Ärsyttävimmät asiakastyypit, TOP 6
Asiakaspalvelutyöstä on kertynyt monien vuosien kokemus, niin ravintolatyöstä, kuin kaupassa työskentelystäni. Ärsyttävimmät ja hankalimmat asiakastyypit on kyllä elävinä mielessä.
1. ESIMIEHELLÄ UHKAILIJAT. He ymmärtävät itsekin (ainakin varmasti syvällä sisimmissään) että mitään kunnollista aihetta valituksen tekemiseen ei ole, mutta silti pyytävät nimeäsi ja esimiehesi nimeä ja yhteystietoja. Tässä on luultavasti kyseessä jonkun yrityksen pikkupomo, joka haluaa päästä kyykyttämään ”likkaa”. Olen tällaisissa tapauksissa kernaasti antanut nimeni ja esimieheni tiedot vaikka kotiosoitetta myöten, ja nautin asiakkaan hölmistymisestä, kun en menekään paniikkiin ”apua nyt se soittaa mun pomolle!”. Useimmiten esimiehellä uhkailijat haluavat valittaa jostain ihan yrityksen säännöstä, joita työntekijöiden on käsketty noudattaa (esim. aasiakasta ei ole päästetty ravintolaan pöytään syömään 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa). Olen kerran jopa eräälle tämäntyyppiselle tapaukselle iskenyt puhelimen kouraan ja sanonut, että soittaa jo. Miekkonen on ylväästi tokaissut: ”Minä hoidan tämän omalla ajallani”, ja lähtenyt liukkaasti paikalta. Hahhah.
2. Ilmaisten pussien ja veden pyytäjät. Ei voi hyvänen aika ihmisen budjetti kaatua 15-50 centtiin. Useimmiten vaikka vettä pyydetään vasta muiden ostosten maksamisen jälkeen, tai ”ihan pikku kuppia” mukamas ovelasti. En koskaan ole myöntynyt antamaan vettä ilmaiseksi, jos olen siitä jo hintaa ehtinyt pyytää, mutta en kyllä aina jaksa alkaa vääntämään, kun aasiakas yrittää maksamisen jälkeen saada ilmaista vettä, vaan olen ilmaiseksi antanut. Samoin tuohtuneet ihmiset, jotka tilaavat pelkkää vettä, josta KYLLÄ RAHASTAN, ovat raivostuttavia. Seinälläkin on tuote: ”Vesi, 50 centtiä”. Ja tuosta, että vesi maksaa, saa kuunnella sitä jupinaa joka helekutin päivä. Kyllä tuon nyt harvinaisina yksittäisinä tapauksina kestäisi, mutta kun veden hintaa saan selitellä ja perustella poikkeuksetta JOKAISELLA työvuorollani, niin menee kyllä hermot.
3. Ihmiset, joilla on TODELLA huonot käytöstavat. Esimerkiksi huutelut ”Tyttö!”, ”Poika!”, sormien napsauttelu naaman edessä myyjän huomion herättämiseksi ja limaiset kommentit. Kiroan nimilappuni myös alimpaan helvettiin. Se ei ole siinä sitä varten, että haluaisin että sanot minulle ”No mutta ****, lähdetkös meille, kun vuorosi loppuu?” tai jotain vastaavaa.
4. On se kumma, kun ei aikuisella ihmisellä järki juokse sen vertaa, että hän ymmärtäisi, että ravintolassa ei saa nauttia omia eväitä. Kun huomautan asiasta, ja vastaukseksi tulee ”Mutta me tilattiin kyllä tuo ja tuo..” ei tiedä, että mistä sitä nyt aloittaisi.
5. On asioita, joista en kassalla voi joustaa. En voi myydä, jos vaikka röökiä ostaessa asiakkaalla ei ole näyttää henkkareita, toisen kortilla ei saa maksaa ja vaikka asiakkaalta puuttuisi vaan se 10 centtiä, en voi antaa alennusta. Nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka tällaisista asioista vänkäävät.
6. Nistit, spurgut, juopot. V*tuttavat sanoinkuvaamattomasti olemuksellaan, käytöksellään ja hajullaan. Saattavat jäädä todella pitkiksikin ajoiksi löpisemään jotain käsittämätöntä. Pahimpia alennuksen vinkujia ja varastelijoita.
—-
Ja ihan PS.:
”Haluatko pussia?”
”No, jos sulla on siinä..”
JOO EI OLE SORI, kunhan kiusallani kyselen.
—-
”Mä halusin tän rasvattomaan maitoon.”
Ai joo sori, unohtui laittaa toi ajatuksenlukulaite päälle.
T:….
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Itse en oikein tykkää siitä, jos ja kun hanavesi maksaa erikseen. Tietysti, jos ottaa pelkkää vettä, on ihan ymmärrettävää, että siitä laskutetaan, mutta jos ottaa jotain muuta, veden kuuluisi minusta kuulua kaupan päälle.
Tämä ei tarkoita, että napisisin asiasta ravintoloissa/kahviloissa tai vaatisin vettä ilmaiseksi – siis paikoissa, joissa se maksaa. Murisen sitten itsekseni ja yritän seuraavalla kerralla asioida paikassa, jossa se ei maksa ylimääräistä.
joo muakin henk.koht. tosi paljon rasittaa ihmiset joilta kysyy haluatko muovikassia tai kahvilassa lasia limupullolle/mehutölkille ja vastaavat että ”no voin mä ottaa” tai ”no jos sulla on” tai muuta vastaavaa. varmaan vaan tapa mutta joskus rasittaa kun en minä mitenkään hirveästi HALUA sitä lasia/muovikassia antaa… Tuntuu typerältä tyrkyttää sitä kun oikeesti mulle on ihan sama ottaako vaiko ei…
tiina: mistäpä tiedät miten oma puheenpartesi kanssaihmisiä ärsyttää? Miltä tuntuisi, jos sitäkin kritisoitaisiin yhtä kevein perustein? Yhdestä sanasta ärsyyntyminen tuntuu aika pikkumaiselta.
En tiiä mikä siinä on mutta itseänikin ärsyttää tuo muovipussijuttu ”No jos sulla on siinä (ihan pieni)”. Ei sinänsä se sisältö, mutta ehkä se anteeksipyytelevä sävy, kun voisi reippaasti sanoa vaan ”Kyllä, kiitos”. Ja meilläkin tuon kuulee joka päivä tosi monta kertaa kun myydään askartelutavaraa joka on niin pientä ettei välttämättä pussia tartte. Ei tosiaankaan ärsyttävintä mitä aasiakas voi tehdä, mutta vähän nirskututtaa hampaita sillon tällön. Todennäköisesti se on tarkoitettu vaan kohteliaaksi ja vaatimattomaksi pyynnöksi.
”Yhdestä sanasta ärsyyntyminen tuntuu aika pikkumaiselta.”
Mutta jos sen on kuullut saman päivän aikana kymmenesti, niin varmasti alkaa ottamaan päähän. Vähän sama kun itseäni kassalla ärsyttää etteivät ihmiset osaa tervehtiä takaisin. Pieni juttu, mutta tietyn kuvan se ihmisestä heti antaa. Se, että olen tätä mieltä, ei tarkoita että asiakas saisi huonompaa palvelua minulta. Ottaa vain päähän!
Voih, olen itsekin monesti vastannut pussikysymykseen tuohon tyyliin. Tarkoitukseni on ollut viestiä, että ”minun takiani ei tarvitse lähteä pussia kaukaa hakemaan, mutta jos siinä tiskin alla on niin kiitoksia paljon, otan mielelläni”. Ei ole tullut mieleen, että useat sanovat samalla tavalla ja sen takia olen aasiakas.
Onkohan sellaiset aspat aasiakaspalvelijoita, jotka aloittavat jokaisen lauseen sanalla ”elikkä”.
”Elikkä 15.50″
”Elikkä limsat on tuon hyllyn takana.”
Tätäkin kuulee aika usein. Ei kai sen sanojat ole aaseja, vaikka usein kuulenkin tätä toistettavan. Joskus vastaan ”Elikkä ole hyvä” tai ”Elikkä kiitos” tms.
Koskeeko omien eväiden nauttimiskielto myös alle vuoden ikäisiä?
Nyt on kyllä pakko sanoa kun niin monta kertaa tuossa kirjoitettiin väärin…
Tuota vain yllättävän monessa paikassa näkee.
Eli se on suomeksi 50 senttiä, lyhenne on snt, korjatkaa se edes sinne ravintolan seinälle niin ei tartte tällaisten nillittäjien siellä alkaa irvistelemään
Muuten aika tutun kuuloisia aasiakkaita…
Alkuperäiselle: Oikeasti annat vaikka pomosi kotiosoitteen? Meitä on kielletty antamasta edes henk.koht. puhelinnumeroa.. Kun kaiken maailman häiriköitä liikkuu, niin ei voi ottaa turhia riskejä että joku idiootti käy heittämässä polttopullon ikkunasta tai vaanii porraskäytävässä puukon kanssa.
Chi: Riippuu ravintolasta/kahvilasta. Mikäli paikan valikoimaan kuuluu alle vuoden ikäiselle muksulle sopivat ruoat, niin varmasti on omien eväiden syöminen kiellettyä.
Hra Huu: Teen ihan samaa muovipussin kanssa
Jos siinä on myyjän helposti saatavilla, otan mielelläni, mutta ei sitä kauempaa tarvitse hakea.
Jos tuo alle vuoden ikästen ruokkiminen tarkottaa tissimaitoa keskellä ravintelia, niin jos nyt ei kuitenkaan. Yäk.
*odottaa mammamafian hyökkäystä hernepussin kanssa*
Komppaan edellistä. Ei ole kovin esteettisesti miellyttävää seurata, kuinka viereisessä pöydässä läjähtää tissi pöydälle.
Heh..tissitkin on jo riittävän inhottavia, mutta kerran lounasravintolassa töissä ollessani miesasiakas vaihtoi sujuvasti lapselle vaipan ravintolan pöydän ääressä (omassa sylissään onneksi piti mukulaa). Meinasin mennä kipakkaan sävyyn huomauttamaan asiasta, mutta kollega nappasi hihasta ja sanoi ettei saa mennä sanomaan, kun se on ton toisen työkaverin mies ja tenava. Siis täh? Meninpä kuitenkin, ja sainkin sitten sen miehen ja muksun omistaneen mimmin vihat niskaani koko loppu-urani ajaksi
Minusta ”Kyllä kiitos” toisen kysymykseen on jotenkin tylyn lyhyt vastaus. Meilläpäin jutustellaan usein kaupoissa myyjien kanssa – ja ilmeisesti myyjät siitä tykkäävät, kun monesti aloittavat itsekin sen jutustelun. Siihen nähden tuollainen virallisen töksähtävä ”kyllä kiitos” on aika tyly. Pidempi ”no jos sulla on siinä niitä kasseja” tai ”no anna vaan, onhan nää sitten helpompi kantaa” kuulostavat paljon miellyttävämmiltä.
^Ite käytän fraasia ”Joo, mielellään kiitos.” tuohon kysymykseen. Tosin jos mulla on iso laukku ja ostokset pieniä, niin yleensä sanon vaan että eiköhän ne mene tässäkin…
Näistä kolmos kohdan huutelijoista/napsuttelijoista…
Eräänä iltana olin juuri lähdössä viemään asiakkaalle eineksiä salin puolelle, kun kassalle ilmestyi nuori mies. Yleensä asiakkaat kyllä huomaavat, että minulla on juuri nyt kädet täynnän ja odottavat kiltisti sen minuutin, kun käyn salin puolella kääntymässä. Monesti myös sanon, että palaan ihan kohta palvelemaan heitä. Kyseinen mies alkoi kuitenkin välittömästi huudella ja napsutella huomioni saadakseen. Harvinaisen hilpeässä/väsyneessä mielentilassa kun olin, en ollut huomaavinani huutelijaa vaan katselin hämmästyneenä ympärilleni ja totesin: ”Apua, jostain kuuluu taas niitä ääniä…”
Tämän jälkeen otin katsekontaktin, hymyilin ja pyysin, josko hetken malttaisi odottaa. Ilmeisesti ihan huumorilla mies sen otti, ei tullut uhkailuja tms. kun tulin takaisin.
”Itse en oikein tykkää siitä, jos ja kun hanavesi maksaa erikseen. Tietysti, jos ottaa pelkkää vettä, on ihan ymmärrettävää, että siitä laskutetaan, mutta jos ottaa jotain muuta, veden kuuluisi minusta kuulua kaupan päälle.”
Joissakin paikoissa veden saa ilmaiseksi ”kaupanpäälle”, mutta ymmärrän kyllä maksullisuuden. Vesi ei tule hanasta ilmaiseksi. Jos vesi tarjotaan pahvimukista, muki on maksanut jotain. Jos lasista, lasi pitää kätön jälkeen pestä.
”“Haluatko pussia?”
“No, jos sulla on siinä..”
JOO EI OLE SORI, kunhan kiusallani kyselen.”
Parhautta
Olin pitkään töissä paikoissa joissa joutui käyttää nimikylttiä, tiedän tuskasi, todella rasittavaa.. Nyt olen töissä paikassa jossa ei ole nimikylttiä vaan alkomahoolinmainospaidat; Black Mintun paidasta: ‘jos sä oot Minttu niin missäs Ville on?’ tai koskenkorvan koordinaatti paita: ‘onko sut tehty noilla koordinaateilla?’ Paras tuli pari päivää sitten, oli musta t-paita jossa luki rintamuksessa Battery, naapurivaltion nainen kysyy: ‘juot sä paljonkin Batterya?’ Sitä monesti pohtii minkäköhän paidan laittaisi tänään töihin…
Tuohon yhteen ylempään kommenttiin viitaten, en nyt sentään tietenkään pomoni kotiosoitetta anna, pointtini lähinnä oli se, että aivan mitään kyselemättä annan puhelinnumeron. sillä niistä urpoista useimmiten pääsee eroon, lisäksi he pettyvät reaktiooni, koska edelleen luulisin, että 90% noista tapauksista haluavat vain pelotella.
”joo muakin henk.koht. tosi paljon rasittaa ihmiset joilta kysyy haluatko muovikassia tai kahvilassa lasia limupullolle/mehutölkille ja vastaavat että “no voin mä ottaa” tai “no jos sulla on” tai muuta vastaavaa. varmaan vaan tapa mutta joskus rasittaa kun en minä mitenkään hirveästi HALUA sitä lasia/muovikassia antaa… Tuntuu typerältä tyrkyttää sitä kun oikeesti mulle on ihan sama ottaako vaiko ei…”
mä vastaan just noin. ihan sama, jos sua nyppii, en vaiha tyyliä. no voin mä ottaa on kuitenkin suht neutraali vastaus, eikä siinä oo mitään vihaa sun muuta henkilökohtasta. pussintyrkytys nyt vaan on semmoi tilanne missä moni empii ja päätyy sit vastaan noin. ihan normaali lause, live with it.
ja hyi jos joku vaihtaa vaippoja ruokapöydässä! vessaan mars!
Haha.. Paidoista: Kaveri oikein painatti portsarin paitaansa tekstin ”Ota riski, rakastu ravintolatyöntekijään”
—
“Haluatko pussia?”
“No, jos sulla on siinä..”
JOO EI OLE SORI, kunhan kiusallani kyselen.
—
Tätä en oikein ymmärrä. Asiakas ei selvästikään halua pussia niin paljoa, että lähtisi sitä erikseen pyytämään tai myyjää vaivaamaan, mutta jos sitä tarjotaan, voi kyllä ottaa, etenkin jos myyjällä on se siinä valmiina. Teet selväksi, että tässä olisi pussi valmiina, ja asiakas päätyy siinä sellaisen ottamaan. Miten lyhyt pinna pitää olla, jos tuo alkaa nyppiä?
Harvalle asiakkaalle, joka ei ole pussia erikseen ottanut, sen vastaanottaminen jälkeenpäin on erikoinen nautinto tai asia, josta hän haluaa ehdottomasti kieltäytyä, joten ihan ymmärrettävästi vastaus ei ole valmiiksi mietitty ”Kyllä haluan pussin, anna minulle sellainen” tai ”En halua.” ”No jos sulla on siinä, niin voin sen ottaa. Mutta jos ei ole, niin ei tarvitse erikseen lähteä kaivamaan.” Huomaavaisuutta.
>vaikka asiakkaalta puuttuisi vaan se 10 centtiä, en voi antaa alennusta. Nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka tällaisista asioista vänkäävät.
Minä en voi ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka ovat niin sääntöjensä orjia etteivät ymmärrä tehdä omakohtaista ratkaisua kun 238 euron ostoksesta puuttuu se 10 senttiä, tai sellaisia liikkeitä joissa tämäntyyppiseen peliliikkeeseen ei ole jätetty varaa. Onneksi Suomessa on kokemusteni mukaan pikemminkin yleinen sääntö että tarvittaessa hinnoista joustetaan mieluummin se puoli prosenttia kuin perutaan koko kauppa.
Sinunkaltaisiisi törmäsin viimeksi Japanin matkallani, jossa henkilökunta hymyili ja tervehti konemaisesti mutta joutui täysin ymmälleen kun melkein viiden tuhannen jenin ostoksen hinnasta puuttui oliko se nyt kolme jeniä – siis noin yhden riisimuron hinta. Säännöt ovat olemassa vain asioinnin helpottamiseksi, ja niistä pitää voida joustaa.
samperi, ei tupakasta voi antaa penniäkään alennusta. Jos jotku maidot ja muut on ostettu ja puuttuu joku 10 centtiä, niin okei, voi se antaa joskus. Riippuu. Mutta voi olla että ei. Kassan päätäntävallassa. Jollain on pennintarkka pomo, jollain on vähän luottavaisempi pomo. Ja vaikka voisikin antaa alennusta, mutta on huono päivä ja asiakas tuntui töykeältä, niin ei se mikään pakko ole.
Hollannissa monessa mestassa röökit on automaatin takana. Koneelta ei paljon alennuksia pyydellä. Ikäkolikko tiskiltä ja rahoja koneeseen. Siitä onkin monta kerrottavaa… kun kuvin ja kissan kokosin kirjaimin opastettu, eikä mene perille… Pitääpä varmaan kirjoitta itsekkin tänne jotain.
Ja joka mestassa on muutama rassaava pikkukysymys, kuten tuo muovikassijuttu. Kun päivän viidessadas asiakas sanoo saman idioottimaisen läpän, niin kyllä se pikkujuttukin alkaa häiritsemään.
Noi on kyllä niin tuttuja juttuja muuten kyllä. Kaikkiin törmännyt. Useasti.
Mutta tuo sormien napsuttelu ja auta armias – viheltely. Itse kun olen ollut tiskin rassaavammalla puolella, niin oma periaate oli, että sen kun viheltelet ja napsuttelet sormiasi. Oletan, että koirallesi viheltelet raflan ulkopuolelle. Sitten kun puhut kuin ihmiselle, voin ehkä vastatakkin.
Ja jos mainitset, että napsuttelit jo hetken aikaa, kerron kyllä, että luulin että huutelet koirallesi kun ei ihmisille tuo ole kovin kohteliasta.
No mutta, raflassa työskentely oli minulle väliduuni, kun etsiskelin ”oikeita töitä” (anteeksi raflatyöntekijät) eli siis oman alan töitä. Ehkä siksi ei jaksanut ottaa aina kaikkea sontaa aasiakkailta kun ei potkujen saanti olisi paljon painanut, vaan jos olit aasiakas, kerroin sen erittäin mielelläni.
ensin iniset että asiakkaat valittavat vedestä ja muovisäkkien hinnoista.. sitten ei pysty antamaan edes 10 centtiä alennusta jos asiakkaalla ei ole.. Ei se firma siihen kaadu ja vaikka kaatuukin niin saa mun puolesta kaatua.
Meillä on käytäntö, että ruokajuomana vesi ei maksa lounaalla, muina aikoina 50snt, paitsi jos ottaa muuta juotavaa. Eli laskussa on aina jokin juoma mukana.
Viheltelyyn en ikinä kiinnitä mitään huomiota. Kerran nuoret pojat vislailivat pöydässä, lopulta päätyivät huutelemaan että eikö täällä saa palvelua. Menin ystävällisesti kertomaan heille miksi viheltelyyn ei vastattu ja palvelua saa kun sitä asianmukaisesti pyytää. Eivät ole tämän jälkeen vihellelleet. Kaipa osa asiakkaista luulee että viheltäminen on ”hienovaraisempi” keino kutsua tarjoilijaa, tiedä häntä.
Alennuksia en minäkään helpolla anna, varsinkin jos olen vienyt laskun pöytään ja sitten puuttuu rahaa. Tässä tapauksessa alennus on pois minun pussistani. Tietenkin laskun loppusumman ollessa yli 200e (kuten eräs keskustelija viittasi) voin sen 10 snt antaa anteeksi, mutta yleensä tälläisessa tapauksessa kyseessä on seurue, luulisi joltain löytyvän taskun pohjalta.
Useimmiten alennuksen kinuaja (meidän putiikissa) on se yhden kaljan viimeisillä rahoillaan ostava tyyppi, joten siitä ostoksesta ei ole mitään mahdollisuutta saada alennusta, ei edes 5 snt. Seinällä lukee oluen hinta, ennen kun pyytää sen laskemaan voi tarkistaa rahatilanteensa.
Ihania ovat ihmiset jotka pyytävät oluen ja lisäävät perään ”jos mä kummiskin maksan ensin ennen kun lasket sen, kun en tiedä oikeen mimmonen ilta eilen oli”
Lohdutukseksi joku kerta yhdelle sanoinkin (odotellessa kortin yhteyttä) että tähän mennessä jokaisella noin sanovalla on ollut rahaa 
Sanonpahan vaan, että itsellenni on käynyt muutaman kerran niin että onkin puuttunut se kymmenen senttiä, mutta olen kyllä saanut sen ”anteeksi” ja entisessä naapuri kioskissani kävin ihan pokkana jopa maksamassa takaisin sen kymmenen senttiä
mutta yksi ärsyttävä ryhmä on ehdottomasti sellaiset asiakkaat, jotka ovat muka aina oikeassa ja tietävät paremmin kuin myyjä! >:D