Kuittikohtaus
Olen siis kaupan kassalla töissä ja tässä yksi aasiakas, joka on sai minut aivan raivoihini.
Sinä yliärsyttävä keski-ikäinen mies: älä sinä tule opettamaan minulle minun työtäni!
Tämä herra maailmanomistaja tulee kassalleni ja olen jo antamassa vaihtorahoja, kun hän alkaa huutamaan minulle, että miksi kysyn asiakkailta, haluavatko he kuitin (niin todella, miksiköhän…)? Selitin siinä sitten, että sen takia kun moni ei sitä halua, niin en sitä sitten heille turhaan viitsi antaa. Selitin hänelle myös, että monet ovat iloisia kun en tuputa sitä heille. Mutta tämäpä ei hänelle kelvannut, hänen pitää siinä juhannusruuhkassa huutaa minulle, kun hänen vaimonsa kyllä tietää nämä asiat kun on kaupan kassalla töissä, se kuitti pitää antaa ilman kysymistä, ihme asiakkaiden kyykyttämistä kun joutuu kassalle vastamaan, että haluaako kuitin, jne. Yritin siinä sitten herraa rauhoitella, kunnes tämä näkee myymäläpäällikkömme. “Tulepas sinä sieltä kertomaan,että kuka h*lvetti tätä likkaa on opettanut??!!”. Juu, minähän olen sinulle likka ja huora ym. Olisitte nähneet tämän herra maailmanomistajan virneen, kun myymäläpäällikkömme sanoi, että hän on oikeassa ja minä väärässä. Sitten tämä herra lähti ulos ja huusi vielä ovelta, että tulipas likkaakin vähän koulutettua ja hän palaa tähän vielä, jos kerrankin kuulee minun vielä kysyvän, haluaako joku kuitin. Kun herra oli lähtenyt, niin myymäläpäällikkö tuli sanomaan minulle, että: “kyllä sinä olit oikeassa, mutta pakko minun oli noin toimia, kun meillä asiakas on aina oikeassa”. Ai että kun sapetti se omahyväinen virne sen p*skan naamalla kun se lähti! Olen vieläkin aika käärmeissäni pomolleni, koska hän toimii aina näin, vaikka asiakas haluaisi kuun taivaalta, niin se p*rkeleen asiakashan on oikeassa!
T:tiamiini
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Mielestäni pomosi teki kyllä tässä todella ison virheen, ei kaikkeen tarvitse alistua, yksinkertaisesti asiakas ei aina todellakaan ole oikeassa. Tarvittaessa pomolta pitää myös löytyä sen verran selkärankaa, että pystyy huonosti käyttäytyvälle asiakkaalle sanomaan, ettei tämä olekaan oikeassa.
Tämä kuittiasia on muuten nykyään todella ihmeellinen, ensinnäkin jos ei halua kuittia sen voi sanoa, ei tarvitse vain alkaa väistelemään sitä räpylää, suurin osa kun on näitä räpylänväistelijöitä ainakin meidän kaupasamme, niin on aivan perusteltua alkaa kysymään tahtooko asiakas kuittia vai ei. Joskus kyllä tekisi mieli sanoa, että aijaa sinä et tahdokaan vaihtorahoja takaisin.
En kyllä ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa vain ottaa se kuitti ja laittaa se itse kassahihnan päässä olevaan roskikseen tai sitten tosiaan sanoa ystävällisesti, että minä en tarvitse sitä. Mielestäni ei ole myöskään järin kohteliasta heittää kuittia kassahihnalle tai päin myyjän naamaa.
Ikävä kyllä se taitaa mennä meilläkin niin että asiakas on aina oikeassa ja sitten haukutaan se kimpassa esimiehen kanssa takahuoneessa (siis tilanteen jälkeen) että pääsee purkamaan huonon tuulensa pois.
“kyllä sinä olit oikeassa, mutta pakko minun oli noin toimia, kun meillä asiakas on aina oikeassa”
EI NÄIN!!!
Esimiehesi on harvinaisen huono sellainen. Tosin näitä näkee runsaasti, kun ovat niin hyviä mielistelemään sitten sinne omaan johtoportaaseenkin päin, kun ommistuu se noin mallikkaasti asiakkaankin kohdalla.
Kumma, kun joillakin on mennut sekaisin ruskeakielinen mielistely ja asiakaspalvelu vaikka todellisuudessa niiden ei pitäisi olla synonyymejä.
Minä en voi ymmärtää, en siis vain voi miten ihmeessä joku voi nostaa tuollaisen äläkän siitä, että häneltä kysytään haluaako kuitin vai ei. Jos ei muita ongelmia ole, niin pakkoko sitten tällaisesta on tehdä elämää suurempi kriisi? Tosin en nyt muutenkaan ymmärrä suurinta osaa tänne kirjoitetuista tapauksista ja jos niistä edes 10% on totta (vaikka kyllähän noita pääsee itsekin joskus todistamaan sivullisen roolissa), en voi kuin sääliä aspa-hommissa työskenteleviä. Tämän kirjoittajan pomolle toivottaisin rattoisia hetkiä selkärankaa kasvattaessa, muille aspoille voimia hymyillä vielä tänäänkin.
Ei todellakaan oikein. Mikä siinäkin on kun noita päänaukojia pitää nuoleskella? Eikö se ole jo aikaisemmin todettu, että vaikka ne kuinka monta kertaa huutamalla vannoisivat pysyvänsä ikuisesti poissa, niin silti ne tulevat aina uudestaan! Ehkä sitä ei kauppiaat ja muut esimiehet huomaa kun eivät kuluta työaikaa koskaan kassalla…
Minä työnnän asiakkaille kuitin väkisin mukaan. Vaikka asiakas siitä kieltäytyisi. Tähän toimintaani on kaksi syytä.
1. liikkeemme sijaitsee ostoskeskuksessa, jossa ihmisillä on tapana kierrellä samoissa liikkeissä useampaan kertaan. Kun on kuitti tallella, ei tarvitse selitellä kenellekään, että ” ihan varmasti maksoin tämän reppuun tungetun puseron puoli tuntia sitten”.
2. Tuotteillamma on vaihto- ja palautusmahdollisuus kuittia vastaan. Ja se kuitti todellakin tarvitaan siinä tilanteessa.
Yleensä näiden seikkojen kertominen saa asiakkaan mielen muuttumaan.
Ehkä ruokakaupassa vähän eri juttu. Silti haluan itse aina kuitin kaikista ostoistani, jotta voin todistaa maksaneeni tuotteen.
Uskomatonta. Kumpikohan oli suurempi tolvana - aasiakas vai selkärangaton pomonrääpäle? Sinuna hakisin jo uutta työpaikkaa, jossa pomolla on hiukan enemmän kanttia.
Öh. Siis harmittaa aivan vietävästi tätä sivustoa
(ja mm. näitäkin vähän kansainvälisempiä:
http://community.livejournal.com/customers_suck
http://www.retail-sucks.com/index.php )
lukiessa, miten usein huonoon asiakastilanteen hoitoon liittyy munaton esimies (miehinen termi, juu - mikähän ois feminiinitermi? ;))
Kotonakin varmaan nämä (miespuoliset) ‘esimiehet’ tms. saavat aina viimeisen sanan: “Kyllä, rakkaani,”
Olipa mölösti toimittu pomolta!
Tjaa, oliskohan tuo pomonkin motiivi sanoa noin ollut tilanteen nopea lopettaminen. Jos hemmo ei kuuntele järkipuhetta myyjältä, niin en tiedä kuunteleeko hän sitä päälliköltäkään. Onhan sitä muutenkin paljon tilanteita joissa pitää vaan pyytää anteeksi omia (oikeita) tekojaan ja toivoa jurpon lähtevän nopiasti.
No uhhuh, olipa munaton pomo. Nyt samainen aasi jatkaa aaseiluaan varmasti vielä moneen otteeseen kun se “tuottaa tulosta”, eli kyseinen toimintatapa ei mitenkään aiheuta sitä että aasista pääsisi helposti eroon! Ehkä siinä tilanteessa mutta ei pidemmän päälle. Kerran tai pari kun kunnolla kouluttaa niin johan loppuu!
Itse olen sellainen ihminen etten tod pysty nöyrtymään ja pyytämään anteeksi jos en ole tehnyt mitään väärää. Silti koen olevani ihan hyvä asiakaspalvelija, on useampaan otteeseen tullut kiitosta hyvästä palvelusta.
Vaikka asiakas olikin idiootti, niin kyllä sinun pitää antaa se kuitti joka kerta eikä jättää antamatta kun joku ei sitä ole halunnut. Jos ei muuten, niin sen takia, että voi tarvittaessa todistaa maksaneensa reppuun pakatut ostoksensa vaikkapa jossain seuraavassa kaupassa.
siis voi luoja, taas yksi munaton pomo. Minä olisin utossa vaiheessa sanonut jo pomolle jotakin takaisin, että kiitti vaan.
“Vaikka asiakas olikin idiootti, niin kyllä sinun pitää antaa se kuitti joka kerta _eikä_jättää_antamatta_ kun joku _ei_sitä_ole_halunnut_.”
Öööh? Pitäisi pakottaa asiakas ottamaan sen kuitin? Käynkö vielä kaivamassa sen roskiksesta hänen heittyään sen sinne ja juoksen perään “hei unohditte tämän!”?
Tässä taas asia jota oon ihmetelly useamman kerran elämäni aikana, eikä tollainen käytös vieläkään mahdu mun ymmärrykseen.
Kassatkin on ihmisiä, ja jokaisella on varmasti aivan oma tyyli siinä kassalla. Uskon että niin monta tyyliä, kuin on kassojakin, eihän kukaan meistä muutenkaan puhu ja käyttäydy samoin kuin kaikki muut.
Toinen saattaa olla nopee ku elohopee, toinen taas skannailee kaikessa rauhassa rupatellen samalla niitä näitä. Toiset tykkää kysyä tarviitko kuittia, toiset ei. Toiset tykkää tervehtiä asiakasta “hei”, toiset taas sanoo useimmitten vaikkapa “terve”. Niin kauan kun homma toimii siten että asiakas saa tavaransa, ja kassa maksun, niin mitä hiton väliä sillä on miten tämä kassatapahtuma etenee?? Mulle on ainakin ihan sama, sanotaanko mulle terve, hei, vai moi, kysytäänkö multa kuittia, toivotetaanko päivän jatkoja vai ei. Käyn kaupassa ihan vaan siitä ilosta että saan itselleni tarpeellisia elin- ym. tarvikkeita, en mene sinne kenenkään työtä tutkailemaan ja arvostelemaan.
Ehkä joskus muutama vuosikymmen sitten on ollut tarkat ohjeet kuinka kassaneidin täytyy asiakasta puhutella, ja käyttäytyä, mutta kyllä jo kakstuhatta luvulla jokaisen erakonkin täytyy vaan opetella tyytymään siihen peruskohteliaisuuteen, mitä ainakin toivottavasti vielä joka kaupassa saa.
Minun mielestäni asiakkaalle kuuluu antaa kuitti aina. Erikseen on ne tutut ihmiset jotka ovat jo aiemmilla ostokerroillaan sanoneet että eivät halua kuittia. Heille en sitä automaattisesti anna vaan kysyn haluaako tai tarvitseeko kuittia.
Mutta jokainen aspa toimii omalla tavallaan. Työniloa
Mielestäni työntekijää pitää arvostaa, ja esimiehesi olisi pitänyt kertoa aasiakkaalle mielipiteensä ja seistä sinun takanasi.
Työntekijöistä kannattaa pitää kiinni. Hyviä asiakaspalvelijoita kun ei ihan joka oksalla kasva.
Olen itse myymäläpäällikkönä kaupassa. Opetan aina että ei saa sanoa “haluatko/otatko kuitin” koska asiakas saattaa saada päähäänsä että jos en halua, niin mitä myyjä sitten tekee?? Poistaako kuitin ja pistää rahat omaan taskuun. Siksi itsekin sanon aina että “tässä olis vielä tää kuitti”, jos asiakas ei sitä tahdo niin yleensä sen tässä vaiheessa sanoo. Mutta.. Pomosi toimi tosi tökerösti tuossa tilanteessa.
Surkeaa toimintaa pomoltas. Tommosia ei kaivata ei sit millään alalla. Kuka helvetti niitä aspan puolia pitää jos ei pomo varsinkin kun tapaus on näinkin selkeä??!!
Kysyn kuitin ottamista joka kerta sen takia, että sen halua, että kuiteilla heitellään minua, ne menevät hihnan väliin, en halua keräillä niitä pitkin lattioita, en vain jaksa kuunnella valitusta siitä kuitin “väkisin” antamisesta.
Ja meillä on todella erikoinen asiakaskunta. Olen keskikokoisessa lähikaupassa töissä, joka sijaitsee tämän kaupugin huonommassa osassa. Näkee kyllä kaikkea ja kaikenlaisia ihmisiä.
“1. liikkeemme sijaitsee ostoskeskuksessa, jossa ihmisillä on tapana kierrellä samoissa liikkeissä useampaan kertaan. Kun on kuitti tallella, ei tarvitse selitellä kenellekään, että ” ihan varmasti maksoin tämän reppuun tungetun puseron puoli tuntia sitten”.”
Ei tarvitse selitellä ilman kuittiakaan, ellei joku ole nähnyt sun tosiaan tunkevan ko. toisen liikkeen tavaraa kassiin.
“2. Tuotteillamma on vaihto- ja palautusmahdollisuus kuittia vastaan. Ja se kuitti todellakin tarvitaan siinä tilanteessa.”
Ei välttämättä kuittia tarvita, mikä tahansa makutosite kelpaa, kuten vaikkapa tiliote ko. tapahtumasta. Tietysti jos on käteisellä maksanut eikä kuittia ole, on homma hankalampi, mutta Kuluttajaviraston kantana asiaan on se, että tuotevirhetapauksissa riittää jopa se, että kauppa myy samaa tavaraa. Valitettavaa, mutta toisaalta harvinaista.
“Vaikka asiakas olikin idiootti, niin kyllä sinun pitää antaa se kuitti joka kerta eikä jättää antamatta kun joku ei sitä ole halunnut. Jos ei muuten, niin sen takia, että voi tarvittaessa todistaa maksaneensa reppuun pakatut ostoksensa vaikkapa jossain seuraavassa kaupassa.”
Ei tarvitse todistaa tällaista ollenkaan, vai kertoisitko tilanteen jossa tarvitsisi? Ihmisen ei tarvitse todistella syyttömyyttään, sillä tässä maassa ollaan syyttömiä kunnes joku toisin todistaa (on nähnyt rikoksen tai valvontatallenteesta nähdään).
URPO POMO.
Vilautapa bossilles tätä sivustoa ja pistä sen arvomaailma uusiks. Sitte jos aasi tulee uudestaan aukomaan, olis vaan mukava nähä kun ainoastaan hän on väärässä.
P.S. Maria kiteytti asian ytimen =D
Tämä kuittihomma on vähän sellanen että siinä aspa ei vaan voi voittaa. Meikäläinen toimii tavalla jnka olen havainnut pienimmäksi pahaksi eli en kysy tuota “otatko kuitin?” vaan ojennan sen kysymättä vaihtorahojen yhteydessä. Syy tähän on se että ei vaan jaksa kuulla sitä iän ikuista “ei mee verotukseen, hahhahhaa” läppää. Lisäksi kauppias joskus neuvoi myös että pitää toimia näin eikä arpoa että kelle antaa kuitin ja kelle ei, ettei tule mitään vihaisia sähköposteja asiakkailta joille ei ole kysymättä tarjottu kuittia (poislukien vakioasiakkaat jotka eivät ikinä ota kuittia, tai jotka ottavat sen aina) Mutta on tässä toimintavassa huonot puolensakkin esim. se että kun sen kutin tunkee jokaiselle mukaan niin sitten niitä saa keräillä ihan kiitettävän määrän lattialta pitkin päivää, meillä ku ei ole kassan päässä mitään kuittiroskista (tosin roskis on ulko-oven vieressä n.2m kassalta, eli liian pitkä matka aasiakkalle)
Eli tästä eteenpäin se kuitti tungetaan asiakkaalle sen kummemmin kyselemättä.
Ainakin siihen asti kun tulee seuraava aasi joka mölisee että “MIKSI se kuitti PITÄÄ väksisin asiakkaalle tunkea? Ettekö voi edes KYSYÄ haluaako asikas kuitin VAI EI? MÖLÖ MÖLÖ MÖLÖ POMOA PAIKALLLE Pitää tehdä valitus”
Ja munaton pomo vikisee että “kyllä kassa on väärässä ja asiakas on oikeassa, meillä kun on asiakas aina oikeassa. piip piip piip”
Jos aasiakas tosiaan nostaa moisen haloon siitä että kassa kysyy kuitista, niin moisen torven lääkitys pitäisi kyllä tarkistaa.
Eipä kenellekään voi tuota kuittia väkisinkään tunkea, minusta on parempi kysyä, kuin katselle sitä käden väistelyä. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä kommunikoimaan puhumalla, jos asiakas ei osaa itse sanoa ettei tahdo kuittia niin sitten yksinkertaisesti minä kysyn häneltä. Entäs kun ihminen antaa tasarahan, eipä kait sen ihmisen käteen voi väkisin alkaa kuittia tunkemaan. Tulee taas sellainen olo, että toimit kassalla miten vaan, teet aina väärin.
Jostain asiastahan joku aina urputtaa, siinähän sitten urputtaa, että kuittia ei annettu, jos minä olen kuittia tarjonnut eikä sitä ole vastaanotettu. Minua ei myöskään huvita saada kuitteja naamalleni tai kerätä niitä lattialta tai kassahihnan välistä, aukaisen mielummin suuni ja kysyn.
Munaton esimies.
Jaakko, tossa 2. kohdassa kirjoittaja varmaan tarkoitti niitä tuotevaihtoja ja -palautuksia missä tuotetta tullaan vaihtamaan jostain muusta syystä kuin siksi että se on rikki. mitään velvoitettahan kaupalla ei ole ehjää tuotetta ottaa takaisin(postimyyntiä lukuunottamatta), nämä 10 päivän vaihto- ja palautusoikeudet ovat vain asiakaspalvelua.
tällöinkin tuotetta vaihdettaessa sen pitää olla moitteettomassa kunnossa ja pakkausten ehjänä.
rikkinäisen tavaran saa tietty tuoda takas ilman kuittiakin, mutta kuitin säilytys toki helpottaa palautustoimenpidettä huomattavasti.
onko kellään muuten tietoa, että kuinka kauan kaupalla on velvollisuus ottaa rikkinäinen tuote takaisin, jos sille ei ole määritelty takuuaikaa?
jos asiakas kantaa vaikkapa jotain vuosi sitten ostettua leipälaatikkoa kauppaan (ilman kuittia tietenkin) kun siitä on kahva irronnut, niin täytyykö se ottaa takaisin? sovelletaanko tässä taas sitä ‘kohtuullista aikaa’, mikä on käsitteenä ehkä epämääräisin…
Juurikin olin aikeissa antaa samaa palautetta Jaakolle. Jos kauppa päättää, että heillä on vaihto- ja palautusoikeus kuittia vastaan x päivän sisällä, niin se kuitti tarvitaan. Siinä ei tiliotteet auta.
Virheet on asia erikseen.
huoh: Enpä usko et useamman vuoden vanha leipälaatikko hyvitetään. Kohtuullinen aika olis tuollaisessa kulutustavarassa korkeintaan pari kuukautta. Harvemmmassa tuotteessa kuitenkaan on takuuta.
taitaa kyseisen esimiehen kieli olla aika ruskea..
Potkut sietäis tollasen esimiehen saada.
huohille:
Kuluttajansuojalaki määrittää yleiseksi virhevastuuksi 6kk tuotteen luovutuksesta (15 §), ellei se “ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen” minkä itse ymmärrän tuotteena joka oikeasti voi rikkoutua jo lyhyemmässäkin ajassa. En todellakaan usko että esimerkkisi leipälaatikko olisi tällainen, eli sille se olisi tuo puoli vuotta.
“Mielenkiintoista” lisäksi, että siitä virheestä on vielä aikaa valittaa maksimissaan 2kk virheen havaitsemisessa, eli edelleen sen leipälaatikon tapauksessa siis 8 kk ostamisesta, olettaen että valittaja on riittävän fiksu ilmoittaakseen, että havaitsi virheen sen 6 kk sisällä.
Mutta merkillepantavaa aina on, että ensisijainen keino ratkaista tuotevirhe on tuotteen korjaaminen tai vaihtaminen virheettömään, toissijaisesti antaa siitä hinnanalennusta, ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on kaupan purkaminen ja sekään ei käy jos virhe on “vähäinen” miksi ruuvin irtoaminen varmasti laskettaisiin.
en olis pystyny nielemää kunniaani tossa tilanteessa. loparit olisin varmasti ottanu.
Eikö se ole asiakkaan oma moka, jos ei ota kuittia/hävittää sen ja joutuu siksi epäillyksi reppuun sullotun puseron varastamisesta jossakin toisessa tai vaikka samassakin liikkeessä?
Sen vähäisen määrän, mitä olen itse kassan takana seissyt (lähinnä liikenneasematyössäni melko satunnaisesti), tapasin kysyä kuitin tarpeellisuudesta, kun kyseessä oli pikkuostos, esimerkiksi tupakka-aski tai kupillinen kahvia. Pankkikorttiostoista annoin kuitin joka kerta “…ja tässä vielä kortti ja kuitti, ole hyvä!” -lauseen säestämänä. Siinä vaiheessa asiakas sai useimmiten sanottua, että pelkkä kortti riittää, kiitos.
Ja jotkut tarkistivat kuitin siinä paikanpäällä ja ojensivat sen sitten nätisti takaisin pyytämällä minua panemaan sen roskiin. Mulle on ilmeisesti sitten sattunut vain mukavia asiakkaita.. 
Lucky me.
Ja voimia ja jaksamuksia kaikille teille.
“Jos kauppa päättää, että heillä on vaihto- ja palautusoikeus kuittia vastaan x päivän sisällä, niin se kuitti tarvitaan. Siinä ei tiliotteet auta.”
Tiliotteesta selviää sama asia, eli transaktion numero ja sillä pitäisi löytyä kapan kirjanpidosta kuittikopio.
Tietysti koska kyseessä on vapaaehtoinen kaupan tarjoama lisäetu, voidaan tietysti kinata siitä kelpaako tällainen toiminta kaupalle.
Ilmeisesti kuitin kopiokaan ei kelpaa?
Fagerlundille: varmasti kuitin kopio kelpaa, kyse on vain siitä että asiakas voi todistaa ostaneensa tuotteen juuri kyseisestä liikkeestä.
Ja todellakin, kun on kyse kaupan tarjoamasta lisäedusta kuten vaihto-oikeudesta, kauppa saa todellakin asettaa sen kuitin edellykseksi. Älä sekoita kuluttajansuojalain virhevastuuseen liittyviä pykäliä (ne tiliotteet yms) muihin kaupan tarjoamiin etuihin, teet vain itsestäsi aasiakkaan.
voi vittu mikä munaton tossukka sun pomos on, sano suorat sanat ja vaihda duunipaikkaa. vituttaa ku itelläki ollu vastaavat esimiehet joilla oli aina pää niin syvällä asiakkaiden perseissä ettei muuta maailmaa nähny.
Kuittien kerääminen taitaa jonkin sortin viiraus olla sekin. Minulla se tapa hirtti päälle kansakoulun jälkeen kun muutin kotoa, ja minulla oli tili osuuskaupassa. Siitä lähtien olen kerännyt kuitit lompakkoon, ja siinä vaiheessa kun lompakko ei enää taivu kasaan tyhjennän ne merimieskassiin komeron perällä. Kassi on nykyään puolillaan ja painaa enemmän kuin 4 riisiä kopiopaperia.
Kyllä antaa esimiehen käytös sellaisen kuvan ja maineen koko maailmalle, että tässä liikkeessä ei työntekijöitä arvosteta eikä puolusteta, vaan ihan kuka tahansa häirikkö saa tarpeeksi räyhäämällä vaikka kaikki ostoksensa ilmaiseksi ja vielä kaupan päälle lipevää nöyristelyä.
Italiassa jos sinulla ei ole kuittia mukana ostosten kanssa voi saada roimat sakot. Aika ja etäisyysraja on voimassa. Sama Suomeen niin kuitit alkavat kelpaamaan.
^Siis ei ole kuittia ostosten mukana missä tilanteessa? Jos minulla on laukussa pastillirasia, meikkejä, huulirasvaa ja vaikka mitä roinaa niin pitääkö minun sitten näistä kaikista kantaa kuittia aina mukanani, että voin todistaa etten niitä ole varastanut mistään. Sitten kun heitän kuitin menemään niin kuka tietää kuinka kauan sitten ja mistä minä olen sen ostanut.
Enpä kyllä näe moiselle laillekaan mitään järkeä. Eipä itselle tulisi mieleenkään, että jos asiakkaalla pilkottaa taskustaan se tupakka-aski niin alkaa kyseenalaistamaan mistä hän on sen ostanut, jos minulla ei ole mitään perustetta epäillä häntä varkaudesta vai mikä näpistys se nyt sitten nykyään.
Italian laki, sinä ilmeisesti myös vaatekaupasta lähtiessä vaatteet päällä olet rikollinen? Ei naurettavuuksia tänne kiitos.
jaakko fagerlund vois soveltaa tota viimestä lausettaan myös itseensä, kiitos.
Todella törkeästi toimittu pomoltasi. Aasiakas ensinnäkin syyllistyi jo kunnianloukkaukseen nimittelemällä sinua, kunnon pomon olisi tuossa tilanteessa pitänyt jämäkästi “kouluttaa” aasiakasta! Mokoma törppö mies se vaan jatkaa “likkojen kouluttamista” seuraavassakin paikassa. Itse ilmoitan asiakkaalle (jos alkaa huoritella) että tämä asia lähtee nyt käräjille, minua ei nimitellä ja pyydän itse pomoni paikalle. Ja siinä lähtee pomokin käräjille jos alkaa jupisemaan. Tosin, jos pomoni vaatii tai asiakas itse pyytää anteeksi nimittelyään (jota ei kyllä tapahdu) peruutan intoni käräjistä. Vaikka on kuinka asiakaspalvelija, niin raja se on asiakkaankin käytöksen sietämisellä. Olkoonkin että “asiakas on meillä aina oikeassa”, mutta pitää käyttäytyä sivistyneesti.
nojoo.., syystä että..?
Perusteita miksi tiliotetta ei välttämättä hyväksytä tuotteen vaihtamiseen ja palauttamiseen:
Osassa kaupoissa kortinlukija ja kassakone eivät ole missään yhteydessä toisiinsa. Näin ollen tiliotteen tiedoilla saadaan kaivettua vasta korttimaksutosite. Tositteen tiedoilla (summa, aika) voidaan sitten kaivaa kirjanpidosta kuitti. Tosin, jos samaan aikaan on kaksi yhtä suurta ostosta, niin paha siitä on sanoa kumpikohan on kyseessä. Lisäksi tällaisesta tonkimisesta aiheutuu lisätyötä kaupalle.
Perusteita miksi kuittikopiota ei välttämättä hyväksytä vaihtamiseen ja palauttamiseen:
Useissa kaupoissa vaihdon tai palautuksen yhteydessä toimenpide merkitään myös kuittiin. Mitä hyötyä tästä olisi, jos myös kuittikopio hyväksyttäisiin? Tämä siksi ettei kyseistä kuittia voida käyttää toisen eri kaupasta ostetun tuotteen palauttamiseen ja ties mitä muuta aasit keksisivätkään. Esimerkiksi: Aasi ostaa Ruokavaraston poistomyynnistä punaisia Mariskooleja 20 kappaletta, hintaan 20 euroa / kpl. Sitten se samainen aasi käy ostamassa Lahja&Lasi -liikkeestä yhden punaisen Mariskoolin hintaan 40 euroa. Aasi kopioi itselleen kuitista 21 kappaletta ja palauttaa kaikki Mariskoolit Lahja&Lasi -liikkeeseen, tehden näin voittoa 400 euroa.
eräs myyjä, ja tämä Lahja&Lasi ei sitten tarkista omaa kirjanpitoaan saati että kuitissa ei lue sen toisen liikkeen nimeä/tietoja?
Jaakko:
Kun se aasi ottaa kopiot siitä Lahja&Lasi -liikkeen kuitista ja näillä kuittikopioilla sitten palauttaa kaikki tavarat (siis ne 20 poistomyynnistä ostettua ja myös sen yhden ko. kaupasta ostamansa) niin eiköhän siinä kuitissa ole Lahja&Lasi -liikkeen tiedot?
Vaikka se kassakone onkin kaikkivoipa ja tietää kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä, niin enpä silti usko että se osaa ilmoittaa myyjälle että nyt onpi tulossa liikaa palautusta jostain tavarasta. Varsinkin jos ne palauttaa yksitellen.
Ymmärsitkö jo vai väännänkö enemmän rautalangasta?
Anteeksi vain, mutta kyllä se kuitti kuuluu asiakkaalle antaa. Itse teit tässä asiassa virheen. Kyllä ne ihmiset sitten sanovat jolleivat kuittia halua, tai sitten eivät ota ollenkaan. Mutta että jos sitä ei edes anneta niin… nojooh, mutta ukon käytös oli kyllä asiatonta tässä tapauksessa. Asiansa voisi esittää myös fiksusti.
“Anteeksi vain, mutta kyllä se kuitti kuuluu asiakkaalle antaa.”
Syystä että..?
eräs myjä, kiitokset tuosta, näemmä ollut itselläni pää jäässä
“Anteeksi vain, mutta kyllä se kuitti kuuluu asiakkaalle antaa. ”
Laki ei tunne käsitettä kuitti. Kuittia ei ole pakko antaa.
Jaakko, auta nyt vähän.
“Laki ei tunne käsitettä kuitti. Kuittia ei ole pakko antaa.”
Jep, ainoastaan tosite kaupasta on pakko antaa. Kansankielellä sitä kutsutaan usein kuitiksi.
Asiakkaalla on lain mukainen oikeus saada tosite. Nimenomaan oikeus, ei pakko. Näin ollen laissa ei varmaankaan ole määritelty, että myyjä ei saa tiedustelta asiakkaalta tositteen tarvetta?
Mikä ihmeen tarve sulla itselläsi on olla oikeassa? Luulisi, että asiakaspalvelussa oppii, ettei kaikesta tarvitse aina alkaa vänkäämään. Tuonkin tilanteen olisit itse voinut hoitaa sillä, että olisit vain pahoitellut virhettäsi. Ei ole kassan tehtävä alkaa opettaa ihmisiä tavoille, vaikkeivät he vielä niitä osaisikaan. Ja erityisesti: ei tarvitse toimia samoin kuin asiakas!
Pomosi teki ihan oikein, joskaan ei olisi sulle sen jälkeen tarvinnut tulla takkia kääntämään. Kai sen nyt tajuaa, että kassanhoitaja on kassanhoitaja, ja kassanhoitajan ei kuulu ottaa henkilökohtaisesti sitä, että joku on vihainen. Jos haluaa parantaa ihmisiä, pitää valita toinen ala. Asiakaspalvelijan kuuluu olla ystävällinen, vaikka se tuntuisikin väärältä.
Mulle sanottiin kassakoulutuksessa, että “pitää antaa sen loan mennä pään yli, kuin joutsenilla menee vesi selkää pitkin”… öö, joku vanha setä sanoi
Ja mä en enää todellakaan oo kaupan kassalle menossa, ikävämpää työtä saa etsiä.
Mikä ihmeen tarve sulla itselläsi on olla oikeassa? Luulisi, että asiakaspalvelussa oppii, ettei kaikesta tarvitse aina alkaa vänkäämään. Tuonkin tilanteen olisit itse voinut hoitaa sillä, että olisit vain pahoitellut virhettäsi.
Niin, katsokaas kun kaikki ikävät tilanteet johtuvat vain siitä että myyjä ei ole tarpeeksi hyvä asiakaspalvelija. Aina on joku keino jota myyjä ei kokeillut jota e-h-d-o-t-t-o-m-a-s-t-i olisi pitänyt kokeilla, ja kun myyjä ei tätä tajunnut, hän ansaitsi mitä sai! Ja pomon ei todellakaan tarvitse pitää tällaisen myyjän puolta, ja ihan turha ihmetellä mistä suuri vaihtuvuus johtuu, kaikkihan on myyjien syytä!
Hyvä asiakaspalvelija onnistuu aina kääntämään tilanteen kuin tilanteen voitokseen, ja kaikkien meidän muiden tulisi vaihtaa alaa!
En todellakaan koe tarpeelliseksi nöyristellä ylimielisiä aaseja, en työssäni enkä vapaa-ajallani. Tässä ei nyt ollut kyse oikeassa olemisesta, vaan käytöstavoista pohjimmiltaan. Jos asikasta ärsyttää, että kysyn kuitin tarvetta sen voi sanoa asiallisesti.
Ja minä en anna loan vain mennä pään yli, kyllä sitä joskus alkaa keittämään kun koko ajan kuuntelet turhaa valitusta joka asiasta. Työsopimuksessani ei lue kohtaa: ole asiakkaiden tunteiden purkamisasema. Minunkaan ei tarvitse kaikkea kuunnella vaikka kassalla olenkin, joku ylpeys pitää silti olla.
Tänäänkin kyllä kiehahti oikein mukavasti. Meillä on kaksi pelikonetta ja todella peliriippuvaisia asiakkaita. Viisi näistä vakkaripelaajista tulee kauppaan, ei ikinä osta mitään ja pelaavat monta tuntia putkeen. Koko ajan he käyvät vaihtamassa pelirahaa ja sitä ei minulla todellakaan aina ole heille jaella. Ja tänään oli käynyt niin huonosti, että kassakaapissa oli enää kaksi pötköä kymmenensenttisiä klo 18.
Eräs nainen vetäisi sitten pari kiloa herneitä tästä nenäänsä ja osti 1e pastilliaskin 20e setelillä. Annoin sitten ne neljä euroa kolikkoina ja loput seteleinä. Sitten tämä tulee ja ostaa taas jonkun hemmetin 10c ostoksen 5e setelillä. “No, nyt sitä pelirahaa sitten likka tehdään!” Olin vaan että juu juu, ihan sama. Vartin päästä kauppaan tuli sitten koko pelijengi. Kaikki kävivät vuoronperään pyytämässä, että vaihdan 50e, 20e kolikoiksi. Sanoin ettei todellakaan onnistu, että ei nyt ole. “Ilkeä tuo likka kyllä on. Kun minä kyllä tiedän että niillä on täällä sellainen huone täynnä pelirahaa, mutta ei vaan voi mennä hakemaan kun haluaa laiskotella. Se huone on täynnä pelkkään pelaamiseen tarkoitettua rahaa.” Hei, tule näyttämään se huone minullekkin! En ole sitä vielä löytänyt, mutta kiva kun informoit.
Sitten tämä koko jengi ryysää kassalle pahimpaan ruuhka-aikaan ja alkaa uhkailemaan minua oikeusjutuilla rahan pimittämisestä ja kunnianloukkauksista. Siinä vaiheessa keitti kyllä kieltämättä ylitse. “Minun työsopimuksessani ei lue, että muutu pelirahaksi. Minä en voi jättää MAKSAVIA asiakkaita ilman vaihtorahoja, koska te olette pelanneet ne. Te voitte uhkailla ja haukkua minua niin paljon kuin haluatte, mutta rahaa ei kyllä tipu siltikään. En tee tätä ilkeyttäni vaan en nyt vain voi vaihtaa sitä rahaa teille.” Sitten tämä jengi lähtee jupisten, että olen ilkeä ja laiska ihminen ja oikeudessa tavataan. Voiko ihminen oikeasti olla noin riippuvainen pelaamisesta? Ärsyttää myös kun nämä etuilevat muita asiakkaita, että saavat pelirahaa. En enää ole huomaavinaanikaan heitä vaan ota jonottavat ja maksavat asiakkaat ensin. Siitä sitten alkaa se huokailu ja rahojen heiluttelu nenäni edessä. Teki kyllä mieli sanoa, että kyllä minä nyt saatana soikoon vaihdan teille mielummin sitä rahaa jos sitä olisi, että pääsisi teistäkin helpomalla eroon.
RAY:n pelikoneita toimitiloissaan pitävällä liikkeellä on ymmärtääkseni oltava rahanvaihtomahdollisuus pelaaville asiakkaille.
Juu niin pitää, mutta ei niitä rahoja voi sinne varata pelkkään pelaamiseen tuhansia euroja.
ette ois päässy koskaan eroon siitä aasista, jos pomo ei ois toiminu niin
Tais aasilla olla aamulääke ottamatta :oO Voi pyhä lehemä!!
Miten se pomo oli typerä? Asiakas maksoi ostoksen ja lupasi tulla vielä uudestaan tuomaan lisää rahaa kauppaan. Ei se kassa ole mikään suojatyöpaikka missä hän ja pomot ovat yhdessä rintamassa pahaa maailmaa vastaan. Rahat pois asiakkaalta. Pelimies myy vihaiselle asiakkaalle lisää tavaraa. “Anteeksi kauheasti…kuule mun on niin paha mieli että voin pistää sulle tästä vaikka paistinpannun 20% alella…”
Tai sitten vänkkäät vastaan ja kiukkuat. Asiakas lähtee, haukkuu sut ulkopuolella ja 10 muuta jättää tulematta kauppaan kokonaan. Valitettavan harva myyjä ymmärtää kaupan tavoitteita.
Paavetti: “Entäs kun ihminen antaa tasarahan, eipä kait sen ihmisen käteen voi väkisin alkaa kuittia tunkemaan.”
Mita tasarahalla maksamisella ja kuitilla on toistensa kanssa tekemista? Jos maksat pankki/luotto/maksukortilla, maksat tasarahan. Et siis silloinkaan halua mitaan tositetta maksutapahtumasta?
Taalla Englannissa paivittaistavarakaupat (melko lailla kuin Suomen R-kipsat) AINA kysyvat haluaako asiakas kuitin. Marketit ja tavaratalot AINA antavat kuitin, koska asiakas ehka haluaa vaihtaa tavaran vaaran koon takia.
Mika v*tun pulma se pieni paperinlapyska oikein on?
Mun kokemuksen mukaan riippuu tosi paljon kaupasta miten kuitin kanssa toimitaan.
Edellisessä toimipaikassa n.80% asiakkaista ei halunnut kuittia, joten se lensi joko lattialle, hihnalle tai jopa myyjän naamalle, joten koin että kysyminen on paikallaan.
Mutta nykyisessä toimipaikassa kuittia ei halua n.20% joten sen voi hyvin kaikille antaa.
Ja onhan se asiakkaan kohdalla oikeus saada kuitti eikä velvollisuus, jotta voi tarkistaa että on lyöty kaikki oikein (alennukset ja hinnat yleensäkin), annettu bonukset ja hoidettu maksu asiakkaan haluamallaan tavalla.
Virheitä kuitenkin sattuu, olemmehan me myyjät kuitenkin VAIN ihmisiä
Jarppa on peiraatteessa ihan oikeassa tuolla ylempänä.
Myyjien ei pitäisi ottaa näitä haukkuja ja kunnianloukkauksen tunnusmerkit täyttäviä ystävällisiä kommentteja niin henkilökohtaisesti. Raha se on mikä maailmaa pyörittää, mitä yhdestä särkyneestä itsetunnosta…
Tuolla tasarahan antamisella tarkoitin sitä, että silloin asiakkaalle ei voi väkisin tunkea kuittia niiden vaihtorahojen tai pankkikortin yhteydessä, kun hän on käteisellä maksanut tasarahan, silloin kun asiakas maksaa kortilla hän käsittääkseni haluaa kuitenkin korttinsa takaisin. Ei kysymys ollut siitä koska minä haluan maksutositteen, vaan kysymys oli siitä missä tilanteessa minun sitä on mahdotonta asiakkaalle huomaamatta sujauttaa. Minä siis otan aina kuitin, minulle se ei ole ongelma, mutta sen sijaan monelle minulla asioinneelle asiakkaalle on ja kun aiemmin täällä oli puhetta siitä, että asiakkaalta ei saa kysyä ottaako hän kuittia vaan se kuitti on annettava, halusi hän sitä tai ei. Ulkomailla voisi opetella lukemaan ennen vaahtoamista, ei se asiakkaan kuitin haluaminen ole minun tahdonvoimastani kiinni.
Todella typerä teko esimieheltäsi. Todella karseeta kyykyttää omaa työntekijäänsä vielä aasin nähden jopa vielä tiedostaen oman työntekijänsä olevan oikeassa!
Naisena miehisellä alalla ollessani esimieheni (mies) työsuhteen alkutaipaleella erikseen kysäisi, että onko minua häiriköity? (asiakkaat siis) Ja ilmoitti hyvin asialliseen ja tomeraan sävyyn, että hän tietää, että tällä alalla naiset saattaa kuulla yhtäsun toista. Joskus häiriköidään ihan työajan ulkopuolella asti ja jos joku (aasi) rupeaa ahdistelemaan/häiriköimään minua, niin kerro siitä hänelle ja hän hoitaa asian. Rupeaa häiriköimään asiakasta.
Kyseisellä alalla työskennellessäni todella positiivista oli juurikin se, että esimiehet pitivät minusta huolta, olivat puolellani. Tämä toki päti muihinkin kollegoihini. Asiakas ei todellakaan ollut aina oikeassa. (koska ne ei oikeesti ole) Jos joku aasi joskus otti pultit jostain, (esim. selvästi kuvitteli löytäneensä tikun josta tehdä asiaa jotta saisi ilmaiseksi sitä sun tätä) esimies kysyi ensin minulta miten homma on mennyt, jonka jälkeen käytti Jedi otteita asiakkaaseen joka voisi sävytettynä mennä jotenkin seuraavasti: Johtaja: “sinä et saa vuodeksi ilmaisia huoltoja” Aasi:”…minä en saa vuodeksi ilmaisia huoltoja…” Johtaja: “olet pelle ja tajusit nyt sen ja kävelet tosta ovesta ulos rauhallisesti ja tyytyväisenä” Aasi: “olen pelle ja tajusin nyt sen ja kävelen tosta ovesta ulos rauhallisesti ja tyytyväisenä”. Joskus ei tarvinnut rauhoitella aasia liikkeessä vaan reklamaatio tuli esim. e-maililla, jolloin kävimme asian suurinpiirtein läpi ja esimies oli tyytyväinen saadessaan taas nauraa jollekin aasille. Semmosessa myyntipainotteisessa asiakaspalvelutyössä on todella tärkeää että voi tuntea että esimiehet ja kollegat luottavat sinuun ja vedätte yhtä köyttä. Aasi voi kyllä joskus olla oikeassa, jolloin todellakin pyrin tekemään kaikkeni jotta hänelle jäisi positiivinen kuva siitä miten hommat on hoidettu…tosin harvemmin sitä viittii pingottaa jonku aasin takia joka käyttäytyy ku uhmaikäinen.
Toistan saman mitä monta muutakin: pomosi on aivan idiootti, jos tolla tavalla nuolee asiakkaan persettä ja nöyryyttää omaa alaistaan turhaan. Ihan typerää opettaa aasiakkaat kuvittelemaan, että voivat tulla kauppaan purkamaan henkilökohtasta turhautumistaan rähisemällä turhuuksista! Sun asemassa harkitsisin vakavasti työpaikan vaihtoa, koska fiksujakin esimiehiä löytyy. Tyhmää tollasen alaisuudessa on yrittää palvella asiakasta.
“…nöyryyttää omaa alaistaan turhaan”
(A)asiakasta “nuoleskellessa” esimies kyllä “nöyryyttää” ensi sijassa koko kauppaa, ja siinä sivussa itseään, ja kassaa vasta korkeintaan kolmanneksi.
Kauppias ei sitä välttämättä pahakseen pane, kunhan (a)asiakas palaa uudestaan parantamaan kaupan katetta. Mutta selkeästi kassat, jotka eivät millään tavalla itse taloudellisesti hyödy asiakkaan palaamisesta, eivät halua luopua ylpeydestään turhan halvalla.
Esimerkin tapauksessa ei esimies kyllä mielestäni mitenkään nimeomaisesti itse nöyryyttänyt myyjää vaikka asiakasta myötäilikin.
Ikävä välikohtaus, mutta se kuuluu toimenkuvaan. Eikö kuitenkin olisi ollut helpompaa jos olisit välittömästi pahoitellut virhettäsi ja myöntänyt hänen olleen oikeassa kuitin suhteen.
kyllä se kuitti pitää asiakkaale antaa ihan ilman kysymistä. Se kuuluu antaa jokaiselle, otti tai ei!
Mielummin kysyn sitä kuitin tarvetta kuin keräilen niitä päivän päätteeksi lattialta. Ja meidän asiakaskunnastamme noin 8% haluaa sen kuitin.
Itse en koskaan edes jaksa kysyä ottaako asiakkaat sen kuitin vain ei. Tyrkytän sitä siinä hiljaa ja sitten asiakkaat joko voimistelee siinä kätensä kanssa ilmaistakseen etteivät halua kuittia tai vain tiuskaisevat etteivät he sitä halua. Mitä palautustuotteisiin tulee, mikäli asiakas ei halua kuittia ostamalleen tavaralle, en asialle mitään mahda, joten en sitä väkisin rupea tuputtamaan. Se päätyy kuitenkin hihnalle/tiskille/lattialle/pakkauspöydälle, josta minä sen sitten joudun siivoamaan roskikseen. Jos opettelisin kysymään haluaako asiakas kuitin vai ei, ei varmaankaan tarvitsisi siivota lattialta niitä niin usein. Itse olen kaupassa käydessäni opetellut jo etukäteen sanomaan, etten halua kuittia, niin voivat heittää sen samantien roskiin.
Jos asiakas maksaa tasarahalla ja juoksee päätä pahkaa pakkaamaan tavaroitaan, kysyn suosiolla, haluaako asiakas kuitin. Yleensä on niin, ettei sitä haluta, varsinkin jos tavaroita on vain muutama. Useimmiten kyllä vain tungen kuitin vaihtorahojen/kortin mukana, mutta ymmärrän kyllä, jos asiakas ei sitä halua, heitän sen vain kassani vieressä olevaan roskikseen. Mutta rasittavinta on se, että otetaan se kuitti ja jätetään se sinne hihnalle lojumaan, eikä edes vaivauduta laittamaan sitä sinne hihnan päässä olevaan roskikseen.
pomos ois voinu sanoa ihan totuuden ettei tuu vääriä käsityksiä kaikille, antaa sitten vaikka keksipaketin ja pahotella, mikäli aasiakas pahoitti mielensä. eiköhän ois tollekki äijälle kelvannu (tai kenties ois vaatinu kaviaaria ja hanhemaksaa, sekä lampaan kylkee ku kerta oli niin järkyttyny sun osaamattomuudestas… :o)
Tuli näitä kommentteja lukiessa mieleeni 2 kertaa,kun asiakas ei ole halunnut kuittia,palaavat 3minuutin kuluttua ja haluavat sittenkin kuitin.JA minun pitäisi se sieltä roskista tulla niille tonkimaan.
Näiden jälkeen olen alkanut aina kysymään haluatko kuitin ja jos palaa takaisin niin ystävällisesti sanon,että ei ole enää!!=)
Asiakaspalvelijan tulee tehdä työnsä kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta jo laissakin kiellettyjen herjojen ja uhkausten, rähjäämisen ym. kuuntelu ei enää kuulu siihen piikkiin.
Vieläkin karvat pystyssä opiskeluaikojen asiakaspalveluduuneista - mikä ihme saa luulemaan, että toiselle ihmiselle saa suoltaa ties mitä sontaa suuhun sattuu sylki tuomaan? Käyvätköhän nämä hölmöläiset pankissakin riehumassa, kiljuvatko omissa töissään typeryyksiä, kohtelevatko perhettään samoin käytöstavoin. Yök. Astetta parempaan suuntaan mennään siirryttäessä B to B -asiakkaisiin - vaikka kyse on paljon suuremmista summista, yllättäen ristiriitatilanteetkin jaksetaan useimmiten hoitaa asiallisesti ja kohteliaasti.
Hyvin huomaa, että sivistys Suomessa on paperinohutta ja käytöstavat vielä sitäkin ohuempia. Muualla ei vastaavaa riekkumista asiakkaiden taholta niskaansa saanut, vaikka se olisi ollut esim. puutteellisen kielitaidon vuoksi paljon “oikeutetumpaa”. Jos ei osaa asiallisesti olla ja elää ihmisten parissa, olisi parempi painella johonkin perämetsiin pirttiviljelyä ja omavaraistaloutta harjoittamaan.
Moi.
Ite kun olen myös kauppa alalla töissä, meidän ohjeissa kylläkin lukee että kaikille pitää antaa kuitti, ellei asiakas toisin pyydä. Minun mielestäni sinä tein ihan itse virheesi.
Miksi ihmeessä kysymisen vaihtoehto on niin monen mielestä väkisin tyrkyttäminen? Itse sanon aina kuittia antaessani “(Vielä/ja tässä vielä/muita sopivia aloitussanoja) kuitti, olkaa/ole hyvä”, jos se ei mene kätevästi vaihtorahojen tai palautettavien korttien mukana. Sopii sekä kysymyksestä pitäville että sitä inhoaville asiakkaille.
Muuten sitten asiakkaana minusta on varsin tyhmää, että minulta kysytään haluanko kuitin. Ei vaihtorahojenkaan kanssa kysytä erikseen haluaako asiakas niitä vai ei, vaikka olisikin sitten vain se viisi senttiä.