Kakkua, kiitos!
Olin jokusen aikaa sitten töissä eräässä kahvila-konditoriassa, josta saa myös ostaa tuotteita kotiin. Usein myös asiakkaat haluavat juuri oikeanlaisen kakun tietylle päivälle, joten niiden erikseen tilaaminen on mahdollista. Tulipa siis nainen (50+) liikkeeseen ja halusi tilata kakun. Kyselin ensin millainen ja minkä kokoinen, johon nainen vastahakoisesti vastasi. Seuraavaksi halusin tietysti tietää mille päivälle asiakas sen halusi ja mihin aikaan päivästä sen sitten tulisi hakemaan. Nainen alkoi jo olla aika kyllästynyt, mutta vastaili vielä kuitenkin. Kun vielä halusin tietää millä nimellä tilauksen saisi pistää eteenpäin, nainen hurjistui. Hän kääntyi kannoillaan ja huusi lujaa mennessään: “Jos tämä on näin vaikeaa, niin kiitos ei!!”. Siinä jäin sitten monttu auki tiskin taakse seisomaan ja ihmettelemään…
T:sunny
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Se kristallipallo…;)
“Anteeks ny, mut ei voi muuta ku se kristallipallo, josta ne vastaukset näkee valmiiks, on huollossa.”
Onhan se nyt iso vaiva kakkua tilatessa kertoa mitä haluaa :oD
Siis häh, taas tämmönen ihan ihme koppava ämmä, jolla ei ole kärsivällisyyttä yhtään, miten niitä riittääkin joka aspan riesaksi…?? Sama muija saisi varmaan raivarin/sydärin esim. Subwayssa, kun sielläkin pitää niiiiin moneen peräkkäiseen kysymykseen vastata!
Muutenkaan en tajua tätä yleistyvää kärsivällisyysmittari aina lähes nollilla ja oma vitutus siitä kaadetaan muiden niskaan-ilmiötä…
Onko elämästä tullut ihan liian helppoa, kun jo “aikaavievissä” asiakaspalvelutilanteissa tai esim. kassalle jonottaessa palaa pinna totaalisesti…? Lapsellista meininkiä!
Itse kerran olin tietokoneliikkeessä ostamassa jotain härpätintä omaan koneeseen, ja siinä asiantuntijan apua odotellessa kuuntelin sillä hetkellä palveltavan asiakkaan juttuja. Keski-ikäinen mies aloitti äksysti, että hän haluaa nyt toimivan koneen muttei mitään rahastusjuttuja ja turhia ominaisuuksia. Siihen myyjä toteaa, että voidaan koota ihan juuri niillä osilla kuin herra haluaa. Tietokoneen kopan, virtalähteen ja emolevyn jälkeen kyseltiin prosessorista ja äijä sai siinä vaiheessa slaagin et “ei voi olla näin vaikeeta, ei tästä tule yhtään mitään, ettekste osaa ees tietokoneita tietokone kaupassa myydä, mä lähen mustaanpörssiin…” Aspan hymy oli mahtava. Koskaan ennen en ole nähnyt hymyssä yhtä toimivaa kehotusta itsemurhaan.
Ja tuohon nimim. en tajuu kommenttiin vielä; mulla on kaveri, joka tykkää syödä subwayssa, mutta ei myöskään jaksa/ole kiinnostunut valitsemaan niitä täytteitä. Dialogi oli alkuun aina huvittavaa -”mikä leipä? -päätä sä. -Juustoa? -Päätä sä” ja niin edelleen. Nykyään on jo tuttu naama paikallisessa leipätehtaassa ja kun astuu ovesta sisään niin henkilökunta vaan rupee kehittelemään toinen toistaan villimpiä leipiä sille.
Opiskeluaikanani meillä oli vastaava tapaus hotellissa: Asiakas halusi järjestää kokouksen, ja tiedusteltaessa päivämääriä, henkilömäärää, mahdollista ruokatarjoilua jne, hwermostui kyseinen herrasmies ja lähti ovet paukkuen, kun “on niin saatanan vaikeaa”.
Vaikuttaa siltä, että useita keski-ikäisiä naisia viiraa sen verran pahasti, että on pakko käydä aina kaupassa tms purkamassa, kun ukkoakaan tuskin kotona paljon näkyy.
Marinadi sanoi: “kun ukkoakaan tuskin kotona paljon näkyy” No, jos sellaisten ukoilla yhtään itsesuojeluvaistoa on niin ne on häipyneet aikaa sitten.
“kun ukkoakaan tuskin kotona paljon näkyy.”
Niin, miksiköhän
“Jos tämä on niin vaikeaa” tuntuu olevan yksi aasiakkaiden lempilauseista. Samaa sarjaa kuin “En asioi täällä enää ikinä!” tai muut kuolemattomat lausahdukset.
Ja tuo “kiitos ei”:kin vähän huvittaa, kun kyse oli aasiakkaan itse tekemästä tilauksesta eikä mistään myyjän esittämästä tarjouksesta. Itselleen kai sen sanoi?
Hahahahahaa.. mahtavia kommentteja!! “päätä sä..” repesin niin etten kykene enää mihinkään!! Buaaaahahahahahahaa..
Se on kans kumma kun yrittää kysellä tietoja, että saatais joku asia selvitettyä niin alkaa paapatus, että “Laittakaa nyt vaan se kuntoon! Minä en ala kyllä ollenkaan tässä nyt aikaani tuhlaamaan!” Yritäppä siinä sitten sanoa, ettei tämä mihinkään etene, jos ei kommunikaatio pelaa… Huono asiakaspalvelija kai siinä vaiheessa on, jos tuon myöntää.
Marinadi sanoi 21/7/2008
Annie sanoi 21/7/2008
Jaakko Fagerlund sanoi 21/7/2008
Niin tyypillisä ja niin alhaisia kommentteja, kun kyse on asiakaspalvelu kyvyttömyysestä!
Tässä nyt oli enemmänkin kyse taitamattomasta myyntityöstä!
Asiakas oli ilmeisen halukas tilaamaan kakkua, mutta ei oikeesti tiennyt miten se tapahtuu. Näppärä ja ammattinsa osaava myyjä olisi kyllä huomannut mistä kiikastaa ja kertonut asiakkaalle lyhyen selvityksen kuinka homma tapahtuu.
Jotenkin tähän tapaan että, “…kyllä, teemme täällä kakkuja asiakkaille tilauksesta. Tilauksessa asiakas ensin kertoo minkälaisen kakun haluaa, siis koon ja täyte toivomukset ja lisäksi koska kakku noudetaan. Valmiita vaihtoehtoja meillä on esimerkiksi… ja hintahan riippuu tietysti kakun koosta ja valituista täyte ja muista aineosista…”
Tuolla aloituksella voisi olettaa että asiakas alkaa jo ‘lämmetä’.
Nykyään käytetään paljon myös yksinkertaisia ’tilauskaavakkeita’ joilla asiakas voi tehdä haluamansa tilaukset.
Sanotaan nyt kuitenkin että, eri ihmiset käyttäytyvät vähän eri lailla, sen mukaan mikä heille on tutuinta. Joillekin kaavakkeen, tässä tapauksessa tilauksen täyttäminen voi olla äärimmäisen vastenmielistä, kun taas toisille se on helpoin tapa. Helpompi kuin esimerkiksi vastailla myyjän narisevanikävällä äänellä tehtyihin kyselyihin.
Kaikenkaikkiaan jos myyjältä puuttuu totaallisesti halu myydä kannattais vaihtaa alaa ja hakeutua vaikkapa komponentti kokoojaksi lähimpään elektroniikka tehtaaseen.
Yli 50 ikäiset naiset ja miksei miehetkin ovat jo arvonsa tuntevia henkilöitä ja myyjän olisi syytä huomioida asia jos mielii viihtyä työssään!
Ja lopuksi vielä. Olet nyt saanut ilmaista konsultointia työn suorittamiseesi. Jos et näitä neuvoja ymmärrä niin Sinun on syytä harkita vakavasti alan vaihtoa!
^heh heh, naurettavin kommentti ikinä!
Mikäs Paniikki-Piikin ongelma on? Keski-ikä ja nainen, taisi nimittäin osua ja upota?
Läpikivi:
Tietokoneen myyjä taisi olla pesunkestävä nörtti, kun lähti tuolle linjalle. Koneen pystyy kasaamaan asiakkaan haluamista osista myös yleisimmillä kysymyksillä, kuten “mihin käyttöön kone tulee” jne. Näillä vinkeillä ammattilainen osaa valita sopivan kokoonpanon vaikka hyllyssä olevista valmiista laitteista tai rakentaa uuden. Asiakkaan reaktio oli tässä tapauksessa täysin aiheellinen, sillä Pertti Perushenkilö ei voisi vähempää välittää yksityiskohdista, mutta ei kuitenkaan halua maksaa ylimääräisestä.
Paniikki-Piikki: “…ovat jo arvonsa tuntevia henkilöitä…”
En tiedä arvotatko sinä ihmiset esim. lähinnä sen mukaan paljonko he tienaavat/ovat tienanneet, mutta ainakin itsellä siihen ihmisen “arvon” määritelmään kuuluu mm. se miten he kohtelevat kanssaihmisiään.
Jos myyjä esittää asiallisesti kysymyksiä, jotka auttavat sinua saamaan juuri sitä mitä sinä haluat, niin sinusta on oikeutettua alkaa räyhäämään myyjälle, koska hän ei kysy juuri niitä kysymyksiä, joihin sinä haluaisit vastata.
Optimi tilannehan tietysti olisi, jos menisit vaikka juuri kakkukauppaan ja sanoisit haluavasi kakun, myyjä kuittaisi että se on valmis seuraavan päivänä, sinä kiittäisit ja poistuisit ja myyjä sitten ratkaisisi tarvittavat täytteet/aikataulutukset yms telepaattisilla kyvyillään tai arvaajanlahjoillaan, joilla hän voittaa sen 7. oikein lotossa joka viikko.
“Tuolla aloituksella voisi olettaa että asiakas alkaa jo ‘lämmetä’.” - Voisi varmaan olettaa juu. Voisi myös olettaa että kun kassalla asiakasta puhutellaan: “Hei, Moi, Terve, Päivää, Hyvää päivänjatkoa jne, niin asiakas ei vetäisi hernekeittopurkkia sieraimiinsa moisten silmille sylkäistyjen loukkausten takia.
Tälläkin sivustolla on useampaa kertaan luettu, kun tervehtimistapa joka on toiminut tuhannelle edelliselle asiakkaalle aiheuttaa uskomattoman itkupotkuraivarin siinä 1001 asiakkaassa. Tai sitten moinen tulee teitittelystä/sen puutteesta katsomatta asiakkaan ikään. Tarinoiden perusteella Edes 80 kymppinen ei välttämättä ole liian vanha parikymppisen aspan teititeltäväksi.
Tällaisten juttujen takia raivareiden saaminen johtuu taas ilmeisesti siitä oman arvonsa tuntemisesta, kun asiakaspalvelija ei siinä ensimmäisen parin sekunnin aikana osaa valita juuri oikeita avausrepliikkejä, jottei arvon asiakkaan patoumat pääse purkautumaan. Saati että osaisi sitten sanoa onko kyseessä aasiakas joka vihaa kaavakkeiden täyttöä yli kaiken/vihaa ääneen tenttaamista yli kaiken. Tai sitten kyseessä onkin asiakas jonka pinna napsahtaa, kun aspa kysyy haluaisitteko täyttää tilauskaavakkeemme vai kirjaanko minä tilauksenne ylös…
“Tietokoneen myyjä taisi olla pesunkestävä nörtti, kun lähti tuolle linjalle. Koneen pystyy kasaamaan asiakkaan haluamista osista myös yleisimmillä kysymyksillä, kuten “mihin käyttöön kone tulee” jne.”
Aamen tälle. Jos asiakas tietää jo tasan tarkkaan, mitä tietokoneeseen pitää laittaa sisälle, hän voi tilata koneen vain nettikaupasta, josta sen saa halvemmalla. Erikoisliikkeestä halutaan nimenomaan palvelua.
Harvoin näkee noin pitkiä ja huolellisesti laadittuja yrityksiä nostaa ihmisten verenpainetta omaksi huviksi, kuin mitä Paniikki-Piikki esitti. Tuohan on jo oikeasti kunnianhimoista työtä, eikä mitään turhanpäiväistä “olipa surkea tarina, vaihda alaa” kommenttia, joka mahtuu yhdelle riville. Et sinäkään siis mikään ihan turha tyyppi ole, pikkuisen vain ehkä kierolla huumorilla varustettu.
Tulipa muuten mieleen, että itselläni ainakin menisi hermot, kun esim kenkäkaupassa asiointi olisi tällaista:
“Hei, haluaisin ostaa kengät.”
“…kyllä, myymme täällä kenkiä asiakkaille tilauksesta tai ihan suoraan hyllystä. Tilauksessa asiakas ensin kertoo minkälaiset kengät haluaa, siis koon, värin ja materiaalitoivomukset ja lisäksi koska kengät noudetaan. Valmiita vaihtoehtoja meillä on esimerkiksi… ja hintahan riippuu tietysti kenkien laadusta ja valitusta merkistä ja raaka-aineosista…”.
Tosiasiassa asiakas on jo miettinyt kaiken tämän valmiiksi, kun lähtee kenkiä hakemaan. Miksei siis kakkua ostettaessakin? Mieti sitä.
Ja lopuksi vielä. (Siis tämän kaikin puolin vajavaisen lauseen lisäksi) Olet nyt saanut ilmaista piikittelyä hassunkurisesta viestistäsi. Jos et tästä osaa ottaa opiksesi, Sinun on syytä vakavasti harkita sivuston vaihtoa.
Töissä tapahtumassa:
Aasiakas: onkohan sulla tässä hanaolutta?
Safisti: Ikävä kyllä mulla ei tässä kyllä ole.
A: No missähän teillä sitten on hanaolutta?
S: No seuraavassa pisteessä on hanalaitteet.
A: TEILLÄ KYLLÄ LUKEE TUOSSA HINNASTOSSA, ETTÄ HANAOLUT 5€
S: Siinä taitaa itseasiassa lukea, että hana/tölkkiolut. Mulla on kyllä kaapissa tölkeittäin myynnissä samaa tuotetta, samankokoisena, samaan hintaan..
… pitkä hiljaisuus…
A: NO EN KYLLÄ SITTEN OTA, KUN MENEE NÄIN HANKALAKSI!!
O_o
Mitäs järkeä siinä on, että huikataan leipomon ovelta, että halutaan kakku ja huomenna tullaan hakemaan. Sitten kun sitä tullaan hakemaan, katsotaan oikeutetuksi hirveät itkupotkuraivarit, kun siinä on väärät täytteet ja laktoosiakin on. Sitten voidaankin kätevästi haukkua aspa ja koko pulju paskaksi paikaksi, kun ei osata edes kristallipallosta oikeita aineksia katsoa. Ei teille aaseille kyllä mikään koskaan kelpaa. Tehkää aspoille palvelus ja kuolkaa sukupuuttoon!
Paniikki-piikki, tulihan se sieltä. Ei tarvinnut kauaa odotella
Kysyttäisiköhän niitä kysymyksiä sen takia, että yksilöidään se tilaus, mitä asiakas tahtoo, milloin tullaan hakemaan yms. Ja ennenkaikkea, tullaanhan se varmasti hakemaan, ettei käy niin, että hakeminewn ja samalla maksaminen unohtuvat.
Vaatekaupassakin tämä kristallipallo pitäisi olla. Joskus tullaan kysymään, myydäänkö meillä miesten/naisten “puseroa”. Kun siinä aletaan sitten selvittää, mitä asiakas tarkoittaa, mihin tarkoitukseen jne., vastaus on yleensä kiukkuinen “no puseroa puseroa, etkö sinä tiedä mikä on pusero”. Loppujen lopuksi tuo sana saattaa asiakkaan mielessä olla kankainen paita, t-paita, pitkähihainen trikoopaita, collegepusero, verkkatakki, siisti ulkoilutakki tai yleensäkin jokin vaatekappale, jossa on hihat. Käyttötarkoitusta kysellessä vastataan vältellen ja ikäänkuin pakotietä etsien, ettei vaan tarvitsisi antaa olennaista tietoa. Ties vaikka myyjä luovuttaisi nuo kallisarvoiset faktat eteenpäin
Mua on aina syytelty oudosta huumorin tajusta niin varmaan nytkin, mutta tarina kakun tilaamisesta lähinnä nauratti minua, oikeastaan näin ihan ’sieluni silmin’ tapahtumat, jos sitä vähän kehittelisi lisää siitä saattaisi saada aivan loistavan sketsinpätkän tai stand up matskua. Kiitti ny Sullekin Jaakko!
shoon kiitos Sinulle myös. Kakku ja kengät on kuitenkin aika eri asia. Että siinä meni vähän kaukaa haetuksi ja ontuvaksi tuo, mutta kukin tavallaan sano seppä kun lekalla toista päähän löi…
Jep, yhtä kaukaa haettua kuin konditorian tilauskaavakkeet, tekstistä selkeästi ilmenevä myyjän nariseva ääni ja se, että viisikymppisen ihmisen omanarvontuntoa loukkaa nimen kysyminen tai viiteen kysymykseen vastaaminen, joiden vaikeus on luokkaa “mitä kello on”.
Eikä nyt aleta mihinkään truismiin sortua, kyllä varmaan kaikki (paitsi alkuperäisen tarinan vaikea asiakas) tietävät, että kenkä ja kakku on kaksi eri asiaa. Tarinan asiakkaalle kun pitäisi käyttöön otetulla logiikalla luetella kaikki toiminnot bussilippua leimatessakin erikseen. 
minulle tuli sellainen olo, että naikkonen ei lopulta ollut varma, halusiko kakkua vai ei tai peräto olisiko siihen varaa (ehkä hinnat nähdessään kauhistui). kuvitteli selviävänsä hakematta kakkua, kunnes nimi kysyttiin. ei voi luistaa kakun lopullisesta maksamisesta.
paniikki-piikki: jos myyjä olis asiakkaalle alkanut ensimmäisenä selittään tätä “näin tilaat meiltä haluamasi kakun”-opastusta, olisi kyseinen rouva saanut varmaan kolme kertaa kamalamman raivarin..
Tuo oman niemen sanominen on kyllä Suomalaiselle asiakkaalle äärimäisen hankalaa.
Omalla työpaikallani lähes jokaisen asiakkaan nimi otetaan koneelle takuutietojen säilymistä varten. Tosi harvoin tulee niitä asiakkaita jotka sanovat selvästi nimensä ensimmäisellä kerralla. Ja ei, en tarkoita sitä että se nimi pitäisi huutaa, mutta sen voi silti sanoa ääneen.
Useimmiten ihmiset vain mumisevat epäselvästi. Jotkut mumisijat hermostuvat, kun sanon kolmannen kerran “anteeksi??”. Jotkut kumartuvat kuiskaamaan, silloin meinaan lähes aina revetä nauramaan. Jotkut kertovat nimensä ääneen, mutta niin nopeasti, että siitä on mahdoton saada selvää.
Ja esimerkki eilisestä: rouva, n. 50-60 v. tulee kassalle ja kysyn, mille nimelle laitetaan takuut. “Asianajajaintoimisto käntty ja käpäkkä oy ab, tsto, kirjoita sinne tsto!” ja itse olen siinä täydellisenä kysymysmerkkinä, että miten se nyt menikään. Rouva jäi vain jankkaanmaan lyhennettä “tsto” ja olin edelleen ? . Lopuksi rouva vähän hermostui ja totesi “no kirjoita sinne sitten toimisto kun et kerran osaa sitä lyhentää.”. ??????. Ja tämä nainen oli siis juuri tälläinen pikapuhuja.
Opetelkaa sanomaan nimenne selkeästi, kiitos.
“jokuvaan sanoi 22/7/2008
Mitäs järkeä siinä on, että huikataan leipomon ovelta, että halutaan kakku ja huomenna tullaan hakemaan. Sitten kun sitä tullaan hakemaan, katsotaan oikeutetuksi hirveät itkupotkuraivarit, kun siinä on väärät täytteet ja laktoosiakin on. Sitten voidaankin kätevästi haukkua aspa ja koko pulju paskaksi paikaksi, kun ei osata edes kristallipallosta oikeita aineksia katsoa.”
Samaa olin tulossa sanomaan!
Oman nimen ilmoittaminen hotellissakin on NIIN vaikeaa.. Harva se kerta, kun puhelin soi, asiakas langan päässä haluaa varata huoneen esim. 2 aikuiselle. Kun kysytään nimiä, sanotaan, että laita sen-ja-sen firman nimellä vaan. Kun majottujat saapuvat hotelliin, me pyydämme, että josko tuosta matkustajakortit täyttäisitte. Siinä väännellään, että onko se nyt aivan pakko täyttää..? Kyllä joo. Pitkin hampain huitaistaan tiedot korttiin ja äkkiä pois huoneeseen. Aika yleisesti näiden majoittujien laskut lähetetään työnantajan maksettavaksi ja voi niitä ihania puheluita sitten, kun lasku tavoittaa maksavan osapuolen eikä laskulla olekaan majoittujien nimiä! Kyllähän ne nimet majoituskorteista saa ja laitetaankin sitten varaukseen, mutta periaate, että varataan firmasta ja firman nimellä huoneita ja kun lasku kirjautuu sille ilmoitetulle nimelle, alkaa itku ja poru. Toisinaan ärsyttää kalastaa väkisin tarpeellisia tietoja asiakkailta, jotka kuitenkin ovat aikuisia ihmisiä ja kykenevät halutessaan ymmärtämään asioita ihan itsekin!
Joissain liikkeissä olisi kyllä kehitettävää näissä kysymyslitanioissa. Eräs tuttavani ei ole ensimmäisen kerran jälkeen suostunut käymään Subwayssa, koska läkähtyi kysymystulvaan, vaikka piti itse tuotteesta.
Itse olen kyllä valmis edelleen Subwayssa käymään, vaikka se kysymystulva ärsyttääkin. Voisivat kehittää jonkun kanta-asiakaskortin, lomakkeen tms, jolla voisi selvitä hieman vähemmillä kysymyksillä. Joskus olen yrittänyt nopeuttaa asiaa sanomalle, että kaikkia löoppusörsseleitä saa laittaa, mutta silti ne useimmiten kysellään vielä yksitellen uudestaan.
Subwayn nettisivuilta VOI TULOSTAA valmiin lomakkeen, eli se on jo kehitelty, Asiakas.
Siihen vaan rastia ruutuun ja helppo homma.
Jos noin kärsimättämälle aasille olisi ruvennut selittämään Paniikki-piikin esittämää litaniaa (kyllä, teemme täällä kakkuja….), niin hän olisi varmasti vähemmän maireana kaikonnnut kakkukaupasta alta aikayksikön…
Jeah, meillä jäi kerran yhdltä vanhemmalta herralta valkosipulit ostamatta, kun kassa huomautti, että tuote olisi pitänyt punnita. “Ei voi olla näin v*tun vaikeeta!” Jaah, ei kai se niin vaikea käytäntö voi olla, kun niin on vissiin useamman kymmenen vuoden ajan Suomess tehty… Tai sitten on vain ajan kysymys kun herra kuolee keripukkiin.
Sama juttu Subwayn kanssa kuin nimimerkillä Asiakas tuolla ylempänä. Niin uskomattomalta kuin se voi tuntuakin, kaikilla ihmisillä ei ole selvää kuvaa haluamansa tuotteen jokaisesta pikku yksityiskohdasta vaan he saattavat todellakin haluta esimerkiksi täytekakun, suunnilleen kokoa X, ja olla tyystin piittaamatta siitä mikä täyte pannaan, montako kerrosta, käytetäänkä kuorrutteessa kasvirasvaa vai oikeaa kermaa… He vain halauavat jonkinlaisen täytekakun, ei niin väliä millaisen, ja odottavat että liike (= alan asiantuntija joka tietää mitä eroa eri vaihtoehdoilla on) tekee loput päätökset heidän puolestaan.
Tämä vaikutus kasautuu jos tuote on luonteeltaan hyvin tekninen (= tietokone) tai jos muunneltavia parametrejä on älytön määrä suhteessa sen mutkikkuuteen (= Subin sämpylät).
Kun minulta Subin hyväätarkoittava myyjätyttö kysyy haluanko leivän paistettavan olivi-, auringonkukka-, rypsi- vai missä öljyssä hän tietysti ajattelee että asiakas on varmaan tyytyväinen kun saa vaikuttaa joka pikku yksityiskohtaankin, mutta oikeasti siinä käy niin päin että minua vain ärsyttää kun myyjä kyselee asioita joista minä en kerta kaikkiaan välitä tippaakaan. On ihan sama mitä öljyä siinä on, sillä ei ole minulle mitään merkitystä, minä en tiedä mihin se vaikuttaa ja millä tavalla ja minä odotan että sellaisten valinta on hoidettu liikkeen puolesta valmiiksi kuten esim. hampurilaispaikoissa tehdään.