Ex-vaatemyyjän (pitkä) tilitys
1. Tottakai haluan viedä sun 12 t-paitaa takaisin paikoilleen kun olen jakamassa sovituskoppeihin numerolappuja!! Ei haittaa ollenkaan että olen tässä yksin kilometrin jonon kanssa ilman mitään paikkaa minne vaatteesi laittaa! ASIAKASPALVELU ON ILONI!! Kyllä 8 euron tuntipalkalla heitän vaikka voltteja takaperin jos se asiointikokemustasi helpottaa! Ja jos alat v*ttuilla päin naamaa, palvellaan tietenkin entistä paremmin! Ja ihan muuten vaan, jos sovituskoppiin saa mennä vain yksi kerrallaan, se, että alat kimittää vastalauseita muuttaa automaattisesti kaikki kaupan säännöt. En tietenkään päästä useita ihmisiä koppiin vain siksi, että haluan tehdä elämästäsi hankalaa ja nautin siitä että minulle huudetaan ja auotaan päätä.
2. Jos palautat Helsinkiin farkut, joka on ostettu vuosi sitten Oulun myyntipisteestä alesta, eikä niissä ole minkäänlaista lappua kiinni / kuittia, TIETENKIN saat sen “jotain sata euroo” takaisin! Me tiedämme koko Suomen valikoiman ulkoa useiden kymmenien vuosien ajalta! Muistamme myös kaikki hinnat, aina. Ja on se kyllä aika sietämätöntä jos kyseiseen palautukseen menee yli 5 minuuttia, totta.
3. EI KOIRIA JUMALAUTA LIIKKEEN SISÄÄN, oli miten söpöjä vaan!! Torttujen siivous ei kuulu toimenkuvaan, vaikka koira kotona onkin.
4. Henkarien paikka on joko lattialla, jossa joku liukastuu tai astuu niiden päälle, sovituskopissa (josta seurauksena sovitettu vaate löytyy rutattuna patterin väliin), tyhjänä rekissä tai tungettuna peilin taakse.
5. Jos liike on remontoitu n. 3 vuotta sitten ja yksi uloskäynti poistettu, kannattaa ensin tuijottaa sitä umpiseinää 15 minuuttia ja tulla sitten kysymään että “eiks tästä pääse enää ulos?”. Pääsee TOTTAKAI jos osaa vetästä tota vihreää vyötä ja painaa punasta henkaria - sitten aukeaa se sisäänkäynti josta vain me kassat osataan kertoa. Idiootti - siinä on seinä. Joo, ei pääse ulos siitä. Ja tätä kysyttiin n. kuusi kertaa päivässä.
6. En ota sun seitsemää putkikassia jalkoihini lojumaan siksi aikaa kun etsit farkkuja. Muovikassi menee vielä, mutta ei ole mun ongelma jos se katoaa. Työhöni ei kuulu asioiden vahtimista samalla kun yritän palvella 23 muuta asiakasta. Liikkeen infopisteestä voi kysellä lokeroja. Kauppa ei ole pankki, jonne voi jättää erilaisia tavaroita säilöön.
7. Ei ole puhelimen laturia just sun kännykkään? WHAT?
8. Jos etsit vaimolle/tyttärelle “paitaa”, helpottaisi aika paljon jos osaisit kertoa henkilön iästä, tyylistä tai väreistä jonkin verran muutakin kuin “sellanen tavallinen”. On ihan kivaa kun olen esitellyt 15 eri vaihtoehtoa ja jokaiseen on vastauksena “joo ei tollanen”. Asiakkaita on kiva auttaa, mutta kristallipallomestat on sitten ihan erikseen.
9. Jos lähden varastoon etsimään sulle kokoa, kannattaa lähteä haahuilemaan jonnekin ihan muualle, mahdollisesti toiseen kauppaan. Sitten kannattaa tulla kahden tunnin kuluttua takaisin ja vetää herne nenään kun tuote on viety takaisin varastoon.
10. Asiakaspalvelussa parasta ja pahinta ovat asiakkaat. Yritä tajuta, että sinua halutaan auttaa, mutta vain jos osaat käyttäytyä. Ajattele joskus omilla aivoillasi. Vain siksi että mulle maksetaan palkkaa palvelusta, ei tarkoita sitä että olen olemassa vain sinua varten, vain sinun säännöilläsi. Kettumaiset aasit tekevät muuten niin kivasta palvelutyöstä h*lvettiä.
T:miksi
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Ihan paras kirjoitus.
Tsemppiä!
“Pääsee TOTTAKAI jos osaa vetästä tota vihreää vyötä ja painaa punasta henkaria”
Tälle repesin =)
jaa… no miusta toi kirjotus oli lähinnä tyhmä. pointti menee kyllä perille vähän vähemmälläkin raivolla tai kirosanavalikoimalla. jotenki jäi vaan kuva et kirjoittaja vähän turhan henkilökohtaisesti ottaa aasiakkaat - varsinkin, kun työnkuva on jo entinen. ja mitä muuten latureihin tulee, kyllä meillä usein asiakkaat kysyy latureita ja se nokian perusmalli meiltä löytyykin - mielellämme pistämme lataukseen. tosin hieman erikoista vaateliikkeessä kysyä laturia (itsekin olen monesti kysynyt, mutta lähinnä kantabaarissani..).
@maija: No eikö tämä ole nimenomaan avautumispaikka? Joillain ihmisillä on jopa huumorintajua. Sinunkin kannattaisi harkita.
“Pääsee TOTTAKAI jos osaa vetästä tota vihreää vyötä ja painaa punasta henkaria - sitten aukeaa se sisäänkäynti josta vain me kassat osataan kertoa.”
*repskops*
Totta joka sana muutenkin!
Hyvä teksti, mutta pari juttua pisti vain silmään. Siis kielletäänkö jossain usemamman ihmisen sovituskoppiin meneminen yhtä aikaa? Pitääkö ne pikkunaperoitten vaatteet sovittaa äidin kanssa siinä ulkona? Jonotuslappuja sovituskoppeihin? Eikö olisi helpompi tehdä lisää niitä koppeja?
Kirjoitahan joko sarkastisesti tai tosissasi, tällainen sekoittelu on aika pöljää.
Monissa vaateliikkeissä sitä paitsi on sovituskoppien ulkopuolella rekki, johon vaatteet pitää jättää, jotta myyjät laittavat ne paikoilleen siististi. Asiakas ei luonnollisesti osaa taitella vaatteita hyllyyn samoin tms. Mistä ihmeestä asiakas voi esim ensi kertaa liikkeessä asioidessaan tietää, että teidän liikkeessänne vaatteet pitää itse viedä paikoilleen?
Ja kyllä, esimerkiksi ravintoloissa saattaa olla useitakin laturimalleja asiakkaiden kännyköitä varten. Kuten joku yllä sanoi, en kyllä ehkä ihan ensimmäisenä vaatekaupasta moista kysyisi. Mutta mistäs sitä tietää, kun joissain muissakin paikoissa on kännykän latausmahdollisuus.
Case sanoi 10/4/2008:
Eikö olisi helpompi tehdä lisää niitä koppeja?
öh joo, toi vissiin oli läppä ;D juu tottahan sitä on helppo vääntää lisää koppeja vaikka kaks päivässä ohittaen arkkitehtoniset esteet ja vieden tilaa myyntitavaralta ;D
ja sovistuskoppiin menijöistä hän puhui varmaan oman ex-työmaansa puolesta, kaippa jossain puljuissa saa porukalla koppiin mennä. tässäkin asiassa hän varmaan toivoi, että asiakas uskoisi puhetta, eikä änkisi kaverilaumoineen koppiin. uskoisin lisäksi, että tässäkin - kuten sadassa muussakin asiassa - joustetaan kun on lapsista kyse.
Noita koiria oli kyllä pakko ihmetellä… Opaskoirat kyllä ymmärtää, mutta ne muut. Järkikin sen sanoo, että niitä ei tuoda kauppaan vaan ne jätetään ulos tai käydään niiden kanssa lenkillä muulloin kuin kauppareissulla.
Hahahaha. Hyvin kyllä tilitetty, nauratti makeasti.
Siis joku tulee kysymään laturia vaatekaupasta? Mielenkiintoista. Kyllä sen tiedän että joissain baareissa on kyllä mahdollista ladata puhelimia (itskein jossain pubissa kerran tainnut sitä tehdä), mutta siis vaatekaupassa? Ensinnäkään kaupoissa ei edes yleensä asioida niin pitkään, että lataus olisi järkevää, vai meinasiko ihmiset sitten lähteä haahuilemaan ympäriinsä ja jättäen kännykkänsä latautumaan johonkin vaatekauppaan? Siis äly hoi.
Toi seinäjuttu on kyllä mainio, asiakkailla on kyllä välillä norsun muisti. Samankaltaisia tilanteita tulee itsellekin vastaan, kun asiakkaat muistelee ihan omituisia juttuja, yleisimmin kysytään tuotteita, jotka on poistuneet valikoimista jo 1-2 vuotta sitten ja sitten voivotellaan ja ollaan sitä mieltä että “ihan kuule viime viikolla sitä ostin täältä”, niinpä.
Kyllä niitä koiria vain tuodaan vähän joka paikkaan. Syinä olen kuullut mm. “on niin kova pakkanen että ei tämä pikkuinen pärjää siellä” (no, miksi lähdet pikkuisen kanssa kaupungille?), “saa tämän ottaa terveyskeskukseenkin” (jaa, missähän päin), “ei tästä lähde karvaa” (ei tietenkään ja hilsettä vielä vähemmän).
Lähikaupassa näkee joskus, kun eräs mies päästää koiran irti käytävässä (yleensä koirat jätetään ihan ulos). Koira tottelee kyllä aika hyvin, mutta joskus pelottaa, että mitä jos kuitenkin hyökkäisi vaikka jonkun pikkulapsen kimppuun. Elukat on arvaamattomia ja pienikin saa pahaa jälkeä aikaan.
Ne koirat. Ne kuraiset, haisevat, märät, reuhtovat koirat. Jos saisin ampua kaikki ne pirun rakit jotka on sisälle ilman lupaa tuotu sotkemaan paikkoja, raatokasa olisi Mount Everestin korkuinen.
Itse repeilin kakkoskohdalle.
Mutta onko palkka tosiaankin vain 8 euroa? Ei kyllä palkka tässä tapauksessa vastaa työtä.
Tulipa muuten mieleen, että Helsingissä on ainakin yksi kirjasto, johon koirat ovat tervetulleita.
Miksi se piski pitää raahata shoppailureissulle? Mulla on koira, mutten ikimaailmassa ottais sitä kauppareissullekaan mukaan. Ei se ole verrattavissa lapseen, koira pärjää kyllä kotona yksin muutaman tunnin. Onneksi.
“yleisimmin kysytään tuotteita, jotka on poistuneet valikoimista jo 1-2 vuotta sitten”
Niinpä. Paras tapaus oli, kun kerran eräs asiakas kysyi samalla liikepaikalla n. 15 vuotta sitten sijainneen, ihan toisen alan liikkeen tuotetta
Eihän siinä mitään, saahan sitä aina kaikenlaista kysyä…
Koirat voi kyllä jättää kotiin shoppailureissun ajaksi. Asiakas oli kopissa sovittamassa vaatteita, koira istui kopin ulkopuolella ja päätti vääntää tekemisen puutteen vuoksi tortut asiakkaan juuri sovittaman (ja lattialle heittämän) paidan päälle. Asiakas olisi voinut tuotteen tuoda kassalle ja pahoitella mutta ei, jätti tuotteet lattialle poistuen vähin äänin kaupasta.
Muuten varmasti ihan asiaa, mutta tuo kulkureitin tukkimisen ihmettely on kyllä sellaista, mitä varmaan moni enemmänkin toteaa kuin kysyy. Omastakin suustani varmasti pääsisi “Ai, tuosta ei enää voikaan kulkea?!”, vaikka hyvin näkisin, että ei todellakaan voi. Voihan se sadannen ihmettelijän kohdalla vähän ärsyttää, mutta tuskin kukaan kiusallaan tai edes tyhmyyttään sitä kyselee. Tai salakäytävän aukeamista toivoen =)
Koiratkin varmasti nauttivat ihan älyttömästi siitä, että saavat viettää sen kolmetuntisen kuumassa, ruuhkaisessa vaatekaupassa, jossa pitäisi osata käyttäytyä kuin Lassie potenssiin 10. Ei tulisi mieleenikään raahata omaa hurttaani jonnekin hooetämmälle shoppailemaan.
Oi kuulostaa niin tutulta koko stoorisi… Itse tällä hetkellä töissä rättikaupassa
Nuo laput ovat ilmeisesti sitä varten että kun kertyy jonoja, ja asiakkailla on nippu tuotteita kädessä niin annetaan nrolappunen mikä vastaa sovitettavien tuotteiden määrää.. helpottaa sitä ettei tuotteita “unohdu” sinne koppiin ja myöskin sitä tällä konstilla hyyyvin karsitaan ettei tuotteita varasteta!
Ja esim meidän myymälässä on sellainen käytäntö että koppiin saat viedä 7kpltta vaatteita mukanasi, tämä siksi että jonot eteneisivät nopeammin sovitukseen =)
Asiakaspalvelijoille jaksamista ja ihanaa kevättä!!
Voi voi, niin tuttua, voi voi. Ja sit on vielä näitä jotka tiputtelee vahingossa vaatteita lattialle, mut ei vahingossakaan nosta niitä takas. Ja sit tulee niitä, jotka kävelee niiden vaatteiden yli.. Sitten tulee joku reppana, joka tietämättään ostaa vaatteen, jonka yli joku on astellut kusisilla buutseilla.
huumorintajua kyllä löytyy, mutta tarkoitinkin ehkä asiaa mitä samira juuri kritisoi. aika keskinkertaista (ellei huonoa) tuotosta, sori vaan - minä nyt tästä kirjoituksesta vain sain tämän kuvan. on hyvä kirjoittaa juttu samalla tyylillä millä aloittaakin, sarkasmi ja tosissaan kirjoitettu teksti ei todella sovi samaan yhtälöön..
ihan näin väärinymmärrysten välttämiseksi..
Musta tää oli ihana tilitys =) tästä pystyy niin lukemaan asiakkaiden aiheuttaman vitutuksen ^^ toivottavasti olo on jo parempi!
Onneksi olet ex-myyjä!! En haluaisi törmätä sinuun ostosreissullani..
tiina, enpä usko, että tämäkään kirjoittaja olisi sinulle suoraan kaikkea tätä ilmaissut.
Olisipahan vain purrut hampaitaan yhteen ja valittanut sitten taukohuoneessa, kuten melkein kaikkialla tapahtuu.
Ei pelkoa siis, kultapieni, että shoppailureissu olisi mennyt pilalle ilkeän myyjätädin takia.
Mikä helvetti siinä on, että sitä sinä-passiivia pitää käyttää? Sinä passiivilla viitataan lukijaan. En ihmettele, että joudut kärsimään matalapalkkaisesta työstä, kun et edes osaa kirjoittaa.
Kielipoliisi voisi tehdä kolme asiaa:
- lakata provoamasta,
- lakata haukkumasta täällä toisia. ja
- tarkistaa, että mikäs se “sinä-passiivi” nyt taas olikaan.
Vähän ystävällisempää suhtautumista ihmisiä kohtaan, jos saan pyytää.
Taidan olla sitten ainut täällä, joka on koiran kanssa käynyt vaatekaupassa -useammankin kerran *punastel*. Koira on kyllä mulla aina sylissä noissa tilanteissa ja olen kyllä joko pyytänyt mahdollista mukana olevaa kaveria kysymään myyjiltä saako koira tulla sisälle sylissä tai sitten itse ensimmäisenä marssinut kassalle (tai huikannut ovelta) kysymään ennenkuin olen mennyt pidemmälle liikkeeseen. Sovituskoppiin ei tulisi mieleenikään mennä koiran kanssa, lähinnä ehkä ostamaan jotain pientä minkä voi vaan napata hyllystä ja käydä maksamassa (siis esimerkiksi hiuspompulat tai ennalta valittu ja sovitettu vaate).
Sitäpaitsi se “ei tästä lähde karvaa” voi ihan hyvin pitää paikkansa, on paljon rotuja joista ei lähde karvaa
Hilsettä niistä kyllä lähtee silti ihan yhtälailla, sitä en kiellä.
Minä en suostuisi 8 euron tuntipalkalla mihinkään duuniin, kaikkein viimeksi johonkin asiakaspalveluun. 12-15 eurolla tunti voisin ehkä lähteä.
onneksi et ole enää myyjänä, aivan väärä asenne asiakkaita kohtaan.
“6. En ota sun seitsemää putkikassia jalkoihini lojumaan siksi aikaa kun etsit farkkuja. Muovikassi menee vielä, mutta ei ole mun ongelma jos se katoaa. Työhöni ei kuulu asioiden vahtimista samalla kun yritän palvella 23 muuta asiakasta. Liikkeen infopisteestä voi kysellä lokeroja. Kauppa ei ole pankki, jonne voi jättää erilaisia tavaroita säilöön.”
Tämä toistuu kyllä kaikkialla, asiakkaat luulevat että kassa on jokin narikka.
Totta kai annan aina luvan jättää esim. ostoskassit kassavälikköön, mutta tehtäväni ei kyllä sitten ole huolehtia ettei niitä varasteta.
Kopion tähän toiseen tarinaan jättämäni kommentin, koska samat ajatukset tulivat mieleeni sekä itse kirjoituksesta että joistakin sen saamista kommenteista:
Yksi asia jota asiakkaat asiakaspalvelijoiden vuodatuksia kauhistellessaan eivät usein tiedä tai tule ajatelleeksi: Aika monessa palvelualan työpaikassa, ainakin omassani, henkilökunta pidetään minimissä voitontavoittelun jalon päämäärän vuoksi, sairaspoissaoloja ei korvata yms, ja siksi on jatkuvasti järjetön kiire ja paniikki päällä. Siinä alkaa kummasti hermot kiristyä jo sellaisiin ihan ymmärrettäviin asioihin kuin että asiakas ei ymmärrä jotain, kyselee “tyhmiä”, tai jahkaa ostopäätöksensä kanssa pienen ikuisuuden, kun asiakaspalvelijalla olisi sata muuta hommaa kesken. Varsinaiset vittuilijat ovat tietysti asia erikseen, ja muutenkin stressaavissa työoloissa saavat jo lynkkausmielialan päälle. Itse ainakin huomaan selvästi, että joskus kun töissä on rauhallisempaa, jaksaa olla aidosti kiinnostunut asiakkaiden auttamisesta, mutta kun niitä pyörii ympärillä repimässä joka suuntaan ja pitää yrittää selvitä monesta asiasta yhtä aikaa, ja samalla pelätä että joku jota en vain ehdi palvelemaan kunnolla tekee vielä valituksen (näitäkin sattuu…), toivoo vain että pääsisi niistä eroon ja kotiin, ja jos vielä kaikki tilaukset ja varaukset tulisi kiireessä tehtyä ettei joku ole parin päivän päästä huutamassa. Kaikki yritykset haluavat tarjota asiakkaille hyvää palvelua, mutta eivät pistää siihen rahaa - meillekin kyllä luennoidaan erinomaisesta asiakaspalvelusta ja kuinka se on asenteesta kiinni, mutta valitettavasti se asenne ei vaan mahdollista useammaksi myyjäksi jakaantumista. On aitoja aasiakkaita, ja sitten on ahneita yritysjohtajia. Ja sitten on sinänsä fiksuja asiakkaita, jotka joskus helvetillisessä alimiehitetyssä ruuhkavuorossa alkavat puolustuskyvyttömän asiakaspalvelijan silmissä näyttää korppikotkalaumalta. Ja kun osa-aikaisia työntekijöitä voi peluuttaa asiakasvirtojen vaihtelun mukaan, kun asiakkaita on vähemmän on myös henkilökunta minimissä ja silti pitäisi tehdä ties mitä. Siksi näen aina punaista kun näen asiakkaiden kommentoinnissa tai haamuostajan raportissa lauseen “osastolla hiljaista, myyjä järjesteli hyllyjä eikä tullut oma-aloitteisesti palvelemaan asiakasta.” Asiakasko selittää pomolleni miksi kaikki muut hommat on tekemättä?
Pyydän anteeksi kaikilta asiakkailta, että olen vain ihminen, enkä pysty kaikkeen. Mutta olisiko liikaa vaadittu että osoittaisitte kommenttinne osaston siisteydestä, palvelun saamisen vaikeudesta yms jollekin joka pystyy jotenkin vaikuttamaan näihin asioihin? Ettekö oikeasti näe, että minä en pysty, vaikka haluaisin varmasti yhtä paljon kuin tekin?