Kaikki taas myyjän syytä…
Tapahtuipa tässä männä päivänä…
Liikkeeseen tulee äiti kahden pienen tyttönsä kanssa. Toisella tytöistä on mukana pieni lelu. Noh, kaikki sujuu mainiosti, lapset käyttäytyvät hyvin ja äiti on tyytyväinen löydettyään itselleen ja mukuloilleen uudet popot. He poistuvat iloisina. Ehkä n. 10 min kuluttua he tulevat takaisin kun pikkutyttö on jättänyt lelunsa meille. Autan tietenkin etsimään kun ei ole muita asiakkaita palveltavana. Lelua ei kuitenkaan löydy ja tyttö on aivan murheen murtama. Sanon asiakkaalle että jos sattuu lelua näkymään niin pistän sen talteen, että voivat sitten ensi kerralla kysellä.
No mutta jopas! Yhtäkkiä alkaa nainen huutamaan ihan kurkku suorana että on minun syytäni kun lelu on hävinnyt ja pieni itkee ja on surkea palvelu ja perästä kuuluu!!! Hivenen hölmistyneenä seuraan kun nainen retuuttaa mukulansa ulos vihaisena. Aivan, minun tehtävänäni on olla lapsenvahtina ja seurata mitä ne kakarat tekevät ja minne tunkevat romunsa. Siitähän minulle maksetaan.
Lelu löytyi sitten tänään. Lensi komeassa kaaressa ensimmäiseen kuralammikkoon ulos. Otti kyllä niin päähän.
T:Jenska
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Et varmaan nakannut sitä ulos. Ajatuksissasi ehkä.
Toivottavasti ulosnakkaus tapahtui ihan vaan ajatuksissasi, en nimittäin toivoisi viattoman lapsen menettävän mahdollisesti rakasta leluaan koska äitinsä on …tumainen aasi.
Toivottavasti tuo nakkaus oli pelkkä vitsi tms…
Jos todella kostit pienelle lapselle hänen äitinsä sanomiset, niin kannattaisi vakavasti miettiä, kuka tuossa se varsinainen emäaasi olikaan…
Itse ainakin mieluummin ottaisin äidikseni sellaisen, joka etsii käsiinsä rakkaan leluni ja uskaltaa motkottaa asiakaspalvelijoille, kuin sellaisen joka käskee lapsensa aikuistua mahdollisimman pian koska ei halua nolata itseänsä asiakaspalvelijoiden silmissä.
Äiti ehkä toimi asiattomasti, mutta jos tosaain nakkasit sen lelun lihalle(?), et ole yhtään k.o. aasiakasta parempi.
Oletpas idiootti
Minä taas en haluaisi äidikseni ihmistä, joka käyttäytyy asiattomasti ja epäreilusti. (vrt. jonkun äidin lapsen kommentti.)
Lapsiparka
Joo eihän se lapsen vika ole jos äitinsä on kyvytön kohtelemaan kanssaihmisiään asiallisesti. Mutta itsekin myyjänä ymmärrän ihan täysin työntekijän fiilikset, enkä aio jeesustella itkun nyyhkyä ilkeän myyjän tekoa. Asiakas tässä oli se joka sai aikaan koko touhun ja jos myyjältä menee kuppi nurin niin muistaakseni ihmisiä sitä me myyjätkin ollaan, myös silloinkin kun olemme töissä.
Ettekö tosiaan ymmärrä, että kun Minä olen Lapseni kanssa liikkeellä, niin kyllä kaikkien kanssaihmisten, myös aasikaspalvelijoiden tulee valjastaa kaikki voimat Lapseni kadonneen lelun löytämiseksi. Koska on kyseessä Minun Lapseni, on minulla täysi oikeus vaikka hysteeriseenkin reaktioon !
Voi hyvä ihme mitä juttua taas
Se lapsi tuskin muistaa tätä elintärkeää leluaan enää seuraavalla viikolla, joten ihan turhaan te täällä itkette lelunsa menettäneen lapsiparan puolesta. Sitäpaitsi äiti luultavasti käveli suoraan lähimpään lelukauppaan ostamaan kakaralleen uudet lelut, koska ei jaksanut kuunnella kullannuppunsa rääkymistä.
Roskiin/kuralammikkoon olisi lelu lentänyt minultakin. Pöljistä vanhemmista valitettavasti kärsii koko perhe, näin se vaan on…
Äläpäs zebra nyt, lapsilla on yllättävän hyvä muisti pienienkin asioiden suhteen!
Näinpä… Zebra, mun pojalla on viimeiset 3v ollut yksi lelu yli muiden. Se joutui jokin aika sitten hukkaan ja sinä aikana tuli kyllä nukuttua meidän kodissa melko huonosti. Uusi samanlainen ei kelvannut, ei liioin mikään muu lelu. Jälkeennäkemisen riemu oli suunnaton
Tässä eivät ole oikein asiakas ja myyjä kohdanneet.
Molemmissa vikaa. Vanhempana ymmärrän äidin reaktion. Te, ketkä väitätte ettei lapsi muista tai luulee ongelman ratkevan, kun uusi lelu ostetaan tilalle -> olette väärässä ja teillä ei ole lapsia, koska yritätte väittää tällaista.
Kyseessä voi olla juuri *se* lelu, minkä kanssa uni tulee ja minkä kanssa kuljetaan. En rupea nyt psykologiaa tässä luennoimaan, mutta lapsille pitäisikin antaa yksi erityinen tavara, joka on hyväksi kehitykselle. Lapset ovat viisaita, tuskin sinäkään taloussuklaa-levyn hyväksyt Fazerin sinisen tilalle?
Myyjää kyllä ymmärrän, mutta todelliset pisteet olisit voinut asiakkaalta ottaa sanomalla esim “Todella ikävää, ettei lelu löytynyt. Jos teille sopii, voin ottaa teidän yhteystiedot, puhelinnumeron niin soitan teille, jos löydän sen lelun”.
Näin se oikea asiakaspalvelu toimii. Myyjä voisi miettiä asennettaan, tuo “mä teen vaan just mistä mulle maksetaan” ja “ei oo senttiäkään kiinni” -asenne näkyy ja tuntuu varmasti muillakin asiakkailla. Itse on vain niin sokea, ettei sitä välttämättä huomaa.
Maria 25-vee muistaa vieläkin, kuinka unohti rakkaan pehmolelukissansa erääseen tiettyyn kauppaan eräässä tietyssä kaupungissa ollessaan noin nelivuotias.
Eikä kukaan ole väittänyt, etteikö äiti olisi ollut täysi nuija. Tässä vain asiakaspalvelijakin oli yhtä nuija, jos lelun oikeasti kuralammikkoon nakkasi.
Ai näinkö on että, ne lapset jotka ovat pienenä hävittäneet lelujaan, niistä tulee jotenkin erilaisia kuin niistä keneltä ei ole lapsena hävinnyt yhtään lelua (tahtoisinpa sellaisen lapsen kyllä nähdä)…
Joten tämän myyjän vika varmasti on jos lapsiparka aikuisena joutuu mieron tielle, ai ai, minkä teit, nakkasit meidän pikku olavin lelun 30 vuotta sitten kuralätäkköön ja nyt meidän pikku olavi istuu murhasta linnassa, piru sinut periköön myyjäraukka..
Joopajoo, älkää nyt jaksako ihan oikeasti jeesustella, tuskin se pentu siihen kuoli ettei sen rakasta lelua löytynykkään. Ja ihan samalla lailla olisin tehny itsekin jos äiti noin käyttäytyy, ja sen rahoillahan se lelu oli kait ostettu.
Ja ihan varmasti on joka lapsella lempilelut joiden häviämistä itketään ja huudetaan viikkotolkulla, mutta tuskin se ihan oikeasti on kenellekään traumoja lopuniäksi aiheuttanut..
Täydet pisteet Jenskalle! Sinunlaisiasi kun löytyisi lisää. (Ja ei, tätä ei ole tarkoitettu ironiseksi.)
Äitimuori olisi voinut käyttäytyä asiallisesti. Ja antaa noiden kakkatykkien itkeä kotona äidin “riemuksi” seuraavat viikot kadotettua lelua.
…….,
ettei nyt joku tässä itse hieman liioittelisi..!
Ei kukaan sanonut että lapsen tulevaisuus olisi tuhoon tuomittu kadonneen lelun takia.
Oppiipahan penska pitämään tavaroistaan huolta. Minkä ihmeen takia niiden mukuloitten pitää raahata leluja KAUPPAAN, kysynpähän vaan…
Nimimerkillä “rillintäti” ei taida olla omia lapsia?
Aasiakaspalvelija: Olet selvä provo. Tuskin on aspan vika, jos lapsen lelu katosi. Eiköhän se ole lapsen vanhempien tehtävä vahtia, että tavarat ei katoa. Aspanko pitäisi kulkea kaupassa pikkukultamurukkien perässä tarkkailemassa, ettei lapsen taskusta putoa erityisen rakas lelu/männynkäpy/tikkari? Siinähän olisi aspalla tekemistä… Mielestäni aspa käyttäytyi täysin asiallisesti ja jopa yritti auttaa lelun etsinnöissä. Mitä KUMMAA aspa olisi VOINUT tehdä paremmin?
MUTTA: Jos kirjoittaja tosiaan heitti lelun pois, niin kyllä on säälittävää, sillä ei pitäisi kanavoida omaa vihaansa lapsiin, jotka eivät mitään ole tehneet. Ennen tätä kohtaa aspa toimi kuten pitääkin.
Kyllä meillä ainakin on jätetty aina lelut autoon (tai jo kotiin). Ja syynä on ollut juuri tuo ettei tarvitsisi sitten kissojen ja koirien kanssa etsiä kun lelu jonnekkin jää.
No sieltä pihaltahan se lelu varmemmin pääsee takaisin omistajalleen, tuskin se v-mäinen äiti viitsii enää kuninkaallisella varpaallaankaan astua tuohon kauppaan, jossa oli niin huono palvelu että lapsen lelukin hukattiin.
Ei meilläkään ole leluja kauppaan raahattu, juurikin tuosta syystä että on muutakin hommaa kuin etsiskellä niitä jälkeenpäin.
Ihan ihmeellistä porukkaa täällä. Voivoi lapsi hukkasi lelun ja tämä aspa on maailman hirvein ihminen, kun ei lähtenyt metsästämään pää punaisena huutanutta äitiä jostain maailman ääristä, jotta lapsiparka saisi lelunsa takaisin! Hah. Ette voi olla tosissanne, tai sitten em. kirjoitukset ovat kaikki saman katkeroituneen äidin vastauksia…
Ehkäpä tuossa sekä äiti että lapsi oppivat jotain. Äiti sen, että penskojen ja niiden omaisuuden perään täytyy joskus ITSE vähän katsoa (ellei ole niin fiksu että ymmärtäisi kiinnittää lelut vaikka lapsen vaatteisiin, narulla/hakaneulalla/mikä nyt parhaiten sopii) ja lapsikin kenties sen, että maailmassa kaikki on katoavaista eikä mikään hyvä kestä ikuisesti
Samaa mieltä Rillintädin kanssa. Ei ne lelut kauppaan kuulu. Jos ei mukula osaa olla ilman leluaan, niin jääköön kotiin. Tai vielä parempi olisi kun jätettäisiin mukulat tekemättä.
no oisin minäkin lelun heittänyt helvetttin. Siitä saa äiti syyttää ihan täysin itseään.
Onko kukaan kuullut löytötavaralaatikosta? Olisi ollut tahdikasta ottaa lelu talteen. Noloa käytöstä, kakaramaista suorastaan, kiukutella vielä seuraavanakin päivänä heittämällä lelu pois
Eihän tässä käsittääkseni kukaan ole muusta Jenskaa kritisoinut, kuin tuosta lelun pois heittämisestä, mikä on masta mielestäni myös lapsellista käytöstä. Muuten toiminut niin kuin asiakaspalvelijan pitääkin, ja äidin hermot on olleet vähän liian kireällä…
Ihan turhaan Jenskalle huudatte, tuollaisessa tilanteessa nimenomaan PITÄÄ heittää lelu lätäkköön että saa paineet purettua. Voi sitten keskittyä puhtaalta pöydältä ihaniin tuleviin aasiakkaisiin ja olla niille herttainen ja mukava. Toivottavasti joku kiltti lapsi löysi lelun ja pelasti pienen päivän
Älkää olko täällä inhottavia, tän kommentoinnin idea on hävinnyt pelottavasti kun kommentit alkavat olla suoraan aasiakkailta. Pliis
Kyllä minuakin ihmetyttää, että aspaa syytetään tahdittomasta käytöksestä.
Aspan tehtäviin ei kuulu a) lasten vahtiminen, b)kadonneiden lelujen etsiminen. Ihan on vanhemman oma moka, jos se lelu hukkuu, eikä sitä tarvitse aspan päälle kaataa.
En minäkään ala työaikanani toisten kakaroita vahtia tai leluja etsiä, ihan siitä syystä, että minulla on muutakin tekemistä ja se ei minulle kuulu. Johan kaikki aspat saisivat tehdä rintaruokinnasta meikkaamiseen asti kaikki tehtävät asiakkaan puolesta jos siihen suostuisivat eivätkä pitäisi yhtään puoliaan.
Kyllä minä vedän rajan omiin tehtäviini tasan siihen, mistä minulle maksetaan.
Jos aikaa sattuu olemaan niin autan, mutta aika tarkkaan katson alanko etsimään jotain veskaa tai lelua. Kuten sanottu, on ehkä muutakin tekemistä kuin korjailla asiakkaiden OMIA mokia.
En ollut itse tilanteessa paikalla, joten vaikea sanoa, miten olisin itse lelun säilytyksen suhteen toiminut. Mutta jos äiti todellakin oli vittumainen akka joka todennäköisesti ei enää kyseiseen liikkeeseen astu (kuten edellä sanottu), niin hän on ihan itse oikeuttanut sen lelun heittämisen roskiin. Turha odottaa hyvää ja kivaa palvelua, jos itse ei osaa käyttäytyä.
Tilanne olisi ollut täysin eri, jos mamma olisi pysynyt järjen rajoissa ja käyttäytynyt asiallisesti. Tsemppiä Jenskalle. =)
Joo ei se asiakaspalvelu mitään hyväntekeväisyyttä ole. Jos kerran jo tarjosit apua lelun löytämiseksi muttei karjuvalle emakolle kelvannut niin oma vika, pikku sika. Muista että Olet VAIN töissä siellä!
“Nimimerkillä “rillintäti” ei taida olla omia lapsia?”
Ei ole, eikä tule. Epämiellyttäviä otuksia, ei millään pahalla, muttei hyvälläkään.
Jankuti jankuti: kukaan lelun heittämisestä moittineista ei edelleenkään ole sanonut, että
a) äiti olisi toiminut oikein, b) aspan olisi pitänyt jotenkin estää lelun katoaminen tai c) lelua olisi pitänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Alkaa kyllästyttää saman hokeminen. Ainoastaan sitä lelun nakkaamista lammikkoon on moitittu.
No minun äitini ei ainakaan olisi edes tullut kauppaan takaisin yhden vaivaisen lelun takia. Hän olisi halunnut että olisin tilanteesta oppinut pitämään huolen tavaroistani;) Ei kai lapsellensa kukaan halua opettaa että leluilla muka olisi tunteet ja lelu tuntee olevansa hylätty kun se jää yksin…
Ihan oikein heittää lelu pois. Sen olisi viimeistään tehnyt siivooja. Päivähoitopaikoissa henkilökunnan tehtävä on pitää lapset tyytyväisenä. Kenkäkaupassa henkilökunta myy kenkiä.
Ihan mielenkiinnosta: miten te Jenskalle suuttuneet mammat ajattelitte opettaa lapsenne pitämään huolta tavaroistaan? Huutamalla kenkäkaupan myyjälle?
Onkin saatu pitkä keskustelu aikaan.
Ymmärrän osittain sekä niitä, jotka sanovat, että asiakaspalvelijan olisi pitänyt pitää lelu tallessa, että niitä, jotka sanovat, että oli ihan oikein heittää lelu kuralätäkköön.
Äidillä on mitä ilmeisemmin mennyt överiksi, kun hän (syystä tai toisesta - väsymys, turhautuminen, hetkellinen mielentila, pysyvämpi aasimaisuus) on ruvennut syyttämään myyjää asiasta, jolle myyjä ei mitään ole voinut. Ulkopuolisena ja olematta itse juuri tämän äidin nahoissa voisimme vaatia, että äidin olisi tullut hillitä itsensä,
Asiakaspalvelija on tilanteessa joutunut aiheettomasti ja kohtuuttomasti syytetyksi asiasta, jolle ei mitään ole voinut, ja reagoinut tähän heittämällä lapsen lelun pois. Jälleen ulkopuolisena ja olematta itse juuri tämän asiakaspalvelijan nahoissa voisimme vaatia, että asiakaspalvelijan olisi tullut hillitä itsensä.
*
Ihannetilanteessa tietysti voisimme toivoa, että kaikki kohtelisimme toisiamme mahdollisimman ystävällisesti, emmekä vastaisi pahaan pahalla. Aina se ei kuitenkaan onnistu.
Ongelmaa tietysti lisää, niinkuin kommenteissa on tullut esille, että asiakaspalvelijan reaktio kohdistuu suoraan enemmän lapseen kuin äitiin.
Jos, niin kuin yllä esitän, asiaa arvioidessamme “vaadimme” kummaltakin osapuolelta itsehillintää, kysynkin, kummalta silloin vaadimme enemmän.
- Äidiltä, joka reagoi sillä kertaa oman kontrollinsa ulkopuolella sattuneeseen tapahtumaan (lelun katoamiseen) suuntaamalla kiukkunsa tapahtuneen kannalta ulkopuoliseen, eli asiakaspalvelijaan,
vai
- Asiakaspalvelijalta, joka reagoi suoraan häneen kohdistuneeseen aiheettomaan hyökkäykseen suuntaamalla kiukkunsa (välillisesti) tapahtuneeseen liittyvään henkilöön, ts. lapsen kautta tähän aiheettomasti asiakaspalvelijalle huutaneeseen äitiin?
Vastaus on minusta selvä, eli vaadimme (ulkopuolisin kriteerein arvioituna) asiakaspalvelijalta enemmän.
*
Kun nyt sen olen sanonut, voin sanoa, että olihan se rumasti tehty myös asiakaspalvelijalta, että heittää lapsen lelun kuralätäkköön.
Onhan se tietysti jonkin verran vaadittu, että tällaisessa tapauksessa hillitsisi itsensä, enkä tiedä, olenko esimerkiksi minä oikeutettu ulkopuolisena sellaista vaatimusta esittämään. Täällä on ihan aiheellisesti muistutettu, että asiakaspalvelijakin on ihminen.
Olisinko esimerkiksi itse asiakaspalvelijana kyennyt hillitsemään itseni? Mahdoton sanoa, koska en todella ollut itse kyseisessä tilanteessa, mutta luulen, että olisin; mutta ainoastaan sen vuoksi, että lapset ovat minulle niin tärkeitä ja arvokkaita.
Lapset kun ovat tässä maailmassa hyvin pitkälle aikuisten armoilla, eikä heitä voi pitää vastuussa siitä, mitä heidän vanhempansa tekevät, tai laajemmin siitä, minkälaisen maailman me aikuiset olemme heille rakentaneet.
Muut ovat osanneet sanoa tämän saman asian huomattavasti minua lyhyemmin.
*
Kokonaan toinen asia on sitten se tavaroista huolen pitämiseen oppiminen, joka jokaiselle tulee vastaan jossain vaiheessa. En tosin tiedä, tarvitaanko tähän varsinaisesti kenkäkaupan myyjän “apua”.
Ai niin, hyvin oli lelu piilotettu.
Räkänokka kiljukaulat vois hyvin jättää kenneliin kauppareissun ajax.
“Samaa mieltä Rillintädin kanssa. Ei ne lelut kauppaan kuulu. Jos ei mukula osaa olla ilman leluaan, niin jääköön kotiin.”
Samaa mieltä. Multa myös olisi kuolainen lelu saanut passituksen kierrätykseen! Tyhmä muksu.
Rane, elä viiti. Vaikea on ostaa lapselle kenkiä, jos ei lapsi ole mukana.
Anni: kaikki aspat tällä sivustolla nimenomaan toivoo että rillintädillä OLISI lapsia. Olisi meinaan maailmassa yksi ihminen enemmän joka osaisi kasvattaa lapsiaan.
MITKÄÄN kaupat eivät ole lastenhoitopisteitä tai muksujen puuhamaita. Tottakai lapsi pitää ottaa kenkäkauppaan jos hänelle kenkiä ostetaan. Mutta se että niitä pikku kultamussukoita pitää tuoda ruokakauppaan, menee yli mun hilseen. Ja JOS niitä nyt sattuneesta syystä on sinne hilattava, niiden tulee oppia (eli vanhemman opettaa) käyttäytymään ihmisiksi. Se, että viisivuotias rääkyy pilli suorana ei kerro siitä että “lapset on lapsia” vaan se, että sinä vanhempana et ole opettanut pentuasi käyttäytymään ihmisten ilmoilla. Ja saa varmaan kauppaan tuoda lelunkin jos lapsi itse tai vanhempansa pitää siitä lelusta huolen TOISIN kuin esimerkkitarinassamme. En edelleenkään ymmärrä miksi sen lelun siellä pitää olla mukana, kauppa on ensisijaisesti sitä varten että ihmiset, joilla on tarpeita (ruokaa, kenkiä mitälie uupuu), mutta myös (koen tämän toissijaisena) eräiden ihmisten työpaikka. Kauppoja ei ole maan päällä sitä varten että turhautuneet yh:t vievät kakaroitansa niihin pidennettyyn päivähoitoon kun alkaa virikkeet olla vähissä.
Tollasen käytöksen perään ei ois multakaan herunu mitään myötätuntoa, ihan sama vaik olikin viaton lapsi. Lelu roskiin vaan, heijaa.. Valitettavasti aina täysi-ikäisyyteensä asti lapset välillä kärsivät vanhempiensa huonoista ratkaisuista. Joskus sen jälkeenkin. Sellaista se elämä on..
Ja niin asiaa, et lelut voi jättää kotiin odottamaan. Tai sit opetetaan mukula siihen, et pidetään huolta tavaroista ja opitaan sit virheistä jos ei ihan heti mee jakeluun..
Toivottavasti se ämmä nukkuu vähintään kuukauden päivät unettomia öitä sen rääpäleen ulvonnan takia.
Turha moisesta on jeesustella. Ehkä sen lelun olisi voinut jemmata talteen, mutta liekö se äiti olisi sitä tullut uudemman kerran etsiskelemään, kun kerran kävi jo meuhkaamassa.
Ja ollaanpa miten perinpohjaisia aasiakaspalvelijoita tai wannabe-sellaisia hyvänsä, tokkopa sitä lelua tarvitsee sentään löytötavaratoimistoon kiikuttaa tahi lehdessä kuuluttaa moisen tapahtumaketjun jälkeen.
Sitäpaitsi, miksi hitossa joku ottaa jotain ipanan leluja kauppaan mukaan ylipäätään? Itselläni ei ole ainakaan koskaan ollut tuttia kummempaa matkassa, enkä ole sellaisia myöskään tarvinnut.
Jaksamisia sulle sinne duuniin, jenska.
Minä olisin kyllä odottanut tässä tapauksessa äidiltä enemmän. Hän on kuitenkin lapsensa lähin esimerkki ja esikuva. On turhaa paasata myöhempinä vuosina kultaisesta käytöksestä mitään, jollei itsekään kykene siihen. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä vähän hillitsemään itseään, vaikka kuinka turhauttaisi, väsyttäisi, nälättäisi, tai mitä muuta tahansa. (Joojoo, tämä on silkkaa unennäköä.)
Olkoon äiti ollut kuinka aasi tahansa, se että vielä seuraavana päivänä ei aspa itseään pystynyt hillitsemään ei kyllä aspasta hyvää kuvaa anna. Äidillä oli sentään ns. tilanne päällä. Lelu oli juuri hukkunut, lapsi oli juuri nyt onneton, väsynyt, itkevä ja pitkän päivän päätteeksi pinnakatkesi. Äiti päätti siitten käyttäytyä todella törkeästi ja purkaa turhaumansa lähimpään ihmiseen. Aspa päätti kostaa vielä SEURAAVANA päivänä heittämällä lelun pois. Siis ei heti perään. Kyllä sitä nyt yhden nukutun yön jälkeen olisi pitänyt jotenkin olla jo rauhoittunut. Lelun nakkaaminen löytötavarakorin pohjalle voimalla olisi pitänyt olla jo täysin riittävää seuraavana päivänä.
Mari-Pilvi osasikin sanoa hyvin sen mitä valitettavan usein muutkin ihmiset ajattelee. Kauppa on teille kaikille ei-kaupantäteille ensisijaisesti ostospaikka, ja vasta toissijaisesti (useimmiten ei edes toissijaisesti) eräiden ihmisten työpaikka. Me kaupantätit kun koetaan ne kaupat ihan ensisijaisesti työpaikkoina, kuten varmasti aika moni muukiin työpaikkansa kokee. Siksipä pyytäisinkin kaikkia, ihan jokaikistä asiakasta joskus miettimään, että me todellakin ollaan töissä siellä kaupassa. Miltähän kaikista niistä valittavista mummoista ja v***päisistä ukoista tuntuis jos joku menis niiden työpaikoille käyttäytymään samoin kun meidän työpaikoilla valittavan usein käyttäydytään. Tottakai aspa on aspa, mutta työtä se meille kaikille vaan on, ei me olla siellä sen takia että saatais nuolla jonkun peräreikä puhtaaks, me ollaan siellä elättämässä itseämme ja perheitämme, aivan kuten te muutkin töissänne teette, tuskin siellä kukaan vapaaehtoisesti käy.
“Äidillä oli sentään ns. tilanne päällä. Lelu oli juuri hukkunut, lapsi oli juuri nyt onneton, väsynyt, itkevä ja pitkän päivän päätteeksi pinnakatkesi. Äiti päätti siitten käyttäytyä todella törkeästi ja purkaa turhaumansa lähimpään ihmiseen.”
Mikä helevetin oikeus Suurilla, Mahtavilla ÄITI-ihmisillä on kyykyttää muita ihmisiä? Minäkin olen joskus väsynyt ja turhautunut, enkä mene purnaamaan omaa paskaa elämääni tuntemattomalle kassatädille. Se, että on pusertanu itestään pihalle etäsesti ihmistä muistuttavan tahmakäpälän, josta lähtee vieläpä paha ääni, ei nosta ihmistä jalustalle. Ei todellakaan.
Mutta, ystävät rakkaat, muistakaamme kuitenkin että jokainen meistä on ollut joskus etäisesti ihmistä muistuttava tahmakäpälä, josta lähtee vieläpä paha ääni! :DDD
tinkerhell: Jaa mää vai muka?
No hohhoijaa. Jestas mitä vouhotusta, ei taas tiedä itkeäkö vai nauraa. Eipä kai mitään lisättävää ole, kun kaikki on sanottu. Ärsyttää kyllä vaan tosi paljon kun piti ketjun alussa lukea taas pitkä litania jotain hirveetä lässytystä siitä, että “viattoman lapselle ei saa kostaa äidin huonoa käytöstä”; joo, siis eiköhän jokaiselle tämän planeetan asukkaalle ole selvää että viattomille lapsille ei kosteta mitään. Leluja ei kannata raahata joka paikkaan mukaan, leluja hukkuu lapsilta AINA ja IKUISESTI, enkä ymmärrä millä perusteella kukaan järkevä tai kypsä lapsen vanhempi itse rupeaa sitten pultteja siinä vetämään, lapsihan siinä varmasti enemmän säikähtää kuin kukaan muu.
Sympatiaa toki riittää pienten lasten vanhemmille ja pinna voi olla kireällä, mutta kai itsehillintää löytyy? Vai onko siis tosiaan näin että koko muun maailman täytyy välittömästi lakata pyörimästä ja langeta polvilleen palvelemaan jotain vanhempaa, jos herrantertulla sattuu olemaan känkkäränkkä ja äiti/isähenkilö päättää että se on nyt jonkun muun vika ja siis automaattisesti tietysti joku lähimmäinen aspa (siis ei tietenkään tuntemattomille voi mennä kiljumaan, mutta asiakaspalvelijoille aina) on aivan varmasti salaliitossa pilaamassa sinun ja sinun herranterttusi päivää.
Lapset eivät voi valita vanhempiaan, mutta vanhemmat voi kyllä valita käyttää aivojaan ja harjoittaa itsehillintää.
Se lensikö lapsen lelu roskiin vai ei on mielestäni täysin irrelevanttia. Itse en varmaan olisi sitä pois heittänyt, muttan en siis todellakaan olisi kyllä perään soitellut tai mitään, jos lelu siis olisi ollut tärkeä, niin äitimuori olisi varmaan käynyt jälkeenpäin kyselemässä sitä ja olisin kyllä siinä vaiheessa varmasti mairea hymy huulillani antanut sen takaisin.
Paskaksi vaan ja palamaan. Jestas mitä itkijöitä, ei ihme että aasiakaspalvelijoita riivaa aina välillä.
Mitähän merkitystä sillä on, että jokanen on joskus ollu lapsi? Se ei siltikään tee äideistä ihmisiä, joiden pillin mukaan pitäisi maailman pyöriä. Tai lopettaa pyöriminen, jos suuri ja mahtava Äiti niin tahtoo. Eikä lapsista ole mikään pakko pitää, ei vaikka oliskin aspa.
rillintäti:
Liekö sillä se merkitys, että täällä on kovasti kritisoitu, että “ei saa haukkua lihavia”, ja siihen vastareaktiona, että “ei saa haukkua laihoja”. -> Kuka sanoisi, että “ei saa haukkua lapsia (etäisesti ihmistä muistuttaviksi)”?
Oma mielipiteeni asiasta tässä:
Minusta on ihan OK myöntää (vaikka julkisesti, täällä), että oikein lihavan, ruman, tai mitä ikinä, ihmisen katseleminen tekee pahaa. (Vaikka sanoja olisi asiakaspalvelija ja joutuisi sitä työssään tekemään.) Tai että sairaalloisen laihoja käy sääliksi. (Sellainen, joka suhtautuu täysin neutraalisti kaikkiin ihmisiin ulkonäöstä piittaamatta, on aika fakiiri, ja vähintäänkin poikkeuksellinen yksilö.)
Minusta on myös ihan OK sanoa yksinkertaisesti, että ei pidä lapsista. Niin kuin sanoit, kaikki eivät pidä, eikä tarvitsekaan.
Sen sijaan ihmisen haukkuminen (voimakkain sanoin, värikkäin ilmaisuin, mitä vain) näiden ominaisuuksien perusteella (”läski”, “ruipelo”, jne.) on ehkä tarpeetonta ja helposti koetaankin loukkaavaksi. Minusta se on eri asia kuin *neutraalisti* sen sanominen, ettei pidä lihavien/laihojen ulkonäöstä tai vaikka sitten lapsista.
Jatkoa edelliseen: Kyse ei siis minusta ole siitä, että maailman pitäisi pyöriä äitien ehdoilla, vaan siitä, miten toisista ihmisistä (vaikka etäisesti sellaista muistuttavista
) puhutaan.
Miksi suurin osa luulee, että asiakaspalvelijan viha on kanavoitunut lelun heittämisen myötä lapsiin? Kyllä minä sanon, että siinä on kanavoitu viha siihen leluun.
Ihme itkemistä unohdetusta tavarasta ja sen heittämisestä pitäjälle.
Jessus mitä jeesustelua täällä. Se on pelkkä lelu hei! Tuskin maailma yhteen tavaraan kaatuu… Pitäköön romunsa kotona eikä raahais niitä joka paikkaan.
V*itun pässi, ei pienelle lapselle tehä noin, vaikka äiti ois kuinka kusipäinen tahansa, se ei lapsen vika kai ole, äly hoi!
Hetkeäkään en ihmettele, miksi aspa nakkasi lelun lammikkoon.
Ihmeellistä jeesustelua täällä. Ihanko totta täällä suurin osa voisi rehellisesti sanoa, ettei olisi todennäköisesti toiminut ihan samoin tultuaan kohdelluksi tuolla tavalla?
Tuskin tämä kyseinen aasiperhe tuli edes koskaan sitä lelua kyselemään. Ihan sama siis oliko se jossain kuralammikossa vai löytötavara laatikossa.
Jotkut äidit on kyllä ihan käsittämättömiä. Kerran oli mullakin ostamassa jotain piirrettyä ja kortti ei toiminut eikä ollut käteistä. Äiti käski mun mennä itteeni kun tuotin suuren pettymyksen lapselle joka ei saa uutta piirrettyä. Siinä oli sitten koko perheen päivä vissiin pilalla. Kyllä siinä mulla oli omantunnon tuskia koko loppuviikon siitä mitä olin taas menny tekemään, kun äidin kortti ei toiminut….
oottekohan ymmärtäny väärin? mä ainakin tajusin sen niin, että lapsi sai lelunsa ja heitti itse sen heti ensimmäiseen kuralammikkoon