Arkistot: Marraskuu, 2008
Vai oli sulla aika?
Istun työssäni varsin usein ottamassa potilaita vastaan terveyskeskuspäivystyksen ilmoittautumisluukulla. Meillä ei kuitenkaan ole nimettyä ”luukkuorjaa” vaan kaikki osallistuvat myös potilaiden hoitamiseen. Usein asiakkailla onkin paha luukkuyskä kun odottavat että pääsevät ilmoittautumaan. Avausrepliikki on tyypillisesti: ”Mulla oli aika”. Vai niin, mikähän mahtaa olla nimesi? Tai auttaisi edes se, että kertoisit moneltako se aika oli. Meillä on joka paikassa toitotettu, että toivomme päivystyspotilaiden soittavan etukäteen, jolloin heille voidaan antaa arvioitu aika. Puhelimessakin kuitenkin painotetaan, että ajat voivat olla myöhässä johtuen ambulanssien tuomista potilaista tai esim. lääkärin käynneistä osastolla ilta-aikaan. Silti joka päivä luukulle tupsahtaa useampi kansalainen kertomaan, että pitäisi päästä lääkäriin. Sitten kun kerrotaan ystävällisesti, että on vain ilta-aikoja jäljellä kun päiväajat on annettu soittajille, alkaa ihmettely kun ei lääkäriin pääse ja ”etkö sä voisi laittaa mua johonkin väliin”. En voi, koska silloin muitten ohjeelliset ajat myöhästyvät entisestään.
Hyvin usein tämä päivystyksellinen vaiva on myös jatkunut tarkemmin selvitellessä jo useamman viikon, mutta on sitten päätetty lauantai-iltana lähteä selvittelemään, mistä on kyse. Viikonloppuisin ei ole labraa, ei röntgeniä, eikä vaiva vaadi lähetettä isompaan sairaalaan kuvauksiin. Tämähän ei tietysti käy, kun apua pitää saada nyt heti. Ammattilainenhan ei todellakaan osaa arvioida, onko tarpeellista saada poskiontelokuvat lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Oma lukunsa ovat ulkopaikkakuntalaiset: me emme voi antaa päivystykseen lääkäriaikaa flunssan takia. Se ei johdu meidän ilkeydestämme, vaan siitä että asiakkaan oma kotikunta ei suostu maksamaan hänen saamaansa ei-päivystyksellistä hoitoa muussa terveyskeskuksessa. Haava tai muu tapaturma on kiireellistä hoitoa, flunssaan liittyvä kuume viidettä päivää tai kolme vuotta kestänyt selkäkipu ei.
”Kuljin tästä ohi työmatkalla, voisiko joku pistää mulle kipupiikin kun selkää niin juimii”. Hoitaja ei voi määrätä kipupiikkiä ilman lääkärin tutkimusta, ei vaikka aasiakas olisi saanut samaa lääkettä kymmenen kertaa aiemmin. Ei myöskään siinä tapauksessa että aasiakas on linja-autonkuljettaja ja pihassa autossa odottaa 50 esikoululaista.
T:Hoitsu
Parantumaton Aasi
Olen töissä suht pienessä lähiömarketissa, jossa asiakaskunta koostuu suurimmaksi osaksi kaupan ympärillä asuvista ihmisistä.
Tulipa kauppaamme keski-ikäinen rouvashenkilö. Hän kiersi liikkeessä hetken aikaa ja pysäytti minut kysyen: ”onko teillä ne sipsit tarjouksessa?”. Vastaan hymyillen: ”kyllä, ovat ne. Kolme tuubia neljä euroa”. Näytän vielä missä kyseiset tuotteet sijaitsevat ja menen jatkamaan hommiani.
Pian soittaa työkaverini kassalta ja pyytää minua tulemaan selvittämään jotain asiaa. Menen kassalle ja samainen naishenkilö seisoo siellä kuittiaan tuijottaen. Kysyn, että mikä on hätänä. Nainen alkaa huutaa kovaan ääneen: ”Sä sanoit että nää on tarjouksessa eikä nä kuitenkaa oo!!”
No, katsoin kuittia ja huomasin, että hän oli ottanut 160g tuubin light versiota, vaikka hintalapussa luki tarjouksen koskevan normaalirasvaisia 170g painoisia tuotteita. Ilmoitin asiasta asiakkaalle ja hän alkoi ihmetellä (jälleen kerran kovaan ääneen), että miten niin ei, tässähän on vähemmänkin!! No vastasin mieliksi että joo, vähän hölmöä se on mutta asia nyt vain on näin. No, vaihdoimme tuotteen oikeaan ja hän poistui päivitellen että näin niitä asiakkaita huijataan, plaa plaa plaa.
****************
Asiakas saapuu uudelleen liikkeeseen muutaman viikon kuluttua. Hän kysyy: ”Onko teillä nämä leikkeleet tarjouksessa 2pkt/4e?”. Muistan asiakkaan viime kerralta ja totean että kyllä ovat, ja samaan lauseeseen korostan että ne 300 GRAMMAN PAKKAUKSET. Lähden jälleen kerran puuhaamaan muuta.
Ja kuten saattaa arvata, pian tulee soitto kassalta että tulenko selvittämään ongelmaa. Menen kassoille ja siellähän tämä ihana rouva minua jo odottaa ja alkaa kailottaa: ”EIKÖ NÄ MUKA OLLUKKAA TARJOUKSESSA?”. Katson tuotteita ja sanon: ”No, näissä on vain 225g, joten ne eivät kuulu tarjoukseen” (tuotekin eri), ja taas alkaa ”MUT NÄIS ON VÄHEMMÄNKI, KUI NÄÄ MAKSAA ENEMMÄN?”, johon totean hintojen riippuvan myös valmistajasta. Ennen kuin ehdin jatkaa selitystä aasi kysyy ”Ai kauppiaasta?” (Kyllä, kauppias tuolla takahuoneessa sitä kinkkua pakkaa). ”No kai mä saan nä sit siihen neljään euroon?” Anteeksi? Rouvan kädessä olevien tuotteiden hinta on 3,29e per paketti. Eli ei varmaan saanut.
No, rouva jätti tuotteet sitten ottamatta. Tällä kertaa hän alkoi jauhamaan kaikkien asiakkaiden kuullen: ”Mä en tänne kauppaan enää tuu, ko joka kerta on kuitissa huomautettavaa. Aina saa tapella. On se kumma et mainostetaan tarjousta ja sit ei ookkaa. Näin ne ihmisiltä rahaa vaa huijaa”.
Teki mieli sanoa kyseiselle aasille, että vika ei ollut meidän kaupassamme vaan siinä, että rouvalla sattuu olemaan lukihäiriö ja kuulovamma joka kerta kun hän saapuu kauppaamme.
Valitettavasti tämä aasi käy kaupassamme edelleen ja kuten arvata saattaa, sama homma käydään läpi jokaisen tarjouksen kohdalla. Kun ei osaa lukea niin ei osaa lukea. Meidän hintalaput on niin epäselviä, että jos siellä lukee 300 g niin mahtaako se sitten olla se 300g paketti??
T:Lukihäiriö
Asiaa ahterista
Olin aamuvuorossa hotellillamme. Respan yhteydessä on pieni aulabaari, jota myös hoidan. Olen juuri tarjoillut keski-ikäiselle mieshenkilölle viskipaukun, joka tietenkin oli aivan liian kallis (pitää ottaa sitä tunnetusti kallista viskiä?!), kun hotelliin tuli asiakkaita. Menin palvelemaan näitä. Heidän lähdettyään huoneeseensa jäin täyttämään papereita respan päätyyn, kun mies huutaa toisesta päästä, että ”hei tyttö, tuu juttelee!”. Olen 27-vuotias, joten en enää niin tyttö. Menen kun saan paperit täytettyä. Mies aloittaa keskustelun ”kehumalla”, että minähän en ole täyttänyt vielä kahtakymmentä, että olen jotain 19-vuotias tai jotain. Vastasin olevani lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Sitten hän alkaa ”kehumaan” lisää, kertoen että miten olisin muuten nätti tyttö, jos p*rseeni ei olisi niin iso. Jatkaen kuvailemalla miten siitä olisi vaikka kolmelle jakaa. Hän kertoo myös tyttäristään, joista vanhin on sellainen nätti ja hoikka, mutta seuraava sitten on myös tällainen pyöreä, mutta ei ihan niissä mitoissa kuin minä.
Keskustelu aiheesta jatkuu vaikka kuinka pitkään, kun en yksinkertaisesti saanut fiksua sanaa suustani, tuijotin vain miestä suu auki ja mietin, että ”oikeesti?!?!?”. Viimein kun mies ilmoittaa, että he kaverinsa kanssa olivat lyöneet vetoa, että kuinka nopeasti tulee korville kun alkaa puhumaan tuollaisia, vastasin hänelle, että olen vähän huono yleisö moiselle, koska en työaikanani voi sanoa hänelle mitä ajattelen. Ilmoitin myös, että niin kauan kun itse takamukseni kannan, ei se liene kenenkään asia kommentoida sitä. Tässä vaiheessa hän sanoi, ettei minun pidä suuttua, hän kaikella ystävyydellä, että kun onhan minun takamukseni iso.
Sitten hän kysyi, että mikä on kaupungissamme hyvä paikka viettää iltaa, kun hän ei ollut 10 vuoteen ollut ”iltajuoksulla”. Vastasin että yläkerran tanssiravintolassamme on tunnettu artisti tänään esiintymässä. Hän kysyi, että onko ravintolassamme samanlaiset bileet kuin 10 vuotta sitten; no enpä tiedä kun en ole asunut edes kaupungissa niin pitkään, mutta vastaan, että ihan kivasti on ollut porukkaa. Ei kelvannut, yritin ohjata erääseen S-ketjun tanssiravintolaan, josta hyvästä hän näytti minulle keskisormea. Seuraavaksi kehuin hänelle erästä 18-vuotiaiden suosiossa olevaa ravintolaa, johon edes minä en menisi enää. Hirveä paikka, tuopit lentelee ja ihmisiä on ihan liikaa. Tästä mies innostui. Toivottavasti oli hauska ilta. Pysyisi seuraavan 10 vuottakin pois.
Onneksi hotellille tuli juuri silloin lisää asiakkaita, ja mies lähti ilmeisesti hyvissä mielin pois ja minä jäin miettimään, että on tuo avohoito hyvä juttu.
T:Että näin
