Arkistot: Marraskuu, 2008
Rakkaat Black Jackin ystävät
Jaan siis korttia baareissa ja yökerhoissa. Tässä muutama perustapaus joita saa jankata illasta toiseen.
- ”Hei paljo täällä maksaa kalja?” (”Joo ihan pikku hetki, kaivan täältä pöydän alta tämän hinnaston!”). Me emme tunne jokaisen baarin juomatarjontaa ulkoa joten turha tulla sitä meiltä utelemaan.
- Ei, sinä et saa pelata jokaista pelipaikkaa vain siksi että sinulla on eniten rahaa ja omistat SK-Gold cardin.
- Ei, MEILLÄ EI VOI MAKSAA PANKKIKORTILLA! Eikä luotolla, eikä voi maksaa luonnossa, heheheheheh.
- Ei, minua ei kiinnosta jos joku muu vahingossa pelasi sinun pelisi sillä aikaa kun olit liian kiireinen vokottelemaan vieressä istuvaa vaaleaverikköä. Se ei ole meidän vastuulla.
- Ei, Black Jack ja Ventti eivät ole sama peli. Sääntökirjaset pöydän vieressä ovat juuri sinua varten joka luulet niin pirun hyvin osaavasi pelata bläkkäriä, mutta jostain syystä olet joka kädestä eri mieltä minun kanssa.
- Ei, et voi tuplata joka jumalan kättä.
- Ei, en ole aivan laskutaidoton idiootti vain koska hirveässä kiireessä ja paineessa vahingossa meinasin viedä sinulta 2 euroa, vaikka kätesi voitti jakajan käden. Emme valitettavasti ole täydellisiä.
- Ei, minua ei myöskään kiinnosta vaikka olisit tasavallan presidentin poika tai tunnet kaikki paikan portsarit. Jos katson aiheelliseksi niin minun ei tarvitse pelata kanssasi.
- Ei, emme myöskään ”yritä huijata kännisiltä” sitä kahta euroa jota olet pelannut viimeiset kaksi tuntia siinä, vaan voi tapahtua inhimillinen erehdys. En usko että yrityksemme, joka antaa kansalaisille avustuksia vuodessa 305 miljoonaa, tarvitsee niin kipeästi sitä sinun kaks-eurosta.
Ja vielä lopuksi:
- Ei, minun kanssani ei ole pakko pelata. Sinä ihan itse tanssahtelit pelipöytääni. Ihmeen moni haukuttuaan pelinhoitajan ihan lyttyyn ja otettuaan esimiehen tiedot ylös kuitenkin palaa vielä pöytään ja haluaa pelata tämän idiootin kanssa. Ei, en enää siinä vaiheessa pelaa kanssasi. Kiitos!
T:Korttitäti
”Perustakaa ääniä kuulevien yhdistys!”
Lentoemäntien ja stuerttien kokemista aasiakaspalvelutilanteista täällä saa harvemmin lukea, mutta niistä(kin) olisi varmaan aiheellista perustaa ihan oma sivustonsa, yksikään päivä ei nimittäin mene matkustamossa ilman ihanien aasien ja sikojen toilauksia.
Lähes viisivuotisen urani kohokohtia on esimerkiksi seuraavanlainen keissi:
(L = minä, A = aasi)
Matkustajien tullessa koneeseen, kuulen piipitystä, kuin jonkin hälyttimen tai herätyskellon ääntä. Ovella on myös kollegani, jolle mainitsen asiasta huvittuneena, kun en vielä jaksa uskoa, että kuulin oikein. Eräs matkustaja sanoo myös kuulleensa jo kentällä outoa ääntä. Asia alkaa kiinnostaa minua jo ihan turvallisuusasioiden vuoksi, joten lähden selvittelemään äänen lähdettä.
Kyselen useamman matkustajan kuullen, josko jollakulla on kassissaan jokin piippaava laite, kuten kännykkä, herätyskello tai muu vastaava. Toinen matkustaja osoittaa herrashenkilöä, jonka kassissa piipityksen syy ilmeisesti majailee. Herrashenkilö on ehtinyt jo sulloa kaksi laukkuaan edessään olevan istuimen alle ja kiskoo tohkeissaan hernettä nekkuun kysymyksistäni ja kommentoi erittäin kuuluvalla äänellä:
A: ”Pitäisköhän tarkistaa lääkitys ku kerran ääniä kuulet? On kyllä surkeinta ja ammattitaidottominta toimintaa mitä oon elässäni nähnyt! Perustakaa ääniä kuulevien yhdistys! MINÄ olen psykiatri ja tiedän kyllä näistä asioista!! Menkää hoitoon!”
Näiden aasiallisten kommenttien väliin yritän kärsivällisesti selittää, että minun on selvitettävä minkälaisesta elektronisesta laitteesta on kysymys ja että laitteen virta olisi saatava katkaistua ennen lennon lähtöä, mainitsen myös sanan ”lentoturvallisuus” useampaan otteeseen. Kaveri saa vain lisää vettä myllyynsä ja jatkaa minun kovaäänistä haukkumistaan.
Lopulta en keksi äänelle muuta lähdettä kuin tämän herrashenkilön laukut, ja pyydän häntä viimein tutkimaan, josko piippari tosiaan olisi hänen tavaroissaan. Miekkonen on totaalisen raivon vallassa ja on vähällä viskata laukkunsa silmilleni ja huutaa:
A: ”Siinä on laukku, sen kun pengot!”
L: ”Minä en aio koskea teidän matkatavaroihinne, olkaa hyvä ja avatkaa laukku itse.”
A: ”Pengo pois kun kerran olet niin kaikkitietävä!”
L: ”Olkaa ystävällinen ja avatkaa laukkunne, että saamme selville kuuluuko ääni laukustanne vai ei, lentokone ei liiku tästä mihinkään, ennen kuin saamme selville, mistä ääni kuuluu.”
Mies avaa sadatellen ensimmäisen laukkunsa. Ääni ei voimistu, eikä laitetta vielä löydy. Vaimea piipitys kuitenkin edelleen kuuluu herran istumapaikan kohdalla.
A: ”Hahhah! Siitäs sait!! Pitäiskö mennä lääkäriin?!”
L: ”Teillä näyttäisi olevan vielä toinenkin laukku siellä jaloissa, voisitteko avata senkin, niin päästäisiin tässä eteenpäin.”
Taas hermostunutta ja repivää elehdintää laukkua penkoessa ja yritys miltei singota laukku naamaani.
A: ”Pengo sitten siitäkin jos siltä tuntuu!”
L: ”En aio koskea tähänkään laukkuun, olkaa hyvä ja avatkaa se itse.”
A: ”No avataan sitten s**tana…” (mutinaa ja laukun avaamista)
Arvaakohan kukaan, mitä sitten kävi? Heppu avasi laukun, piipitys voimistui ja täysin ällikällä lyöty raivopää-aasi kaivoi piipittävän taskuherätyskellon laukustaan!!
A: *täysin sanatonta änkkää*
L: (riittävän kuuluvalla äänellä) ”Kappas, vain vaaraton herätyskello. Sammutetaanpas se nyt, niin pääsemme tästä mukavasti aikataulun puitteissa vielä matkaan. Kiitos OIKEIN paljon yhteistyöstänne!”
T:Putkipirkko
Patjan ostamisen vaikeus!
Olen töissä isossa huonekaluketjussa ja on enemmän sääntö kuin poikkeus, että joka päivä joku torttukorva tulee vääntämään kärpäsestä härkästä. Tämä on kyllä ehkä parhain näistä tapauksista.
Liikkeeseen tulee vanha pariskunta ostamaan patjaa aikuiselle pojalleen. Aikamme keskusteltuamme patjan käyttötarkoituksesta, kovuudesta ja entisen patjan ominaisuudesta selviää, että he etsivät patjaa moottorisänkyyn. Siispä alan heille esittelemään kahta joustinpatjaa jotka soveltuvat hyvin ko. sänkyyn. Molemmat hetken pomppivat takapuolellaan patjoilla ja sanovat että on liian pehmeitä. Kehoitan heitä menemään ihan pitkälleen jolloin patjan kovuus/pehmeys tulee ilmi totuudenmukaisempana. Tähän rouva tuumaa erittäin happamena, ettei laita kyllä päätään tyynyyn jossa on ties mitä ollut; haen varastosta siis uuden tyynyn ja tyynynpäällisen, jotta rouva saa kokeiltua patjaa. Mutta vieläkin on liian pehmeä, vaikka patja on jousto-ominaisuudeltaan ”kova”. Tähän ehdotan, että josko se poika sitten kävisi liikkeessämme itse kokeilemassa patjaa, koska hänellehän se on tulossa. VIRHE!
A: ”Meidän poikaa asuu Helsingissä, ei hänellä ole aikaa rampata patjoja kokeilemassa!”
M: ”Helsingissä on kyllä myös meidän liike, ettei hänen nyt tarvitse tänne Savoon saakka tulla patjaa kokeilemaan.”
A: ”Ei se nyt onnistu, kyllä minä pojalleni osaan ostaa patjan. Niin kuin olen tehnyt viimeiset kolmekymmentä vuotta!”
M: ”No tästä voidaan tehdä avokauppakin, poikanne voi kotona patjaa kokeilla viikon ja jos tuntuu, että on liian pehmeä, voitte käydä sen vaihtamassa toiseen.”
Tässä välissä herra on löytänyt mieluisan patjan, jota rouvakin kipittää innolla kokeilemaan.
M: ”Se on runkopatja, eikä se sovellu käytettäväksi moottorisängyssä.”
A: ”Tälläinen hänellä on ollutkin. Tämä on hyvä patja.”
M: ”Onko se moottorisänky sitten ollut käytössä, kyllähän se sopii moottorisängylle JOS moottoria ei käytä?”
A: ”Ollaan sitä käytetty, kun pojalla oli kipsikin, niin kyllä hän sitä käytti.”
M: ”Runkopatja ei voi taipua moottorisängyn mukana, koska siinä on puinen runko patjan ympärillä, moottorisänkyyn soveltuu joustinpatja ja tavallinen vaahtomuovipatja.”
A: ”Tiedätkös sinä näistä patjoista alkuunkaan, onko teidän myymäläpäällikko paikalla?”
M: ”MP on lomalla tällä hetkellä mutta tiedän näistä patjoista ihan saman verran kuin hänkin. Ja runkopatja ei ikävä kyllä sovellu moottorisängylle.”
A: ”Me käydään ostamassa se patja sieltä Helsingistä, he myyvät meille sen mitä tarvitsemme!!”
M: ”En usko, että hekään myyvät teille sellaista patjaa, joka ei sovellu tarkoitukseenne.”
Pariskunta lähtee pöyhkeänä ulos liikkeestä mumisten mennessään huonosta palvelusta. Mies kysyi vielä lähtiessään, että millaisessa paketissa patjat meillä tulee… (”Kahdessa isossa laatikossa, toisessa on jouset ja toisessa vanu!”) ?!?!? Vastasin kuitenkin asiallisesti, että patjan tulee kyllä juuri sellaisina kun ne mallinakin meillä on.
T:patjaking
Haastattelijan haasteita
Olen työurani aikana suorittanut tutkimushaastatteluja niin kasvotusten kuin puhelimitsekin. Yllättävän suuri osa kieltäytyy kohteliaasti haastattelusta mutta myös muita mahtuu joukkoon… Tässä mieleenpainuvimpia:
1.
Aasiakas maleksii ostoskeskuksen käytävällä sen näköisenä ettei hänellä ole mitään tekemistä.
Minä: ”Olisiko teillä aikaa vastata kyselyyn?”
Aasiakas: (alkaa kurkkia yllättäin joka suuntaan) ”Ei ole nyt, kun etsin autoani.”
Ostoskeskuksen sisältä? 
2.
Yritin haastatella keski-ikäistä mieshenkilöä puhelimitse. Hän kuitenkin halusi tulla haastatelluksi ruotsin kielellä. Vastasin, ettei kielitaitoni valitettavasti riitä siihen, kun kysymyksetkin oli saatavillani vain suomeksi. Mies suostui pitkin hampain suomenkieliseen haastatteluun.
Joka kysymyksen välissä tämä täydellistä suomea puhuva mies kuitenkin yritti vängätä haastattelua ruotsiksi. Sanoin lopulta, että voimme kyllä keskeyttää haastattelun jos hän ei halua vastata suomeksi, mutta ruotsin kieli ei vaan taivu. Ja taas alkoi vääntö:
Aasiakas: ”Minäkin osaan suomea vaikken ole sitä tuntiakaan opiskellut.” (No niin varmaan kun ympärilläsi 90% kansasta puhuu sitä!) ”Millaisen koulutuksen oikeen olet saanut kun et ruotsia osaa?”
Minä: ”Olen kielitieteen ylioppilas.”
A: “Etkä osaa ruotsia?” (yleinen kielitiedehän tarkoittaa, että opiskelisin ruotsia…) ”Minkäniminen firma tämä olikaan, jossa työskentelet?”
M: ”OY —— AB.”
A: ”Ahaa, eli kaksikielinen!”
M: ”Tämä on tanskalais-saksalainen yritys. Tanskaa en osaa, mutta voimme yrittää haastattelua saksaksi, jos haluatte.”
3.
TODELLA suuri osa ihmisistä ”vastaa puhelimeen” vain nostamalla luurin – sanomatta mitään. Jälleen kerran soitin tällaiselle tapaukselle (lankapuhelimeen):
M: ”Haloo?”
Nainen: ”Kuka nainen siellä huutelee haloota minun mieheni puhelimeen tuollaisella virolaisella aksentilla, taidat olla joku h*ora?”
M: ”Ihan markkinatutkimusta ollaan tässä tekemässä.”
Nainen: ”Ihan turha yrittää. Kyllä mä tuollaiset tiedän. Mä en jaksa sua enää, annan miehelleni.”
Mies: ”Mitä asiaa?”
M: ”Markkinatutkimusta olen tekemässä…”
Mies: ”Oliko ihan pakko soittaa tänne, katso nyt mitä sä sait aikaiseksi!”
(Nainen huutaa taustalla kurkku suorana ”H*ORAA! H*ORAA!”)
Mies lyö luurin korvaan.
Onneksi en ole enää alalla…
T:onneksi entinen tutkimushaastattelija
Minut on palkattu valehtelemaan asiakkaille
Muistin tässä pari mielenkiintoista tapausta töistä.
Tapaus yksi:
Mies tulee tiskille ja haluaa asiakasomistaja-valkoviiniä lasillisen, mihin ihan tavallisesti vastaan että asiakasomistajaviinit myydään ainoastaan pulloittain.
A: ”Ai miten niin? Eilen ostin teidän toisessa paikassa 12 senttiä hintaan 3,90.”
M: ”Meillä ei valitettavasti ole sitä kyseistä tarjousta, se on vain näissä ja näissä baareissa.”
A: ”Nyt sinä tyttö kyllä valehtelet.”
M: ”Tästä ständistä löytyy kaikkia asiakasomistaja-tarjoukset ja meidän talon viinit maksaa 4,20 12cl.”
A: ”Minä en usko sinua, sinä taidat valehdella minulle?”
M: ”Ei valitettavasti kuulu toimenkuvaani mutta voidaan laittaa tuota talon viiniä 8cl niin se maksaisi vain 2,80?”
A: ”No nyt kuulostaa hyvältä! Laita sellainen…”
…..
Tapaus kaksi:
A: ”Mitä kuivia siidereitä teillä on?”
M: ”No kotimaisena löytyy Golden Capin Sparkling Dry, Fizzin Original Dry, Crowmoor, ja Oivan kuiva päärynäsiideri.”
A: ”Valehtelija!!”
M: ”Anteeksi?”
A: ”Ethän sinä tiedä siidereistä mitään. Jos et v***u tunne tuotteita mene kotiin opettelemaan ennen kuin tulet töihin!!!!”
M: ”Siis anteeksi mitä?”
A: ”Niin!! V***u ei tarvi tulla valehtelemaan asiakkaille! Crowmoor EI ole kotimaista!! Etkö sä s**tana tunne teidän tuotteita?!”
M: ”Itse asiassa Crowmooren valmistus on siiretty joitain vuosia sitten Keravalle joten se tekee siitä kotimaisen.”
A: ”Ai niinkö muka? Miksi ei kuulosta uskottavalta?”
M: ”Pieni hetki.” (käyn hakemassa kaapista Crowmoor-pullon) ”Tässä, valmistajan kohdalta voitte todeta että tuote todellakin tehdään Keravalla.”
A: ”No siis täähän on varmaan viallinen pullo koska tää ei todellakaan ole kotimaista. Tää taitaa olla joku teidän linssiin-viilaus-pullo et voitte valehdella asiakkaille?”
M: ”Ei valitettavasti hyödytä missään määrin valehdella teille.”
A: ”No v***u… Anna mulle lonkku.”
M: ”Kiitos.”
T:Valehtelija
Terveisiä Italiasta
Jonotin ruokakaupassa vuoroani kassalle. Edessäni oleva asiakas lopetteli juuri ostoksiaan, kun hänen ohitseen kassan pakkauspäästä päin ryntäsi eläkeikäinen mies, joka pyysi kassalta, että ”kai mä tässä välissä saan sulta nopeesti askin tupakkaa”. Kassa vähän hämmentyi ja minäkään en hämmennykseltäni saanut sanaa suustani, kun ukkeli jo alkoi selittää: ”Olen asunut Italiassa viisi vuotta, juuri tulin Suomeen. Täällä on kaikki systeemit niin muuttuneet ettei enää tiedä edes miten kaupassa asioidaan. Kaikki menee ihan eri tavalla kuin Italiassa. Onneksi olen sen verran sivistynyt ihminen että hyvinhän tää menee”. Just joo, Italiassa ei siis varmaan kuulu marketissa odottaa omaa vuoroaan, eikä Suomessakaan kuulunut vielä vuonna 2003…
T:Lena
Kun ammattitaito ei riitä?
Tässäpä olisi muutamia mieleenpainuvimpia tarinoita tarjoilijan uraltani…
Ravintolaamme saapui viiden hengen naisseurue, ja kysyinkin heiltä juotavia alkuun. Yksi naisista oli liikenteessä autolla, ja pyysikin minua suosittelemaan alkoholitonta vaihtoehtoa itselleen. Minähän suosittelin..
M: ”Kävisikö kenties alkoholiton viini?”
A: ”Ei.”
M: ”Alkoholiton olut?”
A: ”Ei.”
M: ”Kenties joku alkoholiton drinkki, tms?”
A: ”Ei missään nimessä.”
M: ”?????? Noo… Miten olisi sitten ihan mehu, limsa, vissy?” (Mietin samalla jouduinko tosissani juuri kertomaan asiakkaalle näistä…)
A: ”No tuo kuule ihan sitten vaan vettä, kerran sun ammattitaitos ei riitä!”
Niin aivan, anteeksi vaan…
———
Toinen hauska juttu oli kun kolmen hengen seurue saapui ravintolaamme. Seurueessa oli yksi omasta mielestään hyvinkin tärkeä herra, sekä kaksi naista. Herra tilasi seurueelleen pullon viiniä, ja meninkin maistattamaan ja esittelemään viinin asianmukaiseen tyyliin. Mies kehuskeli naisille että minullekin olevansa kovakin viinien tietäjä (muutenkin yritti koko ajan päteä joka asiassa). Ensinnäkin mies läträsi viinin kanssa n.10 min ja ”maisteli” viiniä noin 24cl, kunnes totesi viinin olevan pilalla. Seurasin tilannetta huvittuneena, ja mies piristikin toisaalta iltaani kovasti. 
Maistoin itsekin siinä sitten viiniä, samoin toiset seurueen naiset. Me emme todenneet viinin olevan pilalla, ja korkkikin oli täysin virheetön, mutta mies tietysti tiesi paremmin. No, ei siinä mitään, vaihdoin pullon uuteen (eikä ollut mikään halvin viini), ja toisen pitkän mietiskelyn jälkeen viini kuitenkin kelpasi.
Noo, jälkkäriksi mies halusi tilata seurueelleen konjakit ja kyseli oliko meillä talossa edes kunnon konjakkia ja tietäisinkö ylipäänsä niistä mitään. Kerroin valikoimamme, ja mies mietiskeli vaivaantuneena, kunnes ilmoitti heille kelpaavan tällä kertaa halvimman, että tuopas kolme kertaa se X.O…
Niinpä niin, menipä äijä kuitenkin noloksi kun hieman valaisin.
……
Sitten vielä mainittakoon, että en ymmärrä miksi osa aasiakkaista tuntuu loukkaantuvan ja pitävän minua ammattitaidottomana, koska en italialaisessa ravintolassa työskennellessäni osaa puhua sujuvaa italiaa?? Tai tiedä Italian koko historiaa tai kulttuuria, ym?
T:Tarjoilijatyttönen
Auttamalla hyvää oloa
Olen töissä sairaankuljetuksessa. Se antaa minulle erinäisiä vapauksia, kuten esim. voin v*ttuilla aasiakkaalle niin paljon kun haluan, sillä jos palvelu ei kelpaa, soita taksi. Muutaman kerran on tullut sanottua pahasti kun klo 04.00 joku nero soittaa ambulanssin koska on ripulit housuissa. Mene hyvä mies vessaan, jos p*ska tulee housuuun, ei siihen ambulanssia tarvita.
Muutenkin ihmiset soittelevat kännissä ambulanssia jonkun tikattavan haavan takia. Tottahan se haava lääkärin huomiota vaatii, mutta sinne päivystykseen pääsee kyllä vaikka taksillakin.
Uusavuttomuus on selkeästi lisääntynyt.
Ei minun nuoruudessani soitettu ambulanssia jos 2v lapsi on nokka tukossa. Sitä kutsuttiin silloin ihan normaaliksi flunssaksi, nykyään se on vakava hengityselinten sairaus. Ainakin vanhempien mielestä.
Oman idiootti-ryhmänsä muodostaa nämä autoilijat, jotka soittavat 80km/h vauhdista, luulevat nähneensä pyörätiellä jonkun makaamassa. Ei sitten maistunut pysähtyä tarkistamaan. Siitä sitten mennään sata lasissa vilkut päällä tarkistamaan auringonottajaa.
T:Turmion kätilö
