Arkistot: Marraskuu, 2008
Pullopanttibonukset?
Olen tässä nyt vängännyt aasien kanssa muutaman viikon aivan uskomattoman yksinkertaisesta asiasta. He eivät voi uskoa, että pullonpalautusrahoista ei saa bonuksia.
Siis he tulevat kassalle vain sen pullonpalautuslapun kanssa hakemaan rahoja ja silti pitäisi saada bonukset?! Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että kassakone näyttää miinusta ja silti saisi bonukset.
A: ”Minulla olisi tässä tämä pullonpalautuslappu vaan.”
M: ”Selvä.” *ottaa lapun*
A: ”Ai niin, tässä tämä S-etukortti vielä.”
M: ”Niin tuota, ei näistä pullonpalautuksista kyllä saa bonuksia kun tämä kassakonekin on nyt miinuksella.”
A: ”Mitä?! Ai ei mukamas saa bonuksia?! Kyllä se kuules likka on iha rahanarvoista tavaraa!”
M: ”Niin on ja te saatte tästä nyt rahanne pois, mutta bonuksia en voi tästä antaa. Tai miinusbonukset kyllä, hah hah.”
A: ”MITÄ?! Yritätkö sinä varastaa minun bonuksiani???!”
M: ”En, se oli vain vitsi. Tässä olisi nyt nämä rahanne.”
A: ”Laitoitko ne bonukset minulle nyt sitten, häh?”
M: ”Edelleenkään näistä ei saa bonuksia.”
Tässä vaiheessa sainkin sitten ne rahat ja sen arvokkaan bonuskortin päälleni.
A: ”MYYMÄLÄPÄÄLIKKÖ! HALUAN MYYMÄLÄPÄÄLLIKÖN PAIKALLE HETI! ET SINÄ TAJUA MISTÄÄN MITÄÄN! TÄMÄ ON RAHANARVOISTA TAVARAA!”
Lähdin hakemaan myymäläpäällikköämme ja hän jatkoi taistelua aasin kanssa vielä vartin.
Ja tämä on toistunut aika usein viime viikkojen aikana. En tiedä mistä nämä aasit ovat saaneet tällaista päähänsä, mutta voiko aaseja edes ymmärtää. HUOH.
T:tintti
Henkkarit: edelleen haastavaa joillekin
Aina sitä kuulee kuinka henkilöllisyystodistuksen pyytäminen saa asiakkaan ärsyyntymään, mutta en kyllä olisi uskonut että se on todella niiiiiin hankalaa, ellen olisi pari päivää sitten omin silmin nähnyt.
Olin veljeni kanssa keskikokoisessa marketissa ruokaostoksilla ja kassoille päästyämme alkoi tapahtua. Viereisellä kassalla seisoi n. 50-55-vuotias mies n. 20-vuotiaan tyttärensä kanssa. Miehen ostokset tekivät yhteensä 97 euroa ja mies halusi maksaa kortilla. Kassa pyysi nähdä miehen henkilöllisyystodistuksen koska ostokset tekivät yli 50e.
Mies: ”Mitä? No ei mulla oo!”
Kassa: ”Valitettavasti en voi sitten myydä näitä teille kortilla. Olisiko käteistä?”
Mies: ”No ei ole! Velotat kuule nyt siitä kortilta vaan, siellä on rahaa! Tässä on kortti ja tällä mä maksan!” (työntää korttia myyjälle)
Kassa ei suostu myymään edelleenkään ja mies hermostuu koko ajan enemmän. Hän huutaa mm. ”Mä olen M… H…., eikö kukaan nyt s*atana tunne mua?!?!”. Miehen tytär lähtee käymään autolla, josko siellä olisi jonkinlainen henkilöllisyystodistus ja miehen takana seuraavana ollut mies kysyy, voisiko kassa ottaa heidät tässä välissä. Kassa ei ehdi vastata mitään kun mies jo huutaa, ”Mä en liiku tästä mihinkään ennen kun saan maksaa tällä kortilla. Täällä on rahaa”. Muut asiakkaat siirtyvät toisiin jonoihin miehen jäädessä huutamaan kassalle, että kyllä hänen korttinsa nyt pitäisi kelvata.
Tytär tulee autolta takaisin ja antaa kassalle isän vanhan sotilaspassin. Mies itsekin toteaa ettei häntä voi kuvasta enää tunnistaa. Kassa kertoo miehelle, ettei voi hyväksyä vanhaa sotilaspassia. Nyt mies jo huutaa niin kovaa että jokainen kassojen luona oleva asiakas kääntyy häntä katsomaan. Lopulta kassa lähtee hakemaan toista myyjää paikalle. Toinen myyjä katselee sotilaspassia ja sanoo hänkin miehelle ettei tätä voi hyväksyä. Miehelle ehdotetaan uudestaan, että josko hän hakisi käteistä automaatista ja tulisi sitten maksamaan. Myös miehen tytär pyytää isäänsä rauhoittumaan ja on selvästi häpeissään.
Tätä huutamista kestää n. 15 minuuttia, jonka jälkeen mies toteaa että ”ei sitten, jos ei raha kelpaa” ja ottaa mukaansa ostoskärryt jonne tytär on aikaisemmin pakannut ostokset ja painelee maksamatta ulos. Miespuolinen myyjä lähtee perään ja taluttaa pian miehen, tyttären ja ostokset kaupan takatiloihin…
T:eveliina
Yhdistä…
A: ”Yhdistä sille, joka soitti minulle muutama viikkoa sitten!”
V: ”Anteeksi..?”
A: ”No sille, joka soitti minulle, mikä siinä nyt on niin vaikeaa?”
V: ”Meillä on yli kolmesataa alaliittymää, mitähän asia koskee?”
A: ”En kai minä asiaani jollekin keskukselle rupea kertomaan.”
V: ”En pysty noilla tiedoilla päättelemään kenelle haluatte.”
A: ”Olet täysin ammattitaidoton idiootti.”
SLÄM!
A2: (täysin nimetön soittaja) ”Yhdistä sille mieheni rakastajattarelle!”
V: ”Anteeksi kenelle haluattekaan..?”
A2: ”No, sille mieheni hutsulle.”
V: ”En ymmärrä kenelle haluatte.”
A2: ”Kaikki te siellä sitä naikkosta suojelette!”
SLÄM!
A3: ”Kuka teillä sitä p*skaa tuottaa?”
V: ”Kyllä meistä lähes jokainen käy päivittäin tarpeillaan.”
SLÄM!
T:HIK
Ravi-aasi
Nuorempana olin töissä raviradalla, jossa yllättäen myin Toto-pelejä. Se oli ihan hauskaa normaaliraveissa, jossa samat tutut asiakkaat pelasivat, ja tiesivät miten pelataan. Ja jos tuli ensikertalaisia, he tulivat pelaamaan hyvissä ajoin ja kysyivät neuvoa. Ihmiset olivat hyväntuulisia.
Jokavuotisessa suuressa ravitapahtumassakin oli yleensä ihan kivoja asiakkaita, mutta sitten eräänä vuonna pomoni päätti laittaa minut VIP-alueelle myymään, ja koin tähänastisen työhistoriani ehdottomasti vaikeimman päivän.
Pahin esimerkki oli yksi kukkahattutäti, joka kävi raveissa varmaan juuri sen yhden kerran vuodessa. Hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lähtöä hän tuli pelaamaan, ja luetteli suullisesti joka lähtöön voittajan. Ja sitten joskus 7 lähdön jälkeen tuli valittamaan, että minä olen laittanut 3 lähtöön voittajaksi hevosen nro 1, vaikka piti olla nro 11. Ja se pitää nyt heti paikalla muuttaa. Yllättäen se oli se 11 joka voitti.
Minä tähän että valitettavasti minä en voi sille asialle enää mitään. Lähdön myynti sulkeutuu siinä vaiheessa, kun hevoset lähtevät juoksemaan ja kuuluu se äänimerkki. Sen jälkeen näillä koneilla ei voi enää tehdä muutoksia peleihin. Ja että asiakkaan vastuu on tarkastaa hyvissä ajoin pelikuponkinsa.
Nainen ei ymmärtänyt millään, vaan jatkoi huutamista, että ”kyllä sä sen pystyt korjaamaan”. No kun en todellakaan pysty. Vähän niin kuin R-kioskin myyjä ei voi sunnuntaiaamuna muuttaa kolmea lisänumeroasi 7 oikein riviksi. Mutta mitä siitä, jos minä olen täällä töissä koko vuoden ja minut on koulutettu käyttämään tätä konetta, kyllä sinä tiedät varmasti paremmin kun olet kerran VIP-puolella.
Lopulta hän vaati tavata esimieheni, jolla ei tietysti ollut mitään tärkeämpää tekemistä sellaisena päivänä. Kun esimies sitten selitti saman asian ja kaivoi jostain vielä Fintoton säännöt, ymmärsi hän vihdoin lähteä.
T:totomyyjä
Tunnearvoa lähes tyhjissä tuopeissa?
Olen ollut seitsemän vuotta tarjoilijana ravintola-alalla, suuren ketjun palveluksessa. Valtaosa nykyisen ravintolani asiakkaista on hyväkäytöksistä ja mukavaa nuorta porukkaa, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Kolmen keski-ikäisen seurue tuli baariin ja osti oluet. Korostan heti alkuun että henkilöt eivät olleet humalassa eivätkä muutenkaan ”rajatapauksia”. Istuivat pöydässä ja juttelivat normaaleja. Kaksi kättä ja kaksi jalkaa/asiakas, ei outoja pakkoliikkeitä eikä sarviksi tunnistettavia kohoumia päässä.
Tuopit alkoivat olemaan lopuillaan ja seurue laittoi takit päälle ja suuntasi ulos. Ajattelin kuitenkin odottaa hieman ennen pöydän tyhjentämistä, siltä varalta että ihmiset olisivatkin vain tupakalla, uusi tupakkalaki kun oli juuri tullut voimaan.
Noin 15 minuutin kuluttua tyhjensin pöydän, yhdessä tuopissa oli noin viidesosa juomatta, yksi tyhjä ja yhdessä pohjalimat. Hetken päästä kaksi seurueen jäsentä, ilmeisesti pariskunta, kuitenkin palaa ja alkaa kovaan ääneen ihmetellä missä tuopit ovat. Pahoittelin ja kerroin luulleeni että he ovat jo poistuneet.
Nainen: ”Ethän sä noin voi tehdä! Me oltiin vaan tupakalla.”
Minä: ”Odotin kyllä josko tulisitte takaisin, ja onhan ravintola pidettävä siistinä.”
Nainen: ”NO MISTÄ SÄ TIIÄT KETKÄ ON LÄHTENY JA KETKÄ TUPAKALLA?!”
Minä: ”No yritän katsoa ikkunasta ketkä on ulkona… Jotkut jättää paikalleen tavaroitaan merkiksi. Jotkut asiakkaat myös sanoo että menee vaan röökille-”
Tässä vaiheessa mies vimmastui:
”PITÄÄKÖ MEIDÄN JUMALAUTA TEHÄ SULLE SELVITYS JOS ME JONNEKIN MENNÄÄN?!”
Minä: ”Mutta enhän mä aina voi tietää, varsinkaan kun teitä ei näkynyt pitkään aikaan-”
Nainen: ”ET VOI TIETÄÄ JA ET VOI TIETÄÄ! MITÄ SÄ SITTEN VIET MEIDÄN JUOMAT? TUO NE TAKAISIN!”
Yritän siinä purkaa tilannetta, ja ihan hymyillen ehdotan että tarjoan uudet täydet tuopit poisvietyjen tilalle. Edelliset kun ovat jo tiskikoneessa. Tuon vastalasketut täpötäydet tuopit pöytään.
Nainen: ”ET SÄ VOI TEHÄ NOIN… MULLA OLI PUOL TUOPPIA JÄLELLÄ!”
Minä: ”Ja nyt sulla ois täys tuoppi… ja ihan ilmaseks. Että eihän tässä oo kuinkaan käyny.”
Nainen: ”ET SÄ VOI MENNÄ KAATAMAAN POIS TOISTEN JUOMIA! NE ON MAKSETTU!”
Minä: ”En mä niitä entisiä saa mitenkään takaisin – siks toinkin sulle tän uuden. Sehän on paremman makuinenkin kun ei oo väljähtynyt.”
Hetkellisestä hiljaisuudesta ajattelin että edes mieheen olisi tehonnut looginen puhe, turhaan.
”MITÄ H*LVETIN PELLEILYÄ TÄÄ ON?! ONKS TÄÄ SUN EKA PÄIVÄ TÖISSÄ?!”, punoittava mies karjuu.
Kerroin että ihan seitsemättä vuotta oluthanaa valvotaan ja kysyn uudelleen mikä tilanteessa vielä harmittaa.
Mies: ”NO KUN TOLLEEN VIEDÄÄN TÄYDET TUOPIT PÖYDÄSTÄ!”
Oluen määrä poisviedyissä tuopeissa siis lisääntyi jokaisen kommentin myötä. Yritin kuitenkin pitää todellisuuden voimat keskustelussa mukana, turhaan.
Minä: ”Miettikääs… toin teille uudet tuopit tilalle… Tehän saatte nyt kaksi tuoppia yhden hinnalla, eikös se oo ihan hyvä?”
Mies: ”MITÄTÖN P*SKA! TEKIS MIELI VETÄÄ SUA PÄIN NÄKÖÖ?! HALUUKSÄ ETTÄ LYÖN?”
Mies nousee ylös, ottaa aggressiivisen asennon ja itse painan vaivihkaa vartijakutsua tuijottaen miehen raivosta suurenevia sieraimia.
Minä: ”No en halua, ei tässä ketään tarvitse hakata, juotte ne tuopit vaan…”
Mies istuu, kiroilee kovaan ääneen kuinka kaikki on naurettavaa p*skaa ja pelleilyä, nainen komppaa huutamalla kurkku suorana että tämä on p*ska paikka jossa maksetut juomat viedään nenän edestä. Itse hieron tiskin reunalla ohimoitani ja yritän tajuta tilannetta. Väkivallan uhka tärisytti ja toisaalta tilanne nauratti sisältä hulluudellaan.
Valitettavasti pariskunta karkasi ulos ennen vartijan saapumista, eikä heitä ole sen jälkeen näkynyt. Myöskään minkään piilokameraohjelman juontaja ei ole ilmoittautunut ja ottanut tilanteesta vastuuta. Pahoin pelkään siis, etten koskaan pääse selvyyteen siitä, miten tilanteen olisi voinut hoitaa ”oikein”. 
T:Viinamitta
Pusuja
Olinpa kesätöissä tuommosessa kahvilantyylisessä kassalla. Asiakkaat yleensä nuoria miehiä, joskus aamuisin jotain vanhempaa henkilökuntaa; käytöstavat kohillaan, ainakin seuraavaan verrattuna.
No siinä oli sitten semmosessa ständissä entisiä neekerinpusuja (en nyt sitä uutta nimeä muista) tarjouksessa kassan vieressä, tekstillä ”pusut 25snt”. Noo, rasvainen asentaja-ukkeli-aasiakas viipottaa kassalle, läikyttelee kahvit pitkin linjastoa ja täräyttää, että saako pusun myös luonnossa samaan hintaan.
- Yök
- Hyj
- Yööööök
- Et.
T:Hyj
”Nuoret eivät tiedä mitään”
Olen töissä vähittäistavarakaupassa jonkä asiakaskuntaan kuuluu isona osana naiset ja myös ikääntyvät sellaiset. ”Nuoresta” iästäni (olen siis 20v) johtuen joudun usein näiden vanhojen rouvien ennakkoluulojen kohteeksi: ”nuoret eivät tiedä mitään”.
Eräässä tapauksessa myymälään tuli keski-ikäinen naishenkilö. Hetken se pyöri siellä kuin hoo-moilanen, jonka johdosta menin kysymään voinko olla kenties avuksi. No, nainen katsoi ensin minua päästä varpaisiin, sen jälkeen ympärilleen, huokasi ja: ”no osaakos tyttö sanoa että löytyykö teiltä…?”. Kyllä se tyttö osaa sanoa. Näytin rouvalle ystävällisesti etsimäänsä tavaraa, myin myös vähän ekstraa ja juttelin mukavia. Kun rouva oli saanut kaiken tarvitsemansa ja vähän enemmänkin, niin hän kiitteli kovasti avusta ja lopuksi vielä sanoi: ”…vaikken minä ensin uskonutkaan että sinä tietäisit yhtään mitään!”. JOO, KIITTI.
Monesti tulee vastaan myös näitä kun kysytään että voinko myydä hänelle tuotteen halvemmalla tai että mahtaako meidän valikoimissa olla x-tuotetta. Kun vastaan, että enpäs voikaan myydä sitä ilmaiseksi tai että juuri meidän valikoimaan ei satu kuulumaan sitä tuotetta, niin rouvat tokaisee ”jaa, minäpäs kysyn vielä tolta vanhemmalta myyjältä”… Niin enhän minä tiedä, olen vaan muuten töissä täällä.
Meillä sattuu töissä vielä olemaan reippaasti vanhempia myyjiä kuin minä, mutta ketkä eivät ole olleet siellä niin pitkään. On kyllä naurussa pitelemistä kun rouvat sitten hiipivät minun kieltävän vastauksen jälkeen kysymään asiaa uudestaan tältä vanhemmalta myyjältä. Ja totta kai, koska olen ollut talossa heitä kauemmin, niin he kysyvät vielä minulta miten asian kanssa tehdään. Siinä ne viidenkympin ja kuoleman väliltä olevat mummot jäävät sitten suu auki toljottamaan. Eihän nyt vanhempi voi kysyä nuoremmalta neuvoa!
No mutta olen varmasti muuttanut aika monen mummon käsityksiä meistä ”nuorista ja tietämättömistä” myyjistä.
T:myyjätäti
Neuvoja kohtaamisiin siivoojan kanssa
Yleensä siivoustyö, jota teen, on ihan mukavaa tai vähintäänkin ookoo, ainoastaan jotkut ihmiset tekevät työpäivistä hetkittäin hieman, hmm, haastavia… Tässä esimerkkejä.
1. Kysymykseeni ”anteeksi, saisinko ottaa roskiksesi” ei tietenkään tarvitse reagoida millään tavalla. Älä myöskään kiinnitä minuun mitään huomiota kiskoessani roskakoria pois polviesi välistä, sillä minun on se kuitenkin vaihdettava, muutenhan tulisit valittamaan että huoneessasi haisee koska roskista ei ole vaihdettu viikkoihin.
2. On hienoa, että siivoat joskus omia lokeroitasi ja kaappejasi, ja vielä hienompaa on se, että survot kaiken aina vanhoista kengistäsi ja sadoista kansioistasi lähtien siihen yhteen pikkuriikkiseen roskakoriisi, josta saan niitä sitten hikikarpaloiden ja lapion kera kaivaa ulos.
3. Äläkä myös turhaan vaivaa äänihuuliasi vastataksesi tervehdykseeni, hiljaisuus on sopiva tapa ilmoittaa minulle että olen tervetullut siivoamaan huoneesi.
4. Muista myös kertoa, että huoneessasi ei tarvitse siivota, vaikka pöytäsi lainehtii pölypalloista ja lattialle säilömistäsi niitin- ja klemmarinraadoista. Muista näyttää loukkaantuneelta kun päätän sittenkin tyhjentää huonettasi pikku aarteistasi.
5. Siivouskärryni toimii myös mainiona keräyspahvien sijoituspaikkana. Mielelläni kuljetan tusinan puolitoista metriä pitkiä julistekoteloita ynnä muita läpi toimistorakennuksen aina roskapihalle saakka, vaikka pahvienkeräys ei itseasiassa edes kuulu minulle. Teen sen ihan ystävällisyydestä!
6. Kun olette joukolla tulossa hissiin kerroksesta, johon minä olen juuri jäämässä, muistakaa tunkeutua kärryni eteen ja ympärille niin että en varmasti pääse sinne minne oli tarkoitukseni. Älä ihmeessä kysy, olenko jäämässä pois vai jatkanko matkaa.
7. Ja koska olen naispuolinen, kaipaan kuulla kaksimielisiä vitsejäsi ja tulla kutsutuksi tytteliksi. On aina mukavaa tulla huomatuksi!
Lopuksi vielä kiitos niille ihmisille jotka tervehtivät, joskus jopa juttelevat, käyttäytyvät yhteistyöhaluisesti ja pitävät meitä siivoojiakin ihmisinä. Piristätte aina päivää.
T:Pakollinen paha
