Lempiaasini
Olen tehnyt koko työurani ajan aspatöitä, ja tässä muutama “kohokohta” uran varrelta…
- Työskentelin kylpylän allasbaarissa. Selkeästi humalainen mies saapasteli tiskille aamukymmeneltä, ja tilasi oluen. Ilmoitin, että ensin saat ottaa kahvin tai kokiksen, ja parin tunnin päästä katsotaan uudestaan sitä ööliä. Äijä tästä riemastui (mahtoiko olla niin paha darra, että loiventavan takia oltiin valmiita mihin tahansa?) ja alkoi sättiä minua moninaisin sanakääntein. Selitin ystävällisesti, että kyse oli sekä alkoholilainsäädännöstä että kylpylän turvallisuusohjeista, vesi ja känniset kun tahtoo olla tuhoisa yhdistelmä. Sättiminen ja huuto sen kuin vain yltyi entisestään, ja huipentui siihen, että mies vaati että laitan paperille esimieheni nimen ja puhelinnumeron (kylpylän vaihteen kautta kun ei talon ravintolapäälliköitä tavoita), oman nimeni ja OSOITTEENI??!! Kirjoitin lapulle esimieheni nimen sekä ravintolan puhelinnumeron ja totesin että muut tiedot eivät kuulu asiakkaalle. Hänpä heitti, että “KYLLÄ KUULUU koska MÄ HAASTAN SUT OIKEUTEEN!!”. -”Just. Ja millähän perustein?”. -”No kun sää s-tana v-tun h-ra et myy mulle kaljaa! Vaikka ihan kauniisti pyysin! V-TTUUU!!!”. Jep jep. Tässä kohtaa miespuolinen työtoverini puuttui tilanteeseen ja poisti tyypin baarin puolelta. Mies oli myöhemmin mennyt raivoamaan vielä uinninvalvojalle, ettei hän mikään alkkis ole tai mitään, oli vaan jano… Mietin vain, miten siinä olisikaan käynyt jos kaverilla tosissaan olisi ollut alkoholiongelma??! 
- Vuosikausia sitten työskentelin pikaruokaravintolassa. Olin juuri kirjaamassa itseäni sisään sitä varten pyhitetyllä kassapäätteellä, joka oli syrjässä ja tiskillä sen edessä oli iso donitsivitriini ja “kassa suljettu” -kyltti. Tästä huolimatta kassan eteen jämähti hieman sekavan oloinen ja viinalta haiskahtava keski-ikäinen eukko. Ilmoitin hänelle, että kassani on suljettu, ja että muutaman metrin päässä on kaksi vapaata kassaa. Tästä rouva riemastui niin, että alkoi suoraa päätä kiljua “Miten sää KEHTAAT!! Sulla on huono käytös! Mää haluan että HÄN (osoittaen toisella kassalla asiakasta palvelevaa työtoveriani) tulee minua palvelemaan!”. Pokka piti nipinnapin. “Rouva hyvä, sitten teidän täytyy mennä hänen kassalleen. Tässä en kuitenkaan voi teitä palvella, eikä kukaan muukaan, tämä kassa kun ei ole ensinkään käytössä”. -”SÄÄ OLET LÄSKI! MITEN SÄ KEHTAAT! TÖRKEE ÄMMÄ!”. Tässä kohtaa vuoroesimies oli tullut paikalle katsomaan, mikä hullu kassalla metelöi, ja joutui hänkin sekopään huutokonsertin kohteeksi. Eukko kävi myös muita asiakkaita nykimässä ja osoitteli minua ja esimiestä; “Kato nyt, miten toi kehtaa, senkin läski, ja siinä on tommonen tyhmä pikkulikka esimiehenä, ja varmaan on ihana ihminen toi ämmä joka on TÖRKEE!”, jne jne. Lopulta saimme pöllölle myytyä sapuskat ja pääsimme taas jatkamaan töitä rauhassa.
- Pikaruokapaikan työntekijöiden aliarviointi saa ajoittain melko koomisia piirteitä. Ravintolassamme oli yliopisto-opiskelijapoika ansaitsemassa matkarahoja. Poika oli päässyt ensimmäisellä yrittämällä tiedekuntaan, johon ei noin vain saapastella sisään, ja oli myös huomattavan älykäs ja sivistynyt tapaus. Hän sai kerran yhden (avohoitopotilaan, tms) ihanuuden palveltavakseen… Mies saapasteli sisään vähän ennen sulkemista, ja vaati saada kanahampin ilman kurkkua. Poika rahasti asiakkaan, antoi juoman ja ranskikset ja ilmoitti, että tuo burgerin pöytään noin kolmen minuutin kuluttua, heti kun se valmistuu. Tästäpä aasiakas veti oikein kunnon hepulit. Huuto alkoi vain lievästi loukkaavaan sävyyn, mutta päättyi melko upeaan sadatteluun; “Siis mun hampurilainen? Missä se on?!!”. -” Tuon sen herralle heti pöytään kun se valmistuu, siinä pihvin kypsymisessä menee hetki”. -”Kuules nyt, mää olen maksanut myös hampurilaisesta ja mää VAADIN saada sen HETI!! NYT! NYT!”. -”Kyllä olette maksaneet, ja saatte sen eteenne välittömästi kun se valmistuu keittiössä…”. -”Oo hiljaa, senkin idiootti! Sä olet vähä-älyinen! IDIOOTTI! Älä ala mulle, senkin nolla! Sä olet HAMPURILAISTYÖNTEKIJÄ! Turpa KIIINNIIII!”. Saattaa olla, että kassalla seissyt poika koulusta valmistuttuaan on päässyt puolustamaan tätäkin aasia kunnianloukkausjutussa herran pinnan taas kerran katkettua… 
Tässä ensimmäiset sattumat, lisää tulee vielä…odottakaa vain! 
T:Hurjanainen
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
“ettei hän mikään alkkis ole tai mitään, oli vaan jano…”
Miksihän sitten alkoholipitoista piti saada, janoon kun on parempia juotavia olemassa (alkoholi on diureettinen aine, ei sovellu janojuomaksi siis).
Ihmetyttää, että tuota riehuvaa naista pikaruokaravintolassa siedettiin tai että asiaan ei puututtu sen kummemmin. Tässä vain vahvistuu se käsitys hänellä, että aspoja saa kohdella kuin sangollista paskaa.
Tuo mieshenkilö vikassa tarinassa alkoi jo vaikuttamaan huvittavalta, mutta jälleen kerran, miksi tähänkään ei puututtu?
Samaa mietin, että eikö janoon olisi kelvannut ihan yhtä hyvin se ehdotettu kokis tai vaikka vesilasi.. “En mä oo alkkis, saan vaan sekarit, jos en saa ensimmäiseksi aamulla kaljaa!”
Uskottavaa.
Ihan reilusti ois pitäny näyttää ovea huutavalle muijalle, joka nyt sai solvata ja huutaa vapaasti useammalle työntekijälle.. Poliisit tai vartija paikalle, ei tommosta tarvii palvella!
Ei tarvinnut lukea paria ensimmäistä riviä pitemmälle. Humalainen (kauhistus) ostamassa olutta.
Joillakin on tuo pinttynyt luulo ettei selväpäinen olutta ostaisi. Eikä selvää kuskia puhalluteta. Näitä joille oluen juonti janoon tarkoittaa vääjäämättä alkoholismia. Ei siinä muuten mitään, mutta joskus käy niin onnettomasti että näitä eksyy kaupan alalle.
^ … ja kaiken lisäksi, mikä onnettomuus, näitä on jo eksynyt lainsäätäjiin.
mitäs jos seuraavan kerran lukisit, Markov, paria ensimmäistä riviä pitemmälle. Ymmärrän tietty, jos tuli niin jano, että piti rynnätä jääkaapille.
Varsinaisesta aiheesta piti sanomani, että toivoisin ihan asiakkaanakin, että jopa pikaruokapaikoissa heitettäisiin siekailematta pihalle pahimmat huutajat. Ensinnäkään asiakaspalvelijoita ei saa kohdella miten tahansa, ja toisekseen huutava, haukkuva ja kiroileva asiakas on häiriöksi myös kilteille ja kunnollisille asiakkaille. Varsinkin lapsia voi moinen tapaus oikeasti pelottaa.
Huomasin myös aikoinani kassatyössä, kuinka monet ihmiset pitävät kassatyöntekijöitä automaattisesti tyhminä. Kai ne jotenkin ajatteli, että kassat on töissä siellä kaupassa, kun eivät muuhun kykene tai jotain. Todellisuudessa meidänkin kaupassa tilanne oli se, että suurin osa kassatyöntekijöistä oli yliopisto-opiskelijoita, jotka tekivät töitä opintojen ohessa. Huomasin myös sen, kuinka joidenkin asiakkaiden suhtautuminen muuttui, kun näkivät minut yliopiston käytävillä ja huomasivat, ettei tuo olekaan “pelkkä” kassatyttö. Surullista huomata, millaisia asenteita ihmisillä on ja kuinka he kehtaavat niitä myös näyttää.
Ja mitä sitten, vaikka olisikin “pelkkä” kassatyöntekijä? Kuvitteleeko joku tosiaan, että älyllisesti jälkeenjäänyt ihminen kykenisi/pääsisi käsittelemään rahaa ja tekemään lukuisia muita vastuullisia kaupan töitä?
Itsekin olen amk-opiskelija ja teen töitä kaupassa pelkästään elättääkseni itseni, ja voin vain todeta, ettei minusta olisi työskentelemään myyjänä täysiaikaisesti. Syystä, että hermot ei kestä; työ on rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Siispä hartaasti odotan sitä päivää, kun pääsen koulutustani vastaavaan työhön, ja sillä välin puren hammasta ja nostan pipaa kaikille sinnikkäille myyjätädeille ja -sedille jotka tuota työtä jaksavat vuodesta toiseen.
“Huomasin myös sen, kuinka joidenkin asiakkaiden suhtautuminen muuttui, kun näkivät minut yliopiston käytävillä ja huomasivat, ettei tuo olekaan “pelkkä” kassatyttö.”
Totuuden nimessä on silti muistutettava, ettei ne kaikki yliopisto-opiskelijatkaan mitään järjenjättiläisiä ole… ne ajat on kaukana menneisyydessä jolloin yliopistoon pääsi vain harvat ja valitut, nykyään taitaa ns. tyhmiä löytyä ihan yhtä paljon/vähän yliopiston luentosaleista kuin kauppojen kassoilta.
Samaa mieltä joulukuun kanssa: Kummallista, kuinka lukiota ja yliopistoa vielä tänäkin päivänä pidetään jonain “oikotienä onneen” ja akateemisesti koulutettuja ihmisiä parempina ja älykkäämpinä kuin meitä “ammattilaisia”. Mutta muistellaanpas vain viime aikojen uutisia työttömyystilastoista, kyllä siellä alkaa tohtoreita ja maistereita olla enemmän kuin tavan duunareita.
Musta tuntuu että tuo pikaruokapaikka tarvis kipeästi vartijaa siihen vahtimaan ettei asiakkaat vedä tollasia itkupotkuraivareita ja häiritse muita asiakkaita.
“mitäs jos seuraavan kerran lukisit, Markov, paria ensimmäistä riviä pitemmälle. Ymmärrän tietty, jos tuli niin jano, että piti rynnätä jääkaapille.”
En pidä juomiani jääkaapissa…
miksi. noita. apinoita. ei. heitetty. ulos?
jos tullaan läskittelemään, idiootittelemaan tai yhtään vitun mitään ylimääräistä törkeätä, niin saman tien ulos, hitto soikoon.
käsittämätöntä munattomuutta esimiehiltä tai kuka nyt asiasta vastaakaan. mun alaisiani ainakaan ei _ikinä_ puhutella tuohon sävyyn.
Mielestäni teit väärin kun et myynyt :S Ja mitä nuo muut sano siitä että olut ei oo jano juoma. Kyllähän se on
Se vie janon pois.
Dane, perusteletko miksi teki väärin?
Juu, en tarkoittanutkaan väittää, että yliopistossa opiskelevat olisivat jotenkin automaattisesti viisaampia tai älykkäämpiä, kuten monet varmasti ymmärsivätkin. Tarkoitin lähinnä sitä, kuinka joillakin asiakkailla oli heti käsitys kassatyöntekijän asemasta (koulutustasosta, yhteiskunnallisesta statuksesta, älykkyysosamäärästä) jonka yläpuolella he tietysti automaattisesti itse olivat. Ei tullut mieleen, että nykypäivän yhteiskunnassa kaupassa työskentelee hyvin monenlaista porukkaa.
Puhutaan jatkuvasti myyjistä jotka työnsä ohella opiskelevat siihen ammattiin johon pyrkivät.
Mutta entäpä me jotka olemme ehkä tulleet kaupanalalle jäädäksemme? Ilman koulutuksia?
Saako meitä pitää idiootteina koska emme ole käyneet hienoja tai edes keskinkertaisia kouluja?
sama tuli minullekin heti mieleen. Hampurilaispoika ei ollut idiootti kun oli eka yrittämällä päässyt sisään.
J.T, en tiedä mitä idioottia siinä olisi, jos työstä/palkasta tykkää tai muut hommat ei kiinnosta tai ei tiedä mitä muuta tekisi
Ala se on sekin ja jonkun siellä kaupassa töissä pitää olla, eihän muuten kauppaa olisi 
Onhan noita aloja useita, joissa ei koulutusta tarvita pätkääkään töihin pääsemiseksi, ainoastaan paikan päällä annetaan opastus työhön ja näitä paikkoja löytyy myös korkeapalkkaisista hommista.
Jaakko Fagerlund : Pisti vain mietityttämään kun niin monessa tarinassa, jossa mainitaan asiakkaan haukkuneen myyjää “pelkäksi kassamyyjäksi”, on aina suluissa selitys: opiskelen lukiossa/yliopistossa/akatemiassa/johonkin toiseen ammattiin.
Tuntuu kuin nämä selittelijät pitäisivät meitä todellakin “pelkkiä” myyjiä alempiarvoisina.
On ehkä maailman huvittavinta (tai sitten ei), kun on sukujuhlissa ja tädit ja mummelit tenttaavat mitä teen työkseni. Vastaan tekeväni sekä kaupan alan töitä että toisen alan myyntitöitä, ja heti alkaa sen päiväinen ihmettely että miksen ole päässyt “oikeisiin töihin”. Mitähän ne “oikeat työt” pitävät sisällään? Sihteerinä pieni hamonen päällä ja jalat sievästi ristissä kaiken päivää, puhelimiin vastaillen? Mitenkään sihteereitä väheksymättä (he pitävät omalta osaltaan pyörät pyörimässä), en todellakaan käsitä miten heidän työnsä on tärkeämpää kuin minun? Ja miksi esim. pikaruokaravintolassa, kaupassa, autonkeljettajana tai muissa fyysiseen tekemiseen perustuvissa töissä on jotain ihmisarvoa alentavaa? Miksei saisi viihtyä työssään ja tehdä uraa niin kuin haluaa? Pitääkö olla oikeanlainen titteli (tarjoilijakin on nääs parempi kuin pikaruokaravintolan esimies) että on oikeus nauttia töistään ja kehittää itseään ammatillisesti? Vai onko kyse kuitenkin lopulta siitä, että ammatin arvostus lähtee asiakkaiden tavasta kohdella työn suorittajaa…
Itse olen huomannut, että olen nykyään todella vaativa asiakaspalvelun suhteen, ja äänestän jaloillani huonoa palvelua saatuani. Annan herkästi palautetta, niin hyvässä kuin pahassa, mutta en palautteella pyri millään tavalla loukkaamaan.
Yritän myös olla ystävällinen asiakkaana ollessani, vaikka täytyy myöntää että piru iskee helposti jos saan vastaukseksi tympääntyneen mulkaisun, mutinaa tai täydellistä ylenkatsomista…seuraavalla kerralla saman tyypin kohdatessani olen ihan vain silkkaa piruuttani vieläkin iloisempi ja tervehdin entistä äänekkäämmin. On noita yrmyjä jo muutama kesytettykin =)
Mutta sitä arvostusta toisen työlle kyllä peräänkuulutan, sillä jokainen meistä on omalla paikallaan tärkeä. Ei voi kukaan rakentaa mitään, jos ei ole mitään mistä rakentaa. Ja sitähän aasit eivät ole tainneet käsittää, että jonakin kauniina päivänä heidän kohtalonsa voi olla sen aspaihmisen käsissä jota tuli juuri loukattua…
Olen kokenut samaa, mistä Hurjanainen mainitsi eli sukulaisnaiset, tuttujen tutut ja entisten luokkakavereiden äidit ovat kyselleet joko minulta itseltäni tai äidiltäni, mitä minulle mahtaa kuulua ja mitä teen nykyisin. Kun vastaus on, että tyttö on hotellissa vastaanottovirkailijana, ihmetellään, että mitenkäs se nyt sillä tavalla, kun olihan se tyttö niin lahjakas koulussakin. Kieliäkin osasi niin hyvin ja kaikkea. No tuota… Iso osa hotellimme asiakkaista on ulkomaalaisia, joiden kanssa puhun englantia, saksaa, ruotsia ja ranskaa.. Missäköhän kohtaa se lahjakkuus menee hukkaan? Miksi ihmeessä vastaanottovirkailijan ammatti on epäonnistumisen merkki?
Kysykääpä näiltä arvostelijoilta, että kuinka hekään pärjäisivät jos ei olisi kauppoja tai hotelleja?
Sanomattakin on varmasti selvää että jos ei ole myyjiä, ei ole kauppoja. Ei respoja, ei hotelleja.
Jokainen työ on tärkeää.
Menee ehkä hiukan asian vierestä mutta kirjoitan silti: kerran hampurilaisravintolassa 3 teini-ikäistä poikaa piti kovaa meteliä. Oltiin niin miehekkäitä että! Kommentoitiin kovaan ääneen palvelun hitautta ja kassatytön tissejä.
Olin hiljaa -olihan vaimo ja pieni lapseni mukana.
Jossain vaiheessa kun hain lisää ketsuppia tms. niin alkoivat kommentoida minulle jotain epäasiallista. Karjaisin armeijaäänellä “MITÄ!” ja harpoin poikien pöydän viereen. Seuraavasta väärästä sanasta olisin käynyt päälle.
Tajusivat että ihan kaikille ei voikaan seurauksitta huudella ja hiljenivät.
Arvoisat asiakaspalvelijat: heittäkää häiriköt ulos samaan tyyliin kuin se yksi taksikuskikin tekee. Ei sikailua tarvitse sietää yhtään.