Arkistot: Syyskuu, 2008
Nuo ihanat tinkijät
Euroon siirtymisestä on jo hetki aikaa, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että juuri euro sekoitti tinkijöiden pään lopullisesti…
Täälläpäin Suomea tinkiminen kuuluu vahvasti kaupankäyntiin edelleen. Eikähän siinä sinällään mitään pahaa olekaan, ainakin meidän liikkeemme joustaa hinnoissa mahdollisuuksien mukaan. Siis MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN!! Tietotekniikkaa kun myymme, niin tuo kilpailu pitää aika hyvin huolen hintojen tasaisuudesta (ja katteiden pienuudesta).
Viime viikolla yksi aasiakas oli ostamassa pari tietokonetta, niille oheislaitteita ja tarvikkeita ja loppusumma oli jotain tyyliin 1464 euroa. Iso ostos, ok, tingitään 1450 euroon (en muista tarkkoja summia, mutta kokoluokka tämä). Asiakas tuumaa: ”Minä maksan 1300 euroa”. Jäin sanattomaksi. Siis 164 euroa olisi pitänyt antaa alennusta tuosta vaan. Olisikohan arvon aasiakas markka-aikaan kehdannut lähes tonnin alennusta pyytää? No, kun emme yllättäen moiseen alennukseen suostuneet, aasiakas TIETENKIN totesi: ”Ei hel**etti, 1300 euroon pitää saada!!”. Ja kun emme edelleenkään suostuneet moiseen, poistui hän liikkeestä nolon näköinen vaimo mukanaan, mutisten: ”Nyt lähdetään muualle, ei täältä kannata mitään ostaa!” Just…
Tinkijöistä pahimpia ovat tosin ylivoimaisesti ne, jotka ”perustelevat” tinkimisensä tähän malliin:
”Kyllä minä tiedän, olen niin pitkään ollut kaupan alalla töissä, että kyllä minä tiedän! Vähintään 50% on joka tuotteessa katetta, että alapas nyt tyttö katsoa sitä hintaa kohdilleen!”. Jep, niinhän sinä arvon aasiakas ”tiedät”…
T:cburger
”Olen rehellinen ihminen!”
Eräs mieshenkilö astelee kassalle ostamaan televisiota, yms. tavaraa.
Aasiakas: ”Vien tämän television jo autoon, niin pistä sinä siinä välissä nuo muut ostokset…”
Minä: ”Valitettavasti en voi tehdä niin.”
A: ”Ja miksikö muka et?”
M: ”Koska pystyisitte varastamaan tuon television.”
A: ”Minäkö varastaisin?! Olen rehellinen ihminen, ehkä ole ikinä tehnyt rikosta!! Mitä asiakaspalvelua tämä on?! Ostan television sitten jostain muualta!!”
Aasiakas jättää tavaransa siihen levälleen ja poistuu vihaisena. En pystynyt poistumaan kassalta, joten ei auttanut kuin soittaa, että joku tulisi roudaamaan tavarat kassahihnalta pois…
T:Asiakaspalvelu = :’(
Suuressa huonekalukaupassa tapahtunutta
Elikkä työskentelen suuressa huonekalukaupassa kassalla. Seuraavassa muutamia mieleenpainuneita tapauksia, jotka haluaisin jakaa lukijoiden kesken:
1)
Kassakone piippaa: ‘Kortti ei kelpaa!’.
M: ”Anteeksi, en huomannut teidän korttianne. Meillä ei valitettavasti Diners Club kelpaa, pahoittelen. Olisiko jotain muuta korttia?”
A: ”Ota nyt siitä vaan se.”
M: ”Mutta kun tämä teidän korttinne on tuntematon meidän koneelle…”
A: ”Ei mitään hankaluuksia, vedät nyt vaan sen läpyskän sitä raosta läpi ja laskutat!”
M: ”Herra hyvä, ette varmaan ymmärrä mutta tämä Dainerssi ei toimi meillä. Olisiko Visaa, pankkikorttia, tms?”
A: ”NYT S**TANA OTAT NE RAHAT SIITÄ P*RKELE, MITEN SE VOI OLLA NIIN V*TUN VAIKEAA, NÄPPÄILE VAIKKA SE V*TUN KORTTINUMERO!!!!!”
Hieman pelästyin tässä vaiheessa, mutta onneksi asiakkaalla sitten oli mästeri mukana… Uskomatonta.
————————–
2)
Laittelin jotain tavaroita hyllylle, kun eräs 60-70v mies tuli vihaisena juttusilleni.
A: ”Mistä h*lvetistä täältä löytää ulos, on kyllä ihan perskuleen p*ska putiikki. Ollaan vaimon kanssa kävelty jo monta sataa metriä!!!!!”
(Tässä kohtaa hirtti vaan kiinni ja sanoin suoraan…)
M: ”Herra varmaan näkee jo parkkipaikalta asti, ettei tämä ole mikään Pihtiputaan K-marketti, että töppöstä töppösen eteen ja tuohon suuntaan…”
————————–
3)
Kassalla taas. Asiakas laittaa pikkurihkamaa liukuhihnalle ja pitelee parimetrisiä verhotankoja kädessään.
A: ”Saaks sie otettuu nää viivakoorit tästä, ettei tarttis nostella tonne hihnalle???!”
M: ”Kyllä se hoituu, tuo tähän vain.”
Asiakas pitelee keihästä pystyssä viivakoodi minuun päin noin, 160cm korkeudella. *Piip*
A: ”Aa, mitä v*ttua, sie ammuit minnuu laaseril silmää? APUA!!!”
M: ”Oi anteeksi rouva, ei ollut tarkoitus, häikäisikö pahasti?”
A: ”Vai että häikiiköks? Miulle tulloo syöpä ja sarssi, oon lukenut lehristä noista, kanteen minä tästä nostan…”
M: ”Kuulkaas rouva, ei tämä viivakoodinlukija mikään kryptoniittikanuuna ole, ei tämä harmia tee.” (malliksi ammuskelen itseäni silmiin sen kanssa)
A: ”No… mut p*rkele…” *Hmh*
T:aapo
Hierojalla
Hierojana työskennellessä useimmiten vastaan tulee mukavia asiakkaita, joiden jälkeen on mukava lähteä hyväntuulisena kotiin, mutta sitten välillä sekaan sattuu jokunen mätämuna niin kuin kaikille asiakaspalvelijoille silloin tällöin valitettavasti käy…
Ensimmäiseksi tulee mieleen nämä tuntemattomista numeroista soittelevat nimettöminä pysyttelevät miehet, jotka haaskaavaat hierojan aikaa kyselemällä ummet lammet hieronnoista ja sitten lopuksi pamauttavat että saako siihen sitten lopuksi intiimi-/eroottista hierontaa? No ei saa ja hyvästit. Tästä syystä (ja lehtimyyjien takia) moni hieroja jättää vastaamatta tuntemattomiin numeroihin. Vielä ikävämpiä ovat ne miehet, joiden kyseiset odotukset paljastuvat vasta hieronnan aikana, esim. ehdotteluna ”vois ton jalkovälinkin hieroa”. Ei todellakaan voi.
Sitten muistan erittäin sekavan henkilön, joka raivoten ja painostaen vaati minua hieromaan itseään valtavilla alennuksilla/ilmaiseksi. No en todellakaan ihan vaan lämpimikseni tätä työtä tee; hän sai lähteä, ja kovan huudon ja mekastuksen se mennessään aikaiseksi sai ja uhkasi että kertoo kaikille ettei tänne sitten tulla hierontaan. No jooh, olisinkin siitä hyvin kiitollinen, sillä en todellakaan halunnut tuon henkilön pummiystäviä kinuamaan ilmaishierontoja.
Ja silloin kun olen hieromassa, ei auta tulla huutelemaan palvelua; lue se iso kyltti nenäsi edessä, olen varattu, maksavaa asiakasta en jätä pöydälle alasti makaamaan ja lähde muita palvelemaan.
Lisäksi en seiso työpaikalla passissa 8 tuntia 6 päivänä viikossa, vaan tulen tilauksesta varsin pitkän matkan takaa. Minulle ei siis auta soitella puheluita, että ”olen nyt täällä oven takana, miksei kukaan tule avaamaan???”. Minä sitten siihen että oliko teillä varattu aikaa (tiedän kyllä että ei), johon aasiakas että ”ei, mutta mä olisin nyt tulossa hierontaan”. Just niin. Ilmoitan, että valitettavasti aika täytyy varata, en voi pitkän matkan takaa vain singahtaa paikalle juuri silloin kun joku hoksaa haluavansa hierontaan, johon aasiakas että ”selvä, soitan huomenna uudestaan”. Minä siihen, että jos hän haluaa huomiseksi ajan, niin varaa nyt, mutta aasiakas että ”joo, soittelen huomenna”. Tuut tuut. No seuraavana päivänä sama soittaa taas ja meuhkaa että ”olen taas tässä oven takana, miksei kukaan tule avaamaan???”. Ja siinä sitä taas ollaan… Kyllä jotkut ovat harvinaisen kovakalloisia…
T:asiakaspalvelija minäkin
On se kiire niin kova
Olen töissä eräässä pikkukaupassa missä on melkein aina kiire. Jonoa muodostuu herkästi ja usein joutuu soittamaan toisen kassan avuksi.
Tänään muodostui taas jonoa ja eräs vakioasiakas (joka valittaa AINA jonoista ja siitä että kaikki kestää aina hirveän kauan, vaikka oikeasti ei kestäisi) alkoi huutelemaan ”pyydä toinen kassa, on se kumma ku ei ymmärretä että ei ihmisillä ole AIKAA jonottaa”. Vastasin sitten hänelle että valitettavasti nyt kestää hetken aikaa, kun toinen työntekijä on laskemassa vaihtorahaa kassaan että pystyisi antamaan asiakkaille rahasta takaisin. Mutta ei, tämäkään ei kelvannut, ja tuhahtelu ja märinä vaan jatkui.
Lopulta kun kyseistä herraa oli palveltu, minne hänellä olikaan kiire?? PELIKONEILLE tunniksi pelaamaan, missä hän olikin jo koko päivänsä viettänyt.
T:Kassatäti
Atk-liikkeen takuuasioita…
Työskentelen eräässä atk-liikkeessä. Atk-laitteissa totta kai tulee takuuasioita välillä vastaan, ja tässä nyt yksi lähinnä huvittava tapaus.
Asiakas toi liikkeeseemme takuuhuoltoon ostamansa kannettavan tietokoneen. Lähetimme laitteen huoltoon normaalisti. Pian tulee vastaus, että laite on kastunut ja suurin vika johtuu tästä. Voivat korjata muut viat jotka eivät johdu kastumisesta, mutta siitä huolimatta kone ei tule toimimaan. No, ilmoitus asiakkaalle ja tästäkös hän suuttuu. Kuulemma minun pitää ilmoittaa valtuutettuun huoltoon että kone ei ole kastunut. Kerron asiakkaalle rauhassa, että en minä ole asiantuntija eikä minulla ole edes tietotaitoa todeta onko laite todella kastunut vai ei. Nyt asiakas vaatiikin sitten valmistajan yhteystietoja ottaakseen yhteyttä valmistajaan ja vaatiakseen korjausta ilmaiseksi. Annan yhteystiedot ja puhelu loppuu tähän.
Jonkin ajan kuluttua laite saapuu meille, ilmeisesti osittain huollettuna huoltolähetteen mukaan. Yritän soittaa asiakkaalle viikon ajan joka päivä, en saa asiakasta kiinni. Lopulta laitan asiakkaalle tekstiviestin ja odotan viestin toimitustietoja, kuten tapana on. Viesti toimitettu. Kone lojuu varastossamme kuukausia, asiakas ei tule sitä noutamaan. Ihmettelemme vuorotellen että aikookohan asiakas tuon noutaa ja milloinkohan sen uskaltaa hävittää.
Aikaa on kulunut puoli vuotta. Saan sähköpostiini ilmoituksen soittopyynnöstä: Asiakas uhkaa ”tehdä tästä poliisiasian” kun tietokoneesta ei kuulu mitään enkä minä vastaa puhelimeen enkä soittopyyntöihin. Tarkistan sähköpostini, yhtään ainoata soittopyyntöä ei ole jätetty asiakkaan mainitsemilla nimillä (nimi otetaan totta kai aina ylös). Totta kai soitan nyt heti asiakkaalle, joka muutaman yrityksen jälkeen jopa vastaa. Kerron, että olen kyllä laittanut viestiä kun en ole tavoittanut puhelimitse. Asiakas huutaa, että vastaa kyllä jokaiseen puheluun eikä varmasti ole saanut minulta mitään viestiä. Pitää kuulemma pyytää esimiestä soittamaan ja vaatii korvauksia, koska on joutunut ostamaan uuden tietokoneen kun vanhasta ei ole kuulunut mitään?!
Tottahan toki tässä on aihetta soittaa poliisille, meitä kun on mahdoton tavoittaa varsinkaan myymälästämme henkilökohtaisesti. Ja totta kai korvataan, jos asiakas ei vastaa puheluihin / ei osaa lukea tekstiviestejä / ei osaa tiedustella koneen tilannetta itse jos asia tuntuu viipyvän.
T:Huvittunut
Joskus vaan nyppii…
Ihmettelen välillä vieläkin miksi ihmiset tulevat kauppaan vaan vi**uilemaan myyjille ja pätemään huonoa oloaan. Tai miksi pitää tahallaan ärsyttää?
Tässäpä muutama esimerkki…
ESIM1:
Minä: ”Päivää!”
Asiakas vain tuijottaa hiljaa ja alkaa heitellä tavaroita hihnalle (tietysti leivät ja pullat ensin, ja sitten vasta maidot ja muut painavat)
Minä: ”Kärryssänne olevaa olutlaatikkoa ei tarvitse nostaa hihnalle.”
Asiakas yleensä nostaa silti, ja ähkin ja puhkin siinä suuressa tilassa kassan takana sitä laatikkoa sitten eteenpäin varoen ettei ne h*elvetin pullat murskaannu. Sanon hinnan ja asiakas iskee rahat kouraan ja häipyy sanomatta mitään.
-TAI SITTEN-
M: ”74 euroa ja 35 senttiä.”
A: ”Ei se kaljalaatiiko tähä laskuu tuu.”
M: ”Anteeksi en kuullut että sanoitte niin” (koska asiakas ei sanonut mitään).
—–
ESIM2:
Asiakas heittelee kananmunat hihnalle suoraan sormilleni ja paketti menee rikki (yllätys!!).
M: ”Haluatteko ottaa tämän paketin?”
A:”No en varmasti ota ku se on rikki!!! Hae mulle uus!!”
M: ”Te voitte itse käydä vaihtamassa paketin tai jättää sen minulle tähän kassalle tai ottaa sen…”
A: ”NO EN OTA KU SE ON RIKKI!!”
M: ”Ensi kerralla ei kannata sitten heitellä sitä sormille…”
A: ”No v*ttu kai minä sitten otan sen TÄLLÄ KERRALLA.”
—–
ESIM3:
Olen siis töissä osuuskauppaketjussa ja meillä on säännöissä että jokaiselta asiakkaalta on kysyttävä etukorttia.
M: ”Olisiko teillä S-etukorttia?”
A: ”NO EIKÖ TÄÄLLÄ VOI V*TTU-S**TANA-P*ERKELE MILLÄÄN MUULLA MAKSAA?!”
M: ”Kyllä mutta ajattelin vain kysyä…”
A: ”NO EI TARVII JOKA V*TUN KERTA KYSYÄ SITÄ KORTTIA!!”
Oookei… yritän muistaa jatkossa kuka niistä tuhannesta olikaan se, joka repii pään irti jos erehtyy kysymään…
—–
ESIM4:
Lapsiperhe tulee kauppaan ja ostaa kaksi kärryllistä tavaraa. Molemmat mättävät hihnalle ruokia ja tietysti ihan missä sattuu järjestyksessä. Myös ne kaljalaatikot ja koiranruokasäkit, joista erikseen mainitsin ettei tarvitse nostaa…
Joudun heittämään tuolin pois jotta yletän asetella tavarat hihnalle niin, ettei ne muserru. Yksi lapsi tietysti viskoo tavaroita sitä mukaan lattialle/toiselle hihnalle kun niitä järjestelen. Toinen lapsi roikkuu hälytinporteissa ja aiheuttaa hälytyksen ja alkaa rääkymään. Saan moitteet vanhemmilta kun portti alkoi soida vaikkei lapsi ole mitään varastanut… Joo-o… No mietitäänpä mistä se saattoikaan johtua…
Tässä vaiheessa alkaa tuskanhiki nousta.
Kolmas lapsi heittelee minua tavaroilla ja tunkee sormia hihnan väliin. Varoitan että sormet saattavat mennä tosiaankin sinne väliin ja se koskee. Ei ymmärrä. Jatkaa viskomista. Yritän pitää hermot kasassa ja miettiä mikä tuote nyt näistä olikaan taas ”piipattu” ja mikä ei kun lapsi sotkee koko ajan vieressä. Ja TADAA! Sormet ovat välissä!! Itkupotkuraivarit. Ja jatkuu ilkeily…
Tavarat mätetty. Vanhemmathan EIVÄT välitä mitään vaan jäävät seisomaan kassalle ja tuijottamaan minua. Ei käy mielessä että toinen tai vaikka molemmat voisivat pakata tavaroita siinä odotellessa kun hihnalle ei yksinkertaisesti enää mahdu.
Sitten vihdoin ja viimein!
M: ”297 euroa ja 70 senttiä.”
A: ”Ai p*ska, ei mul oo rahaa. Voitko oottaa että haen autosta?”
M: (Joo, vaikka mieluummin vetäisin vaan ranteet auki ja hyppäisin sillalta…) ”Tietysti, keskeytän kuitin ja palvelen muita asiakkaita välillä, jos sopii?”
A: ”Joo, sopii.”
No mies/vaimo ei sitten vieläkään älyä pakata tavaroita vaan seisoo ja katselee mainoksia. Pennut riekkuu ja huutaa ympäri kauppaa. En voi palvella muita asiakkaita koska ei mahdu hihnalle tavaraa! Ja sieltä se viimein saapuu!!! 10 minuutin odotuksen jälkeen!!
A: ”Oho se oliki mulla taskussa! Maksan 97,65 käteisellä, sitte 20 euroo tällä lahjakortilla, ja sitte 15 euroa tällä kortilla, ja loput tällä toisella kortilla.”
AHAA!!!
T:Kohta entinen iloinen ja mukava asiakaspalvelija
P.S. Muistakaa sitten varmasti vielä nostaa ostoskassinne, kylmälaukkunne, kaupan ostoskorit ja omat pärekorinne täynnä tavaraa hihnalle ja vielä nurista perästä kun ei ole pakattu takaisin joko ollenkaan tai samalla tavalla. IHANKO TOSI?! Katsoisitko kilometrin pituista jonoa takanasi. 
Miksi ovet ei aukene meille?
Olen töissä hotellissa, ja kuten varmastikin suurimmassa osassa Suomen hotelleista, myös meillä on käytössä avainkortit, jotka koodataan jokaiselle asiakkaalle erikseen heidän kirjautuessaan sisään. Tässä pari avainkorttien aasiakkaille (tai ennemminkin henkilökunnalle) aiheuttamaa ongelmaa.
1. Mies tulee respaan pää punaisena ja huutaa suoraa huutoa (oma työvuoroni on juuri alkanut): ”Jo se nyt on kumma kun ei tässä p*skapaikassa mikään toimi!!”. Siinä sitten huuli pyöreänä kysyn aasiakkaalta että mistähän mahtaa olla kyse, johon aasiakas: ”Minä tästä samasta asiasta jouduin jo eilen sanomaan ja nyt tämä avain ei toimi taaskaan!!”. ”Jaahas, no näyttäisitkö sitä korttia niin katsotaan onko siinä joku vika”. Koneen mukaan kortti on kunnossa ja oikein koodattu, joten lähden yleisavaimen kanssa aasiakkaan mukaan kokeilemaan onko mahdollisesti lukossa joku vika (näin siis sanotaan aasiakkaalle, 99,9%:ssa tapauksista avainta ei osata käyttää oikein joko humalatilan, silkan tyhmyyden tai jonkin muun syyn takia).
Huoneen ovella mies kokeilee itse avainta lukkoon (kortti pitää vain käyttää lukossa, jolloin lukko naksahtaa ja väläyttää vihreää valoa avautuessaan), ja kuinka ollakaan työntää kortin lukkoon, höylää sitä edestakaisin, painaa kahvaa, ja karjuu ”Katso nyt, ei tämä toimi!!”. Tässä vaiheessa yritän olla huokaisematta syvään (tätä tapahtuu aivan liian usein) ja kerron asiakkaalle, että kortti pitää vain nopeasti käyttää lukossa, ja tätä kokeiltuaan lukko (yllätys yllätys) aukeaa. Mies motkottaa vielä sisälle mennessään p*skasta palvelusta ja p*skasta hotellista ja ei tule tänne kyllä enää… EI kiitosta, ei anteeksipyyntöä, kun on huutanut turhasta. Toivotan siinä sitten hyvät yöt ja lähden takaisin respaan, mies ei vastaa hyvänyön toivotukseeni mitään.
2. Sama asetelma, mutta aasiakas on lietsonut itsensä jo niin kovan raivon partaalle, että paiskaa avainkortin minua päin ja huutaa vain että ”Tämä on kyllä kaiken huippu! Minä en eilen päässyt huoneeseen ja nyt on joku s**tanan rautaovi laitettu taas eteen ettei sinne pääse mitenkään, mihin minun pitää p*rkele suunnistaa että sinne huoneeseen pääsee?!?!?”. Yritin kysyä että anteeksi mikä rautaovi ja mikä teidän huoneenne numero on (ihan että voisin neuvoa aasiakkaan huoneeseen), ja missään ei pitäisi mitään rautaovia olla kyllä tiellä… ”No semmoinen s**tanan rautaristikko vedetty portaiden eteen, miten sinne voi kukaan mennä kyllä on ihme touhua!!?!?!”. Tajusin että kyseessä on ravintolamme portaikko, johon ei tietenkään päässyt koska ravintola oli tuolloin suljettu (yöllä n. klo 03). Yritin selittää asiaa ja neuvoa tietä huoneeseen, mutta tämä huutaa päälle että ”Tässä ei nyt mitkään selittelyt auta, nyt vaihtuu ravintola p*rkele” ja marssii suoraan ulko-ovesta pihalle… Voin kertoa että en jäänyt kaipaamaan… Loppujen lopuksi en tullut tietämään oliko kyseinen mies edes meidän aasiakas, kun ei sitä huonenumeroaan kertonut eikä näkynyt enää sen yön aikana…
…
Näissä tapauksissa eniten harmittaa juurikin se, että saa huudot aivan syyttä, ja vielä enemmän se, että usein syypäänä on aasiakas aivan itse… Ja kun vahingon korjaa, ei näitä näytä kaduttavan lainkaan se, että on juuri huutanut palopilli punaisena ja pahoittanut toisen mielen (tosin nykyisin ei paljoa jaksa mieltään pahoittaa, mutta eihän se ikinä kivalta tunnu). Turhauttavaa.
T:yökkö
Loading ...