Haha, repesin lentoemännän vastaukselle Toinen vastausvaihtoehto olisi ollut ”kyllä tiedän ja juuri siksi teidät ohjaankin tuonne halpapaikoille”.

Toivottavasti en ollut eka. En kestäisi sitä pätemisen tarpeesta saamaani tyydytyksen määrää, tai niitä jättimäisiä kunnioituksen aaltoja, joita saisin osakseni muilta kasvottomilta nimimerkeiltä.

Mutta joo. Lentoemännällä oli hoksottimet ja tilannetaju hallussa. Sitä on näin pienenä ja mitättömänä ihmisenä vaikea käsittää miten se oman naaman näkeminen bussin, lehden tai tv:n kyljessä jotenkin automaattisesti oikeuttaa sinut erikoiskohteluun. Tosin yksi suuri syy taitaa olla ne ihmiset jotka tekevät sen erikoiskohtelun mahdolliseksi. Sitä jos jatkuvasti pääsee vip- tiloihin ja jonojen ohi ”statuksensa” ansiosta, niin äkkiäkös moista alkaa pitämään luonnollisena perusoikeutenaan.

Mukavaa että tämä urbaanilegenda elää jälleen! Tämä onkin kerrottu jo niin monesta julkkiksesta ja niin monella eri muuttujalla varustettuna (kanaria, kaukolento, vaikka mutä) että kiitos legendan elvytyksestä!

Legenda elää, mutta siteeksi voi toki olla totuuttakin. Itse olen päässyt nauttimaan Jari Sarasvuon pälätyksestä ja päsmäröinnistä San Franciscon lentokentällä kotilentoa odottaessa. Jari oli tulossa San Diegosta guruaan tapaamasta ja kotiin oli kova kiire, harmi vaan että kädessä oli vain standby-liput. Joku saksalaisperhe sitten pyöräytettiin Lontoon kautta kotiinsa, että Jari seurueineen mahtui koneeseen. Tosin ”ettekö te tiedä kuka minä olen”-korttia ei käytetty, asia oli tullut kaikille suomea osaaville kiusallisen selväksi jo muutenkin…

Onko ”ensimmäinen rivi” jotenkin vähemmän ensimmäinen kuin perinteinen ensimmäinen rivi? Tolkkua lainausmerkkien käyttöön!

Kuten jo aiemmin kommentoitiin, onhan se mukavaa saada luettavakseen näitä kuluneita ja unohdettuja urbaanilegendoja uudessa muodossa. On toisaalta mahdollista, että tarina olisi tottakin. Miksipä joku lentoemo ei olisi ottanut sujuvaa sutkautusta käyttöönsä, kun noita identiteettinsä tunnettuuden kyselijöitä kuitenkin esiintyy.

”lentoemäntä oli hetken hiljaa
”TV-kasvo katsoi jonkin aikaa lentoemäntää hiljaa”

Ei millään pahalla, mutta tuo ”tehdä sitätaitätä hiljaa” -sanonta on aika kulunut tehostekeino ja varsinkaan toisteltuna ei toimi lainkaan niinkuin sen pitäisi

Mites joulukuu pitäis sitten modernisti kuvailla kun joku katsoo toista ja on hiljaa??

Kf, eikö nuo lainausmerkit ole ihan perusteltuja kun kyseessä ei kuitenkaan ollut kaikista riveistä ensimmäinen, vaan vasta turistiluokan ensimmäinen rivi.

Mutta toivottavasti nautit pilkkuseksuaalisuudestasi, antaa kaikkien kukkien kukkia! ;P

Sami, eivät ole

…ne ns. pikkujulkkikset(hieman julkisuutta saaneet, tv:n pikkujulkimot, iltiksessa naamaansa pari kertaa nayttaneet jne, ts. ne jotka eivat ole kansainvalisesti tunnettuja) muuten ovat enimmakseen niita joilla on tarve korostaa sita keita HE ovat ja kuinka HEILLE kuuluu ihan kaikki mita HE haluavat.
Sen sijaan suuremmat starbat, jotka ehka voisivat saavutuksiensa puolesta hieman elvistellakin, pikemminkin koittavat olla incognito, pitaa matalaa profiilia ja kohtelevat ihmisia ystavallisesti.

Vaistoan tässä epäloogisuutta matkustajan puolelta: eikö ole selvää että lentoemäntä koko ajan tiesi, kuka tämä matkustaja on, jos kerran tiesi senkin kertoa, missä tämän paikka on?

Tietysti lentoemäntä olisi vielä voinut pyytää maihinnousukortin, ja lukea nimen siitä: ”jaa, te olette näemmä x.x.”

”eikö ole selvää että lentoemäntä koko ajan tiesi, kuka tämä matkustaja on, jos kerran tiesi senkin kertoa, missä tämän paikka on?”

Taikka jos lentoemäntä tiesi minkä näköiselle tyypille paikka oikeasti kuuluu..

British Airwaysin Etelä-Afrikan lennolta (vuosia sitten) kerrotaan tarinaa, jossa keski-ikäinen valkoinen nainen turistiluokassa ilmoitti, huomattuaan että vieressään olisi musta mies, että: ”Tuon viereen minä en istu! Tehkää jotain!” Ja lentoemo teki. Käytyään vähän kyselemässä (nähtävästi esihenkilöltään) ilmaantui paikalle, ja ilmoitti naiselle: ”Asia on hoidettu.” Sitten lentoemo kääntyi paikallaan istuvan mustan miehen puoleen ja sanoi: ”Olkaa hyvä, seuratkaa minua. Teille on varattu paikka ensimmäisestä luokasta.” Ja kaikki matkustajat (paitsi oletettavasti se nainen) taputtivat käsiään.

Kyllä lentohenkilöstö osaa, siitä heille kiitos. Kerran Blue1:n lennolla takanani oli iso, hirveää meteliä pitävä lapsilauma. Vanhempien rauhoitusyritykset ei riittäneet pitkään. (Yritystä kyllä oli.) Lentoemo tyynesti antoi minulle kuulosuojaimet, pyytämättä.

eikö ole selvää että lentoemäntä koko ajan tiesi, kuka tämä matkustaja on, jos kerran tiesi senkin kertoa, missä tämän paikka on?

En ole lentoemäntä, mutta päädyin kerran lennon myöhästyttyä yöksi kaupunkiin jossa oli tarkoitus vaihtaa lentoa, ja jatkoin matkaa bisnesluokassa. Siellä lentohenkilökunta tuntui tietävän just tasan mitä seurueellemme oli käynyt, jutusteli mukavasti ja kyseli olimmeko ehtineet kiertää nähtävyyksiä ja oliko hotellissa ollut mukavaa. Saattaa olla että lentoemäntä tiesi että sille vikalle riville ei kenelläkään ollut varausta ja kaikki bisnesluokkalaiset olivat paikalla ja sanoi nätisti ”pari riviä taaempana” sen sijaan että olii kailottanut että ”turistiluokkaan siitä, illiteraatti”.

Oami, en minäkään ”tietäisi” ihmistä joka kysyy ”etkö tiedä kuka minä olen?”. Vaikka olisi maan ykköstelkkupersoonallisuus, leikkisin kyllä tyhmää ihan vaan sen takia.

Sussu: vahinkohan oli tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun lentoemäntä paljasti tietävänsä, missä matkustajan paikka on.

Muuten kyllä tyhmän leikkiminen on ihan toimiva idea.

Jaksan aina hämmästellä sitä kuinka monta äidinkielen opettajaa tänne aina hairahtaa eksymään käsittelemään näitä tekstejä kuin esseitä… voitaisiin vaikka alkaa kokoustamaan tästä asiasta ja tekemään muutosehdotuksia että saadaan hiottua täydellisiä tekstejä. Esitän että kahdeksannelta riviltä alkava lause ”Paikkani oli turistiluokan “ensimmäinen rivi” eli edessäni oli bisnesluokan “viimeinen rivi”.” Muutetaan muotoon ”Paikkani oli turistiluokan ensimmäinenllä rivillä, joten edessäni oli bisnesluokan viimeinen rivi.” Löytyykö kaksi kannattajaa? Jos löytyy niin siirretään muutos pöytäkirjaan. Hienoa, olemmekin jo edenneet kokousaikataulussa hieman nopeammassa tahdissa, joten voimme pitää tässä välissä pienen pilkunhinkutustauon… Pidämme sen hiljaa. Hinkuttakaa hiljaa.

*hinkuti*

Jeps joo, haluaisin huomauttaa kirjoitusvirheestä esimerkkilauseessasi. Eli siis ”ensimmäisellä” ei ”ensimmäinenllä”.

Oli ihan pakko…

Sussu: vahinkohan oli tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun lentoemäntä paljasti tietävänsä, missä matkustajan paikka on.

Edelleen pysyn kannassani että on täysin mahdollista että lentoemäntä hienotunteisesti ohjasi matkustajaa turistiluokkaan eikä viitsinyt kailottaa että kun matkustajalla ei ole rahaa maksaa itselleen bisnesluokan paikkaa, niin ei sellaista pelkällä tärkeilyllä saa.

Jeps joo, älä nyt viitsi liiotella

Hauska juttu. Tosin minäkin olen lukenut sen vanhan vitsin, jossa emäntä tosiaan kuulutti: ”Matkustaja paikalla XX ei tiedä kuka on. Jos joku tietää, voisitteko tulla kertomaan.”

Eipä sen lentoemännän tarvinnut mitenkään tuntea tätä kyseistä leidiä. Riittää, että laskee bisnesluokan matkustajat ja toteaa, että bisneksessä on yksi ylimääräinen pää.

Matkustajainfolistalta näkee vapaana olevat paikat ja ylimääräinen henkilö löytyy näin helposti jos muut istuvat omilla paikoillaan.

Tai jos bisnesluokan matkustajalistalla on vain miesten nimiä, syyllinen selviää näinkin.

Ps. Onnittelut pilkunviilarikerholle. Virkistävää luettavaa.

Tämä kohtaus oli ruotsalaisessa lentoemännästä kertovassa elokuvassa Nina Frisk, jossa pikkujulkkis oli Arja Saijonmaa. TJEU.

Mun käsittääkseni lentoemot tietää aika hyvin, mitkä bisnesluokan paikat on buukattu ja mitkä ei, ja kuinka monta tyyppiä siihen luokkaan on tulossa. Eli ei sen ole tosiaan tarvinnut tietää, kuka se väärällä paikalla istuva heebio on, vain sen, ettei sen kuulunut olla siinä.

Hyvät huomautukset putkipirkolta ja utaleelta.

Ehkä yksi toimintamalli olisi ollut pyytää maihinnousukorttia ja näyttää siitä rouvalle oikea paikka. (Olisihan kyseessä voinut olla bisnesmatkustaja joka oli vahingossa väärällä paikalla.) ”Ettekö tiedä kuka olen” -kysymys olisi tämän jälkeen varmaan seurannut yhtä hyvin kuin muutenkin seurasi, mutta siihen olisi voinut vastata kortin avulla ”Tietysti, tässähän se lukee”.

Mutta ihan hyvä näinkin.

Uskomatonta, miten monella on vaikeuksia sisäistää sitä, että hänelle on varattu tietty paikka, eikä hän voi enää matkustamossa valita paikkaansa vapaasti. Ja yhtä uskomatonta on se, kuinka vaikea joillekin on tulkita sitä kohtalaisen yksinkertaista rivi/istuin-koodausta, jolla paikat on merkitty. Vänkääjiä olen nähnyt useasti, tyyliin ”mutta minä haluan istua tässä”, kun omalta paikalta ei näe kunnolla ulos. Tai sitten nämä, jotka istahtavat paikalle 23G, kun kuka tahansa lukutaitoinen näkisi, että oikea paikka on 33G. Toki paikkoja voidaan henkilökunnan luvalla järjestellä, olen itsekin useasti osallistunut paikanvaihtotalkoisiin, joissa pariskunta/perhe on järjestetty istumaan vierekkäin, ei siinä mitään. Varsinkaan lyhyehköillä, esimerkiksi Euroopan sisäisillä lennoilla sillä nyt ei ole paljoa merkitystä, missä istuu. Tämän alkuperäisen tarinan lennolla istuinpaikalla ei luulisi olevan mitään maailman väliä, kunhan paikka löytyy. Lento ei kuitenkaan kestä pidempään kuin keskiverto työmatka autolla pääkaupunkiseudulla.

Minusta vielä uskomattomampaa on että täällä keskustellaan noin todistetun fiktiivisestä tapahtumasta niin kuin se olisi oikeasti tapahtunut, ja arvaillaan matkustajan ja lentoemon motiiveja ja tietämystä. Taru on kuitenkin tällä kerralla totuutta ihmeellisempää.

Vakkari, kaikki kommentoijat eivät varmaankaan lue kaikkia edeltäviä kommentteja, ja monet eivät varmaan niistä yhtäkään. Kommentit kun usein koskevat sitä alkuperäistä kirjoitusta eivätkä siitä käytyä keskustelua. Joten se siitä uskomattomuudesta.

”eikö ole selvää että lentoemäntä koko ajan tiesi, kuka tämä matkustaja on, jos kerran tiesi senkin kertoa, missä tämän paikka on?”

Tiesi tietenkin mikä kyseisen henkilön nimi on, mutta ei se vielä tarkoita että tunnistaa jonkun ‘julkkikseksi’. En minä ainakaan tunnistaisi esim. yhtäkään Big Brotherin henkilöä vaikka kuinka kovaa huutaisivat nimeään päin naamaa.

”Ja kaikki matkustajat (paitsi oletettavasti se nainen) taputtivat käsiään.”

Jos olisit edes kerran ollut lentokoneessa, tietäisit että puhe ei todellakaan kuulu noin hyvin siellä. Jos lentoemo jotain sanoo yhdelle matkustajalle, niin se kuuluu korkeintaan suoraan edessä ja takana oleville riveille. Koko kone ei todellakaan taputa, koska heistä suurinpiirtein 3-5 ihmistä olisi tuon edes kuullut.

Muutenkin tämä aasiakas.net on muuttunut urbaanilegendojen ja suoranaisesti keksittyjen tarinoiden pesäksi. Paska homma.

Toiveajattelua?: Varsinainen mission impossible vasta alkaakin lennoilla, joissa on free seating, eli matkustajilla ei ole boardareissa niitä merkittyjä paikkoja… Piti kerran siirtää matkustajia, kun viimeisenä tuli sisään isukki, jolla sylivauva ja itkuinen leikki-ikäinen mukanaan. Yritin erästä rouvaa kohteliaasti pyytää vaihtamaan paikkaa, että saisin isukin lastensa kanssa vierekkäisille paikoille. Vastaus? ”En aio TODELLAKAAN vaihtaa paikkaa, minun on nähtävä ikkunasta HERVANTA!!” Jaba daba duu!

Onneksi hänen takanaan istunut ystävällinen pukuherra tarjoutui siirtymään. Toiseksi onneksi lapsukaiset karjuivat kurkku suorana puoli matkaa tämän Hervantamuijan selän takana…

”Piti kerran siirtää matkustajia, kun viimeisenä tuli sisään isukki, jolla sylivauva ja itkuinen leikki-ikäinen mukanaan. Yritin erästä rouvaa kohteliaasti pyytää vaihtamaan paikkaa, että saisin isukin lastensa kanssa vierekkäisille paikoille.”

Jos tämä isukki olisi oikeasti halunnut kersojensa kanssa vierekkäisille paikoille, niin kaipa hän olisi ymmärtänyt lentoa varatessaan maksaa priority boardingista? Tai edes yrittää ängetä itsensä koneeseen jossain muussa vaiheessa kuin viimeisenä? Hohhoijaa jos penskojen kanssa matkustavien pölvästien takia pitää viime minuutilla alkaa tekemään uudelleenjärjestelyjä, kun pölvästi ei ole tajunnut itse järjestää omia asioitaan etukäteen.

Niin ja eiköhän siitä kakaroiden karjumisesta kärsinyt lähes koko kone yhtä paljon kuin tämä Hervantamuija, eli enpä nyt tiedä kenen ”onni” tämäkin taas oli

”lentoa varatessaan maksaa priority boardingista”

Enpä ole moisesta kuullutkaan…? Ihan ilmainen palveluhan tuo on tietääkseni, jos siihen vain on mahdollisuus. Tosin en työskentele lipunmyynnissä, asiaan vihkiytyneet korjatkoon.

”Tai edes yrittää ängetä itsensä koneeseen jossain muussa vaiheessa kuin viimeisenä?”

Joskus käy niinkin, että matkustajat kuljetetaan bussilla koneelle ja koneeseen saapuminen käy ns. kyynärpäätaktiikalla ja kahden pienen lapsen kanssa kyynärpäät ovat jo käytössä tärkeämpiin asioihin, kuin etusijalla koneeseen punkeamiseen.

Yritän toki mahdollisuuksien mukaan saada lapsiperheet ensin koneeseen, mutta hankalaahan tuo tuppaa olemaan huutaa kymmenien ihmisten yli jo valmiiksi meluisassa paikassa, kuten lentokentällä. Voin jopa varata muutaman rivin valmiiksi, jos minulla on varmaa tietoa, että lapsiperheitä on tulossa. (Tosin lähes poikkeuksetta varattu-laput heitetään lattialle ja ko. riveillä istuu täysin joku muu kuin se lapsiperhe ja palaamme taas alkutilanteesen.)

Vielä kertaakaan en muuten ole nähnyt sellaista, että jo bussissa kanssamatkustajat huomaisivat lapsiaan hiki päässä ronttaavan äitylin tai isukin ja ystävällisesti tarjoutuisivat päästämään hänet edelleen!

”penskojen kanssa matkustavien pölvästien takia”

Eiköhän tässä ole samassa veneessä (tai koneessa) ne penskojen kanssa matkustavat pölvästit sekä ne suvaitsemattomat urpot, jotka luulevat joka paikassa olevansa se yksi-ainut-minä-itse-oma-napa-vain-minulle-minä-ensin.

Ja tämähän oli todellakin vanha urbaanilegenda. Syö aika pahasti sivuston uskottavuutta.

Kuitenki oli Linda Lampenius

Kuten joku jo mainitsikin tuolla aiemmin, tämä kohtaus on suoraan (no, hiukan muunneltuna) ruotsalaisesta elokuvasta Nina Frisk (v.2008) joka kertoo lentoemännästä ja juuri pari päivää sitten esitettiin FST5:llä. Leffassa aasiakasta näytteli Arja Saijonmaa. Ihan hauska tarina joo, mutta tämä sivusto on kyllä tarkoitettu OIKEASTI tapahtuneilla aasiakkuuksille.

”Vielä kertaakaan en muuten ole nähnyt sellaista, että jo bussissa kanssamatkustajat huomaisivat lapsiaan hiki päässä ronttaavan äitylin tai isukin ja ystävällisesti tarjoutuisivat päästämään hänet edelleen!”

Itseasiassa en ole minäkään. Nykyään toisin bussikuskit tekevät niin, että avaavat ensin vain etuoven ja päästävät lapsiperheet ja UMit (yksin matkustavat lapset)ennen muita. Silloinkin näkyy bussin ikkunasta vihaisten liikemiesten (kokovartalomulkkujen) ilmeitä

Vahvasti offtopicin puolelle menee, mutta ihmettelenpä silti, mikä vitsi siinä on, että pyritään telkeämään juuri lapsiperheet ensimmäisenä koneeseen? Ei se penkissä istuminen paikallaan (ahtaassa) ole mitenkään miellyttävää lapsille, ja välitön reaktio tekee kyllä muidenkin matkustajien matkasta melko rasittavan.

Eikö olisi parempi järkätä lapsille perheineen joku lapsille kiinnostavampi odottelupaikka sinne terminaalin lähtöportin lähelle, kantaa lapset vimppana koneeseen ja tarjoilla jotain syötävää pian tämän jälkeen. Luulisi esimerkiksi pallomeressä vietetyn ajan jälkeen maistuvan.

Täten siis se kurkku suorana kiljuminen, penkkien potkiminen ja lentokoneen käytävillä poukkoilu olisi mukavasti minimoitu. Varsinkin, jos vielä sattuu pikkuväkeä syönnin päälle unettamaan.