Lehdenjakajan arkea
Lehdenjakaja on asiakaspalvelija, jota asiakkaat eivät usein naamatusten kohtaa. Lehdenjakaja tekee työtään säästä ja olosuhteista riippumatta, tuulessa ja tuiskussa, tavoitteena saada lehti ajoissa asiakkaille aamukahvipöytään. Ajattelemattomat ja toisinaan jopa ilkeätkin aasiakkaat pystyvät vaikeuttamaan meidänkin työtämme monin eri tavoin.
Yllättävän vaikeaa tuntuu olevan lumitöiden teko. Postilaatikoiden eteen kasaantuu aura-auton jäljiltä lumipenkka joka tamppautuu paikoilleen ja odottaa kevättä ja sulamista. Eikö todellakaan voisi ajatella lehdenjakajaa sen verran että lapioisi lumet laatikoiden edustalta niin että laatikoille pääsee ajamaan autolla? Myös lasten polkupyörien ja lelujen säilöminen laatikoiden edustalla tuntuu olevan erittäin suosittua, samoin kuin autojen pysäköinti laatikoiden eteen tai ainakin niin lähelle laatikkoryhmää että jakajan on mahdotonta päästä siihen omalla autollaan.
Melkoinen älynväläys on myös lapion levyinen polku omalle laatikolle kymmenen laatikon ryhmässä.
Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan, mutta liian usein se kauneus on mahdollisimman kaukana käytännöllisyydestä. Lehdenjakaja näkee todella hienoja postilaatikkotelineitä ja -katoksia, puhumattakaan kylän puusepän taidonnäytteestä postilaatikon suunnittelijana, käytäntö vain on osoittanut että nuo taidonnäytteet harvoin ovat loppuun asti ajateltuja. Kyhäelmä estää pääsyn riittävän lähelle laatikoita, laatikon kansi ei mahdu avautumaan kokonaan, ja puiset laatikonkannet jäätyvät kiinni. Komeuden kruunaa tietysti pensas tai muu istutus jonka oksat raapivat auton kyljen naarmuille.
Samaan sarjaan kuuluvat myös ne täydellisyyden tavoittelijat jotka laatoittavat laatikkoryhmän edustan täsmälleen laatikoiden leveydeltä, ei yhtään pitemmästi, ja virittelevät kiviä, keppejä ja naruja laatoituksen ja nurmikon rajalle ettei yksikään ruohonkorsi vaan pääse taittumaan. Haloo, siihen laatikoille täytyy edelleenkin päästä autolla!
Postilaatikoiden välikannet ovat kestokirous. Mikäli ei koskaan pidä laatikkoaan lukittuna, miksei voi poistaa sitä välikantta? Viikonloppulehden tunkeminen siitä pienestä aukosta on tuskaa, ja satojen välikansien avaaminen hidastaa työtä valtavasti. Myös nämä uudet metalliset lukittavat laatikot ovat hankalia, näyttääkin siltä että mitä kalliimpi laatikko, sen hankalampi jakajan kannalta.
Oman laatikon nimeäminen ilmeisesti vaatii vähintään korkeakoulututkinnon. Jakajaa ei kiinnosta Annipetterit sun muut jotka juuri tästä laatikosta postinsa hakevat, jakajaa kiinnostaa vain ja ainoastaan osoite ja talon/asunnon numero. Kyltin pitäisi olla lisäksi sen kokoinen ja sen värinen että sen näkee lukea tihrustamatta öiseen aikaan.
Kun laatikko syystä tai toisesta menee rikki, älä korjaa sitä rautalangalla, lahjanarulla ja jeesusteipillä. Mene kauppaan ja osta uusi.
Jos lehti sattuu olemaan myöhässä, tarkista keli ja säätila ennen kuin alat raivota. Jos tiet ovat liukkaampia kuin luistinrata, tai jos ulkona raivoaa vuosisadan talvimyrsky, syy todennäköisesti on siinä. Jos säätila sattuu olemaan asiallinen ja lehti on silti myöhässä, siihen voi olla muitakin syitä kuin lehdenjakajan nukkuminen ponniin. Painokoneetkin reistailevat välillä, jakajan auto saattaa reistailla, painosta on tullut liian vähän lehtiä ja jakaja joutuu odottamaan että päivystäjä tuo niitä lisää, jakajia saattaa olla sairaus- ym. lomilla ja töissä olevat paahtavat ylimääräisiä piirejä jne. Suurin osa jakajista menee nukkumaan aamulla töiden jälkeen, joten syyttelyt ponniinnukkumisesta eivät jaksa naurattaa, varsinkaan siinä vaiheessa kun on paahtanut niska limassa puoliltaöin asti.
Jakeluhäiriöissä kannattaa soittaa jakelupäivystykseen sen sijaan että raivoaisi sille kiireiselle jakajalle. Jos jakelupäivystyksen numero tuuttaa koko ajan varattua eikä sinne pääse läpi, onko liian vaikea päätellä että kyse on jostain isommasta ja laajemmasta härdellistä?
Tiedoksi: Jakaja ei ole laiska kun ei viitsi nostaa persettään auton penkistä viedäkseen lehden hankalassa paikassa olevaan laatikkoon. Sijoittamalla laatikot siten että niihin pääsee hyvin autolla varmistat sen että sinä ja kaikki muutkin asiakkaat saavat lehtensä ajoissa. Yhdellä jakajalla on yhden yön aikana normaalisti 500-2000 lehteä jaettavana, ja jos niiden jokaisen takia täytyy nousta autosta pois joutuisit odottamaan lehteäsi ensi viikkoon asti.
T:lehdenjakaja
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Juuri näin, veit varpaat suustani!
Tulihan sitä kaikenmoisia postilaatikkoviritelmiä nähtyä, kun jaoin aikanani ilmaisjakelulehtiä. Milloin olivat luukut jäätyneet kiinni, milloin minimaalisen pieniä. Jotkut laatikot oli luovasti sijoitettu keskelle piikkipusikkoa ja jotkut lootat olivat kuukausitolkulla rikki ilman, että kukaan niitä vaivautui vaihtamaan ehjiin. Huoh.
Ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu olla siellä puhelimessa vastaamassa näihin jakelureklamaatioihin lehdentilaajilta! Siinä kun täysin viattomana joutuu huudot kuuntelemaan. Monen vuoden kokemus, monta tyrmistyttävää tapausta joita ei heti unohda ja monta mielipahaa. Kiitos aasiakkaat kiitos!
Oikeastaan ne olisikin oma tarinansa, ehkä joku päivä vielä kykenen sen julkaisemaan..
itselläni on sellainen muistikuva noista varhaisjakeluhommista, että se aamulehti on tilaajille pyhä, mutta sitä miten lehti sinne luukkuun päätyy ei ajatella paljoakaan. lehdenjakaja tekee kuitenkin raskaan työn aamun pikkutunneilla, jotta ihmiset sen julkaisun aamukahvipöytään saisivat. kertaakaan minulta ei lehti myöhästynyt oman laiskuuden tms takia. yleisin syy liittyi ongelmiin lehden painon kanssa, jolloin lehdet tulivat myöhässä jakelupisteisiin. (josta en myöskään syytä ketään yksittäistä ihmistä, vaan koneet saattavat pettää ja vahinkoja sattuu.) mutta huudothan siitä joku aina saa kuulla, jos muutaman kerran vuodessa se aviisi tulee normaalia myöhempään.
Jokainen valittaja voisi lopettaa sen paperilehden tilaamisen tykkänään ja siirtyä digilehteen. Se lienee siellä internetissä aina sopivasti juuri siihen aikaan kun itselle sopii, eikä tarvitse sitten muiden päivää ruveta pilaamaan jos sen paperilehden toimitus on (jakajasta riippumatta kuten yleensä) viivästynyt… Säästyisi luontokin.
Lehdenjakaja jakaa lehdet yöllä. Jos illalla alkaa satamaan lunta, pitääkö asukkaan laittaa kello soimaan kolmelta yöllä että menee lapioimaan lumet pois ja uudestaan neljältä ja viideltä siltä varalta että jakaja ei tullutkaan heti tuohon aikaan?
Jos taas aamulla tai päivällä sataa lunta, pitääkö asukkaan lähteä töistä kotiin lapioimaan lumia jotta postinjakaja pääsee tuomaan postin?
“Jakeluhäiriöissä kannattaa soittaa jakelupäivystykseen” minua ei jakohäiriöt häiritse tippaakaan.. kun en mitään tilaakkaan =) mutta en ole koskaan kuullut mistään jakelupäivystyksestä.. ja kyllä, sen jakajan täytyy ottaa niitä valituksia vastaan ja viedä asia eteenpäin, se on sitä asiakaspalvelua.
jakajille voisi myös tyrkätä läjän kortteja (vaikka sinne auton hansikaslokeroon) jonkalaisen voisi törkätä sitten valittavan asiakkaan käteen… kortissa olisi tiedot tästä päivystyksestä ja muista asiaan liittyvistä yhteystiedoista.
Sanomalehdessä itsessään on joka päivä pieni infopalsta, jossa kerrotaan tietoja lehden toimituksesta ja jakelusta. Löytyy lehdestä riippuen joltain kolmesta ensimmäisestä tai kolmesta viimeisestä sivusta, yleensä joka päivä samasta paikasta. On niissä se puhelinnumerokin.
Muuten voisin lisätä alkuperäisen kirjoittajan tilitykseen valituksen ns. keskustan arvokiinteistöjen (= ennen sotaa rakennettujen) postiluukuista, joista ei varsinkaan sunnuntailehteä saa sisälle ilman karkeaa väkivaltaa. Luulisi, että jos on varaa moisessa paikassa asua, on myös varaa kerran elämässä yksi postiluukkuremontti tehdä.
Ottakaa, hyvät jakajat, huomioon myös asiakkaanne ongelmat. Joskus ei ole mahdollista kolata useiden metrien aluetta laatikoiden eteen, kun lunta on tullut niin pirusti. Autot eivät aina mahdu pihaan, joten niitä täytyy jättää kadun varteen. Ja meillä kun sattuu olemaan joku sähkökaappi muutenkin lyhellä kadunpätkällä, niin auto täytyy jättää melko lähelle laatikoita.
“jakaja nukkunut pommiin” Ja siitäkö ei saisi valittaa?
Kaksikin tuttavaa jakaa lehtiä… Kuultu on ihan käsittämättömiä asioita postilaatikoiden sijainnista yms. Paras paikka jonka olen kuullut, oli ojan pohjalla, ja toinen puun oksalla. Jaa siinä sitten autosta postia, hilpeetä vai mitä? Rutisijat koittakaa ite. Ja Samille, ei kirjottaja varmaan ihan noin kärjistäen tarkottanu sitä laatikon edustan auraamista, mutta ihan pikkiriikkinen vaivannäkö ei olis pahitteeksi. Itse kyllä kolaan lumet laatikon edestä pikkasen reilun autonmittaiselta matkalta. Jos lunta tulee pari senttiä, en aina tätä tee, mutta pyrin pitämään sen verran auki että autolla pääsee. Ja jos lunta on satanut viimeisen vrk,n aikana, ei sitä yleensä ole ihan niin paljoa ettei autolla pääse, kirjoittaja varmaan tarkoitti lähinnä koko talven sesoneita lumia jotka jäätyy kasaksi asti laatikon eteen… Ja viimeiseksi, en ole tästä varma, mutta eikös se jossain postin toimitussäännöissä lue että laatikolle pitää päästä ESTEETTÄ, joten ei enää parkkiruutua postilaatikon eteen, vai mitä jakajat.
99% Lehden- ja postinjakajista ovat ammattitaitoisia, siitä kiitos ja jaksamista.
Mutta se 1% voi tsiisus.
Olen Sitten vuoden-90 jälkeen asunut 4 eri paikassa ja yleensä lehti tulee kuin nakutettu.
Mutta Helsingin Ruskeasuolla joutui soittamaan vähintään parin kuukauden välein kun lehteä ei näkynyt ei kuulunut.
Ja muuten , minä teen vuorotyötä, enkä ihmettele yhtään jos satunnaisesti lehti ei ehtinyt aamulla luukuun, sen sijaan jos minä herään 11.00 eikä lehteä näy, on se jo aika paksua.
Jakelupiste sijaitsi näköetäisyydellä n 100 m päässä ja parhaimmillaan soitosta kesti 10 min kun lehti kolahti luukusta.
Pahin tapaus oli kun koko talon lehdet oli jätetty jakamatta.
“hups, yx talo jäi välistä”.
Yksi asia, johon asiakkaat hajoavat, on lehden tuloajan muutos. Jos asiakas on tottunut saamaan lehtensä aamuviideltä, ja jakoalueen muutoksen takia lehti tuleekin seitsemältä, on piru merrassa. Muttakun asiakkaalla on aamutyö ja hän tarvitsee sen lehden jo viideltä!
Sorkke vaan, mutta pakollinen jakoaika, “ennen seitsemää”, on kaikille sama. Huonoa tuuriahan se on, jos aikaisemmin ehti lukea lehden ja muutoksen jälkeen ei, mutta se ei ole jakajan vika.
Aamen. Minä jaan ilmaisjakelulehtiä polkupyörällä kahdesti viikossa päiväsaikaan, ja jo se on joskus niin hankalaksi tehty kuin vain mahdollista. Säälin siinä varhaislehdenjakajia, kun jo päivällä on hankala jakaa ja ilta näyttää, että yöstä tulee sääolosuhteiltaan hankala.
Hiekoitus jää suurimmalta osalta kokonaan tekemättä. Tässä on jo muutamana kertana ollut niin lähellä kallon lyöminen katuun, että huh huh.
Välikansiin verrattavia ongelmia ovat myös kaikki laatikkoon nojaamaan laitetut luudat, harjat, sukset, haravat yms. Joskus laatikossa on fiksusti jemmassa jotain roinaa väliaikaisesti. Onhan se periaatteessa ihan kätevää, mutta kun se lehti pitäisi sinne saada mahtumaan.
Sitten on myös sellaisia tapauksia, että laatikossa onkin useampi nimi, ja siitä sitten pitäisi sillä aspan ajatustenlukutaidolla päätellä, että siihen laitetaan useampi lehti. Kerran ilmestyi yhteen ikkunaan mummon pää ja kauhea huuto, kun oli vain yksi lehti tullut. Hmh, yleensä se on lehti per laatikko per talous, mistä minä voin tietää, että kyseessä ei ollutkaan avoliitto tai kimppakämppä.
Ja sitten vielä “Ei mainoksia” -tarrat. Se kun lukee ovessa (mieluiten siinä luukun yläpuolella tai kannen päällä, ei keskellä ovea ovisilmän kohdalla, välikannessa tai laatikon sisällä), niin ei luukusta laiteta mitään. Ilmaislehti = mainos. Jos tosiaan haluaa, ettei sieltä ovesta tule kuin henk.koht. postia, tämä litania tehoaa:
“Ei mainoksia, uskonnollisia lehtisiä, ilmais- eikä peitejakelua, kiitos.”
Jos haluaa lehden ilman mainoksia, sen voi laittaa vaikkapa: “Pelkkä (ilmaisjakelulehden nimi) ilman mainoksia, kiitos!”
Niin, ja minulle on jakaessa huudeltu, että “Mitä tosta paskankuskaamisesta saa palkkaa?!” ja pennut ovet heitelleet kivillä.
Mielestäni asiallinen ja järkeen käypä avaus.
Näin aasiakkaana anon ymmärrystä myös lehdenjakajalta. Meilläkin jouduttiin postin jakelumuutosten takia sijoittamaan postilaatikot pakolla uudestaan. Ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa koska palvelua huononnetaan, se ei ole kivaan.
Sami: Lumi ei tamppaudu ja jäädy yhdessä yössä, eikä vielä kahdessakaan. Jakajillakin toimii ymmärrys sen verran että tuoretta lumisadetta ja sen jälkiä kirotaan vain hiljaa omassa mielessä ja toivotaan että asiakas parin päivän sisään hoitaisi laatikollepääsyn kuntoon. Valitettavasti vakiopiiriä jakaessa oppii tietämään ne laatikot joilla on lumiongelma talvesta toiseen.
Janne: Jakelupäivystyksen tiedot löytyvät siitä lehdestä, ja myös lehtien nettisivuilta. Jakajalle raivoaminen on täysin turhaa, jakelupäivystyksessä osataan kertoa mistä viivästys johtuu ja arvio mihin saakka jakelu kestää.
rinkula: Oletko varma että viivästyksen syy on juuri jakajan ponniinnukkumisessa? Suurin osa jakajista menee nukkumaan aamulla jaon jälkeen ja herää silloin kun päivätyöläiset pääsevät töistä. Ponniinnukkuminen on erittäin epätodennäköinen syy lehtien myöhästymiselle.
Jakajan työaika on normaalisti klo 06 saakka, tosin tässä on pieniä paikkakuntakohtaisia eroja. Lehti ei ole siten myöhässä jos se kolahtaa laatikkoon klo 5.59.
Itse jaan vain autopiirejä, kerrostalopiirien jakajilla olisi varmasti monenlaista muuta kerrottavaa aasiakkaista.
Tuli noista välikansista mieleen, että onko se joku maalaispiirre?
Itse nuoruuteni ja lapsuuteni (20 vuotta) maalla asuneena en ikinä hoksannut meidän ja kaupunkilaiskavereiden postilaatikkojen eroja, mutta muutettuani kaupunkiin ja siellä jo muutaman vuoden asuneena hoksasin, että ka perkele, siellähän ne on…:)
Siis kun lähdin käymään kotona, tajusin vanhempieni postilaatikossa sijaitsevan välikannen…kun taas kaupungissa sitä ei ole näkynyt.
Tietääkseni minkään valtakunnan laki ei edellytä esteetöntä pääsyä postilaatikolle AUTOLLA. Kävellen kyllä, mutta jo on aikoihin eletty jos jokaisen lootan viereen pitäis autolla päästä ajamaan, niin ettei persettä penkistä tarvitsisi nostaa.
“Yksi asia, johon asiakkaat hajoavat, on lehden tuloajan muutos. Jos asiakas on tottunut saamaan lehtensä aamuviideltä, ja jakoalueen muutoksen takia lehti tuleekin seitsemältä, on piru merrassa. Muttakun asiakkaalla on aamutyö ja hän tarvitsee sen lehden jo viideltä!
Sorkke vaan, mutta pakollinen jakoaika, “ennen seitsemää”, on kaikille sama. Huonoa tuuriahan se on, jos aikaisemmin ehti lukea lehden ja muutoksen jälkeen ei, mutta se ei ole jakajan vika.”
Varmasti näinkin, mutta kun välillä se lehti on laatikossa jo kolmen jälkeen ja joskus ei vielä viideltäkään, niin mistä hitosta sitä sitten tietää onko se tulossa vai eikö ole? Lähden töihin puoli viiden - viiden aikaan aamuvuoroviikoilla ja palaan kotiin yleensä vasta neljän maissa. Sitten kun välittömästi kotiin tullessaan 16.05 soittaa jakelupäivystykseen, kun lehteä ei ole laatikossa, niin vastauksena on, että voi voi kun me ei toimiteta jälkitoimitusta enää kello 16 jälkeen, niin arvaa kaksi kertaa meneekö hermot? Muutenkin sen lehden lukis mielummin töissä aamupäivällä, kun illalla kotona. Saati sitten, ettei saa koko lehteä, kun ei ehdi päivystämään siellä laatikolla, että jaksaakohan se jakaa sitä lehteä meille tänään… Kun muidenkin kuin jakajien on tehtävä töitä.
Tosiaan, kun piirillä on “pari” muutakin postinsaajaa, niin se ei ole yksi ja sama, kuinka monta kertaa sieltä autosta nousee. A) se ottaa polviin pitemmän päälle ja B) tapaturma-alttius kasvaa. Ketä se sitten palvelee, kun mikä tahansa lähetys jää jakamatta tai viivästyy tuuraajan saamisen takia, kun jakaja on taiteillut tiensä sille puunoksalle ripustetun laatikon luo ja taittanut jalkansa ojan yli hypätessään.
Vielä laatikon numeroimisesta tai nimeämisestä; ei mitenkään vähäpätöinen asia. Helpottaa jakamista aika lailla. Kun vielä ajattelee muita autolla tuotettavia palveluita, ois ihan mukava, että se talokin olisi nähtävästi numeroitu. Taksin, pakettikuljetuksen ja ambulanssinkin olisi helpompi löytää oikea tilaajaosoite. Kuka nyt poliisia kaipaisikaan.
Mut se on niin tosi, ettei kukaan arvosta tällaisia yksittäisiä asioita, ennen kuin niiden kanssa on itse tekemisissä. Oli sitten asia mikä hyvänsä.
Minun äitini on ollut lehdenjakajana on toistakymmentä vuotta. Tällä hetkellä hän on sairaslomalla sijoiltaan menneen polven takia, liukastui aamulehteä jakaessaan. Olen ollut itsekin töissä samassa sanomalehtipainossa, ja tiedän että jakajilla on ‘nootteja’ joissa kehoitetaan asiakkaita pitämään kulkutie turvallisena, tai muuten saattaa jäädä lehti saamatta. Ei nyt tosin noilla samoilla sanoilla, mutta sisältö on sama.
Muistan yhdenkin kerran kun painokoneeseen tuli paha vika, ja sanomalehti jäi siltä päivältä saamatta ulos koneesta. Asiakkaat ei sitä välttämättä ymmärrä tai ei muuten vaan osaa ynnätä yhteen, nimittäin vanha papparainen kerrostaloasunnossaan syytti äitiäni lehtensä varastamisesta (lehdenjakajat saa muuten ilmaisen kappaleen) ja yritti väittää, että jos suuren sanomalehden painossa on joku vika, niin siitä olisi ollut mainittu päivän lehdessä. Siis sen päivän, jonka sanomalehti oli jäänyt koneen syömäksi.
Niin..ai miten niin pitää postilaatikon viereen päästä autolla? Itse jaoin joskun myöhäisteini-ikäisenä Hesaria ja en tosiaan päässyt autolla jokaisen laatikon viereen. Eipä se mitenkään haitannut.
Meillä on taloyhtiössä varmaan maailman surkeimmat postilaatikot. Metalliset ja kamalalla välikannella ja huonon kokoiset (syvyys, siis ei kannesta pohjaan vaan etureunasta takareunaan, on aivan riittämätön). Välikantta ei saa pois ja jos se on kiinni, laatikkoon ei saa sanomalehden lisäksi mitään muuta ilman että se lehti on aivan rutussa siellä pohjalla tai sitten silppuna.
Valitettiin asukasyhdistyksen ja hallituksen toimesta niistä rakennuttajalle kun muutettiin, saatiin myös Postilta lausunto siitä kuinka vaikea niihin on jakaa posti, mutta ovat kuulemma määräysten mukaiset… Ja yhtenäisyyden takia ei saa omaa laatikkoansa vaihtaa, kun rivissä on 25 muuta laatikkoa.
Autolla pääsee kyllä jakamaan kaiken, mitä tarvii, mutta se onkin ainoa hyvä puoli, jonka niistä voi sanoa. Harmittaa kyllä jakajien puolesta, kun itse ei ikinä tuollaista laatikkoa olisi valinnut heidän riesakseen.
Tarza: et mitenkään. Jos lähtee kotoa pois jakoajan ollessa kesken, niin on hyvin mahdollista että sitä lehteä ei saa. Tämän pitäisi olla aika luonnollista. Mitä asialle mielestäsi pitäisi tehdä?
1) Laitetaan lehden jakoaika aikaisemmaksi. Tämän seurauksena jakajan työaika lyhenee ja sitä myöten palkka pienenee. Jakajia on palkattava lisää. Mitä itse tykkäisit siitä että työpäivääsi lyhennettäisiin tunnilla ja palkkaasi vähennettäisiin vastaavasti?
2) Lehden jakoaika ja jakajien lukumäärä ja palkkaus pidetään kuten yleensäkin, mutta tärkeille ihmisille, kuten sinulle, lehti jaetaan haluamanasi aikana; jakaja tekee sitten reittiinsä muutoksia tällaisten tärkeiden ihmisten takia.
3) Tilaat lehden työpaikallesi.
Kaikella kunnioituksella nyt kaikkia jakajia kohtaan (on se hienoa et joku jaksaa herätä), mutta..
On toi oikeesti vaan naurettavaa. Autosta nouseminen syö aikaa ja polvetkin vielä menee! Itse nousen normaalin kahdeksan tunnin työaikani puitteissa ylös alas ihan muuten vaan aika monta kertaa (WC-käynnit, tupakkatauot, lounas, “huvin vuoksi”) eikä se vielä ole polviini vaikuttanut vaikka melko huonokuntoinen jne. olenkin.
Ja jos autosta nouseminen ei aiheuta mielenosoituksellista hidastelua, ei se aikaakaan kauheasti vie.
Itse toimin myös varhaisjakelijana. itsellä vakituisena vain kerrostalo-piirejä, mutta toisinaan tuuraan myös oma -ja rivitalopiirejä.
Laatikon numeroiminen on kyllä yllättävän vaikea tehtävä. Tietenkin jos on valtion salainen agentti, diplomaatti tai joku muu toosi tärkeä henkilö, niin nimen voi jättää pois mutta se numero on tärkeä. Varsinkin jos joutuu tuuraamaan piiriä jota ei ole koskaan ennen jakanut. Jakolistatkin voi olla vähän niin ja näin, ettei aina ole oikein perillä missä sitä milloinkin liikkuu. Helpottaa kummasti jos laatikot olisi kunnolla merkitty.
Nuo välikannet ovat kyllä niin vihoviimeisiä. Ja samoin myös vanhojen kerrostalojen luukut. Pitää hallita uskomaton sorminäppäryys että saa esim. sunnuntainumeron luukusta sisään. Ainahan se ei sinne mene ilman väkivaltaa, jolloin lehti saattaa kärsiä. Lehdenhän saa ‘pilkkoa’ eli erikseen pujotella eri liitteet luukusta, mutta tämä on sitten aivan helvatan hidasta ja muutenkin turhauttaa. Lehden survominen herättää varmasti koko rapun, mikä ei todellakaan ole tarkoitus.
Sinänsähän työ ei oikein palkitse millään tapaa. Palaute minkä työstä saa on aina negatiivistä. Kehuja ei tule koskaan. Asiakkaita ei kohtaa kasvotusten tuskin koskaan. Tai no ehkä viikonloppuisin kun tulevat paarista.
Se että hesari löytyy aamulla laatikosta on itsestäänselvyys. Kyllähän se keittää varmasti jossei kahvia hörppisessä voikkaan lukea sarjiksia , mutta ehkä hieman myötätuntoa saa tuntea ennen kun soittaa naama punaisena puuttuvasta lehdestä.
Tytti: laskepa joskus, montako kertaa nouset ylös ja alas työpäiväsi aikana.
Oikea himonikotinisti käy tupakalla kerran 20 minuutissa eli 24 kertaa 8 tunnissa, jos työnantaja vain moisen tahdin sallii. Muutaman tupakkareissun lomassa voi käydä vessassakin ja kerran syömässä, mutta näitä ei tarvinne laskea erikseen. Jos sitten vielä pari kertaa tunnissa nousee ylös “muuten vaan”, niin siinä tulee yhteensä 40 nousemista ja istuutumista. Uskon tämän arvion olevan tavallisen toimistotyöntekijän kohdalla vahvasti yläkanttiin.
Lehdenjakajalle näitä voi tulla laatikoiden sijoittelusta riippuen useita satoja, eikä kyse ole toimiston työtuolista vaan autosta, jossa yleensä istutaan matalammalla.
Oli kyllä tosi hyvin katettu kaikki mahdollinen, mutta pihojen hiekoituksesta vois sanoa sen verran, että lauhojen kelien aikaan vois sitä hiekkaa heittää.
Tytille tiedoksi: Keskimääräinen autopiirin pysähdysten määrä on noin 400. Loppuu jakoaikakin kesken jos jokasen laatikon kohdalla nousee autosta
No onpa nyt taas vaikeata ja vaativaa tämä lehdenjakajan työ, raksaduunarit ja hoitsutkin selviävät helpommalla!
“Lehdenjakaja tekee työtään säästä ja olosuhteista riippumatta, tuulessa ja tuiskussa” - mitä, eikö se jakeluauto olekaan lämmin ja tuulenpitävä? Etkös sinä juuri tässä valittele niitä asioita minkä takia sieltä autosta pitää nousta? En näe miksi lehdenjakaja olisi muita suurempi sankari sään takia.
“Melkoinen älynväläys on myös lapion levyinen polku omalle laatikolle kymmenen laatikon ryhmässä.” - siispä sem ensimmäisen pitäisi lapioida niiden kymmenen muunkin edusta? Jokainen joka ei uhraa omaa aikaansa sinun työsi helpottamiseksi, on siis leimattavissa “aasiakkaaksi”?
“Nuo välikannet ovat kyllä niin vihoviimeisiä. Ja samoin myös vanhojen kerrostalojen luukut.” - Aivan, anteeksi, sehän on aasiakkaan syy millainen luukku siihen aikanaan laitettiin 20-30 vuotta sitten kun asukas ei vielä asunnossa edes asunut. Senhän voisi ihan hyvin omalla kustannuksellaan vaihdattaakin!
“Jos säätila sattuu olemaan asiallinen ja lehti on silti myöhässä, siihen voi olla muitakin syitä kuin lehdenjakajan nukkuminen ponniin … Painokoneetkin reistailevat välillä, jakajan auto saattaa reistailla, painosta on tullut liian vähän lehtiä…” - joopa joo, mutta kerropa yksikin ala, jossa aasiakkaan ensimmäinen valitusporras ei ole se lähinnä häntä palvelua tarjoava henkilö. Eipä tule itselleni mieleen yhtäkään. Kyllä minullekin on työssäni huudettu asioista joihin en ole itse syyllinen enkä edes niistä välttämättä tietoinen ennen valitusta. Selitän kyllä sitten että en voi asialle mitään jne, mutta en minä kyseenalaista sitä miksi juuri minulle siitä huudetaan.
Sinun mielestäsi ilmeisesti olisi oikein, että aasiakas sitten alkaisi selvittämään sitä myöhästymisen syytä aina TOISESTA päästä? Lehdenjakajan mieltä ei ilmeisesti saisi pahoittaa asioilla jotka eivät ole hänen syytään - ei muista niin väliä. Kun mikään taas ei näytä koskaan olevan lehdenjakajan syytä, vaan aina jonkun muun, häntä ei siis saisi ilmeisesti kritisoida koskaan mistään.
“Yhdellä jakajalla on yhden yön aikana normaalisti 500-2000 lehteä jaettavana, ja jos niiden jokaisen takia täytyy nousta autosta pois joutuisit odottamaan lehteäsi ensi viikkoon asti.” - eli selkeästi, koska niitä lehtiä ei yleensä joudu odottamaan ensi viikkoon, niin ne pääsääntöisesti pystytään toimittamaan jakeluaikojen puitteessa. Miksi sitten pitää känistä niistä muutamista ongelmatapauksista? Eikö työ ole vielä muuten tarpeeksi helppoa? Vastoinkäymisiä joutuu käsittelemään alalla kuin alalla.
Hehe. Tästähän tuli varsinainen väittely, lehdenjakajat vs. muu maailma.
Jos joku sanoo pahan sanan Siwan kassalle, niin kaikkien sympatia on voitettu puolelle, mutta kun lehdenjakaja kertoo oman työnsä varjopuolista, niin ollaan ‘ no se ei voi rankkaa tai vaativaa ja jopa koulutettu simpanssi osaa hommasi’ Kiva. Noh, ei tästä lannistuta.
Rappujumppa on mielestäni aika rankkaa. Pelaan sählyä kakkosdivarissa ja usein työ-yön jälkeen on väsympi kun matsin jälkeen.
Tiesittekö muuten että lehdenjakaja tekee viikossa kuusi päivää töitä ja huilii yhden? Miltä kuullostaa kaikki viikonloput ‘helpon, mukavan ja palkitsevan’ työn tekeminen kun muut notkuvat kuppiloissa tai muiden harrastusten parissa. Lehdenjako karsii sopivasti myös kaikki sosiaaliset suhteet.
Nyt kaikki tietenkin ihmettelevät onko työssä mitään hyvää? On siinä. Palkka ihan jees ja työkaverit samanhenkisiä. Ykisäistähän se on kuin mikä mutta siihenki tottuu.
Tällei taksin rattia pyörittäessä kyllä ihmetyttää etenkin omakotitaloalueiden talonumerointi. Onko se talon numero joku valtiosalaisuuteen verrattava asia? Omakotitalossa asuvat vastatkaa!
Postilaatikkojen välikansia kiroaville: Laittakaapa välikannellinen ja välikanneton postilaatikko vierekkäin pystyyn maaseudulle peltoaukean laidalle paikkaan, johon aukean yli puhaltava tuuli osuu ja seuratkaa laatikon käyttäytymistä ns. kovilla keleillä. Ja kaapikaa testin jälkeen läpivettynyt postinne sieltä välikannettoman laatikon pohjalta. Siinä on muutakin eroa kuin se lukitus…
matkamies:
niitä välikansia kyllä näkee ihan joka puolella ja yleensä ne vaan ärsyttävät ja ovat tiellä. Kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa on välikansi perusteltu ja postin/lehdenjakajankin kannalta kivempaa, että se laatikko pysyy kiinni. Mä olen ainakin yrittänyt aina huolehtia lähetykset mahdollisimman siisteinä perille.
Ja noin yleisesti:
On kyllä typerää syyttää jakajia laiskuudesta, kun ei jakseta nousta ulos autosta. Ei kyse ole jaksamisesta tai laiskuudesta, vaan siitä että auto on tässä tapauksessa työväline, ja että autosta nouseminen vie ihan tuhottoman paljon aikaa. Sitten jakelu taas myöhentyy ja sitten asiakkaat ovat taas vihaisia. Työturvallisuus saattaa myös olla uhattuna, jos maantiellä tarvitsee koikkelehtia pystyssä tai ylittää tietä pimeällä ja siinä kiireessä, etteivät ne asiakkaiden postit myöhästy. (Niin, maalla asiakkaiden postilaatikot ovat maantien varressa, kylläkyllä.)
Olen jakanut postia sekä polkupyörällä että autolla, ja tietyt jutut kyllä toistuvat. Huono keli vaikuttaa aina, liikkui millä välineellä tahansa. Samoin polkupyörän päältä nouseminen saattaa kuulostaa helpolta hommalta ja nousemisen välttely laiskuudelta, mutta siihenkin saa kulumaan kyllä tosi paljon aikaa. Posti pitäisi jakaa tosi nopeasti ja joka päivä samaan aikaan - riippumatta siitä, onko postia tullut paljon ja painavaa vai vähän ja kevyttä. Harjoitteleminen ynnä muu inhimillinen on pahasta, osoitteet ja laatikoiden värit yms. pitäisi osata ulkoa heti, ja auta armias, jos jaat jotakin väärin. Mitä siitä, ettei laatikossa ole nimeä. Se meidän laatikko on se punanen, joka retkottaa siitä kulmasta, kylläs tiät!
Minusta kenenkään asiakaspalvelijan mieltä ei saisi pahoittaa huutamalla ja haukkumalla, ei Siwan kassan tai postin- tai lehdenjakajan. Ihan sama, onko syy asiakaspalvelijassa, mutta kritiikki tulisi osata esittää asiallisesti ja rauhallisesti. Harvemmin asiakkaan mielipahan syy on asiakaspalvelijan persoonassa, niin että olisi syytä meuhkata tai nimitellä juuri kyseistä henkilöä.
Omakotiasujilla taisivat rahat loppua kesken, kun piti talo numeroida… Ne meni niihin hienoihin ovenkahvoihin. Ei vaan, sehän on selvyys, kyllähän _me_ tiedämme, missä asumme ja sehän riittää.
Viime vuoden puolella lähdin tuntemattomalle alueelle överipiirille ja päästyäni asuinalueelle johtavan tien yläpäähän, löysin parkkipaikan laidoilta 4 taloa, joissa ei missään ollut mitään tunnisteeksi kelpaavaa. Eivät olleet edes vierekkäin. Yhdellä laatikolla kävin, kunnes hokasin, että tuoltahan tuo jako vissiin alkaakin ja lähdin sinne. Päästyäni tälle ekalle käymälleni laatikolle oli frouvashenkilö jo vastassa ja pahoittelin poislähtöäni, mutten voinut tietää, kenen postit siihen piti pudottaa, kun ei ole tuota nimeä eikä numerointia. Onneksi en ollut ambulanssi, jatkoin. Frouva kääntyi mutisten kotiovensa suuntaan. Toivottavasti pisti ajattelemaan.
Se on ihan sama on se keskimääräinen jakeluosoitteiden määrä sitten 400 tai 2000. Jokaisessa tuskin on mitään edellä mainittua ongelmaa, osa varmasti myös kerrostaloja (voitte unohtaa ne välikannet ja lumikinokset postilaatikon edessä) ja rivitaloja (jos on lumet edestä poissa meneekin jo monta laatikkoa samalla kertaa ongelmitta).
Ei siis tosiaakaan millään pahalla, mutta jos nyt tosissanne muka jurputatte nousemisesta, on ihan turha repiä tuollaisia lukuja esiin, todellisia tai feikkejä. Jokaisen laatikon/luukun/osoitteen takia kun ette erikseen nouse, on se ihan sama onko osoitteita 400 vai 2000.
Rehellisesti, aasiakkaan takia erikseen/turhaan nousette..? 40 kertaa mitä Oami ammattitaitoisesti laski toimistopäivälle himotupakoitsijan tapauksessa? Jos sitäkään..
Ja Oamille tiedoksi, nousta voi muutakin kuin “tauon” takia, en itse ainakaan halua istua kahdeksaa tuntia putkeen ja suositusten mukaan kannattaa istumatyössä “jaloitella” ihan vaan terveyden vuoksi.
Miten kestätte rappusten nousemisen tms. jos autosta nouseminen pilaa polvet? Ymmärrän nousemisen voivan ärsyttää jos haluaisi vaan ajaa laatikoille ja istuen hoitaa koko homman auton lämmöstä, mutta sitä voikin sitten käyttää ihan rehellisesti perusteluna “ärsyttää, en halua mennä sateeseen” tms. eikä selittää polvivammoista.
En kyllä ymmärrä, että miksi aasiakkaiden pitää tehdä se postilaatikoille pääsy niin vaikeaksi, kun sen voisi suuressa osassa tapauksia tehdä suht pienellä vaivalla helpommaksi. Ilmeisesti tää on jonkinlainen poissa silmistä, poissa mielestä -tilanne… tai sitten jotkut saa siitä perverssiä nautintoa kun postimies joutuu juuri heidän laatikkonsa kohdalla näkemään enemmän vaivaa.
En siis itse ole postinjakaja, ihmettelen vaan yleisesti tätä ihmisten asennetta.
…jaa, että elämä menee pilalle, jos ei saa lukea aamulehteä…
Muuttakaapa Kainuun syrjäkylille, jossa Hesari saattoi tulla vasta neljän jälkeen iltapäivällä. Paikallislehti tuli aamuisin kahdesti viikossa. Muut lehdet kerkisi korpeen vasta iltapäiväjakoon muun postin kanssa. Jotenkin sen silti pystyi lukemaan silloin iltapäivällä…
Mut kaupungissa asiat ovat tietenkin isompia ja tärkeämpiä, ja Hesaria ei voi lukea iltapäivällä kuin vaan jotkut juntit. Ymmärrän.
Jakajan puolisona voin kommentoida että jakaja EI ole asiakaspalvelija, vaan nimenomaan jakaja. Jokaisella julkaisulla on oma asiakaspalvelukanavansa.
Onko kukaan joutunut jakamaan teollisuusalueille? Yritykset huomio! Jakajalla on postinne, joka on osoitettu teidän firmalle X, mutta laatikossanne on vain jonkun toisen firman nimi(joka mielellään on käyttänyt samaa lootaa joskus ennen lamaa). Onko ihme, ettei posti löydä perille?
“Ymmärrän nousemisen voivan ärsyttää jos haluaisi vaan ajaa laatikoille ja istuen hoitaa koko homman auton lämmöstä, mutta sitä voikin sitten käyttää ihan rehellisesti perusteluna “ärsyttää, en halua mennä sateeseen” tms. eikä selittää polvivammoista.”
Kyse ei ole haluamisesta, tai laiskuudesta, tai ärsytyksestä, vaan se työ _kuuluu_ hoitaa autosta käsin. Jakeluaika on mitoitettu olettaen, että kaikki sujuu niin kuin pitää, ja laatikoihin ylettää auton ikkunasta käsin.
Tuosta autosta nousemisesta:
Laskin yhden oman piirini laatikkoryhmät, ja niitä on 290 kpl, lehtiä noihin menee noin 700 kpl.
Lainaus: “Ja jos autosta nouseminen ei aiheuta mielenosoituksellista hidastelua, ei se aikaakaan kauheasti vie.”
Autosta nouseminen on seuraavanlainen tapahtumaketju: vaihde vapaalle, käsijarru päälle, ovi pois lukosta (oven lukitusnappi on sellaisessa kohdassa että autosta jakaessa käsivarsi osuu siihen ja painaa sen alas), ovi auki, ovi kiinni. Lehtien laatikoihin laittamisen jälkeen paluu autoon: Ovi auki, lumien kopsuttelu kengänpohjista, istuutuminen penkille, ovi kiinni, käsijarru pois päältä, vaihde päälle.
Tähän menee arviolta 20-30 sekuntia per kerta, ihan ilman mitään “mielenosoituksellista hidastelua”. 290 kertaa toistettuna se tarkoittaa noin 97-145 minuuttia eli kahden tunnin luokkaa. Jos tuo ei ole “kauheasti”, niin mielestäni liian paljon kuitenkin.
Autopiirien jakoaika on mitoitettu sen mukaan että lehdet jaetaan autosta.
Jakeluauto on jakajan ihan oma siviiliauto, ja sillä ajellaan ikkuna auki. Tuuli, vesisade ja ajoviima tulevat sisään siitä avoimesta ikkunasta, joten ihan lämpimissä olosuhteissa tätä työtä ei tehdä. Tämä ei tietysti ole asiakkaan syytä, mutta mainitsemisen arvoinen asia kuitenkin kun niin monella ei tunnu olevan mitään käsitystä tästä työstä.
Eikö asiakkaallekin olisi helpompaa ja mukavampaa soittaa sinne jakelupäivystykseen? Sen voi tehdä lämpimissä sisätiloissa vaikka sohvalla maaten, ja päivystyksestä osataan kertoa miksi jakelussa on häiriöitä ja arvio kuinka kauan jakelu kestää. Kovin moni silti valitsee sen hankalamman vaihtoehdon; päivystää postilaatikolla pitkiäkin aikoja ja kerää kiukkua jonka voi sitten räjäyttää jakajan silmille kun hän paikalle ehtii.
Ja kyllä, jakaja on asiakaspalvelija. Ainakin meillä työnantaja jaksaa painottaa sitä melkein kyllästymiseen asti.
“Tarza: et mitenkään. Jos lähtee kotoa pois jakoajan ollessa kesken, niin on hyvin mahdollista että sitä lehteä ei saa. Tämän pitäisi olla aika luonnollista. Mitä asialle mielestäsi pitäisi tehdä? …pla pla pla vittuilua pla pla…”
Onko luetun ymmärtäminen oikeasti noin vaikeaa?? Miten olis jos jälkitoimitus onnistuisi myös klo 16.00 jälkeen? Se tässä eniten ottaa päähän, ettei sitä lehteä saa enää ollenkaan, jos ei ole päivystämässä siellä laatikolla kesken työpäivän! Kun kaikki ei ole töissä niin lähellä kotia, että olisi mahdollista käydä tarkistamassa se laatikko kesken päivän.
Niin ja mulle ei tule hesaria, joten lehden tilaus ei onnistuisi työpaikalle. Ei ainakaan aamutoimitukseen, välimatkaa kun kodilla ja työpaikalla on lähemmäs sata kilsaa ja töissäkäyntipaikkakunnalla on ihan eri paikallinen sanomalehti, kuin kotipaikkakunnalla.
Tarza: Tuossa jälkitoimituksessa on ilmeisesti paikkakuntakohtaisia eroja. Meillä puuttumaan jäänyt lehti toimitetaan tarvittaessa seuraavana yönä sen päivän lehden mukana. Ainakin itselleni on joskus tullut nippujen mukana yksi edellisen päivän lehti jossa on ollut pyyntö toimittaa se tiettyyn osoitteeseen.
Yhden lehden vieminen asiakkaalle erikseen on niin kallista, että ymmärrettävästi lehtifirmat yrittävät tarjota asiakkaalle muita vaihtoehtoja (maksuhyvitystä, nettilehden tunnuksia jne.) ensin.
Tätä ei varmastikaan tule kukaan edes lukemaan, mutta kun on vaan pakko vielä muistuttaa tuosta lukutaidon tärkeydestä..
Minä oikeasti kirjoitin: Jokaisen laatikon/luukun/osoitteen takia kun ette erikseen nouse, on se ihan sama onko osoitteita 400 vai 2000. Rehellisesti, aasiakkaan takia erikseen/turhaan nousette..?
Lehdenjakaja julisti laatikkoryhmiä piirissään olevan 290 (lehtien määrällähän ei sinänsä tuossa kohtaa ole mitään merkistystä) ja laski nousun kestoksi 20-30 sekuntia.
Väitän edelleen, että jokaisen ryhmän kohdalla ette joudu nousemaan! (Tai sitten kannattaa jo olla työnantajaan yhteydessä, jossei missään koskaan tehdä lumitöitä ja kaikkialla tehdään esteitä). Se pointtini olikin. Jos nyt vaikka sata aasia on estänyt kulun laatikolle tulee siitä 2000-3000 sekuntia lisää, joka on jo tietysti sekin yli puoli tuntia. Mutta, tuskin kaikki tai edes puolet kulkuanne vaikeuttavat, eli jos vaikka tuo aiemmin puhuttu 40 laatikkoa/ryhmää nousun aiheuttaisikin niin lisäkestoa tulee 800-1200 sekuntia, eli 13-20 minuuttia. C’moon.. Mitäs jos rengas puhkeaa, sen korjaatti minuutissa..?
Olen 9 vuotta jakanut paikallista kaupunkilehteä ja muutos on ollut huomattava. OMALLA AUTOLLA on koko ajan tullut lehtiä jaettua, mutta km-korvaus on pysynyt samana vaikka bensan hinta, vakuutukset, varaosat ja kaikki muut jakamisen perusedellytykset ovat muuttuneet kalliimmiksi. Tytti ja muut lehdenjakajia väheksyvät voivat ottaa huomioon myös sen, että autopiireistä maksetaan KILOMETRIEN mukaan. Jos joudut käyttelemään autoasi tyhjänpanttina noustaksesi jonkun uusrikkaanminullekaikkikotiovelleastimulkun vuoksi, niin kukaan ei jakajalle maksa siitä. Ei paljon selittelyt auta.. kaikki menee omaksi tappioksi. Kokeilkaapas muutama päivää jakajan työtä, niin veikkaan, että valitus loppuu ja pian.
Olin itsekin ajatellut kirjoittaa tänne jakajan työstä mutta joku näemmä luki ajatukseni. Mutta etköhän ole arvioinut tuon lehtimäärän vähän yläkanttiin? Itselläni on jaettavana noin 400 lehteä omakotitaloalueella joiden jakamiseen menee noin kolme tuntia. Tuntuu uskomattomalta että joku ehtisi yhdessä yössä jakamaan 2000 lehteä.
Yhdellä työkaverilla on sellainen asenne että valittavat asiakkaat haistakoon paskan. =) Tämä taitaa olla yksi harvoja asiakaspalvelutöitä joita voi tehdä tuollaisella asenteella ilman että saa potkut. Samalla henkilöllä oli myös sellainen periaate että aina kun asiakas tekee aiheettoman valituksen niin hän jää seuraavana päivänä ilman lehteä. Itsekin varmaan vetäisin samalla asenteella jos olisin tehnyt tätä pidemmän aikaa.
Joillakin asiakkailla tuntuu olevan käsitys että jakajalla on jokin yliluonnollinen kyky vaimentaa askelista ja postiluukun kolahduksesta kuuluva ääni. Pari kertaa on tullut valituksia siitä että aasiakas tai aasiakkaan koira heräävät jakotyöstä aiheutuviin ääniin. Siis voi hyvää päivää. Tällainenkin tapaus tullut vastaan joka uhkasi että lopettaa tilauksensa jos ei saa lehteä kello viiteen mennessä. Ihan kuin se nyt jakajaa liikuttaisi…
“itselläni on sellainen muistikuva noista varhaisjakeluhommista, että se aamulehti on tilaajille pyhä, mutta sitä miten lehti sinne luukkuun päätyy ei ajatella paljoakaan.”
Juuri näin se menee. Asiakkaan maailma romahtaa jos lehti ei ole päivittäin täsmällisesti laatikossa mutta sitä ei tunnuta tajuavan että jonkun täytyy se sinne laatikkoon tuodakin.
“ja kyllä, sen jakajan täytyy ottaa niitä valituksia vastaan ja viedä asia eteenpäin, se on sitä asiakaspalvelua.”
Itse asiassa jakajan ei tarvitse ottaa valituksia vastaan saatikka välittää niitä eteenpäin. Tätä varten on lehdillä oma asiakaspalvelu.
” mitä, eikö se jakeluauto olekaan lämmin ja tuulenpitävä? Etkös sinä juuri tässä valittele niitä asioita minkä takia sieltä autosta pitää nousta? En näe miksi lehdenjakaja olisi muita suurempi sankari sään takia.”
Huono sää vaikeuttaa myös autolla jakoa, jakaja kun joutuu enimmäkseen ajamaan auraamattomilla pikkuteillä. Puhumattakaan siitä että ikkunaa joutuu jaon aikana pitämään auki. Talvella jakaessa toivoo usein että alla olisi nelivetoinen maasturi.
” siispä sem ensimmäisen pitäisi lapioida niiden kymmenen muunkin edusta? Jokainen joka ei uhraa omaa aikaansa sinun työsi helpottamiseksi, on siis leimattavissa “aasiakkaaksi”?”
Asiakkaan tehtävä on varmistaa esteetön kulku laatikolle, oli kyseessä sitten yksittäinen laatikko tai laatikkoryhmä. Ja nimenomaan niin että laatikolle pääsee autolla. Suurin osa onneksi tekeekin näin mutta aina löytyy poikkeuksia.
Sellaisiakin omakotitaloja löytyy jonkin verran jotka jaetaan kärryillä, esim. jos kerrostaloalueella on muutaman talon ryhmä. Tällöin laatikon sijoittelu on toki vapaampaa. Autopiireillä laatikon tulee olla sijoitettu niin että lehden saa jaettua auton ikkunasta. Näin se menee, soittakaa Itellalle jos ette usko. Itse olen tuhonnut yhden jos toisenkin pihanurmikon ja istutuksen kun laatikot on sijoiteltu niin uunoon paikkaan. Tuulilaseihin on myös aika paljon tullut jaeltua lappuja joissa on seuraavanlainen teksti(sanasta sanaan): “Siihen laatikolle on tarkoitus päästä autolla joten älä pysäköi siihen eteen!!!”. Suurimmalle osalle menee viesti perille mutta niitäkin löytyy jotka ei tajua sitten millään.
Hesarin jakaja: “Mutta etköhän ole arvioinut tuon lehtimäärän vähän yläkanttiin? Itselläni on jaettavana noin 400 lehteä omakotitaloalueella joiden jakamiseen menee noin kolme tuntia. Tuntuu uskomattomalta että joku ehtisi yhdessä yössä jakamaan 2000 lehteä.”
Itselläni on autopiiri jossa omakotitaloja ja rivitaloja, lehtiä menee arkisin hiukan vajaa 700 kpl ja viikonloppuisin hiukan yli 700 kpl. Jakamiseen menee aikaa pari tuntia, oikein kiirettä pitäen himpun allekin, edellyttäen siis että matkan varrella ei ole aasiakkaiden rakentelemia esteratoja hidastamassa. Usein olen jakanut oman piirini lisäksi toisen noin 600 lehden piirin vastaavanlaista omakoti- ja rivitaloaluetta, sen jakaa noin 1½ tunnissa. Hyvin ehtisin tarvittaessa jakaa vielä kolmannenkin vastaavan piirin yhden yön aikana.
Joten ei, en ole arvioinut yläkanttiin, vaan kyllä tuo 2000 lehteä on täysin realistinen määrä. Ja se toteutuukin monen jakajan kohdalla kun lähdetään tekemään omien piirien lisäksi hälyjä.
Itse jaan lehtiä.
On kieltämättä muutama havaittu asia joka jakajan näkökulmasta ärsyttää.
1. Nimeämättömät laatikot.
Syy: On katuja joissa tasan toisella puolella katua on rivitalo ja toisella omakotitalo. Kummassakin sama numero, mutta ei nimeä. Sitten toiseen tulee tilaus tai lopetus. Arvo siinä sitten jos kummassakaan ei ole tilausta kumpaan sen laitat tai jos lopetus ja kummassakin tilaus kumpaan et laita. Mikä ihmeen valtionsalaisuus se oma nimi joillekin on?
2. Laatikot typerissä paikoissa.
Syy: Ne on ojan pohjalla. Ne on niin korkealla, että tarvii melkein tikapuut, että niihin yleensä ylettyy. Pitäisi säätää laki laatikkojen sijoittelusta ja standardikorkeuksista miten niiden tulee olla ja jakajien ilmoituksesta asia tarkistettaisiin ja sakkoa tulisi. Perusteena muulle kelpaisi remontti ja tietyö ja sellaiset jotka tulisi osoittaa erikseen.
3. Auto laatikon edessä.
Syy: On eri asia jos pihalle ei mahdu jne, mutta jos laatikon edessä ja takana on yli 200 metriä tilaa edessä ja takana laittaa auto miksi juuri siihen. Etenkin kun yhden talon ovesta ja pihalla olevan polun päästä vaikka auton laittaisi pois laatikon edestä ei lisämatkaa tulisi ollenkaan.
4. Auto pysäköitynä typerästi.
Syy: Suoraan jyrkän mutkan takana talon kulman takana piilossa kapealla käytävällä. Siinä on hasardi alkaa arvata onko siellä autoa vai ei.
5: Talvella hiekoittamattomat ja auraamattomat pätkät.
Syy: Ymmärrän jos yöllä sataa yllätten. Niinkin on käynyt. Se ei ole asiakkaan vika. Vaan jos sitä ei tehdä tänään ei huomenna eikä edes kahden viikon päästä se on. Eräskin taloyhtiö ei pitänyt pihastaan huolta ja lopulta sekin kohta jossa menin jossa oli ylämäki ja mutka tuli liukkaaksi kuin jääkiekkokenttä ja siitä ei päässyt ei sitten millään ylös. Soitin tylysti pomolle ja saoin, että soitas taloyhtiön isännöitsijälle, että jos ei ensi yöstä alkaen ole piha kunnossa en jaa yhtäkään lehteä enää koko yhtiöön ja kuin taikaiskusta koko piha oli siitä asti aina kuten muutkin. Itseasiassa meillä on oikeus jos piha on onneton ja liukas olla jos asian huomauttamisen jälkeen ei tule muutosta olla jakamatta lehti. Niin pomo sanoi.Kun joka tapauksessa täytyy olla skarppi auton kanssa.
6. Loistavan tuotekkehittelyn laatikot.
Syy: Ne loistavat joissa on reunat kuin giljotiini joissa pitää varoa sormiaan tai luukku niin pieni, että tarvii lekaa jotta vähänkin paksumpi lehti mahtuu yleensä sisään. Pitäisi lailla säätää ainoaksi sallituksi se vanha muovinen malli ilman väliluukkua ja jos se luukku meinaa tuulella aueta sen voi lukita. Sellaisen lukon hinnasta kukaan ei mene konkurssiin.
7. Laatikoita ei tyhjennetä.
Syy: Ymmärrän jos on lomalla. Silloin voi jonkun järjestää tyhjentää sen tai katkaista kaiken postin siksi aikaa. Kun laatikko täyttyy ei sinne lopulta mahdu enää edes yksittäinen A4paperi sisään. Kun sitten et voi jakaa sinne lehteä saat huudot. On siinä toinenkin puoli. Useampi kuin yksi piha on ympäröity tiheällä kuusiaidalla. Vain auton ulostulokäytävä on vapaa. Varas voi katsomalla laatikkoon päätellä paljon tai jos jakaja on epärehellinen erinäisille porukoille tehdä ilmoituksia ja arvaatte lopun.
Ei kaikki laatikot toki ole noin, mutta kaikilla on huonojakin päiviä ja missään hommassa ei jaksa aina olla tyytyväinen. Joskus talvella on kauhea lumipyry niin ettei näe eteensä juuri mitään. Voi olla kauhea sumu tai kesällä sade. Siinä kun pidät ikkunaa auki kastut väkisin. Olo on lopulta kuin olisit housuusi laskenut. Sitä ei hienohelmat kestäisi. Eikä niitä kaikkia känniläisiä jotka joskus tulee haastaan baari-illan jälkeen tappelua. Onneksi olen perusrauhallinen sillä muuten olis muutama päätynyt lasarettiin jo johtuen taistelulajitaustastani.
Kerostaloissa näkee taas ihmisten omaa tyhmyyttä joskus. Useammin kuin kerran on viikonpäivästä riippumatta jätetty ovi auki ja joskus avaimet oveen. Kun tiedän, että on tunti aikaa tai kuinka vaan arvaatte lopun. Soitan kaverille ja se käy siellä ja teen työn loppuun. Tai muilla järjestelyillä hoidan sen. Mielikuvitus on rajana. En ole niin tehnyt. Olen niitä ovia sulkenut. Vähän tarkkaavaisuutta ihmiset. Olenpa kerran nähnyt ulkonakin auton jossa oli avaimet ovessa ja
ketään ei missään. Siinä lähtee äkkiä auto kävelemään.
Pitkä oli teksti ja en tiedä viitsiikö kukaan lukea loppuun. Listasinpahan asioita jotka joskus tökkii. Ei toki aina, mutta joskus.
Enpä ole tällaisista ongelmista kuullutkaan enkä ajatusta uhrannut, ennen kun itse aloin jakaa ilmaisjakelulehtiä.
Joidenkin aasien laatikot on sijoitettu ainakin puolentoistametrin korkeuteen, yritä siinä sitten autosta kurkotella sinne. Kun viimein saat kannen auki, on alla tämä ihana välikansi.
Joidenkin laatikot nojaavat telineissään melkein vaakatasossa, kaatumispisteessä, jolloin minun on noustava autosta ja kömmittävä sinne ojaan saakka, että saan mainokset arvon aasien laatikkoon.
Kuinka ihmiset voivat olla niin typeriä, laiskoja ja avuttomia, ettei yhtä postilaatikkoa saada siististi sijoiteltua.
“Itselläni on jaettavana noin 400 lehteä omakotitaloalueella joiden jakamiseen menee noin kolme tuntia. Tuntuu uskomattomalta että joku ehtisi yhdessä yössä jakamaan 2000 lehteä.”
Minun työaika on klo 00-06 ja jaan monesti kahta aluetta joista toisessa(vakiopiiri) on 700 lehteä ja toisessa 800 lehteä ja olen molemmat alueet jakanut jo hieman ennen klo 05. Eli voi keretä helpostikin jakaa pari tuhatta lehteä yhdessä yössä.
“Kuinka ihmiset voivat olla niin typeriä, laiskoja ja avuttomia, ettei yhtä postilaatikkoa saada siististi sijoiteltua.”
Meillä on asianmukaiset postilaatikot siististi nimettyinä eikä jakaessa tarvitse välttämättä edes nousta autosta. Kiitokseksi tästä typerä, laiska ja avuton jakajamme möyhentää nurmikkon peruuttamalla sille harva se yö, tai runnoo lehden laatikkoon niin että se repeää, sadesäällä jopa kastuu… Kiitos, kiitos, kiitos!
“Meillä on asianmukaiset postilaatikot siististi nimettyinä eikä jakaessa tarvitse välttämättä edes nousta autosta.”
Itseasiassa tarkoitus on ettei autosta tarvitsisi nousta koskaan, eli jos jakaja joutuu laatikkosi kohdalla nousemaan on se väärin sijoitettu. Edelleen jos laatikolle ei voi ajaa ajamatta nurmikon yli on se väärin sijoitettu.
Muistan itse kun tuurasin muutamia kertoja ilmaislehtiä jakavaa kaveriani. Piiri oli “fiksusti” suunniteltu siten, että erään kadun toisen puolen jakoi täysin eri henkilö. Kerran sitten osuin samaan aikaan tämän toisen jakajan kanssa kadulle, hän autolla ja minä työnneltävien kärryjen kanssa. Minun puolellani oli vielä yksi kaduntynkä, jossa 5-6 taloa lisää. Olin ensin kadun päässä.
Ymmärrän kyllä, että joillekin on auton käyttö määrätty (vaikken ehkä aina ymmärrä, miksi se on määrätty). Nykyisessä asuinpaikassani en voi vaikuttaa laatikon malliin enkä sijaintiin kovinkaan tehokkaasti, mutta kun minulla siihen on joskus mahdollisuus, aion käyttää tilaisuuden hyväkseni ja valita mahdollisimman jakajaystävällisen laatikon
“Itseasiassa tarkoitus on ettei autosta tarvitsisi nousta koskaan, eli jos jakaja joutuu laatikkosi kohdalla nousemaan on se väärin sijoitettu. Edelleen jos laatikolle ei voi ajaa ajamatta nurmikon yli on se väärin sijoitettu.”
Mielenkiintoista. Laatikkomme kohdalla ei joudu nousemaan autosta jos tosissaan osaa_ajaa_, ja ruohikko onkin pysynyt taas pitkään ihan siistinä. Piha ei ole ahdas vaan laatikoiden edessä on laajalti asfaltoitua parkkipaikkaa. Sekin on outoa, että roska-auto pystyy ajamaan pihaan nurmikkoa sotkematta mutta lehdenjakaja ei… Vika ei siis edelleenkään ole laatikoissamme vaan jakajassa, joka kurvaisee tarpeettomasti nurmikon kautta!