Kaalikääryleitä saatava!
Viikonloppuisin työnkuvaani myyjänä kuului myös toisinaan leipäosaston hoitaminen. Leipäosastoa hoitaessa töihin kuului myös leivän paistaminen. Paistopiste sijaitsi lähellä palvelutiskiä, josta arkipäivisin myytiin liha- ja kalatuotteita. Leivät kuljetettiin paistopisteestä myytäväksi erilliselle pöydälle, joten paistopisteessä oleskelin ainoastaan paistaessani leipiä.
Sattuipa kerran, että olin eräänä sunnuntaina päivällä paistamassa täydennystä aamun paistoihin. Seisoin paistopisteessä uunin ääressä, kun vanhempi pariskunta ilmestyi paikalle. Palvelutiski vieressäni oli tyhjä, koska kyseisen tiskin tuotteita myytiin siis vain arkipäivisin. Pariskunta kysyy: “Eikö palvelutiski olekaan tänään auki?”, jolloin selitin, että tiski palvelee vain arkipäivisin, eli jälleen huomenna. Pariskunta alkoi kertomaan minulle, että nyt täytyisi saada kaalikääryleitä, he ovat niitä ennenkin palvelutiskistä ostaneet. Pahoittelin tilannetta ja kerroin jälleen, että palvelutiski palvelee taas huomisesta alkaen.
Tämä ei jostain syystä mennyt perille, vaan seuraavaksi he pyysivät minua menemään hakemaan palvelutiskin kylmävarastosta heille kaalikääryleitä. Totesin tähän, että valitettavasti en voi sitä tehdä, koska palvelutiskillä on oma henkilökuntansa, enkä työskentele palvelutiskillä.
Pariskunta alkoi yhtäkkiä hiiltyä ja vaatia paikalle elintarvikeosaston johtajaa. Kerroin ystävällisesti, että kyseinen henkilö ei ole tänään tavattavissa, ja että hänkin on paikalla jälleen huomenna. Tämä(kään) ei ilmeisesti mennyt täysin perille, vaan he jatkoivat tivaamistaan. Elintarvikeosaston johtaja tulisi nyt heti saada paikalle, koska hän aina palvelee heitä niin hyvin ja kaalikääryleitä olisi nyt saatava, koska heille on tulossa tärkeitä vieraita kaukaa. Pahoittelin tilannetta miettien samalla, että palveluahan se tämäkin on, yhtä hyvinhän voisin olla kertomatta heille palvelutiskin toiminnasta tai elintarvikkeen johtajan työajoista ja toisaalta tähänkin tilanteeseen olisi voinut varautua vierailemalla palvelutiskillä perjantaina, jolloin se oli myöskin auki. Viimein pariskunta tajusi, etteivät he saa haluamiaan kaalikääryleitä ja jatkoivat tuhisten matkaansa.
Heidän lähdettyään tajusin, että olisin tietysti voinut ohjeistaa heitä ottamaan mukaansa jauhelihaa lihaosastolta ja sen jälkeen kaalia vihannesosastolta ja valmistamaan herkullisia kaalikääryleitä itse, mutta sehän nyt olisi varmasti katkaissut kamelin selän.
T:Jopo
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Oi, sinä sulo kohtuuttomuus.
Ja näitä sitten palvellaan hymyssä suin. Ei mikään ihme, että jokaiseen asiakkaaseen suhtautuu vähän varauksella, kun ikinä ei tiedä, kenen valepuku paljastaa täyden aasin.
Ei sitten voinu näiden “tärkeiden vieraiden” tuloon valmistautua yhtään aikaisemmin! Kaikki on saatava heti ja nyt, koska HE sitä tarvitsevat!
Jep, ja siihen vielä pisteenä IIn päälle, se palvelu ei kuitenkaan saa aasien mielestä koskaan maksaa mitään… Heti kaikki mulle ja nyt, mileuiten ilmaiseksi asenteellahan sitä maailmaa pyöritellään oman navan ympäri…
Jäipä taas mukavasti p*skan maku suuhun MOLEMMILLE osapuolille. Mitä se olisi ollut sinulta pois, jos olisit palvellut asiakkaat hyvin ja hakenut niitä kaalikääryleitä sieltä takahuoneesta? Ihan varmasti olisit osannut, vaikkei se sinun aluettasi ollutkaan.
Luuletko että palvelustiskin mentyä kiinni perjantaina,
osastonhoitaja jemmaa jonnekin myymättä jäänneet jämät?
Sitten iloisesti maanantai aamuna kaivellaan kylmiöstä esiin viimeviikkoiset tuotteet ja asetellaan ne myyntiin.
Voi Luoja…..
Kyllähän hyvän asiakaspalvelijan pitäisi tarvittaessa pystyä muuttumaan kaalikääryleeksi. Onhan se kyllä aika tylyä kaupalta, että jemmataan tavara piiloon varastoihin asiakkailta, että sitä saa vain kysymällä
Mikäli kaalikääryleitä ei ollut, niin myyjä olisi voinut sanoa sen. Asia olisi ollut sillä selvä. Nyt hän vetosi siihen, että hän ei voi hakea kääryleitä, koska palvelutiskillä on oma henkilökuntansa, eikä hän työskentele siellä. Jos kaalikääryleitä jää myymättä perjantaina ja jos viimeinen käyttöpäivä ei ole ihan heti, niin kyllä kai ne maanantaina myyntiin laitetaan eikä jätteeseen.
Pointti lienee siinä, että a) kaalikääryleitä ei todellakaan haudota “kaiken varalta”, vaan jos niitä sattuu jäämään, ne pakataan ja pistetään valmisruokahyllyyn tms. myyntiin b) Useimmissa kaupoissa EI SAA mennä kaiveleen toisen osaston varastoja, et silleen… Eikä se myyjä todellakaan voi edes tietää missä päin niitä kääryleitä on jos on. Ja jos menee tekeen sen virheen että koittaa parhaansa ja etsii, seuraava asiakas vaatiikin sinut jo hevi osastolle tai vaatepuolelle palvelemaan, eli omat hommat jää tekemättä jos hyppii osastolta osastolle…
Jos Jopo oli vaikka yksin, eikä tiennyt missä niitä kääryleitä säilytetään? Aina ihmisten pitää vääntää joka ikinen pikku mahdollisuus esille, jossa työtään tekevä henkilö on väärässä… Asiakkaassahan ei luonnollisesti ollut taaskaan mitään vikaa, niinkö?
Normaali tilanne yllä kuvatusta:
A: Anteeksi nyt ois paniikki, ei teillä olis eiliseltä kaalikääryleitä kun on vieraita tulossa
Aspa: Ei ikävä kyllä, palvelutiski on kiinni.
A: No voi harmi, kiitos kuitenkin.
Jatkona ehkä tiedustelua, mistä niitä voisi löytyä tai miten niitä tehdään itse.. tiiättekö? Normaalia kanssakäymistä.
“kaalikääryleitä olisi nyt saatava, koska heille on tulossa tärkeitä vieraita kaukaa.”
Eivät kyllä tainneet kovin tärkeitä vieraita olla, jos niille haluttiin tarjota KAALIKÄÄRYLEITÄ
Eniten mua hämmästyttää jutussa se, että vanhempi pariskunta (tai siis se nainen - vanhemmat miehet kai harvemmin osaavat perunoitakaan keittää) on niin uusavuton, ettei edes kaalikääryleiden teko onnistu. Ymmärtäisi jos parikymppinen ei osaa, mutta mitenköhän tämäkin pariskunta selvisi elämässä silloin wanhoina hyvinä aikoina, kun kaikkea ei vielä saanut silmänräpäyksessä kaupan tiskiltä?
Kaalikääryleet ON muute usein kädenväännön kohteena: koska ovat liian uuden reseptin mukaan, koska taas muuten vaan väärän valmistajan, halutaan uudemmasta paketista (1 kappale, tietysti!), jos niitä ei ole, niin päätä vaaditaan vadille, jos niitä on, ja ne on ihan uudesta paketista, niin tottakai minä valehtelen ja jossain kätkössä on VIELÄ uudempi paketti… ihmiset menee ihan sekasin kaalikääryleistä. =/
Olisikohan vaan voinut heti sanoa asiakkaille, että ne on myyty loppuun (oli sitten todellisuudessa myyty tai ei) ja että uusi erä tulee vasta maanantaina. Olisin itse saattanut jopa käydä muodon vuoksi tarkistamassa “takahuoneessa” että onko niitä jäänyt ja olisin sitten sanonut, että valitettavasti oli loppu. Aasiakkaille on turha selittää eri myyjien vastuualueita jne.
Onhan kaupoissa joskus niitä kääryleitä valmiiksi pakattuna einestiskissäkin, mutta ilmeisesti tässä kaupassa ei ollut, koska niitä ainakin myyjän olisi pitänyt ehdottaa.
Kaikenlaisia kieroja/fiksuja vastausmahdollisuuksia sitä ehdotellaan, mutta tuskinpa työntekijä olettaa kaikkien vastaantulevien asiakkaiden olevan niin typeriä, että heille täytyy valehdella. Kun yleensä se yksinkertaisen totuuden kertominen riittää vastaukseksi, mistäs sen tietää milloin paikalle pölähtääkin sellainen asiakas, jolla ei vaan mene kaaliin.
No tottakai täälläkin ketjussa joku sankari ehti sitten taas kommentoida että siinä taas myyjä omaa laiskuuttaan/tyhmyyttään jätti asiakkaita palvelematta.
Jälleen kerran on aivan turha kommentoida asioita, jos ei oikeasti ole ollut siellä töissä. Palvelutiskit on ihan oma osastonsa esim. paistopisteistä ja sinne ei siis TODELLAKAAN mennä joltain muulta osastolta kaivelemaan jotain tavaroita.
Ne kaalikääryleet olisi pitänyt sitten pakata ja punnita ja huom! Niiden kaalikääryleiden pakkaaminenkin on oma taitolajinsa, jos sinne menee joku ulkopuolinen sörkkimään, niin en usko että aasiakaskaan olis loppujen lopuks niin iloinen ja tyytyväinen.
Siis kuullun ymmärtäminen kaipaa harjoitusta usein ihmisillä. Tosin aika usein helposti törmää vaan siihen asenteeseen että sitä intetään niin kauan kunnes taivaasta tippuu asiakkaan haluama tuote tai sitten myyjä itse vaikka hakee sen kilpailevasta kaupasta tai jotain…
“Siis kuullun ymmärtäminen kaipaa harjoitusta usein ihmisillä.” Myös luetun ymmärtäminen on näköjään usein vaikeaa.
1. En sanonut myyjää tyhmäksi tai laiskaksi.
2. “Jälleen kerran on aivan turha kommentoida asioita, jos ei oikeasti ole ollut siellä töissä.” Olitko sinä siellä töissä, kun kerran kommentoit? Tai muut kirjoittajan kanssa samaa mieltä olleet?
3. “…sinne ei siis TODELLAKAAN mennä joltain muulta osastolta kaivelemaan…” Kaupassa, jossa minä olen töissä TODELLAKIN mennään hakemaan toisen osaston tuotteita, jos siellä ei henkilökuntaa juuri sillä hetkellä ole. Se on jopa suositeltavaa.
4. “Kaalikääryleiden pakkaaminen on oma taitolajinsa” Ihan totta, tämän täytyy olla vitsi. Eiköhän jokainen pienelläkin maalaisjärjellä varustettu myyjä osaisi sen tehdä.
5. “vanhempi pariskunta on niin uusavuton, ettei edes kaalikääryleiden teko onnistu”. Minä en löydä mistään kohtaa, jossa sanottaisiin, että asiakkaat eivät osaisi itse tehdä kääryleitä. Kyllä kai kaupasta saa ostaa tuotteita, vaikka niitä osaisi tehdä itsekin?
6. “Eikä se myyjä todellakaan voi edes tietää missä päin niitä kääryleitä on” Miksei voi?
7. “Asiakkaassahan ei luonnollisesti ollut taaskaan mitään vikaa, niinkö?” Näinkään en ole sanonut. Asiakkaissa todellakin oli vikaa, koska he eivät tyytyneet ensimmäiseen vastaukseen ja alkoivat hiiltyä ja vaatia esimiestä paikalle. Heidän ensimmäinen virheensä oli kysyä niitä kaalikääryleitä, vaikka näkivät, että palvelutiski oli kiinni.
8. “Ei mikään ihme, että jokaiseen asiakkaaseen suhtautuu vähän varauksella” Hienoa! Juuri tällaista palveluasennetta me Suomessa kaivataankin!
9. “Eivät kyllä tainneet kovin tärkeitä vieraita olla, jos niille haluttiin tarjota KAALIKÄÄRYLEITÄ ” Voi helvetti soikoon! Mistä me voimme tietää HEILLE tärkeiden vieraiden lempiruuat? Oma lapsikin saattaa olla “tärkeä vieras”, jos vaikka harvoin pääsee käymään.
5: En minäkään löydä mistään kohtaa, jossa väitettäisiin, ettei kaupasta saa ostaa tuotteita vaikka niitä osaisi itsekin tehdä. Mitenköhän oli oman luetun ymmärtämisesi laita? Löydän kylläkin tarinan, jossa pariskunta vaatimalla vaatii saada ostaa tuotetta osastolta joka on kiinni, ja suorastaan hiiltyy kun se ei sitten onnistukaan. Voisi kuvitella, että normaali ihminen tässä tilanteessa tekisi kääryleensä itse, jos kyvyt siihen riittävät (tai ostaisi tilalle muuta ruokaa).
Ja mitä valituskohtaasi nro 9 tulee, niin koitahan bubblebee kaivaa se huumorintajusi esiin sieltä jostain, minne nyt oletkin sen piilottanut. Elämäsi helpottuu kummasti
zebra, missään ei onneksi sanotakaan, ettei kaupasta saa ostaa, jos ei osaa itse tehdä. Heitin vain kysymyksen ilmaan, koska otit esille asiakkaiden uusavuttomuuden.
Joskus ei voi vaan tietää, mikä täällä on huumoria ja mikä tosissaan sanottua. Huumorintaju muuten voi pelastaa monesti vaikeissa asiakaspalvelutilanteissakin. Kannattaa kokeilla. Tulee niitä höyryjä vähempi tännekin. (Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö tämä olisi oikein hyvä sivusto aspojen kokemuksille ääliöasiakkaista, mutta jotkut konfliktit olisi oikeasti vältetty aspan ja asiakkaan huumorintajulla.)
Reseptivihko.netissä on hyvät kaalikääryleohjeet. Tekisköhän viikonlopuksi….? En oo ikinä ennen tehnyt, vaikken kakskymmpinen enää olekaan.
Mitä väärää olisi ollut valehtelussa, että kääryleet loppu, sorry miten ikävää??
Jos tämän liikkeen byrokratia estää toisen työntekijän alueelle menon, on valkoinen valhe paikallaan.
oot kyllä niin s..tanan tyhmä ettei tosikaan. Jokaisen asiakkaan mielitekoko pitää toteuttaa säännöistä piittaamatta? Jossain isossa marketissa jokaisella tosiaan ON oma toimenkuva eikä toisten hommia sörkitä. Ja jos kerran palvelutiski ei ole sunnuntaisin toiminnassa, se ei ole. SIMPLE.