Lehdenjakaja avautuu…
Erilaisia sanomalehden odottajia löytyy luukkujen ja laatikoiden läheisyydestä. Tässä esimerkkejä:
- Mummut ja paapat odottavat luukun alla himokkaasti lehteä, joskus muutkin kuin vanhat ihmiset. Huoneiston ikkunasta siintää valo ja ikkunassa silmäpari katsoo kysyen, että tulisi se lehti jo.
Öö. Eiko teillä ole muuta tekemistä, kuin kytätä lehteä keskellä yötä kello 03.00. Eipä varmaan sitten.
- Auta armias jos lehtiauto tulee myöhässä. Silloin on jo vihaisia asiakkaita ovella kyttäämässä, ja kun lehti on tippunut, aukenee ovi ja kuuluu vihainen miesääni, “ei prk*** missä sä oot taas kupannu, taas tuli lehti myöhässä. Eilen toit lehden varttia aikasemmin” (sanoo hän, kun kello on 5.30).
Haloo, miettikääpä vähän. Jos lehteäsi ei näy siihen aikaan kuin se yleensä on tullut, katso ulos ja totea keliolosuhteet, ennen kuin rupeat manaamaan minua, lehdenjakajaasi, joka tuon sinulle ympäri vuoden lehden alipalkattuna. Seuraavaksi voit miettiä, että olisiko se lehtiauto vaikka myöhässä painosta. Tämä on yleisin syy lehden “myöhästymiseen”. Ja suuri HUOM: Lehti on myöhässä vasta kello 0700, jolloin lehdet pitää olla perillä asiakkailla, jos ei ole lehtiauto ajanut ojaan tms… Eli jos olet saanut yleensä lehtesi kello 0500 ja saat sen nyt 0600, lehti EI ole silloin myöhässä.
- Sitten on näitä asiakkaita, joilla on maailman käsitys siitä, että “postin ainoa Asiakas olen minä, lehti pitää olla luukussa tasan tarkkaan samaan aikaan kuin joka yö”. Näihin törmää yöllä: “aina ennen olet ollut ajoissa”. Ja monta kertaa he myös alkavat haukkumaan laiskoiksi p*ski*isiksi.
Joo, me ollaan laiskoja p*ski*isia, kun pyöräillään 6-13 km parhaimillaan 200 hesaria ja läjät muita lehtiä kyydissä joka luukkuun jaellen.
- Joillain ihmisillä on outo käsitys postiluukusta/-laatikosta. Näitä paikallisen mestaripuusepän vammakyhäelmiä löytyy joka kaupunginosasta. Huomioikaa, että niistä pitää myös mennä lehti sisään.
- Sitten on vielä nämä “valehtelijat”, jotka haluavat saada lehdenjakajan päätä vadille joka asiasta. Milloin postinjakaja kolistelee, milloin ei ole tullut lehteä vaikka ei ole tilannut. Asiakkaat jotka eivät ole tilanneet ja valittavat, saavat aikaan järjettömän selvitystyön kyseiseltä lehdeltä. Jos heppu valittaa, ettei ole saanut hesaria, joudumme aina ottamaan selvää hesarilta, että onko hän asiakas. Vastausta odotellessa asiakkaalle pitää ko. lehti viedä, vaikkei olisikaan tilaaja. Sitten selviää, että ei heppu olekaan tilaaja. Lehden vienti hänelle lopetetaan. Sitten tulee uusi valitus samalta henkilöltä, että “kyllä mulle pitäs tulla hesari, kun nyt on jo pari päivää tippunut luukusta”.
Ja soppa on taas valmis.
Tätä listaa voisi jatkaa lukemattoman pitkään, esimerkiksi rapussa pimeän turvin taakse hiipivistä “hönkäilijöistä”, kun valot sammuvat kesken rappujen nousun (spooky). Mutta ei viitsi kaikkea makeaa kerralla kirjoittaa.
T:Sanomalehdenjakaja vuosikertaa 87, jakajana jo 2,5 vuotta
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
“Öö. Eiko teillä ole muuta tekemistä, kuin kytätä lehteä keskellä yötä kello 03.00. Eipä varmaan sitten.”
Herään aikaisen töihinlähdön ja pitkän työmatkan takia hyvin aikaisin ja olen siten valmiina ottamaan lehteni vastaan heti kun se tulee, jotta ehtisin sen lukaista ennen lähtöä. En ole tiennytkään, että minun pitäisi odottaa johonkin tiettyyn säädylliseen kellonaikaan asti, että sinunkin mielestäsi minun olisi soveliasta lehteni hakea. Voi anteeksi, että olen jotain sinun kolleegaasi saattanut loukata sillä, että olen luukulla heti kun lehti tulee. Lupaan yrittää järjestellä bussi- ja junavuoroja ja työaikojani niin, ettei sinun herkän hipiäsi tarvitsisi enempää kärsiä minun aikatauluistani. Voi hyvänen nähköön!
Näitä juttujahan tosiaan riittää. Jaoin hesaria muutaman kuukauden eikä todellakaan ollut mun hommaa (tein sitä valmistumisen jälkeen kun töiden saanti oli hieman tiukassa). Muutama mieleenjäänyt juttu:
- Jakolistat olivat täynnä merkintöjä siitä, miten kukakin vastaanottaja halusi lehtensä jaettavan. Lehteä ei saanut työntää kokonaan luukusta alas tai se piti jättää käytävälle oven eteen jne., mutta jos lehti varastettiin se oli silti jakajan vika. Jos postiluukku ei saa kolahtaa, niin miksi helvetissä sitten pitää tilata yöllä jaettava lehti??? Em. mainittuja hieroglyfejä oli muutenkin mielenkiintoista yrittää lukea hämärissä rappukäytävissä. Etenkin kun jakamisen kanssa oli aina hirveä kiire.
- Koirat. Lemmikit ovat mukavia, mutta kuononsa luukusta rapun puolelle työntävät kesytetyt sudet saivat jakajan välillä pelkäämään sormiensa olemassaolon jatkuvuuden puolesta. Eräässä taloudessa lehti ilmeisesti tilattiin koiralle, sillä lehden kolahdettua luukusta seurasi joka ikinen yö kovaääninen ulvahdus ja sitten raivokasta repimisen ääntä. Moisen käsittelyn jälkeen lehti ei mitenkään voinut enää olla luettavassa kunnossa. Tapa se on tietysti tuokin antaa mustille öistä viihdykettä.
- Hesarivarkaat ja kerjääjät. Baari-illan jälkeen on kiva yöpalaa syödessä lukea painotuoretta lehteä. Jakajan kärrystä se on kätevää napata mukaan jakajan juostessa toisessa rapussa. Näitä muuten oli eniten Eirassa, siellä kun asuu niin köyhää porukkaa ettei ole varaa tilata ko. aviisia. Myös ilmaisen lehden kerjääjiä sai toppuutella lähes joka jumalan yö. Aasit eivät voineet millään tajuta, että kärryissä ei ihan oikeasti ollut mitään “ylimääräisiä” lehtiä, vaan ne oli jo painossa tarkkaan laskettu nippuihin piireittäin.
- Kyttääjät. Juuri nämä, joiden mielestä hesari tulee “väärään aikaan”, jos se tulee muuhun aikaan kuin yleensä. Itse lomitin vakijakajia ja piirini vaihtuivat usein, ja sain jakaa lehdet parhaaksi näkemässäni järjestyksessä. Eräs muija tuli sitten ihan käytävään klo 4.10 aamuyöstä motkottamaan että hän on aina saanut lehden klo 2.30 ja että olen myöhässä ja että jaan sitä paitsi väärässä järjestyksessä, sillä hän oli nähnyt kun olin “kärryjen kanssa mennyt toista tietä, mutta et vaan tullut tänne, ja tämä ei saa sitten toistua”. Tälle aasille oli jo pakko kuivasti huomauttaa että a) en ole myöhässä ja b) jaan missä järjestyksessä itse parhaaksi näen. Mieli teki kyllä tiuskaista että haista ämmä paska!
Näihin tekijöihin kun lisätään vielä öiset työajat ja suorastaan uskomattoman paska palkka, jonka takia piti juosta 7-8 piiriä yössä, niin ei tarvitse ihmetellä miksi silloisen jakeluyrityksen ja minun tiet erosivat kolmen kuukauden jälkeen. Nostan hattua kaikille lehdenjakajille, käsittämättömän sitkeitä sissejä.
“Lehti on myöhässä vasta kello 0700, jolloin lehdet pitää olla perillä asiakkailla, jos ei ole lehtiauto ajanut ojaan tms… Eli jos olet saanut yleensä lehtesi kello 0500 ja saat sen nyt 0600, lehti EI ole silloin myöhässä.”
(ot) Jos Hesari tulee noin myöhään, niin onpa hyvä etten asu Hesarin jakelualueella vaan maalla. Täällä päivän lehti on luukussa jo ennen aamuneljää
Itse en ole virallisesti jakamassa ollut, mutta Hesaria ja paria muuta jaoin muutamina öinä kaverin mukana pyörien
Leppoisaa hommaa silloin kun ei sada ja auto on alla 
Taisi kerran joku älähtää, että lehti tuli “myöhässä”…
Eniten ketuttaa ilmaislehtien jakelijat…ihan uskomatonta sakkia, kerrostalossa temmotaan joka nappi pohjaan siitä ovipuhelinsysteemistä, josko joku avaisi. Onkohan jo kaksi eri henkilöä saaneet “Oletko meille tulossa? Ai et, no mitä helvettiä meille pimpotat?!” vastauksen. Hankkisivat taloyhtiöltä oviavaimen, jos kerran lehtiä pitää jakaa.
Asiaan liittyviä realiteetteja:
Sanomalehden tarkoitus on kertoa asioita, jotka ovat uutisia sinä päivänä, jona se jaetaan. Jos esimerkiksi presidentti salamurhataan kello 22, on se syytä mainita seuraavan päivän lehdessä. Tämä asettaa tietyn alarajan sille, koska lehden painaminen ylipäänsä voidaan aloittaa; tämän rajan jokainen lehti päättää itse. Yleensä paino alkaa vuorokauden lopun tunteina.
Kun lehtiä on painettu tarpeeksi, niistä tehdään nippuja ja niput kuljetetaan jakajille. Yleensä jakaja pääsee aloittamaan aikaisimmiltaan 1:ltä, tosin tässä on isoja eroja mm. riippuen siitä, kuinka kaukana painopaikasta fyysisesti ollaan.
Jotta työ olisi jakajan kannalta mielekästä, sitä pitää olla tarpeeksi, jotta siitä saisi tarpeeksi palkkaa. “Tarpeeksi” riippuu jakajasta, mutta itseäni ainakin harmittaisi jos vuorokaudessa olisi alle 4 tuntia palkattua työtä.
Jos nyt oletetaan että töitä on 4 tuntia ja aloittamaan pääsee 1:ltä (joskus ehkä 2:lta) niin on se aika helppo laskea, koska työ on valmis. Tietenkin jotkut, kuten esimerkiksi nimimerkki heh, saavat lehden aikaisemmin kuin toiset, mutta se on ihan tuurista kiinni että missä kohdassa jakajan lenkkiä itse kukin sattuu asumaan.
Jakelun päättymisaika on määritelty työsopimuksessa ja vaihtelee yhtiöittäin/paikkakunnittain 6:n molemmin puolin. Mikäli nimimerkki tarssitnukkuupitempään lähtee töihin ennen ko. aikaa, hän voi tiedustella lehdeltä mahdollisuutta saada se arkisin työpaikalleen ja vain viikonloppuisin kotiin; ainakin AL ja HS tarjoavat sellaista palvelua.
Jopas on hommaa sinulla. Itse olen nyt Joensuussa jakanut Karjalaista ja Hesaria muutaman kuukauden verran kolmella eri piirillä vakituisten jakajien lomittajina.
Epäilemättä työ on erilaista alueesta riippuen. Itsellä nämä alueet ovat erittäin rauhallisia ja voin rehellisesti ilmoittaa jopa pitäväni tästä työstä.
Ikinä kukaan ei ole valittanut lehden olevan myöhässä, vaikka saatan homman hieman myöhemmin lopettaa vakituiseen jakajaan verrattuna. Joskus asiakkaat odottelevat lehteään mutta he ovat sitä vastoin olleet erittäin kiitollisia kun olen lehden tuonut
Yksikin 91v herrasmies on melkein joka yö vastassa eräässä rapussa toivottamassa hyvää huomenta ja vaihtaakseen muutaman sanan! Jos joku valittaa niin tarvitseeko siitä siltikään itseensä ottaa??
Ex-jakaja: en tiedä sitten missä kaupungissa olet jakanut, jos ei kerrostalossa näe lukea, mutta ainakin täällä Joensuussa jokaisessa kerrostalossa on käytävillä valot mitkä saa nappia painamalla päälle. Onneksi täällä lehti jaetaan kerrostaloalueilla joko a) luukusta sisään tai b) ei ollenkaan, ja omakotitaloalueilla joko a) laatikkoon tai b) ovelle (lisämaksusta tai lääkärintodistuksella).
Jakaja: jaoin Helsingissä. Tosin ei kai se ole niinkään kaupungista kiinni jos rappukäytävissä on huono valaistus. Talot oli rakennettu pääasiassa 60-luvulla, valaistus oli monissa paikoissa kehno ja uskomattoman monessa paikassa kerroksen kahdesta lampusta toinen saattoi olla sammuksissa parikin viikkoa ennen kuin se vaihdettiin.
Tuli muuten tuosta Eirasta mieleen. Siellähän on tosi paljon taloja, jotka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella, ja niissä “kirjeluukku” on sananmukaisesti juuri sitä - n. 15 cm korkea ja 3 cm leveä pieni reikä ovessa. Koin erinäisiä riemukkaita hetkiä yrittäessäni tunkea sunnuntaihesaria ko. lävestä eteisen puolelle
:D
Voi että itseäni raivostuttaa oma postiluukkuni, aivan surkean pieni. Hyvä kun sellaiset a4-kokoiset kuoret mahtuu sisään, ja kovin paksukaan postilähetys ei saa olla. Melkein kaiken saa sitten noutaa postista. Aivan ihmeellisesti rakennettu tämä kerrostalo.
‘tarssitnukkuupitempään’, ikävää että loukkaannuit aivan asiallisesta postinkantajan kirjoituksesta. Myyjäntyössä törmään usein sinunkaltaisiisi tahallisiin, herkkähipiäisiin ja valittaviin väärinymmärtäjiin. Kirjoittaja ei varmaankaan soimannut juuri Sinua siitä, että heräät aikaisin ja olet odottamassa lehteäsi, vaan siitä että jotkut luukullaan kyttääjät ovat röyhkeitä postinkantajia kohtaan ja vaativat heiltä kohtuuttomia. Toivottavasti aamusi jatkossa ovat seesteisiä.
benna: siihen oveen saa varmaan laittaa tavallisen kirjelaatikon lukolla?
Tuosta kolistelusta pitää sanomani. Itse olen 4 vuotta asunut samassa talossa, eikä kertaakaan ole tarvinnut valittaa lehdenjakajan kolistelusta, mutta kerran oli kyllä lähellä. Jokunen kuukausi sitten vakijakajaa ilmeisesti tuurasi joku muu, sillä se meteli, mikä rapussa raikui, kun tämä jakaja klopsutteli pitkin portaita, oli jotain helvetillistä. Heräsin kolmena peräkkäisenä yönä, vaikka meille ei Hesaria enää tule ja makuuhuoneen ja eteisen välillä on useampi ovi, suljettuna. Pientä hienotunteisuutta siis nukkuvia ihmisiä kohtaan; sellaista kopinaa ei todellakaan saa normi kävelyllä/juoksulla aikaan. Onneksi tuo kolistelu loppui kolmen yön jälkeen, eikä ole sen jälkeen kuulunut.
Kiitos siis ihanille jakajille, jotka jakavat lehdet hiljaa ja kolistelematta.
Joo tää on näitä keskusteluja taas.
Mielestäni jos elämä on yhdestä lehdestä kiinni jos ei aamulla pääse lukemaan lemppari juoru lehteä niin voi kai lukea kun tulee kotia? Näissä jutuissa huomaa perus suomalaiset jöröt venaa yhtä vaivasta lehtee kun on “perinne” lukee lehti joka aamu. Näissä on sillain että se joka näistä ajoista jaksaa valittaa vois ite mennä välillä postia jakamaan alipalkattuna ja rappusia ravaamaan, niin vois ajatella asiaa toisin. Itse jaoin joskus aikoinaan erään firman ns. mainoksia aloitin yläkerroksesta ja nopeeta alas päin niin vältti nämä jöröt. Silloin tuossakin työssä tuli muuan henkilö joka alkoi raivoamaan että taas tää mainos sitten kattoi mainosta ja sanoi “ai tää on eri mainos, okei” ja sulki oven.
Miksei tässä ole vielä kukaan huutamassa, että lehdenjakaja ei ole asiakaspalvelija?
Jos kerran feissarit ja taikurit ja muusikot sun muut hiipparit eivät ole aspoja, niin eivät sitten kyllä lehdenjakajatkaan.
Eihän normaalissa lehdenjakotilanteessa ole minkäänlaista asiakaskontaktia. Ei sitten minkäänlaista.
Juttu sinällään oli oikein mainio, samoin kuin kommentit, mutta, mutta!
Baal: Juorulehdet ei tule aamulla. Ne tulee päiväpostissa. Nyt oli puhe sanomalehdistä. Ja kyllä sillä todentotta on väliä jollei sanomalehti tule 7.00 mennessä jolloin sen pitäisi sopimuksen mukaan tulla. Kun palvelusta kerran maksaa niin palvelua pitää saada sovituin ehdoin.
juho: Eikös tässä kuitenkin kritisoitu niitä aasiakkaita, jotka ovat ennen tuota määräaikaa valittamassa että lehti on myöhässä?
tulenpuhuja: Lehdenjakajat ovat asiakaspalvelijoita, vaikkei asiakaskontakteja välttämättä synnykään.
Itse olin vuosi sitten muutaman kuukauden myyntihommissa kylläkin että hommat tunnen jotenkuten. Kyllä siinä samanlaista toimintatapaa vaaditaan vihainen lehteään odottava asiakas kohdatessa. (joita siis ei itselle ole sattunut)
Ihan näille mölleille jotka näistä jakoajoista nillittävät; ne vaihtelevat alueittain soittakaa vaikka ko. lehden aspaan niin sieltä suurimmalle osalle alueista osataan sanoa se tavoiteaika johon mennessä lehti yritetään saada perille. Harvemmin se on ennen klo kuutta..
Itse istun aspassa vastaamassa asiakkaiden puheluihin mm. jakeluun liittyen. Molemmilta puolilta (sekä jakajien että asiakkaiden) on tullut kyllä semmosia tapauksia vastaan että huhhuh.
Ja se joka viitsii nillittää jonkun Hesarin hinnasta; miettikööt enskin kuinka halvalla (muutama kymmenen senttiä/pvä) se lehti toimitetaan yöllä jotta asiakas saa sen lukea heti aamusta herättyään. Ja sille nyt vaan ei voida mitään että asiakkaan työt alkavat aikaisin ja lehti ei ennen sitä hänelle ehdi. Vaihtakoot vaikka työtä (esim jakajaksi) eikä syyttäisi meitä ja jakelua!
*puuh*
“- Mummut ja paapat odottavat luukun alla himokkaasti lehteä, joskus muutkin kuin vanhat ihmiset. Huoneiston ikkunasta siintää valo ja ikkunassa silmäpari katsoo kysyen, että tulisi se lehti jo.
Öö. Eiko teillä ole muuta tekemistä, kuin kytätä lehteä keskellä yötä kello 03.00. Eipä varmaan sitten.”
Aika usein vanhukset kärsivät unettomuudesta. Eipä tuohon aikaan telkkarista tule mitään, ja harvoilla vanhuksilla on konetta ja nettiä, joten ei, ei niillä varmaan muuta tekemistä ole.
“Miksei tässä ole vielä kukaan huutamassa, että lehdenjakaja ei ole asiakaspalvelija?”
No onhan, sinä nimittäin
Ja eikö se ole jo tullut selväksi ettei tämä olekaan asiakaspalvelijoiden sivusto, vaan tänne saa tulla avautumaan jokainen työssäkäyvä ihminen, joka tapaa työnsä ohessa pari ihmistä joskus. Kumma etteivät tajua vaihtaa sivuston nimeä, tällä hetkellähän ihmiset saa ihan väärän kuvan koko saitista…
Jakohommia itsekin opiskeluaikana tehneenä tiedän että ei ole ihan keppoista duunia ja yksi vihainen rapussa kohdattu aasiakas pilaa päivän. Nämä kirjoitukset tällä sivustolla ovat tosi hyviä. Ei moni tule ajatelleeksi asioita jakajan kannalta ennen kuin saa tarkempaa tietoa.
Kiitos ja kunnia Hesarin jakajille! On nimittäin tärkeä ja tervetullut läpyskä meidän kodissa. Kunnia kaikille muillekin jakajille. Niin, paitsi niille idooteille jotka omakotitaloalueella pitävät radiota raikaamassa ratokseen aamuyöstä ja jotka kerrostalossa juoksevat kaviolaukkaa jonka ääni seinistä kajahtelee,
rtv-myyjä kirjoitti: ‘tarssitnukkuupitempään’, ikävää että loukkaannuit aivan asiallisesta postinkantajan kirjoituksesta. Myyjäntyössä törmään usein sinunkaltaisiisi tahallisiin, herkkähipiäisiin ja valittaviin väärinymmärtäjiin. Kirjoittaja ei varmaankaan soimannut juuri Sinua siitä, että heräät aikaisin ja olet odottamassa lehteäsi, vaan siitä että jotkut luukullaan kyttääjät ovat röyhkeitä postinkantajia kohtaan ja vaativat heiltä kohtuuttomia. Toivottavasti aamusi jatkossa ovat seesteisiä.”
Mitäs jos rtv-myyjä opettelisi alkajaisiksi lukemaan. Alkuperäinen teksti kuului seuraavasti:
“- Mummut ja paapat odottavat luukun alla himokkaasti lehteä, joskus muutkin kuin vanhat ihmiset. Huoneiston ikkunasta siintää valo ja ikkunassa silmäpari katsoo kysyen, että tulisi se lehti jo.
Öö. Eiko teillä ole muuta tekemistä, kuin kytätä lehteä keskellä yötä kello 03.00. Eipä varmaan sitten.”
Missä tuossa tekstissä puhutaan kyttääjistä, jotka ovat “röyhkeitä postinkantajia kohtaan ja vaativat heiltä kohtuuttomia”? Ikkunasta siintävää silmäparia ei voine pitää kohtuuttomia vaativana röyhkeytenä?
Mitä tulee rtv-myyjän kommenttiin “Kirjoittaja ei varmaankaan soimannut juuri Sinua siitä”, tuohon ei voi enää muuta sanoa kuin: Voi Pyhä Yksinkertaisuus!
aspassaistuva sanoi 26/6/2008
“Ja se joka viitsii nillittää jonkun Hesarin hinnasta; miettikööt enskin kuinka halvalla (muutama kymmenen senttiä/pvä) se lehti toimitetaan yöllä jotta asiakas saa sen lukea heti aamusta herättyään.”
Ihan sama miten Hesari itsensä hinnottelee, siitä lehdestä on kuitenkin maksettu pyydetty hinta, ja siihen hintaan sisältyy toimitus aamulla.
Ihmeellistä, miten ihmiset jaksavat väittää, että tuotteen täyteen hintaan hankkinut ostaja ei oikeasti olekaan oikeutettu tuotteeseen sellaisena kun se on hänelle myyty.
Itse olen tänä kesänä useinkin hereillä lehden jakoaikaan, johtuen työvuoroistani. Ja koska kämppä ei ole mikään suuri, välimatka esim. keittiöstä postiluukulle ei ole pitkä. Siksi voin vaikuttaa “lehdenkyttääjältä”, kun olen oven takana heti lehden tiputtua
Tai ehkä olenkin sellainen…
Olen jakanut paikallista ilmaisjakelulehteä mainoksineen viime syksynä, ja oma alue oli kyllä mukava. Valitettavasti jouduin itsekin soittelemaan useamman kerran tiettyjen rappujen ovikelloja läpi ihan vain työpaikan ja palkan säilymisen vuoksi:
- jos en jakanut kaikkia lehtiä ja palautin useamman kuin muutaman “varalehden”, se väheni palkastani
- jos olisin heittänyt yhden rapun jakamatta jääneet lehdet pois ja joku olisi lehdet löydettyään valittanut asiasta, olisi tullut varoitus
- muutaman kerran en ollenkaan päässyt jakamaan lehteä tiettyyn rappuun, ja aina joku asukkaista valitti, mistä seurasi aina työnantajan selvityspuhelut.
En usko, että ilmaisjakelulehtien jakajille mielellään annetaan rappuihin omia avaimia, koska työntekijöiden vaihtuvuus on niin suuri ja aina ei voi olla varma luotettavuudesta.
“En usko, että ilmaisjakelulehtien jakajille mielellään annetaan rappuihin omia avaimia, koska työntekijöiden vaihtuvuus on niin suuri ja aina ei voi olla varma luotettavuudesta.”
Miten sitten hesarinjakajat ovat yhtään luotettavampia? Eikä sillä oviavaimella pääse kuin ulko-ovesta rappukäytävään, joten laihaksi jää varkaudet
“Miten sitten hesarinjakajat ovat yhtään luotettavampia? Eikä sillä oviavaimella pääse kuin ulko-ovesta rappukäytävään, joten laihaksi jää varkaudet”
Sitä minäkin olen ihmetellyt, kun olen jakanut sekä hesaria että ilmaisjakeluita. Arvatkaa onko kivaa/noloa/tms. seisoskella rapun oven edessä ja soitella summereita? Ei se jakajaakaan naurata.
Jaakolle tiedoksi, että ainakin tässä meidän alueella ilmaisjakelua jakavat urheiluseurat ja muut lähinnä talkoomeiningillä - palkka ei siis tule omaan pussiin vaan seuralle. Tästä johtuen menijää on jos jonkinmoista ja vastuu ei välttämättä aina paina. Kyse on enemmänkin siitä, että tuo avain on toistuvasti hävyksissä ja joudutaan teettämään uutta, kuin siitä että pelättäisi ilkivaltaa. Tosin henkkoht olen sitä mieltä, että nämä lehdet voisi sitten jättää esim. sovitusti alaovelle josta kukin saisi halutessaan semmoisen käydä noukkimassa.
***
Itse olen töissä Postin jakelupäivystyksessä, ja kyllä muuten suurimmassa osassa Suomen maata missä Posti jakaa varhaislehdet (lukuunottamatta Uuttamaatta), on reitin valmistumisaika klo 06:00. Klo 6:01 onkin jo sata ihmistä soittamassa hirveän huudon ja kiroilun kanssa siitä kun lehti ei ole taaskaan tullut ‘en minä muuten olisi edes huomannut vaan kun siellä on viime yönä satanut metri lunta ja pihassa ei ole autonjälkiä’. Jep. Pahoittelen..
Muuten ihan jees, mutta mitä se ketään kiusaa jos joku istuu omassa kodissaan hiljaa valot päällä venaamassa sitä lehteä?
Se on sitten eri asia jos tullaan huutamaan kun lehti on “myöhässä”. Itselle joskus kerkeää Hesari tulla ennen kuin lähtee aamuvuoroon neljältä, ja joskus ei, ja on vähän tylsää silloin kun se ei tule. Ei vaan tulisi mieleenkään huutaa siitä etten kerkeä saada Hesaria kun itse lähden jumalattomaan aikaan kaksi tai kolme tuntia ennen kuin on deadline.
Sanomalehdenjako eroaa ilmaisjakeluista siten, että se on yötyötä. Tästä seuraa:
1) sanomalehdenjakajan (yötyöläisen) on lainkin puolesta oltava täysi-ikäinen, joten hänelle voi myös antaa enemmän vastuuta,
2) summereita on keljua soitella yöllä, eivätkä
monet summerit yöllä toimikaan.
“Itse olen töissä Postin jakelupäivystyksessä, ja kyllä muuten suurimmassa osassa Suomen maata missä Posti jakaa varhaislehdet (lukuunottamatta Uuttamaatta), on reitin valmistumisaika klo 06:00. Klo 6:01 onkin jo sata ihmistä soittamassa hirveän huudon ja kiroilun kanssa siitä kun lehti ei ole taaskaan tullut ‘en minä muuten olisi edes huomannut vaan kun siellä on viime yönä satanut metri lunta ja pihassa ei ole autonjälkiä’. Jep. Pahoittelen..”
Mitä mitä,eikös teilläpäin sanota vain että “nyt on jakaja sairastunut ja tuuraaja eksynyt/ei yhtä nopea yms kesäapulaisista jouluapulaisiin,sama virsi kun on lajittelu mennyt päin honkia….
Muttei menisi ihan OT;ksi niin aamujakajat voisivat opetella liikkumaan rappukäytävissä niin ettei luulisi että norsulauma pyrkii sisälle….
JAKSAMISIA! kamalimpia visuaalisia muistoja jakeluajoilta oli kalsarisillaan talvella lehteään laatikon vieressä odotteleva setä.. :D:D ei näin.
ja juu, kun täysin ummikkona minut pistettiin ~4h autopiirille (ei olisi tietty koskaan pistetty, mutta kun olen alueella asunut ja tunsin mestat läpikotaisin) ja ekana yönä tietty aika hyvin myöhästelin (ja muuten tein eri järjestyksessä kuin piirin normaali jakaja!) tuli aijai niin suloiset huudot kun lehti tulikin vasta kuuden pintaan, kun normaalisti saa sen joskus neljältä. ei se oo aina niin helppoa! ekana aamuna täysin yksin olin tosiaan hieman hukassa, mutta sitten jo kolmantena yönä jaoin täsmällee samaan aikaan ku se vakkari kertoi jakavansa - ja loppukuusta nopeammin
ja aina öisin, kun liikkuu ulkona kolmen aikaan, iskee tietynlainen nostalgiakaipuu.
Meille on joskus jakanut lehteä joku korkokengissä tai vastaavissa, koska ääntä rapussa oli elefanttilauman verran, eikä vain kerran. Joskus ihmetyttää kuinka lehdenjakajat pyytää kunnioittamaan sitä että tekevät öisin töitä, muttivät sitten kuitenkaan kunnioita päivätyötä tekeviä liikkumalla rapuissa hiljaa. Pääkaupunkiseudulla on paljon vanhoja kerrostaloja, joiden rakennusmateriaalina on kivi, jota pitkin ääni kantautuu pitkin rappua. Ääni myös kaikuu kivasti kovapintaisissa rapuissa..
Kuitenkin jaksamisia jakajille!
Heh! Ompas tuttua tekstiä.. Ei se varhaiskantajan työ ole oikeasti niin ruusuista.. Varsinkaan kun 11 kerroksisessa talossa talon pahin deeku on “nukahtanut” puoleksi hissiin ja puoleksi ulos… Juokse siinä sitten sinne ylimpään kerrokseen viemään sitä YHTÄ lehteä.. Voi tsiisus.. Ja Mitä noihin humalaisiin tulee, niin pari hauskaa tapausta itelleni on sattunut. Toinen antoi tunnustusta minulle työstäni! “voi kamala, mitensä tähän aikaan täällä.. No jonkin se on tuokin työ tehtävä! Kyllä nostan sulle hattua!”. Toinen jampasteri sitten suuttui ku en päästänyt tyyppiä rappuun (tiesin ettei hän asu siinä rapussa), tyyppi oli piilottanut mun pyörän nurkan taakse!
hahhah! Tais vain täyslastillinen postinpyörä olla sille kukkakepille liian raskas 
Voimia postinjakoon! Ihan kivaa hommaa oli, mutta ei sillä leiville lyö.. 