Ilkeä kirjastotäti
Satunpa tässä olemaan kirjastossa töissä. Monet ajattelevat, että meidän kirjastotätien elämähän on yhtä lystiä. Mutta v*ttumaiset asiakkaat tekevät kaikesta aivan päinvastaista. Valitusvaroitus!
Ottaa aivan suunnattomasti aivoon, ettei ihmiset osaa lukea selvää suomea. Kissankorkuisilla kirjaimilla on kirjoitettu PALAUTUS ja LAINAUS, mutta silti näitä valopää-aasiakkaita löytyy, ketkä tuovat neljäkymmentä kirjaa lainaustiskille ja sitten ilmoittavat haluavansa palauttaa. Juu, kiva lähteä siirtämään jumalatonta kirjapinoa kun jotkut odottavat lainausvuoroaan.
Tähän liittyen, eräät aasiakkaat myös ottavat repun sisältä pussin, jonka sisällä on pussi, jonka sisällä on pienempi pussi, jonka sisällä on pussi, jossa mahdollisesti on kirjat. Lainattuaan lähteävät sitten latomaan takaisin näitä kaikkia toimien tietysti mahdollisimman hitaasti, jolloin jono venyy ja mulkaisuja satelee. Aspa-hymy alkaa rakoilemaan yleensä tässä kohtaa. Ei voi olla niin jumalattoman vaikeaa SIIRTYÄ pari senttiä sivuun, että muutkin mahtuu. Etenkin kun tiskin vieressä on pöytäkin sitä varten, että saa ajan kanssa räknätä.
Tuleepa tässä mieleen eräs valoisa kertomuskin mukavasta aasiakkaasta, jolla ilmeisesti oli huono päivä. Noh, jälkeenpäin kun häntä näin niin tajusin, että hänellä oli silloin harvinaisen hyvä päivä.
Eli:
Minä: “Hei.”
Asiakas: “Hei, minä etsisin tällaista kun X:n muistelmat.”
M: “Katotaas. *näpyttelen konetta* Juu, valitettavasti se on nyt lainassa.”
A: *järkyttyneenä* “Lainassa? Miten niin se on lainassa? Eihän se voi olla!”
M: “No ikävä kyllä se on, ensi viikolla on palautuspäivä. Te voitte tietenkin varata sen tai…”
A: “Siis jumalauta minä tarvitsen sitä kirjaa! Ei minulla ole aikaa odottaa ensi viikkoon!”
(jaahas, no minähän en voi kirjaksi muuttua vaikka kuinka haluaisin)
M: “Valitettavasti asialle ei voi mitään!”
A: *lähtee suuttuneena paikalta huutaen ovelta* “Todella ammattitaitoista väkeä!”
Niin, meidänhän vika se on, että joku sattui lainaamaan vapaana olevan kirjan.
Toinen, samaisen asiakkaan tapaaminen:
A: “Mä palauttaisin nää kirjat.”
M: “Selvä.”
A: “Katotko onko ne myöhässä.”
M: “Juu tietenkin. *palauttaa kirjat* Joo, elikkäs näistä tulisi X euroa maksua.”
A: *tuijottaa hämmästyneenä* “X EUROA? *huutaa* Siis eihän ne ole kuin päivän myöhässä?!”
M: “Njuu, itse asiassa viikon verran, mutta ei sitä nyt tarvitse maksaa.”
A: “Ei voi olla. Minun kuitissani lukee, että X päivä.”
*katsotaan yhdessä kuittia, jossa seisoo viikon takainen päivämäärä*
A: “On tämä kanssa melkoista asiakaspalvelua. Laskuttaa turhaan siitä, että minä katsoin väärin.”
*lähtee jupisten paikalta*
Aivan, ihan tahallaanhan me sitä velkasaldoa nostetaan että ihmiset joutuisi konkurssiin.
Me kirjastotätit ollaan niin ilkeitä. Mutta järki ohoi, älä jätä. Näihin aasiakkaisiin törmää päivittäin; välillä naurattaa, välillä v*tuttaa.
T:Mistake
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Olisithan voinut tarjota varausmahdollisuutta… hakua toisesta/toisista kirjastoista tms. Käviköhän nyt niin, että aasiakas olisi saanut palvelua, mutta sinua itseäsi ketutti.
Ja minäkin suojaan aina hyvin kirjat. Jouduin kerran maksamaan kirjan, jossa oli muutama tippa sadevettä - hassuinta on se, että kirjojen välistä löytyy mitä paashaa tahansa, mutta ne vain ovat lainassa, sain sentään tuon “kastelemani” kirjan omakseni ;D
Ja mitä tulee sakkoihin, monet eivät osaa laskea (eipä ole kauheasti mainostettu), että päiväsakko on isosta nipusta jo aika iso!
Silti kävin äsken kirjastossa, palautin 15 opusta ja lainasin 12. Sen verran vaivasin tätiä, että otti varaukset hyllystä ja höyläsi ne - sitä ei saanut itse tehdä, niin ja otti maksun. Kaikki muuhan tehdään täällä Tsadissa Ihan Ite, myös kirjojen etsintä *virn* ja varaus!
“On tämä kanssa melkoista asiakaspalvelua. Laskuttaa turhaan siitä, että minä katsoin väärin.”
Ahahahaha. Päivän parhaat naurut, kiitos.
Melkoista aasimaisuutta!
Tuosta lainaustiskistä muuten, kirjastotädit (anteeksi tämä tädittely, mutta tätejä ne on :D) itse aiheuttaa sitä hämmennystä. Olen monta kertaa seissyt kiltisti odottamassa vuoroani lainaustiskillä, kun täti palauttelee toisella tiskillä kirjoja.
“Tuu tähän vaan niin laitan ne tästä” ja sitten on lainattu palautustiskiltä??? Itse en tieten tahtoen tunge väärälle, mutta kyllä tuo antaa kuvan, että se olisi mahdollista, varsinkin, kun jollakin aasilla on MINÄMINÄMINÄ-kiire ja on nähnyt, että niin voi muutkin tehdä.
Samoin palautuskirjat on erikseen kehotettu jättämään lainaustiskin nurkalle ja niitä oli useita.
Evoluutio on tuonut aikojen saatossa ihmiskunnan jäsenten käytettäväksi sellaisen asian kuin “silmitön väkivalta”. Se on kehittynyt juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen.
Hyvä Polga, mielestäni kyllä jutussa sanottiin, että varausmahdollisuutta tarjottiin, mutta ei kelvannut. Paikkakunnan koko ei käy jutusta ilmi, joten voihan olla, ettei kylässä ole kuin se yksi kirjasto…
Ha ha, loistavin paikkaus ikinä noloon tilanteeseen: “Laskutetaan turhaan siitä, että minä katsoin väärin.”
No ei tietenkään laskuteta. Menempä tästä ravintolaan ja tilaan 40 euron ruuat ja ilmoitan lopuksi että sori, katsoin, että ruuat maksaa 5 euroa. Eihän multa sen takia laskuteta 35 euroa enemmän, koska teidän asiakaspalvelun kuuluu olla hyvää?
Mahtoiko Polgalla sattua vähän lukuvirhettä, kun tälle aasiakkaalle nimenomaan tarjottiin varausmahdollisuutta, mutta ei kelvannut.
Siksi toisekseen, ei nyt ihan joka paikkakunnalta löydy useampaa kirjastoa ja kokeileppa tuollaiselle tuittupäälle ehdottaa toisen paikkakunnan kirjastoa. Juu, vastauksen arvaa: “Mitä?!?! Minä haluan sen kirjan tässä ja nyt ja heti, siksi minä olen tullut tänne!! Huonoa palvelua!! Missä on henkilöstöpäällikkö? Hannu Karpo? Kuluttaja-asiamies?!?!” 
Joo, meikäläinen repeili aika runsaasti tätä lukiessa. “Miten niin lainassa?!” <- Täysi klassikko jo syntyessään. ;D
Nojoo! Kirja - lainassa? EI EI EI EI…
Noista pusseista tuli mieleen, kun joskus muinaisina kirjastotätiaikoinani meillä oli ilonamme muutamia tällaisia asiakkaita, jotka pakkasivat kirjat mahdollisimman märkiin ja likaisiin muovikasseihin ja jättivät ne sitten sellaisenaan palautustiskille, jotta me jouduimme kaivelemaan kirjat pussin uumenista itse ulos. Toivoa vain sopi, että kaikki se limainen lika oli pelkästään vettä ja multaa tms…
Ja kerran eräs kiukkuinen asiakas tuli meille huutamaan, että mistä hän voi tietää kirjojen olevan myöhässä jos kirjasto ei ilmoita hänelle asiasta! Lainattaessa saatu kuitti ei kuulemma kelpaa (”kenellä se muka tallessa pysyy?!”) vaan olisi pitänyt henk.koht. soittaa tai lähettää hänelle kotiin kirje, kun eräpäivä lähestyy. No mikä ettei juu, näinhän se tosiaan toimiikin
“Ja kerran eräs kiukkuinen asiakas tuli meille huutamaan, että mistä hän voi tietää kirjojen olevan myöhässä jos kirjasto ei ilmoita hänelle asiasta! Lainattaessa saatu kuitti ei kuulemma kelpaa (”kenellä se muka tallessa pysyy?!”) vaan olisi pitänyt henk.koht. soittaa tai lähettää hänelle kotiin kirje, kun eräpäivä lähestyy. No mikä ettei juu, näinhän se tosiaan toimiikin :D”
Pääkaupunkiseudun kirjastoissa voi pyytää sähköpostimuistutuksen eräpäivän lähestymisestä. Tosi hyvä systeemi! Onhan ne kuitit toki tallessa, mutta ei niitä välttämättä tule ketseltua.
Minun kotikirjastossani on tosi kivoja kirjastotätejä ja -setiä! Etenkin sedät ovat kivoja, kerran jättivät varausmaksun ottamatta kun olin unohtanut rahat kotiin ja oli naistenpäivä. Juttelivat siinä sitten että olisi pitänyt keksiä tämä juttu aiemmin, nyt on enää puolitoista tuntia aikaa juhlia naistenpäivää näin. Nauratti.
Toisessa melkein-lähikirjastossa oli yhdessä vaiheessa jotakuinkin pelkkiä mustatukkaisia kirjastonhoitajia, ja sekös minua ja kaveriani miellytti teini-iässä.
Anteeksi, pääsi lipsumaan ohi aiheen.
Miten ihmeessä Polga lainaa noin paljon kirjoja, vaikka ei osaa edes lukea?
“Tuleepa tässä mieleen eräs valoisa kertomuskin mukavasta aasiakkaasta, jolla ilmeisesti oli huono päivä. Noh, jälkeenpäin kun häntä näin niin tajusin, että hänellä oli silloin harvinaisen hyvä päivä.”
Ihana päivänpiristys tämä tarina! Hauskasti kerrottu juttu, näitä ennemmin iänikuisten “asiakas kehtasi puhutella myyjää”-valitusvirsien tilalle.
Jos kastunut kirja laitetaan vain takaisin hyllyyn se voi pahimmassa tapauksessa vaikka homehtua. Perusteellinen kuivatuskaan ei riitä, jos lähes upouusi kirja näyttää siltä kuin olisi pyörähdellyt vessanpöntössä.
Mitä taas lainaus- ja palautustiskeihin tulee, ruuhka-aikoina olisi suotavaa käyttää asianmukaisia tiskejä, hiljaisempina aikoina ei ole niin väliä. Tädit kyllä neuvovat, jos menee sormi suuhun. Myös omaa päättelykykyä saa ja kannattaa käyttää.
Seisoin taannapäivänä vieressä, kun tennarit valittivat kirjastontädille:
Siis miten tämä kirja x voi olla lainassa? Meidän pitäis tehdä siitä esitelmä! Se on yliopiston tenttikirjanakin! Ja teillä lainassa! Missään muussakaan kirjastossa ei oo, miten tämä on mahdollista! On tämäkin palvelua!
Niin, on se niin väärin kun kahdessa päivässä ei saa käsiin sitä kirjaa, minkä just nyt tarvis.
Ja sitten k-täti kysäisi, että onko se kirja sitten yliopiston kirjastossa paikalla, jos siellä tenttikirjanakin on, johon tennarit önisivät epämäärisyyksiä, mistä saattoi päätellä, ettei asiaa ollut tsekattu :).
Vastaus tietenkin on, että tietenkin on, ainakin lukusalikappaleena, tietenkin :)!
“Pääkaupunkiseudun kirjastoissa voi pyytää sähköpostimuistutuksen eräpäivän lähestymisestä. Tosi hyvä systeemi! Onhan ne kuitit toki tallessa, mutta ei niitä välttämättä tule ketseltua.”
Juu aika monessa muussakin kirjastossa voi nykyään, mutta mainitsemani tilanne tapahtui sattumoisin aikana, jolloin useimmat eivät olleet edes kuulleet mistään sähköpostista. Silloin kivikaudella (= ysikytluvun alussa) ihmiset joutuivat tosiaan ihan itse huolehtimaan siitä, että pitävät kuittinsa tallessa tai merkkaavat palautuspäivän kalenteriin tai kuka mitäkin konstia nyt käytti…
Niin, tuleehan laskuistakin muistutus paria päivää ennen eräpäivää, totta kai. Eihän niitä muuten muistas maksaa, vai?
Hullu saa olla, muttei tyhmä.
Mun lainaamisen jälkeen on kirjan sivut täynnä sinappia ja ketsuppia, kun yleensä syön makkaraperunoita kun luen. Kertaakaan ei ole korvausvaatimusta tullut.
No vaikkei korvausvaatimusta tulisikaan, niin eiks yhtään hävetä?
Kikuliu: Sietäisi kyllä hävetä tuollaista käytös! Itsekin kirjastossa työskentelevänä tiedän, ettei kirjaston tädeillä ja sedillä ole aikaa selata niitä kirjoja läpi ja tutkia onko niissä sivujen keskellä tahroja. Mikä siis tarkoittaa sitä, että seuraava asiakas saa ikävän yllätyksen kirjaa lukiessaan. Sitä ikävämpi, mitä pidempään kirja on ehtinyt välissä hyllyssä seistä.
Pussiensa kanssa jumittavia asiakkaitahan EI MILLÄÄN voi pyytää siirtymään.
Se on yliopiston tenttikirjanakin! Ja teillä lainassa!
Ilmeisesti eivät ole kovin kauaa jos ollenkaan opiskelleet yliopistossa, jos eivät tajua että yliopiston tenttikirjat ovat usein lainassa paitsi yliopiston, myös muista kirjastoista. Kun ihmiset lukevat siihen tenttiin.
On toki aloja joilla kirjat saa kirjastosta melkein aina, mutta silloin kun on 200 henkilön kurssi ja kirjoja on yliopiston kirjastossa 20, niin kyllä ne kummasti saattaa päätyä lainaan muistakin kirjastoista. Yliopiston kirjastoissa sentään yleensä on käsikirjastokappale.
“Pääkaupunkiseudun kirjastoissa voi pyytää sähköpostimuistutuksen eräpäivän lähestymisestä. Tosi hyvä systeemi! Onhan ne kuitit toki tallessa, mutta ei niitä välttämättä tule ketseltua.”
Voi h”’etti voiko enään ihmiset olla enemmän peukalo keskellä kämmentä,. VIELÄPÄ TÄLLÄ PALSTALLA!!! Jos puhelinlasku tulee postiluukusta niin kyllähän siitäkin pitäis tulla erillinen muistutus et vaan muistais maksaa pois.
Eikö se lainauskuitti ole sitä muistutusta varten ja jos on niin taidokas ihminen ettei osaa laittaa kenkiä oikeisiin jalkoihin ja sitä lainaus lappua vaikka jääkaapin oveen niin kuolkoon pois ja tehköön muille palveluksen.
Anteeks vuodatus mut menee PIKKASEN yli hilseen ja kiehumis pisteen kun über idiootit valittaa tavis idiooteista.
Ippe: Hyvä kun pyysit sentään anteeksi, että toivoit toisen ihmisen kuolevan pois.
Sitä en vain ymmärrä, että miten paperisen muistilapun käyttäminen on jollain tavalla arvokkaampaa kuin sähköisen muistilapun käyttäminen.
“menee PIKKASEN yli hilseen ja kiehumis pisteen kun über idiootit valittaa tavis idiooteista”
Voi elämä.
“Miten niin lainassa??” voi veljet!
Haha, Kiitos!
zebra: “Juu aika monessa muussakin kirjastossa voi nykyään, mutta mainitsemani tilanne tapahtui sattumoisin aikana, jolloin useimmat eivät olleet edes kuulleet mistään sähköpostista.”
Joo, kunhan totesin että nykyään on tällainen systeemi. :>
Ippe, en nyt ihan ymmärtänyt mistä niin tuohduit. Ihmiset käyttävät tietokoneita nykyään hyvin paljon, eikä minusta ole mitenkään kummallista, että eräpäivämuistus voidaan lähettää sähköisenä. Vaikka kuitin lukeminen on hyvin yksinkertaista, aina on niitä, jotka eivät palauta kirjojaan ajoissa, ja niitä, jotka haluaisivat lainata juuri samoja kirjoja. Minusta on vain kätevää että seuraava asiakas voi suuremmalla todennäköisyydellä saada haluamansa kirjan ilman, että sitä tarvitsee tilata toisesta kunnasta, tai että asiakas saisi huomata kirjan olleen lainassa niin pitkään, että edellisen asiakkaan on pitänyt lunastaa se itselleen.
Ei kuulkaa hävetä yhtään!
zebra; mulle tuli ainakin silloin ‘muinoin’ ysikytluvulla pienenkin paikakkunnan kirjastosta laskunomainen läystäke jos kirja oli yli viikon myöhässä… En muista 90-luvun alkupuolta, kun olin niin pieni silloin, ja isomman kaupungin kirjastoa. Sieltä ei kai lähetelleet, kun kirjan sisäkannessa oli se leimattu kortti palautuspäivällä, silloin aikoina ennen kuitteja.
Varmaan marakatti tulikin, kaikille se jälkikäteen tuli
Tässä olikin kyse siitä, että asiakas halusi henkilökohtaisen ilmoituksen juuri *ennen* sitä eräpäivää, jotta hän ehtisi palauttaa kirjat ajoissa eikä tarvitsisi maksella myöhästymismaksuja.
Ainakin omalla kohdallani kirjojen palautuspäivän muistaminen on hieman eri asia kuin laskujen eräpäivän muistaminen. Itse laitan laskut maksuun heti niiden saavuttua. Joko maksan heti, jos varaa on, tai laitan eräpäivänä maksuun. En näe mitään syytä, miksi joka ikisen laskun kanssa pitäisi aina vetkutella juuri eräpäivään saakka. Paitsi jos haluaa itselleen lisäkustannuksia, kun laskunmaksu pääsikin unohtumaan.
Kirja sentään voi olla kuukauden tai pidempäänkin lainassa, niin se saattaa helpommin unohtua. Ja jos kirjoja on useampia, ei niitä välttämättä viitsi viedä heti luettuaan kirjastoon, vaan vie sitten isomman erän kerrallaan. Onneksi on se sähköinen muistutus en lue paljoa…
Ai niin, plusmerkki ei näy. No “Onneksi on se sähköinen muistutus en lue paljoa” po. “Onneksi on se sähköinen muistutus plus en lue paljoa”.
Anteeks vuodatus mut menee PIKKASEN yli hilseen ja kiehumis pisteen kun über idiootit valittaa tavis idiooteista.
Eihän siinä ole mitään anteeksipyydettävää että toivoo muiden ihmisten kuolevan sähköpostimuistutusten tähden, jotka varmaan ovat täysin automatisoituja eikä lähettely vaadi kenenkään työpanosta eikä edes kuluta luonnonvaroja kuten paperiset muistutukset. Kuten olemme oppineet täältä, ihan normaali reaktiohan tuo on, ja huorittelun unohdit kokonaan. Ja tietenkin kannattaa vielä ilmaista tätä mielipidettään yleisellä palstalla, kun se on niin arvokas lisä keskusteluun.
That said, mihin tällä tavis-über-idioottiasteikollasi sijoittuvat yhdyssanaidiootit, tai, kuten varmaan sen kirjoitat, yhdys sana idiootit?
Myyjänen:
Ei teille palautuspäivän unohtelijoille ole tullut mieleen, että kirjan palautuspäivän voi merkitä ylös kalenteriin siitä lainauskuitista? Ai niin, kalenterinkin käyttö tuntuu olevan keskivertoihmiselle liian ylivoimaista, kun sitä ei muista kuitenkaan katsoa. Kirjastotädin syy!
“Tuosta lainaustiskistä muuten, kirjastotädit (anteeksi tämä tädittely, mutta tätejä ne on :D) itse aiheuttaa sitä hämmennystä.”
Ehkä siellä perähikiällä, josta sinä näytät olevan kotoisin, kaikki kirjastotyöntekijät ovat “tätejä” (”:D”), mutta eivät ainakaan täällä Helsingissä. Idiootti.
“Silloin kivikaudella (= ysikytluvun alussa) ihmiset joutuivat tosiaan ihan itse huolehtimaan siitä, että pitävät kuittinsa tallessa tai merkkaavat palautuspäivän kalenteriin tai kuka mitäkin konstia nyt käytti…”
Tässä suhteessa myöhäiskivikautta edeltäneellä varhaiskivikaudella (kultainen 80-luku..) oli asiat paremmin, jokaisen lainatun kirjan mukana tuli kirjakohtainen kortti jolle oli varattuna takakannessa oma lokeronsa ja sinne korttiin oli lainauksen yhteydessä leimattu palautuspäivä. Näistä ajoista tilanne on lähinnä heikentynyt
Täytyypä jakaa tämmönen konsti: kun joskus muinoin luin paljon ja lainasin kirjoja lähes joka viikko, mulla oli seinälle kiinnitetty pahvinpalanen johon liimasin kaikki kirjastokuitit ja neonpunaisella tussilla alleviivasin palautuspäivämäärät. Uusimmat menivät alimmaiseksi, jolloin lähestyvät päivämäärät olivat ylimmäisenä. Jollei diggaa liimasta, niin voi hankkia korkkisen ilmoitustaulun johon nastoilla kiinnittää kuitit.
Myöskin: kuitteja voi käyttää kirjanmerkkeinä, jolloin ne aina ovat läsnä ja niitä tulee katseltua.
Niin. Ennen ei ollut kännyköitäkään, mutta ilman kyllä tultiin toimeen! Ja mitä sitä televisiollakaan tekee - ei joskus 20-luvulla televisiota katsottu ja hauskaa oli. Puhumattakaan nyt tietokoneista ylipäätään, mihin niitä tarvitsee. Ennen vanhaan oli sanakirjat ja kirjeitäkin voitiin kirjoittaa ja lähettää maailman toiselle puolen = sähköposti on maailman turhin keksintö.
Oi, miksi maailma kehittyy?? Ei se saa, mua niin ärsyttää!
Totta, Jyri - siellä ne mummot yhä edelleenkin kommentoi, että “kun teillä ei enää ole kirjojen takana taskuja” Niin ei ole hetkeen tainnut enää olla
Itse heitän kuitit aina samantien roskiin ja käyn viikon välein netissä katsomassa, että koskahan seuraava lainaa erääntyy. Kumma ettei lainausautomaateista (ainakaan täällä) pysty valitsemaan haluaako kuittia vai ei, koska ei niitäkään nykymaailmassa enää mihinkään tarvitse. Säästyisi sitä paperiakin.
*Virn* Kyllä, Polga osaa lukea! Hämmästyttävää, eikö. Jotenkin alkoi vaan ketuttaa, että en niin hirveän täsmällisesti (työaikana, työkoneella, kiitos pomo ,D) juuri tuolloin lukenut koko juttua! Eli jos varausmahdollisuutta on tarjottu tai tarkistusta, löytyykö se mahd. muualta (kun ei käy ilmi, mikä on paikkakunta ja kirjastojen tilanne), kyllä se on todellakin ihme jos kirjastosta (koululaisena käytettiin sanaa LAINASTO) on kirja LAINASSA =D
Yritän käyttää Tsadin kirjastopalveluja mahd. paljon sähköisesti - HelMetistä voi tarkistaa palautuspäivät, tehdä varaukset, jatkaa laina-aikaa ja tehdä melkein mitä tahansa, no joo, ei nyt ihan! Kiitokset kuitenkin Malmin ihanille kirjastotätsyille ja -setsyille - aina on tarvittaessa tullut apua, jos on ollut jotain ongelmaa (lainausautomaatti ei toimi tms.).
voi ihqu teinit sniff… voi pitääkö teille äitin laittaa muistutus aina ennen vuokranmaksun eräpäivää että maksa nyt kulta kiltti.. ettei lennä kadulle..
Hm. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos annetaan “eräpäivät” eli palautuspäivä, mihin ihmeeseen tarvitaan ylimääräisiä muistutuksia?
Toivottavasti muuttuis kirjojen lainaaminen maksulliseksi niin tulis teinipissiksille ja muille tissiposkille realiteetit tutuiksi. Kaikki maksaa. Jos haluaa että joku paapoo hautaan asti että “muista nyt pikku muru tehdä sitä ja tätä” niin palkatkaa piika/renki ittellenne pösilöt.
buuri: Edelleen, mikä siinä on niin vaikeaa?
Miksi paperinen muistilappu - eli kirjastosta saatu kuitti - on jollain tavalla arvokkaampi kuin sähköinen muistilappu - eli kirjaston sähköpostiisi lähettämä eräpäiväkuitti? Esim. minä pärjäisin ihan hyvin myös ilman sitä paperista kuittia.
(Ja samaan liittyen, miksi paperisen kalenterin käyttäminen asioiden “muistamiseen” olisi jotenkin “parempi” kuin sähköisen kalenterin (puhelimessa, verkossa, missä ikinä) käyttäminen? Nostalgiaa? )
Terveisin nimimerkki “Osaan kyllä käyttää molempia vaihtoehtoja, mistä tämä poru?”
Aasiakas: “(Ja samaan liittyen, miksi paperisen kalenterin käyttäminen asioiden “muistamiseen” olisi jotenkin “parempi” kuin sähköisen kalenterin (puhelimessa, verkossa, missä ikinä) käyttäminen? Nostalgiaa? )”
Mitä enemmän tekniikkaa, sen suurempi vaara että tekniikka pettää. Tosin nykyisin itselläni on kalenteritiedot sekä läppärissä että puhelimessa joten todennäköisyys sille että molemmat rikkoutuisivat samanaikaisesti on aika pieni.
Paperikalenterin käytön ajoilta en kuitenkaan muista ainuttakaan kertaa, että Ajastoni olisi esimerkiksi mennyt niin pahasti rikki että koko sen tiedostojärjestelmä olisi pitänyt tyhjentää jotta se alkaisi taas toimia (pyyhekumilla hommia..).
MLi: Jees, heti menin lankaan. Oikeassa olet.
Nämä ovat minullekin, entiselle kirjaston järjestelyapulaiselle, tuttuja tilanteita. Ihmeen paljon asiakkaissa on niitä kirjoitus-, ja lukutaidottomia, jotka eivät osaa lukea kirjaston aukioloaikojakaan!!!
Koska meillä ei tietenkään ole muuta tekemistä kuin palvella asiakkaita (= kirjat kävelevät itsestään hyllylle, uudet kirjat menevät ihan itsestään tietokoneen tietokantaan, tarroittavat itsensä ja “muovituslaitteen” kautta uutuushyllyyn, lehdet kävelevät postista leimattaviksi ja luetteloitaviksi ja sieltä lehtihyllyyn, jne.) niin tottakai asiakkailla on täysi oikeus rynkyttää oviin ja ikkunoihin ja ihmetellä isoon ääneen miksi kirjaston ovet ovat kiinni kun työntekijätkin ovat kerran paikalla - ja heilutella vielä kirjastokorttia varmemmaksi vakuudeksi silmät ja suu ammollaan.
MEIDÄNHÄN PITÄISI OLLA VALMIITA PALVELEMAAN ASIAKKAITA MILLOIN VAAN, VUOROKAUDEN YMPÄRI. AUKIOLOAJATHAN EIVÄT OIKEASTI KOSKE KIRJASTOJA…
Vapaa-ajallaankin - mistä minullakin on kokemusta. Kun kaupassakin tultiin kyselemään jotta tuleekohan se (päivää aiemmin ilmestynyt) uutuuskirja teille milloin? Ja “ovatkohan minun lainani kovastikin myöhässä, kun teidän aukioloaikanne eivät sovi minulle ollenkaan.” ( Meillä on palautusluukkukin ulko-ovessa kirjaston kiinnioloaikana käytössä!)
Ja ammattitaitoinen kirjastotyöntekijä toki löytäisi helposti toistakymmentä tietopuolista kirjaa hyllystä kahdessa minuutissa “kun minulla on nyt kiire!”
ja kaikkien alojen asiantuntijoitahan me olemme ilman muuta - pyydettiinpä minua kerran veroilmoitustakin täyttämään ja sosiaalipalveluja antamaan. Koska asioin kunnassakin työni puolesta, niin siellä asioivien mielestä minun pitäisi tietää ja osata tehdä tarvittaessa heidänkin töitään… Ei auta vaikka sanon olevani kirjaston työntekijä.
Minun pitäisi myös muistaa ulkoa kaikkien kunnan työntekijöiden ja huvittelupaikkojen puhelinnumerot, opastaa luontopoluille ja kuntamme nähtävyyksille, osata sama ainakin viidellä eri kielellä, sekä antaa opastusta ompelu-, ja muihin käsityöoppaiden tekniikoista kädestä pitäen, jne, jne….
Viikonloppuisin kirjastomme ei ole auki, ja kuntamme siivoojilla olikin mielenkiintoisia kertomuksia kaikista koputtelijoista jotka ihmettelivät onko kirjasto sittenkin auki kun siellä on porukkaa. (= siivoojia lattioita vahaamassa!)Että kun nyt olisi aikaa lukea ja lainata, elikkä ovet auki vaan!
Juu, ja tottakai asiakkailla on oikeus pitää lehtilukusalia keskustelufoorumina / kapakkana, jossa saa keskustella kovaäänisesti puhelimessakin (=häiritä toisia) ja nauttia viinaksiakin samalla.
Sekä yrittää pokata “sopivia” heilojakin sekä työntekijöistä että asiakkaista. PALVELUAMMATISSAHAN /TYRKYLLÄ SITÄ VAAN OLLAAN! Eihän sitä nyt saa pienistä suuttua jos nyt pikkuisen takapuoleen taputtaa tai kuppikokoa arvelee!
Jos menin minuutinkaan myöhässä avaamaan ovea niin olinko kusella vai paskalla tai peräti kahvilla kynsiäni lakkaamassa kun olen myöhässä? (Yleensä joku asiakas on soittanut juuri ennen aukeamisaikaa, ja vaatinut palvelua…)
Ja tietysti me olemme muistihirviöitä jotka muistamme ulkoa kaikkien kuntamme yli 2000:n kirjaston asiakkaan lainatkin:
Maanantaiaamuisin, kun palautuksia on kymmeniä kiloja, ja samalla on palveltava asiakkaita on tietysti leikintekoa muistaa juuri sinun palautuksesi ja alkaa kaivamaan niitä valtavan kirjapinon alta “KUN SE YKSI KIRJA JÄIKIN VÄHÄN KESKEN…!” ja se on juuri nyt sieltä kaivettava takaisin - kesken asiakaspalvelutilanteenkin.
ja tietysti se auttaa asiaa kun alkaa ruuhkassa / jonossa huutelemaan ja kommentoimaan “tiskissä” olevan työskentelyä joka on niin hidasta ja taitamatonta. Pitäisihän sitä tietokoneaikana pystyä käsittelemään vaikka useampi asiakas kerrallaan.
Tässä oli vain muutama esimerkki. Mikäpä sen mukavampaa - niille syrjäytyneille / laitapuolenkulkijoillekin, kun on vielä joku heitäkin “huonompi” / vähä-älyisempi / istuskelemalla palkkansa saava / helpommalla pääsevä joka saa oikein palkkaakin työstään!