Arkistot: Syyskuu, 2008
Kivaa olla siivooja
Pitkälle toista vuotta keikkoja tekevän siivoojan ammatissa olen päässyt kohtaamaan varsin moninaisia tapauksia, ja kannan nyt korteni kekoon kokoamalla tutuimmiksi käyneet aasiakkaiden aivopierut:
1. ”Tuutko vahaamaan tän munkin huoneeni/pyyhkimään pöydän?”
- Tottahan toki, olen vapaata työvoimaa jolle voi nakittaa mielivaltaisesti hommia jos satut minut jossain näkemään.
2. ”Nyt tässä kestää kyllä liian kauan!”
- No kas kummaa jos kestää kun jokainen senttimetri lattiaa/seinää/mitä vaan täytyy suurennuslasin kanssa nylpyttää puhtaaksi, kun aluksi Teille ei kelvannut normitahtiin tehdyn työn jälki.
3. ”Tuuttekos meillekin siivoamaan?” (hihittelyä)
- Heheh, jopas letkautit omaperäisen ja hauskan vitsin, jota ei ihan joka viikko (tai edes päivä) varmasti näissä hommissa kuulekaan!
4. ”Minkäs tasoinen teidän firman liikevaihto on/mistä maasta firma on lähtöisin/paljonko teillä on työntekijöitä/jne?”
- Kaivanpas maailmanlaajuisen palveluyhtiön vuosikatsauksen tuolta reisitaskustani, hetki pieni.
5. ”Ai on vahat kerrostalon rapun lattiassa kuivumassa? No kyllä nyt pitäisi asuntoon päästä heti!”
- Olkaa hyvä vain, mikäli 10-15 minuutin odotus on todella niin ylivoimaista. Muistattehan toki sitten myöhemmin valittaa esimiehelleni vahassa näkyvistä kengänjäljistä(nne) ja kuinka huonoa jälkeä olen tehnyt.
6. ”Onko tämä lattia mukamas pesty? Täytyykö minun soittaa pomollesi?”
- Pyydän anteeksi, tottahan toki 30 vuotta vanhan laattalattian täytyisi tulla ihka uuden näköiseksi pesun ja vahan jälkeen!
Pahimmat (parhaimmat?) tapaukset jätän myöhemmälle aikaa, mutta tässä nyt tuli selväksi ne tyypillisimmät tapaukset. Me siivoajat EMME ole mitään supersankareita, jotka tekevät homman toisensa perään ennätysajassa ja saavat lian kuin lian lähtemään aina joka paikasta.
T:Moppisetä
Tivolin aasiakkaita
Olin kesätöissä tivolin lipunmyyjänä ja siellä huomasin miten törkeitä ihmiset voivat olla. Tässä pari esimerkkiä typerästä käytöksestä:
Ensimmäisenä päivänä sain jo törmätä todelliseen paviaaniin. Eräs keski-ikäinen nainen tuli ostamaan 4 kertalippua. Yhden lipun hinta on 3 euroa, joten yhteishinnaksi tuli 12 euroa. Nainen iski minulle käteen pakastepussin johon oli ilmeisesti sullonut 5 vuoden pullorahat ja sanoi että laske siitä. Kumosin rahat nurisematta tiskiin ja aloin laskea. Kauhukseni huomasin että kasan rahat olivat kaikki viisisenttisiä. Laskin rahoja niin nopeaa kuin pystyin mutta tämä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi nopeaa naiselle, sillä koko laskun ajan hän huuteli minulle törkeyksiä, kuten kuinka minunlaiseni laskutaidoton läski voidaan laittaa kassalle. Kun olin sitten saanut rahat laskettua ja liput naiselle annettua, nainen jäi seisomaan koppini viereen ja huutelemaan muille asiakkaille, että tälle kassalle ei kannata tulla sillä täällä on joku jälkeenjäänyt penikka töissä. Tästä tuli todella paha mieli ja seuraavana päivänä ei tehnyt mieli mennä töihin.
Pari päivää kuitenkin meni ilman suurempia kohtauksia, kunnes eräänä päivänä nuorehko nainen tuli n. 4-vuotiaan lapsensa kanssa ostamaan ranneketta. Juhlavuoden kunniaksi rannekkeen ostaja sai mukaansa kupongin, jossa oli mukana joitain etuja ja arvonta, johon täytettiin omat tiedot. Nainen kysyi että saisiko täyttää kupongin kassalla ja myönnyin tähän, sillä naisen takana ei ollut jonoa. Koppini ovi oli auki, sillä oli kuuma päivä ja koppini oli kuin sauna. Nainen täytteli rauhassa lappuaan ja lapsi tuli tirkistelemään ovelta koppiini sisään. Tervehdin lasta iloisesti ja lapsi päätti tulla sisään koppiin. Sanoin lapselle että tänne ei saa tulla, mutta lapsi ei lähtenyt vaan töllisteli rahoja jotka olivat tiskin alla. Ihmettelin miksei äiti kieltänyt lastaan ja sanoin uudestaan että lapsen täytyy nyt poistua kopista. Sitten lapsi nappasi kassasta 50 € setelin ja heilutteli sitä kädessä. Sanoin että sitä ei saa ottaa, mutta lapsi yritti lähteä ulos kopista. Nappasin lapsen ranteesta kiinni ja otin viisikymppisen pois häneltä ja sanoin että se on minun ja sitä ei saa ottaa (missään vaiheessa en huutanut tai kuulostanut mitenkään uhkaavalle). Siinä vaiheessa lapsen äiti alkoi huutaa minulle järkyttyneenä että miten kehtaan alkaa kurittamaan hänen lastaan. Parin lapsihakkaaja-haukun jälkeen nainen kysyi minulta missä toimisto oli. Kerroin suunnan ja vähän ajan päästä johtaja tuli luokseni ja sanoi että nainen oli tullut valittamaan hänelle siitä, että olin repinyt hänen lastaan hiuksista ja vaatii nyt ilmaisia rannekkeita koko perheelleen, ja jos tämä olisi totta niin rannekkeiden hinta otettaisiin palkastani ja minä saisin potkut. Itkua pidätellen kerroin miten asiat olivat ja onneksi johtaja uskoi minua. Jouduin kuitenkin pyytämään naiselta ja lapselta anteeksi toimistolla.
Muitakin järjettömia älykääpiöitä oli vaikka millä mitalla ja nyt olen varma että myyjäksi en halua enää mihinkään.
T:Kesätyötypy
Laskujen maksamisen vaikeus
Miesasiakas tulee myymälään, ja haluaa maksaa laskun. Lasku on laajakaistaliittymästä, joka ei ole paikalla olevan asiakkaan omistama, eikä hänen asunnossaan.
Kerron asiakkaalle että emme näe järjestelmistämme laskuja (valitettavasti), vaan että asiakas voi soittaa aspaamme, josta hän saa tarvittavat laskutiedot.
Asiakkaalle ei kelvannut soitto myymälämme lankapuhelimesta, vaan hänen piti saada käyttää kännykkääni. Puhelu yhdistyi ja asiakas alkaa ärjyä:
”Anna nyt se laajakaistalasku! No, Tanjan laajakaistalasku! Ootsä joku vajaa siellä?!”
”No, katsot nyt sieltä koneelta x-kadulla olevan Tanjan laajakaistan laskun.”
Sitten asiakkaan puhelu yhdistetään johonkin muuhun numeroon (kestää hurjat 1min).
Asiakas huutaa:
”Anna nyt se laskun numero! No se Tanjan lasku! Eikö se akka muka kertonut sulle mitään?? Turhaan mennyt senkin koulutus!”
Lasku on kuitenkin mennyt perintään, joten asiakaspalvelumme ei myöskään voinut auttaa asiaa.
Sitten asiakkaalle hoidetttiin perintätoimiston numero, jonne hän soitti. Ja yrittii siis edelleen saada Tanjan laskua. Just.
Ja koko tämän shown aikana asiakkaalle tuli 4 puhelua, jonka aikana asiakaspalveluhenkilö vain odottaa. Ei ihmekään että ASIAKASPALVELUSSA JA MYYMÄLÖISSÄMME on jonoa!!!
Ihmiset on VÄLILLÄ NIIN VAJAITA.
Jos ette hoida laskujanne ajoissa, turha tulla huutamaan siitä tänne myymälään.! Jos käyttäydyt hyvin, teen kyllä kaikkeni, että saatte yhteytenne mahdollisimman pian takaisin toimintaan.
Nyt vain odottelen että sama ihkuliini asiakas tulee takaisin pankista kuitin kanssa, jotta voin avata Tanjan liittymän.
T:Aifos
Kysellään kuiduista kahvilan kassalla
Olin erään herrashenkilön takana jonottamassa vuoroani kassalle maksaakseni kahvin. Tämä asiakas oli ottanut kahvilan omia sämpylöitä pussillisen ja aloittaa keskustelun myyjän (M) kanssa.
A: *pyörittelee pussia käsissään* ”Paljonkohan näissä on kuitua?”
M: ”En tiedä tarkasti, olisikohan xxx verran suunnilleen…”
A: ”Onpas paljon, yhtä paljon kuin ruisleivässä.”
M: ”No en minä tarkasti tiedä, se on kuitenkin monivilja-täysjyvää.”
A: ”Olisi kiva tietää kun kuitu on tarpeellista aina…”
Aikansa pällisteltyäni tämän henkilön takana tokaisen:
”No otapa tuosta muutama servietti sinne sämpylän väliin niin saat sen kuidun”.
Hän katsahtaa minuun silmät pyöreänä, sanaakaan sanomatta maksaa sämpylät ja lähtee ovesta ulos.
T:Jonossa ollut
Sotkuinen huone pilaa loman
Olin kerrossiivoojana iltavuorossa. Iltavuorossa siivottiin muita alueita kuin hotellihuoneita. Huonesiivoukset kuuluivat päivävuorolaisille. Asiakkaiden poistuttua siivottiin koko huone. Jos huoneessa oli asiakas, tehtiin huoneeseen vain pieni päiväsiivous. Meillä siivoojilla oli ehdoton kielto, ettei asiakkaan henk.koht. tavaroihin kosketa.
Tuona iltana respasta soitettiin, että asiakas valittaa, ettei hänen huonettaan ole siivottu. Lähdin katsomaan, oliko joltain työkaveriltani unohtunut huone välistä. Päästyäni huoneeseen nelikymppinen nainen alkaa huutaa ja läksyttää minua, etten osaa työtäni ja hänen lomansa on nyt mennyt täysin pilalle, kun huone on sotkuinen. Pahoittelin tapahtunutta. Huoneessa huomaan, että roskat on viety ja lattia on puhdas = huoneessa on käyty ja se on siivottu. Nainen kiljuu täyttä kurkkua, että ollaan epähygieenisiä, kun ei edes pyyhkeitä vaihdeta käytön jälkeen. Pyyhkeet roikkuvat nätisti kuivumassa suihkukaapin päällä. Selitän naiselle, että emme vaihda pyyhkeitä, joita asiakas aikoo käyttää uudelleen, vaan että pyyhkeet täytyy jättää lattialle, jos mielii uudet tilalle.Hän oikein kavahti ja tiuskaisi opettavaiseen äänensävyyn, että ”MITÄ! Ei kuule tytönheitukka, eihän nyt hienoja pyyhkeitä VOI lattialle heittää!”. Minä siihen, että pesuunhan ne siitä menee, ja sanon, että tuo asia lukee lapussa, joka on pyyhkeiden vieressä naulakossa. ”Pft, missä lapuissa? Minä en kuule mitään lappuja ala lukemaan!”.
Sitten hän huusi, että vessaakaan ei ole pesty. Sanon, että onhan tämä. ”Ei ole, lattiakin täynnä hiuksia!”. Vilkaisen lattiaa, joka on säihkyvän puhdas, lukuunottamatta kahta pudonnutta hiusta. Kerron, ettei vessan lattian pesu kuulu päiväsiivottaviin huoneisiin, vaan pestään vasta asiakkaiden välissä, jollei lattia sitten ole ihan sietämättömässä kunnossa. Nainen ei ole uskoa korviaan, ja riemastuu että ”Ette pese lattioita?!?! HYI, sehän kuuluu pestä vessan lattiat! Minä valitan sinusta respaan! Minä yritän tulla ihanalle lomalle rentoutumaan ja loma menee pilalle, kun vessan lattia on p*skainen!”. Minulla on vaikeuksia pitää pokkaa. Siis loma menee kahdesta hiuksesta vessan lattialla pilalle. 
Kokoan itseni ja sanon, että vessa on siivottu juuri niin kuin päiväsiivoukseen kuuluukin. Nainen mulkoilee minua, ja menee huoneen puolelle. ”Sänkyjä ei ainakaan ole pedattu!”. Totta, niitä ei ole pedattu. Sängyt ovat täynnä asiakkaan omia tavaroita. Naisen sängyllä on läjäpäin vaatteita sekaisin peiton päällä ja alla, sekä kirjoja. Hänen poikansa sänky kuohuu leluista, vaatteista, karkeista ja sipsipusseista.
Kerron, ettemme petaa sänkyjä, jos niillä on yksikin asiakkaan oma tavara, koska emme saa koskea niihin. ”Pötyä! Senkun siirrätte ne pois edestä! Mitä minun poikanikin nyt ajattelee, kun sänky on tuon näköinen ja nukkumaan pitäisi mennä?”. Sanon, etten voi edelleenkään pedata sänkyä, ennen kuin nainen siirtää tavarat pois. ”Jo on aikoihin eletty! Minulla ei ole aikaa tämmöiseen. Petaat ne sängyt nyt, minun pitää lähteä kylpylään, ennen kuin se sulkeutuu!”. Alan sitten siirtää roinaa pois sängyltä, ja pedata sitä. ”Mitä sinä teet? Miksi et vaihda lakanoita?! Yäk, pitääkö meidän nukkua samoissa lakanoissa toinenkin yö!?! Ei tämmöinen kuule vetele! Minä valitan sinusta respaan ja hommaan sinulle POTKUT!”. Lopetan, sanon, että en voi pedata sänkyä, jos en voi siirtää tavaroita, ja sänky kuuluu pedata samoilla petivaatteilla, kerran ne ovat muutoin puhtaat. Jos välttämättä haluaa uudet, tulee niistä lisämaksu. Nainen pyörittelee silmiään, sopeutuu sitten siihen, että samat lakanat jäävät. Sitten hän tekee lähtöä kylpylään, ja jään sijaamaan vuoteita. Hän räyhää minulle vielä lähtiessään jättävänsä kännykkänsä, lompakkonsa, ja arvotavaransa pöydälle, ja tähdentää, etten saa ottaa niitä, sillä ”naama on muistissa” ja hän on sijoittanut esineet niin, että näkee jos niihin on koskettu, koska ”kyllä ne siivoojat tiedetään mitä roskasakkia ne on”, ja hän aikoo muutenkin valittaa minusta respaan. Sanon, etten tietenkään koske mihinkään.
Jätin sanomatta, että minä saan tästä työstä ihan palkkaa, ettei minun tarvitse asiakkaiden lompakoille mennä. Ja sitä paitsi varastaminen ei kuulu ensinkään tapoihini, ja olisi lisäksi äärimmäisen typerää, sillä koko hotellilla on aina tieto, kuka siivooja on minkäkin huoneen siivonnut; siitä jäisi kiinni alta aikayksikön, ja melko turhaa olisi enää sen jälkeen tulla töihin. Tai saada mistään muualtakaan töitä enää…
Nainen lähti ja jäin puoliksi tyrmistyneenä ja puoliksi huvittuneena miettimään, kuinka tuollaisella asenteella pärjää elämässä…
Seuraava työvuoroni oli parin päivän päästä, ja sain kuulla, että sama oli toistunut seuraavanakin iltana ja nainen oli valittanut samoista asioista.
T:ex-kerrossiivooja
Emme ole sama kuin postimyynti/nettikauppa
Olen töissä yhdessä Suomen suurimmista kodinkoneliikkeistä. Meillä ei ole periaatteena halvin mahdollinen hinta, vaan se, että palvelemme asiakasta mahdollisimman hyvin. Siitä tulee usein erilaisia konflikteja:
1. MEILLÄ EI OLE PALAUTUSOIKEUTTA. Millään kaupalla ei lain mukaan ole palautusoikeutta, 14 päivän palautusoikeus kuuluu postimyyntiin. Aasiakkaat, jotka eivät sitä tajua, voivat lukea sen kuluttajaviraston sivuilta, eli täältä: LINKKI. Lukekaa kohta: ”Mikä on ostajan oikeus perua kauppa ja saada rahat takaisin?”.
2. Yritämme olla tuossa edellisessä kohdassa asiakkaalle mahdollisimman ymmärtäväisiä, mutta heidänkin pitäisi ymmärtää, että ihan oikeasti emme voi laittaa täydellä hinnalla myyntiin laitetta, joka on ollut viikon käytössä ja naarmuinen. Eikä myyntipakkausta ole tietenkään tallessa.
3. Uskon, että olet lakimies/tuomari/toimittaja/lääkäri. Uskon, että olet yhteiskunnallisessa arvoasteikossa korkeammalla kuin minä. Mutta saatatko sinä uskoa, että minä todellakin tiedän NÄMÄ lain pykälät paremmin kuin sinä? Me olemme omalla alallamme ammattilaisia ja tiedämme omaan alaamme liittyvät asiat varmasti paremmin kuin te.
4. Huollossa nähdään 99% varmuudella, onko laite hajonnut kosteudesta/iskusta/aasiakkaan aiheuttamasta käsittelystä. Se, että esim. puhelin on ollut aina vain vaimon käsilaukussa, eikä se ole voinut saada kosteusvauriota, ei ole syy, miksi meidän pitäisi antaa teille uusi puhelin.
5. En ole myymäläpäällikkö. Voitte halutessanne puhua hänen kanssaan. Se ei silti tarkoita, että en tietäisi aivan yhtä hyvin teidän tai meidän oikeuksia. Tiedän myös, miten vaikeaa on olla ilman sitä hajonnutta kodinkonetta. Mistä ihmeestä luulet minun ostavan kodinkoneeni ja luuletko, että ne eivät ole ikinä hajonneet minulla? Korjauskäytäntö on aivan sama asiakkaalla ja myymälän henkilökunnalla. Itsenikin mielestä on valitettavaa, että maahantuoja ei ole hommannut meille lainalaitteita huollon ajaksi.
6. Lopuksi on pakko kertoa yksi kommentti, josta olen erityisen ylpeä… 
Asiakas: ”Kaikellahan on 14 päivän palautusoikeus.”
Minä: ”Ei ole. Palautusoikeus on vain posti- ja etämyynnissä.”
Asiakas: ”Äläs nyt poika (olen 30v.) viitsi, kyllä minä tiedän miten nämä asiat menevät.”
Minä: (ärsyttää) (laitan tuon saman linkin asiakkaan nenän eteen, minkä laitoin aikaisemmin) ”No tässä se on aika aukottomasti sanottu.”
Asiakas: ”Milloin tuo on tullut? (ollut aina) En minä ainakaan ole tuota lakia hyväksynyt!”
Minä: ”Hyvä herra, ei teidän tarvitse sitä hyväksyä, koska teidän valitsemanne eduskunta on hyväksynyt sen teidän puolestanne!”
Alkoi hiukkasen itseänikin naurattamaan.
T:”Lukekaa lakia”
Pikalaivayhtiön lähtöselvityksessä
Työskentelin erään pikalaivayhtiön lähtöselvityksessä viime sesongilla ja tämä tilanne jäi elävästi mieleeni. Sanottakoon, että tämä oli kärkevin tilanne, mutta yllättävän monet muutkin asiakkaat käyttäytyivät samalla tavalla. Ja ihmettelen edelleen kovasti miksi.
No niin. Tämä suomalainen 46-vuotias herra saapuu terminaaliin ostamaan lippua. Kaikki sujuu mukavan leppoisasti siihen asti, kun kysyn hänen matkapuhelinnumeroaan varaukseen. Hän tiedustelee, että miksi sitä utelen. Kerroin, että puhelinnumero otetaan aina varaukseen, jotta tarvittaessa asiakkaaseen saadaan reaaliaikainen yhteys, jos jotain odottamatonta — esimerkiksi muutoksia tai peruutuksia liikennöinnissä — tapahtuu. Hän oli sitä mieltä, että se on turhaa, mitään ei kuitenkaan tapahdu ja vielä kantavansa itse vastuun päätöksestään olla antamatta numeroaan.
Kuinka ollakaan juuri hänen lähtöpäivänään tuli peruutus kovan tuulen takia ja hän sattui juuri minun luukulleni. Hän ei ilmeisesti muistanut minua.
Kerron ja pahoittelin hänelle tilannetta, johon hän toteaa, että miten niin ei kulje. ”Minun on pakko päästä Tallinnaan!”. Kerroin hänelle, että hän voi matkustaa meidän lipulla toisella laivayhtiöllä, joka on kulussa ja että teen varauksen sinne hänen puolestaan. Kun hän kuuli toisen yhtiön aikataulun, hän kertoi ettei se sovi hänelle. Sanoin, ettei muita aluksia ole kulussa aikaisemmin, johon hän toteaa että kopteri tai lentokone kelpaa kyllä hänelle. Varmistuttuani siitä, että hän siis todella odotti meidän maksavan hänen lentolippunsa, kerroin hänelle yleiset kuljetusehdot koskien kuljetusyhtiöstä riippumattomia esteitä. Tässä vaiheessa kielenkäyttö muuttui v-alkuiseksi ja äänenvoimakkuus alkoi kaikua salissa. Aikansa sadateltuaan, tämän hetken olin aivan hiljaa ja kuuntelin vaan, hän huusi, että ”Miksi v…ssa ette voineet edes ilmoittaa mitään aikaisemmin, että olisin voinut itse järjestää jutut?”. Totesin, että hän oli itse kieltäytynyt antamasta matkapuhelinnumeroaan kun tein varauksen, ja että minä muistan kyllä hänet ja tilanteen. Tämän jälkeen jatkunutta huutoa ammattitaidottomuudesta, asianajajista, korvausvaatimuksista jne. en edes vaivaudu tähän laittamaan, katselin vaan hänen mesoamistaan aivan hiljaa kuunnellen. Lopuksi hän tokaisi, että ”Kiitti Vit…sti!”. Tähän vaan totesin: ”Kiitos samoin!”.
Ymmärrän tietysti asiakaspalvelua nykyäänkin tekevänä, että tuollainen tilanne todella harmittaa asiakasta, mutta se, ettei osata käyttäytyä… Hmm…
T:Check-In
Eräs päivä rautakaupassa
Työskentelen myyjänä eräässä rautakaupassa. Tässä eräs tapaus/päivä joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.
Olen juuri palaamassa palvelutiskille, jossa minua odottaa asiakas jolle olin noutamassa ostoskärryjä. Käytävällä seisoo pariskunta, jonka miespuolinen henkilö huomatessaan minut napsauttaa sormiaan ilmassa ja huutaa: ”Tyttö hei, ookko sää myyjä? Tarvittais maalia!!” (Joo, en ole myyjä. Meiltä saa 500 € kertaostoksesta tällaisen kivan liivin ja nimilapun, voi v…). Vastaan miehelle että minua odottaa edellinen asiakas mutta tulen niin pian kuin voin. Palvelen edellisen asiakkaan ja palaan pariskunnan luo. Siitä alkaa keskustelu…
Mies: ”Joo,tarvittais maalia.”
Minä: ”Sisä- vai ulkomaalaukseen?”
Mies: ”Olohuoneen seinät pitäis maalata.”
Tässä välissä muutama peruskysymys, värit sun muut.
Minä: ”Montakohan neliöä olisi maalattavana?”
Mies: ”No, se on semmonen ihan tavallinen olohuone. Pitäishän sun tietää. Sinähän tässä myyjä olet.”
JUST! Olohuoneitahan on vain ”one size” ja ilmeisesti olen myös selvännäkijä. Myyn asiakkaalle maalia arvioni mukaan.
Palaan palvelupisteelle. Siellä on jo tovin odotellut vanhempi naishenkilö. Hän tiedustelee myydäänkö meillä Tena-suojia virtsankarkailuun. Neuvon asiakasta menemään lähimpään markettiin, josta niitä varmasti löytyy. Asiakas poistuu kiitellen ja jupisten että taksi on saanut odottaa häntä ovella jo vaikka kuinka kauan (että ihan taksilla rautakauppaan Tenan ostoon, voi hertsyykkeli!!).
Vilkaisen kelloa ja alkaa olla ruokatunnin aika. Poistun henkilökunnan ovelle kunnes kuulen huudon. ”Hei myyjä! Minä tarvitsisin apua”. Huutaja on mieshenkilö. Oikein fiksusti pukeutunut herrasmies. Palaan takaisin myymälään ja kerron että minulla alkaa ruokatunti ja vien asiakkaan vapaana olevan myyjän luo. Mies tuijottaa minua hetken ja tuumaa: ”Mene syömään, mutta kannattaakohan?”, ja tökkää minua sormella vatsaan. Silloin poistun sanaakaan sanomatta. Se siitä herrasmiehestä.
Joskus tuntuu että ‘mulle riitti!’! Ja tämä oli yksi niistä päivistä.
T:Rautakaupan täti
P.S. Maalia ostanut asiakas palasi seuraavana päivänä vihaisena kun maali ei riittänyt. Vaati saada toisen purkin veloituksetta koska myyjä ei osannut laskea. Ja ainakin 100km oli ajellut turhaan. MÄ EN KESTÄ!!!
