Kanasuikaleet eniten tarvitsevalle
Olen töissä ruokakaupassa. Tapaus sattui tänään, kun olin pistämässä alennushintoja muutamiin tuotteisiin, joiden viimeinen myyntipäivä olisi huomenna.
Kaupassa oli 50% alennus koskien kanasuikaleita, joiden viimeinen myyntipäivä oli tänään. Paketteja oli mennyt kiitettävästi ja oli ainoastaan enää yksi paketti jäljellä, kun nuori (ilmeisesti opiskelija-) neitokainen otti sen. Samassa paikalle astui vanhempi rouva — jonka hajuveden löyhkän muistan varmasti vuosienkin päästä — kysellen, missä olivat alennuksessa olevat kanasuikaleet (mainos vielä roikkui kylmähyllyllä).
“Ne valitettavasti juuri äsken loppuivat. Viimeinen paketti meni juuri”, vastasin hymyillen.
Rouva katseli ympärilleen ja huomasin tämän nuoren neidin katselemassa vielä kylmähyllyn sisältöä kanasuikalepaketti kädessään.
“Anteeksi neiti, mutta onko tuo sitä alennuksessa olevaa suikaletta?”, kysyi rouva.
“On”, vastasi tyttö, hymyili kauniisti ja oli kääntymässä kohti kassoja.
“Jaa, no olisi varmaan kohteliasta, jos voisitte antaa sen minulle. Minulla ei ole paljoa rahaa, mutta kotona odottavat kaksi lasta ja ukko”, rouva sanoi, yrittäen kerätä jollakin hassulla tavalla sääliä. Itse olin silti varma, että tytöllä oli paljon vähemmän rahaa.
“Minä näin tämän ensinnä, joten minulla on oikeus ottaa tämä”, tyttö sanoi hieman säikähtäneenä.
“Kyllä te nuoret olette varsin nenäkkäitä”, rouva tuhahti ja kääntyi sitten minua kohti. “Vai mitä, että vanhemmalle väelle pitäisi olla kohteliaampi? Minun aikanani olisin tytön asemassa antanut heti paketin itseäni vanhemmalle.”
Olin hyvin kiusaantunut ja änkytin, että kyllä tyttö sai ostaa itse sen kanasuikaleensa, koska oli ehättänyt itse ottaa sen paketin ensin.
Ilmeisesti hyvin ujo ja hyvin kasvatettu tyttö ei silti halunnut riidellä, vaan antoi paketin rouvalle ja mumisi jotain, ettei se häntä nyt niin hirmuisesti haitannut.
Rouva otti paketin, eikä edes kiittänyt ja marssi tiehensä. Monta kertaa hän silti vielä ympärilläni pyöri, kun etsi tarvittaviansa ja huomasin hänen korinsa täynnä kaikkia herkkuja ja jopa joitakin kalliimpia merkkejä, joten rahapula ei ainakaan rouvalla ollut. Itku silti tuli hieman kurkkuun, kun huomasin tämän nuoren tytön katselevan vielä kylmähyllyä ja kääntyvän sitten kohti leipähyllyä… Kuulin tytön puhuvan puhelimeen jollekin, mutta se, mitä hän sanoi, sai minut liikuttumaan.
“Ei täti nyt teekään kanakastiketta, koska suikaleet oli loppu, mutta sähän tykkäät kastaa ruisleipää lihaliemikastikkeeseen.”
Ja niin huomasin tytön ottavan ruisleipäpaketin. Eipä sillä tytöllä tainnut olla paria euroa enempää. Mielessäni kirosin vanhan rouvan ja toivoin hänen tukehtuvan kanasuikaleisiinsa.
En ole ennen törmännyt tälläiseen tilanteeseen, mutta kertahan se ensimmäinenkin.
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Hitto siinä olis rouva kuullut kunniansa siitä, miten ihmisiä kohdellaan. “Nuori saatan olla mutta käytöstavat on sentään tallella”, kuten sen eräs joskus täällä jollain muotoa mainitsi.
“Ei ennenvanhaankaan” minkkiturkkiselle leipää jaettu, joten miksi nytkään kanoja alennuksella toisten kädestä.
Kuulostaa aika keksityltä, sori. Sanooko kukaan alle 80-vuotias “ensinnä”?
Harmi, että tännekin tulee näitä sävellettyjä tarinoita.
Mikä tarinassa kuulostaa keksitylle? “Ensinnä” kuulostaa enemmänkin murteelta tai puhetavalta, ei siinä ikää katsota.
Oli niin bluhvia ettei tota usko edes kirjoittaja itekkään.
Tosi on kuitenkin etteikö näitä röyhkeitä ihmisiä löytyisi, mutta kaikista ikäryhmistä, kaikista ikäryhmistä!
Ja tarinan nuorelle tyttöselle, seuraavalla kerralla taakse pstu, vasemmalle.
Seuraavasta kohdasta eteenpäin muuttui viimeistään satuiluksi:
“…mutta se, mitä hän sanoi, sai minut liikuttumaan.
“Ei täti nyt teekään kanakastiketta, koska suikaleet oli loppu, mutta sähän tykkäät kastaa ruisleipää lihaliemikastikkeeseen.”
Olipa tarina totta tai ei, on ihan selvää, että noin ahneita ihmisiä todellakin löytyy, ja aika selvää on myös se että luoteja ei ikinä ole tarpeeksi silloin kun niitä tarvitaan.
Vähän vaikuttas feikiltä.
“Kuulostaa aika keksityltä, sori. Sanooko kukaan alle 80-vuotias “ensinnä”?”
Mie sanon ja ikää löytyy 21v. Saatan myös sanoa muun muassa “mennähän rauhasa”, joka ei myöskään kuulemma kuulu tämän ikäryhmän puheeseen. Ei se ikää katso.
Tarinan todenperäisyyteen en sitten enempää kantaa otakaan.
“Kuulostaa aika keksityltä, sori. Sanooko kukaan alle 80-vuotias “ensinnä”?”
Mie sanon, ja ikää 21v. Saatan myös sanoa mm. “mennähän rauhasa”, sanooko kukaan alle 80-vuotias niinkään? Murre-erot ovat hieno asia.
Itse tarinan todenperäisyyteen en sen enempää otakaan kantaa.
Jaaha. Tulipa kahteen kertaan vähän eri variaatioina, ensin ei ilmestynyt kumpikaan ja sitten molemmat. Pahoitteluni.
Nämä feikiksi väittäjät voisi perustella näitä heittojaan jotenkin.
Tämä “varmasti feikki” on yhtä lailla helppo huomata kuin “epäilyttävä auto”..
Feikkivaikutelma syntyy tytön viimeisesti repliikistä, joka on jotenkin liian kaunokirjallinen ja H. C. Andersenin satujen tyylinen ollakseen ihan uskottava. Toisaalta todellisuus ei aina kuulosta uskottavalta, ei siitä mihinkään pääse.
Häh, mitä väliä millaiseksi tarina on muotoiltu? Se on katsojan näkökulmasta kirjoitettu ja kirjoittajalla on “runollinen” ilmaisutyyli. Pitääkö teille laittaa asiat ranskalaisilla viivoilla, että tarinasta tulee todentuntuinen? Eikö tuo tilanne kuulosta ihan oikeasti mahdolliselta jos unohdetaan runollisuudet, joilla kirjoittaja on kerrontaansa värittänyt?
Ei kannata uskoa ihmisyyteen, tuollaisia törkyidiootteja on oikeasti olemassa.
sen lisäksi mitä croucho sanoi niin mielestäni jotenkin vaikea uskoa että vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen tyttö, niin vaikea uskoa et menis antamaan kanasuikalepakettinsa yhtään kellekkaan, saatikka sitten tommoselle tantalle kun tässä tarinassa (sadussa?)
Hassua, jos ei kerta nillitetä aspan sopivuudesta alalle niin sitten tartutaan hänen kirjoitustyyliinsä yms. epäoleelliseen itse asian kommentoinnin sijaan.
Tarina voi toki olla keksittykin, mutta olihan tässä juuri yksi tarina, jossa joku mamma vaati aspan ostamia tortilla-levyjä itselleen. Joten tuollaisia ihmisiä voi hyvinkin olla, jotka käyttävät toisen nössöyttä törkeästi hyväkseen.
“Samassa paikalle astui vanhempi rouva — jonka hajuveden löyhkän muistan varmasti vuosienkin päästä — kysellen, missä olivat alennuksessa olevat kanasuikaleet (mainos vielä roikkui kylmähyllyllä)”
Mielestäni tämä kuulostaa oudolta, koska eihän noita päiväysalennettuja tuotteita mainosteta useinkaan millään kylteillä (tietysti eri asia jos on joku isompi erä johtuen vaikka tilausvirheestä) vaan lätkäistään laput vaan päälle. Varsinkin kun rouva tuli vielä kysymään niistä missä ne ovat, aivankuin olisi tiennyt etukäteen kanojen olevan alennuksessa lukemalla esim. lehdestä vaikkei niitä niissä ilmoitella tietenkään..?
Puskaradio on ystävä… Ja kokemusta on.
aasiakaspalvelijalle sen verran, että taisi tarinan rouva viitata nimenomaan hyllyssä roikkuvaan mainokseen, ei lehti-ilmoitukseen. Ite oon nähnyt useissa kaupoissa lapun hyllyllä että “-50% huomatkaa päivämäärä” Eli hajuvesipommi taisi nähdä tyhjän hyllyn lapun alla eikä psyyke kestänyt.
Kumma kun täällä pitää aina vinkua siitä onko tarina realistisen kuuloinen.. Ylipäätään tilanteet, joita varten tämä sivusto lienee olemassa, ei ole mitenkään järkeviä ja jokapäiväisiä.
aasiakaspalvelijalle: Itse ainakin laitan A4 kokoisen lapun jos alenettavaa on monta pakettia (esim. jauheliha). Helpompi laittaa suoraan koneelta ja kampanjaan kuin lätkiä -30% lätkät jokaiseen pakettiin.
No nyt ainakin selvisi miksi ruoka on Suomessa niin kallista; kaupoissa on aivan liikaa henkilökuntaa. Tälläkään kirjoittajalla ei ollut muuta tekemistä kuin vakoilla rouvan ostoksia ja salakuunnella tytön puheluita.
No huhhuh, ootte yhtä mahottomia kun veemäiset asiakkaatkin. Mun mielestä kuulosti ihan normaalilta idiootti asiakkaalta, mitä näkee lähes päivittäin töissä. Mutta jotkut jaksaa valittaa täällä tarinan epäaitoudesta, niinkuin jotkut asiakkaat vaikka kun kuitti on lattialla! Miettikääs vähän…
Päätin kertoa tarinani, mutta huomaan, ettei moni usko. Ehken itsekään, jos olisin vain lukija.
Se, että viimeinen lauseeni on mitä on (ja ehkä jotkut muutkin lauseet) johtuvat siitä, että olen novellisti. Kirjoitusmuoto on monesti liikaa minulla tavoissa.
“Ensinnä” ei välttämättä meinaa, että hän olisi sanonut juuri niin. Minulla ei ollut nauhuria, jotta olisin voinut sanasta sanaan kopioida jutun tänne.
Aurinkoista heinäkuuta kaikille
Ebinekille: “Tapaus sattui tänään, kun olin pistämässä alennushintoja muutamiin tuotteisiin”, eli sekö ei mielestäsi ole tekemistä? Voin kertoa, että alennushintojen merkitseminen kuuluu myyjän työhön ihan samalla lailla kuin vaikkapa hyllyttäminen.
Tuo tytön viimeinen lause oli kyllä sellainen että olisi pitänyt olla viuluja taustalla soimassa ja enkelikuoro hymisemässä. Varsinainen “orpo kompastui sirkkeliin” ja pieni tulitikkutyttö kylmyyteen kuolemassa. Siihen asti meni minullekin juttu täydestä (vaikka mietinkin tietysti että miten voi olla noin röyhkeitä ihmisiä tässä maailmassa) mutta tuo kyllä tökkäsi niin pahasti että pohja putosi koko jutulta.
minäkään en ymmärrä tätä “feikkiiii!!”-urputusta, onhan täällä nyt tätäkin uskomattomampia tarinoita ollut!
Minusta tarina oli surullisen todellinen, ja kirjoittajan kirjoitussävy ihanan kertova. =)
Kuten joku sanoikin jo, etusivulla taitaa yhä olla juttu, jossa joku aasiakas käski kirjoittajaa antamaan ostamansa tortillalevyt hänelle. Miksei sitten kanasuikalepaketti? Uskon täysin että noin on voinut käydä. Tuollaisia aasiakkaita todella on. Ja myös sen että tyttö on voinut antaa ne aasiakkaalle. Itsekin varmasti uhoaisin tässä, etten taatusti antaisi tuollaiselle mammalle mitään, mutta todellisuudessa olen huono sanomaan ei. Olisin saattanut tehdä saman kun tarinan tyttö, vaikka nyt olenkin sitä mieltä ettei minun tarvitse luopua ostoksestani…
Voi Jeesus!!!
Kyllä taas on aasiakkaat nilittämässä täällä, kun huomaa, että ko. tarina sopii omaan käytökseen.
Tulkaa ensin aspa-alalle töihin ja sanokaa viiden vuoden jälkeen (missä ajassa olette varmasti törmänneet elämää ihmeellisimpiin aaseihin), että tämä on feikki.
Prkl.
Kiitos ja anteeksi.
Eivv.. olen koukussa tämän sivuston tarinoihin ja mielenkiintoisimmista luen kommentitkin, ja niissäpä juuri esiintyy näitä ihme elämänsä menettäneitä nillittäjiä, jotka tulevat purkamaan pahaa oloaan tänne. Helvetti sentään, jos ette osaa muuta kuin valittaa tarinasta niin onko sitä pakko edes kommetoida?! Koskee tämän kommenttiketjun “keksitty juttu” -valittajia plus kaikkia muita joiden elämän ainoa valopilkku tuntuu olevan aasiakas.netin tarinoiden haukkuminen. Miksi edes luette niitä?!
MinnaTK, Blu - liityn joukkioihinne.
Mielestani talla sivustolla ei oikein ole edes oleellista pohtia sita ovatko tarinat feikkeja vai ei, vaan tuoda esiin niita aaseja, ja ehka pohtia rakentavasti sita miten moisissa tilanteissa voi toimia. Vaikka tarinassa olisi hieman satuiluakin, niin se voi silti toimia hyvana esimerkkina myos tosielaman tilanteista - ja kaikista tarinoista on silloin hyotya.
Eras toinen foorumi on mennyt taysin pilalle kaikenmaailman provoilijoiden, valittajien, syyttajien ja itkuiitojen takia - sivusto pursuilee negatiivisia ja agressiivisia kommentteja. Toivottavasti tama sivusto olisi viela pelastettavissa… pitaisko tannekin ottaa rekisterointi kayttoon..
Tuli vaan mieleeni, että tytön puhelimessa lausuva lause ei välttämättä kertonut rahan puutteesta vaan kokkaustaidon puutteesta. Ruisleipähän oli mahdollisesti kalliimpaa, kuin tuo kanasuikale :o)
Ihmettelen kommentteja. Ei syntynyt hyvää keskustelua vaikka oli elämää suurempia aiheita postauksen sisällä. Täysin toisarvoiset seikat nostettiin rivien väleistä esiin oli niitä siellä tai ei… Mitä kyynisyyttä ja kielteisyyttä!
Palkia: “Ei kannata uskoa ihmisyyteen…” - Miten niin? Opiskelijatyttö ja kassan inhimillisyys ja lausunnot tapahtuneesta ovat nimenomaan todiste ihmisyydestä.
“Mielestani talla sivustolla ei oikein ole edes oleellista pohtia sita ovatko tarinat feikkeja vai ei, vaan tuoda esiin niita aaseja, ja ehka pohtia rakentavasti sita miten moisissa tilanteissa voi toimia. Vaikka tarinassa olisi hieman satuiluakin, niin se voi silti toimia hyvana esimerkkina myos tosielaman tilanteista - ja kaikista tarinoista on silloin hyotya.”
Feikkijutuilla menee pohja pois koko “aasiakas”-käsitteestä. Kyllähän jokainen voi keksiä juttuja todella tökeröstä ja aasimaisesta käytöksestä.
Pitäisikö itse laittaa juttu uusavuttomasta aasista, joka tuli kauppaan ja nosti metelin, kun pakasteranskalaiset eivät olleetkaan lämpimiä ja yritti maksaa kirjastokortilla. Juttu ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta olipa melkoinen aasi. Mitä voisimme ottaa tästä opiksemme?
Täytyy myöntää, että itsekin tarinaa lukiessani ensin mietin sen todenperäisyyttä. Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, tarina voi olle hyvinkin tosi: kyseisenlaisia tavaroita toisen kädestä vieviä “Rouvia” on olemassa (*nimimerkillä alelaatikoita joskus penkonut*). Tytön puolestaan voin hyvin kuvitella kutsuneesna tätinsä syömään tai luvanneen käydä tädin luona kylässäja tuovansa tarvikkeet mukanaan. Tuskin hän kauppaan tullessaan oli tiennyt kanasuikaleiden olevan tarjouksessa ja jokatapauksessa oli varmaan varautunut maksamaan vähän enemmän kuin ruisleipäpakkauksen. Itsekin opiskeluaikaan (ja vieläkin) penniä venyttäneenä tiedän, ettäkun rahat on loppu, syntyvät parhaat ruokaideat halvalla. Siksi arvelinkin edellisessä kommentissani, että tyttö oli paremminkin kokkaustaidoton kuin täysin rahaton. Tarinen todenperäisyyttä ja myyjän empaattisuutta en epäile enää yhtään ja toivoisin, että hänenlaisiaan löytyisi maailmasta enemmän :o)
Ei kai se tyttö tädilleen olis noin puhunut? Käsitin ainakin, että on itse se täti, eli on kutsunut siskon/veljen lapset kylään (ja lasten kanssa voi joutua etukäteen sopimaan, mitä on ruokana, ettei tule itku ruokapöydässä, näin ainakin oman kummilapsen kohdalla…)
niin, tiiähäntä onko tarina totta vaiko eikö, mutta tämänlaisia rouvia on maailma puolillaan. Ainakin Stokkan alennusmyynneissä / Hulluilla päivillä niitä parveilee ihan laumoittain.
Minäkin kerran kiistelin alepaidasta Stokkalla yhden minkinkosketuksen kanssa. Se oli viimeinen lajiaan siinä laarissa, ja kun otin sen, ja kääntelin käsissäni, laaria penkonut hienostorouva kysyi, aionko ottaa sen. Kun myönsin aikeeni, hän harmitteli asiaa kovasti ja mainitsi, että “minä kyllä huomasin sen ensin”. Ei sentään vaatinut sitä itselleen - eihän nyt sentään niiiiin hieno leidi, mutta olemus ja äänensävy antoivat ymmärtää, että minun olisi pitänyt ymmärtää luovuttaa paita hänelle… Eikähän se edes nähnyt, minkä kokoinen se oli, mutta ilmeisesti kuosi miellytti!!
Kuinkakohan halpoja kanasuikaleet ovat olleet, jos sillä hinnalla ei jauhelihapakettiakaan ole saanut? Monesti alennuskanan hinnalla saisi jauhelihaa.
Juu, viimeisen kappaleen itselleen vaatijoita ON. Lähikaupan kassalle tuli rouvashenkilö, joka kysyi kassalta (ite olin juuri maksamassa), että onko teillä sitäjatätä leikkelettä, kun mainostettiin bonuskorttitarjouksena. Kassa sanoi, että ikävä kyllä ovat varastosta loppu, ja hän (minuun viitaten) taisi ostaa hyllystäkin viimeisen. Täti siihen, että No ehtikö hän jo maksaa sen?? Ihan kuin tilanne siitä olisi muuttunut suuntaan tai toiseen, jäi tädiltä tarjouskinkut saamatta.
Ehkä, jos en olisi juuri ollut maksutapahtumaa suorittamassa, täti olisi alkanut repiä ja raastaa kinkkua tavaroideni joukosta, kun ei kerran vielä ollut minun omaisuuttani. 
Mielestäni tarina voisi ihan hyvin olla totta. Kuten joku jo mainitsikin, niin onhan täällä nyt uskomattomampiakin juttuja ollut. Tarinan rouva oli kyllä erittäin törkeä ja tyttö älyttömän alistuvainen antaessaan paketin, mutta molemmanlaisia ihmisiä (valitettavasti) on olemassa. Eipä ole kauaa siitä, kun itsekin olisin toiminut tytön tavoin. Riittävän arka ja herkkä kun on, niin mieluummin antaa toisen viedä jotakin itselle kuuluvaa kuin ottaa vastaan mahdolliset haukut ja moitteet. Oma vikahan se tietysti on, mutta toivottavasti tarinan tyttökin iän myötä reipastuu.
Blü ja Mehi, niin että sitten kun ei riitä asiakkaitten haukkuminen, niin sitten aletaan haukkumaan näitä kommentoija täällä. Hei älkää ny viittikö. Kyllä se on aikamoinen matarooni siellä kassan takana, se tiukka pipoinen, suu totisessa janassa istuva, käärmekatseninen, kassaa paukuttava puhumaton kassahenkilökunta. Siinä heikommalla polvi tutisee ja aremmat ei uskalla tulla ollenkaan. Jos potee vähänkään paniikki häiriöö, ei asiointi kaupassa onnistu kuin pillerieden voimalla tai jonkun turvahenkilön kanssa, otte te niin hirmuisia.
Ainiin muuten mikä se aspa on? aasin paviaani?
“alkuperäinen kirjoittaja”: Vai novellisti oikein. Ethän sitten kirjoittele novelleitasi tälle sivustolle. Tänne mielellään vain tositarinoita.
Tämä kyseinen tarina on kyllä mielestäni siitä vaikeimmasta päästä uskoa, mutta kävisi kyllä novellista. Kaikkein uskomattomin hahmo tuossa jutussa on opiskelijatyttö, joka suostui antamaan ostamansa tuotteen noinkin törkeälle akalle. Minä en olisi mokomaa noteerannut ollenkaan, tai korkeintaan olisin käskenyt painua helevettiin!
Miksei minun kohdalleni satu koskaan näitä älyttömyyksien vaatijoita? Pieni hyvälä syyllä avautuminen tekisi kyllä terää aina välillä
Avovaimo on muuten valitellut että joskus keski-ikäiset tanttarat jyräävät/kiilaavat sitä sivuun kaupassa kärryillään. Ihmetyttää kun minulle ei koskaan käy niin. Olenkin päätellyt, että kun keski-ikäinen tanttara näkee nuoren naisen, se ajattelee että yuota voi pomputella miten vain. Sensijaan minun pomputtamista ei uskalla kovin moni edes yrittää. Korkeintaan mulkoilevat, mutta eivät uskalla sanoa mitään.
Hirviö: Jos et usko, että olen novellisti, voit käydä täältä katsomassa erään novellin alkutekstejä mainostusmielessä: http://kotisivuni.org/sites/kristenally/index.php
Mutta en viitsi alkaa tähän riitaan/väittelyyn/mikä lie onkaan. Loppujen lopuksi, se on minulle täällä ruudun takana täysin sama, mitä te ajattelette.
Kiitos kaikista kommenteista
Ei tämä tarina kyllä mitenkään mahdoton ole. Niin kuin on mainittu niin noita tanttaroita riittää. Itse kerran lähikaupassa kerkesin ottamaan viimeisen punalappuisen jauhelihan yhden mummelin “nenän edestä”. (siinä se oli arponut jo hetken lihahyllyllä) Siitähän se huuto syntyi, täti kun on köyhä eläkeläinen ja vanha ja raihnainen ja nykyajan nuorilla ei mitään käytöstapoja ja uli uli vali vali. Itse kun kaupan työntekijänä joudun näitä aaseja päivät pitkät katselemaan, niin vapaa-ajalla ei sitten ole enää mitään tarvetta olla niille mukava. Totesin tylysti, että nopeat syö, hitaat ei ja lähdin jatkamaan ostosten tekoa. Mutta se tanttahan seuras mua vielä melkein kassalle asti ja jatkoi sitä papatustaan. Siinä kysyttiin jo itsehillintää, ettei mummelia sattunut…
Että uskokaa pois, kyllä näitä riittää.
En tiedä oliko tarina totta, mutta hyvä tarina hyvin kerrottuna joka tapauksessa. Ja tuon rouvan kaltaisia ihmisiä ON olemassa. Olen itsekin päässyt joskus “nauttimaan” tuollaisen käytöksen seuraamisesta, joten aivan hyvin tuollaista voisi tapahtua. Tuon rouvan kaltaiset henkilöt ovat kuin petoja, jotka aistivat ihmisen pelon - he aistivat ihmisen epävarmuuden, jota ovat aina valmiina käyttämään hyväkseen niinkuin tarinan rouva tuota nuoren naisen epävarmuutta/ujoutta. On varmaankin edessä mielenkiintoisia aikoja, kun tämän päivän kaikkihetivalmiinamullenyt-nuoriso saavuttaa keski-iän…
“Vai novellisti oikein. Ethän sitten kirjoittele novelleitasi tälle sivustolle. Tänne mielellään vain tositarinoita.”
Hirviö, missä kohtaa novellin määritelmää lukee, että novellin sisältö ei ole totta?
Hieman sitä aivokapasiteettia käyttöön.
“vaikka olisi kuinka hyväkäytöksinen tyttö, niin vaikea uskoa et menis antamaan kanasuikalepakettinsa yhtään kellekkaan, saatikka sitten tommoselle tantalle kun tässä tarinassa (sadussa?)”
Itseasiassa joku ujomman puoleinen, kohtausta välttävä, nuori tyttö varmasti antaisi, jos minkkiturkkirouva käy sitä kovaäänisesti vaatimaan, eikä myyjä näytä saavan naista kuriin, kuten tässä tarinassa.
En minäkään halua tuntemattomia huutamaan päin naamaa jostain kanapaketista, voisi olla, että siitä suosiolla luopuisin.
Kato kaikille se kana ei ole elintärkeä asia.
“Kato kaikille se kana ei ole elintärkeä asia.”
—aivan oikein. Samaan tulokseen tulin minäkin varsinkin sen jälkeen kun joku kirjoittamaani kommenttia hieman loogisempaan suuntaan oikaisi. Kärsin ilmeisesti tänään luku ja kirjoitushäiriöstä ja olin lukenut tytön puhelinlauseen hieman väärin, mutta niinhän se taitaa olla, ettähän se tarinan “Täti” oli ja tekemässä ruokaa veljen- tai siskontytölleen.
Kauppoihin pitäisi laittaa mainos näistä sivuista. Varmaan alkaisi aaseja hävettää kun eilinen suutatahtaminen kaupan kassalla on huomenna internetissä. Anonyyminä toki, mutta minua kyllä hävettäisi jos tunnistaisin itseni tarinoista.
“Varsinkin kun rouva tuli vielä kysymään niistä missä ne ovat, aivankuin olisi tiennyt etukäteen kanojen olevan alennuksessa lukemalla esim. lehdestä vaikkei niitä niissä ilmoitella tietenkään..?”
entäs jos kaupan tuulikaapissa/aulassa/jossain oli kyltti tms. jossa lukee tänään kanasuikaleet -30%? meidän lähikaupassa (k-market) ainakin tuollasia tuotteita joiden päiväys on lähellä (yleensä 1-2pv) mainostetaan kaupan ulkopuolella isoillakin kylteillä.
“Varsinkin kun rouva tuli vielä kysymään niistä missä ne ovat, aivankuin olisi tiennyt etukäteen kanojen olevan alennuksessa lukemalla esim. lehdestä vaikkei niitä niissä ilmoitella tietenkään..?”
Siinähän se vastaus oli suoraan, mainos oli vielä hyllyssä:
“Samassa paikalle astui vanhempi rouva — jonka hajuveden löyhkän muistan varmasti vuosienkin päästä — kysellen, missä olivat alennuksessa olevat kanasuikaleet (mainos vielä roikkui kylmähyllyllä).”
Tää kuulostaa kyllä huonolta jenkkileffalta. Crocodile tear :’(
Näistä sivuista ei todellakaan ole suotavaa mainostaa aaseille. Ko. yksilöt äärimmäisen harvoin kykenevät näkemään omia vikojaan ja foorumit vain täyttyisivät lisämekkalasta.
Ajatus siitä että aasimaisesti käyttäytyvä ihminen oppisi virheistään kun ne sellaisiksi nimetään on kaunis mutta naiivi.
(no ok, täällä haukutaan kyllä aaseiksi selkeästi ajattelemattomuudestakin joten sikäli osa aaseista voisi oppia kun näytetään)
Johan on keksitty typerä tarina…
Olisit ottanut vastaavan tuotteen hyllystä ja rahastanut kassalla sen tarjoushinnan mukaan.
Täysin naurettavaa nillitystä täynnä koko kommentit. Kukaan vastaavaa työtä vähänkään kauemmin tehnyt ei voi tosissaan epäillä ettei tällaista tapahtuisi. Tarinan kirjoitustyyli oli loppua kohti hieman runollinen, mutta ei se tarkoita ettei se olisi totta. Vahvistaa vaan lukijan tuntemaa sympatiaa tuota tyttöä kohtaan.
Ei niiden kaikkien tarinoiden tarvitse täällä(kään) mitään raportteja olla.
“Johan on keksitty typerä tarina…”
Mahtavat perustelut, upea päättelykyky, täydellinen kommentti!
No eipä ole kummoisia kommentteja nytkään.
Tarina on varmasti aito, tosin kauniilla kielellä kirjoitettu ja ehkä hieman kertojansa värittämä.
Kyyneleet eivät nousseet silmiini tytön puolesta, lähinnä alkoi vituttaa moinen nynny joka ei yhtä kanapakettia saanut ostettua jonkun riivinrautamatamin hieman ärähdettyä.
Miksei tarinoita voi lukea tarinoiden vuoksi?
En nyt varsinaisesti halua kommentoida sitä, pidänkö tarinaa totena vai en, mutta ihmettelen miksei tätä näkökulmaa ole tuotu esille.
On selvää, että mummeli näki kyltin ja otti asiakseen saada tarjouskanasuikaleita, mutta entä tyttö? Tuskinpa vanhaksi meneviä tarjouskanoja mainostetaan lehdessä. Silti hän oli ilmeisesti sopinut jo etukäteen tarjoavansa lapsille kanasuikaleita ja tapahtumia seuranneen puhelinkeskustelun mukaan etukäteen tehdyt suunnitelmat muuttuivat, kun kanoja ei saanutkaan halvalla. Harvoin olen uskaltanut luottaa siihen, että kaupassa on haluamiani tuotteita punalaputettuina.
Mutta ihan sama. Olihan se ihan elävästi kerrottu.
MinnaTK:n kanssa TÄYSIN samaa mieltä!
Kaikenlaisiin aasiakkaisiin itekin kaupan alalla törmännyt, niistä tositarinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Tarinan aitoutta en epäillyt hetkeäkään.
#
Ihmisluonne sanoi 18/7/2008
Näistä sivuista ei todellakaan ole suotavaa mainostaa aaseille. Ko. yksilöt äärimmäisen harvoin kykenevät näkemään omia vikojaan ja foorumit vain täyttyisivät lisämekkalasta.
Ajatus siitä että aasimaisesti käyttäytyvä ihminen oppisi virheistään kun ne sellaisiksi nimetään on kaunis mutta naiivi.
(no ok, täällä haukutaan kyllä aaseiksi selkeästi ajattelemattomuudestakin joten sikäli osa aaseista voisi oppia kun näytetään)
—
Kun voi reippaasti sanoa, että edustaa molempia ryhmiä, niin ainakin minä nimenomaan suosittelen näitä sivuja joka ainoalle asiakas-kuluttajalle joka kaupassa kuunaankaan käy!
Hyvä Ihmisluonne,
Me kaikki olemme kuitenkin vain ihmisiä ja siis myös erehtyväisiä. Meillä kaikilla on huonot päivämme ja virheitä teemme, vaikka kuinka täydellisyyteen pyrkisimme.
Monelle meistä edellisen ymmärtäminen on elämämme pituinen koulu ja usein niin tuskallistakin.
Monen moisia ohjeita meille tarjotaan, mikä on oikein mikä väärin? -niin sanohan Sinä.
“Harvoin olen uskaltanut luottaa siihen, että kaupassa on haluamiani tuotteita punalaputettuina.”
Ei ehkä toimi hirveän useassa paikassa, mutta esimerkiksi Iittalan kaupoista tiedän itse ainakin, että minä päivänä ja monen aikoihin ne niitä hintalappuja alkaa ampumaan pakkauksiin, niin tietää käydä poikkeamassa hakemaan halvalla
Täytyypä itsekin myöntää, että olisin kyllä sen kanapaketin luovuttanut, jos se jollekin toiselle noin tärkeä on… Vaikka olenkin opiskelija ja rahasta saattaa tehdä tiukkaa niin ei se elämä kyllä ole ikinä ollut yhdestä kanapaketista kiinni ja jos joku ilkiää minun kohteliaisuutta kyseenalaistaa niin luovun kyllä kanoista suosiolla. Enkä kyllä kuvailisi itseäni ainakaan hirvittävän ujoksi ja pidän kyllä puoliani kun siihen tarvetta näen. Kanapaketin vuoksi en käy riitelemään.
Jaaha, ehkäpä tyttö oli nähnyt kyltin halvoista kanasuikaleista kaupan ulkopuolella, ja jo tällöin soittanut lapsille, että sopisiko heille ruoaksi broileri?
Onhan se mahdollista, mutta kuinka suuri olisi pettymys sitten jos lapsiraukat olisivat jopa 10 minuuttia ehtineet haaveilla kanasuikaleista. Kuten sanottu, kanasuikaleet ovat yleensä sen verran kalliita, että alennuksessa olevien kanasuikaleiden hinnalla saisi aivan varmasti esim. sika-nauta jauhelihaa.
Tuntuu naurettavalta väitellä tällaisesta asiasta, josta kukaan ei kuitenkaan voi tietää mitään ja joka on…no, näin naurettava. Ei kuulosta mitenkään realistiselta tarinalta, tai sitten tyttö oli yksinkertaisesti hieman yksinkertainen, eikä tarinan alkuperäinen kertoja tule koskaan myöntämään ettei tarina olisi totta. Joten ehkä olisi järkevintä antaa olla. Ehkä.
Mä rupesin ihan itkemään.
Saatan jopa tietää, miltä siitä tytöstä tuntui, mun perheellä tekee tiukkaa ostaa ees ruisleipää.
Rupesin manaamaan sitä “mummelia”. Tosi typerä.
Sais kyllä munkin puolesta tukehtua niihin suikaleihinsa.
Tottakai tämänkaltaisia tapahtumia tapahtuu päivittäin ruokakaupoissa, mutta oli niin hullunkurinen loppu tässä, että ei voinut kuin nauraa: “Ei täti nyt teekään kanakastiketta, koska suikaleet oli loppu, mutta sähän tykkäät kastaa ruisleipää lihaliemikastikkeeseen.
Ja niin huomasin tytön ottavan ruisleipäpaketin. Eipä sillä tytöllä tainnut olla paria euroa enempää. Mielessäni kirosin vanhan rouvan ja toivoin hänen tukehtuvan kanasuikaleisiinsa.”
- Kertoja puhuu niin kuin jotain merkittävää ja traagillistakin olisi tapahtunut, ihan kuin rikoksesta oli puhe, ja kerrottu onkin aivan naurettavalla tavalla. Sellainen herättää vain myötähäpeää tämän tarinan kertojaa kohtaan.
Tarinassa ilkeä turkkiin pukeutunut äitipuoli/noita/kunigatar kyykyttää ujoa/viatonta/ lumikkia/ruususta/tuhkimoa.
Vain sankari tarinasta puuttuu, joka olisi ottanut ei-tarjous kanasuikalepaketin ja lyönyt siihen alennetun hinnan ojentaen sen tuhkimolle “näitä olikin vielä yksi jäljellä”
Mutta sankareita ei enää ole.
Eniten tässä tarinassa risoo se, että eukko alkoi valittamaan tytön käytöstavoista vaikka itsellä sellaisia ei näyttänyt olevan lainkaan. Itsekeskeistä käyttäytymistä. Vaikka kyse ei ollut maailmanlopusta, niin itse tyttönä olisin maininnut ettei sitä rahaa itselläkään liikaa ole. Aasiakkaille ei pitäisi antaa periksi, niin ne vaan oppii että törkeä käytös antaa kaikenlaisia etuja.
Kyllä näitä riittää.
Ja mitä siihen tulee, että minkkiturkkitäti on maagisesti tiennyt kanasuikaleiden olevan alennuksessa niin meillä ainakin käy pari vanhempaa miestä ja silloin tällöin eräs rouvashenkilö, jotka esittävät lihatiskillä kysymyksiä kuten “missäs ne puolihintaiset pihvit on?” tai “mihinkäs oot laittanu ne alennuskanat?”.
Siinä sitten iloisena kertoo, ettei tällaisia tuotteita kyllä edes ole, meillä kun ei sääntöjen mukaan saa alentaa enää mitään. Ei vaikka leimassa kuinka olisi huominen päiväys, punaista lappua ei asiakas siihen saa.
Itse olisin hyvinkin voinut konfliktin välttämiseksi muuttaa ruokailusuunnitelmiani jos mummon elämä on siitä kanapaketista kiinni. Mutta kieltämättä olisin myös voinut vastaavanlaisen puhelun “soittaa” (tai esittää soittavani). Tosin olisin sijoittanut itseni jonnekin mummelin lähelle ja puhunut tarkoituksellisesti kovaan ääneen ja surkutellen. Ihan vaan v****illakseni.
Ja ihan vielä kommenttina tohon ruisleipään ja lihaliemeen…lapsilla tuppaa olemaan mitä ihmeellisimpiä ruokamieltymyksiä kysyttäessä mitä ne haluaa syödä. Tähän löytyisi lukemattomia esimerkkejä, mutta lihaliemi ja ruisleipä ei ole ollenkaan tavattoman kuuloinen juttu. Ehkä täti halusi olla hyvä täti ja tarjota lapselle sitä mitä lapsi haluaa.
“Hirviö, missä kohtaa novellin määritelmää lukee, että novellin sisältö ei ole totta?”
Minulle novelli on nimen omaan fiktiivinen kertomus.
Ihmeen moni kommentoija täällä antaisi periksi tuollaisille öykkäröiville akoille. Mielestäni kenenkään ei pitäisi ihan periaatteen vuoksi ainakaan noin huonosti käyttäytyvän ihmisen tahtoon taipua. Jos kauniisti pyytäisi, olisi asia ehkä eri.
Samaa mieltä Hirviön kanssa! Sitten valitetaan kun The Aasit saavat kiukuttelemalla tahtonsa läpi; kovin moni täälläkin olisi antanut ostoksensa moukkarouvalle. Käsittämätöntä.
Saattaa olla tosi juttukin, tuollaisia ihmisiä on oikeasti. No eipä sitä muuten minkkiturkeissa kuljettaisikaan jos ei oltaisi niin saatanan nuukia ja samalla valmiita käyttämään muita hyväksi.
Oikein kiehui kun luin!! Jos lehdessä ilmoitetaan että VAIN tänään kahvipaketti ALENNUShintaan sitä on kaikki mummot jonottamassa ennen kuin kaupan ovet aukeaa.. Ja sitten ryysitään kaikki muut ihmiset kumoon. Ja että nuoret ihmiset epäkohteliaita..Huh.
No voi pyhät aasit sentään.
Miksi ihmeessä suurin osa kommentoijista keskittyy siihen, että tarina ei muka olisi totta? Ette ole tainneet törmätä ko. ihmistyyppiin, joka oikeasti tekee tuollaista!
Minulle on käynyt aivan samanlainen tilanne, joskin kyseessä oli kanasuikaleiden sijasta joulun jälkeinen alennussuklaa. Vanhemmanpuoleinen rouvashenkilö minkkiturkissaan tuli vaatimaan minulta viimeistä rasiaa suklaata, ja kieltäydyin sitä antamasta. Tästäkös muija hermostui, ja huusi minulle päin naamaa että olen varas, ja ryöstän alennustuotteet niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Loppujenlopuksi totesin vastaan kinaamisen turhaksi ja ojensin rasian naiselle, joka marssi paikalta kiittämättä, itsekseen puhisten nykynuorison röyhkeydestä…
Olin silloin, kuten edelleenkin, opiskelija, jolla on hädin tuskin rahaa maksaa edes kämpän vuokra. Mielestäni moiset minulla-on-turkki-olen-parempi-kuin-sinä-ihmiset täytyisi viedä ladon taakse ja ampua sinne. Suututtaa!
Onneksi nyt olemme kaikki oppineet ja tulleet siihen johtopäätökseen, että niille aaseille ei enää anneta periksi. Eikö?
maa sanon ensinna
Taas nähtiin miten vanhukset käyttäytyy, en ole puhekontaktiin sentään joutunut, mutta koittaa nyt pyörällä mennä ahtaasta sillasta kun tusina mummoja seisoo kekskellä siltaa eikä edes väistä…. ja hehän meistä nuorista valittaa kun emme osaa käyttäytyä. Painukoot takaisin hautoihinsa ja pysykööt silä.
Itse olisin nappaissut aletarran toiseen broiskupakettiin ja vienyt sen tytölle. Sanonut vaikka että oli vielä yksi hyllyn perällä tms.