Kangaskaupan antia
Työskentelin opintojen ohessa kolme vuotta kangaskaupassa.
Kangaskaupan myyjäksi minulla oli ilmeisesti kovin vähän ikää (josta seuraa täysi ‘ammattitaidottomuus’), koska muutamia kertoja vastaan tuli asiakas joka odotti mielummin sitä “OIKEAA myyjää”. Ehdottomasti huvittavin tapaus sattui kun työpaikallani oli sattunut sairastapaus ja työväkeä oli hieman heikosti sen takia.
M: “Hei, voinko olla avuksi?”
A: “Et, minä odotan oikeaa myyjää.”
M: “Valitettavasti toinen myyjä on ruokatauolla, joten voi mennä hetki ennen kuin hän palaa, ja sairastapauksen vuoksi meillä on hieman miehityspulaa.”
A: “Ei se mitään, minä voin kyllä odottaa asiantuntijaa.”
Tässä vaiheessa minä nielin ammattiylpeyteni ja kävelin kohteliaasti pois paikalta seuraavan asiakkaan luo. Ikänihän kumoaa täysin vaatetus-artesaanin paperit, käynnissä olevat korkeakouluopinnot vaatetuspuolelta, ja muutaman vuoden työkokemuksen kyseisestä firmasta…
Tottakai asiakas on aina oikeassa ja onneksi tämä osasi olla valittamatta hitaasta palvelusta odotettuaan sitä 0,5m tukikangaspalastaan n. 20 min.
—
Toinen ongelmaryhmä on hieman isompikokoiset naishenkilöt. Nämä asiakkaat hyvin usein teettävät vaatteensa jossakin, eli eivät ompele itse. Yleensä tilanne on vielä niin että joku muu on kertonut että housuihin menee yksi sivunmitta kangasta ja hieman työstövaraa. Kun sopiva kangas on löydetty, aletaan keskustelemaan siitä että minkä verran kangasta leikataan.
Yksi housun mitta riittää, sitten mitataan se sivun mitta ja jatketaan keskustelua, jota yritän parhaani mukaan johdatella siihen suuntaa että yksi mitta on aivan liian vähän. Tiedän itselleni menevän housuihin n. 1,5x sivun mitta, joten on hieman vertailupohjaa. Sitten kun asiakkaalle sanoo että kyllä rouva tarvitsee enemmän kuin yhden mitan, alkaa syyttely: “haukutko sinä minua lihavaksi”, tai “aina te huijaatte ostamaan liikaa kangasta, vastuutonta toimintaa”. Sitten leikataan se asiakkaan ilmoittama mitta.
Parhaassa tapauksessa käy sitten niin että asiakas saapuu seuraavalla viikolla hakemaan sen toisen housun mitan, sitä samaa kangasta kuin viimeksi, kun ei se edellinen määrä riittänytkään.
T:tjah
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Heh, “hieman isompikokoiset naishenkilöt”…
Juu, kuulin kerran nuorisovaatemyymälässä kun mummeli joulun aikaan tuli ostamaan lapsenlapselle collegea ja kysyi nuorelta (ammattitaitoiselta) myyjältä että eikö täällä ole oikeita myyjiä ollenkaan???????
Missähän se “oikean myyjän” ikäraja muuten oikein on vai onkohan se alasta kiinni?
Itse olen tumpelo käsitöissä mutta kun erinäisiä vuosia sitten pääsin käsitöitä tekevän ystäväni kanssa kangaskauppaan siitä tuli minulle oikea opintoretki. Sain muun muassa tietää että molemmat myyjät olivat saaneet monivuotisen opin korkeakoulussa. Kaikenlaista kertoilivat kun olin niin kiinnostunut, ja kiehtova ympäristö se oli muutenkin. Ne on isoja aaseja jotka yrittävät myyjiä alentaa! Jos olen käsittänyt oikein, kangaskaupan myyjät ovat yleensä ammattitaitoisia. Onko näin?
Monesti nuoret myyjät on paljon parempia kuin vanhemmat! Pääsääntöisesti nuoret myyjät ovat iloisia ja kohteliaita. Lisäksi erikoiskaupoissa tms. nuoret myyjät ovat yleensä ko. alaan jollain lailla kosketuksissa esim. opintojensa myötä ja tietävät aiheesta tuoretta ja uutta tietoa.
Vanhuuden kokemus on arvokasta, mutta niin on myös nuoren iän tiedonjano.
Mä kans ihmettelen että mikä on “oikea myyjä”. Että nuori ihminen on vaan leikkimyyjä? Mitenkähän menis ihmisille perille että jossain vaiheessa elämää vaan tapahtuu niin että myyjät on nuorempii ku mitä ite on, ja ne silti on ihan ammattitaitosii. =/
Hyvänen aika arvon myyjät! Olette täysin oikeutettuja kertomaan asiakkaalle että teilläkin on ammatti hankittuna! Jos näytätte kovin nuorilta, vanhempi asiakas saattaa olettaa teitä harjoittelijaksi - älkää luojan tähden alistuko, vaan oikaiskaa aaseja! En voi olla närkästymättä kun ihmiset alentuvat kynnysmatoiksi. Vähän kunnianhimoa hei!
Jep, tuttua. Ikäni puolesta aliarvostuksi olen joutunut minäkin. Työskentelin eläinkaupassa usean vuoden. Täytyy sielläkin OSATA. Esim, kuinka moni muuten tietää kiertovesipumpuista ja ylilaitasuodattimista tai kiekkokalan kutemisesta muuten mitään. Monen muun asian ohessa niistäkin asioista on kuitenkin oltava jonkinlainen pohjatieto tuolle alalle. Usein varsinkin vanhemmat herrat usein odottelivat sitä ” oikeaa myyjää” paikalle. Tein usein niin että sanoin omistajan olevan tauolla, tai asioilla. Siinä sivussa jutustelin asiakkaan kanssa pumpuista ja kas, yht äkkiä kelpasinkin… Oli aina yhtä hauskaa nähdä niiden ukkojen ilmeet kun totesivat että tyttöhän tietää sekä tekniikasta että akvaarion biologiasta, ja vielä koirien käytöshäiriöistä ja allergioista, eikä jää hamstereiden tai kanien biologiakaan puuttumaan. Saati sitten että se ..rrkele osaa vielä käsitellä “hankalia” eläimiä kuten papukaijoja ilman että saa puremahaavoja…..
Mutta on se sitten palkitsevaa kun vakioasiakkaat tietävät sinut ja tuleva kysymään minkä malliset vaatteet heille käy, mitkä värit sopii ja kaupan päälle vielä ompeluohjeet. Osaavat kiitellä hyvästä palvelusta ja tulevat aina uudelleen. Kangaskaupassa on yleensä erittäin mukavaa olla töissä! Aasiakkaita toki mahtuu, mutta pääosin työ ja asiakkaat ovat oikein mukavia.
Joo tosta tuli mieleen hassu tapaus joka sattui joskus kun olin yläasteella, menin pieneen kangaskauppaan ja kysyin onko heillä 35cm vetoketjua,kun koulusta sitä ei löytynyt. Mummo sano vaan että on. Sitten minun oli kysyttävä uudestaan että saisinko katsoa sitä.. Sitten hän antoi sen minulle ja katsoi kuni tyhmää.. kysyin etää jos hänellä olisi, niin saisinko nähdä 25cm vetoketjua myös että minkä pituinen se on. Myyjä vastasi tähän erittäin tylysti; se on 10 cm tuota lyhyempi eikä viitsinyt antaa minun katsoa sitä.. Oli muuten viimenen kerta kun siinä kaupassa kävin
Yleensä kyllä olen as.palvelijoille ja muutenkin ystävällinen enkä “rupea protestoimaan” Mutta se alkoi kyllä hieman kismittämään kun kaupankäynti on noin vaikeaa 
HUI! tulipa minulla kielioppivirheitä (: toivottavasti ei häiritse ;P
Olen käynyt eräässä pienessä nappikaupassa yhden ainoan kerran, mutta toiste en sinne mene.
Valikoima kyseisessä kaupassa olisi erittäin hyvä, mutta palvelu oli sitä luokkaa että huh huh.
Siinä vaiheessa sitä kyllä tajusi miten tärkeä asia on hyvä asiakaspalvelu, varsinkin pienissä liikkeissä.
Että kiitokset vain kaikille asiakaspalvelijoille, jotka jaksavat päivästä toiseen hyväntuulisina
Olisit sanonut, ettei meillä ole oikeita tai vääriä myyjiä, ihan vaan myyjiä.
Hah, “OIKEA myyjää”, mulle on pari kertaa käynyt niin että asiakas on tullut ovelta suoraan tiskille ja sanonut jotain tyyliin “teillä ei varmaankaan ole tuotetta X mutta osaisitteko neuvoa jotain OIKEAA liikettä josta sen löytäisin?” Tästä voi kai vaan vetää sen johtopäätöksen että asiakas ei usko mun liikkeeni olevan todellinen vaan osa jotain valvehouretta.
Oon myös törmännyt tohon ammattitaidon aliarviointiin. Sellaisissa tapauksissa, joissa asiakas on ensin pyytänyt jotain “ammattilaista” paikalle, olen ensin itse kysellyt hänen ongelmistaan ja kertonut hänelle vastaukset niihin. Kun hän tämänkin jälkeen on halunnut ammattilaisen paikalle, olen hakenut takatiloista työkaverini selostamaan asiakkaalle samat asiat. Itse olen ollut kuuntelemassa vieressä ja saman litanian päätteeksi todennut, että selostin asiakkaalle hetkeä aiemmin jo samat asiat. On ollut kyllä hyvännäköisiä ilmeitä asiakkailla…
Mitenköhän mahtaisi asiakkaalla naama venähtää, jos tämä “ei oikea myyjä” olisikin nuorena yrittäjäksi ryhtynyt ja omistaisi ko. liikkeen, jossa asiakas vaatii paikalle “oikeaa myyjää”.
Respa: “Mitenköhän mahtaisi asiakkaalla naama venähtää, jos tämä “ei oikea myyjä” olisikin nuorena yrittäjäksi ryhtynyt ja omistaisi ko. liikkeen, jossa asiakas vaatii paikalle “oikeaa myyjää”.”
Onhan tämän tapaistakin päässyt käymään. Kun nykyään en enää kokopäiväisesti ole tiskin takana niin ovat jotkut uudemmat asiakkaat erehtyneet pitämään mua tuuraajana ja yrittäneet puhua omiaan tyyliin “kyllä se vakiomyyjä tietää että homma hoidetaan näin kun minä sanon eli anna sitä alennusta/myy velaksi/tms. niin kuin liikkeen tapoihin kuuluu.”
Olin aikoja sitten töissä rautakaupan kassalla ja siellä sain törmätä toisinaan miesasiakkaisiin, jotka olettivat, että “eivät nuoret likat tiedä näistä miesten jutuista mitään”. Herkuttelin monta kertaa tilanteella, jossa tietoni rakennustarvikkeista olivat paljon, paljon paremmat kuin asiakkaalla, vaikka justiinsa asiakas oli ehtinyt retostella osaamisellaan ja tietämyksellään. Hihii. Eivät arvanneet, että olin ollut raksalla töissä…
Masa… outo nimimerkki nuorelle likalle…
Kyllä minäkin olen saanut omat kiksini aikoinaan maalimyyjänä kun keski-ikäiset “ammattimiehet” ovat tulleet tenttaamaan ja olenkin ihan oikeasti tiennyt aikas hitosti ko alasta
Useasti (erityisesti)miehet ensimmäisenä kysyivät, että onkos täällä miehiä töissä. Kun vastattiin, että meillä ei ole maalipuolella ainoatakaan miestä, niin jotkut miehistä päättivät siirtyä kilpailevaan firmaan…
Minä myös kangaskaupan täti (26v), ensin isossa “riistoketjussa”
ja nyttemmin pienessä yksityisliikkeessä. Vaatetusartesaanin paperit löytyy minultakin ja kokemusta senkin edestä.
Kyllähän me tiedämme ammattilaisina miten paljon menekkiä tiettyyn vaatteeseen menee, tiedämme myös materiaaleista paljon enemmän kuin useammat asiakkaat.
Ja silti saamme haukut niskaamme kun emme löydä asiakkaalle rypistymätöntä pellavaa, sähköistymätöntä polyesteriä tai jos tarkoituksena on väkertää amatööriteatterille kymmenen hametta - ei, kaksi metriä ei tule riittämään, ja ei tippaakaan kiinnosta että sinulla on insinöörin paperit.
Myös minulta on kysytty olenko OIKEA myyjä, ja mieli tekisi vastata että olen vain happotrippisi kuvitelmaa…
En todellakaan tajua moista käytöstä aasiakkaalta. Minulle on aina myyjä kun myyjä kelvannut - koskaan en ole itse toiselle myyjälle siirtynyt.
Omassakin pienrautakaupassa on yleensä yksi tai kaksikin nuorta naista myyjinä. Koskaan ei ole tullut mieleenikään kyseenalaistaa heidän tietämystään eikä ole jälkeenpäinkään ollut tarvetta siihen. Aina on oikea tavara löytynyt jos on löytyäkseen.
Tässäpä muutama “maanpinnalle palauttava”.
Olin aloittanut työt puutarhamyymälässä, ja sain työliiviini joksikin aikaa kyltin jossa lukee HARJOITTELIJA. Olin jo pari viikkoa talossa ollut, kun keski-ikäinen rouvasihminen kiitää luokseni kun olen ulkomyymälän puolella taimia kastelemassa. “Anteeksi, saanko häiritä… AI, sä oletkin VAAN harjottelija. Onko täällä jotain asiantuntijaa.” Kun nenä nousi siihen malliin pystyyn ja äänen sävy halveksivaksi, en viitsinyt huomauttaa, että olen alan koulun käynyt ja töitäkin useammassa alan paikassa tehnyt ja voisihan hän edes esittää kysymyksensä ja katsotaan sitten voinko auttaa. Ohjastin hänet toisen myyjän luo, jolla varmasti oli silminnähden enemmän alan kokemusta. Tosin myös asiakaspalvelutilanne kesken… Siinähän odotti.
Toinen tilanne tapahtui samaisessa puutarhamyymälässä. Olin taas kasvien kanssa hääräämässä kun asiakas tuli kysymään: “Anteeksi, onkohan talossa hortonomia? Minun pitäisi kysyä erästä asiaa ja siihen voi vastata vain hortonomi…” Ai jahah. Pikku-Puutarhuri(AM) ei kelpaa vaan pitää olla Hortonomi(AMK). En asiasta viitsinyt taaskaan enempää kysäistä vaan ohjasin lähimmän hortonomin juttusille…
Pitäähän sitä palvelua vaatia, mutta jotain rajaa.
1. Miksi aasiakas ei usko myyjää kun sanotaan että kannattaa ottaa enemmän kangasta?
2. Onko aasiakas niin tyhmä ettei usko vanhaa sanontaa “parempi liikaa kuin liian vähän?”
(Tuli ensimmäisenä mieleen, itse kun ostan aina metrin ylimääräistä, ettei lopu kesken.)