Arkistot: Marraskuu, 2008
Olennaista informaatiota?
Työskentelen eläinsuojassa, joka vastaanottaa lukuisia puheluita kadonneista lemmikeistä.
Ilmoitusta vastaanotettaessa lomakkeeseen merkitään eläimen ja omistajan tiedot. Kaikki eivät ilmeisesti oikein ymmärrä, ettemme kysele asioita huviksemme, vaan kaikki tieto on todellakin tarpeen.
Kissan tuntomerkit:
- ”tavallisen värinen”
- ”on sillä neljä jalkaa ja häntä”.
Henkilötietoja kysellessä:
- ”Siis mun vai koiran nimi?”
Yhteystietoja kysellessä:
- ”en mä omaa numeroa muista kun en mä itselleni kauheen usein soita, öhö öhö!”
…
T:Eläintenhoitaja
Miten lipun osto voikaan olla vaikeaa…
Olen työskennellyt vuosia rautatien lipunmyynnissä. Tällaista tapahtuu päivittäin:
M: ”Huomenta!”
A: ”Joo, Seinäjoelle.”
M: ”Seuraavalla yhteydellä?”
A: ”Joo, Seinäjoelle.”
M: (tulostan lipun ja ojennan sen asiakkaalle) ”Tekee tasan 50 euroa.”
A: ”Ai niin, mulla on tää opiskelijakortti.”
M: (peruutan lipun ja tulostan uuden ja ojennan asiakkaalle) ”Alennuksen kanssa tämä tekee 25 euroa.”
A: ”Onks tää sähköpaikka, mulla on läppäri mukana?”
M: ”No eipä ole, etsin sinulle pistokepaikan.” (peruutan lipun, etsin sähköpaikan ja ojennan nyt kolmannen lipun aasiakkaalle) ”Edelleen hinta on 25 euroa.”
A: (kaivaa jostain syövereistä Visa electron -kortin ja samalla pyörittelee lippua hyppysissään) ”Mut missä se lippu Seinäjoelta Vaasaan on?”
M: ”Anteeksi? Minun mielestäni pyysit lippua vain Seinäjoelle asti.”
A: ”Niin, mut mä tarkoitin, että Seinäjoella on vaihto ja mä jatkan siitä Vaasaan.”
M: ”Niin, kyllä minä tiedän missä vaihdetaan junaa; kannattaa kertoa määränpää, alennukset ja paikkatoiveet kerralla.” (peruutan taas lipun, otan uuden, nyt Vaasaan asti, etsin pistokepaikan ja muistan vielä opiskelija-alennuksenkin) ”Vaasaan asti lippu tekee 28 euroa.”
A: ”Ai se on kalliimpi?”
M: ”Kyllä vaan, onhan matkakin pidempi.” (vedän kortin lukijassa ja aasi näppäilee tunnusluvun) ”Kuitti tässä, ole hyvä ja hyvää matkaa!”
A: ”Joo.”
Kuluu muutama minuutti ja tämä samainen aasi on taas tiskilläni. Jo huvittuneena ihmettelen mielessäni, mikä toive on vielä unohtunut.
A: ”Niin, onhan tää lippu perjantaille, vaikka tässä lipussa lukee keskiviikko?”
AAAAAARRRGGGG!!!!
T:Lipunmyyjä
Spurgut – puistojemme pikku vipeltäjät
Olen tehnyt töitä monenlaisissa asiakaspalveluammateissa. Joskin suurin osa asiakkaista on oikein mukavia, vastaan tulee päivittäin myös jos jonkinlaista viheltäjää, aivoinvalidia ja säätäjää.
Yksi ihmisryhmä on kuitenkin ylitse muiden ärsyttävyydessään: spurgut.
En nyt erottele aidoiksi spugeiksi vain pelkällä viinalla marinoituja yksilöitä. Ihan yhtä hyvin sopassa voi olla myös pillereitä, poreita ja pesujauhoa, ruiskuja, liimaa ja Lasolia. Tiedätte kuitenkin tyypin, päihteidenkäytön moniottelijoista puhun. Ihan selkeästi narkit ovat sitten (poliisi)asia erikseen.
He harvemmin ostavat mitään, ainakaan paljon. Kuitenkaan heitä harvemmin saa heti samantien uloskaan liikkeestä. He omistavat maailman, ovat kovaäänisimpiä, aggressiivisimpia, rasittavimpia ja pelottavimpiakin. Jotkut jopa oikeasti vaarallisia (puukosta olen meinannut saada muutamaan otteeseen). Ja absoluuttisesti pahanhajuisimpia. Raskaana ollut työkaverini lähti oksentamaan joka kerta palveltuaan puistokemian maistereita.
Useimmat asiakkaat helpottuvat nähdessään vartijan roudaavan spurgua pois, mutta olenpa kuullut erään kukkahatun valittavan siitäkin, että ”ihminen se tuokin on, pitääkö sitä noin kovakouraisesti viedä!”. Niin no, kyseinen vartijan raahaama herrasmies olisi voinut miettiä ihmisyyttään, varmaan vaikka teekupposen ääressä rva Kukkahatun kanssa, ennen kuin tuli tuhannen voltin tuubassa myymälään ja yritti pölliä kaljakeissiä, vaikkei enää pysynyt pystyssä. Siitä siis se laahaava meininki vartijan ja asiakkaan kulkemisessa. Se ei pysy tolpillaan. Enkä tarkoita nyt vartijaa.
Ja aut’armias, jos spuge on saanut jostain rahaa! Sitten todella omistetaan maailma! Ostetaan alkukuusta (fatta taitaa maksaa rahat kuun vaihteessa?) kaljaboksia ja jopa ruokaa isoilla seteleillä, rehvastellaan kovaan ääneen ja koulutetaan kassan tätiä. Ja särjetään lasipulloja rantakivikkoon. Loppukuusta sama kantaspurgu tulee pullokuitin ja pikkukolikoiden kanssa laskemaan, riittääkö raha yhteen litran kaljaan. Ehkä tässä piilee totuus siitä, miksi juuri ko. henkilö on spurgu.
Eniten kuitenkin ottaa aivoon se rehvastelu. Kuinka pahasti ammatti- ja tapajuopolla, uraa takana väh. 15 vuotta, viiraa päässä, että se kuvittelee todella jonkun uskovan, että hän on esim. yritysjohtaja (tai yleensäkään töissä missään)? Eräskin ”toimitusjohtaja” meuhasi minulle ruokaravintolassa, kun en suostunut tarjoilemaan hänelle ja daamilleen (oksennus tuulitakilla on tyylinä vähän turhan last season kyseiseen ravintolaan), ja ilmoitti olevansa firman X iso pomo. Ilmoitti myös tuntevansa pomoni, mainitsi jopa nimenkin (lukee ko. paikan ruokalistassa, ihan jo oven ulkopuolella). Johon mä totesin, että ”tunnen mäkin Mäkisen Lassen”. Arvon spurgu kysyi, kuka se on. ”Sun pomos, jos kerran oot firmassa X töissä”. Mieheni työskenteli näet silloin firmassa X, tiesin kyllä organisaation ja toimitusjohtajan. Spurgut, ihme kyllä, häipyivät.
Ok, alkoholismi on sairaus, ja ihminen se on spurgukin. Samalla tavalla ystävällisesti minä palvelen niin spugea kuin tavallista kaduntallaajaakin, jos kumpikin tervehtii, on asiallinen eikä säädä kummallisuuksia.
Mutta en jaksa olla ystävällinen enää yhdellekään tenulle haisevalle ihmisrauniolle, joka ensimmäisillä syyspakkasilla yrittää sisälle kaikkiin lämpimiin tiloihin, kuten muutkin tuhoeläimet. Tosin esim. hiireen tai rottaan törmääminen pimeässä roskakatoksessa ei saa minusta irti samanlaista huutopelkoraivaria kuin spurguun törmääminen. Molempiin olen törmännyt. Sitäpaitsi spugejen loukuttaminen tai myrkyttäminen taitaisi olla laitonta. Rottien myrkyttämiseen taajamassa tarvitaan vain lupa.
Kiitän kaikkia vartijoita, portsareita ja poliiseja. Toivotan tovereilleni viinakaupan myyjille, kaupan kassoille ja lähiöpubien baarimikoille pitkää pinnaa. Kiitän mahdollisuudesta avautua.
T:As.palv.tositark.
”Näähän on muovia”
Meillä on iso lahjatavaraliike ja myymme mm. kristallia; itävaltalaista, tsekkiläistä, egyptiläistä ym. Kristallit on merkitty lajeittain lapuilla ja kylteillä. Ja kuinkahan monta kertaa viikossa kuulee asiakkaiden — joita me kutsumme sitten keskuudessamme ”hienopieruiksi” — sanovan että: ”Näähän on muovia”.
Olen kehittänyt tietynlaisen äänensävyn tähän tilanteeseen, jotta asiakas taatusti tajuaa olevansa väärässä. ”No muovia joutuu valitettavasti etsimään muualta, meillä on vaan aitoa kristallia”. Toinen monen asiakkaan kommentti kristallista kuuluu että ”Näitä me on ostettu ihan oikeista sisustusliikkeistä” tai ”Näitä saa oikeista kultasepänliikkeistä”.
Nyt kesän aikaan on kolmea tuotetta kysytty yli muiden: nippusiteitä, rastasverkkoa, ja kaksipuoleista teippiä. Vastaukseni on kuulunut: ”Ne on tuolla lihatiskissä”. Siis lahja- ja sisustusliikkeeni ei erotu tavallisesta rautakaupasta. Remontti käyntiin!!
T:Pirjo
Mummo tahtoo korin
Lauantai-iltana kaupassa on isot jonot, mummo katsookin oivaksi hetkeksi varastaa kauppakorin.
Ikävä kyllä kori on hälytetty, ja hälytinporttien pärähtäessä soimaan mummo juoksee minkä jaloistaan pääsee. Saan mummelin kiinni ennen kaupan ovea ja käydään seuraava keskustelu:
M: ”Anteeksi rouva, tuota ostoskoria ei voi viedä kaupasta pois.”
A: ”Ai anteeksi, en huomannut.” (hivuttautuu koko ajan ”huomaamattomasti” ovea kohti)
M: ”Niin, siis en voi antaa teidän viedä koria.”
A: ”Syytättekö minua varkaaksi?”
M: (syvä huokaus)
A: ”SIIS SINÄ NUORI POJAN KLOPPI (joo, kylläkin 17, mutta sivistyneempi kuin sinä) SYYTÄT MINUA VARKAAKSI VAI?”
M: ”En syytä teitä mistään, mutta teidän täytyy antaa kori takaisin.”
Mummo heittää korin toista asiakasta päin, ja huutaa: ”Minä kostan tämän vielä!”.
Siinä vaiheessa oli vartija jo tullut paikalle ja otti mummelin kiinni väkivaltaisen käytöksen takia ja näpistyksestä.
Ja muka nuoriso on aina huligaaneja!
T:jHEES
Asiatonta palvelua kumihanskoissa
Kävipä tässä aasiakas joka ei vain mielestä poistu. Hän saapui paikalle noin 21.20 (10 min. ennen sulkemista), jolloin minä siellä viimeisiä siivouksia suoritin, olin kumihanskat kädessä ja pesin lattiaa kahvipisteen edestä.
Hän karjaisi jo ovelta: ”eikö jumalauta täällä saa palvelua? Oletsä siivooja vai myyjä?”. Minä tähän vastasin että meillä ei (valitettavasti!) siivoojia käy, joten sekin homma on minun. Kesti varmaan sen 3 sekuntia kävellä tiskin taakse ja herra sai ostettua röökiaskinsa.
Lähdin sitten jatkamaan siivoamista ja herra jäi pelikoneelle. Kuulinpa siinä sitten: ”oletpas surkea luuseri, toivottavasti ainakaan minun tyttäreni ei eksy tähän puljuun töihin”, ja että hän aikoo ilmoittaa eteenpäin että ”sai asiatonta palvelua kun myyjäkin käytti jotain kumihanskoja”.
Siinä vaiheessa alkoi pinna olla melko tiukalla, totesin vain että ehkäpä herran olisi parempi jatkossa asioida jossain muualla kun meillä jos asiointi on niin järkyttävää. Vastaukseksi sain puhinaa ja murinaa, ja totta kai tämän klassikon: ”hankin sulle vielä kuule, nenäkäs tyttö, potkut!”.
T:ärräntäti
Maito poistettu valikoimista
Olen töissä erään kansainvälisen kauppaketjun myymälässä kassalla. Oli vähän hiljaisempi aamupäivä ja eräs 60+ mieshenkilö tuli kassalleni kysymään, missä meillä on sitä saksalaista viinietikkaa. Istuin siis itse kassalla, enkä voinut lähteä hänelle sitä etsimään, joten pyysin myymälän puolella kuormaa purkaneen työkaverini miehen avuksi. Tällainen keskustelu siitä sitten syntyi:
Mies: ”Niin onko teillä sitä saksalaista viinietikkaa?”
Työkaveri: ”Se on valitettavasti poistunut valikoimasta, kun sille ei tuolla hyllyssä ole edes tyhjää paikkaa.”
Mies: ”Poistunut valikoimasta! Teillä on ollut sitä jo monta vuotta, ei se ole mikään erätuote!”
Työkaveri: ”Valitettavasti joskus tuotteet poistuvat valikoimista ja korvautuvat uusilla, me emme itse voi asiaan vaikuttaa.”
Mies: (harmistuneena) ”No, kyllähän minä YMMÄRRÄN…” (lähtee kävelemään pois ja palaa takaisin heti) ”Onkos teillä maitoa?”
Työkaveri: ”Öö… kyllä on…”
Mies: (todella myrkyllisesti) ”Ettei se sitten ole poistunut valikoimasta?”
Työkaveri: ”Ei..?”
Mies: ”Vai niin!” (lähtee suureleisesti kohti maitohyllyä)
Minä siinä sitten palvelen muita asiakkaita kassalla ja noin viiden minuutin kuluttua kyseinen mies porhaltaa kassalla ostoksiaan maksavan asiakkaan ohi mielenosoituksellisesti tyhjän kärryn kanssa.
Mies: ”Katsos nyt likka, kärry on tyhjä!”
Minä: ”Niin on?”
Mies: ”En minä mitään viitti ostaa tästä kaupasta, kaikki poistuu valikoimista! Kyllä ootte konkurssissa kohta!”
Mies lähtee tyhjien kärryjen kanssa ulos, minä ja kassalla oleva asiakas jäämme hölmistyneinä katsomaan perään. Mutisen vielä, että ”Niinpä ollaan juu” ja kassalla oleva asiakas purskahtaa nauruun. 
Että oikein herran viinietikan takia konkurssissa, voi jessus… Taisi herra tuohtua maitohyllyllä siihen malliin, että päätti vähän näpäyttää ja olla ostamatta mitään. Ei tainnut hullunhauska maito-herja tuottaa tarpeeksi vaikutusta.
T:nellamaria
”Itse olette hukanneet!”
Videovuokraamossa sattuu ja tapahtuu. Yksi päivä n. vuosi sitten tullessani töihin huomasin, että joltain asiakkaalta oli palautunut vain elokuvan kotelo ja unohtunut levy jonnekin. No, soitin sitten asiakkaalle, että jäikö levy soittimeen tai vastaavaa ja sain vastaukseksi vakuuttelua, että kyllä se on palautettu ja etsikää liikkeestänne. Pyysin kuitenkin häntä myös tarkistamaan kotoaan ettei levy varmasti ole hänellä.
Elokuvaa ei löytynyt tosiaan meiltä ja asiakas tuli sitten toista elokuvaa vuokraamaan. Totesin hänelle etten valitettavasti voi vuokrata uutta elokuvaa ennen kuin kyseinen elokuvan levy on palautettu. Siitäpä se riemu ratkesi. Asiakas huusi putkihuutoa, että kyllä on palautettu ja että hänen veljensä varmasti palautti, ja kirosanoja tietenkin tuli ja muutama haukkumasana.
Mukava yrittää pysyä rauhallisena, kun miehen takana oli vielä hirveä jono. No, mies sitten lähti ovet paukkuen ja laittoi jopa palautetta, että onpas meillä huono palvelu ja että me olemme sen todennäköisesti itse hukanneet ja yritetään häntä siitä syyttää, jne, jne.
Meni sitten n. viikko kun tulin taas aamulla töihin, ja mikä se onkaan palautunut kuin tuo kyseinen levy. Mukavasti lykätty ilman mitään suojaa postiluukusta sisään. Kiitos asiakkaalle kun kävit huutamassa minulle turhaan. Se auttoi asiaa.
Näin vinkkinä voisin sanoa, että palauttakaa aina itse vuokraamanne elokuvanne. Eniten työllistävät juuri nämä ”veli varmasti palautti” tai ”kaverin piti palauttaa”.
T:windtalker
