Arkistot: Lokakuu, 2008
Hammaslääkäriliitto ei suosittele
Hampurilaisravintolassa sattuu ja tapahtuu.
Noin kuusikymppinen rouva tulee kassalle miettimään, mitä limua hän ottaisi. Mietintä jatkuu ja jatkuu, taakse kertyy jonoa ja olen yksin kassalla. ”Mitähän minä ottaisin? Ei tuota keltaista, kun en minä siitä tykkää. Ja ottaisikohan sitä sitten tuollaisen kevytversion?”, jne. Lopulta pitkän pohdinnan jälkeen rouva ottaa pienen kokiksen. Menee viitisen minuuttia ja hän palaa tiskille kokiksensa kanssa erittäin vihaisen näköisenä, mutta sanomatta mitään.
Minä: ”Oliko teillä jotakin..?”
Rouva: ”Tämä on huonoa.”
M: ”Onko maussa jokin vialla? Voin kyllä laittaa teille uuden…”
R: ”Ei ole maussa vikaa, tämä on huonoa!”
M: ”Anteeksi, mutta mikä siinä teidän juomassanne sitten on vialla?”
R: ”Huonoa, tämä on huonoa!”
M: ”Rouva hyvä, voisitteko kertoa, mikä siinä on huonoa?”
R: ”Huonoa, ymmärrätkö?! Huonoa hampaille tämä kolajuoma! Kauheaa tuhoa tekee, juuri tuosta lehdestä luin kun pöydässä istuin! Kehtaatkin tällaista myydä ihmisille täällä, hmph…”
Sitten rouva heittää limun mukeineen päivineen viereiseen kukkaruukkuun, kääntyy kannoillaan ja painelee tuhisten ulos ovesta. Mahtoivatko hampaat pudota suusta vielä samana päivänä?
T:Gina
Kassahommissa nähtyä
Tässä muutamia mietelmiä/kokemuksia kassahenkilön näkökulmasta. Sanottakoon että olen ollut kassahommissa enemmän tai vähemmän neljän vuoden ajan. Yleensä pidän työstäni, vaikka opiskelenkin ihan toista alaa varten.
1) Päivittäisissä tuotteissa urani aikana vain KERRAN hyllyssä on ollut väärä hinta (siis hyllyssä eri hinta kuin mitä koneelle tulee). Yleensä maristaan kassalla että on väärän hintainen mutta hei: ota silmä käteen ja katso se hinta. Ei voi olla hyvin epäselvää, sillä hyllyn reunassa hintalapussa on tuotteen enari ja nimi selvästi. Minulla ei edes ennen kauppauraa ollut vaikeuksia katsoa tuotteen oikeaa hintaa. Alennetuissa tuotteissa (lähinnä vaatteet ym.) hintavirheitä on ollut useampia ja siitä aina pahoittelen.
2) Kävi kerran näin:
Kaupassa suuret jonot, lauantai. Naisaasiakas tulee kassalleni vuorollaan ja kiljuu miten meidän kaupassa ei mikään toimi. Hänen ostamansa mehujäätelön paketti oli kulmasta hieman auennut. Sanoin, että hän voi käydä vaihtamassa rikki olevan tuotteen ehjään. Tämä ei riittänyt, vaan nainen alkoi huutaa että minun on lähdettävä jäätelö hakemaan. Jonossa oli yli 10 asiakasta enkä muutenkaan saa jättää kassaa vartioimatta. Soitin osastolle ja kysyin onko kukaan tulossa tänne päin ja selitin tilanteen ja kerroin että jäätelöä pitäisi nyt saada. Mainittakoon että tässä ajassa nainen olisi ehtinyt jo käydä hakemassa jäätelönsä. No, osastolla oltiin kiireisiä eikä kukaan ehtinyt lähteä tuomaan sitä jäätelöä. Kysyin asiakkaalta haluaako ottaa jäätelön, käydä vaihtamassa sen vai olla ottamatta tuotetta. Otti se sen sitten, mutta kun sanoin loppusumman niin nainen nakkeli minua maksukorteillaan naamaan. Valitettavasti olin juuri aloittanut kauppahommat enkä uskaltanut sanoa mitään. Ällistyneenä sanoin vain että onkohan tuo nyt ihan tarpeellista… Onneksi seuraavat asiakkaat sanoivat että kaikenlaisia hulluja sinäkin saat palvella…
3) Mies osti tuotteita vajaalla sadalla eurolla ja kiikutti kasan muovipusseja kassan edestä. Kysyin montako kassia laitetaan. Mies katsoi hämmästyneenä ja alkoi sitten huutamaan että kasseja hän ei maksa: minun käy huonosti jos veloitan kassit. Edelleen olin tuossa vaiheessa aloittelemassa myyjän hommia enkä uskaltanut ottaa hintaa kasseista. Nyt se harmittaa…
4) Olin laittanut kassan kiinni ja lähdössä 12 minuutin kahvitauolleni. Unohdin kassini kassalle ja hain sen, jolloin humalainen mies tunki kassalleni (minulla oli kassavalo sammuksissa ja ’seuraava kassa’ -kyltti hihnalla) ja laittoi hihnalle tupakka-askin. Normaalisti olisin ottanut, jos asiakas olisi kysynyt voinko ottaa vielä hänet, kun on kiire tms. Tämä aasiakas käyttäytyi kuin Kiinan keisari ja sanoin että valitettavasti kassani on kiinni ja viereinen kassa palvelee. Annoin tupakat hänelle jotta voisi mennä sen kanssa toiselle kassalle, mutta hän vaan läiskäisi sen takaisin hihnalle. Sanoin ”selvä” ja otin tupakat, laitoin ne kaappiin ja lähdin pois. En siis myynyt mitään. Humalainen kysyi nimeäni ja sanoin sen reilusti, mutta eipä tullut palautetta. Tuo taitaa olla ainoita kertoja kun olen käyttäytynyt kassalla huonosti, mutta SE TUNTUI HYVÄLTÄ!
T:Reiska 85
Näillä mennään
Ei ole tarinaa kerrottavana, mutta useat vuodet erään Ykkösbonus-korttia kyselevän ruokakaupan kassalla ovat opettaneet minulle muutaman selviytymiskeinon mega-aasin iskiessä.
1. Ylitsevuotava, hunajainen maireus toimii AINA ja varsinkin mersulla jurruuttaviin pukusetiin, jotka ovat tulleet ”näyttämään tytölle paikkansa”. Näyttää erittäin edulliselta turvakameralla, ja aasi tietää satavarmasti, että hänelle nyt v*ttuillaan rankasti, mutta vielä ei ole ketään kohteliaisuudesta erotettu. Jos pystyt liittämään sen hidasteluun ja rahojen yms. pikkutarkkaan näpräämiseen, sen parempi. Ja päälle vielä kunnon pepsodent-hymy.
2. Eräs psykologi-tuttu sanoi kerran, että ärsyttävän asiakkaan saa tavallaan mitätöityä päässään ajattelemalla, että hän tuli kassallesi pyytämään sinulta apua. Kokeilin piruuttani eräänä vilkkaana sunnuntaina kun oven takana jo peräti viisi minuuttia odotellut kärttyinen lössi pukkasi ostamaan krapulapulloa, ja se kyllä toimi. Jos aasin alentaa päässään heikoksi, apua etsiväksi heiveröksi, ne eivät jää päähän ärsyttämään läheskään niin pitkäksi aikaa. Ja puolethan tässä on tottakin, idioottejahan ne on.
3. Sovi työkavereitten kanssa, että jos kassalle osuu über-aasi ja solvaukset alkavat lentelemään, pyydä toinen työntekijä viereesi kuuntelemaan tilannetta. Voit vaikka ilmoittaa aasille, että ”hetki pieni, soitan toisen työntekijän tähän, ihan varmuuden vuoksi, jos haluatte valittaa”. Tämä yleensä hiljentää aasin, koska valitustilanteessa ei ole pelkästään aasin sana omaasi vastaan.
4. Huomasin, että todella monet ovat saaneet osakseen henkilöön kohdistuvia haukkuja ja nimittelyitä. Muistuttaisin, että teihin pätee samat ihmisoikeudet ja minkäänlaista huorittelua yms. ei tarvitse sietää. Jos joku alkaa haukkumaan, hanki myymäläpäällikkö paikalle ja selitä tilanne hänelle. Aasilta unohtuu yleensä valituksen aiheet kun hän tajuaa, ettei mikä tahansa käytös käy ja jossain tulee laki vastaan.
5. Ole megahyvä aspa kaikille sen ansaitseville ja niillekin, jotka kuuluu siihen välimaastoon. Tsäänssisi saada puolustusta aasin takana odottelevalta lössiltä kymmenkertaistuvat. Varsinkin, jos asiakkaana on joku joka tuntee lain. Samoin, jos seisot kassajonossa ja edessä aasi ‘kouluttaa’ kassaa, avaa suusi.
Kaikki jo tässä vaiheessa tietää, että aasia on mahdotonta saada lähtemään liikkeestä hyvillään, jotain tekemistä sen alhaisen ÄO:n kanssa, joten yritä ottaa tilanteesta kaikki irti. Jokainen aasi on tsäänssi!
T:Mairea kassa
Yhden naisen show
Olin kesätöissä ruokakaupan kassalla. Kesän alussa en olisi ikinä uskonut millaista p*skaa joutuisin kestämään läpi kesän, saatikka kuinka monelta eri ihmiseltä! Tuntuu että joka toisella asiakkaalla vähän heitti päästä, jos ei ollut muita ongelmia niin v*tutus ainakin. Tässäpä yksi tarina:
Ruuhkaisa perjantai-iltapäivä, avoinna neljä kassaa. Eräs venäläinen, keski-ikäinen, huonosti suomea puhuva nainen tulee sitten kassalleni. Kun edellinen asiakas on vasta maksamassa, tämä rouva aloittaa:
Aasiakas: ”Minä ei voida maksaa näitä.”
Minä: ”Anteeksi mitä?”
A: (heti jo kiihtyneenä) ”Minä ei voida maksaa näitä, minä jätti minun laukun tänne ja lompakko siinä.”
Nainen toistelee tätä pitkään, ja oletan että laukku on varastettu, kunnes työkaverini toteaa että joku jätti tohon kassan eteen laukun ja hän otti sen tähän taakse talteen. Ojennan laukun naiselle, ja kehotan ensi kerralla ottamaan laukun mukaan ettei se vain katoa. Tämän jälkeen nainen maksaa ostoksensa ja sitten vain juoksee pois jättäen ne hihnalle! Siinä sitten ihmettelen että mitäs nyt ja muut asiakkaat nauravat, puhuvat ääneen että ‘nyt toi nainen sekosi’.
Hetken päästä nainen on taas jonossa yhden jauhelihan kanssa. Ruuhka on aivan hirveä, ja hihna täynnä kun vain toinen puoli toimii, toisella puolella ovat levällään tämän rouvan ostokset.
Minä: ”Anteeksi rouva, mutta viitsittekö millään pakata nuo ostokset ennen kuin maksatte tuon jauhelihan? Katsokaas kun minä en saa enää muiden ostoksia mahtumaan mihinkään ja se hidastaa jonoa valtavasti, voisitteko siis olla kiltti ja pakata nuo?”
Nainen kohauttaa olkiaan, jättää jauhelihan hihnalle ja pakkaa tavarat. Tavarat pakattuaan hän lähtee ulos.
Minä: (huudan perään) ”Anteeksi rouva, unohditte vielä tuon jauhelihan!”
A: ”No sinä sanoit että minä ei saada se, sinä pakotit lähteä.”
M: ”Rouva, olen pahoillani, mutta me taisimme käsittää toisemme väärin. Otan teidät nyt tähän väliin, hinta on 2,15 € kiitos. Onko teillä meidän bonuskorttiamme?”
A: ”EMME YMMÄRRÄ KOSKA MINÄ SELITTÄÄ JA SINÄ EI TAHDO KUUNNELLA, SINÄ PAHA IHMINEN!!!!”
- Syvä huokaus. Erittäin syvä. -
M: ”Anteeksi, se ei ollut tarkoitukseni. Maksatteko nyt kiitos?”
Nainen heittää kolikot minua päin ja lähtee kohti ulko-ovea, ottaen mukaansa vielä muovikassin jota ei maksa, sekä kaupan korin (ja hän siis ottaa ne tässä vaiheessa!).
Minä: (huudan perään) ”Rouva, olen pahoillani mutta tuo kassi pitää maksaa ja kori on kaupan, te ette saa ottaa sitä!”
A: ”SINÄ PAHA, SINÄ EI KUUNTELE, EI MINÄ OTA MINÄ EI VARAS!”
Ja näin hän kävelee kaupasta ulos sekä korin että yhä maksamattoman muovikassin kanssa, eikä tullut enää takaisin. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, koko kassajono kyllä nauroi ratketakseen (yksi nainen sanoi että tuntee kyllä myötätuntoa minua kohtaan mutta tuota showta katsoessa meinasi tulla pissat housuun).
Ärsyttää yhä tuo nainen. Ihme tyyppi!
T:Kassan takaa selvinnyt
Lentokentän turvatarkastus, osa 2 – käsimatkatavaran läpivalaisu
Väännetäänpä alkajaisiksi oikein rautalangasta mitä se läpivalaisu oikeasti tarkoittaa. Tiedättehän, kun lääkäri ottaa teistä röntgenkuvan ja näkee siitä kuvasta miltä sisälmyksenne näyttävät? Ihan samalla tavalla mekin näemme teidän laukkujenne ja taskujenne sisällön. Siinä koneen vieressä istuu ihan oikea ihminen, joka katsoo sitä kuvaa ja sen perusteella päättää, että tarvitseeko laukku avata ja tarkastaa. Ja se ihminen myös voi pysäyttää ja käynnistää sen liukuhihnan joko vain katsoakseen kuvaa tarkemmin, siksi että toisessa päässä on ruuhkaa, tai odottaakseen, että paikalle saadaan kollega, joka voi tarkastaa ko. laukun.
Monille on epäselvää, että mitä siihen läpivalaisuun pitää laittaa. No, ensinnäkin ne nesteet joista jo aikaisemmin olikin puhetta, isommat elektroniset laitteet (kannettavat tietokoneet, dvd-soittimet yms.) erikseen ilman laukkua tai muuta suojusta, sitten ne varsinaiset laukut, nyssykät ja pussukat (myös rahavyöt/passipussit tms) ja lisäksi päällysvaatteet sekä KAIKKI mahdollisesti housuntaskuista löytyvät tavarat.
Jostain syystä se taskujen tyhjennys on varsinkin miehille erityisen vaikeaa. Kysyttäessä että onko taskuissa mitään, vastataan että ei, ja sitten kiukutellaan kun metallinilmaisinportti hälyttää ja sieltä taskuista löytyykin lompakko, kännykkä, avaimet, irtokolikoita, nuuskapurkit ja ties mitä muuta. Tai sitten ruvetaan arpomaan, että onks tää nyt metallia vai ei, mutta sillä kun ei ole mitään merkitystä, meidän tulee tarkastaa kaikki taskuistasi löytyvät esineet jotta voimme varmistaa ettei mukanasi satu olemaan jotain, minkä vieminen lentokoneeseen on kielletty, ei meitä kiinnosta se, että hälytätkö portilla vai et.
Hihna saattaa olla hetken pysähdyksissä edellä mainitsemistani syistä, mutta joidenkin matkustajien täytyy ihan oikeasti seistä siinä vieressä tuijottamassa omia tavaroitaan niin kauan että ne häviävät koneen uumeniin ja näin tietysti tukkivat tien muilta matkustajilta, ja sitten äkkiä ryntäävät toiselle puolelle ottamaan niitä arvokkaita aarteitaan vastaan, ilmeisesti ettemme vain me turvatarkastajat vie rahojasi ja muita arvoesineitäsi? Siellä koneen sisälläkään ei ole kääpiöitä, jotka varastaisivat tavarasi tai söisivät evääsi.
Auta armias, jos matkustajan laukku on jo mennyt koneen läpi, mutta takki onkin vielä koneen sisällä. Heti alkaa hirveä huuto että ”Missä mun takki! Mun takki on hävinnyt!”, tai jos hihna on pysäytetty laukun ollessa sisällä (eli todennäköisesti odottaa tarkastusta), niin taas ruvetaan huutamaan ja repimään sitä laukkua ulos. Vakio valituksen aihe on myös se että ”Missä mun laukku on! Nää laukut oli vasta meijän jälkeen! Mun laukku on hävinnyt!” ja yleensä sillä samalla hetkellä se laukku jo tuleekin sieltä koneesta ulos. On todella äärettömän harvinaista, että jonkun tavaroita olisi varastettu turvatarkastuksesta, korkeintaan samannäköiset laukut ovat saattaneet sekoittua ja nämäkin tapaukset on saatu selvitettyä samantien.
Sitten kun jotain laukkua ruvetaan tarkastamaan, niin joko siellä on jokin esine josta ei kuvalla pysty sanomaan mikä se on ja se täytyy tarkastaa, jotain selkeästi kiellettyä, tai sitten se pirun laukku on vaan ängetty niin täyteen tavaraa ettei siitä kuvasta saa mitään selvää. Yleensä tässä vaiheessa ruvetaan kimittämään, että ”Ei siellä ole mitään! Mitä siellä muka näkyy! Ihme kiusantekoa!”, kunnes tarkastaja näyttää matkustajalle sen viime mökkireissulta repun pohjalle unohtuneen Moran tai jotain vastaavaa, joka saa matkustajan melko nopeasti vaikenemaan. Toinen vakiokysymys on että ”Mikä siellä piippas? Mihin se reagoi?” Ei se kone piippaa eikä reagoi mihinkään, vaan edelleenkin se ihminen joka tuijottaa sitä kuvaruutua.
Vanhemmat voisivat myös vähän katsoa, mitä ne pikku kultamussukat pakkaavat sinne reppuihinsa ennen reissua, ettei tarvitse sitä lomamatkaa aloittaa itkupotkuraivarilla, kun mukulan repusta poistetaan sakset, leikkipyssyt, miekat, ritsat ja muut. Ja varsinkin kun tältäkin draamalta vältyttäisiin laittamalla ne lelut ruumaan.
Se kone ei myöskään vahingoita lääkkeitäsi, muistitikkujasi, filmejäsi tai mitään muutakaan. Aina välillä tulee näitä selittäjiä, että viime kerralla muistitikulta hävisi tietoja tai filmit meni pilalle. Katsokaa vaan peiliin, pellet. Samat tyypit kuitenkin huolettomasti matkustavat joku viinipullo läppärilaukussa.
T:Rusinapulla
Kävisikö tänään? Eikö? Entäs nyt heti?
Aasiakas: ”Haluaisin katsoa varausta hiusten leikkaukseen tai väriin.”
Kampaaja: ”Millainen aika teille kävisi?”
A: ”Pitäisi tukkaa leikata ja jotain uutta mallia, kun tämä on niin kamala nyt. Katso nyt.”
K: ”Voidaan katsoa sitten kun tulet. Kävisikö huomenna kolmelta?”
A: ”Katso nyt tämäkin puoli roikkuu näin ja etutukka on ihan tälläinen. Mitä tälle voisi tehdä?”
K: ”Voidaan katsoa jotain kivaa uutta mallia sitten kun tulet. Minulla on nyt juuri asiakas odottamassa. Varataanko aika?”
A: ”Mutta kun en minä tiedä mitä tälle voi tehdä, pitäisikö laittaa väriäkin?”
K: ”Voidaan varata pidempikin aika, niin ehditään laittaa väriä. Käykö teille huomenna vai ensi viikolla?”
A: ”Katso nyt! Ei tälle varmaan voi mitään tehdä.”
K: ”Kyllä siihen kiva malli saadaan.”
A: ”Mitäs aikoja sinulla siellä on? Voi voi…”
K: ”Huomenna löytyy esimerkiksi se kolmen aika tai sitten ensi viikolla maanantaina puoleltapäivin. Kumpi olisi parempi?”
A: ”Eikö olisi nyt heti?”
K: ”Minulla istuu asiakas nyt odottamassa, joten ei valitettavasti. Huomenna olis ensimmäinen aika.”
A: ”No voi voi… En minä tiedä voiko tätä etutukkaa leikata?”
K: ”Voidaan leikata.” (alkaa pinna jo hieman kirrata)
A: ”Mutta kun se ei saisi lyhentyä enempää.”
K: ”Mutta jos leikataan niin kyllähän se aina vähän lyhentyy, tai sitten voidaan vaan keventää, että saat laitettua paremmin. Varataanko aikaa?”
A: ”Entäs se väri?”
K: ”Varataanko aikaa huomiselle vai ensi viikolle?”
A: ”Onko tänään?”
K: ”Ei!”
A: ”No voi voi… en minä tiedä. Miksei teillä ny ole aikaa? Ai niin kun teillä on asiakas… mutta sen jälkeen?”
K: ”Sen jälkeen tulee toinen.”
A: ”Mutta jos ihan äkkiä. Vähän nappaset.”
K: ”Tänään ei ole enää aikoja, valitettavasti.”
A: ”Entäs se väri? Millaista ajattelit laittaa?”
K: ”Katsotaan sitä sitten kun olet varannut ajan ja tulet, ihan ajan kanssa.”
A: ”Käykö mulle mikään väri? Oon itte laittanut tätä vaaleaa.”
K: ”Kyllä teille käy, ja voidaan vaikka laittaa taas vaaleaa jos siitä pidätte.” (tyvikasvua 5cm)
A: ”Mutta jos laittaa jotain väriä?”
K: ”Voidaan laittaa väriäkin, vaikka raitaa. VARATAANKO AIKAA?”
A: ”Tuleeko siitä sitten hyvä? Jos minä en vaikka tykkääkään?”
K: ”Kun suunnitellaan hyvin, niin tulee hyvä.”
A: ”Käykö nyt heti?”
K: ”Ei valitettavasti. Ensi viikolla.”
A: ”Voi voi voi. Miten sitten minun mies? Onko sille aikaa nyt?”
K: ”EI!”
A: …
A: ”…no ei sitten voi mitään. Kivaa olis ollut saada tukka kuntoon. Tulen sitten ensi viikolla uudestaan.”(kävelee ulos ovesta)
K: ?
Puistatti hieman. 
T:kampaaja
Taas yksi hörhö pullonpalautuspisteellä
Olin muutama vuosi sitten töissä tavaratalon pullonpalautuksessa.
Muuan päivänä sitten eräs vanhempi mieshenkilö pimpottaa pullonpalautuksen oven vieressä olevaa ovikelloa, jolla asiakas voi henkilökuntaa paikalle kutsua. Avaan oven, ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, riuhtaisee mies ovesta, ja astuu sisään pullohuoneeseen (siinä ovessa ei huvikseen lue ”Vain henkilökunnalle!”).
Mies aloittaa välittömästi mekkalan, että hän palautti (äsken!) 30 tietyn merkkistä tölkkiä, joista tölkkikone ei antanut hänelle panttia. Noh, minun ensimmäinen kysymykseni on tietysti, että onko asiakas varma siitä, saiko tölkeistä pantin? Tämän asiakas toteaa olevan aivan selvä, ei kai hän pantittomia tölkkejä palauttaisi.
Noh, tiedustelen herralta uudestaan näiden tölkkien merkkiä, jotta voimme yhdessä avata koneen ja tarkistaa sen säiliöstä, oliko tölkeissä varmasti pantti. Tässä kohtaa huomaan herran hämmentyneen, ei varmasti tullut mieleen, että minä todellakin voin avata sen koneen, ja katsoa, onko mies oikeasti palauttanut ko. määrän samoja tölkkejä.
Avaan koneen, otan säiliön pois koneesta, ja kappas, ei näy kolmeakymmentä sen-ja-sen merkkistä tölkkiä missään. Tämän jälkeen mies selittää:
”Siis minä palautin ne tölkit jo pari viikkoa sitten!” (??!)
No mikset voinut tulla silloin asiasta sanomaan?? Ja juuri sanoit palauttaneesi ne äsken?! Mieheltä ei myöskään löytynyt kuittia kyseisestä palautuksesta. En voinut muuta kuin pahoitella miehelle tapahtuneesta, ja kerroin myös, että en voi antaa hänelle kuittia tölkeistä joita ;
- en ole nähnyt palautettavan
- joiden kuittia ei ole säilytetty
- joita ei välttämättä ole edes olemassa!
Asiakkaalta alkaa pinna palamaan, minä olin surkea työntekijä, ”Näinkö asiakasta teillä kohdellaan” ja blaa blaa. Esimiestä kutsuttiin paikalle ja hyvitystä vaadittiin. Asia saatiin selvitettyä, mies ei saanut hyvitystä, ja poistui äänekkäästi paikalta.
Ja tämä ei todellakaan ole ainoa asiakas, joka valitettavasti on yrittänyt meitä huijata olemattomilla palautuksilla. Mutta eivätpä asiakkaat tietäneet, että vielä silloin esim. pullot menivät pitkin liukuhihnaa, ja me — ihan oikeat ihmiset — lajittelimme ne koreihin. Tiedoksi vaan!
T:”Voi elämä..”
Lupalappu ilmaiselle parkkeeraukselle?
Olen töissä eräässä infopisteessä ja meillä käy kaikenkarvaista porukkaa. Osa oikeinkin mukavia ja osa sitten seuraavanlaisia:
Miesasiakas marssii sisään toimistoomme ja suoraan minun tiskille.
A: ”Tyttö hei, sinä voit varmaankin kirjoittaa jonkin pienen kivan lapun minulle, jotta minun ei tarvitse maksaa parkkimaksua.”
M: ”Anteeksi kuinka?”
A: ”En halua maksaa parkkimaksua, joten sinulta varmaankin saan jonkin ilmoituksen, ettei minun tarvitse maksaa.”
M: ”Siis missä tiedän autonne on? Kaupungin maksullisilla paikoilla, invapaikalla, parkkialueella vai missä?”
A: ”Tuossa se on teidän toimistonne takana.”
M: ”Eli siis kaupungin maksullisilla paikoilla.”
A: ”Niin kai sitten. No saanko sen lapun?”
M: ”Anteeksi nyt vaan, mutta paikat ovat kaupungin ja minulla ei ole mitään oikeuksia antaa erikoislupia tms, vaan nämä pitää hakea kaupungilta.”
A: ”Siis oletko tosissasi, että minun pitää maksaa 2e/tunti vain pitääkseni autoa tuossa parkkipaikalla, ja sinä et aio minulle mitään erikoislupaa antaa?”
M: ”Minulla ei ole sellaiseen lupaa. Ja lisäksi paikat kuuluvat kaupungille, joka vastaa parkkimaksuista ja me emme ole osa kaupungin toimintaa vaan oma yritys. Mikäli haluatte autonne ko. parkkialueelle jättää, tulee teidän maksaa parkkimaksua niin kuin muidenkin.”
A: ”Teidän kaupungissanne on sitten outo toimintatapa.” (kirosanoilla höystettynä hän poistuu ovet paukkuen pois)
Juu, todella erikoinen meininki, mutta tällä kertaa ihan aasiakkaalla. Mitä ihmettä minun olisi pitänyt siihen lappuun kirjoittaa? Ja kenellä tulee edes mieleen tulla kysymään jotakin tuollaista? Pitäisiköhän koittaa itsekin ensi kerralla kun käyttää maksullista paikkaa… Voin vaikka vannoa, että sakkolapun löydän tuulilasista ja parkkipirkko on saanut mojovat naurut, kuten mekin.
Ja huvittavinta on, että toimistomme lähellä on täysin ilmaisia paikkoja, ehkä n. 50m kauempana. Tämähän toki on jo matka sinänsä.
T:matkailu avartaa
