Arkistot: Lokakuu, 2008
Yksi samanlainen, maljakkoon kiitos!
Suurin osa jäätelökioskin asiakkaista on mukavia ja asiallisia. Pidän työstäni enkä ole nyt parinkaan vuoden jälkeen heti täältä lähtemässä. 
Paljon törmää kuitenkin asiakaspalvelijan kannalta lähinnä huvittaviin tilanteisiin, kun asiakkaat ovat ajattelemattomia. Seuraaville tilanteille tulee hykerreltyä päivittäin…
YKSI SAMANLAINEN, ELI ERILAINEN, KIITOS!
*edellinen tilaa päärynän vohvelilla*
Asiakas: ”Samanlainen minulle.”
Minä: ”Selvä, kiitos.”
*asiakas katsoo tyrmistyneenä tekemääni annosta*
Asiakas: ”Hei mä halusin sen kuppiin!”
(No olisit sanonut sitten!)
*edellinen tilaa mansikan kupissa*
Asiakas: ”Samanlainen kun toi.”
Minä: ”Eli mansikka kupissa?”
Asiakas: ”Ei vaan vohvelissa – niin ja suklaata.”
******
KAKSI PALLOA – EI VAAN JÄÄTELÖÄ SITTENKIN!
Asiakkaiden mielestä oma tilaustapa on aina täydelllisen selkeä – no ainakin heille itselleen. Mutta sääli, ettei sitä saisi koskaan kyseenalaistaa.
Asiakas: ”Kaks palloa, mustikka ja mansikka, tavallinen vohveli.”
*teen yhden kaksipalloisen jäätelön*
Asiakas: ”Ei! Etkö sä kuunnellut, kaksi jäätelöä, yksillä palloilla.”
(Juu-u, niinhän te äskenkin varmasti sanoitte.) 
Asiakas: ”Vanilija ja päärynä, aito vohveli.”
Minä, virheestä oppineena: ”Eli yksi kaksipalloinen jäätelö?”
Asiakas: ”Tietenkin! Montako kertaa pitää toistaa?!?!”
(No anteeksi vain, aina menee väärin!)
*tiskille tulee kaverukset*
Kaveri 1: ”Päärynä ja mustikka.”
Minä: ”Tuleeko aidot vai tavalliset vohvelit?”
Kaveri 2: ”Mulle tavallinen.”
Kaveri 1: ”Mulle aito.”
Minä: ”Kumpi nyt sitten tulee aitoon?”
Kaveri 1: ”No mun.”
Minä: ”Eli päärynä vai mustikka?”
Kaveri 1: ”Siis se mun!”
(No, pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen. Nykyään olen oppinut heti kysymään kumpi MAKU tulee aitoon.)
******
JA JOSKUS HE OVAT VAIN NIIN PIHALLA…
Asiakas: ”Sitruunajäätelö, kiitos.”
Minä: ”Kiitos, tuleeko se kuppiin vai vohveliin?”
Asiakas: ”Mitä eroa niillä on?”
Minä: ”…? No siis.. Öh, toinen on muovikuppi ja toinen… vohveli?”
(Nämä molemmat ovat vielä asiakkaan silmien alla ihan tiskin vieressä.)
Asiakas: ”No kyllähän minä sen tiesin.”
(Miksi sitten kysyit?)
Asiakas: ”Mitä eroa on lakulla ja mustikalla?”
Minä: ”No, tuota… Toinen maistuu lakulle ja toinen mustikalle.”
Asiakas tyytyväisenä: ”Ahaa! Selvä… hmm…” *jatkaa pohtimista, mitä ottaisi*
Asiakas: ”Minttusuklaa kiitos.”
Minä: ”Minttusuklaa on valitettavasti loppu, kelpaisiko jokin toinen maku?”
Asiakas mietinnän jälkeen: ”No jos tota minttusuklaata…”
Minä: ”Eikun se oli siis loppu.”
Asiakas: ”Sekin? Kaikkiko teillä on loppu?! Kellohan on vasta kaksitoista!”
Minä: ”Minttusuklaa on ainoa, joka on nyt loppu.”
Asiakas: ”Tosi huonoa palvelua, en mä sitten ota mitään.”
Minä: ”Jaha, no, kiitos.”
******
SUOMI ON HANKALA KIELI!
Ihmiset ostavat jäätelöä selvästi niin harvoin, että sanat vohveli, tötterö ja kuppi on aivan mahdotonta saada kielen päälle silloin kun pitäisi. Siispä kuulemme mitä oudoimpia synonyymeja päivittäin (joista osa on tietysti ihan käypiä termejä, mutta harvemmin kuultuja):
Vohveli:
- Toi
- Tuutti
- Joo
- Se suippo
- Töötti
- Kuori
- Keksisysteemi
- Ei pahvi (?!)
Kuppi:
- Maljakko (harmi ettei sattunut olemaan maljakkoa tiskin alla..)
- Kippu
- Pikari
- Koppa
- Rasia
- Ämpäri
- Lautanen
- Kannatin (suuttui kun piti tarkentaa onko ”kannatin” kuppi vai vohveli) 
- Se *huitoo käsillä elehtien* pyöreä syvä
- Törppö
- Boxi
- Keppu
- Kippa
Sitten kun näistä pienistä väärinymmärryksistä ja kielivaikeuksista on selvitty, tullaan valittamaan, että jäätelö sulaa liian nopeasti, tai pallo on liian iso vaikka itse pyysi mahdollisimman isoa. Tietenkin joka päivän kohokohta on se, kun pikku-Eemelille ostetaan jäätelöpallo ja poika kääntää sen välittömästi ylösalaisin. ”Tee uusi jäätelö! Toi oli huonosti painettu!”. Niin varmasti oli… Pitäähän sen pallon pysyä siinä ylösalaisinkin!
Kaikesta huolimatta pidän työstäni, näille pikkuasioille vain tulee aina naurettua ja joskus vähän v*ttuunnuttua.
T:Jäätelörobotti
Asiakaspalvelijan avautuminen, osa XIV
Pakko purkaa tuntoja eli Pikainen höyryjenpäästö ala Lily.
- Jos näet että palvelen muuta asiakasta ja jonossa on x ihmistä ennen sinua, niin sinulla — hyvä aasi — EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA kiilata muiden asiakkaiden ohi vain koska ”minä otan nyt vaan tämän iltalehden tai kahvin tai sitä-ja-tätä PIENTÄ”. Sinua kyllä palvellaan kun keretään.
- Jos kuitenkin olet niin aasi että tulet sen jonon ohi, niin SANO edes mitä ostat äläkä vaan heitä sitä rahaa tiskille halveksuen niin että killingit lentelee pitkin lattiaa.
- Kyllä otamme mielellämme vaihtorahaa vastaan, mutta ethän ala laskemaan 58e arvoista lottoasi kesken pahinta lauantailottoruuhkaa 5- ja 10-senttisistä (ja vielä juuri ennen loton sulkeutumista kun jonossa on x ihmistä joiden pitäisi myös se lotto saada tehtyä).
- Jos olet niin kännissä että et pysty edes sitä tilaustasi kunnolla sanomaan, niin olisitko ystävällinen ja jäisit kotiin selviämään ensin.
- Jos kuitenkin olet niin aasi että tulet kännissä, niin JÄTÄ EDES SE AUTO KOTIIN!
- Vanhemmat, näkisitte edes vähän vaivaa niitten lapsienne eteen ja selvittäisitte missä ne pyörii iltaisin ja kenen kanssa. Minä olen asiakaspalvelija, EN heidän isäserkkuäitikummikaimatätiukki ja mummi.
- Jos lapsesi menot eivät sinua kiinnosta, älä tule minulle huutamaan kun rakas pikku juhapetteri on vandalisoinut minun työpaikkaani ja olen joutunut asiasta ilmoittamaan poliisille ja pystyn virheettömästi todistamaan että kyseessä on sinun lapsesi.
- Jos jokin asia on selkeästi mennyt väärin ja asia on ilman muuta minun virheeni, niin totta kai sitä hyvitetään, mutta jos alat huorittelemaan niin turha odottaa yhtään mitään muuta kun osoitusta ulko-ovelle.
- Vaikka olenkin ”vain” asiakaspalvelija, niin minullekin kuuluu kunnioitusta edes sen verran että ne lottolaput yms annetaan KÄTEEN eikä niitä heitetä pitkin tiskiä, josta ne leviää pitkin lattiaa kun ottavat ilmaa alleen.
- Kyllä, asiakaspalvelijatkin tuntevat itsensä välillä väsyneeksi; se ei kuitenkaan oikeuta sinua kommentoimaan että ”onko pitkäkin putki takana?” tai ”tiedätkö että tänne ei saisi tulla krapulassa”, yms.
- Kyllä, olen myös tietoinen siitä, että täydellisessä maailmassa meillä olisi JUURI SINULLE antaa 50e setelistä kaikki kolikkoina takaisin ostaessani 1e kahvin.
- Jos tulet aukomaan päätäsi JOSTAIN TÄYSIN TURHASTA, niin yrittäisit edes ajatella jos itse olisit ollut siinä tiskin takana tunteja x putkeen niin ei sitä välttämättä jaksa enää kovin iloisella mielellä olla… Avautuisit edes asiasta, niin asia olisi täysin eri.
- Vaikka olisit 50-vuotias mutta näytät alle 18v, minun TÄYTYY kysyä sinulta paperit ostaessasi K18 tuotteita; se on laki, ei minun keksintöni.
- Kyllä, tykkään jutella asiakkaiden kanssa, mutta en silloin jos ainut asia mitä haluat kommentoida on kuppikokoni.
- Jos haluat maksaa ostoksesi kolikoilla, niin luulisi sinun voivan luottaa asiakaspalvelijaan sen verran, että annat ne kolikot myyjän laskettavaksi etkä ala syyttelemään ”kun sinä kuitenkin otat liikaa”.
Että näin, tätä listaa voisi jatkaa piiiitkään, mutta tuossa on nuo mitkä nyt ärsyttää eniten ja joita tulee melkeinpä joka päivä töissä vastaan.
Helpotti, kiitos.
T:Lily
Pilkun viilaamista
Työskentelen erään suuren verkkokaupan asiakaspalvelussa. Tässä aluksi voisin mainita, että jos asiakas lähettää osan tuotteista palautuksena takaisin, voi hän yksinkertaisesti itse vähentää laskustaan kyseiset tuotteet ja maksaa vain ne mitä hän pitää. Tämä mainitaan useammassakin kohdassa, myös itse laskussa. Useasti uudet asiakkaat eivät tätä tiedä mikä on ihan ymmärrettävää, mutta hieman naurettavaa on se, että he kuvittelevat sen olevan hyvä tekosyy sille, että laskut ovat myöhässä. Eli jos ostat jostain luotolla, on ASIAKKAAN tehtävä ja velvollisuus tutustua toimitusehtoihin. Näin luulisi…
Noh, eräs turhautunut keski-ikäinen rouva soittaa asiakaspalveluumme ja kertoo että hän on odottanut uutta laskua, koska on lähettänyt tuotteita takaisin ja nyt lasku on myöhässä. Kerron hänelle ystävällisesti että uutta laskua ei tule, vaan hän voi alkuperäisellä laskulla maksaa tilauksensa, ihan vain vähentää palautetut tuotteet siitä. Rouva tuskastuu tästä kuitenkin vielä enemmän ja pyytää minua tarkistamaan tilauksensa ja kuinka paljon hänen pitää maksaa, koska ei ymmärrä. En tiedä mikä meni pieleen, ehkä kuulostin liian innokkaalta ja palvelualttiilta, koska keskustelu meni jotakuinkin näin:
Minä: ”Saisinko asiakasnumerosi niin tarkistan asian?”
Asiakas kiukkuisena: ”Onko tämä nyt jokin naurunasia?!”
Minä hämmentyneenä: ”Anteeksi kuinka?”
Asiakas: ”Sinä nauroit! Onko tämä naurun asia?!”
M: ”Anteeksi mutta minä en nauranut, kysyin ihan vain asiakasnumeroa…”
A: ”Kyllä nauroit!”
M: ”Pyysin kyllä asiakasnumeroa, en toki missään nimessä nauranut.”
A: ”Noh, ehkä minä sitten kuulin väärin.”
Asiakas suostuu lopulta antamaan asiakasnumeronsa ja saan hänen tilauksensa tiedot esille. Kerron minkä summan hän voi vähentää laskustaan, mutta täti ilmoittaa ettei vieläkään tiedä kuinka maksaa laskua, joten menemme tilauksen läpi tuote tuotteelta, hinta hinnalta. Otan laskimeni ja alan luetella tuotteita.
M: ”Olet pitänyt rintaliivit, hinta kolme piste yhdeksänkymmentä eur….”
A: ”Mitä tarkoittaa kolme piste yhdeksänkymmentä?! Ei tuolla tavalla voi sanoa hintaa! En tiedä miten teillä siellä ilmoitetaan hinta, mutta ei sitä noin voi sanoa!”
M: ”Tarkoitin toki kolme euroa ja yhdeksänkymmentä….”
Tässä vaiheessa asiakas pitää minulle parin minuutin luennon tuotteiden hintojen ilmoittamisesta ja miten minä en tätä osaa tehdä. Noh, koitan tietenkin sopeutua asiakkaan (joskin psykoottisen sellaisen) toivomuksiin ja jatkan keskustelua.
M: ”Seuraava tuote on alushousut, hinta neljä euroa ja yhdeksänkymmentä senttiä.”
A: ”Nyt sinä kyllä ihan vain viilaat pilkkua!”
M: ”Anteeksi mit-mitä?”
A: ”Nyt viilaat vain pilkkua, ei sinun tarvitse niitä senttejä ilmoittaa, se on ihan turhaa! Ihan tahalleen tämän teet. Riittää kun sanot että neljä pilkku yhdeksänkymmentä euroa, kyllä minä sen ymmärrän!”
Tässä vaiheessa puren jo huultani, että jaksan tämän puhelun loppuun asti. Menemme läpi vielä pari tuotetta ja hintaa ja kun pääsen loppusummaan, jonka takia asiakas alunperin soittikin…
M: ”Eli loppusumma on neljäkymmentäkahdeksan ja…”
A: ”Kiitos” *klik*
Oli ihan pakko tarkistaa, oliko sinä päivänä täysikuu!
T:Kale
Langaton kotipuhelin GSM-verkkoon?!?
Olipa tuossa kerran veikeä tapaus jota nauretaan vielä pitkään. Vanhempi herrasmies käveli kodinkoneliikkeeseemme puhelintiskini luokse. Hän halusi pöytäGSM-puhelimen kun hänelle tuli Soneralta kirje että katkaisevat lankapuhelimen.
No minulla oli esittää tietysti kaksi eri vaihtoehtoa minkälaista ratkaisua voisi esittää; joko pöytäGSM-puhelin lankaluurilla, ja sitten tietysti ihan mikä tahansa GSM-puhelin (kännykkä). Noh, hän alkoi sitten kertoilemaan että toi pöytäpuhelin on ihan kiva mutta hän haluaisi sellaisen langattomalla luurilla!… Minä siihen sitten, että -köh- eihän sellaista ole eikä tule.
Asiakas vauhkoontui täysin että ”miksi meitä ei kunnioiteta, ensin laitetaan langat poikki ja sitten ei saa enää kätevää luuria jota voi kanniskella pihapiirissa taskussansa!”.
No sanoin siihen tyynen rauhallisena että ”herra tarkoittaa varmaankin GSM-puhelinta; miksi siinä olisi erillinen pieni muovinen tukiasema joka ottaa yhteyden maastossa olevaan isoon tukiasemaan ja kantama olisi 300 metriä, KUN vastaava on jo olemassa ihan taskukoossa ilman pöytätukiasemaa?! Ja kantama siitä huolimatta koko maapallo… Tämän vuoksi valmistajat tuskin koskaan tulevat valmistamaan pöytäGSM-puhelinta kannettavalla langattomalla luurilla”. No sitten asiakas aloitti vuodatuksensa ettei halua KÄNNYKKÄÄ! Vaan haluaa kannettavan pöytäpuhelimen joka toimii GSM-verkossa…
Ajattelin sitten että onkohan kyse vain siitä, että jos asiakas ei halua pientä kännykkää vaan vähän isommankokoisen, ja ajattelin esitellä sitten seniorikännykkää; isot painikkeet, selkeä näyttöruutu eikä TAATUSTI enempää toimintoja kuin vanhassa langattomassa luurissakaan (paitsi kalleimmassa mallissa tekstiviestit). Noh, näytin hänelle seniorimallia ja asiakas oli siihen jo silminnähden tyytyväinen, ”onhan tässä jo kivat nappulat, isot… ja selkeä näyttöruutu tosiaan ja näyttää soittavan henkilön nimen jopa! Vanha ei sitä tehnyt, näytti vain numeron!”. Aloin olla jo tyytyväinen kun löysin sittenkin mieleisen tuotteen.
Sitten tuli se käänteentekevä kysymys: ”no minkälainen se sitten on se pöytälaatikko, se mihin puhelin laitetaan pystyyn?”. Sanoin ettei siinä ole moista, se ladataan ihan tavalliseen tapaan johdollisella laturilla ja toimii GSM-verkossa suoraan isojen tukiasemien varassa.
Sitten se jatkui taas. ”JAAHAST, SÄ ET KYLLÄ NYT YHTÄÄN TAJUA! MENEN JONNEKIN KUNNOLLISEEN LIIKKEESEEN JOSSA ASIAKASTA KUUNNELLAAN!”… ja sitten ovien lasit helisten ulos…
Mikäköhän rasiafetissi hänellä sitten lie oli… Ei voi ymmärtää…
Pitäisi varmaan etsiä romuvarastosta jotain mustia vanhojen langattomien puhelimien pidikkeitä joita voi sitten kätevästi pakata mukaan ja väittää että ”joo, tuo on se tukiasema!”.
T:Markus
Olisi Karpolle töitä…
Jatkuvasti saa kuskin roolissa kuulla mitä ihmeellisimpiä avautumisia. Tässä tarinat yhdeltä päivältä:
Asiakas alkaa huutaa Hämeenkadulla (Tampereen pääkatu) minulle: ”Tämä bussi tärisee ja minulla on selkä kipeä”. Vastaan, että nopeuteni on ainoastaan 20km/h, enkä voi sille mitään, että MUKULAKIVIKADULLA väkisinkin tuntuu hieman tärinää. Tästä hän suuttuu entisestään: ”Tee sille asialle jotain, kerro sinne kaupungille että korjaavat. Ja aja hiljempaa”. Jep jep, samainen rouva kun jaksoi huomauttaa myös siitä, että olin MINUUTIN myöhässä pysäkillä.
Toinen tapaus oli aamuruuhkabussissa, kun bussi oli jo täynnä. Päätin kuitenkin pysähtyä pysäkille, kun eräs mummo siitä melkein tielle hyppi viittomaan. Ilmoitin hänelle, että bussi on jo niin täynnä, ettei tänne mahdu (en edes nähnyt häntä siinä vaiheessa ihmisten takaa..), johon hän huusi: ”Sinä valehtelet! Minä tiedän että vielä mahtuu! Sinä valehtelet! Minä teen tästä Karpon asiaa!”. Ei taida mummo tietää, että Karpo on jo eläkkeellä…
T:Bussikuski
Eikö setä tiedä?
Olin nuorempana likkana töissä eräällä kioskiketjulla. Eräänä iltana olin jo puolisen tuntia seurannut erästä vakioasiakastamme, n. 75-v. pappaa, joka tuntui tällä kertaa järjestelmällisesti lukevan kaikki lehdet läpi. Mietin koko ajan, että minun pitäisi mennä huomauttamaan asiasta. Kuinka ollakaan minun ei tarvinnut niin tehdä, vaan eräs pikkuinen tytöntyllerö huolehti asiasta. Tyttö katseli setää ja meni kysymään:”Eikö setä tiedä, että tämä ei ole kirjasto vaan kioski?”. Lapsen äiti näytti nololta, mutta onneksi pappa vaan totesi lapsen olevan oikeassa. Itse pureskelin poskiani etten purskahtanut oikein kunnon nauruun.
T:Minni
Ei saa olla ruma
Olin usean vuoden töissä suuressa tavarataloketjussa elektroniikka-osastolla. Monta juttua jäi mieleen, mutta yksi on ylitse muiden.
Minä: ”Hei!”
Aasiakas: (nuori nainen, venäläissukuinen): ”Miten sä voit olla töissä täällä!?!”
Minä: ”Anteeksi, nyt en ymmärrä.”
Aasiakas: ”NO KUN SÄ OOT NOI RUMA!”
Minä:
Myönnettäköön, tuohon aikaan minulla oli pitkät hiukset (siististi ponnarilla) ja leukapartaa. En mielestäni kuitenkaan mitenkään ruma ole.
Aasiakas kertoi tämän jälkeen oikean asiansa, ja myyntitapahtuma eteni tästä eteenpäin ”normaalisti”.
Oli ne Aasiakkaat välillä niin käsittämättömiä!
T:ApinaJuhla
Kassimummo
Elikkäs näistä muovikasseista kauppojen kassoilla on ollut paljonkin puhetta aikaisemmin, joten ajattelin nyt jakaa oman tarinani.
Olin joskus aikoinani Porissa 3,5kk kaupan kassalla töissä, kyseessä siis harvinainen mieskassa. Tähän liittyi useita hyviä ja huonoa muistoja, useat olivat juuri asiakkaiden kohteliaita huomautuksia kuinka harvinaista on nähdä mieskassa ja kuinka hyvää vaihtelua se on.
Mutta todellinen tarina liittyy erääseen tapaukseen joka oli kaupassa hyvinkin tunnettu, vaikka se vasta jälkeenpäin selvisi. Kaupassa käyvistä asiakkaista eräs mummo tuppasi aina tarkistamaan kuitin ison luupin kanssa ja AINA tietysti juuri kotona. Kaikki kassathan ovat joskus tehneet virheitä, esimerkiksi lyöneet jonkun tuotteen kahdesti, lyöneet ylimääräisen muovikassin tai sekoilleet maksukorttien kanssa.
Mutta kyseinen rouva ei millään tuntunut käsittävän että kassatkin ovat vain ihmisiä; eräänäkin päivänä tämä rouva tuli valittamaan minulle kun häneltä oli veloitettu edellisenä päivänä 16c liikaa kun hän oli ottanut vain kaksi muovikassia, eikä kolmea. Olin edellisenä päivänä tehnyt pitkän vuoron joten en muistanut nähneeni rouvaa, joten tarkistin kuitista kassan numeron; yllätyksekseni huomasin etten ollut palvellut häntä edeltävänä päivänä vaan kyseessä oli eri kassa.
Mainitsin tästä rouvalle, mutta siitäkös riemu repesi ja hirveä huuto alkoi, minun samalla yrittäessä setviä yhä kasvavaa ”ruokatunti-jonoa”. Lopulta sain mielestäni asian rouvalle selväksi, että koska en ole palvellut rouvaa eilen, en voi tietää olenko veloittanut liikaa vaiko en, enkä myöskään voi palauttaa rahoja. Kun rouva alkoi haukkumaan minua suureen ääneen itsekeskeiseksi ja mahtailevaksi homppeliksi kilahdin totaalisesti, nousin tuolista ylös ja otin oman lompakkoni taskusta ja annoin rouvalle euron kolikon todeten samalla, että jos rouvan talous on kiinni yhdestä muovipussista, jonka on huomannut vasta kotona, niin voipi ottaa tuosta tuon euron ja painua ryystämään sumppia marttakerhon kanssa loppupäiväksi ja jättää minut rauhaan tekemään työtäni. Rouva lähti hieman hämmentyneenä pois enkä nähnyt hänen enää tulevan kassalleni seuraavaan kahteen kuukauteen. Tästä tempauksesta sain seuraavilta asiakkailta lähinnä huvittuneita kommentteja ja työtovereilta parit taputukset.
T:Taas eräs kassa
