Kersantti Karoliinat
Tiedä sitten mistä johtunee, mutta viime aikoina on pahasti alkanut ottaa pattiin ne naisenpuolet, jotka koko ostotapahtuman ajan nalkuttavat siippansa pakkaustaidoista… siis kovaan ääneen! Otetaanpa esimerkki pahimmasta:
Nainen tönöttää maksupuolella ja vartioi silmä kovana kun mies kävelee pakkauspuolelle pakkaamaan. Kun mies sitten alkaa laittamaan tavaroita yhden kerrallaan, alkaa emännän moitinta:
“Erkki? MITÄ IHMETTÄ sä oikein teet? Siis MIHIN sä aiot laittaa sen perunapussin? Sinne jäi ihan varmaan jotain alle!! Etkö sä tiedä että se kuuluu kantaa kädessä?! Älä sitten laita sitä pakastevihannespussia seuraavaks, ettei se mene runttuun! HEI onko sun ihan pakko laittaa se tollai?! Sä et kyl osaa!”
Mies on yleensä koko tapahtuman ajan melko hiljaa, ja yleensä häpeän noiden naisten puolesta jotka julkisesti nöyryyttävät puolisoaan (ja itseään).
Olisivat vaan tyytyväisiä pakkausavusta (ostoskärryjen pystyssäpitäjiäkin on nähty aivan tarpeeksi), koska harvemmin ne pakasteetkaan ovat vartin kotimatkalla sulaneet taikka leivät rutistuneet käyttökelvottomiksi. Voisivat sen naputtamisen jättää sitten vaikka kotioloihin, niin säästyisi kanssaihmisten korvat.
T:Tsik
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
“Voisivat sen naputtamisen jättää sitten vaikka kotioloihin, niin säästyisi kanssaihmisten korvat.”
Tuo kommentti oli mielestäni vähän sen suuntainen kuin “perheväkivallan pitäisi pysyä neljän seinän sisällä ettei se häiritsisi sivullisia”.
Ehkä kyseessä ei ole ihan perheväkivallaksi luokiteltava temppu, mutta joka tapauksessa, mitä syytä niillä kanssaihmisillä on silloinkin naputtaa kun asia ei mitenkään heihin kohdistu.
Toi on kyl tosi kumma juttu, itekkin miettinyt samaa kun olen asioinut kaupassa.. Kuinka jotkut kehtaa nöyryyttää kumppaniaan julkisesti, vaikka pitäisi yhteen hiileen puhaltaa?
Kyllä tuo vähän perheväkivallalta vaikuttaa - siis henkiseltä sellaiselta. Tiedän pariskunnan, jossa vaimo naputtaa miehelle ihan joka asiasta. Riippumatta siitä, mitä mies tekee, sen voisi tehdä aina paremmin tai eritavalla. Osa miehistä sietää tuota loputtomiin, osa ei siedä. Noista jälkimmäisistä sitten luetaan iltapäivälehtien lööpeistä.
Eipäs nyt suurennella asioita. Naisilla on paha tapa naputtaa. Se on tosiasia. Heillä vaan on joku ihme tapa saada olla oikeassa ja saad asiat heidän tahtonsa mukaan. Nostan hattua miehille jotka joutuvat sitä kestämään ja joilla riittää kärsivällisyys.
Tiedän ihan omasta lähipiiristäni erään tapauksen, jossa nainen nalkuttaa miehelle, kontrolloi tämän menemisiä. Mies ei siis pääse juuri mihinkään, eli omaa aikaa ei juuri ole, esim. kaveiden kans jos on menossa vaikka johkin istumaan kahville, niin alkaa syyllistys ja mökötys. “Pitääkö sitä kaljaa juoda?!” (juu, siis mieshän oli menossa nimenomaan kahville istumaan, kun autoakin pitää ajaa), “Minä jään tänne taas yksin”, ovat aika lieviä esimerkkejä. Monta kertaa mies sitten ehdottaa että nainen lähtisi mukaan; “Mitä minä siellä teen, en minä haluu lähtee”.
Ja normaalisti kun tätä miestä pyytää silloin tällöin vähän tuulettumaan, niin ensi tiedustelulla vastaus on “katellaan”, eli toisin sanoen tuosta tietää ettei se käy. Kun iltaa sitten varmistelee, vastaus on et ei jouda, noh, mikäs nyt niin tärkeää, “no pitää tiskata, pestä pyykkii, siivota ja katella varmaan jos telkusta tulee jotain”.
Mitä olen tämän miehen tilityksistä päätellyt, niin nainen on ilmeisesti niin läheisriippuvainen tms, ettei yksinkertaisesti osaa olla yksin, ja jos joutuu siihen tilanteeseen, niin sitten uhataan laittaa lusikat jakoon yms. Mies vaikuttaa aivan kypsältä hommaan, mutta jostain kumman syystä edelleen kiduttaa itseään. Ikävää kuunneltavaa, kun toinen välistä pala kurkussa tilittää omaa tilannettaan kotona. Surullistakin kattoo sivusta, kun eihän tuohon voi muuta tehdä kuin antaa jotain neuvoa. Itse sanoin, että turhaa sitä itseään kiduttaa, mutta miehen täytyy itse ne ratkaisut tehdä. Minä en tommosta naista pitkään katselis.
Ei muuten ole ihme että avio-erot ovat tilastollisesti lisääntyneet viimne vuosikymmeninä…
Avioerot minullekin tulivat mieleen, kuten Taaville edelläni.
Eroja ei olisi läheskään niin paljon jos kommunikointi puolisoiden välillä olisi terveempää. Perhe-elämä olisi lapsille ja aikuisille kivaa jos solvaamisen, kieltojen ja käskyjen sijaan annettaisiin ohjeita, mielipiteitä ja pyyntojä, ja ylipäätään puhuttaisiin kuten vertaisille.
Vaikka mikä ettei tuo käskevä, nolaava ohjeistava tyyli jonnekin sopisi… Armeijaan? Jos minulta kysytään sitä ei saisi suosia missään.
Ihan nyt asiasta kukkaruukkuun (tai siis oikeastaan itse asiaan), suurin osa miehistä ei kyllä osaa pakata kauppakassia. Maidot laitetaan jotenkin sikinsokin poikittain ja ylipäätänsä kamat tungetaan vaan sinne jotenkin, tuloksena epämääräisen alkuliman muotoinen joka puolelta haljennut kauppakassi. Tämän takia meillä pakkaan minä, en vaan pysty kattomaan sitä vailla järjen häivää tapahtuvaa pakkausoperaatiota. Haluan että kassi on pakattu niin, että se pysyy itsestään pystyssä kun lasken sen maahan. Nuo päättömästi pakatut kassit maahan laskettaessa leviää pitkin mäkee, kyllä sit v*tuttaa niitä kamoja keräillä. Kaiken lisäks jos se muovikassi menee rikki, sitä ei voi käyttää edes roskapussina.
Että sellasta. Mutta siis ettei tarvi ruveta nillittämään siellä, niin tosiaan pakkaan AINA kassin itse.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt noita nalkuttaja akkoja. Itse en ikinä nalkuta miehelleni (hän on kiittänyt minua tästä erittäin monta kertaa :D)
Jokainen tekee asioita omalla tavallaan ja antaa tehdä niin, eikai sitä tartte kaikkien tehdä samalla tavalla. Ja jos on jotain huomautettavaa niin tehdä kuten Rita sanoi… ei siitä tarvitse toista loukata, jos jotain “tekee väärin”
Meilläkin OLI lähipiirissä pariskunta, jossa nainen oli suoraan sanottuna ihan hirveä, “älä koske”,”et sä osaa mitään”, “et juo tänään kaljaa”, “et oo maksanu mulle sita 6päckiä minkä ostin”, kuului vakiofraaseihin…(miten pahalle voi tuntua jos puoliso sanoo että älä koske!!!) tuntui aina tosi pahalle kuunnella sellaista vierestä. Itse en ikinä sanoisi miehelleni noin. Onneksi pariskunta erosi
Naurettavaa yleistää että naiset jollain uskomattomalla kyvyllä osaavat pakata ja miehet eivät putkiaivoillaan siihe touhuun kykene. Eiköhän se ole enemmän kasvatuksesta kiinni, jotkut miehet ovat saaneet pikkupoikina pakata vanhempien apuna ja sitä kautta oppineet, näin varmasti useimman meistä kohdalla.
Toki ihmettelen sitäkin, eikö pariskunnan nalkuttava osapuoli voi mennä itse pakkaamaan, jos toinen ei kerran millään osaa. Tai neuvoisi sitten edes sopuisasti ja rakentavasti.
olen yhden kerran sorunut kassalla seisoessani nalkuttamaan. Meillä oli ostoskärry ja mies pakkasi tavaroita. Oli ihan hirveä ruuhka, ja meillä oli ostoksia jotain 80e edestä. Mies sitten jäi asettelemaan sellaista Prisman 4-pack pullosettiä muovikassiin ja se osoittauitui hankalaksi. Tavaraa pinoutui ja lopulta sanoin, että mies voisi nyt vaika nostaa ne pullot kärryyn ja pakata tavaraa siihen pussiin. Mutta miehen oli pakko tehdä homma juuri niinkuin hän halusi…
Meillä saa siippa pakata kassit niinku haluaa, mä olen tosin tottunu kasaamaan ostokset hihnalle suunnilleen siinä järjestyksessä kun ne menee kassiin, saa ne siitä pakattua samaa tahtia kassan kanssa jos olen yksin liikenteessä. Mut myönnetään että sorrun tuohon nalkuttamiseen, jos se tuntuu menevän ihan päin seiniä, esim. pohjalle kaikki kevyet ja hajoavat ja maidot ja perunat päälle vaan
En mä mitää huuda tai naputa, vaan “kuiskailen” ja mutisen eikä avokki muka saa mitään selvää, kunhan naureskelee siellä hihnan päässä 
Ei tässä nyt ihmettelemistä ole; naisten peruslogiikkaan vaan kuuluu, että asiat voi tehdä vain yhdellä, aiemmin opitulla tavalla.
Elämä on sekaisin, jos pullat menevätkin muovikassiin ennen porkkanoita. Kun porkkanat pitää laittaa ensin…Monissa asioissa päästään ihan samaan lopputulokseen (=sapuskat kassissa kotiin), vaikka menetelmä olisikin hiukan eri.
Saman ilmiön oon mäkin huomannut. Tekisi mieli huutaa naiselle että “Anna nyt jukoliste sen äijän pakata!” ja sille miehelle että “Huuda nyt tolle akalles että anna nyt jukoliste mää pakkaan!”.
Toiset on sitä mieltä että aviopuolisolle saa olla aivan karsea koska kyllä se sen kestää, sehän on kaikista lähin ihminen. Mä taas oon nimenomaan sillä kannalla että sitä puolisoa pitää kunnioittaa kaikista eniten, koska se on lähin ihminen. Eli nalkuttamattomuuslinja pitää täälläkin, hautaan asti ;).
Mä olen tottunut tekemään samoin kuin iines, eli lastaan kärristä raskaimmat ja kestävimmät ensin, eikä mitään ongelmaa ole.
Yleensä jos alan kassalla napisemaan jostain, niin mies vastaa takas (tahallaan niin et kaikki kuulee): KOT KOT KOT!
Hehe, meillä mies on tarkempi ja “osaavampi” ostosten pakkaamisessa (lue: tietää varmuudella miten asian PITÄISI tapahtua), mutta eihän ala minua suureen ääneen nolaamaan kassalla nalkuttamalla.
On näitä vaimonsa nolaavia miehiä nähty kyllä, meillä kävi asiakkaana mm. semmonen joka haukkui minulle naistaan “tyhmäksi akaksi” ja suureen ääneen voivotteli kun tämä ei osannut mitään. Kuvottavaa, teki mieli vetää turpaan äijää.
Ja juuri tänään kuuntelin kun joku rouva kertoi kun miehensä oli käynyt asioilla verhoomoliikeessä eikä ollut osannut tehä mitään oikein tai kysyä oikeita kysymyksiä ja jäkä jäkä. Ja taas sitä oltiin yhdessä (minä vain työni puolesta myöntelin) sitä mieltä, että eihän niistä miehistä mihinkään oo!
Ei tuostakaan hyvä olo tullut.
Kyllä noita nalkuttajia ja puolison nolaajia löytyy molemmista sukupuolista. Naisista kenties enemmän, en sitä kiellä (enkä välttämättä myönnäkään;)
Itsekin pikkutarkka joissain asioissa, mutta.. Jos ne ovat mielestäni tärkeitä, voin niistä mainita ihan ystävällisesti, jos ovat turhia asioita, ajattelen hiljaa mielessäni. Ja jos tykkään, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla ja ne toiselle ovat merkityksettömiä, voin tehdä ne itse ja jättää valittamatta 
En itsekään ymmärrä miksi pitää asiat esittää kauhealla tavalla tai miksi pitäisi asioita selvitellä julkisesti esim. kaupan kassalla. Jos on jotain sanottavaa, voi sen kertoa rakentavasti sopivassa tilanteessa, turhanpäiväisistä asioista ei välttämättä tarvitse sanoa mitään
Pakkais ämmä ite jos miehen työ ei kelpaa.
Mä pakkaan aina ja mun avomies on opettanu mua pakkaamaan
vähän erillai meilläpäin 
Meidän lähikaupassa täällä Euroopan sydämessä on nyt lähestulkoon kokonaan siirrytty muovikassittomaan aikaan, ja ryhdyinpä siitä syystä minäkin pitämään kahta verkkokassia mukana ruokaostoksia varten. Huh sentään, että niihin on vaikea pakata yhtään mitään. Haluaisin mielelläni nähdä sen miehen tai naisen, joka osaa verkkokassin pakata niin, ettei se leviä lattialle kuin löysä lima jos vähänkin kädestään laskee - ihan sama, missä järjestyksessä painavat ja kevyet tavarat niihin asettelee.
Suomessa sentäs on vielä kaupoista saatavilla kunnolliset, ryhtinsä pitävät muovikassit!
Vierailijalle voin sanoa, että toivon ettei kyse ole koskaan ollut pahemmasta väkivallasta näiden tapausten kohdalla mitä on kuuntelemaan joutunut. Oletan että kyse on ollut silkasta ajattelemattomuudesta.
Putkiaivon kanssa tasan samaa mieltä, vaikken naisena allekirjoitakaan tuota naisen logiikkaa. Oma pakkaustapani ei ole lähelläkään viilipurkkihysteerikkoa. Toki tajuan niiden pikku purnukoiden kuuluvan kassin päälle, mutta kyllä ne siihenkin ovat aika huolettomasti lentäneet, eikä ole elämässä vielä tullut vastaan rikkoutunutta jugurttipurkkia vaikka joka kauppareissulla niitä saa kotiin rahdata. Samoin pakasteet joutavat milloin mihinkin kohtaan kauppakassia, koska kyllä ne aina sen vartin selviävät jäässä kunnes kotiin päästään.
Luulen kyllä että tarpeeksi pahan päivän sattuessa päälle, nousen luultavasti sanoin puolustamaan nalkutuksen uhriksi joutuvaa pakkaajaa :).
Ei nyt liity tuohon nalkutusjuttuun, mutta välillä tulee kassalla ihmeteltyä miesten kassinostamislogiikkaa: todella monet miehet ostavat sen ison muovipussin vaikka ostoksia olisi vain yksi tai kaksi; parhaassa tapauksessa joku taskuun tai käteenkin mahtuva tupakka-aski/karkkipussi/limsapullo. Parhaassa tapauksessa on vielä auton avaimet kädessä, että sitä muovikassia tarvitaan näemmä niinkin pitkälle matkalle kuin ulko-ovesta parkkipaikalle.
Ei nyt sinänsä mikään aasiakasjuttu, sama se minulle on mihin rahansa laittavat, mutta ihmetyttää kun ottaa huomioon sen ainaisen kassien hinnoista kitinän/ilmaiseksi vonkaamisen. Ja niitä ilmaisia pikkupussejahan on siinä tarjolla myös…:)
^ samaa olen miettinyt monesti. Välillä on oikein kielen päällä että anna nyt se muovikassi takaisin ja ota sille iltalehdelle ja battery-tölkilles tuosta pikkupussi tai kanna kädessä!
Jos tarttee pussia kyylät.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että löysin fiksun miehen jolle ei tarvitse nalkuttaa mistään.. Vuosi on mennyt ilman ensimmäistäkään isoa riitaa, koska molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus on niin suurta ettemme halua satuttaa toisiamme.
Etuna myös se, että mieheni exä oli vuosisadan pahin nalkuttaja ja nyt mieheni sanoiki, että tekee mielellään vapaaehtoisesti kotitöitä kun kukaan ei ole komentamassa. Välillä jopa pitää kieltää häntä puuhailemasta kun sitä tuntee itsensä laiskaksi sohvalla makoilijaksi kun toinen tiskaa ym. koko ajan =)
Jos rakastat toista, näytä se joka hetki jokaisella teollasi äläkä pura pahaa oloasi huutamalla ja nalkuttamalla, se tuhoaa suhteen sisältäpäin!
Lisäänpä tuohon aiempaan juttuuni vielä vähän, liittyen enemmän aiheeseen, eli siihen, miten joku asia pitäisi tehdä siten kuinka toinen haluaa.
Samaisen tuntemani pariskunnan arjessa on myös kaksi muuta asiaa joka on vähän verrattavissa tähän kauppakassin pakkaamiseen.
Tilanne 1: mies laittaa pyykkiä kuivamaan kuivaustelineelle (samalla tavalla kuin teen itsekkin) ilman pyykkipoikia suoraan vaate keskeltä taittaen (juu, kuivaa toki vähäsen nopeemmin kun laittaa pyykkäreillä, mutta kuivaa ihan realistisessa ajassa myös ilmankin). No, nainen tulee paikalle tämän jälkeen ja motkotuksen saattelemana laittaa pyykit uudelleen, kuten hän haluaa.
Tilanne 2: mies tiskaa astioita, ja nostelee astiat kuivauskaappiin. No, nainen taas tulee jälkeenpäin, ja mikäli astiat eivät ole kuivauskaapissa siinä järjestyksessä kuin hän haluua, hän tietysti korjaa asian, sitä motkotusta taaskaan unohtamatta.
Hohhoijaa ja vali vali vali. Jos ne vaimot/miehet niin kamalasti nalkuttaa ettekä muka osaa tehdä niiden mielestä mitään oikein tms. niin VOI OTTAA ERON!! Jos ei ole kanttia ottaa näitä asioita reilusti puheeksi sen puoliskon kanssa niin raukkamaista tuollainen selän takana valittaminen: jos toinen on täysurpo määräilijä, niin suhteesta voi lähteä! Vai eikö ole kanttia lähteä, on helpompaa rutista jossain ventovieraille?
It takes two to tango, jos antaa toisen kohdella huonosti niin taatusti kohtelee. Oma häpeä, mitäs valitsee puolisoksi jonkun lapsellisesti käyttäytyvän drama queenin/kingin. Tuntuu vaan että nämä nalkuttavasta puolisosta valittajat itse nauttivat tilanteesta kun pääsevät hehkuttamaan marttyyrin sädekehäänsä ja saavat sillä huomiota.
Enkä ikinä ala myöntelemään jollekin tahvolle, että joo ei niistä naisista/miehistä mihinkään oo. Sillä vaan ylläpidetään tätä törttöä käytöstä.
On muuten äärimmäisen ärsyttävää kaivaa sixppäkin alta litistyneitä sämpylöitä. Ja ne jukurttipurkit hajoaa ihan oikeasti, jos niiden päälle lastataan esim. tonnaripurkkeja. Ja kun kauppamatkaa on vähän enemmän kuin vartti kotiin, niin pakasteet kyllä sulavat, jos ei niitä tunge sinne halavatun termoskassiin. ja jos sinne termoskassiin tunkee sen kuuman broilerin grillistä, niin ne pakasteet sulaa silloinkin.
Eikä ole kauhean kiva kaivaa sitä voipakettiakaan sen broilerin kyljestä, puolessa tunnissa se ehtii sulaa kohtalaisen lötköksi suoraan grillistä tulleen broilerin vieressä.
ja jos asiasta on nätisti kotona sanonut kymmenen kertaa, niin on todella vaikea pitää suutaan kiinni sitä yhdettätoista kertaa kaupan kassalla, vaikka se 10 kertaa aikaisemmin onnistuikin.
jaaha,,, en tajua tota nalkutusta, sillä asiastahan voi sanoa nätistikin kotona…
Mutta miksi ihmeessä pelkästään naiset ovat mukamas nalkuttajia? ja mitä ihmeen naisen logiikkaa sekin nyt sitten taas on olevinaan… jokainen tekee miten tykkää, se on sitten eri asia tekeekö sen fiksusti vai vähemmän fiksusti. Mutta jos menen kauppaan niinä harvoina kertoina äitini kanssa, ja minä alan pakata, niin varmasti äitirakas alkaa nalkuttaa siitä pakkaamisestani, vaikkei sitä onneksi suureen ääneen teekään, mitä nyt itse sitten järjestelee ne tavarat paremmin jos ei kelpaa arvon rouvalle… siinä syy jättää isommat kauppareissut rakkaan äitini kanssa vähemmälle…
Mutta sinänsä siis nalkuttaminen on typerää, enkä varmastikaan jaksaisi/viitsisi/kehtaisi tehdä sitä kumppanilleni, kun sellaisen joskus sitten hankin.
Siis typerää käytöstä naiselta, menis itse pakkaamaan ja jättäis miehelle tehtävän joka sille kuuluukin, eli ostosten maksamisen
Itse olen naispuolinen maksaja, joten seuralaiseni on pakannut. Valitettavasti myös joutunut nalkuttamaan. Miksikö?
Siksi että on sanonut samasta asiasta kotona, paikanpäällä ja nätisti lukuisia kertoja. On ihan turha olettaa, että asiat menevät kaikille perille siitä yhdestä kerrasta. Jossain vaiheessa jankuttamiseen todella kyllästyy. Samaten kuin siihen, että toinen ei välitä siitä, että maksamani ruoka menee haaskioon tai että jostain syystä olen se, joka joutuu pesemään toisen pakkaus”taitojen” tuloksena levinneen kermaviilin niistä kasseista.
Nnoh, nykyään olen sanoutunut irti uusavuttomista; elämän perusasioiden täytyy hoitua - myös pakkaamisen, se kun ei niin paljon älyä vaadi. Ja ellei itse osaa, sitä voi vaikka kuunnella toisen ohjeistusta ja koettaa ottaa opikseen, jos toinen kerran tietää.
Sääli on sairaus ja sillei..
Fakta kuitenkin on,että jokainen valitsee itse sen puolisonsa,kuin myös sen,milloin sen pistää pihalle.
Kyllä minä voin kuittailla miehelle,jos jotain munailee ja vise versa, enkä koe että kyse on minkäänlaisesta alistamisesta/nöyryyttämisestä (jos nyt puhutaan ihan jostain “laita ne maidot alimmaiseksi”-tyylisestä kommentoinnista).Minulle tulee lähinnä mieleen,että on itsetunto ongelmia,jos kokee ihan normaalilla äänensävyllä esitetyt pyynnöt nöyryyttämiseksi. Kyllä minua saa neuvoa,jos en osaa.Ihan turhasta napiseminen on sitten eri asia.
Itse olen korjaillut niin monesti niitä viili ym. sotkuja kassista,että jos näen että jotain rikkimenevää on menossa pohjalla, niin huomautan siitä.
Ja teille “pakatkaa ämmät ite ne kassinne”-mesoajille-> Miksi se neuvominen=naputus? Jos kyse ei ole mistään pikkumaisuuksista,vaan ihan siitä,että ostokset saadaan ehjänä kotiin.
Tekemällä oppii, ja pitäähän sen miehen joskus käydä yksinkin ostoksilla,ja osata ne kassit silloin itsenäisesti pakata.
Asiaan on maailman helpoin ratkaisu: meillä mies maksaa ja nainen pakkaa. Ja nainen myöskin kasaa tavarat hihnalle, jotta ne kassan kautta tulisivat hihnaa pitkin järkevässä järjestyksessä pakattaviksi. Tadaa! Ei ongelmaa. Paitsi jos kassalla on huono päivä ja sen mielestä on hulvatonta ojentaa sieltä se muovikassi vasta viimeisenä, vaikka se on hihnan ensimmäinen tuote, tai muiden tuotteiden päällä.
Meillä minä pakkaan, koska miestä ei voisi vähempää kiinnostaa järkevä järjestys.
Minä myöskin ripustan pyykit, koska mies ei vain osaa ja on itsekin sen myöntänyt. Mies taasen imuroi, koska minä ja imuri ei olla koskaan tultu toimeen.
Näillä ollaan menty ja hyvin pärjätty