Arkistot: Syyskuu, 2008
Tervemenoa metsään!
Työskentelin marjamyyjänä torilla. Ihmisten oli todella vaikea käsittää ja hyväksyä sitä, että myös mustikat — nuo metsien ilmaiset vitamiinipommit — voivat torilta ostettuna maksaa.
Harva se päivä joku tuli tivaamaan, kuinka kehtaamme rahastaa ”ilmaisella” tuotteella. Niin, mustikathan kyllä kasvavat metsässä ihan sillään, mutta eivät ne suinkaan itsekseen hyppää keruuastioihin, kuljetusautoon, kylmävarastoon, rasioihin ja myyntitiskille… minkä nyt luulisi jokaisen järjellä varustetun yksilön käsittävän.
Kerran eräs harvinaisen sitkeä aasi jankkasi minuuttitolkulla, että miksi hänen pitäisi maksaa jostain, mitä saa metsästä ilmaiseksi. Tokaisin vain (luonteeni vastaisesti) siihen, että onneksi ei olekaan mikään pakko maksaa, tervemenoa vain metsään. Ukkeli tuijotti hetken pöyristyneenä, mutta ihme kyllä tajusi itsekin tilanteen absurdiuden ja räjähti nauruun. Lähti sitten kojulta naureskellen, ja sain itse huoahtaa, että edes yhdestä aasiakkaasta pääsi eroon kunnialla.
T:artemisia
Tapahtui yöpitseriassa
Tarinan mies ei ole aasiakas pahimmasta päästä, mutta saattoi olla himppasen rasittava kuitenkin. Tarinan tarkoitus onkin osaksi myös kehaista kärsivällistä asiakaspalvelijaa.
Olin puolen yön aikaan hakemassa festarinjälkeistä evästä maahanmuuttajien omistamassa pitseriassa. Paikka oli pieni ja tupaten täynnä. Istuin looshissa odottamassa tilaamaani ruokaa, kun kuulin kassalta seuraavan keskustelun:
(Melko juopunut) asiakas, odottaa jo tilaamaansa ruokaa: ”Mitä uskontoo te ootte? Mää oon kristinuskoo.”
Myyjä: ”Minä olen kristitty.”
A: ”Ai te ootte kristinuskoo. Mää luulin, että ootte jotain muuta. Miten sää muuten puhut suomea, et sinä ole ennen suomea puhunut?”
M: ”Niin, olen asunut Suomessa seitsemän vuotta, puhun suomea mielestäni melko hyvin.”
A: ”Muttako mää käyn täällä joka päivä, et sää oo ennen suomee puhunu.”
M: ”Niin, osaan kyllä suomea ja useimmiten käytän sitä täällä töissä.”
A: ”Minä tuossa yks päivä tilasin teiltä semmosen önnönnöö-pitsan ilman paprikaa ja ilman aurajuustoa. Se oli puolillaan paprikaa! Ja siinä oli aurajuustoakin!”
M: ”Olen pahoillani virheestä.”
A: ”Niin siinä oli paprikaa ja aurajuustoa! Että saankos nyt tuosta kebabista alennusta?”
M: ”Pahoittelen virhettä, mutta jos on joku vika, pitää sanoa heti niin teemme uuden. Nyt emme voi antaa hyvitystä, ja sinä sitäpaitsi jo maksoit sinun kebabin.”
A: ”Ei millään pahalla! Mutta siinä oli paprikaa ja aurajuustoa!”
M: ”Niin, olen pahoillani. Tässä olisi sinun kebab.”
A: ”Ei millään pahalla! Nähdään taas, tulen huomenna uudestaan.”
Itse istuin muiden ihmisten takana jumissa, muuten olisin käynyt sanomassa aasille, että pojat tässä koittavat tehdä töitä, tule vaikka joku toinen päivä länkyttämään. Ei voi kyllä muuta kuin nostaa hattua näille ihmisille, jotka myyvät aamuviiteen pitsakebabbia kännisille, ja jaksavat olla ystävällisiä kaiken maailman jankuttajille.
T:allie13
Kivaa olla pitsatäti
Olen työskennellyt kaksi vuotta kotimaisessa pitseriaketjussa ja suurimmaksi osaksi työni on oikeasti mukavaa ja pidän työstäni. Joskus eteen sattuu kuitenkin ihmeellisiä aasiälykääpiöitä, että nyppii ihan kunnolla.
Tapaus 1: ”5 minuuttiahan sulla menee?”. Tämän kuulee sen jälkeen kun aasiakas on saapunut sisälle täpötäyteen pitseriaan, nähnyt (vaan ei rekisteröinyt?) minun juoksevan hiki hatussa ja tilannut kolme perhepitsaa ja kaksi normaalia. Sitten kysytään tyhmänä, että olisiko semmoinen 5 minuuttia passeli aika? Juu ei ole.
Tapaus 2: ”Onks sul mitää tarjouksii/saanks alennuksella?”. Yleensä tarjouskampanjamme ovat todella näkyviä (tv, useat lehdet, hevosen kokoiset ständit ulkona ja sisällä, jne) joten joskus kun joku kysyy että olikos teillä mitää tarjouksia menossa, alkaa hermostuttaa. Ei toki voi aina huomata kaikkea ja voihan olla että me piilotellaan niitä tarjouksia, ettei vaan kukaan saisi tietää niistä, mutta… Toinen asia ovat nämä, jotka tulevat joskus iltasella viiden aikaan ja kysyvät että vieläkös se on lounasaika. Ei ole, kyllä kello on jo reilusti yli kahden jolloin lounasaika päättyy. ”Mutta ei mulla oo kelloa, sehän voi olla vaikka mitä!”. Tähän päälle iljettävän mairea hymy. Noh, minulla on tässä tämä kassan kello ja se kyllä kulkee jo viittä.
Tapaus 3: ”Lhähekshää kuule thyttö meijjän kaa mökhille uimaan? *hik*”. En lähde. Et sattunut hoksaamaan että olen töissä. Ja ei. En soita sulle kun pääsen töistä, sillä jos olet jo nyt niin kännissä, että pistit naispuolisen kuskinne kirjoittamaan minulle sen ”soita mulle ku pääset töistä” -lapun, niin et taida olla kovin hilpeää seuraa iltamyöhällä.
Tapaus 4: ”Mulla on paska päivä, joten puran kaiken sinuun!”. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta herkkänä ihmisenä olen usein takahuoneessa kyyneleet silmissä kun saan pitserian tyhjäksi. Eräs tapaus on jäänyt elävästi mieleen. On hieman viikonloppuruuhkaa ja sisään astuu nainen tyttärensä kanssa. Tilaavat kaksi pitsaa. Kerron että vähän on jonoa, mutta yritän olla nopea (meillä ollaan yleensä yksin vuorossa, jolloin hoidetaan leipominen, paistaminen, rahastaminen, pöytiin tarjoileminen, raaka-aineiden punnitus ym). Menee n.20 minuuttia ja olen juuri tekemässä naisen tilausta. Yhtäkkiä nainen karjaisee pitserian toisesta päästä että ”Eikö ne meidän pitsat ole vielä edes uunissa??!!”. Yritän selittää että ovat minulla just tässä pöydällä, joten laitan ne ihan just uuniin, pieni hetki vain. Nainen tuhisee ja puhkuu ja on silminnähden todella vihainen. Säikähdin tilannetta kovasti. Nainen ärähtää minulle: ”No voi hyvänen aika kun se kestää!”. Paikalla oli pari vakioasiakasta, jotka ihmettelivät naisen purkausta, 20 minuuttia kun ei ruuhka-aikana ole edes pitkä aika. Saan pitsat uunista ja vien ne naiselle pöytään asti (normaalisti asiakas tulee tiskin kautta noutamaan mukaan lähtevät) ja pahoittelen kovasti. Nainen kiskaisee pitsat kädestäni katsomatta minuun ja lähtee ovet paukkuen. Palaan uunille ihan pää sekaisin, saan seuraavan asiakkaan pitsat uunista, mutta onnistun polttamaan kolmannen asiakkaan pitsan. Tässä vaiheessa olen jo ihan tippa linssissä, mutta vakkariasiakas sanoo ”Eihän se ole edes paha, pistä pakettiin vaan”. Ojennan pitsan ja liikkeen ollessa nyt tyhjä, poistun takahuoneeseen itkemään. Nainen käy meillä edelleen ja pelkään häntä tällä hetkellä. Hänen ansiostaan sain ahdistusta joka kerta, kun oli kiireisempää, pelkäsin että taas tulee huutoa.
Muutamia antisankareita lukuunottamatta töissä on kivaa ja joskus olen saanut jopa tippiä hyvästä palvelusta. Lopetan kuitenkin pian, ei jaksa enää.
T:Pitsatäti
Neuvoja palvelutiskillä asioiville
Olen valmisruoka-palvelutiskillä töissä jo toista vuotta. Kyllä osaan työni, vaikka moni aasiakas onkin toista mieltä. Tässä muutama vinkki:
1. Kyllä. Kaikki ruokamme ovat myyntipäivänä valmistettuja. Emme jäähdytä ruokaa edellisenä päivänä ja lämmitä sitä seuraavana päivänä, koska niin EI SAA tehdä. Ja jos sanon että ruoka on tehty tunti sitten, niin en valehtele asiakkaalle ihan vain kiusallani (välillä tekisi kyllä mieli).
2. Kyllä. Meiltä saattaa olla hetkellisesti joku ruokalaji loppu tiskistä, koska keittiö ei poikkeavan kysynnän johdosta ehdi valmistamaan ruokaa jatkuvalla syötöllä. Ruoka ei ole loppu ihan vain sen takia, kun kukaan ei jaksanut tehdä sitä lisää.
3. Kyllä. Piirakassa on reunat. Syötkö itse tehdystä piirakasta vain keskipalat? Saanen epäillä.
4. Kyllä. Ruokalistamme vaihtuu joka toinen päivä. Aina ei voi olla niitä iänikuisia lihapullia, kaalikääryleitä tai kreikkalaista salaattia ihan vain sen takia koska sinä aasiakas pidät juuri niistä ja nirsona ei mikään muu kelpaa.
5. Kyllä. Ne rasiat ovat siinä tiskin päällä mallina. Joka kerta ei tarvitse jokaista rasiaa erikseen hypistellä, varsinkin kun olet niihin samoihin rasioihin ostanut joka päivä viimeiset kymmenen vuotta. Ja kaiken lisäksi, rakas aasiakas; olet muille aasiakkaille hygieniariski.
6. Kyllä. Jos sanomme että ruoka on gluteeniton/laktoositon/vähälaktoosinen, niin silloin se on. Tässäkään tapauksessa emme valehtele kaiken huvin ja hyödyn vuoksi.
7. Kyllä. Meillä on ohjeet ja säännöt joita noudattaa, emmekä TÄSSÄKÄÄN tapauksessa kiusaa asiakasta huvikseen. Turha tulla jälkeenpäin pahoittelemaan kun huomaa olleensa väärässä, kun on ensin isoon ääneen kertonut kuinka minä en osaa työtäni, ja kuinka haluat vanhempaa ja ammattitaitoisempaa henkilökuntaa paikalle (itse olen 20). Minua ei siinä vaiheessa kiinnosta p*skan vertaa kuinka pahoillanne olette.
8. Kyllä. Mummon käppänät; tahtonsa voi ilmaista ääneen. Ei sinne partaansa tarvitse mumista, kun me myyjät emme ole ajatustenlukijoita. Ja sitten ei tarvitse ruveta tiuskimaan kun kysymme tiskin toiselta puolelta ”Anteeksi, mitä tahdoitte, kun en oikein kuullut?”.
9. Kyllä. Jos ostat tonnikalasalaattia, niin silloin siihen kuuluu tonnikalaa. Ei siinä ruveta silloin nirsoilemaan että ”Mä ottasin tota tonnikalasalaattia, mut älä laita sitä tonnikalaa siihen ku mä en oikein siitä välitä”. (Helppo homma, kun tonnikala tosiaan on sekoitettu sinne salaatin sekaan ja koostumuksesta noin 50% on tonnikalaa.)
10. Kyllä. Tiskille tultaessa tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ja pois lähtiessä kiittäminen on myös ihan suotavaa. Ei vain lähdetä siitä tiskiltä niin että paketti lähtiessä riuhtaistaan myyjän kädestä ja lähdetään mitään sanomatta kassoja kohti.
M: ”Päivää!”
A: ”Mä otan muusia.”
M: ”Minkälaiseen rasiaan laitan?”
A: ”NO TOHON PIENEEN!”
M: ”Kiitos. Ja noin olkaa hyvä.”
A: …. (tässä vaiheessa ollaan jo puolimatkassa kassoille päin.)
11. Kyllä. Myyjä voi sanoa asiakkaalle ‘päivää’ ilman että asiakkaan pitäisi ostaa jotain tiskistä.
M: ”Päivää!”
A: ”EN MÄ OSTA MITÄÄN!”
M: ”Kiitos…”
(Yleensä tämä jälkeen asiakas yrittää hetken päästä kiilata jonon ohi kun olisi sittenkin ottanut jotain.)
12. Kyllä. Jonotusnumeron SAA ottaa. Muuten voi joutua odottamaan VÄHÄN kauemmin. Varsinkin klo 11 lounasruuhkan aikaan. Eikä tarvitse näyttää tympeää naamaa kun totean kohteliaasti, että kannattaa ottaa jonotusnumero, niin pääsee nopeammin tiskille ja kaikki saavat silloin omalla vuorollaan.
A: ”Mä ottaisin ton yhden marjarahkan.”
M: ”Anteeksi minulla on vielä vähän kesken tämän toisen asiakkaan kanssa. Kannattaa ottaa jonotusnumero niin saatte haluamanne ajallaan.”
A: ”Mut ku mä en tarvii kun ton yhden purkin tota rahkaa. Se on tossa valmiina. Kyllä sä sen tässä välissä kerkeät antaa.”
M: ”Olen pahoillani mutta tässä oli aika monta asiakasta ennen teitä.”
A: ”NO MUTTA KUN EN TARVITSE KUIN SE YHEN PURKIN!”
M: ”Ottakaa jonotusnumero.”
A: ”MINÄ EN OTA SITTEN YHTÄÄN MITÄÄN JOS KERRAN PITÄÄ YHEN PURKIN TAKIA JONOTTAA VUOROA!” (niin kuin kaikki muutkin asiakkaat tekevät).
Kiitos että joku ihana ihminen on keksinyt moisen palstan mihin voi tulla purkautumaan. Tässä on kolmen vuoden aikana saanut vaikka mitä p*skaa niskaan. Onneksi on olemassa niitä päivää piristäviä asiakkaita. Ilman teitä kuuppa halkeaisi alta aika yksikön. Kiitos siitä. 
T:Kirppu
P.S. Mummot; vaikka te olette iäkkäämpiä ja kokeneet sodan (jota jaksatte ja muistatte tunkea joka väliin) ja kaikkea muutakin todella ”hienoa” ja ihmeellistä, mistä moinen myyjälikka ei voisi edes kuvitella, niin se ei silti oikeuta teitä kohtelemaan nuorempia ihmisiä kuin kiloa p*skaa! Kiitos teille niistä monista hetkistä kun olette solvanneet ja lytänneet meidänkin työntekijoitä maanrakoon ihan vain omaa tietämättömyyttänne. Vaikka olettekin paljon fiksumpia ja filmaattisempia kaikkine sotineen, niin olette meille silti asiakkaita muiden asiakkaiden joukossa. KIITOS!
Vaihtorahat naamalle ja kaamea amatsooni
Työskentelin nelisen vuotta eräässä pienessä liikennemyymälässä pienellä paikkakunnalla. Tämän kyseisen tapauksen sattuessa olin ollut töissä noin puoli vuotta.
Myymälässämme on kolme kassaa, mutta työntekijöitä oli yleensä vuorossa vain kaksi. Työkaverini oli käymässä alakerrassa ja minä jäin yksin myymälän/kahvion puolelle.
Palvelin asiakasta kahvion kassalla (hänellä ei ollut ostoksinaan kuin kahvi ja pulla, joten palvelussa ei mennyt kauaa), kun yhtäkkiä naamalleni hyökkää noin 60-vuotias mies kiljuen, että ”Onko täällä v**tu bensa ilmaista häh?!?”. Sivusilmällä olin huomannut miehen saapuneen myymälän kassalle vain hetkeä aiemmin, joten mies ei todellakaan joutunut odottamaan kohtuuttoman kauaa. Sanoin miehelle, ettei bensa todellakaan ole ilmaista ja että palvelisin hänet heti kun hänen vuoronsa tulee.
Mennessäni palvelemaan miestä sain jatkuvasti kuulla olevani ämmä ja hu*ra ja ties mitä. Totesin lopulta, että olen pahoillani että teillä on noin huono päivä, mutta onko sitä pakko minuun purkaa. Mies totesi vain, että hänellä on h*lvetin hyvä päivä! Hänellä on h*lvetin hyvä päivä, mutta jo nyt on v***u, kun ei saa maksaa bensojaan. Tämän sanottuaan mies löi bensarahat pöytään (lujaa), rahastin bensan. Koko tapahtumaa saatteli vuolas virta kiro- ja haukkumasanoja. Lopuksi toivotin hyvää päivänjatkoa ja näkemiin.
Tästä mies ei pitänyt, vaan heitti minua vaihtorahoilla (vieläpä melko lujaa). Silmät itkien menin pitämään paussia enkä uskaltanut olla enää kassalla koko iltana, nuori kun olin.
Uskomatonta minkälaisia käytöstapoja ihmisiltä löytyy.
Toinen huvittava tapaus sattui, kun kysyin henkilöllisyystodistusta naiselta hänen maksaessaan yli 50 euron bensaostosta kortilla. Tästähän nainen hirmustui ja alkoi huutamaan, että jo nyt on kumma ettei täällä vakiasiakkaita muisteta ja että hän on yli kymmenen vuotta täällä asioinut! (Tähän väliin on sanottava että rouva oli sen kokoluokan daami, että varmasti olisin muistanut hänet jos aiemmin olisin nähnyt).
Tässä kohtaa alkoi sitten minun haukkumiseni: ”On se nyt h*lvetti että täällä pitää jotain henkkaria näytellä. Sinäkin tuommoinen s**tanan uusi!”.
Totesin kylmästi tähän kommenttiin, että ”Rouva hyvä, olen ollut tässä kassalla töissä kolme vuotta, ettekä te muista minua. Miten minä voisin muistaa teidät?”.
Rouva meni hiljaiseksi ja maksoi mutisematta, henkilöllisyystodistuksen saattelemana. Olipa siinä muutamalla muulla asiakkaalla pokassa pitelemistä.
T:Metsis
Jos sinulla on oikeus, minulla on oikeus
Tapahtui taas eräs kaunis päivä kaupassa, jossa työskentelen:
N.40v, ilmeisesti ulkomaalaistaustainen mies tulee kassalleni (tervehtii asiallisesti ym.). Hän maksaa pienet ostoksensa 50€ setelillä, jonka toki määräysten mukaisesti vedän setelintunnistuslaitteesta läpi. Tämän jälkeenhän se riemu repesi. Annoin asiakkaan vaihtorahat (45€ ja risat). Tämän jälkeen keskustelu jatkui näin:
A: ”Anna se tänne!”
M: ?
A: ”Rahantunnistelaite! Anna se minulle!”
M: ”Tämä on valitettavasti vain henkilökunnan käyttöön, en saa luovuttaa sitä asiakkaille… Voin kyllä tarkastaa ne setelit teidän nähdenne.”
A: ”Minä haluta tarkistaa että tämä aito!!!”
M: ”Kyllä ne varmasti…”
A: ”MISTÄ MINÄ TIETÄN JOS MINÄ EN SAA TARKISTAA!”
M: ”Voin kyllä tarkistaa ne tällä koneella jos te haluatte…”
A: ”Sinä ei enää koske näihin! Jos sinä yrittänyt huijata niin sinä voi sitten vaihtaa ne!”
M: …
A: ”Jos sinulla on oikeus tarkistaa minun seteli, minulla on oikeus tarkistaa sinun seteli!”
Tämän episodin aikana mies mm. esti minua ottamasta seuraavan asiakkaan ostoksia, selitti jonottavalle asiakkaalle kuinka huijaan kaikkia, jne. 
Mies tutki seteleitään useita minuutteja, kunnes tuhahdellen poistui kaupasta. Ärtyi ilmeisesti koska määräysten mukaisesti tarkastin setelin…?
Varokaa kaikki! Annan teille monopolirahaa kaupan kassalla! 
T:Jensba
Puhelinvaihteessa, päivää
Työskentelen ison yrityksen aulassa, jossa on myös puhelinvaihde. Vaihde on valtakunnallinen ja vaihteen kautta yhdistetään puheluita (lähinnä myyntimiehille) ympäri Suomea. Yrityksen työntekijät leimaavat läsnäolotietonsa (paikalla, poissa, lomalla, matkoilla, jne.), jotta tietäisimme vaihteessa kenelle voidaan yhdistää.
Aivan kaikki työntekijät eivät kuitenkaan leimaa itseään millään tavoin tai leimaavat milloin sattuvat. Tämä aiheuttaa tietysti päänvaivaa vaihteelle ja mukavia asiakastilanteita puhelimen välityksellä. Mehän tietysti mennään sen oletuksen mukaan, mitä työntekijät ovat leimanneet.
Asiakkaiden on kauhean vaikea tajuta sitä, että
- me emme näe henkilöitä, joille yhdistämme (”yhdistä sellaiselle, joka on paikalla pöydän ääressä”)
- soittopyynnöt lähetämme sähköpostilla (”sanopas sille Matille kun on lopettanut puhelunsa, että soittaa mulle Jaakolle, ja sit sanot sille sitä ja tätä ja tota”)
- emme voi tietää kuinka kauan joku henkilö puhuu puhelimessa, koska emme NÄE henkilöitä emmekä ole ajatustenlukijoita
- emme voi tietää kuka vastaa puhelimeen, emme ole ajatustenlukijoita (”yhdistä sellaiselle joka vastaa”).
Meidän firmassa on myös tunnetusti välillä vaikea saada kiinni henkilöitä ja puhelut palautuvat aina vaihteeseen, jos he eivät ole vastanneet lankapuhelimeensa. Näissä tapauksissa joko yhdistetään kännykkään tai toiselle henkilölle. Useimmat asiakkaat ymmärtävät, että vaihde EI voi sille mitään, jos joku henkilö ei vastaa. Välillä soittaa todellisia aasiakkaita, jotka lähes haukkuvat vaihteen jos eivät saa jotain ihmistä kiinni joka voisi heitä auttaa. Ymmärrän tuohtumisen, jos yksinkertaiseen kysymykseen ei saa juuri sillä hetkellä vastausta, koska kukaan firmassa ei vastaa, mutta se EI edelleenkään ole vaihteen vika. Yleensä näissä tilanteissa vaihde on yrittänyt saada ihan kenen tahansa ihmisen kiinni, mutta puhelu on aina palautunut. Hiki nousee jo kainaloihin, kun huomaa puhelun TAAS palautuvan. Muutaman kerran olen sanonut näille aaseille, jotka puhelun palautuessa alkavat huutamaan, että eikö sieltä nyt ketään saa kiinni, että ymmärräthän, että teen parhaani eikä se ole minun vikani, jos ihmisiä ei ole paikalla varttia vaille neljä ennen joulupyhien alkua, ”mutta kun lomat painaa päälle ja pitäis saada tää tilaus tehtyä”. Varmaan muillakin on lomia ja olisit hyvä aasi tehnyt sen tilauksen aikaisemmin, niin varmasti olisi joku ollut paikalla…
Näistä riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta loppuun vielä ”parhaita” paloja:
A: ”Nyt on yhdistetty jo kaksi kertaa (huom. ei ole meidän firmassa edes monta kertaa vielä…) ja siellä sanoo tyyt tyyt ja lyöty luuri korvaan. Haluan sellaiselle joka vastaa.”
V: ”Numero on ollut silloin varattu. Tuskin kukaan teille luuria korvaan lyö.”
A: ”Kuule, haista p****!!!”
V: ”Hm, yhdistän edelleen.”
———–
A: ”Eiko teillä p**kele ole siellä ketään töissä, kuin ravintolatyöntekijöitä (!?!?!?) p**kele!!!!”
V: ”Numerosta ei vastata, saanko yrittää jollekin toiselle?”
A: ”Et.”
V: ”Ahaa…?”
A: ”No jos nyt kuitenkin yritetään.”
T:vaihde
P.S. Kuinka vaikea on muuten esitellä itsensä ja sanoa ”hei” tms. puhelun alkuun, vaikka tietääkin soittavansa vaihteeseen? Uutena työntekijänä vaihteessa on kauhean vaikea tietää, että onko henkilö esitellyt itsensä vai pyytänyt jollekin yhdistämään, kun ainoa mitä puhelimeen sanotaan on: ”Virtanen”.
Pientä neuvoa nätisti pyydettiin…
Työskentelen erään operaattorin myymälässä.
Vastasin eräänä päivänä liikkeemme puhelimeen, mikä on aika harvinaista koska siihen ei ole yksinkertaisesti aikaa – valitettavasti.
M: ”Liikkeemme nimi, oma nimi.”
A: ”Mä otin teiltä sen koneen ja tikun! Miten saan ne toimimaan?”
M: ”Oh… Eli siis, kannettavan tietokoneen ja mokkulanko, sen internet-yhteyden?”
A: ”No en mä ***** tiedä, niin kai! Miten mä laitan nää toimimaan, kerro nyt!”
M: ”Okei. Laita tietokone päälle ja laita se usb-modeemi elikkäs se Mokkula sinne koneen usb-portiin.”
A: ”Mitä v*ttua sä selität?! Miten mä laitan tän tietokoneen päälle?”
M: ”Onko mahdollisesti ensimmäinen tietokoneenne?”
A: ”On!”
M: ”Okei. Selvä. Olisiko mahdollista, jos tulisitte tänne liikkeeseemme niin voisin näyttää henkilökohtaisesti, miten tietokone ja se internet toimii? Meillä ei valitettavasti ole aikaa puhelimessa alkaa tällaista monimutkaista asiaa opettamaan. Pääsisittekö mahdollisesti liikkeeseemme käymään niin voimme näyttää vaihe kerrallaa miten tietokone toimii?”
(Liikkeessämme alkoi olla jo muitakin asiakkaita, joten halusin tuon puhelun loppuun muutenkin mahdollisimman pian…)
A: ”No voi ***** onko tämä sitten asiakaspalvelua että juoksutatte vanhoja 50-v täti-ihmisiä kuin koiria, mitä mä nyt teen näiden kanssa?! Mä haluan nyt palvelua alusta asti! S**TANA!”
(Pyytelyä liikkeeseen, itseni toistelua, ehdotin soittoa asiakaspalveluun, joka voi tällaisia asioita hoitaa mielellään…)
Näin niin kuin ajatuksena, en ala opettamaan asiakasta puhelimitse mikä tietokone on, varsinkaan, jos asiakkaita on jo muodostunut liikkeeseemme jonoksi asti.
A: ”Voi s**tanan s**tana! V*ttu mitä p*skaa palvelua sinäkin v*tun surkea v*tun nulikka siellä jotain höngit, s**tanan surkea asiakaspalvelija”, jne jne…
M: ”Eiköhän tämä puhelu ollut tässä…”
Ja luuri kiinni.
Olisihan tuota ollut mukava kuunnella vaikka miten pitkään, muut asiakkaat alkoivat vain olemaan vähän kärsimättömiä.
T:Stewie
