Kirjastossa nähtyä
Olin tuossa vuoden ajan kirjastossa töissä, ja tästä lähtien kun itse asioit kirjastossa, muistathan seuraavat asiat:
- Ethän vain käytä ilmaisuja “kiitos” tai “ole hyvä”.
- Jos olet koiran kanssa liikkeellä, jätä se toki lasten osastolle kytkettynä räksyttämään ja lähde itse aikuisten osastolle etsimään iltalukemista.
- Muista, että sinä itse tiedät paremmin kuin henkilökunta miten lainausautomaatti toimii.
- Kahvit saa toki heittää lehtilukusalin sohvalle. Ja ne roskakoritkin ovat vain koristeita.
- Jos etsiskelet kirjoja, istahda toki tuolille istahtamaan ja huutele lainaustiskin työntekijälle että “Haepas minulle kirja X ja X” muutamia kertoja, äläkä sitten lainaa niistä ainuttakaan.
- Jos vastaat “En tarvitse apua”, toki tiedämme että sinä itse asiassa tarvitsetkin apua, ja sinulla on täysi oikeus heittää kirjastokortti pitkin lattioita kun et sitten saanutkaan varaamaasi kirjaa pompsahtamaan lainausautomaatin syövereistä.
- Jos henkilökunnalla on kiire, paras tapa saada palvelua on ensin mölytä ja sitten heittäytyä lattialle makaamaan.
- Kirjaston työntekijäthän ovat tietysti lukeneet kaikki kirjaston kirjat, joten osaamme antaa niiden juonesta kysyttäessä täydellisen syväanalyysin.
- Kun viet kirjat kotiisi, ne kannattaa jättää lattioille aukinaisina lojumaan jotta kissasi voi oksentaa niiden päälle.
- Kirjat/levyt/dvd:t kannattaa myöskin jättää palauttamatta, ja miksi ne pitäisi uusiakaan kun sakkoja kertyy muutamassa viikossa vain n. 76,70€. Pikkurahaa.
- Meetwursti on erittäin hyvä kirjanmerkki. Kuin on myös casino-arpa jossa on voitto.
T:Fifi
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
He he, mahtaa siinä olla ammattihuumori koetuksella.
Ja ainiin… Valittaminen käänteislistasta 3… 2… 1… GO!!
Tässä eka:
Kieltäkää nää käänteishuumoriluettelot!!! AArGH!!
Toi metukkajuttu kyllä aiheutti repeämisen.
“Jos henkilökunnalla on kiire, paras tapa saada palvelua on ensin mölytä ja sitten heittäytyä lattialle makaamaan.”
Mitä hittoa, tekeekö ihmiset noin
Toi kohta 6. : TÄH? Luuli että lainausautomaatti toimii kuin Otto, kortti sisään ja tavaraa ulos? Eeeeeeeeei… *nyyh*
Vai on niitä muitakin kirjastoja, jonne koiria saa viedä… Itse tiedän vain yhden tällaisen kummajaisen.
Itseäni ällöttää rasvatahraiset, sotketut kirjat… ei ne kirjat ilmaisia kirjastollekaan ole! Miksi ihmeessä pitää sotkea/kaltoinkohdella kaikkea, mikä ei ole omaa… saisivat hävetä, aikuiset ihmiset. Ja nuoret ja vanhat.
Pulla: Silloinhan se tärveleminen vasta lystiä on kun kyseessä ei ole OMA tavara!
Pulla: samaa kummastelen. Minulle ainakin äiti on opettanut että toisten tavaroita pidetään hyvin kun ne ovat lainassa. Nähtävästi kasvatusperiaatteet on muuttuneet…
Nää olikin tuttuja.
Myös kääretortunviipale ja käytetty paperinenäliina ovat mitä parhaimpia kirjanmerkkejä.
Aasiakas voi myös tiedustella henkilökunnalta kirjaa tyylin “Luin sen joskus vuosia sitten, se oli semmonen romanttinen kirja, jossa oli punasävyinen kansi. Saattoi se olla vihreäkin kyllä.” ja sitten saada hirveän siepin, kun henkilökunta ei kirjaa löydä.
Siepin voi saada myös siitä, että nuottikirjat ovat liian suuria.
Niin, ja mikä siinä on, että jos aikuinen ihminen ottaa hyllystä kirjan, levyn, jonkun muun, niin sitä on niin hiton vaikea laittaa samaan paikkaan takaisin. Tai edes sinne päin!
Tämmöstä meillä.
metukkaa kirjanmerkkinä ;DD repesin ääneen :p luulin kuulleeni jo kaiken mutta taas se tuli todistettua miten aasin tyhmyydellä ei ole mitään rajaa.
Itse olen todistanut koiran oloa kirjastossa kerran. Olin lukemassa lehteä hiljaisessa hyllyvälissä jossa oli pari tuolia sitä varten. Yhtäkkiä huomaan kun pieni koira viilettää pari kertaa ohitseni kauheaa kyytiä, ilman omistajaa tai minkäänlaista hihnaa/pantaa. Kohta tulee kirjaston työntekijä perässä ja kysyy minulta olenko nähnyt koiraa, ja tiedänkö mitään sen omistajasta. Ei ollut tietoa, ja koirakin näytti sen jälkeen kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Huoh: “Metukkaa”
Se vasta metkaa on jos metwursti on sivulla 20 ja sen pyöreä rasvainen profiili näkyy kaikilla edellisillä sivuilla… Miltä kirjan lukemistapahtuma on mahtanut näyttää?
Kuultuani kastemadosta kirjanmerkkinä joku vuosi takaperin tein periaatepäätöksen ostaa kaiken kirjallisuuden mitä aion lukea. En halua koskea kirjaston kirjoihin.
Yliopistoaikoina tuli nähtyä sitä, että kirjoissa oli alleviivauksia ja kommentteja kirjoittajan sanoihin, niin yliopiston kirjaston kuin kaupunginkirjastonkin kirjoissa (kun sieltäkin sai vaadittuja kirjoja). Onhan ne alleviivaukset varmaan joidenkin mielestä eri käteviä, mutta jos kirja ei ole oma, niin älä tuhri sitä. Itselläni ainakin vieraat alleviivaukset häiritsevät keskittymistä, varsinkin jos ne on tehty esim. punaisella kynällä. Ja jos olet eri mieltä kirjoittajan kanssa, säästä kommenttisi luennolle/proffalle äläkä kirjoita sitä kuulakärkikynällä marginaaliin.
Todella inhottavaa on myös löytää kirjojen sivuilta liiskattuja ötököitä. Jos kämppääsi lentää itikka, pyydystä se jollakin muulla kuin kirjaston kirjalla. Hyi.
ajattelija: Sanos muuta. Tällainen sarkasmi on melkein nokkelaa - joskin kulunutta - virkkeessä tai parissa, mutta jos koko juttu on kirjoitettu niin, jätän lukematta.
Brim; totta, yliopiston kirsjojen alleviivaukset ovat todella raivostuttavia. Varsinkin jos kyseessä on joku peruskurssin/muuten todella luettu opus, niin suurin piirtein jokainen sana on monin iloisin värein alleviivattu. Ja ne huomautukset! Viimeisintä tenttikirjaani lukiessaan joku oli oikein villiintynyt, kirja oli täynnä erilaisia “aika terävä havainto” -huomautuksia. Ja omat mielipiteet vähemmistöpolitiikasta tietysti tuotu selkeästi esille.. Huokaus.
Koirien lisäksi myös pienten lasten vierailemista kirjastoissa tulisi rajoittaa. Tai ainakin opettaa vanhemmille, ettei kirjasto ole mikään leikkikenttä.
Juu, ja sitten nämä ihmiset, jotka saksivat kirjaston kirjoista mieleisensä kuvat, kaaviot, taulukot, tekstinpätkät yms. itselleen talteen… *puhisee raivosta*
Olen ollut kirjastossa työssä ja nyt
a(a?)siakkaana. Oudoilta tuntuvat tapaukset. Mutta ehkä täällä provinssissa on kaikki toisin.
Hups. Tulipa juuri mieleen että olen tehnyt merkintöjä yhteen kirjaston kirjaan… mutta se oli lastenosastolla oleva Sherlock Holmes- kirja , joka oli täynnä kääntämättömiä latinan, saksan ja ranskankielisiä lainauksia (kuinka moni napero osaa niin montaa kieltä?) sekä tökeröjä käännösvirheitä - pakkohan minun oli merkitä ne! Laitoin isoimmat merkinnät paperilapuin kirjan väliin. Sanoin vielä virkailijalle että tämä on ihan kammottava käännös, että en suosittele sitä lukemiseksi kenellekään. Taisin olla aikamoinen aasi mutta olin 18v. ja ah niin oikeassa ja aina hyvällä asialla…
Lapsista kirjastossa: olen arvioinut että lähikirjastossa noin puolet lapsista osaa käyttäytyä ja noin puolet ei. Mitään keskimääräisyyttä ei näytä olevan; joko puhutaan hiljaa tai huudetaan ja mölytään. Etenkin parille vähemmistölle näyttää olevan käsittämätön ajatus, että jossain pitäisi olla oikeasti HILJAA- kuitenkin viettävät aikaansa kirjaston tiloissa, istuvat vartin koneilla tunnin jne. pientä kivaa. Vähän käytöstapoja, kiitos!
Vain vartin? Meillä päin valtaavat koneet pitkiksi ajoiksi, varaavat kaverin kanssa ja pelaavat sitten jotain nettipeliä.
“Mutta ehkä täällä provinssissa on kaikki toisin.”
Ainakin täällä Tampereen seudulla olen yllämainittuihin käytöstapoihin törmännyt, varsinkin kirjan sottaamiseen, sivujen repimiseen ja alleviivauksiin.
“Vain vartin? Meillä päin valtaavat koneet pitkiksi ajoiksi, varaavat kaverin kanssa ja pelaavat sitten jotain nettipeliä.”
Lukutoukka taisi tarkoittaa, että istuvat koneilla tunnin, vaikka niillä saisi olla vaan vartin.:>
Lukukokemusta häiritsee aika ansiokkaasti myös se, kuinka joku aktiivinen pilkunn*ssija-akateemikko on ottanut asiakseen kirjoitella historiallisten romaanien sivuille omia näkemyksiään esim. kirjan henkilöiden asusta (”sinipunavihreitä kaapuja käytettiin vain vuosina 1322-1323 joulu-ja helmikuussa..”), uskonnollisista menoista (”tämä virsi keksittiin vasta 40 vuotta myöhemmin”) ja kaikesta muusta pikkukivasta. Tai ehkä nämä urpot haluavat vain levittää yleissivistystä?
Eikka: “…pakkohan minun oli merkitä ne! Laitoin isoimmat merkinnät paperilapuin kirjan väliin.”
Jätitkö pienemmät merkinnät kokonaan tekemättä vai merkitsitkö ne kirjaan? Kenenkään ei ole PAKKO kirjoittaa, piirtää tai liimata kirjaston kirjojen sivuille yhtään mitään. Sellaista kirjaa lukiessani en todellakaan ajattele että onpas edellinen lainaaja fiksu ja sivistynyt.
Luin minäkin yhden kirjan joka oli kirjoitus- ja käännösvirheitä täynnä niin täynnä että itketti, mutta minun ei ollut pakko kirjoittaa kirjaan mitään.
Ai jahaa että oikein asiapitoisia korjauksia kirjastonkirjoihin? Heh.
Minä jätän yksinkertaisesti lukematta semmoiset kirjat joiden virheet häiritsevät niin paljon, että tekisi mieli alkaa korjailla. En ala kyllä raapustelemaan kirjaston kirjoihin mitään ihan periaatteesta.
Toi historialliseen romaanin mietteiden ja huomioiden kirjoitteleminen on kyllä suht daijua.
Etenkin kun ei ole yhtään mitään takeita siitä, että ne marginaaliin kirjoitetut huomiot ja korjaukset olisivat yhtään sen oikeammassa kuin kirjan teksti, koska milloin tahansa on voitu tehdä taas uusia löydöksiä, jotka nostavat uusia todisteita ja historiakäsityksiä pinnalle.
Parhaita vastaan oikeasti tulleita kirjanmerkkejä ovat olleet nähtävästi pizzasta pudonnut juustonpalanen tomaatteineen kaikkineen ja käytetty laastari. Odotan sitä päivää, jolloin joku lapsiperhe ruttaa kirjan väliin käytetyn vaipan.
Eivät ihmiset välitä yhteisestä omaisuudesta tipan vertaa. Tämän näkee varsinkin kirjaston cd-levyistä: naarmuista päätellen ihmiset kotiin päästyään ottavat levyt pois koteloista, laittavat kasaan lattialle ja sitten kävelevät edestakaisin niiden päällä. Yksi musiikinystävä oli kaivanut cd-levyn takakannen etiketin esiin, rengastanut siihen kuulakärkikynällä suosikkibiisinsä ja laittanut sen sitten takaisin levyn alle, vielä väärinpäin. Yhden cd-kokoelman iso kirjanen oli kastunut, kun se päälle oli kaadettu jotain: hyvä idea tunkea se märkänä takaisin pahvikoteloonsa, jolloin sivut menivät kymmenen lehden paksuudelta täysin muhjuksi ja kuivuttuaan tarttuivat kiinni koteloon, jonka jälkeen kirjaa ei saanut ulos kotelosta rikkomatta sitä. Kiva ansa.
Ei juma…:D Kohdat 9, 10 ja 11 <3 Rispektini kirjastotätejä kohtaan nousi juuri kohisten
Sen sijaan ihmisiä kohtaan…:S
En näe tosin mitään väärää siinä, että asiallisesti korjaa kirjasta asiavirheitä. Ketä se haittaa? Mitä yliopiston kirjaston kirjoihin tulee…itsellänikin on tapana alleviivata tekstiä, tosin lyijykynällä, että pysyttäisiin edes jonkun kohteliaisuuden rajoissa. En oikein siitäkään tiedä, voiko tärkeiden asioiden korostus olla sitten seuraavalle lukijalle haitaksi…? Jokainen niiden lukija käyttää kirjoja kuitenkin opiskeluun.
Annika; minä päätän kiitos mielellään itse mitkä ovat mielestäni tärkeitä asioita. Joillakin on tapana jättää alleviivaamatta keskimäärin kymmenen sanaa per sivu, jos kaikki on niin hemmetin tärkeää, mihin tarvitaan alleviivausta..? Itse haluan muodostaa kokonaiskuvan kirjasta enkä muistaa yksittäisiä vuosilukuja ja muita pikkujuttuja joita moni tuntuu alleviivauksista päätellen pitävän todella olennaisina. Tämä vaikeutuu rutkasti kun katse pomppii väkisinkin niihin ympyröityihin ja kukkasin merkittyihin yksittäisiin lauseisiin.
Eli jos olet niin toope, ettet voi elää alleviivaamatta kirjaston kirjoja, niin pyyhi ne merkintäsi edes pois. Minulle ei ole niistä kerrassaan mitään hyötyä vaikka kuinka luulisit tekeväsi seuraavalle lukijalle oikein palveluksen.
Tuohon lapsiasiakkaiden äänimaisemaan… aika harvassa ovat nykyään ne kirjastot, joissa eivät soi kännykät tai joissa pitää kuiskia. Imago alkaa muuttua, mutta yhä kansalaisten mielissä elää kivenkovana hiljaisuus ja nutturat, vaikka maisema on tätä nykyä enemmänkin työllistetyn parikymppisen sällin musta death metal -paita ja kännykkäooppera.
Lapsiin palatakseni… kirjasto on _kaikkia_ asiakasryhmiä varten, myös perheitä. Kirjaston suunnittelussa ei olla menneinä vuosikymmeninä huomioitu sitä, että vanhemmat eivät enää jaa 2000-luvulla lapsilleen korvatillikoita kun nämä ilmaisevat itseään lapsina autuaan tietämättöminä siitä miksi ihmeessä lastenosastolla pitäisi olla hiljaa. Tämä ei siis ole mielestäni missään nimessä lasten itsensä vika, vaan tilasuunnittelun puutetta.
Pitää vielä ottaa kantaa kirjoihin kirjoitteluun ja alleviivauksiin.
Jos kirjassa on asiavirhe, ota siihen kantaa jollakin asiaan liittyvällä foorumilla netissä. Saavutat helposti satakertaisen lukijamäärän siihen verrattuna, että joku kenties ehkä lainaa juuri sen kyseisen niteen johon teit merkinnät. Kaupungissa voi olla samaa nimekkeen painosta useita kymmeniä kappaleita, joten sen yhden niteen kohdalle tehdyt merkinnät eivät hyödytä kuin murto-osaa kys. nimekkeen lainaajista.
Jos kirjassa on asiavirhe, se on myös todennäköisesti sen kaltainen johon joku tieteentekijä on jo tarttunut tai todennäköisesti tarttuu tulevaisuudessa - toisessa teoksessa tai netissä. Siksi kirjastoissakin on samasta aiheesta monta teosta. Turha siis tehdä merkintöjä kirjaan, ne merkinnät saattavat löytyä jo kirjaston tietokannasta muina teoksina. Älä aliarvioi kanssalukijaasi, niin kirjastonhoitajankaan - joka muuten on käynyt korkeakoulunsa siinä missä kys. tapauksen korkeakoulutettu alleviivaajakin - ei tarvitse aliarvioida alleviivaajaa, joka ei ole yhtään sen todennäköisemmin merkitsemässä oikeampaa faktaa kirjaan kuin kirjan tekijäkään.
“Jos henkilökunnalla on kiire, paras tapa saada palvelua on ensin mölytä ja sitten heittäytyä lattialle makaamaan.”
Jep jep. Näin on käynyt. Ensimmäistä päivää töissä olleen harjoittelijan naama hiukan venähti näystä.
Ja olen itse bongannut kirjan välistä paitsi ‘metukkaa’ niin myös kokonaisen metukkaleivän…
Työkaveri löysi erään Manaran välistä ns. ‘ryynit’ ja sivut tietysti sivut yhteenliimautuneena …
Ja ihan oma lukunsa ovat ne kaikki “herrasmiehet” jotka kuvittelevat kirjaston työntekijöidenkin olevan vähintään lainattavissa…!
Olin vuoden kirjastossa järjestelyapulaisena, ja näitä seuranvonkaajia riitti riesaksi saakka: he istuivat lehtilukusalissa jutellen kovaäänisesti, ja siten että varmasti näkivät palvelutiskille missä olin.
Minua oli sieltä sitten kiva tuijotella himokkaasti intiimeihin ruumiinosiini ja arvella mistä olin kotoisin. varsinkn paikkaunnan syrjäytyneet kavereineen oikein kunnostautuivat tässä.
Muutamat seurailivat perässänikin, ja huohottivat /läähättivät (!) selkäni takana kun hyllytin kirjoja. Sain olla koko ajan varuillani näiden seuranvonkaajien takia, ja se vaikutti huonontavasti työhöni.
Muutama valitti “huonosta käytöksestäni” pomolle, kun en vastannut heidän flirttailuunsa ja / tai onnellisesti naimisissa olevanakaan suostunut lähtemään treffeille…
Siis koko ajan säilytin kuitenkin asiakaspalveluasenteen, ja olin kohtelias ja avulias kaikille - mitä työhöni liittyi. “Normaaleilta” asiakkailta sain paljon kiitosta palvelustani.
Empä taida enää mennä kirjastoon töihin.
Oma lukunsa on myös ne ikuiset valittajat, jotka valittavat siitä että sanoma-, ja aikakauslehdet tuodaan niin hitaasti ja myöhässä lukusaliin. Kun lukusali aukeaa klo 10:00, niin useinpien mielestä uusien lehtien pitäisi jo silloin olla paikoillaan. Ihan järjestelyapulaisen laiskuudestahan sekin johtuu ettei ole.
Tämäkin haukkuminen ja ivaaminen oli lähes jokapäiväistä, koska aasiakkaat eivät millään voineet tajuta että:
1. Lehdet haetaan postista saakka, ja yleensä jalkaisin.
2. Lehdet jaetaan edelleenkin - kirjastonkin lokeroon - aikaisintaan klo 10:00. En minäkään voinut saada niitä sieltä aiemmin.
3. Kun palasin postireissulta, lehdet (= 20 - 30 kpl / päivä) piti ensin jakaa (Henkilökunnan postikin tuli / tulee samassa!), luetteloida, leimata, ja osa muovittaakin kokonaan. Sitä ei kukaan pysty tekemään ” muutamassa minuutissa” niinkuin minulle väitettiin.
Uuden järjestelyapulaisen mukaan sama jurputus jatkuu edelleenkin, vaikka asiaa on yritetty monille selittääkin…!
annika kirjoitti: “En näe tosin mitään väärää siinä, että asiallisesti korjaa kirjasta asiavirheitä. Ketä se haittaa? Mitä yliopiston kirjaston kirjoihin tulee…itsellänikin on tapana alleviivata tekstiä, tosin lyijykynällä, että pysyttäisiin edes jonkun kohteliaisuuden rajoissa. En oikein siitäkään tiedä, voiko tärkeiden asioiden korostus olla sitten seuraavalle lukijalle haitaksi…?”
Joopa joo… kaikki heti mulle nyt ja mitkään säännöt ja tavat ei koske mua… Mistä Sinä, Annika hyvä, kuvittelet seuraavan lukijan voivan päätellä, onko kirjaan tehty korjaus oikein vai ei? Tai onko korjauksessa kirjoitusasu varmasti oikein? Ja mistä päättelet tietämyksesi ja arviointikykysi niin ylivertaiseksi, että pystyt varmasti alleviivaamaan täsmälleen ne olennaisimmat asiat - et vain omasta mielestäsi vaan kertakaikkisen kiistattomasti kaikkien muidenkin mielestä? Muistan omilta opiskeluajoiltani monta kirjaa, jotka olivat täynnänsä alleviivauksia täysin epäolennaisissa kohdissa. Yksinkertaisesti: Alleviivaaminen ja muistiinpanojen tekeminen kirjaston kirjaan on itsekästä, omahyväistä toisten omaisuuden sottaamista, PISTE!
Olen itsekin huomannut saman kuin Pätkis, jotkut asiakkaat tulevat liian lähelle ja se huohotus(!). Erotan kyllä edellisistä ne asiakkaat jotka ovat huonokuntoisia/juuri sisään astelleita/sosiaalisia tilanteita pelkääviä/jne. asiakkaita joiden huohotuksessa ei ole mitään “henkilökohtaista”. Ikäväähän se on; jos sanot takaisin ja järjestät kohtauksen saat nipon maineen jos et sama käytös saattaa jatkua pidempäänkin. Varsinkin (meille) nuoremmille tullaan usein tytöttelemään/pojittelemaan ja iskemään mukahauskaa kaksimielistä juttua.
Kaikenkaikkiaan kirjaston asiakkaat ovat kuitenkin kaukana perusmarkettien aasiakkaista, siitä oon iloinen!