“Kyllä nyt vakioasiakkaan porukka pitäis tietää…”
Olen muutaman kuukauden nyt työskennellyt osa-aikasesti eräällä kioskilla ja välillä tuuraillut lähipaikkakunnillakin.
Lähes joka kerta (varsinkin yhdessä paikassa) tulee aasiakas lunastamaan porukkapeliään, lottoa/kenoa jne.. Hän vain tokaisee kassalle: “maksaisin porukan”…
- Ahaa… teidän nimenne oli ja missä porukassa olette?
- No siinä missä olen aina ollut, olen vakioasiakas, kyllä pitäisi tietää!!!
- Pahoittelen, olen tuuramassa toiselta paikkakunnalta, joten voisitteko ystävällisesti KERTOA NIMENNE ainakin ja pelin… kiitosss…
- Kyllä ne toiset on aina tienny missä olen, kyllä sen pitäisi näkyä sieltä (jono vain kasvaa ja pyörittelen porukkalappuja)
- Saisinko nimenne niin se helpottaisi asiaa… koska olen todellakin ensimmäistä/toista kertaa täällä tuuraamassa jne..
Monesti on tehnyt mieli sanoa että mistä V*TUSTA minä tiedän kuka H**VETTI OLETTE… Jos olisin piilottanut nimilappuni ennen kuin astuitte sisään, tietäisittekö te minun nimeäni??? Tai mitä söin aamiaiseksi? 
Niin ja se… Joo, olen todella pitkä ihminen mutten kuitenkaan toivo aina kuulevani huomautuksia ulkonäöstäni, rintojeni suuruudesta ja “suuruudestani”, jne jne. En minäkään arvostele teitä rakkaat aasiakkaani. 
T:kioskitäti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Mistä sellaisen kristallipallon saisi,olisi hyödyllinen täällä numeropalvelussakin.Mutta vakavasti,olipa kusipäinen kaveri,”kyllä sun pitäisi tietää!” Arghhh!Olen oppinut vihaamaan tuota fraasia omassa hommassani hommassani,perrr….
Täytyy myöntää, että itsekin pitkänä ihmisenä olin suoraan sanoen yllättynyt, kun ehdin olla nykyisessä duunissani kassalla peräti neljä kuukautta ennen kuin kuulin pituuttani kommentoitavan. “Oho, tännehän on otettu koripalloilija töihin.”
Heh heh… olipa uniikki vitsi. Etenkin kun en tod. näytä koripalloilijalta muuten kuin ehkä pituuteni puolesta.
Omaa ulkonäköäni ei onneksi ole aspa-työssä pahemmin kommentoitu, mutta näitä juttuja lukiessa ja kuullessa jaksan aina ihmetellä sitä, kuinka aspat ovat joidenkin mielestä “julkista riistaa”: heitä saa arvostella ja kommentoida, myös “kehua” mitä ällöttävimmillä ilmaisuilla. Mitäs tapahtuisi jos aspa alkaisi kommentoida asiakkaita? Taitaisi tulla oikeusjuttuja… Mutta aspathan ovat toki töissä asiakkaiden arvioitavina, kyllähän myyjän työsopimuksessa luonnollisesti lukee tehtävien kohdalla: “näyttelyesineenä toimiminen”. (Mitä, ai teillä ei lue vai?
)
Pistää kyllä näitä lukiessa itseäkin vituttamaan se,kuinka jotkut kuvittelevat voivansa kommentoida aspan ulkonäköä.Itselleni ei tulisi mieleenkään.Tekisi mieli kysyä ko. henkilöiltä,että kommentoitteko kadulla ohikulkevien ihmisten piirteitä samalla tavoin?
Ihan yhtä hävytöntä minun mielestäni.
Itseasiassa hävyttömämpää. Asiakaspalvelutilanteessa itsensä puolustaminen on hankalaa, kun “asiakas on kuningas”. Aivan kaikkea törkeyksiä ei onneksi tarvitse sietää, mutta “pienemmät” huomautukset pitää vain ottaa vastaan ja palvella loppuun asti. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos…
Oikeassapa olet,täytyy myöntää…
“Aivan kaikkea törkeyksiä ei onneksi tarvitse sietää, mutta “pienemmät” huomautukset pitää vain ottaa vastaan ja palvella loppuun asti. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos”
Ei näin. Asiakkaalla ei ole oikeutta arvostella myyjää henkilönä eikä kommentoida tämän ulkonäköä jne yhtään sen enempää kuin ohikulkijoidenkaan. Työntekoa tai palvelutilannetta saa kritisoida, mutta henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä.
Se on sitten joko aspan ja/tai työnantajan vika jos on opittu/opetettu että pitäisi muka sietää.
Kirsikka: Voisivat asiakkaat tunkea mielipiteensä aspan ulkonäöstä ahteriinsa… Ei minua jaksa kiinnostaa, jos asiakas tykkää silmistäni tai minulla on hyvä perse hänen mielestään. En tahdo kuulla kommenttia ulkonäöstäni, en myönteistäkään. Ulkonäköni ei tunnetusti liity mitenkään tekemääni työhön.
Olin siis jokapaikanhöylättären kanssa samaa mieltä siitä,että aspojen ulkonäön kommentointi on hävyttömämpää kuin mainitsemani ohkulkijoiden nimittely.Pahoittelen epäselvää kommentiani.
Meillä on välillä työharjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä jotka eivät millään tietenkään voi tietää mitä kanta-aasiakkaamme haluavat juoda. Niinpä idioottimaista on se että aasiakas kävelee tiskille sanomatta sanaakaan (no ei varmaan edes tervehditä…) ja olettaa että kesätyömeediomme tietää välittömästi mitä laitetaan. Kaikki pitää kysyä siis pilkuntarkasti alusta asti. Aasiakashan ei voi mitenkään auttaa tilanteessa sanomalla vaikkapa mitä haluaisi. Jos sattumoisin seison tällaisen tilanteen vieressä, saa kyllä kantis siinä nuhteita jos kohtelee meidän työntekijöitä kuin ilmaa. Ulkonäön arvostelussa käytän “niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” -asennetta. Ihan sama jos joku loukkaantuu, itsepähän aloitti :p
Aspojen ulkonäön kritisoiminen on kyllä aivan turhaa. Joku sanoikin, että palvelutilanteen kritisoiminen voi taas olla suotavaakin, ja joskus siihen liittyy myös asiakaspavelijan ulkonäön kommentointia. Olen kerran ravintolassa kuullut, kun viereisessä pöydässä istuva ukkeli sanoi tarjoilijalle, että eikö olisi asiallisempaa pitää töissä tukka kiinni, ettei haivenia vaan putoilisi ruokaan. Itse en olisi kehdannut sanoa, mutta olen toisinaan ihmetellyt, millaisissa kampauksissa kokit ja tarjoilijat toisinaan työtään tekevät. Mahtaa kuitenkin olla noloa, jos asiakas palauttaa annoksen, josta löytyy kiva karvatuppo…
Itse olen joskus kommentoinut aspan ulkonäköä positiivisesti, jos se on mielestäni vaikuttanut palvelutilanteeseen (tyyliin: olipa mukava saada näin iloista ja hymyilevää palvelua). Ja joskus aikoinaan aspahommissa olen itsekin saanut tällaisia positiivisia kommentteja, enkä niistä ole loukkaantunut. Pituuteen, muihin ruumiinmuotoihin tai kasvonpiirteisiin liittyvät kommentit ovat - kuten sanottua - silti aivan turhia.
Bleffa,
lähinnä tarkoitin, että huomautukset on helpompi päästä ohi kuin alkaa niistä asiakkaan kanssa purnaamaan. En tarkoittanut, että asiakkaalla olisi mitään oikeutta sanoa edes näitä “harmittomampia” huomautuksiaan.
Jaffa, jokainen ottaa tilanteen niin eri tavalla. Kyllähän tuo positiivinen asiakaspalaute (kiitos hymystä) on yleensä mukava saada. Myös sävy vaikuttaa. Eri asia on vanha setä, jota härskisti hymyillen toteaa “Onpa tytöllä niin nätti hymy, että…”
Työpaikallani on nettisivut, jossa on työntekijöiden kuvat ja nimet. Kerran tiskin takana ollessani kuulin muutaman tytön puhuvan minusta:
Mutta baarimikot ovat kai julkista riistaa (varsinkin suht pienessä kaupungissa, jossa on vain pari yökerhoa), ja heitä voi arvostella ääneen….. Hmph.
Tyttö #1: “Tuo on se ****”
Tyttö #2: “Niin on. Se näyttää siinä kuvassa ihan erilaiselta. Eikä se kyllä nyt NIIN KOVIN laiha ole..”
Ilmeisesti humaltuneet tytöt eivät tajunneet, että vaikka he eivät osoittaneet suoraan sanojaan minulle, kuulin mitä he puhuivat. Oli aika ikävää kuulla arvostelua omasta ulkonäöstään
Kauniiksi kehuvat asiakkaat eivät ole koskaan minua haitanneet, piristäähän se työiltaa kun joku kehaisee, oli kehuja sitten vanha tai nuori.
Analyysia ulkonäöstäni en kuitenkaan kaipaa, sitäkin joskus sattuu, että asiakas alkaa kertomaan hyviä ja huonoja puoliani, ja siinä vaiheessa alkaa allekirjoittaneelta hermo kiristymään. Eipä tulisi itselle mieleenkään lähteä arvostelemaan työntekijän ulkonäköä yhtään minnekään…..
Olen postinjakaja ja tuurailen monessa eri ns. piirissä ympäri kaupunkia - tänään täällä, huomenna toisaalla. Aika lailla päivittäin ihmiset tulevat sanomaan kadulla tai rapussa: “Onko mulle mitään?” tai: “Ottaisin postini nyt heti.” Ihan kuin tietäisin, keitä he ovat. Eiväthän hekään tunne minua.
Ei ole onneksi näitä “pitäisihän teidän tietää, kuka minä olen” -tyyppejä tullut vastaan, vaan ihan kiltisti ja ymmärtäväisestikin on pyynnöstä kaivettu henkilöllisyyspaperit esille.
Pieta: Ehkä he luulevat että postinkantajalla on röntgenkatse jolla hän näkee ovien läpi keitä kussakin asunnossa asuu.
Noita on muuten joka kioskilla. Siis niitä, jotka sanovat vaan ostavansa porukat, jotka aina tulee hänelle. Mitä siitä, että myyjä on ensimmäistä kertaa ko. paikassa tai käy siellä tuuraamassa kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ne asiakkaat jää mieleen silloin.
Jos aasi on asioinut samalla kiskalla kymmenen vuotta, niin pitäisihän myös hänen tunnistaa myyjät ja tajuta että uusi myyjä ei puolestaan häntä tunne! Mutta tuo on kyllä niin tuttua, että vakioaasit loukkaantuvat kun heitä ei tunnista..
Parhaita kaikista on puhelimitse asioivat aasit.. Meillekään kun ei soita kuin useampi sata ihmistä päivässä, työntekijöitä on useita kymmeniä nyt ainakin, eri paikkakunnilla vielä ja itsekin puhuu kymmenien asiakkaiden kanssa päivittäin niin tokihan minä tiedän mitä sanoit kaksi viikkoa sitten soittaessasi, kun en itse edes vastannut. Ja jos soitat useinkin (miksi muuten soitat, miten olisi elämä) niin en silti välttämättä tunne sinua äänestä.. Pahoitteluni.
Toi salainen aasiakas: mikä idiootti. Sillä oli varmaan tosi pitkä nimi kun ei viittinyt sitä sulle kertoa.
Mua hairitsee myos se etta tyokaverit kommentoi toistensa ulkonakoa. Olkoon miten leikkia tahansa, niin en minakaan halua kuulla yhtaan mitaan kommentteja, oli ne sitten muka positiivissavyisia tyyliin “uuu-uu oletpa sa tanaan laittautunut viuviu” tai suoraa negatiivista kommentointia tyyliin “sa naytat tanaan ihan raadolta etko sa oo nukkunut”.. Taman kommentoin oikeastaan sen takia etta muistettais me aspatkin olla kommentoimatta toisiamme.. (ja asiakkaita, naitakin meilla osa kommentoi ja tuntuu valilla pahalta)
Minä en pidä yhtään edes “positiivisesta” ulkonäön kommentoimisesta. Kuulen sitä joka työvuoron aikana suhteellisen paljon eikä se ikinä piristä päivääni. Olemme kaikki yksilöllisiä ja jotkut saattavat jopa pitääkin siitä, siksi mielestäni on väärin ruveta asiakkaalle kinaamaan jokaisesta “onpa niin nätti tyttö että” -kommentista. Asiakas saattaa jopa omalla omituisella tavallaan yrittää olla ystävällinen. Ihan kaikkea ei tarvitse sietää mutta kyllä mielestäni jonkin verran tulee työn puolesta sietää - pääsee itsekin paljon helpommalla!
Toinen asia: jos postinjakaja tulee pihalla vastaan on vähän vaikea keksiä jutunjuurta kun ei kehtaa kuitenkaan tuppisuuna ohittaa. Koita siis Pieta lohduttautua sillä, että nämä aasit yrittävät todennäköisesti vain olla sinulle mukavia eivätkä keksi muutakaan jutusteltavaa!
Kesä tulossa, talviunta nukkuneetkin aasit kaivautuvat koloistaan.. Mukavaa kesää ja koittakaa kestää kollegat!
zap,
niin, vaikka tällä sivustolla on moneen otteeseen manailtu samoja vitsejä, jotka kassat aina saavat kuulla, ei mua hermostuta ollenkaan kuulla uudestaan ja uudestaan vitsejä laskuista ja kommentteja säästä, vaan arvostan sitä, että yritetään olla ystävällisiä.
Mieluummin ottaisinkin sen sääkommentin tai laskuvitsin kuin alkaisin erikseen etsiskellä asiakkaan posteja pihalla ja odotella henkkareita, jos ei ole välttämätöntä. Se kun yleensä selvästi mutkistaa homman sujuvuutta työssä, joka ei ole rytmiltään kovin leppoista.
Käsissä voi olla puolmetrinen pino S-ryhmän asiakaslehtiä ja mainoksia, kymmenettä tuntia töissä, kun joku tulee kysymään posteja, etsii henkkareita, jakaja kaivelee vaivalla asiakkaan postit jostain välistä. Asiakas sitten sanookin: “Jaa, ei ollut mitään tärkeää. Tässä, vie luukkuun vaan. Posti on muuten tänään myöhässä!”
Kioskintäti: noi on just noita “kyllä kaikkien minut pitää tuntea”-tyyppejä. Tänään töissä törmäsin samankaltaiseen tyyppiin.
A: Täällä on mun nimellä tavaraa.
M: Minkälaista tavaraa ja millä nimellä?
A: Joku muovipussillinen mun nimellä.
M: Niin, ja mikähän se sun nimi mahtaa olla?
A: No mun nimellä eli xxxx xxxxx.
Taisi olla nimen kertominen asiakkaalle vaikeaa tai sitten todella oletti, että kaikki hänet tuntevat. (Ja koskaan en ollut aiemmin häntä nähnyt, vaikka yli vuoden olen tässä työpaikassani työskennellyt.)
Tulipas tuosta nimen kertomisesta mieleen, että joskus olisi aspoillakin parantamisen varaa. Eli kun soitan johonkin, ja keron nimeni, niin sitten kysytään SYNTYMÄAIKAA. Kiltisti kerron syntyneeni sinä ja sinä päivänä, tässä ja tässä kuussa, tuona vuonna. Yleensä aspa vastaa “entäs loppuosa?”, jolloin voin hämmästellä, että ai, tahdoitkin tietää HENKILÖTUNNUKSEN, olisit heti sanonut. Kyllä minä tiedän, mitä minulta haluttiin, mutta välillä vaan pistää ärsyttämään kun kysytään yhtä vaikka tarkoitetaan toista. Tiedän tästä toiminnasta ansaitsevani aasin tittelin, mutta ei haittaa ja aion jatkossakin ihmetellä samaa! =)
Itse saan jatkuvasti kassalla istuessani varsinkin reilusti keski-iän ylittäneiltä miehiltä kommenttia. Tulee niitä joskus nuoremmiltakin, mutta ahdistavaa se on joka tapauksessa. Miellyttää se kassatäti silmää tai ei, voisi ne mielipiteensä pitää ihan omana tietonaan, minua ei ainakaan kiinnosta. Kyllästyttää tekohymyillä pummien kuluneille iskulauseille.