Arkistot: Joulukuu, 2008
Rauhallista joulua!
Aasiakas.net toivottaa kaikille kävijöille miellyttävää ja vähä-aasista joulua… 
Lämmin selkääntaputus myös kaikille vakkareille, jotka rakentavassa hengessä pitävät sivuston kommenttiosiot ryhdissä.
T:ylläpito
Ensimmäinen tappouhkaukseni
Olen tehnyt huonekalumyyjän työtä parisen vuotta kahdessa maamme huonekaluliikkeessä (ensiksi tanskalaisessa ja sitten suomalaisessa lafkassa). Tässäpä hieman lyhennetty tarina tuolta tanskalaisesta firmasta ja minun elämäni ensimmäisestä tappouhkauksestani:
Olin varastossa purkamassa jotain huonekalumallia pahvilaatikosta kun kuulin erittäin kovaa huutoa myymälän puolelta. Siirryin myymälän puolelle katsomaan, että mikä siellä on hätänä ja vastaani juoksee naispuolinen vuokratyöntekijä itkien ja sanoo minulle, että kassalla on joku isompi asiakas.
No, kassalla tosiaan seisoi hirmupitkä ja -leveä mies vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kävimme seuraavan keskustelun (caps lock kuvaa tässä tapauksessa desibelejä):
M: ”Hei, täällä oli joku hätänä?”
A: ”NO TODELLAKIN ON HÄTÄNÄ!! S**TANA AJOIN TÄNNE TAMMISAARESTA 2 TUNTIA… P**KELE!”
M: ”Selvä se, oliko tuotteessamme jotain vikaa..?”
A: ”V***U, PAKETISTA PUUTTU JALAT!! ARVAA V*TUTTAAKO AJAA TÄNNE TAMMISAARESTA ASTI?”
M: ”Ymmärrän mutta mikähän tuote mahtoi olla kyseessä?”
A: ”TÄÄ ON IHAN P**KA PAIKKA, EN OSTA TÄÄLTÄ ENÄÄ MITÄÄN, PISTE! TON VARJON MÄ OSTIN JA AJOIN SINNE P**KELEEN TAMMISAAREEN!! BENSAAKIN MENI NIIN S**TANASTI!!”
Tämä tulipunainen asiakas osoittaa pahvilaatikkoa, johon tiedän pakatun erään riippuvarjo-mallimme. Kyseisen varjon jalkatuki tulee eri paketissa, joten tajusin heti mistä on kyse. Asiakkaan vaimo ja n. 10-v. poika seuraavat edelleen hiljaa vierestä.
M: ”Eli siis varjostanne jäi puuttumaan jalkatuki? Ihan hetki vain, niin voin hakea jalan varastostamme.”
A: ”ET NYT LÄHE MIHINKÄÄN! MULLA ON KAKSI NÄITÄ VARJOJA, MULLA ON KUITITKI.. S**TANA EILEN OSTIN JA LÄHETTIIN TONNE MÖKILLE TAMMISAAREEN! V***U KIVA AJAA NELJÄ TUNTIA PUTKEEN?! TAJUATKO SÄ S**TANA?!”
M: ”Tajuan kyllä, mutta jos vain odotatte hetken, niin haen jalat tuolta varas-…”
A: ”IHAN OIKEESTI TAPAN SUT, JOS EI NIITÄ JALKOJA ALA KUULUMAAN!! EN OSTA KYLLÄ TÄÄLTÄ KAUPASTA SULTA ENÄÄ MITÄÄ!”
M: ”Rauhotutaas nyt! Voin hakea ne jalat kunhan vain maltatte odotaa hetken.”
Tässä vaiheessa alkoi jo itsellänikin keittää, joten käänsin vain selkäni ja lähdin hakemaan jalkapaketteja varastosta. Asiakas huuteli vielä jotain kirosanaa perään, mutta saavuin takaisin ihan puolen minuutin sisään kärryissäni kaksi jalkapakettia.
Kaukaa näen kuinka asiakkaan ilme kirkastuu hymyntapaiseksi:
A: ”Aa, no onko ne nyt siinä?! Tosi mahtava juttu!! Äsken olin ihan et voisin tappaa sut ja kaikki täällä kaupassa.”
M: ”Nyt kun herra on rauhoittunut, niin pahoittelen että kollegani oli unohtanut antaa jalat mukaan.”
Tässä vaiheessa myymäläpäällikkömme oli tullut varastosta ihmettelemään meteliä ja sanoin asiakkaalle, että jos jotain hyvitystä haluatte, niin voitte kääntyä tämän myymäläpäällikkömme puoleen.
Itse poistuin paikalta asiakkaan ja myymäläpäällikön jäädessä juttelemaan hyvityksestä.
Myöhemmin myymäläpäällikköni kertoi asiakkaan halunneen hyvitykseksi kaksi 2e arvoista kukkaruukkua (riippuvarjojen arvo oli n. 170e/kpl). 
Asiakas oli vielä kehunut minun palveluani ja myymäläämme ”niin mukavaksi paikaksi asioida”!!?
T:TTN
10 hyvää syytä työskennellä grillillä
Grillillä sattuu ja tapahtuu joka ikisessä yövuorossa, mutta tässä näitä yleisimpiä v*tutuksen syitä:
- On lauantaiyö ja jonoa on yli 6 metriä, asiakas huutaa että ”paa ny prkl lehmä vauhtia siihen ruuan laittoon ku taksi venaa” (minä kun en pysty vaikuttamaan sen pihvin paistoaikaan vaikka herralla odottaisi helikopteri).
- Olet yksin töissä, käymässä pikaisesti vessassa. Joku huutaa vihaisesti luukulla. Sitten hän vielä hermostuu kun kerrot olevasi vain ihminen ja ulostavasi myöskin. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se että vihjasin asiakkaan olleen niin hätäinen, että kädet jäi nyt kyllä pesemättä.
- On taas kiireinen viikonloppuyö ja jonoa on paljon. Sinulle huudellaan miten ”kiva jotaki ois lykkiä sun maitorauhasten väliin” ja kuinka ”ratakiree perä sulla on”. ”Pääsisköhän koeajaa?”
- Asiakas tilaa hampurilaisen munalla ja maitopurkin rahalla. Et tiedä itkeäkö vaiko nauraa, kun vitsi oli niin vanha ja huono, ja silti asiakkaan mielestä hauska.
- ”Käykö luonnonvisa?”. Joskus vielä vastaan että lätkäsepä tiskiin niin haen tuon puukon ja pätkäisen tarpeeksi monta senttiä kassaan.
- Kinaa siitä maksaako tuote oikeasti sen verran kuin sen ilmoitan maksavan. Asiakashan sen tietää paremmin kuin työntekijä.
- Alennustappelut. Asiakas huutaa ja vaatii VIP-luokan kohtelua GRILLILLÄ.
- Keski-ikäiset, ns. ”yläluokkaiset” naiset ovat ilmeisesti menettämässä lukutaitoaan, kun yllättyvät annoksensa tilattuaan ettei se ollutkaan gourmet-ruokaa vaan makkaraperunat. Niin, siinä kyllä lukee että GRILLI-KIOSKI.
- Olet tekemässä jotain, syli on täynnä tavaraa ja puuskutat niiden painosta. Asiakas karjuu luukulta kuinka hidasta palvelua täältä saa ja kuinka minä olen laiska. Kun menen hänen luokseen, hän vasta siinä vaiheessa kohottaa katseensa ja tuumaa ”hmm… mitäs tänään sitten syötäisiin?”. Tarvitaanko siihen päättämiseen myyjän läsnäoloa???
- Juuri kun saat luukun lukkoon sulkemisajan jälkeen, joku koputtaa lujaa ikkunaan ja huutaa minkä kerkeää ”ANNA NY V**** SITÄ RÖÖKIÄ”. Koitat selvittää luukkua avaamatta että olet kiinni. Siellä se sama apina sitten odottaa oven takana valmiina rähisemään sinulle kun lähdet töistä.
Että näin, kivaa syksyä kanssakärsijöille!!
T:Jenna
”Taitaa palveluammatti kiinnostaa!”
Itse asiassa kiinnostaa. Tästäkin tapauksesta huolimatta.
Työskentelen keskikokoisen K-kaupan palvelutiskillä ja olen tosiaan työtäni 2,5 vuotta jo tehnyt, eli luultavasti tiedän jotain nuoresta iästäni ja vaaleasta tukastani huolimatta…
Keski-iän kynnyksellä oleva fiksunoloinen rouva tuli tiskille ja jäi miettimään ottaako possun pannupihvejä vai jotain muuta. Päätyi pihveihin ja sanoi epäselvästi jotain, joka kuulosti sanalta ”pieniä”. Rempseään tyyliini sanoin, että katsotaanpas täältä sitten niitä pienempiä, ja aloin nostella isoja päälimmäisiä pihvejä sivuun. Rouvan naama venähti, hän naurahti omituisesti ja sanoi hyvin hitaasti ja ylimielisesti, että ”eikun niitä I-S-O-J-A niin kuin BIG, isoja”. Vaikka alentuva äänensävy ärsytti, niin en saanut naisen ilmeestä selvää ja vain reippaasti naurahdin, että ”voi anteeksi, kuulin väärin – no ei onneksi ole myöhäistä”. Nainen ei pahoitteluuni ja yliystävälliseen palveluhymyyni lämmennyt, vaan tuhahti piikikkäästi virnuillen, että ”sinun pitää olla tarkempi, ettei tällaisia satu tai muuten et voi olla palvelutiskillä töissä”. Hämmennyin täysin ja vastasin jonkun epämääräisen ”joon”.
Piti hetki kelata mielessä, että niin mitä ei saisi sattua?? Kuulin väärin, pahoittelin ystävällisesti ja etsin vadista suurimmat pihvit aivan kuten asiakas toivoi. Mitään ei siis ollut sattunut, enkä ollut puolella sanallakaan kuulostanut epäkohteliaalta tai tietämättömältä, koska olin vielä rouvalle itse pihvit esitellytkin asiantuntevasti.
Minä toivotin kiitos heit ja nainen huusi kovaan ääneen peräänsä, edelleen ylimielisesti, että ”taitaa palveluammatti kiinnostaa!”.
Teki mieli huutaa perään, että eikun ihan juristiksi opiskelen, mutta enpä kehdannut, koska ihan oikeasti olen hyvä työssäni. Ja oikeasti opiskelen liiketaloutta, mutta se on sivuseikka. Alkoi vaan niin suututtaa, kun tuo viimeinen kommentti tuli niin sellaiseen sävyyn, että tämä taitaa olla ainut työ minkä olet saanut ja siinäkin olet ihan p*ska.
***
Olen harvoin kassalla, mutta toinen samantapainen sattui juuri siellä.
Taaskin keski-ikäinen fiksunnäköinen rouva alkoi henkeään haukkoen huutaa, että ”varo nyt, ne menee kaikki samalle puolelle!”. Ajatuksissani olin siis vahingossa siirtänyt sitä ostokset erottelevaa systeemiä kahteen kertaan ja naisen ostokset menivät hihnaa pitkin samalle puolelle kuin edellisen papan leipä ja appelsiinipussi. Pysäytin heti hihnan ja naisen kauhoessa ostoksiaan erilleen varovasti kuin jotain hauraita muinaisjäännöksiä, taas reippaaseen sävyyn totesin, että ”ai anteeksi, taisin vahingossa siirtää kapulaa kahteen kertaan”. Nainen aloitti välittömästi tilityksen suhteettoman moittivaan ja vihaiseen sävyyn, että kassalla työskennellessä täytyy olla sellainen näpsäkkä ja reipas, ja kassalla ei missään tapauksessa saa sattua tällaisia virheitä. Katsoin naista suu auki ja ennen kuin ehdin estää itseäni, sanoin että eiväthän ostokset onneksi edes sekoittuneet, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut.
Tähän rouva alkoi kovaan ääneen niskojaan nakellen huutaa, että minä en todellakaan osaa työtäni, koska HYVÄ asiakaspalvelija osaa kyllä ottaa ASIALLISTA palautetta vastaan.
Koska olin omasta puolestani jo menettänyt pelin, niin vastasin, että ”tietysti, mutta myös asiakkaiden on mietittävä mihin sävyyn myyjille puhuu”.
Tästä nainen riemastui vaan pahemmin ja alkoi uhkailla soittavansa kauppiaalle ja kiljui ettei ikinä ole saanut näin huonoa palvelua ja ettei koskaan tule enää meille.
Jooh, okei, menetin hermoni, mutta silti käyttäydyin asiallisesti ja asiakashan riemastui aivan mitättömästä asiasta.
Juuri näitä en voi sietää, jotka alkavat sättimään hulluna jostain ihan minimaalisesta asiasta, jolla ei ole edes mitään vaikutusta mihinkään! Kun tämä asiakaspalveluhan on niin yksinkertaista työtä, että idioottikin sen osaa, niin eihän sillon saa inhimillisiä erehdyksiä sattua… Eipä tietenkään.
T:mimi
Miljoonakaupat sivu suun?
Olen töissä matkapuhelinoperaattorin asiakaspalvelussa. Pahimmat aasit tapaa siihen aikaan kuusta kun liittymät laitetaan maksamattomien laskujen takia kiinni. Tässä yksi esimerkki:
Asiakas soittaa laskutuslinjaan.
M: ”XYZ asiakaspalvelu Minä Minä, hyvää päivää.”
A: ”Ootte sitte pistäny mun liittymän kiinni, vaikka eräpäivästä on vasta neljä viikkoa.”
M: ”Niin, liittymän käyttö estetään kaksi viikkoa kehoitusmaksun päiväyksestä. Jos annatte…”
A: ”TAJUATKO SÄ ETTÄ MULLA MENEE MILJOONAKAUPAT SIVU SUUN, AVAAT SEN LIITTYMÄN HETI!!”
M: ” …niin jos annatte puhelinnumeronne, niin katsotaan…”
A: ”EIKÄ KATSOTA, KUN AVAAT SEN LIITTYMÄN NYT!!”
M: ”…minkä laskun takia liittymä on suljettu…”
A: ”AVAA SE LIITTYMÄ!!”
M: ”Kertokaa teidän numeronne niin katsotaan.”
Asiakas kertoo numeronsa hampaitaan kiristellen
M: ”Niin teillä on kaksi laskua erääntyneenä, ne tulisi maksaa jotta liittymä saadaan avattua.”
A: ”Ei mulla ole rahaa! Tarviin sen liittymän auki nyt!!”
Tässä vaiheessa alkaa huvittaa… Jos asiakkaalla on miljoonakauppoja, luulisi olevan rahaa myös parin sadan euron laskuihin.
M: ”Liittymänne avataan vasta kun laskut näkyvät suoritettuna.”
A: ”Minun siskoni on tuomari! MINÄ HAASTAN SINUT OIKEUTEEN!”
M: ”Meidän toimitusehdoissa kerrotaan että liittymän käyttö voidaan estää laskujen takia. Tämä on kerrottu myös kehoituslaskussa ja kahdessa tekstiviestissä jotka olemme lähettäneet teille…”
A: ”MINÄ KERRON TÄMÄN ILTAPÄIVÄLEHDILLE!! SURKEAA PALVELUA!!”
Olemme työkavereiden kanssa monet kerrat miettineet, miksei asiakas yksinkertaisesti maksa laskuja jos se puhelin on niin kertakaikkisen tärkeä… No tapansa kullakin…
T:Asiakaspupeltaja
Laiska työntekijä
Olin sulkemassa kassaa n. klo 16 maissa. Kaupassa oli hirveät jonot, joten kävin viemässä ”seuraava kassa” -kyltin jonon viimeiselle asiakkaalle.
Yhtäkkiä kuulen jonossa olevan rouvan valituksen (ennen kuin hänen vuoronsa on edes tullut, ja palvelin hänen edellään olevia asiakkaita): ”Aina teillä menee kassat kiinni kun ihmiset ihmiset pääsee töistä”. Selitin rouvalle että iltaan kyllä tulee lisää työntekijöitä. ”Kuka teillä oikein päättää noista vuoroista?”. ”Palvelupäällikkö” (eiku minä tietysti!). ”Eikö ne voi palkata ihmisiä jotka haluaa tehdä töitä eikä lähde kesken päivän?!”.
Öö, kuvitteleeko rouva että ahkera työntekijä istuu kassalla aamusta iltaan? Ja me muut laiskat lähdetään kesken työpäivän pois? Ja vikahan oli taas kassamyyjässä! Muut ihmiset lähinnä naureskelivat aasille.
T:kassaneiti*
Osuuskaupan oma navetta
Osuuskaupan puotipuksuna Pohjois-Suomessa on saanut kyllä toimia jos jonkimoisena lehmipoikana ja säiden profeettana.
Kuten monet tietänevät, tai arvannevat, pääosa tavarasta Lapin kauppoihin tulee Oulusta, jossa sijaitsevat mm. Valion pohjoisin meijeri ja varasto, sekä S-ryhmän jakeluvarasto sekä suurimpien leipomoiden leipomot. Käytännössä siis kaikki päivittäistavarat tulee Lapin kauppoihin Oulusta.
- – -
Eräänäkin lauantaiaamuna kanta-asiakkaamme tulivat tekemään hyvissä ajoin ennen turistivirtaa viikonlopun ruokaostoksiansa. Leipäosastolle ehdittyään aloittavatkin saman tien saarnan, kun ei ole tuoretta leipää. ”Eikö teillä ole tuoreempaa leipää?”. Koitan kertoa, että leipomoiden kuormat tulevat yleensä 9-10 välillä, kun ne Oulusta 300km päästä lähtevät aamulla liikkeelle. Koitan myös selittää, että kun on noin huono keli, niin tulevat myöhässä. Ei kuitenkaan Vaasan&Vaasallakaan työvuoroa aiemmin olla aloitettu, jos Torniossa sataa räntää. Rekka kun on jumissa Tornion ja Ylitornion välillä, kun voi ajaa vain alle 60km/h kelin vuoksi.
Tätä ei asiakas voinut uskoa. Ilmeisesti olisi pitänyt tälle asiakkaalle alkaa leipoa itse ne hiton ruispalat, kun ei uskonut, että myyjätkään eivät talvikeleille ja Lapin välimatkoille voi mitään.
- – -
Myös maitojen kanssa on saanut tapella tuossa edeltävässä tilanteessa. On kuitenkin asiakkaita, jotka käyvät päivittäin ostamassa purkin maitoa. Eräänäkin aamuna maitokuormat olivat tavallisesta toimituksestaan klo 9-11 myöhässä. Eräs vakiomaidonostaja tuli kyselemään, että eikö ole tuoreempaa maitoa. Sanoin että hyllyssä olevat ovat eilisestä kuormasta, että päiväystä on vielä viikko (ja mieli olisi tehnyt sanoa myös, että luulisi kelpaavan, kun huomenna kuitenkin ostat taas uuden purkin – et koko viikkoa ehdi jääkaapissa säilyttää). Tämä ei asiakkaalle kelvannut, ja jouduin asiaa selvittelemään. Väitti että valehtelen; pihtaan tuoreempaa maitoa (!). Koitin kertoa, että kuorma ei ole vielä tullut, mutta vastentahtoisesti, turhalta kun asia tuntui, jouduin selvittelemään asiaa. Viimein asiakasta tyydytti vastaus, että maitoauto on huonon kelin vuoksi vasta Ylitorniolla tulossa.
T:Lapista
Huivihan estää kielitaidon
Työskentelen sihteerinä eräässä toimistossa jossa myydään mm. bussilippuja.
Noh, eräänä päivänä tulee rouva turkkiin ja karvahattuun pukeutuneena ja kysyy ruotsiksi ”talar ni svenska?”.
Juu, ”hur kan jag hjälpa er?”.
”Noh, mä otan 50€ tälle kortille” (ihan selkeällä suomella) ja minulla menee pasmat sekaisin.
Kysyin, että kummalla kiellellä sitten rouva tahtoo että palvellaan. Tähän rouva toteaa että ”halusin vain tietää että osaatko puhua ruotsia kun sinulla on tuo huivi päässä”.
SIIS; muslimi ei voi osata ruotsia kun tuo huivi estää oppimisen… Ei vaikka äidinkieli olisi ruotsi. Että näin täällä meillä… kaksikielisessä maassa, ja kaupungissa.
T:”Asiakaspalvelussa töissä ja vielä Muslimi”
