Arkistot: Joulukuu, 2008
Pitää olla pahvimuki!
Seuraava tapahtuma kävi eräässä pienen leipomon kahviossa. Myyjänä nuorehko tyttö ja aasiakkaana vanhempi mieshenkilö. Itse olin jonossa tämän mieshenkilön takana.
Mies tilaa kahvin ja korvapuustin. Myyjä rahastaa. Kahvi ja posliiniset mukit ovat tiskillä ja siinä on tarkoitus kaataa itse.
A: ”Niin että kahvi pahvimukiin.”
M: ”Niitä ei valitettavasti ole.”
A: ”Mitä??!!!! EI OLE!!!!? Pakkohan niitä on olla. Minä juon aina kahvini pahvimukista, myöskin kotona! Olen tehnyt niin viimeiset kymmenen vuotta!”
M: ”Valitettavasti niitä ei ole, mutta laitan eteenpäin toivomuksen siitä, että niitä saataisiin.”
A: ”Teepä se! Asiahan ei sinulle kuulu miksi minä haluan kahvini pahvimukissa, mutta eräänkin kerran on ollut mukissa huulipunan jäljet. Kone on aina kone eikä tiskaa kunnolla. Voit kertoa myös pomollesi, että en enää ikinä käy täällä, ellei tule pahvimukeja. Minä tunnen kyllä pomosi ja olen vakiasiakas. Mikäs sinun nimesi on? Minä soitan hänelle ja annan palautetta sinusta!”
Lopulta asiakas otti pelkän pullan ilman kahvia.
Olen useamman kerran käynyt kahvilla kyseisessä paikassa enkä ole siellä pahvimukeja nähnyt. Ihmeellinen kanta-asiakas siis… Koko tuon keskustelun ajan mies räyhäsi ja huusi, myyjä pysyi ihailtavan rauhallisena.
T:LeenuLii
Ikkunapaikka on paras paikka
Olin aikanaan risteilylaivalla töissä Helsinki-Tukholma -välillä. Viiden vuoden aikana sattuneista asiakashölmöilyista saisi vaikka kokonaisen kirjan. Tapana kun tuntuu olevan, että laivalle lähtiessä aivot jää viimeistään sinne terminaaliin.
No, tarinaan.
Jostain ihmeen syystä ihmisten on aina pakko tunkea ravintolassa siihen ikkunapöytään. Aivan sama vaikka ulkona olisi pilkkopimeää ja mitään ei näy. Kerran taas oli tilanne, jolloin olin yksin plokkaamassa 150-paikkaista salia aamiaisen aikaan, eli kiirettä piti. Sitten saliin tulee pariskunta kahden pienen lapsen kanssa, ja eikun suoraan kohti ikkunapöytää (ulkona pimeää) ja sitten rouva nenää nyrpistellen siirtelee joitain kuppeja pöydällä. Kun sain kädet tyhjäksi ja menin keräämään ne kupit pois niin rouva aloittaa närkästyneellä äänellä ”tämä pöytä oli huonosti siivottu kun me tulimme”. Siinä kohtaa kirjaimellisesti tunsin miten minulla nousi veri päähän, sain kuitenkin sanottua kohteliaasti, että ”kuulkaa hyvä rouva, kun te tulitte tähän saliin täällä oli ainakin kolme pöytää siivottuna. Jos teidän on pakko mennä juuri siihen pöytään, mitä minä EN vielä ole ehtinyt siivota, niin sille minä en voi yhtään mitään.”
Kyllä loppui mussutus. En yleensä koe mitään mielihyvää toisten ihmisten ”hiljentämisestä” tms. mutta silloin tuntui hyvältä saada kerrankin antaa takaisin.
T:”25v asiakaspalvelussa”
Käteinen? Mitä se on?
Kävipä eräänä viehkeänä työpäivänä niin, että kortinlukija/maksupääte ei toiminut, joten laitoimme kassalle ja etuovelle laput ”Otamme vastaan vain käteistä”.
Päivän aikana useampikin asiakas kysyi ”ai vain käteistä, eikö teillä käy kortti X?”. Käy toki, ihan huvin vuoksi vain pyydämme pelkästään käteistä… mutta voiton vei silti rouva lähellä sulkemisaikaa:
Lukee lapun ja alkaa kaivaa lompakkoaan ja etsimään käteistä. Rahavarat eivät riitä, joten tarjoaa pankkikorttia. Ilmoitamme ystävällisesti, että emme ota kortteja vastaan – vain käteistä.
A: ”No sen kyllä pitäisi lukea tässä!”
Me: ”No… siinä lukee, että otamme vastaan vain käteistä.”
A: ”Niin, käteistä! Siinä pitäisi lukea ‘ei kortteja’!”
Me: ”Ehmm… miksi? Otamme vastaan vain käteistä.”
A: ”No kyllä pankkikortti mielletään käteiseksi! Siinä pitäisi lukea ‘ei kortteja’!!”
Me: ”No… käteinen on kyllä… käteistä. Ei kortteja.”
A: *puhinaa ja rohinaa*
Me: *tuijotamme sanattomuuden vallassa*
T:Näin meillä
Rikokseen yllytetään, huh!
Uutena työntekijänä olen kuullut uskomattomia tarinoita laidasta laitaan, mutta tämä vie voiton.
Työskentelen nettioperaattorin vikapäivystyksessä ja eräänä päivänä puhelun jälkeen jouduin pitämään ruokatunnin aikaisemmin, kun ei pokka pitänyt.
Minä: ”xxx xxx, miten voin auttaa?”
Aasiakas: ”No mun pitäs pistää nimi tähän ruutuun, ei toimi muute.”
M: ”Jos vähän selventäisitte…?”
A: ”No tähän ruutuu ku avasin tän internetin.”
M: ”Jos siis vähän selventäisitte?”
A: ”No menin tänne xxxxx.games.com ja se kysyy nimeä.”
M: ”Ahaa, siis haluatte rekisteröityä peliin vai?”
A: ”Ei ei kun pelaan, mutta tuli tämmönen ruutu!”
Tässä vaiheessa jo arvasin melkein jo mistä kiikastaa…
M: ”Kyseessä voi olla, että annatte hahmollenne nimen, sen ei välttämättä tarvitse olla teidän oma nimenne. Eli kirjoittakaa siihen vain jotain.”
A: (rupeaa jo hätiköimään) ”Mutta eihän vääriä henkilötietoja saa antaa. SEHÄN ON RIKOS!”
M: (monttu auki) ”Aivan, mutta kyseessä on peli, joten…”
A: ”Minä en tämmöistä kuuntele! Vielä kehtaattekin mainostaa itseänne luotettavana firmana! TÄSTÄ KUULETTE VIELÄ!”
Ja luuri korvaan…
Eipä ole kuulunut mitään, mutta sen verran erikoinen tilanne oli, että ei meinannu pokka pysyä. 
T:Leska
Tilataan kunnolla (ja muuta pientä napinaa)
1. Rakkaat aasiakkaat, opetelkaa yksi asia: Jos tulet baaritiskille ja kun vuorosi tulee, tilaat esim ”russian” tai ”battery”, on se silloin kyseinen juoma ilman alkoholia. Jos haluat siihen viinaa, tilaat sen ”vodkarussian” tai ”vodkabattery”. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa lisätä sitä viinaa siihen limpparin eteen. Eikä tarvitsisi sitten jälkeenpäin tulla valittamaan ettei paukussa ole viinaa.
2. Kun lähdet baariin, tarkista tilisi. Nykypäivänä likimain kaikissa baareissa on laitteet mitkä tarkistavat kortin kuin kortin saldon. Eli se ei toimi enää jos ajattelet ”palkka tulee maanantaina, perjantaina voi vetää tilin miinukselle”. Se ei vaan toimi niin. Minä en jaksa ruveta kinaamaan kanssasi perjantai-iltana tiskillä siitä, onko tililläsi rahaa vai ei. Ja vaikka kortti olisi mennyt grillillä kulman takana läpi, ei se tarkoita että se menisi meillä. Suoraan sanottuna: jos olet niin köyhä ettei ole rahaa, pysy kotona.
3. Nythän on tämä ihanin aika vuodesta: pikkujoulukausi. Arvoisat pikkujoulujen viettäjät; vaikka te käyttekin noin kerran tai kaksi vuodessa baarissa, se ei todellakaan tarkoita sitä että saatte juomanne heti tiskille ilmestyttyänne. Joudutte odottamaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Napsuttelu, huutelu, viheltely, yms vain viivästyttävät tilaustanne. Käyttäytykää niin kuin normaalit asiakkaat, niin kaikilla on hyvä mieli. Eikä tarvitse sitten jälkeenpäin kiukutella kun ilta meni pilalle kun joutui tiskillä odottamaan juomaa.
Onhan näitä paljon muitakin mutta nämä nyt päällimmäisenä mielessä.
T:Baariorja
Kysymyksiin vastaaminen
Lähes päivittäinen dialogi työpaikallani:
Aasiakas: ”Mulla oli kone täällä huollossa.”
Minä: ”Oliko kenen nimellä?”
A: ”Virtalähde siitä kuulemma oli mennyt…”
M: ”Kenen nimellä se kone oli?”
A: ”Onkohan siihen nyt sitten asennettu ohjelmat x, y ja z?”
M: ”Saisinko nimenne, niin löydän koneen huollon puolelta?”
A: ”Kun VillePetteri sanoi, että pitäisi olla ne asennettuna ja testattuna, että onkohan ne nyt siellä huollossa muistaneet?”
M: ”Kenenkähän nimellä kone mahtoi olla, niin voisin tarkistaa tilanteen?”
…
Ja tätä dialogia jatkuu tähän tyyliin usein hämmentävän pitkään, eikä minulla ole edelleenkään pienintäkään hajua, kenen koneesta olikaan kyse.
Ostotapahtuman lähestyessä oletettavasti jo loppuaan (asiakas antanut jo maksuvälineen), kysyn yleensä kuitenkin kohteliaana: ”Saako olla muuta?”. Tähän vastataan tietysti ”Ei”, jolloin päätän myynnin ja ilmoitan loppusumman, jonka jälkeen aasiakas välittömästi tuumaa ”…paitsi että laita kuitenkin vielä samalle kuitille pari noita, yks tommonen ja tulostimeenkin tarttis mustetta ja…”.
Kysymykseen ”Pankki vai Visa?” on yleisimmät vastausvaihtoehdot jostain kummasta syystä joko ”Joo”, ”Ihan sama” tai ”Päätä sinä”. Jotenkin ei tunnu hyvältä päättää asiaa aasiakkaan puolesta, pieleen se menisi kuitenkin… Nykyään yleensä kysynkin vain ”Pankkikortilta?”, tosin ”Joo”-vastaus siihenkin voi tarkoittaa, että asiakas haluaa maksaa luottokortin puolelta…
Huoh… 
T:cburger
Tämän on ihan jopa insinööri todennut…
Tällainen tapaus tuli mieleen. Pahimman digiboksi-ruljanssin aikana asiakas tulee huutamaan kuinka hänen juuri ostamansa boksi ei toimi, ja tämän oli käynyt toteamassa asiakkaan insinööripoikakin. Halusin kuitenkin testata laitteen ennen kuin sitä huoltoon alan lähettelemään (n. puolet myymälään palautetuista bokseista on oikeasti ehjiä). Noh, kytken laitteeseen virran, ja totean saman kuin aasiakaskin, eli että laite ei reagoi kaukosäätimeen millään tavalla.
Kyseessä oli sellainen halpa laite, jossa ei etupaneelissa edes ollut kytkimiä, joten ainoa tapa käyttää laitetta oli kaukosäätimen kautta. Aasiakas siinä huutaa vielä kuinka sitä on testannut useampi henkilö, ja se vika on takuuvarmasti boksissa. Katson kuitenkin vielä kaukosäätimen paristokotelon alle, jolloin huomaan tämän suuren teknisen vian! Paristot olivat väärinpäin paikallaan…
Oli aasiakas aavistuksen verran punainen kun katosi paikalta täysin ehjä boksi kainalossaan. Taitaa insinööripoika kuulla kunniansa jos uskaltaa vielä mennä äitimuorille kyläilemään.
T:diibadaaba
Uusavuttomuus huipussaan
Työskennellessäni kiinteistöpalvelujen puolella asukkaiden yhteyshenkilönä, törmäsin joka päivä mitä oudompiin tapauksiin. Pääosin nämä olivat kyllä erinomainen päivän piriste muun valituksen seassa:
”Meidän kämppään ei ole tullut viikkoon sähköä. Ootteko katkaissut sähköt meiltä?”, asukas kysyy.
”Sähköt kuuluu vuokraan ja niiden toimituksesta vastaa sähköyhtiö. Tarkastakaa kuitenkin ennen sinne soittoa, että sulakkeet eivät ole palaneet.”
”Ai mikä sulake? Mistä niitä voi ostaa / ai mikä vipu?”
= asukas ollut ilman sähköjä viikon, koska ei ollut koskaan kuullut sulakkeista.
**********
”Meidän keittiöön ei tule valoa”, asiakas tulee toimistolle kertomaan.
”Koska olet lampun vaihtanut? Jos se olisi palanut / sulake mennyt.”
”Joo tais se palaa, mutta en mä osaa vaihtaa. Et viittis tulla?”
Katson hämilläni ympärilleni. Olen yksin toimistolla ja toimistotyöntekijä… Jonoakin muutaman ihmisen verran.
**********
”Miks ihmeessä mä joudun maksamaan tämän laskun?”, asukas raivoaa toimiston tiskillä.
”Koska olette aiheuttanut vakavan viemäritukoksen asunnossanne”, vastaan.
”En mä ole tehnyt mitään mitä ei saisi. Ei sulla ole mitään todisteita.”
Kaivan mapista putkimiehen lausunnon asiakkaalle: ‘Asukkaalla kissa ja kissanhiekkalaatikko vessassa. Putkistoa avatessa putki umpeutunut kiinni kissanhiekasta ja ulosteista.’
”Ei teidän järjestyssäännöt kiellä, ettei kissanhiekkaa saa laittaa putkistoon”, asukas jatkaa kirkkaanpunaisena ja nolona.
”Joo, ei kiellä, mutta sitä varten ihmisillä on maalaisjärki.”
**********
”Ajattelin vaan tässä ohikulkiessa tulla sanomaan, että meidän olohuoneen katosta on tullut vettä kohta kuukauden verran sisään”, asiakas kertoo vetelän oloisesti ja jatkaa; ”taitaa sitä olla vähän käytävässäkin jo”.
= yläkerrassa vakava vesivahinko, asukas lomalla.
**********
Koomisempia tapauksia ovat näiden pienten kultamussukoiden vanhemmat:
”Tyttäreni on töissä, joten tulin hoitamaan hänen asiaansa tänne nyt”, keski-ikäinen pyylevä tuulipukunainen kertoo ja latelee tyttären nimen. Tämän tiedän kysymättäkin, onhan nainen toimistolla jo kolmatta kertaa käymässä samaa keskustelua läpi. Tytär on 23-vuotias ja asuu yksin.
”Valitettavasti en voi antaa teille tietoja vieläkään, koska ette ole meillä asukkaana ja lapsenne on täysi-ikäinen.”
”No mutta olenhan minä äiti ja aina hoidon hänen asiat.”
”Meillä asukas hoitaa itse”, tarkennan.
-> Keskustelu jatkuu ja äiti tinkkaa perusasioita, jotka tiedän tyttärelle kertoneeni useita kertoja. 30 minuutin vääntämisen jälkeen otan 30-sivuisen info-oppaamme ja läjäytän sen äidin eteen:
”Jos kommunikaatio ei sinun ja tyttäresi välillä toimi tuon paremmin, voit lukea asioita kotona ihan rauhassa. Tule uudestaan jos kysyttävää jää….”
= äitiä ei enää kertaakaan näkynyt tämän jälkeen ja tytär hoiti kaiken itse tästä lähtien.
**********
”Tyttäreni on saanut tällaisen laskun. Miten julkeatte lähettää sen hänelle?”, äiti heiluttaa laskua. Tyttö jauhaa purukumia minihameessa ja puhuu kännykkään.
”Tyttärenne käveli märän, valetun massalattian läpi kylpyhuoneessa, saadakseen huulipunansa. Häntä oli ehdottomasti kielletty menemästä tänne ja annettu toisen asunnon kylpyhuone käytettäväksi. Tämä huulipuna tuli maksamaan meille 1500 euroa ja lasku lähetetään aiheuttajalle.”
”Mutta minä maksan tyttäreni laskut, jotta hän voi keskittyä opintoihinsa täysillä”, äiti jatkaa epätoivoisesti.
”Valitettavasti lasku on maksettava”, totean samalla miettien tytön jo kuukaudessa saamaa varoitusmäärää: syynä juhliminen viikolla.
”No maksan tämän sitten. Mutta taitaa olla parempi, että tyttö muuttaa takaisin kotiin, niin voin hoitaa hänen asioita.”
”Tässä irtisanomisilmoitus täytettäväksi”, ojennan äidille maireasti ja jatkan:
”Koska tyttärenne on jo 25 vuotta, hänen tulisi se täyttää itse.”
Ojennan lomakkeen tyttärelle ja hän pysäyttää purkan jauhannan todetakseen:
”En mä nyt v***u kaikkea voi itse hoitaa. Täytä sä”, ja tytär tuuppaa paperin äidilleen…
**********
”Anteeksi, asunnossamme on käyty luvatta. Keittiömme hienot kukat on varastettu”, nuoret miehet toteavat.
”Mitä poliisi sanoi asiasta?”, kysyn ihmetellen.
”Kuulemma tietävät missä ne ovat, mutta eivät suostu palauttamaan.”
”Onpas outoa”, totean ja alan katsoa asiakkaan tietoja samalla. Silmiin pamahtaa asukastiedoista teksti:
-> ‘Asukas kasvattaa kannabista asunnossaan. Poliisi takavarikoinut kasvit xx-päivänä’.
Katson huvittuneesti poikia ja saan todettua vain:
”Muuttakaa Hollantiin, niin saatte kukat takaisin. Mutta poliisi taisi tuon teille jo kertoakin” (repeän nauramaan).
”No mä ehdotin sitä jo tolle, mutta ei se suostu”, toinen pojista toteaa täysin pokalla naamalla. Olipa tainnut jäädä kannabiksen haittavaikutukset pojilta lukematta….
T:Radair
