Hysteerikko kultasepällä
Kello- ja kultaliikkeessämme eräs myydyimmistä tuotteista on ns. aarrekääty, eli kultainen ranneketju, johon kiinnitetään pieniä kultariipuksia maskoteiksi. Riipukset ostetaan erikseen ja seppä kiinnittää ne yksitellen (huom! ammattitaitoisesti) ketjuun.
Eräs täti tuli hakemaan aarrekäätyään, ja alkoi valittaa, että riipusten lenkit ovat vääränlaisia. Eivät kuulemma ole tarpeeksi pyöreitä vaan liian soikeita. Asiakkaalle oli ostotilanteessa sanottu, että seppä kiinnittää riipukset niiden omilla lenkeillä, eli näitä ko. kultaisia rinkuloita ei vaihdeta muuten kuin eri pyynnöstä ja maksusta (koska ne ovat rahanarvoista tavaraa). Silloin käytäntö oli ollut asiakkaalle ok, vaan eipä enää ollutkaan loppupeleissä.
Kun yritin selittää, että näinhän asia oli alunperin sovittu, täti kiihtyi kun ei omasta mielestään ollut sopinut mitään. Kaikenlaisiin valittajiin tottuneena yritin rauhoittaa tilanteen sanomalla, että voin lähettää korun takaisin sepälle ja pyytää vaihtamaan riipuslenkit pyöreämpiin nimellistä korvausta vastaan (tyyliin muutama euro). Tämähän ei rouva-aasiakkaalle enää käy, vaan alkoi huuto: “Kyllä minä näin miten sinä katsoit minua! Ajattelet ettei minulla ole oikeutta valittaa! Minulla on oikeus vaatia hyvää palvelua ja hyvä tuote, priimatuote! Tässä liikkeessä minä en enää ikinä asioi! Oletko tämän kaupan omistaja?! Sanonpahan vaan että ei kauaa tämä liike menesty tuollaisella koppavalla asenteella!!”. En kuollaksenikaan tajunnut miten olin koppava, kun yritin hyvitellä asiakkaan (tarpeetonta) pettymystä koruun. Nainen lopetti kimityksensä vasta, kun toinen myyjä tuli paikalle sanomaan, ettei minun asiakaspalvelussani ollut mitään valittamista ja rouva saisi lähteä nyt liikkeestä kun ei kerran osaa käyttäytyä. Sitä ennen akka oli haukkunut minut maanrakoon - ihan selväjärkisen oloinen asiakas hän oli ennen kohtaustaan.
T:magenta
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
joo… kolkuttaiskohan tällaisia asiakkaita huono omatunto siitä, että onkohan valitus sittenkään ihan kohtuullinen ja aiheellinen…
Itse oon huomannut, että joillekin aasivalittajille ei pitäisi sanoa yhtään mitään - jos niitä yrittää tyynnytellä, raivostuvat vain lisää.
Jep jep, oli tosiaan elämää suurempi ongelma…
Mitähän näille oikein sitten sanoisi kun ei mikään kelpaa? Hyvät neuvot ois kalliit…
Toisinaan takana ei ole huono omatunto vaan aiempi kusetetuksi joutuminen toisessa liikkeessä jonka jälkeen ollaan perusteettoman vainoharhaisia ja päätetty että “seuraavalla kerralla kyllä nostan metelin jos jotain yrittävät”.
On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että elämä on suuri salaliitto juuri heitä vastaan. Tämä ajaa sitten käyttäytymään typerästi, koska lähtöajatuksena on aina se, että heitä yritetään kuitenkin huijata. Kaikkein varminta on nostaa meteli, vaikka ei vielä olisi edes huomannut mitään varsinaista aihetta. Ihan varmuuden vuoksi vain, kun kaikki kuitenkin menee pieleen.
Olen entinen (koulutettu) seppä ja työskentelin kello- ja jalometallialalla yli kymmenen vuotta. Olen työskennellyt myös päivittäistavarakaupassa joitakin vuosia myyjänä ja nykyään työskentelen erikoismyyjänä. Näkemystä asiakaspalvelusta löytyy siis eri aloilta ja näkökulmista. Täytyy todeta, että kaikkein hankalimmat asiakaspalvelutilanteet olen kokenut juuri kultakaupan tiskin takana. Se on ihme asia, että astuessaan kultaliikkeen ovesta sisään asiakkaasta tulee yhtäkkiä arvonsa tunteva ja pihi, vaikka ensin ilmoitetaan leveästi ettei rahalla ole väliä, tyyliin maksoi mitä maksoi. Kun sitten tulee maksun aika, alkaa hirvittävä tinkaus ja murina, kun maksaa liikaa. Tässä vaiheessa totesinkin yleensä, että eihän sillä rahalla pitänyt olla niin väliä…