Karavaanari on kaikkien kaveri
Olin pari vuotta takaperin kesätöissä erään koillisranskalaisen kaupungin laitamilla sijaitsevalla leirintäalueella. Työnkuvana oli lähinnä respassa istuskelu ja siis majoittumaan tulevien sisään- / uloskirjaus. Leirintäalue sijaitsee pohjoisesta etelään kulkevan moottoritien varrella, eli pääosa asiakkaista oli menossa etelään (tai palaamassa sieltä), ja suunnilleen 70% kävijöistä oli hollantilaisia, perässä seurasivat ranskalaiset ja saksalaiset.
Jos muutama erikoistapaus jäikin mieleen, eniten ihmetyttivät ne jatkuvasti toistuvat kuviot, jotka tuntuivat olevan kansallisuusriippuvaisia…
1) Kaikki puhuvat saksaa. Ranskassakin. Ainakin saksalaisten mielestä. Kaikki muut ulkomaalaiset vieraat kysyivät paikalle tullessaan, millä kielellä asia hoituisi: kokeillaanko englantia, huonoa ranskaa vai viittomakieltä. Saksalainen aloitti sujuvasti saksaksi, ja oli melkein loukkaantunut, kun kävi ilmi, että minä en muutamaa kohteliaisuutta ja numeroita enempää kieltä hallitse…
2) Respassa myytiin myös aamuisin leipää, joka tuotiin läheisestä leipomosta, illalla tehtyjen tilausten mukaan. Kun aasiakas varasi leivän, ilmoitin että ne ovat aamulla myynnissä seitsemästä alkaen: tämän kykenin sanomaan myös saksaksi ja hollanniksi. Silti saksalainen harrasti seuraavana aamuna varttia vailla seitsemän limboa oven edessä olevan puoliksi suljetun metalliverhon ali. Ja sissus niitä aamuja, joina leipomon auto vahingossa kaartoikin respan eteen vasta viittä yli seitsemän… Ehti aamukahvi kylmetä.
3) Maksukortti on hankala asia. Onhan siinä tietysti opettelemista ja ihmettelemistä kun vaihtaa maata ja systeemiä toiseen, mutta silti jaksoin kummastella, miten “ammatikseen matkustaville” ihmisille vähän erilainen systeemi oli ylitsepääsemätön. Meidän maksukorttilaitteemme oli sellainen, että se hyväksyi sirulliset kortit ainoastaan tunnusnumeron kanssa, ja magneettinauhaiset (ei-sirulliset) allekirjoitusta pyytäen. Melko moneen kertaan sain selittää, että “Ei, minä EN voi hyväksyä tätä korttia ilman tunnuslukua. Ensinnäkään minä en SAA tehdä sitä, ja toisekseen, se laite ei HUOLI sitä korttia…”.
Minä kun olen aina luullut, että oman maksukortin tunnusluvun tunteminen olisi itsestäänselvyys, mutta ilmeisesti ei (ja noissa tilanteissa kyse tosiaan oli henkilön omasta kortista).
4) Ilma on aina väärä. Jos sataa, sataa liikaa. Jos paistaa, paistaa liikaa. Siihen nähden paikka on aina huono, liian auringossa tai liian varjossa, liian kivinen tai liikaa ruohoa.
Selitin kahdella ja puolella kielellä, että “Tuossa on teidän paikka”. Piste. Jos aasiakas rupesi kitisemään, että saako sitä vaihtaa, jos syy X, niin ohjeistin, jotta “Vain tällä ja tällä alueella, ja tulette ilmoittamaan minulle uuden numeron”. Aina oli kuitenkin joku sankari vaihtanut paikkaa ilmoittamatta, ja sitten seuraava tulee sanomaan, että “Kun mun paikalla on jo joku…”, ja sitten selvitetään että kuka ja missä… Huoh.
Lempparini oli kuitenkin se (ranskalais)mies, joka hellekauden aikaan tulee kysymään, onko meillä uima-allasta. Pahoittelen, että ei, ehkä joskus tulevaisuudessa. Vastauksena on: “MMITÄ??! Ei uima-allasta! Missä minun lapseni sitten vilvoittelevat??”.
Siinä teki mieli sanoa, että enpäs tiedä kun eivät ole minun lapsiani, mitäs jos mösjöö ottaisi sangon ja kaataisi sillä vettä kakaroidensa päälle…
T:Calendula
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Tuo ykköskohta on niin totta. Aina jaksetaan kauhistella sitä, mitähän ne ulkomaalaisetkin meistä nyt ajattelevat, jos joku poliitikko/urheilija/muu silmäätekevä ei ulkomailla edustaessaan puhukaan täydellistä vierasta kieltä.
Onko kukaan koskaan kuullut saksalaisen poliitikon oman maansa ulkopuolella puhetta pitäessään puhuvan mitään muuta kuin saksaa? Tosi kansainvälistä touhua…
Taitaa olla joku historiaan perustuva trauma kyseessä.
No jaa, kyllä ne ranskalaiset taitaa olla niitä kaikista itsepäisimpiä oman kielen puhujia. Ei taida maapallolta sellaista kolkkaa löytyä, missä ranskalainen puhuisi mielellään muuta kuin ranskaa. Jos joskus löytyy uusia siviilisaatioita muualta avaruudesta, niin sinnekin varmaan menisivät sössöttämään ranskaa…
Seurasin euroviisuja ja sielläkin taisi ranskalainen olla ainoa, joka ei pisteitä antaessa sanonut sanaakaan englantia, vaan kaikki ranskaksi.
Ranska on edelleen euroviisujen toinen “virallinen” kieli englannin ohella. Se on jäänne vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin viisuihin osallistuivat Euroopan ranskankielisistä maista Ranskan ohella mm. Luxemburg, Sveitsi, Monaco ja Belgia.
Ranska on yhä myös esim. postin virallinen kieli. Tarkkailehan joskus lähetyksiä, joissa on valmiiksi maksettu kansainvälinen postimaksu. Niissä lukee port payé, ei postage paid tai jotain sinnepäin.
“Ilma on aina väärä. Jos sataa, sataa liikaa. Jos paistaa, paistaa liikaa.”
Aspana saa kuulla ihan kiitettävästi näitä säävuodatuksia. Juuri kun on päästy kylmästä ja sen valittamisesta, niin takuulla jo ensimmäisenä lämpimänä päivänä joku vinkuu että huh, huh, kun on niin kuuma!!!Sitten kauhistellaan kun on niin kuivaa ettei porkkanat idä ja samassa huudahdetaan että hitto soikoon, ei kai ulkona sada! Aina on liian kylmä tai kuuma, liian vähän lunta tai liikaa lunta, jne. Itse ainakin kuittailen usein että eiköhän olla nyt vaan tyytyväisiä kun päästiin kylmästä muutamaksi kuukaudeksi eroon
Ja että meillä vielä onneksi on edes jonkinlaiset vuoden ajat!
PUG: okei, minun virhe, en ole tosiaan perillä ranskan asemasta muuten kuin Kanadan toisena kielenä ja hämärä muistikuva on, että olisi jossain vaiheessa puhuttu EU:n virallisesta kielestä, mutta se on vain mutua…
_Tosin_ nämä seikat eivät poista sitä tosiasiaa, että ranskalaiset eivät edelleenkään suostu puhumaan kuin ranskaa. Kysy vaikka turistina Ranskassa, osaako joku puhua englantia, niin vastaus on tyyliin “en, miksi pitäisi?”.
Ja saksaa puhutaan saksan lisäksi ainakin Sveitsissä, Itävallassa, Belgiassa, Itä-Ranskassa ja Pohjois-Italiassa. Tilastojen mukaan saksa on Euroopan puhutuin kieli (siis äidinkielenä, ei virallisena tai osaamistasona). Mutta silti voisi sitä aina ensin kysyä. Itse taas sölkkään englantia aina edes ajattelematta, että joku ei sitä osaisi…
Jeps, ranskalaiset eivät kylläkään yleensä osaa puhua muita kieliä kuin ranskaa, mutta nythän tilanne oli se, että he kykenivät hoitamaan asiansa omalla äidinkielellään.
“Ja saksaa puhutaan saksan lisäksi ainakin Sveitsissä, Itävallassa, Belgiassa, Itä-Ranskassa”
Itä-Ranskassa ollaan/oltiin joo, mutta ei NIIN idässä, että saksankielen taito olisi ollut itsestäänselvyys. Etenkään, kun tosiaan ollaan maassa joka on kuuluisa siitä, ettei siellä puhutaan vieraita kieliä
Englantia meillä sen sijaan puhuttiin sujuvasti. Se oli ehdoton kriteeri kesätöihin pääsemiseen, ja omistaja puhui ihan äidinkielenään.
Ranskalaisten englanninpuhumattomuudelle on syynä ennemminkin se ettei osata kuin se ettei haluttaisi. Etenkin kun nuoremmista ikäpolvista puhutaan. “Kaikki” tiedostavat, että englantia olisi hyvä osata, mutta kun opetus on mitä sattuu…
“Niissä lukee port payé, ei postage paid tai jotain sinnepäin.”
Juuri tänään lähetin paketin jossa luki:
Port payé, Postage paid, Porto pagado….
Missäpäin Belgiaa puhutaan saksaa?
Noin 70.000 saksankielistä ihmistä asuu Belgian Liègen provinssin Saksan rajan vastaisissa ns. itäkantoneissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/German-speaking_Community_of_Belgium
Jausaa: googleta n00b: http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgia#Kielet
“en ole tosiaan perillä ranskan asemasta muuten kuin Kanadan toisena kielenä ja hämärä muistikuva on, että olisi jossain vaiheessa puhuttu EU:n virallisesta kielestä, mutta se on vain mutua”
Ranska on EU:n virallinen kieli. EU:ssa on yhteensä 23 virallista kieltä, ml. suomi, mitä ikävä kyllä suomalaiset poliitikot eivät aina tahdo muistaa
Ei sitä tönkkö-englantia olisi pakko puhua virallisissa tilaisuuksissa.
Jos 70 % kävijöistä oli hollantilaisia ja loput ulkomaalaiset enimmäkseen saksalaisia, niin olisipa tainnutkin olla hollannin saksan taidoista enemmän iloa kuin täydellisestä englannista.
Olen turistien kanssa työskennellyt paljonkin Suomessa, ja en valitettavasti osaa saksaa juuri enempää kuin alkuperäinen kirjoittajakaan. Ratkaisu on usein ollut iäkkäitten saksalaisten kanssa se, että minä olen puhunut englantia, ja he hidasta ja yksinkertaista saksaa sekä elekieltä. Osa ymmärtää nimittäin englantiakin, mutta ei osaa itse tuottaa sitä.
Suomessakaan karavaanarit eivät ole ihan nuorimpia, eivätkä he välttämättä edusta maan kielitaitoisinta kansanosaa. Keski-Euroopassa omatoiminen liikkuminen yli oman maan rajojen on niin tavanomaista, että harva varmaan menee kielikurssille jotta kehtaisi lähteä matkaan.
Nuoremmilla saksalaisilla kielitaito on usein ollut erinomainen, ja he eivät ole aloittaneet keskustelua saksaksi. Nuorilla ranskalaisilla ei englanti suju yhtä hyvin, mutta yrittävät silti sitä puhua.
Matkakohteen maantieteellinen sijainti varmasti vaikuttaa. Ruotsista tulevat matkailijat aloittavat keskustelun Turussa ruotsiksi ja Lappeenrannassa englanniksi. Koillis-Ranskassa sopii olettaakin liikkuvan etenkin hollannin/flaamin-, saksan-, ja ranskankielisiä ihmisiä.
Stereotypiat harmittavat, emmehän kaikki mekään pakkaa omia lihapullatölkkejä mukaan pakettimatkallemme.