Asiakashan on aina oikeassa…
Päätinpä itse kantaa korteni tähän ylitsevuotavaan kekoon näitä aasiakastarinoita. Olen ollut parissa eri paikassa asiakaspalvelijana, eikä oikeastaan mitään aivan kauheaa ole jäänyt mieleen, mutta muutamia ärsyttäviä tapauksia kyllä.
Muutama kesä sitten kellosepänliikkeessä kesätöissä ollessani sain ensimmäistä kertaa maistaa asiakaspalvelun ihanuutta. Pari toistuvanlaista tapausta on jäänyt mieleen.
1. Asiakas tulee liikkeeseen, ja kysyy jotain tiettyä tavaraa. Esittelen hänelle useita hyviä vaihtoehtoja, mutta hän näyttää silti hieman epäilevältä. Lopulta hän pyytää minua laittamaan jonkin tietyn tavaran varaukseen, ja kertoo käväisevänsä kyselemässä samaisia tavaroita silloisen asuinkaupunkini toisesta kellosepänliikkeestä. Hän vakuuttaa palaavansa aivan pian. Työpäivä menee, eikä asiakas ole palannut hakemaan varaamaansa tavaraa. Ennen päivän loppua jo useat muut asiakkaat ovat ehtineet käydä kyselemässä juuri tätä samaa, toiselle asiakkaalle varaamaani helyä. En voi myydä helyä, koska olen varannut sen toiselle.
Jos varaat jotakin, etkä aio sitä kuitenkaan loppujen lopuksi ostaa, ole ystävällinen ja tule ilmoittamaan! Emme me suutu siitä, että käytitkin toisen liikkeen palveluja, se on oma asiasi!
2. Alamme kerätä koruja ja muita arvokkaita tavaroita kassakaappiin liikkeen sulkemisajan (17.30) lähestyessä. Noin viisi-kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa sisään kävelee asiakas, joka haluaa katsoa vaimolleen vihkisormusta. Olemme juuri saaneet laitettua kyseiset sormukset kassakaappiin lukkojen taakse, ja käyn hakemassa sormuslaatikon sieltä pois. Ei, tässä laatikossa ei ole mitään kivoja sormuksia. Olisikohan jotain kalliimpia mahdollisuuksia? Käyn hakemassa toisen laatikon. Ei, tämäkään ei ole hyvä. Haen asiakkaan nähtäville useamman laatikon, ja hän pyörittelee sormuksia käsissään kaikessa rauhassa, vaikka kello näyttää jo 17.45. Loppujen lopuksi hän sanoo, ettei otakaan mitään, vaan tulee vaimon kanssa joku toinen päivä uudestaan.
Olkaa hyvät ja opetelkaa lukemaan! Yleensä liikkeen ovessa aukioloajat on merkitty selkeästi, ja voit varmasti jättää oman, 45 minuuttia kestävän asiasi huomiseen, jos liike näyttää olevan auki enää 10 minuuttia.
========
Viime vuoden puolella olin toisenlaisessa aspa-työssä, siivoamassa. Alue, jota siivosimme, oli tehdasalue, joten voitte kuvitella sitä lian määrää.
Ja kylläpä sielläkin niitä muutamia ihmetyksen aiheita sai kokea.
On se kumma että mm.
1. Siivoojaa ei voi tervehtiä. Hänhän on pelkkä orja, eikä lainkaan sinun kanssasi samanarvoinen, vaikket itsekään varsinaisesti ole mikään sen korkeampi taho kuin koneiden korjausmies.
2. Siivooja korjaa kaikki sinun jälkesi. Näin ollen voit tietenkin heittää kaikki mahdolliset roskasi, kuten tupakka-askit, käsipaperit, vanhat sukat jne. lattialle, jolta siivooja ne mielissään kerää. Siivoaminenhan on hänen työtään! Eihän hänellä olisi töitä jos kukaan ei sotkisi!
Jätä myös vessanpönttö/pisoaari vetämättä, ja valita sen jälkeen vessojen kamalasta hajusta. Me siivoojatkaan emme omista mitään dynamiittia, jolla pinttyneen hajun saisi hetkessä pois.
Ethän kotonasikaan heittäisi kaikkia roskia lattialle ja jättäisi vessaa vetämättä? No miksi sitten teet niin töissä?!
3. Jos oven edessä on jalkojen pyyhkimistä varten oleva kuramatto, se kierretään. Kenkänihän ovat niin likaiset, että koko matto menee täysin p*skaiseksi! Kyllä se on parempi että siivoojatyttö ne piki-/kura-/mikäliemetallipöly+vesi -jäljet luuttuaa käsin tuolta lattialta.
Onneksi molemmissa paikoissa kohtasin myös mukavia asiakkaita, ja kivat työtoverit pitivät minut usein järjissäni! 
T:Åryts
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
teen myös yhtä korjaamokohdetta ja seuraavia huomioita:
- vaikka roskiksessa lukisi että ei pahvia, niin tottakai sinne saa survoa pahvit, ilomielinhän minä ne sieltä pois otan ja vien sinne minne kuuluu
- sama koskee spray-pulloroskista, tietysti voi heittää sinne kaikki roskasi ja spray-pullosi tavallisen roskan joukkoon
- näen pimeässä kuin kissa, tietysti voit sammuttaa valot hallista ja jättää minut pimeään.
- henkiäkin on 9 kappaletta ja teräsmies on sukulainen niin en loukkaannu kun kompastun ja putoan korjausmonttuun pimeässä
- jätä vain työkalusi lattialle, yhdistelmäkone pitää niin ihanaa ääntä kun jakoavain menee pesulaikkojen väliin ja murskaa ne.
- tottakai, minusta on niin kivaa etsiä tarvikkeitani kun lainaat niitä ja jätät ne sille tielleen.
Tota oon ihan sivustaseuraajana ihmetellyt. Vaikka työpaikkalla siivoja käykin, niin se Ei tarkoita sitä että roskat heitetään kaikkialle muualle kuin roskikseen, kaikki jätetään pitkin ja muutenkin eletään “kuin elo pellossa”. Kyllä sellasen perussiisteyden voi säilyttää vaikka joku työkseen paikkaa siivoaisikin.
Itsellä ei hermot kestäisi siivoustyötä - musta tulis varmasti aasiakaspalvelija ja alkaisin raivoamaan roskaajille ja vessan vetämättäjättäjille
“Siivoojaa ei voi tervehtiä. Hänhän on pelkkä orja, eikä lainkaan sinun kanssasi samanarvoinen, vaikket itsekään varsinaisesti ole mikään sen korkeampi taho kuin koneiden korjausmies.”
Tähän on kyllä sanottava että aika moni ihminen ei tervehdi jokaista vastaantulijaa joita ei suoranaisesti tunne. Tuskinpa voit olla varma siitä, että sinua jätetään tervehtimättä koska olet SIIVOOJA, vaan syy saattaa olla myös se, ettei kyseinen henkilö tunne sinua. Tai kenties hän on niin omissa ajatuksissaan, ettei edes huomaa. Tämä kertoo kyllä enemmän omasta asenteestasi työtäsi kohtaan (”pelkkä orja, ei lainkaan samanarvoinen” jne) kuin jonkun juron ja/tai hajamielisen korjausmiehen.
No mun mielestä siivooja tai tuntemattomampi työkaveri ei ole “kuka tahansa vastaantulija”, kuten Oquon kommentissaan väittää.
Eihän sitä kaupungilla kävellessä kaikkia tervehdikään, mutta työpaikka on kuitenkin sen verran rajattu alue, että siellä liikkuvat vakkarinaamat olisi syytä noteerata, vaikka ei nimeä tietäisikään tia muuten tuntisi. Ihan peruskäytöstapoja tuo tervehtiminen niissä tilanteissa on.
Eikä se yksi huomenta-sana maata kaada, vai kaataako?
kyllä mun mielestä perushyviin tapoihin kuuluu tervehtiä, jokaista, jopa sitä respan “tyttöä” vaikka muuta tekemistä hänen kanssaan ei sitten olekaan ja en sen enempää hänestä tiedä. EI se yksi moi/moro/hei/terve- sana maailmaa kaadaa ja voimia vie, korkeintaan antaa siivojalle olon että hänet on huomattu ja työpanosta arvostetaan kuin se että että hänet ohitetaan kuin olisi ilmaa, näkymätön, hajuton, mauton jne.. kiitosta ei tule kun hommat on hoidettu mutta haukkua heti kun jotain jää tekemäti syystä tahi toisesta.
Yhtä laillahan niitä kassaneitejä tervehditään vaikkei heitä tuntisikaan o.O
“Eihän sitä kaupungilla kävellessä kaikkia tervehdikään, mutta työpaikka on kuitenkin sen verran rajattu alue, että siellä liikkuvat vakkarinaamat olisi syytä noteerata, vaikka ei nimeä tietäisikään tia muuten tuntisi”
Riippuu vähän työpaikasta. Paljon on sellaisia työpaikkoja joissa vastaan tulee satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä päivässä, erityisesti tehdasalueet, jollaisessa tämäkin kirjoittaja kertoi olevansa töissä. Albin ei selvästikään ole tällaisessa ympäristössä työskennellyt, muuten hän kyllä olisi huomannut, ettei jokaisen “työkaverin” (joista monia ei välttämättä ole koskaan nähnytkään, saati että pystyisi muistamaan ne sadat/tuhannet “vakkarinaamat”) tervehtiminen ole siellä lainkaan niin oleellista kuin näissä 20 hengen toimistoissa.
Minun mielestä siivoajia ei jotenkin tarvitse tervehtiä, jos ei varta vasten joudu heidän kansaan tekemisiin tai tunne heitä. Kassan tervehtiminen on mielestäni ihan eri asia, koska siinä ollaan suorassa palvelutilanteessa. Minusta siivooja on vähän kuin kaupan hyllyjen välissä työtään tekevä hyllyjen täyttäjä, jolle kukaan asiakas ei varmaan sano “moikka.” En siis vertaisi siivoojaa kassaan, vaan johonkin muuhun kaupan työntekijään.
Kyllä minä esimerkiksi tervehdin kerrostalon rappusiivoojaa, ihan vain siksi, että kohtaan hänet käytävällä lähietäisyydeltä ja tuntuisi jotenkin ylpeältä ignoorata. Mutta ollessani 800 hegen tehtaalla töissä en pahemmin tervehtinyt siivoajia, enkä tervehtinyt muutenkaan jokaista vastaan tuleva hallin/toimiston työntekijääkään - vain niitä tuttuja. Oman osasto siivoajia tervehdin aina, koska heidät näki päivittäin ja he tulivat tutuiksi.
Tuntuisi jotenkin ääliötä sanoa “hei” suuren tehdashallin siivojalle. Jotenkin kuvittelisin heidän haluavan omaa rauhaa työssä, jossa jatkuvasti kulkee ohi porukkaa. Kyllä minua rasittaisi sano “moi” 10 kertaa minuutissa, 8h päivässä.
Työpaikkoja toki on erilaisia, mutta mitä tunnen esim. metallityöläisiä esim. niin he eivät useinkaan tervehdi siivoajaa. Eikä se tippaakaan johdu mistään “olet orja” asenteesta. Suuressa työpaikkarakennuksessa tervehditään kokemuksnei mukaan lähinnä tuttuja työntekijöitä ja esimiehiä. Olen myös itse joskus siivonnut teollisuustiloja ja muut työntekijät eivät mitään heippoja yleensä sanoneet. Mutta sitten kun tultiin taukotupiin siivoamaan, niin meille tyrkytettiin pullaa,kahvia ja kauheasti pyydeltiin anteeksi sotkua. Ei siinä oikein “orja” asenne välittynyt. Työpaikkoja on toki erilaisia…
Tarina ei kerro tervehtikö siivooja aina näitä ihmisiä, jotka eivät tervehtineet takaisin. Jos kyllä, niin sympatiat siivoojalle; muut olivat töykeitä. Ja jos ei, niin mitä hittoa täällä valitat etteivät muut tervehdi, jos et kerran itsekään ketään tervehdi?
Albin: “Eihän sitä kaupungilla kävellessä kaikkia tervehdikään, mutta työpaikka on kuitenkin sen verran rajattu alue, että siellä liikkuvat vakkarinaamat olisi syytä noteerata, vaikka ei nimeä tietäisikään tia muuten tuntisi. Ihan peruskäytöstapoja tuo tervehtiminen niissä tilanteissa on.
Eikä se yksi huomenta-sana maata kaada, vai kaataako?”
En minä kyllä ryhdy tervehtimään jokaista työpaikallani usein näkyvää ihmistä, jota en edes tunne - meitä on sentään parisataa ihmistä siellä. Siinä saisi olla kyllä moikkailemassa koko ajan ihan työkseen. Tuttuja tervehdin ja respan tätejä, siinä se onkin. Siivoojia en tervehdi myöskään, mutta kuten ylläolevasta voi päätellä, se ei johdu siitä, että he olisivat jotenkin vähempiarvoisia kuin muut.
Siistijä: “EI se yksi moi/moro/hei/terve- sana maailmaa kaadaa ja voimia vie, korkeintaan antaa siivojalle olon että hänet on huomattu ja työpanosta arvostetaan kuin se että että hänet ohitetaan kuin olisi ilmaa, näkymätön, hajuton, mauton jne..”
Juu, ei kaada - paitsi jos niitä yksiä moroja tulisi kontolle useampi sata yhden päivän aikana… Valitan, mutta minulla on muutakin tekemistä kuin moikkailla jokaista vastaantulijaa töissä.
ei sitä aina tarttekaan, joskus ajoittain olisi kiva. Oma pieni esimerkki: on pari kohdetta, toisessa minua moikataan, välillä keskustellaan muustakin työstä jne, jos on joku juhlatapaus niin tarjotaan kahvia, pullaa karkkia jne.
Toinen kohde jossa kohdellaan kuin ilmaa, jos jotain sanottavaa on niin se on sitte marinaa jostain joka unohtui kiireessä tms.
Niin voitte hyvin arvata kummassa työmotivaatio on suurempi ja tulee tehtyä jotain ylimääräistä, esim annan neuvoja jossain, puhdistan toimiston extrahyvin, useammin kuin pitäisi jne.. .. ..
Ja kyllä sen siivoojan, ainakin suurimmilta firmoilta tunnistaa. Ellei mistään muusta niin siitä että vaatteissa lukee isolla L&T, SOL, ISS jne..
Kiitoskin on aina kiva jos samaan aikaan törmätään.
Eikä aina joku mulkaisu että mitäs tänne tulet häiritsemään mun töitä.. ..
“kyllä mun mielestä perushyviin tapoihin kuuluu tervehtiä, jokaista, jopa sitä respan “tyttöä” vaikka muuta tekemistä hänen kanssaan ei sitten olekaan”
“Respan tyttöä” (eipä ole muuten mielestäni järin kunnioittava nimitys) tervehditään ainakin vaikkei ketään muuta, jos liikutaan “ulkopuolisena” jonkun toisen firman toimitiloissa. Hänen työnsähän on asiakkaiden vastaanotto ja sen seuraaminen, keitä tiloissa liikkuu. Tervehtimisellä kuitataan se, että täältä se tuttu ihminen on taas tulossa tiloja siivoamaan.
Pakkoko niitä tavaroita on maailman tappiin saakka varata? Ilmoitat asiakkaalle, että tuote voidaan pitää varattuna johonkin tiettyyn kellonaikaan tai päivään saakka ja jos ei tyypistä mitään kuulu siihen mennessä, niin kama myyntiin vaan.
Itse olen töissä paikassa, jossa on PALJON siivoojia ja lähes kaikki ovat ulkomaalaisia miehiä. Aloittaessani työt erehdyin tekemään suuren virheen ja hymyilin ja tervehdin heitä käytävillä ym. Valitettavasti vaan nämä ulkomaan gigolot kuvittelevat, että perusystävällisyys tarkoittaa että olen tulisesti rakastunut tms.
Nykyään välttelen viimeiseen asti katsekontaktia näiden ällöttävien gigoloiden kanssa, koska en jaksa kuunnella mitään “hi baby, how you doing?”
-tasoista kommenttia koko päivää! Yök, yök, yök sitä kiimaisten katseiden määrää!
Vähän offtopic, mutta olen tässä ihmetellyt että onko siivoaminen oikeastaan asiakaspalvelutyötä. Palveluammatti toki, mutta niinhän enemmistö nykytyöpaikoista muutenkin.
Tarkoitan sitä, että esim. myyjien, tarjoilijoiden ja muiden työhön kuuluu jatkuva kanssakäyminen asiakkaiden kanssa, niin siivojahan tekee työnsä yleisesti ottaen ilman mitään tyypillistä asiakaspalvelutilannetta. Eli vaikka ketään muuta ei olisi paikalla, siivooja saa silti työnsä tehtyä.
Välistä tuntuu vähän siltä, että mikä tahansa työ missä joutuu kärsimään muita ihmisiä, voidaan täällä määritellä asiakaspalvelutyöksi. Paitsi tietysti feissaus ja telemarkkinointi…
“Välistä tuntuu vähän siltä, että mikä tahansa työ missä joutuu kärsimään muita ihmisiä, voidaan täällä määritellä asiakaspalvelutyöksi. Paitsi tietysti feissaus ja telemarkkinointi”
No olihan täällä taannoin yksi feissarikin joka määritteli itsensä asiakaspalvelijaksi. Ja sitten on juuri nämä siivoojat, opettajat, postinkantajat jne joita täällä näkee suht useinkin. Minkäs teet, kun sivustolla ei ole määritelty rajoja sille kuka on ns. asiakaspalvelija, jokainen saa näköjään itse päättää.
zebra, nimenomaan. Feissaus lienee sellainen homma mitä “oikeat” aspat eivät ole koskaan tehneet, joten heille ei siten ole syntynyt mitään sympatioita kyseistä ihmisryhmää kohtaan. Niinpä hekin liittyivät kovaonnisen feissarin virtuaalikivitykseen.
“Välistä tuntuu vähän siltä, että mikä tahansa työ missä joutuu kärsimään muita ihmisiä, voidaan täällä määritellä asiakaspalvelutyöksi. Paitsi tietysti feissaus ja telemarkkinointi…”
Kaikella kunnioituksella asiakaspalvelijoita kohtaan tuon tyylinen kirjoittelu feissauksesta ja telemarkkinoinnista kuulostaa vähän samanlaiselta kyykyttämiseltä, jota aspat toisinaan kohtaavat asiakkaiden toimesta.
Argh, tästä tervehtimisasiasta nyt sitten.
Meinasin siis tietenkin sellaista tilannetta, jossa itse tervehdin vastaantulevaa “työtoveria” (oli hän sitten sähkömies, johtaja tai kuljettaja), mutta hän ei vaivautunut vastaamaan minulle mitään.
Kyllä meillä oli siellä tapana tervehtiä ihan kaikkia vastaantulijoita, vaikka kyseisellä tehtaalla olikin töissä hirveä liuta ihmisiä. Ollaanhan me sentään iloisia etelä-karjalalaisia
Tuota zebran kommenttia sivuten siitä, tervehtikö siivooja duunareita ensin - käytäntöjä on useita, mutta mulla on muutamakin tuttu ollu pk-seudulla erilaisissa siivoushommissa. En muista kyllä siivousfirmoja..no eniveis, heille tehtiin koulutuksessa selväksi se että he EIVÄT tervehdi ensin, koska siivoojan on tarkoitus olla ‘näkymätön’ ja myöskin hoitaa työnsä ketään häiritsemättä.
meillä on töissä “sääntö” että kaikkea mikä liikkuu,tervehditään…se ei kovin paljoa vaadi vaikka samassa puljussa työskentelee useita satoja ihmisiä…
Ja minä kun luulin, että on olemassa vain yksi läävä tehdastyöpaikka, jossa kaikki roskat, pahviset kahvimukit ja sokeripaperit tarkoituksella lennätetään ympäri kahvihuonetta ja kahvia roiskutetaan pöydille ja lattioille.
Sellaisessa olin töissä reilut puolivuotta ja siihen kaatui mun siivousura. Ei yksinkertaisesti jaksanut katsoa, kun isot miehet elävät kuin pellossa ja vaikka nätisti asiasta huomautti että voitteko laittaa kahvimukinne roskiin, kun menette tuosta roskiksen vieressä olevasta ainoasta ovesta ulos, niin räkänaurut sain palkakseni ja huomautuksen, että se kuuluu sun hommiin.
Pahvimukeja nakeltiin pöytien ja hyllyköiden alle ja taakse, mistä niitä oli mukava kerätä. Iso kahvihuone, aikaa 20 min. ja ois pitänyt imuroida(käytännössä kaiken betoni/metallimönjän ja kahvinkaateluiden jäljiltä mahdontonta), luututa piti vähintään kahdella vedellä, että olisi jotensakin puhdasta, kerätä arvon herrojen sikailujen jäljet, jynssätä pöydiltä kahvitahrat, sokeriläjät (mikä himo ne on ne sokeripalat murentaa pöydälle) ja ne pikeä vai mitä lie olevat sitkeät tahrat, pyyhkiä hyllyköt, viedä roskat 200m. päähän roskikseen, hakea ja kantaa kolme-neljä luutuusvettä 200 metrin päästä(pisteelle ei voinut viedä kärryjä, oli niin paljon esteitä edessä), väistellä samalla isojen äijien jalkoja ja pyyhkiä uudestaan lattia kun siihen oho lipsahti taas kahvia… huoh. Ja samalla olla tietenkin iloinen ja ystävällinen siivoojanainen. Ja siivousfirman pomolle oli turha puhua kohteen sikailevista äijistä ja siivousajan lyhyydestä. Siitä seurasi vain huuota, oispa tullut itse joskus katsomaan.
Ei mun hermoilla. ARGH! Vieläkin niskakarvat nousee pystyyn, vaikka tein hommaa noin 6 vuotta sitten.
Oi noita aikoja! Samaa metallipölypaskaa oon itekin luutannu pukuhuoneiden lattioista. Ja sen jälkeen kun se on puhdas, kävelee joku heppu rapasilla saappaillaan siitä läpi…Epäkiitollista työtä, anyone? Se pöly ei edes lähde mitenkään kauheen helpolla, ja kotona sai niistellä mustaa räkää. Sama on toi lukutaidottomuus. Roskis, jossa lukee “paperi” tarkoittaa TIETYSTI öljyisiä pahveja ja muoveja! “Biojäte” sen sijaan on yleisnimitys roiskeläppäpizzapakkauksille, kahvipaketeille ja vanhoille vaatekappaleille…Niitä on eri kiva sitten noukkia roskiksia tyhjätessä sieltä tuhansien suodatinpussien seasta. Joskus jaksoin, joskus en.