Lihatiskillä

Olin eräänä kesänä töissä kaupan lihatiskillä…

Meneillään oli aivan normaali-kiireinen päivä. Päivä oli mennyt hyvin, kunnes eräs arjen sankari saapui ostamaan keittokinkkua. Kyseinen kinkku on siivutettu noin 40-60 gramman siivuiksi, joten asiakkaan ilmoittama haluttu määrä on helppo arvioida: 200 g on n. 4 siivua jne. Noh, tämä kyseinen, noin 40-vuotias herrasmies ilmoitti haluavansa 150 g keittokinkkua. Valitsin pinosta kolme siivua ja asetin ne puntarille. ”175 grammaa”, ilmoitin. Mies aprikoi hetken ja sanoi haluavansa vähemmän. Katsoin hetken aikaa miestä ihmeissäni ja otin hieman hymyillen yhden siivuista pois (ajattelin sen olevan hauska vitsi, heh heh) ja ilmoitin: ”130 grammaa” ja hymyilin samalla. Ällistyksekseni mies alkoi oikeasti miettimään (savua nousi miltei päästä) ja hetken kuluttua sanoi ”laita enemmän”. No lätkäisin saman siivun takaisin ja ilmoitin ”175 grammaa, kelpaako?”. Mies tästä tulistui ”No kuinka vaikeaa se on saada haluamansa määrä kinkkua!!!???”. Ilmoitin, että voin leikata yhdestä siivusta osan pois. ”EN HALUA OSITTAISIA SIIVUJA, VAAN KOKONAISIA!!!”. Selvä, nyt jo hieman pelästyneenä aloin etsimään kasasta pienempää siivua isomman tilalle. Luulin löytäväni etsimäni ja lätkäisin uuden siivun puntariin: ”Nyt olis 160 grammaa…”, johon mies: ”MINÄ EN HALUA 160 grammaa!! HALUAN 150!!! YMMÄRRÄTKÖ!!!!??”. Vasta pitkällisen yritys-erehdys-saagan kautta löysin yhdistelmän, joka painoi 148 grammaa. Tähän mies: ”NO KAI SE ON OTETTAVA, P*RKELE”, ja lähti vihaisena rynnimään kohti kassoja.

Seuraavana päivänä osastonjohtaja sanoi saaneensa sähköpostia ammattitaidottomista työntekijöistä. Kerroin tarinan, jolloin osastonjohtaja meinasi tippua tuoliltaan.

T:Nepis

Ruskeata kakkosta

Työskentelen pienessä päivittäistavarakaupassa myyjänä osastolla ja kassalla. Eräänä päivänä olin kassalla, kun eräs vakioasiakkaistamme (erittäin hieno ja hyvin pukeutuva vanhempi rouvashenkilö) tulee luokseni ja toteaa hyllyä silmäillen: ”Olikos teillä sitä ruskeeta kakkosta?”. Hetken aikaa katsoin häntä hölmistyneenä ja naurua pidätellen… Sitten rouva toteaa, että: ”Niin siis suodatinpusseja!”. Ja olihan niitä! Kyllä hymyilytti koko loppupäivän…

T:HeMuLi