Arkistot: Syyskuu, 2008
Hapannaama
Olen töissä kalusteliikkeessä, jossa myydään myös vuodevaatteita ja erilaisia pikkuesineitä. Suljemme arkisin klo 19 ja viikonloppuisin klo 16. Ihmettelen usein sitä, kuinka asiakkaat eivät tiedä, mihin aikaan kauppa, jossa ovat tai johon ovat menossa, menee kiinni.
Sattui eräs arkipäivä kesäkuussa lähellä sulkemisaikaa niin, että täytyi etsiä mukavalle asiakkaalle terassisettiin kuuluvat tuolit hieman vääntyneiden tilalle. Juoksin varaston ja kassan väliä kun todella hapan ääni pysäytti hetkeksi. Ongelmana oli tuttu tilanne, jossa asiakas ei ymmärtänyt, mistä tietää, mikä tuote oli alennettuun hintaan. Sillä kertaa alennettuun hintaan oli punainen väri. Totta kai ymmärrän, että kun hintakyltissä ei lue erikseen väriä, normaali asiakas ei ymmärrä katsoa tuotenumeron perusteella, mikä tuote on alennuksessa. Sanoin asiakkaalle, että kassalta näkee tuotteen myyntihinnan, mutta että koodin perusteella punainen väri on edullisin. Jatkoin juoksujalkaa matkaa toisen asiakkaan tuolien perässä. Kun sain vaihdon tehtyä, tuli tämä kylpyhuonetarvikkeita ihmetellyt nainen kassalle suivaantuneena siitä, että minua ei kuulunut takaisin hyllylle. Hän käsitti, että olin mennyt tarkistamaan kassalta tuotteen hintaa. Niin en missään vaiheessa sanonut. Nainen toi mukanaan mustan saippuapumpun ja ihmetteli kun hinta oli kassalla eri kuin lapussa. Sanoin, että punainen väri on poistuva ja siksi alennettuun hintaan. Mustat ja valkoiset tuotteet ovat normaalihintaisia. Kello oli jo yli sulkemisajan. Naisen tyttäristä vanhempi kävi hakemassa punaisen saippuapumpun. Sanoin, että mustan voi jättää kassalle, eikä sitä tarvitse itse viedä takaisin. Nainen sanoi ”no, en mä sitä olis vienytkään”, todella happamalla äänellä. Nainen poistui liikkeestä. Tarkistin, että asiakkaat olivat poistuneet, lukitsin ovet ja avauduin työkaverille huutaen ”kau-hee nainen!”.
Toinen kohtaaminen saman asiakkaan kanssa oli, kun hän paria viikkoa myöhemmin tuli asioimaan liikkeeseemme ja halusi saada kuitin erään pienen paikkakunnan autokoulun nimellä. Tarvitsin vanhemman myyjän apua siinä ja tämä nainen oli hapan joutuessaan odottamaan pari minuuttia ylimääräistä, että sain nimellisen kuitin tulostettua. Huokaisin helpotuksesta hänen poistuttuaan.
Kolmas kohtaaminen saman naisen kanssa oli tässä hiljattain. Puhelin soi, työkaverini vastasi. Hapan ääni halusi tiedustella tarjouksessa olevista patjoista. Nainen suuttui vallan kun selvisi, että patjat, joita hänelle sanojensa mukaan ”tyttö” esitteli viikonloppuna, eivät olleetkaan enää tarjouksessa. Naisen mukaan myyjän täytyisi kertoa, jos tarjoushinta ei ole enää voimassa seuraavalla viikolla. Sehän tietenkään ei pidä paikkaansa. Työkaverini ei halunnut luvata alennusta, joten nainen löi hänelle luurin korvaan. Puhelin soi uudelleen hetken kuluttua. Vastasin itse tietämättä mitään koko tilanteesta. Tuttu ääni ei sanonut nimeään, eikä mitä asia koskee. Hän halusi puhua ”myymälänhoitajan” kanssa. Sanoin, että myymäläpäällikkö ei ole nyt paikalla. Nainen tivasi että haluaa puhua jonkun kanssa, joka vastaa tästä ”meidän touhusta”. Selitin että myymäläpäällikkö on huomenna koko päivän paikalla ja että hänelle voisi soittaa silloin. Tämä ei käynyt. Nainen halusi välttämättä selvittää asian nyt. Tivasi saada myymäläpäällikön pomon numeroa, päästä juttelemaan asiasta porrasta ylemmäs, myymäläpäällikön pään yläpuolelle. Vaikka kuinka selitin, että eihän minulla sellaista numeroa ole, ei auttanut. Lopulta kävin kysymässä toimistossa olevalta vanhemmalta myyjältä, mitä tehdä. Sain luovutettua puhelimen hänelle. Nainen sai tahtonsa läpi. Patjat varattiin ja hinnat alennettiin hänelle. Kun nainen tuli hakemaan patjoja, hän sanoi kassalla ”mulle oli varattu patjoja”. Työkaverini, joka alunperin naisen kanssa jutteli puhelimessa, tunnisti tämän äänestä ja totesi naiselle päin naamaa ”jaa tää oli tää tapaus”. Satuin kävelemään kassan ohi ja sain todella paheksuvan happaman katseen.
Noh, asiakas sai mitä halusi jokaisella kerralla eli vierailee uudemmankin kerran liikkeessämme. Toivokaamme, että olen silloin vapaalla.
T:ChiisaiKinoko
”Mikähän siinä on..?”
Olen syystä tahi toisesta ajautunut huoltamotyöntekijäksi, ja tämän nousujohteisen urani aikana minua on mm. heitetty grillimakkaralla, lyöty olutkuutiaisella, yritetty ryöstää muovisaksilla ja kaikenlaista muuta pientä kivaa. Tässä kuvaamani tapahtuma on kuitenkin ärsyttävimmästä päästä, koska on vähintään viikoittaista.
Tässä viimeisin tilanne, josta olisi selvitty helposti jos MINUA OLISI KUUNNELTU.
Asiakas: ”Tuo viitosmittari ei toimi. Mikähän siinä on?”
Minä: ”Se on kortti-/seteliautomaatti. Syötittekö kortin ja se ei silti toiminut?”
A: ”Mikähän siinä on?”
M: ”Siis siihen syötetään etukäteen rahat tai kortti.”
A: ”Mikähän siinä on vikana?”
(Lähden jonosta huolimatta mittarikentälle asiakkaan kanssa ja esittelen automaatin toiminnan.)
M: ”Tähän laitetaan kortti, tai tuohon luukkuun rahaa.”
A: ”Mikähän siinä on? Onko se rikki?”
M: ”Enpä usko. Aioitteko maksaa kortilla? (nyökkäys) Antakaapa, niin näytän.”
(Asiakas ojentaa pankkikorttinsa minulle.)
M: ”Nuin, sinne meni. Sitten syötätte tunnusluvun tuohon.”
A: ”Mikähän se on?”
M: ”Siis nelinumeroinen -… Tai tiedätkö mitä? Tämä taitaa olla tosiaan rikki. Siirtykääpä vaikka tuohon ykkösmittarille.”
T:SaiQ
”Kun ei ole muuta kuin tämä yksi…”
Yleisesti ärsyttää asiakkaat jotka ovat sillä ”ainoa asiakas”-asenteella liikenteessä. Kerran eräässä pienehkössä kaupassa olin juuri pitkän jonottamisen jälkeen saamassa oman vuoroni ostoksieni kanssa kun eteeni kiilasi vanhahko nainen makkarapaketin kanssa. Sanoi kassalle että ”Voi voi, voinko minä äkkiä maksaa tämän tässä välissä kun ei ole muuta kuin tämä yksi… Minulla meinaan tulee ihan näillä minuuteilla palvelubussi ja kun niitä menee niin harvoin..”. Tällä kiireisellä rouvalla oli isommat ostokset ostettuna ja ne odottivat hieman kauempana. Minua alkoi tympiä koska ajattelin asiaa niin päin, että jos minä — häntä nuorempi henkilö — olisin tehnyt tällä tavalla hänelle tai yleensäkin vanhahkolle henkilölle, olisi asiasta tullut naputtamista. Kaikkein hauskinta tässä oli se, että tämä rouva seisoskeli pitkän aikaa vielä tuosta tapahtuneesta kaupan edessä odottaen sitä ”pian” tulevaa palvelubussiaan. 
T:Ani
”You are a racist!”
Istuin tässä eräänä päivänä marketin kassalla, kun ruuhka-aikaan kassalleni tupsahti tummaihoinen, pukeutumisesta päätellen jamaikalainen pariskunta lapsensa kanssa. Kaikki sujui ihan normaalisti ja hyvin, kunnes tuli maksun aika.
Kun hinta ylitti sen maagisen 50e rajan ja haluttiin maksaa kortilla, luonnollisesti pyysin saada nähdä vielä jotain henkilöllisyystodistusta. Ja tästähän se itku lähti. Pariskunnan maksava osapuoli (mies) ilmoitti englanniksi unohtaneensa henkkarit kotiin ja pakkaava osapuoli (nainen) kysyi suomeksi, että voitaisiinko tehdä vaikkapa niin että maksaisivat sen verran käteisellä että summa olisi alle 50e, ja loput sitten kortilla?
Tähän ihan kohteliaasti pahoittelin että ei voi, mainitsinpa vieläkin että ennen näin teimme mutta saatiin kaikki sen verran suuret moitteet ja varoitukset ylemmältä portaalta, ettei näin voi enää tehdä. Seuraava lauseeni olisi sisältänyt kehoituksen käydä automaatilla joka sijaitsi noin 10 metrin päässä kassastani, voisin sillä välin ottaa muutaman muun asiakkaan. Mainittakoon vielä että kyseessä oli Visa Electron jota ei tunnetustikaan voi ns. höylätä yli.
Mutta koska kassahan on vaan kassa jota ei voi kuunnella, alkoi pariskunnan mies huutaa minulle kuinka vähäpätöinen rasistinen ”little bitch” olen, lause ”you are a racist” ja sana ”bitch” toistuivat niin monta kertaa miehen syljen täytteisissä lauserakenteissa, etten jaksa edes laskea. Käskipä vielä näiden kauniiden sanojen jälkeen kunnioittamaan mustia ihmisiä. Tässä jossain välissä mies kaivoi lompakostaan setelinipun (!!) ja kaivoi sieltä 50e ja 20e setelit. Yrittäessäni antaa vaihtorahoja takaisin jatkui solvaukset ja vilkas käsien heiluttelu ja pään nakkelu.
Menin kyseisestä episodista niin hämilleni, että en oikeasti voinut muuta kuin vain tuijottaa silmät pyöreinä ja suu auki. Siis herranjestas.
Seuraava asiakas oli mukava ja ymmärtäväinen, katseli pariskuntaa paheksuvasti ja toivotti minulle hyvät päivän jatkot, yms.
Mutta sitten taas se sitä seuraava… Näin pähkinän kuoressa ilmaistuna Hän ystävällisesti otti asiakseen ilmoittaa minulle miten kaikki on ihan p*rseellään, koska kukaan ei osaa ajatella itse, tuollainen turha nipottaminen jostain noinkin turhasta kuin henkkareiden näyttämisestä on ihan turhaa. Hän kuitenkin sattuu tuntemaan kyseisen pariskunnan! Ja mikäpä vielä pahinta MINÄ kehtasin piiloutua sääntöjen ja pomon sanojen taakse. Voitte vain kuvitella miten ystävällinen ja ylentävä naisen sinänsä matala äänensävy oli.
SIIS ANTEEKSI MITÄ?!?! Jamaikalaisen miehen solvaukset ja heiluminen meni nyt aika toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta moinen turhantärkeily ja ilmoitteleminen miten MINÄ en osaa hoitaa omaa työtäni ja miten MINÄ olen vain ajattelematon rasisti koska MINÄ turvaudun pomon sanojen, sääntöjen, ja (pankki)lakien taakse, rupesi jo kiehuttamaan siinä määrin, että oli pakko kehottaa naista laittamaan asiasta lafkan pomolle palautetta vieressä olevaan palautelaatikkoon (tästä tuli lisää valitusta, ”niin taas sitä mennään pomon selän taakse!”), laittaa kassa kiinni ja mennä varastoon näyttämään turhautuneelta.
Anteeksi nyt vain hyvä rouva, mutta säännöt on samat jokaiselle, ja jos MINÄ en kuuntelisi pomoni sanoja voisin MINÄ olla aika nopsakastikin ilman työpaikkaa.
T:iloinen kassa
Kuumentunut kassahihna
Tulipa kerran kassalleni mummo, joka osti mm. Geisha-patukan. Kaikki meni niin kuin pitääkin siihen asti kunnes mummo lähti pakkaamaan tuotteitaan. Tässä vaiheessa kassahihna liikkui vaikka sillä hetkellä ei ollutkaan muita asiakkaita. Mummo pakkasi ostoksensa, viimeisenä Geisha-patukan. Mummo huomasi, että hihna liikkui ja siitähän riemu repesi! Minun olisi kuulemma pitänyt heti ymmärtää pysäyttää hihna pakkaamisen ajaksi, koska suklaapatukka sulaa kuumentuneen, liikkuvan kassahihnan vuoksi.
Sanoin, että se on hyvin epätodennäköistä, mutta koska mummo oli tosi vihainen annoin hänen hakea uuden patukan. Se alkuperäinen ”syömäkelvottomaksi sulanut” päätyi tietenkin takaisin myyntiin…
T:Jenny
Homehtuuko vieraspatja?
Tänään eräässä huonekalumyymälässä sattui urani kummallisin tapaus. Päivä oli todella hiljainen ja kello 16.00 aikoihin (suljemme putiikin 18.00) myymälässä ei ollut asiakkaita, kunnes sisään astuu hyvin pukeutunut nuorehko naishenkilö.
Siisti nuoreahko naishenkilö astelee luokseni ja kysyy minulta josko voisin tulla näyttämään hänelle vaahtomuovipatjoja. Minä reippaana tyttönä lähden esittelemään hänelle patjoja ko. osastolle. Saavumme patjojen luo ja sitten käydään läpi seuraava keskustelu:
Aasi: ”Voiko vaahtomuovipatjaa pitää lattialla, koska silloinhan ilma ei pääse alakautta kiertämään?”
Minä: ”Juu, miksei..???!!”
A: ”Ajattelin, koska ihmiset hikoilee, niin patja voi homehtua.”
(Tässä vaiheessa olin jo totaalisen pihalla ja ajattelin, että aasi heittää hyvää läppää.)
Minä vähän jo ihmeissäni..: ”En ole kuullut koskaan, että patja olisi homehtunut ihmisen hiestä..?!?!”
A: ”Tarkoitan, että jos patja on lattialla ympäri vuoden ja pari kertaa vuodessa nukutaan vieraspatjalla niin voiko patjaan muodostua hometta ja pitääkö sen jälkeen heittää kaikki lakanat roskiin, jottei home tartu ihmiseen?”
(Tässä vaiheessa olen jo totaalisen pihalla ja tullut siihen tulokseen, että aasilla on joko paha neuroosi tai lääkitys ei ole ihan kunnossa.)
M: ”Noh, jos niin pahasti kävisi, että patjalla joka on kuivassa huoneenlämmössä ja jossa nukutaan ehkä kaksi kertaa vuodessa ja hometta keräytyisi patjoihin ja lakanoihin niin ehkä siinä tapauksessa kannattaisi heittää x€ maksava patja roskiin…”
Homekeskusteltua käytiin ties kuinka pitkään vielä tämän jälkeen ja loppujen lopuksi tokaisin aasille, että valitettavasti minä en ole mikään homeasiantuntija, joten en kyllä nyt osaa auttaa teitä asiasta.
Loppujen lopuksi asiakas lähti pois ostamatta mitään ja minä jäin hölmistyneenä ihmettelemään tapausta. Työkaverini oli kuullut osan keskustelua ja sanoi naisen käyneen hänenkin juttusilla yhtä kummallisilla näkemyksillään ja silloinkaan ko. nainen ei ostanut mitään. Jään odottelemaan vastausta kysymykseen; Voiko vaahtomuovipatja homehtua jos se on läpi vuoden lattialla ja siinä nukutaan pari kertaa vuodessa? Lisättäköön vielä, että alakautta ei pääse ilma kiertämään…
T:Mary
Punnat pielessä
Olen töissä vuoropäällikkönä (duty manager) yökerhossa täällä Skotlannin itärannikolla. Eilen tallustelin taas töihin paremmalla tuulella kuin yleensä…
Meillä on sellainen uusi sääntö, että kukaan normaaleista baarityöntekijöistä ei saa vaihtaa rahaa, ihan vaan varkauksien estämiseksi. Joten aivan illan aluksi (yhdeksän aikaan, suljemme kolmelta) eräs noin kolmekymppinen nainen halusi vaihtorahaa röökiä ostaakseen. Antoi minulle 10 punnan setelin, ja sanoin hänelle ”10 puntaa” ihan vaan varmistaakseni ettei valituksia tule. Noh, avasin kassan ja otin 9 punnan kolikkoa ja kaksi 50-pennistä. Tarkistin rahan kerran ja toisenkin (meillä on hiukka ongelmia kassojen kanssa, joten täytyypi olla erittäin varovainen), ja annoin sen hänelle. Sanoin vielä hänelle, että mitä annoin ja kuinka paljon. Hän katsoi kolikkojaan ja lähti tiskiltä. Minä jatkoin touhujani.
Noin 10 minuuttia myöhemmin tämä sama naikkonen tulee tiskille ja valittaa, että annoin hänelle vain 8 puntaa: 7 punnan kolikkoa ja yhden 50-pennisen (missäs se laskutaito nyt on?). Tiesin, että en tehnyt virhettä, muuten olisin sen automaattisesti korjannut tipeistäni. Mutta kun en ollut, niin aloitin sen saman litanian mitä täytyy: ”sinulla oli mahdollisuus tarkistaa se siinä tiskin äärellä, ja näin sinun tekevänkin näin. Jos olisit sanonut saaneesi väärät kolikot silloin, olisin automaattisesti antanut rahat, mutta tässä viimeisessä 10-minuuttisessa on voinut tapahtua vaikka mitä”… Se on pitkä litania mitä pitää sanoa, ja loppuu siihen, että jos hän antaa nimen ja puhelinnumeron, niin rahat annetaan sitten, jos vuoron lopussa rahastettua kassassa on liikaa rahaa. Hän oli kuitenkin väittelytuulella ja päätti, että minä kuuntelen häntä ja annan hänelle rahaa. Olen kuulemma varas ja valehtelija ja yksinkertaisesti vaan oikea ämmä. En koskaan päässyt litanian loppuun asti, kun maaginen ”saankos nähdä pomon” -lause pääsi akan suusta. Kerroinpa hänelle, että minua ylemmäksi ei tällä hetkellä pääse, kun olen tarpeeksi pomoa hänelle. Vastauksena tulee (sinänsä kiva näin 23-vuotiaalle) ”AI ETTÄ OOT POMO MUKA? MITÄ SÄ OLET, 19?”. Kääntyy kannoillaan ja lähtee. ”Pidä se kaksi puntaa, kun niin paljon tarvitset” kerkesi vielä sanomaan.
Noh, hiukka myöhemmin olen jakamassa työtehtäviä työkavereille kun tämä sama nainen on lähtemässä ovista ulos (meidän baaritiski on aivan siinä parin metrin päässä). Kuulen hänen huutavan ”excuse me”, käännyn (VALTAVA virhe) ja hän heittää aivan täyden drinkkinsä päin naamaani. Kello on 9.30 ja meikä on läpimärkä. Kiva.
Kaikista pahinta oli että minä ihan oikeasti yritin olla aika kiva hänelle. Mutta ainakin näytän 19-vuotiaalta!
Niin, ja pikkuisena lisätietona, yksi niistä varsinaisista isopomoista on 19-vuotias ”pikkupoika”.
T:Näpistelijä
Muumi vailla kynää
Olen töissä suurelle kioskiketjulle. Hyvin pukeutunut 60+ nainen tulee kassalleni ja koen ikimuistoisen keskustelun.
Minä: ”Hei!” (ison hymyn kera)
Nainen (tuohtuneen ilmeen kera): ”No, hei hei muumi.”
Nainen hoitaa ostokset ja maksamisen jälkeen jatkuu sama meininki.
Nainen: ”On muitakin tapoja tervehtiä kuin hei.”
Minä (hölmistyneenä): ”Öö… Anteeksi. Olen pahoillani.”
Nainen: ”Et saa!”
Rouva poistui liikkeestä ja minä jäin nauramaan työkaverin kanssa.
Muutenkin töissä tapaa monennäköistä kulkijaa. Hiljattain minut haukuttiin maan rakoon, koska liikkeen kynät (4 kpl) ovat kassalla turvassa. Kynillä kun on kumma tapa kadota myymälän puolelta. Ehkä ne ovat samassa paikassa kuin parittomat sukat…
T:”Enää tämä kuukausi”
