”Valitettavasti en voi antaa laatikkoa, koska silloin tuoli jäisi ilman pakkausta ja toinen asiakas ei halua ostaa avattua tuotetta.”
Tästä aasiakas suuttuu ja ilmoittaa kuinka huonoja olemme asiakaspalvelussa, kun emme voi tarjota asiakkaille sitä mitä ne tarvitsevat.
…….
Ja sitten on vielä nämä aasiakkaat jotka tulevat kysymään jotakin tuotetta joka ei kuulu meidän valikoimiin ja jota me emme myy. Asiakas ei voi tajuta sitä että me emme myy sitä tuotetta ja kyselevät sitten että missähän niitä myydään, ihan kuin minun pitäisi se tietää onko niitä jossakin k-raudassa tai terrassa… Mistä minä voin tietää?
T:adele
Yö hotellissa
Olen kesätöissä USA:ssa erään kansainvälisesti erittäin hyvin tunnetun hotelliketjun hotellissa pienessä kaupungissa. Tässä hotellissa asiakas on todellakin kuningas, ja sanaa ”Ei” vältetään viimeiseen asti. Täällä tehdään todella paljon asiakkaan eteen, ja asiakaspalvelu on ensiluokkaista. Valtaosa asiakkaista on äärettömän tyytyväisiä saamaansa palveluun ja kehuja saadaan päivittäin. Vaan olipa kerran:
En itse ollut paikalla, kun kyseinen perhe saapui hotellille. He olivat varanneet huoneen alkaen edellisestä illasta ja jättäneet sitten saapumatta. Yleisen käytännön mukaan tämä ‘no show’ oli laskutettu luottokortilta ja varaus peruutettu (aina varausta ei peruta, mutta ko. iltana sekä seuraavana hotelli oli aivan täynnä ja tarvitsimme kaikki mahdolliset huoneet). Siitähän myrsky syntyi.
A: ”Meillä on varaus, ette te sitä voi noin vaan perua! Me olemme täällä hautajaisten takia, ettekö te mitään ymmärrä!”
As.palv.: ”Olen todella pahoillani, etta näin pääsi käymään. Saan teidät näihin kahteen huoneeseen, ‘no show’:ta ei tietenkään veloiteta, ja huomenna siirrämme teidät sviitteihin. Luonnollisesti tästä yöstä teitä ei veloiteta.”
A: ”Aivan uskomatonta! Olet aivan pätemätön tähän työhön ja huono ihminen (jne., näitä kyllä riitti).”
AP: ”Valitan syvästi, että näin pääsi käymään.”
Perhe (vanhemmat ja näiden kaksi aikuista lasta) siirtyi lopulta yläkertaan, kunnes 10 minuuttia myöhemmin tytär tuli takaisin.
A: ”Me halutaan vahvistukset meidän varauksista, etta SÄ et enää sotke meidän varausta uudestaan.” (HÄN henkilökohtaisesti ei ollut varausta perunut vaan esimies, minkä hän oli myös kertonut)
No, vihasta kiehuen perhe nukkui yönsä ja vähintään yhtä vihaisena kotiinsa tunnin myöhässä lähti myös asiakaspalvelija.
Seuraavana aamuna minä tulen töihin. Astun ovesta sisään tietämättä tilanteesta yhtään mitään, ensimmäinen asiakkaani on tämän kyseisen perheen noin viisikymppinen isä.
A: ”Meillä oli hankaluuksia varauksen kanssa ja nyt pitäis vaihtaa huoneita.”
Ensimmäiseksi (kuten aina) tarkistan hotellin huonetilanteen ja ilmoitan että ollaan täynnä. En missään vaiheessa sano, että ei onnistu, vaan siinä satuin vaan ensimmäiseksi tämän sanomaan etta päästäisiin alkuun.
A: ”Mun ei varmaankaan kannata puhua sun kanssa.”
Katson hämmästyneenä vierestä, kun asiakas siirtyy esimiehen puheille, joka onneksi ottaa tilanteen haltuun. Siinä sivussa ehtii vielä kääntyä minun puoleeni.
A: ”Minä olen juuri menettänyt molemmat vanhempani. Kun tuolla lailla mulle puhut niin olet todella loukkaava ja epäammattimainen. Aivan uskomatonta.”
Kun vieras lopulta saatiin lähtemään (ja halusivat muuten uudet varausvahvistukset samoista huoneista ettei vaan taas sotketa jotain), esimies sanoi etta älä ota itseesi, näiden ihmisten kanssa on todella vaikea tulla toimeen.
Siinä sitten pyydeltiin anteeksi seuraavat kolme päivää aina kun nämä vieraat nähtiin. Eivät tasan maksaneet aamiaisistaan (ei kuulu hintaan koska on ‘made to order’ eli kokki tekee mitä asiakas tahtoo) yhtenäkään aamuna ja saivat ainakin sen yhden yön ilmaiseksi.
VAIKKA OLI NIIDEN OMA SYY ETTÄ MITÄÄN ONGELMIA OLI!!
Ja haluaisin vielä alleviivata, etta tässä hotellissa kohdellaan asiakkaita kuin kuninkaallisia. Hyvin harvalla on yhtäkään pahaa sanaa sanottavana. Ymmärrän, etta vanhempien menetys on kova paikka, ja että jokainen suree omalla tavallaan, mutta jonkinlaisia käytöstapoja voisi aikuiselta ihmiseltä odottaa.
Inhottavaa.
T:Respan tyttö
Kalsaritaisto
Kyllä sai taas tänään kassalla kiukkua nieleskellä…
Mamma pyyhältää kassalle, ja sanoo haluavansa vaihtaa kahdet alushousut. No minä sitten, että valitettavasti kun ei alusvaatteita vaihdeta. Sanoin vielä, että hetki vaan niin voin tarkistaa kyllä asian vielä osastolta.
Hieman lyhenneltynä juttu meni sitten näin:
M: ”Juu, valitettavasti osastoltakin sanoivat, että alusvaatteita ei vaihdeta.”
A: ”Niin, mutta minä vain toisen paketin avasin ja katoin, ja niin pientä kokoa oli ettei nämä äidille käy!”
M: ”Ymmärrän, mutta meillä nyt sattuu olemaan tällaiset säännöt, ja siinä ostokuitissakin lukee, ettei alusasuja vaihdeta.”
A: ”No lukee lukee!”
Samalla aasi paiskaa kalsaripaketit tiskille ja huutaa: ”Laittakaa nää sitte köyhäinapuu tai jonnekki, en minä näillä mitään tee! Tai voitte antaa vaikka johtajalle lahjapaketissa!”.
Ja laittoi myöhemmin vielä nettipalautetta ja pyysi ottamaan yhteyttä. Varamyymäläpäällikkö soitti, ja aasi HUUSI hänellekin n. 15 minuuttia puhelimitse ja valitti, kuinka oli joutunut Prismastakin ostamaan rikkirevityn pakkauksen ja kun olisi halunnut punaiset kalsarit mutta oli nyt sitten ostanut meiltä ne valkoiset ja kyllä on ihme toimintaa ja kuinka HÄNEN päivänsä oli mennyt tyystin piloille ja kuinka HÄNELLÄ nyt on kovin paha mieli, jne jne jne.
Että sellaista tänään. Eniten ärsyttää, että aasi saa nyt sitten mennä hakemaan uudet erikokoiset ”avaamattoman” paketin tilalle kun tarpeeksi huusi.
T:Neppu
Mutta kun minä tarvitsen ne rahat…
Nuorempana ja tyhmempänä toimin pari vuotta keskikokoisen ruokakaupan kassana/myyjänä/jokapaikanluutana …
Eräänä päivänä kassalleni saapuu ihan siistin oloinen n. 40-50 vuotias nainen ja ojentaa pullonpalautuslapun, jonka arvo oli jotakin viiden euron luokkaa, ja sanoo tahtovansa sen rahana. Minä sitten pistän merkille, että ko. lappu on saatu läheisestä superhypermarketista ja päiväyskin on yli viikon takaa. Kun sitten totean naiselle, että en minä voi tätä lunastaa kun ei ole meidän kaupan lappu, niin hän katsoo minua hölmistyneenä ja ääni alkaa voimistua ”Mutta kun minä tarvitsen ne rahat!”… No epäilemättä, mutta kun ette ole meille tuoneet niitä pulloja niin ette niistä saa myöskään rahaa meiltä. ”Mutta kun minä tarvitsen ne rahat! Aina ennenkin olen saanut!”. Ja minä totean tätä epäileväni. Jankutamme samaa tarinaa moneen kertaan ja naisella ääni voimistuu ja minulla pinna kiristyy.
Tilanteen pelastaa naisen taakse saapunut vakioasiakkaamme, noin 70-80 ikäinen reipas herrasmies joka kuuntelee keskusteluamme samalla kun latoo ostoksiaan hihnalle. Lopulta hän yskäisee ja selittää hitaasti mutta jämäkästi naiselle saman mitä minä olen selittänyt, ja toteaa haluavansa tehdä nyt ostoksensa ja että voisiko arvon rouva hakea rahansa sieltä mistä ne saa. Nainen avaa suunsa ja on sanomaisillaan jotain, mutta päättääkin sitten painua lappuineen tuimakatseista herraa pakoon ulos.
Minulle herra hymyilee leveästi ja toteaa: ”Ai sinulla on taas tämmöisten asiakkaiden päivä… Mistähän tuo oli karannut?”. Minulla ei kertakaikkiaan pokka pitänyt vaan purskahdin nauruun.
Herra kun tiesi, että asiakaskuntaamme kuului alkoholisteja ja narkkeja enemmän kuin tarpeeksi ja jaksoi ko. ihmisryhmien toimia naapurustossaan kirota harva se päivä.
T:Ei enää kaupansetä… luojan kiitos
