Lipun osto raitiovaunussa
Ajan työkseni raitiovaunua jo neljättä vuotta. Melkein joka ikinen päivä tulee joku ostamaan lippua, laittaa 5 euroa tiskiin ja on hiljaa… Sitten kun itse arvaan lipun ja tulostan sen ja annan vaihtorahat matkustajalle, niin sitten alkaa ihmetteleminen että “miksi tämän myit minulle kun olisin halunnut toisenlaisen lipun?”. Sitten kun sanon että mistä minä sen olisin voinut tietää kun et puhu mitään ja meillä on monia lippuja mitä myydä, alkaa narina että “kyllä sinun pitäisi tietää!”! Kuinka moni menee ärrälle ja laittaa rahat pöytään ja on hiljaa?? Ei kukaan, mutta meitä kuljettajia pidetään ennustajina, meidän pitäisi tietää mitä matkustajat ajattelevat. Ja tätä tekee niin nuoret kuin vanhemmatkin matkustajat! Kaikkia meitä kuljettajia ärsyttää semmoinen lipun ostotapa, matkustajat pitävät itsestään selvänä sen että me tiedetään minkä lipun ne haluaa!! Uskomatonta, mutta totta!! Valitettavasti!!
T:Rv-kuljettaja
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
no tääki kyseinen tyyppi varmaan matkustaa harvoin ratikalla(kun maksoi käteiselläkin) nii ei se välttämättä tiedä mitä lippuvaihtoehtoja on, nii se olis varmaan halunnu et kuski niitä kertoo. no olishan se voinu tietty kysyykin..
Jospa ne muistaa vielä ajan, jolloin vaunuissa oli kyltti “Puhelu kuljettajan kanssa kielletty”.
“Kuinka moni menee ärrälle ja laittaa rahat pöytään ja on hiljaa?? Ei kukaan, mutta meitä kuljettajia pidetään ennustajina, meidän pitäisi tietää mitä matkustajat ajattelevat”
Erittäin moni! Harva se päivä saa leikkiä ennustajaa, kun asiakas iskee rahat pöytään eikä puhu sanaakaan. Tai saattaa sanoa vain “tupakkaa”, arvaa siinä sitten mitä merkkiä, mitä väriä ja mitä kokoa, ja montakohan askia…
t: ärräläinen JA ratikkakuskin tytär
Tämä siis toistuu melkein joka päivä? Aina arvaat etkä kysy…ja väärin menee? Minulla eivät hermot kestäisi leikkiä ennustajaa. Kyllä minä kysyisin ihan reippaasti että mitä on tarkoitus fyrkalla tehdä, mutta kukin tyylillään.
Minä maalaistollukkana olen matkustanut ratikassa ehkä kerran elämässäni. En minä tiedä, mitä siellä pitää sanoa. En kyllä muista, millaisella repliikillä ja rahalla menin kuskin pakeille tuolloin, mutta olettaisin että olen käyttäytynyt kuten paikallisbussissa, jossa hinta on vakio. Olisi mukavaa, jos kuski kysyisi että minkälaisen lipun haluan, jos vaihtoehtoja on useita enkä itse sitä oikein osaa ilmottaa. Ei sitten tarvitse nolona alkaa vääntelehtimään jälkikäteen.
Heh, ihan samaa olin tulossa sanomaan kun Ärrän täti =D. Noitahan siis on!
Joten ymmärrän ärtymyksen. Ehkä ihmiset vaan kuvittelee että ratikka menee tasan yhteen paikkaan ;).
Hävettää tunnustaa, mutta minä luulin että vitosella ei oikein saa muuta kuin sen kertalipun kuljettajalta. Mitä erilaisia variaatioita niistä sitten on?
Olen aina ostanut lipun kännykällä niin ei mitään havaintoa kyllä…
Onko oikeasti ihmiset noin tyhmiä?? Että on ihan ok mennä asiakaspalvelijan eteen tuppisuuna ja odottaa että TOTTAKAI aspalvelija kertoo vaihtoehdot???
Kyllä se nyt vaan on fakta, että jos jotain haluat niin se on kerrottava, muuten kannattaa jäädä kotia. *kuohahdus*
Olisiko kuljettajalta hirveän suuri vaiva vaikka avata suunsa, ja kysyä “millainen lippu”?
Pliis! Reilukerho kokoontuu…Varmaan jos kuski olisi kysynyt että no minkälainen lippu, ja asiakkaan kysyessä vaihtoehtoja olisi sitten selittänyt ne, niin taas olisi tullut huutia. Pitäisihän sen kuskin joo tietää että miten matkustaja suunnitteli jatkavansa julkisilla matkaamista ratikasta poistuttuaan, vai suunnitteliko…Olisiko iso vaiva asiakkaalta sanoa että “lippu, kiitos”, sen sijaan että nakkaa vaan kolikot kasaan. Vaikka se “lippu, kiitos” ei vielä mitään kerrokaan, on se sentään parempi kuin olla edes tervehtimättä ja nakata hillot tiskiin. Tuotä ärrävertausta en kyllä olisi itse arvannut käyttää kun tiedän että juuri noin homma toimii sielläkin, mutta entäpä esimerkiksi valokuvaamo, mennäänkö sinne seisomaan jonoon, ja kun tulee oma vuoro niin ei sanota “mulla olis tällaisella kuitilla kuvia” tai tarvitsisim passikuvan”…
Rita, tokihan kysyn, mutta kun ei ne kaikki silti puhu mitään, tai sanovat tosiaan vain “tupakkaa” ja siinä kaikki. Sitten käydään koko hyllykkö läpi…
Voisin kyllä kuvitella etteivät ulkopaikkakuntalaiset tai harvoin julkisilla liikkuvat edes tiedä, että ratikassa myydään monenlaisia lippuja. Jospa kuski ensi kerralla ymmärtäisi itse kysyä rahaa ojentavalta asiakkaalta, että millainen lippu laitetaan ja vaivautuisi luettelemaan vaihtoehdot, jos asiakas ei niitä tiedä? Ei se nyt niin suuri vaiva ole, verrattuna siihen että myyt asiakkaalle umpimähkään mitä sattuu ja selvittelet asiaa jälkeenpäin.
“Vaikka se “lippu, kiitos” ei vielä mitään kerrokaan, on se sentään parempi kuin olla edes tervehtimättä ja nakata hillot tiskiin.”
No minusta ainakin olisi vielä hölmömpää astua sisään kulkuvälineeseen ja sanoa “lippu, kiitos”. Eiköhän ole aika selvää että jonkinlaista lippua siinä ollaan ostamassa, ei mitään Pepsi Maxia tai ässäarpoja
Vaikka et ikinä olisi ratikalla matkustanutkaan niin on se nyt helvetti jos siinä ei osata edes kuskia tervehtiä tai oma toimisesti kysästä et mitenkäs tämä homma nyt oikein toimii.. Tuollaisten asiakkaiden pitäisi mielummin sitten käyttää omaa kahta jalkaa niin ei tarvitsisi turhaan kenenkään kanssa porista!! verenpainehan tässä nousee..
Turhaan se tyttö siinä verenpainettaan nostattelee, näin mitättömän asian takia
Voin julkisia paljon käyttäneenä todeta, että ei ne kuskitkaan yleensä kovin halukkaita ole tervehtimään saati porisemaan kenenkään kanssa, ja yleinen käytäntö kaupunginsisäisissä linjoissa ympäri Suomen on se, että matka maksaa saman verran menet minne hyvänsä. Meilläpäin (ja monessa muussa paikassa) on ihan normaalia laittaa raha turhia pulisematta tiskiin ja kuski antaa lipun, näin tekevät jokseenkin kaikki, joten jos täältä joku tulee ensimmäisen kerran Helsinkiin ja ajaa ratikalla, niin tuskinpa sille tulee edes mieleen kysäistä miten homma “toimii”. Jos stadilaiset ovat halunneet tehdä omista systeemeistään monimutkaisempia kuin muualla, niin ihan itseään voivat syyttää jos muualta tulleet eivät sitä automaattisesti tajua.
Olen kyllä matkustanut ratikalla mutta kun en asu Helsingin tienoilla en sitä kovin usein harrasta ja turistinakin Helsingissä liikun yleensä jalan tai metrolla tai ostan päivälipun joten luulen että olisin toiminut juuri noin, tervehtinyt kyllä olisin. Niin minä toimin paikallisbusseissakin ja eikä mieleeni olisi varmaankaan tullut että lippuja on montaa sorttia. Enkä silti pidä itseäni kauhean hölmönä tai epäkohteliaana.
Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi etukäteen tietää millaisia lippuja on tarjolla, tai että niitä ylipäänsä on montaa lajia. Kyse on siitä, että jos et tiedä, niin kysy! En ymmärrä niitä juntteja sen enempää kuin “stadilaisiakaan” jotka ovat kuin mykkä norsu eivätkä saa sanaa suustaan kun pitäisi sanoa tai tiedustella jotain. Eihän se kuskikaan voi tietää, onko kyseessä v****mainen äijä Töölöstä vai ekaa kertaa ratikoiva Simpeleläinen. Näin ollen jos matkustaja sanoo että lippu, niin kuski tasan kysyy että millainen saisi olla. Jos matkustaja ei tiedä pitääkö ostaa lippu vai ei, niin voi sitäkin kysyä kuskilta. Jos ei tiedä millä pysäkillä jää, voi sitäkin kysyä kuskilta. Jos on niin iso ihminen että osaa yksin kulkea julkisilla, niin saa luvan olla niin iso ihminen, että voi reilusti kysyä kuinka siinä nyt tulisi toimia, jos ei kerran entuudestaan tiedä!
“Stadilaiset” (eli tässä kohtaa lähinnä YTV yhdessä HKL:n kanssa kun ratikoista puhutaan) eivät varmaan ole varta vasten halunneet tehdä systeemistä monimutkaisempaa kuin muualla. Satuu vaan olemaan niin että Hesassa on enemmän kulkupelivaihtoehtoja, ja pidemmät reitit kuin muiden kaupunkien paikallisliikenteessä. Onhan se selvä että sen perusteella pitää olla muutama erilainen lippu, ettei turhaan maksa vaikkapa kolmen kaupungin alueella tapahtuvasta, kolmekymmentäkahdeksan kilometriä kestävästä matkasta, kun on tekemässä Mannerheimintiellä vain neljän pysäkinvälin matkan ratikalla
Tuo “lippu, kiitos” ei auta yhtään mitään. Kuljettajalta kun ostetaan “yksi lippu”, saa taas miettiä haluaakohan aasiakas ostaa raitiovaunulipun, kertalipun vai jopa seutulipun. Viime viikolla pääsin itsekin todistamaan tällaista tapausta: “Yks lippu”, kuljettaja myi raitiovaunulipun, ja aasiakas rupeaa mutisemaan että eihän tällä pääse Espooseen… Samoin, myit sitten “yks lippu” -aasiakkaalle ratikka- tai kertalipun, se on fifti-siksti meneekö siltikään oikein. Kuljettajien pitäisi osata lukea ajatuksia.
Järjenkäyttö sallittu sekä aasiakkaalle että aasiakaspalvelijalle
Niin kuin sanottu, niin tuo “lippu, kiitos” on mielestäni parempi avaus, kun tyhjä tuijotus jonnekin kuljettajan hihan seutuville, ja hikisten kolikoiden kasaaminen luukulle. Voi olla että joku diggaa niitä mykkiä norsujakin, mutta…
Ja jos toinen sentään uskaltaa sanoa että yks lippu, niin toisen on uskallettava sanoa että jaha, ja minkäslainen! Muistetaan nyt kuiteskin että jos kaikki menis oppikirjojen mukaan, niin asiakaspalvelu on vuorovaikutustilanne, siis interaktiivista toimintaa, jossa on molemmilla osapuolilla panoksensa. Nyt kyllä puolustan aasiakasta, että jos kuski vapaaehtoisesti arpoo myymänsä lipun, niin ei se ole aasiakkaan vika. Maalaisjärki on pidettävä mukana, oli sitten aasiakas tai sen palvelija!
“Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi etukäteen tietää millaisia lippuja on tarjolla, tai että niitä ylipäänsä on montaa lajia. Kyse on siitä, että jos et tiedä, niin kysy!”
Voisin sanoa samaa kuskille: jos et tiedä millaista lippua asiakas on ostamassa, niin kysy! Täällä on jo monta kertaa mainittu, miksei moni edes tiedä että pitäisi jotain kysyä; jos olet nousemassa ratikkaan niin totta kai haluat matkalipun, ja ratikat harvemmin kulkevat kolmen kaupungin alueella 38 kilometriä, joten ulkopaikkakuntalaiselle ei välttämättä tule mieleenkään että kuski voisi olettaa hänen haluavan tällaista lippua, vaan kuvittelee maksavansa ratikkalipusta. Järjenkäyttö tosiaan on sallittu jokaiselle osapuolelle.
Ja ei, kuski ei voi tietää onko kyseessä veemäinen töölöläinen vai ummikko simpeleläinen, mutta kysymällä sekin selviää
Juuri niin, ihan kuten itsekin sanoin, niin sopii sekä kuljettajan että matkustajan olla maalaisjärkisiä kun on ostotapahtuma käsillä. Jos toinen ei sano mitään niin toinen voi sanoa, ja sillä selvä
Ei kandee jäädä itkemään jos kuski ei juuri nyt saanutkaan suuta auki, vaan rohkeasti avata oma suu ensimmäisenä. Matkaan on kummiskin päästävä, eikös juu!
Meinasin tuolla 3 kaupunkia / 38 kilomertriä-jutulla sitä, että PK-seudulla on useita lippumalleja siksi, että siellä voi matkustaa erilaisia reissuja erilaisilla välineillä. Itseäni ainakin ketuttaisi ostaa aina ratikasta aina seutuluppu, jos matkustan vain Katajanokalta keskikaupungille. En suinkaan tarkoittanut esimerkilläni, että ulkopaikkakuntalainen tietäisi sellaisenkin vaihtoehdon olemassaolosta.
Entäpä jos ulkopaikkakuntalainen tosiaan kuvittelee voivansa maksavaa vain siitä ratikkalipusta eikä muusta, ja sellaisen myös ostaa kun on kerran niin päättänyt. Sitten hän lähteekin Raija-tädille Espoonlahteen bussilla, ja joutuu ostamaan seutulipun, jonka olisi voinut ostaa jo ratikasta, mutta kun hän ei saanut lupaa olettaa että siellä myydään muuta kuin “matkalippuja”. Kyllä se vaan on niin, että on hyvä kun monenlaisia lippuja myydään joka kulkuveuvossa. Se oli alkuperäinen pointti, ei mikään muu
“Onko oikeasti ihmiset noin tyhmiä?? Että on ihan ok mennä asiakaspalvelijan eteen tuppisuuna ja odottaa että TOTTAKAI aspalvelija kertoo vaihtoehdot???
Kyllä se nyt vaan on fakta, että jos jotain haluat niin se on kerrottava, muuten kannattaa jäädä kotia. *kuohahdus*”
Kyllä näitä isänmaantoivoja (VALITETTAVASTI) riittää aivan jokaiselle työpäivälle. Asiakas tulee ja nakkaa eurot pöydälle ja sitten pitäisi tietää, mitä se haluaa? Sitten kun erehtyy kysymään että mitä rahalla on tarkoitus ostaa niin johan alkaa puhinaa kuulua sieltä lipan alta. Päivän ensimmäiset 5 tälläistä aasia jaksaa palvella olankohautuksella, mutta se 20 laittaa jo oikeesti vituttamaan!
“Hävettää tunnustaa, mutta minä luulin että vitosella ei oikein saa muuta kuin sen kertalipun kuljettajalta. Mitä erilaisia variaatioita niistä sitten on?
Olen aina ostanut lipun kännykällä niin ei mitään havaintoa kyllä…”
Voi ostaa ratikkalipun, jolla saa vaihtaa kai yhtene ratikaan muttei muuhun. Sitten voi ostaa Helsingin sisäisen lipun, jolla voi vaihtaa bussin/junaan/metroon. Lisäks ivoi vielä ostaa seutulipun, jolla voi matkata Espooseen/Vantaalle/Kauniaisiin. Ainakin. Loput lippumallit löytynevät YTV:n sivuilta. Useilla pysäkeilläkin on lippuhinnasto.
Jos ulkopaikkakuntalainen ei tiedä lippuvaihtoehdoista, kuinka hän voi tietää saamansa lipun olevan väärä?
Ihmeen häveliäistä kansaa. Informaatiota ei ole pantattu mitenkään, noihin lippuihin ja hintoihin voi tutustua perin näppärästi internetissä. Ja kuskilta voi kysyä jos oma ymmärrys ei riitä.
Kuskin katsantakannankin ymmärrän, raivostuttavaa palvella äänensä ja käytöstapansa unohtaneita asiakkaita. Mutta tuskin voisin olla kysymättä minkälaista lippua asiakas on vailla.
Alkuperäisen kirjoittajan mukaan “Melkein joka ikinen päivä tulee joku ostamaan lippua, laittaa 5 euroa tiskiin ja on hiljaa… Sitten kun itse arvaan lipun ja tulostan sen ja annan vaihtorahat matkustajalle, niin sitten alkaa ihmetteleminen että “miksi tämän myit minulle kun olisin halunnut toisenlaisen lipun?”. Sitten kun sanon että mistä minä sen olisin voinut tietää kun et puhu mitään ja meillä on monia lippuja mitä myydä, alkaa narina että “kyllä sinun pitäisi tietää!”!”
Eli aasiakas tietää kyllä minkälaisen lipun haluaa, mutta on niin v*ttumainen, ettei voi avata sitä suutansa ja kertoa. Mutta nillittä kyllä heti perään kun ei saa haluamaansa.
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun ratikoissa ei enää myydä lippuja, vaan kaikkien on hommattava lippunsa ennakkoon. Ja niin varmasti odottavat spårakuskitkin..
Kestää välillä ihan älyttömän kauan kun jostain esim. Messukeskuksesta tulee kerralla kyytiin monta kymmentä ihmistä jotka kaikki ostavat kertalipun.
Käynnykkälippuja pitäisi mainostaa isosti näiden ruuhkapaikkojen pysäkeillä.
Esimerkiksi Lontoossa busseissa ei enää myydä lippuja ollenkaan, pysäkeillä on automaatit mistä kertalippu ostetaan.
Niin, ehkä ulkopaikkakuntalaisen on vaikea ymmärtää näitä. Uskokaa tai älkää, sillä ratikkakuskilla on muitakin lippuja myynnissä.
Esim. ratikkalippu, kaupungin sisäinen ja seutu.
Jos ei muuta osaa sanoa, niin olisko vaik “Moi, jäähallille.” hyvä avaus?
Ite jättäisin varmaan myymättä tuppisuille, etsisin vain katseellani tarkastajia.
“yleinen käytäntö kaupunginsisäisissä linjoissa ympäri Suomen on se, että matka maksaa saman verran menet minne hyvänsä. Meilläpäin (ja monessa muussa paikassa) on ihan normaalia laittaa raha turhia pulisematta tiskiin ja kuski antaa lipun, näin tekevät jokseenkin kaikki”
Meilläpäin (keskisuuri kaupunki länsirannikolla) kertalipun hinta määräytyy kyllä kilometrien mukaan, joten jos ei laita tiskiin tasarahaa, ei tosiaankaan riitä että seisoo vain tuppisuuna. Pitää kertoa kuskille minne asti on menossa.
On todellakin järkyttävän typerää asiakkailta olla sanomatta mitään. Kysyä saa jos ei tiedä (kun ei vaan sit tehdä taas sitä, et katsotaan kysyjää kuin idioottia ja vastaus on tyyliin “Noooooh, jos et nyt satu tajuamaan niin lippuja on…”).
Mutta pakko kyllä olla samoilla linjoilla Ritan suorastaan ärsyttävän järkevän vastauksen “Tämä siis toistuu melkein joka päivä? Aina arvaat etkä kysy…ja väärin menee? Minulla eivät hermot kestäisi leikkiä ennustajaa. Kyllä minä kysyisin ihan reippaasti että mitä on tarkoitus fyrkalla tehdä, mutta kukin tyylillään.” kanssa.
“Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun ratikoissa ei enää myydä lippuja, vaan kaikkien on hommattava lippunsa ennakkoon. Ja niin varmasti odottavat spårakuskitkin”
Tai sitten eivät odota, kas kun ne saavat provikkaa lippujen myynnistä. Tai ainakin saivat ennen, tiedä sitten onko asia muuttunut.
HL
“Jos ulkopaikkakuntalainen ei tiedä lippuvaihtoehdoista, kuinka hän voi tietää saamansa lipun olevan väärä?”
haha..
niin totta!
..mun mielikuvan mukaan Helsingissa ainakin on niilla ratikkapysakeilla katoksissa isot ja selkeat ohjeet lippujen hinnoista ja tyypeista. Ja kaikista katevin; ohjeet kannykkalipun tilaamiseen.
Jos joku harvoin Helsingissa vieraileva matkustaa ko. valineilla, niin luulisi etta useimmilla olisi sen verran aikaa poiketa vaikka HKL:n neuvontapisteeseen poimimaan pari selventavaa esitetta tahi tutkailemaan asiaa nettisivuilta ennen matkustamista..
“Tai sitten eivät odota, kas kun ne saavat provikkaa lippujen myynnistä. Tai ainakin saivat ennen, tiedä sitten onko asia muuttunut.”
NO HUH HUH
Perhepiiristä löytyy parikin kuskia, voin huoletta kertoa, että ei pidä paikkansa. Provikoita ei ole maksettu HKL:lla.
Ja tämä muutos ettei spårakuskit enää myisi lippuja on onneksi tulossa…
Ja kerrotaan vielä toinenkin fakta: Helsingissä parkkipirkot eivät saa minkäänlaista provikkaa tai tulospalkkioita.
Itse harvoin helsingin julkisia käytän. Pyrin menemään kävellen/autokyydillä (oma hermo ei kestä autoilua pk:n suunnalla. Hermot menee heti haagan jälkeen ja sit alkaakin napsuu…). Julkisia vähän yritän välttää. Lähinnä lippuja tuntuu olevan joka lähtöön…
Taustatietoina: “Joo hyppäät siitä kohtaa bussiin ja sit kun näkyy semmoinen ja semmoinen rakennus tms niin hyppää pois.”
“No niin, yks aikuinen.” “Minne olet menossa?” “En minä tiedä, haluun vain lipun?!?!?!?!”
Ulkopaikkakuntalaisena ja erittän harvoin Helsingissä käyvänä olen aina miettinyt miten ratikka pysäytetään pysäkille. Eli pysähtyykö ne aina jos pysäkillä seisoo joku vai pitääkö viitata niinkuin busseille ainakin meidän kaupungissa? Olen siis varmuuden vuoksi viitannut jos olen ollut yksin pysäkillä, ja muulloin yrittänyt uteliaisuuttani kuikuilla mitä paikalliset tekevät. Täyttä selvyyttä en ole asiaan vielä saanut, joten taidan jatkossakin kaikesta huolimatta viitata saapuvalle ratikalle, vaikka sitten näyttäisin paikallisten silmissä ihan joltain maalaistollolta. Lipuista yrittäisin varmaan saada etukäteen selvyyden, mutta jos en tietäisi niin kyllä kysyisin kuljettajalta.
Miksi pitäisi asiakaspalvelijalle sanoa esim minkä lipun haluaa ostaa ?
Minä ainakin menen setelinippu kourassa Itäkeskusen käytävälle tuppisuuna seisomaan, ja hetken kuluttua ennustaja-asiakaspalvelijat alkavat kilvan kantaa luokseni tavaroita, joita haluan ostaa…;)
Taikalintu: Raitovaunun pitäisi kyllä aina pysähtyä, mikäli pysäkillä on ihmisiä tai mikäli joku on painanut stop-nappia. Valitettavasti joskus käy niinkin, että ratikka huristelee ohi, mikäli näkee kaljatölkit pysäkillä olijoiden kourassa… Mikäli tölkki on kourassa pysäkillä, ei se tarkoita sitä, että se otetaan taatusti sisällekin!
“Perhepiiristä löytyy parikin kuskia, voin huoletta kertoa, että ei pidä paikkansa. Provikoita ei ole maksettu HKL:lla.”
Tarkista faktasi. Itse juuri ennen tämän vastauksen kirjoittamista soitin ratikkaa ajavalle sukulaiselleni ja varmistin asian, eli kyllä todellakin on maksettu pientä provikkaa lippujen myynnistä, loppui noin kymmenen vuotta sitten.
t: ärräläinen JA ratikkakuskin tytär
oquo, mistäs tuon simpeleläisen keksit?
Totta, saimme muistaakseni 2% lippujen myynnistä, mutta siitä on tosiaankin jo vuosia. Heitin arviolta tuon kymmenen vuotta.
Minä kysyn AINA kerta, ratikka vai seutu. No, ei tämäkään ole hyvä idea, koska seuraava kysymys on, että miten ne eroavat toisistaan. Tai sitten kysäisen, että ajatko vain ratikoilla. Vastaus saattaa kylläkin olla, että mitä se sulle kuuluu, myy vaan se lippu. Niin, ja se “yksi tavallinen” on yhdelle ratikkalippu, toiselle kertalippu ja jollekin jopa seutulippu.
Vieraspaikkakuntalaiset ovat loppujen lopuksi hyviä matkustajia, koska he yleensä sanovat, minne ovat menossa. Näin onkin helpompi myydä oikea lippu.
Sag, ratikkalipussa on tunnin vaihto-oikeus, jonka aikana saa vaihtaa vaikka kuinka monta kertaa vaunua.
“oquo, mistäs tuon simpeleläisen keksit?”
Siitä ‘Asiakas ja asiakaspalvelija’ -nimimerkin tekstistä, johon kommentillani vastasinkin.
Eräs syy tämän raitiovaunukanssakäymisen hankaluuteen saattaa myös olla HKL:n kuskien legendaarisessa maineessa, 90-luvun lopulla (lapsena) Helsingin joukkoliikenteen käyttöä aloitellessani sain osakseni lähinnä murahtelua ja suoranaista vittuilua, jos erehdyin kysymään jotain lipunostoon liittyvää. Nykyisin lipputyyppejä on selkeytetty, mutta mitä ihmettä pitäisi osata vastata kysymykseen “vaihto vai ei vaihtoo?” landelta varttia aiemmin saapuneena?
2000-luvun alussa HKL:lle alkoi tulla paljon maahanmuuttajataustaisia kuskeja, joista jotkut ovat oppineet “talon tavoille”. Useimmat kuitenkin onneksi ymmärtävät normaalit inhimillisen kanssakäymisen pelisäännöt, ja ehkäpä juuri tämän myötä kuskin tervehtiminen tuntuisi olevan varsin suotavaa käytöstä aivan yleisestikin, toisin kuin kymmenen vuotta sitten.
Pysäkillä sporaa tai bussia odotellessa kannattaa kyllä viittoa kuljettajalle merkiksi pysähtymisestä, viimeistään sen oppii, kun kertaalleen jää kyydittä. Huitominen ei paljasta ulkopaikkakuntalaista.
Dea: ratikka pysähtyy, jos pysäkillä olija näyttää pysähtymismerkin, tai sisällä oleva matkustaja on painanut stop-nappia.
HL ja muut: “Jos ulkopaikkakuntalainen ei tiedä lippuvaihtoehdoista, kuinka hän voi tietää saamansa lipun olevan väärä?” No ei helkutissa tiedäkään mutta joutuu joka tapauksessa ostamaan sen seutulipun jos kyseessä on esim. kuvailemani kaltainen tapaus (ekana ratikalla reissu, sitten seutubussilla toinen). Eli onhan se tyhmää, jos hän ekana ostaa ratikkalipun ja sitten seutulipun, kun olisi pärjännyt yhdellä lipulla!
Asiakas ja palvelija: Kumma juttu, olen asunut Helsingissä koko ikäni ja aina on raitovaunu pysähtynyt, jos pysäkillä on ihmisiä (jotka siis eivät näytä mitään pysähtymismerkkejä). Kyllä se toimii huitomattakin ihan hyvin: koskaan en ole kyytiä vaille jäänyt.
Jep, kyllähän se useimmiten pysähtyykin. Mutta ohjesääntö hommelissa on joka tapauksessa se, että jos pysähtymismerkki tulee pysäkillä odottavalta hepulta huitomisen muodossa, tai kyydissä olevalta hepulta napinpainalluksen muodossa, niin silloin pysähdytään. Muussa tapauksessa mikään ei velvoita pysähtymään.
Ajatellaanpa vaikka kotipysäkkini jolla on kolmosen, nelosen, seiskan ja kympin pysähtymispaikka. Jos pysäkillä ei seiso ketään, ja kukaan kyydissä olevista ei ole soittanut pysähtymiskelloa, kuski ei pysähdy. Jeps. No sitten kun pysäkillä seisoo yksi, viisi tai kymmenenkin ihmistä, mutta kukaan ei näytä pysähtymismerkkiä eikä kukaan kyydissä olevista ole soittanut pysähtymiskelloa, kuski ei ole edelleenkään velvollinen pysähtymään. On huomattava että kun kuski sitten ajaa pysäkin ohi vaikka siellä seisoo ihmisiä, voi olla että kaikki ovat edelleen tyytyväisiä; pysäkillä olijat kun eivät välttämättä pyrkineet juuri ohiajaneeseen seiskan rtatikkaan, vaan vasta tulossa olevaan kympin ratikkaan! MUTTA: niin kuin sanoit kuski kuitenkin usein pysähtyy katsoakseen haluaako joku ehkä sittenkin kyytiin. Voihan olla että pysäkillä on läjä aasiakkaita jotka eivät tule ajatelleeksi, ettei kuski lue heidän ajatuksiaan ja näe heidän mieleensä tautuoitua, heidän odottamansa ratikan numerotunnusta ja siihen kytkettä pysähdystoivetta…Tämä tapa ei joka tapauksessa ole velvollisuus.
Vielä tuosta kuskit saavat provikkaa lippunen myynnistä -asiasta: provikan maksu loppui alkuvuodesta 2003, asia tarkistettu ihan viralliselta taholta. Että ei ole kuin noin 5 vuotta kun se loppui. TJ:n tutut ei ole tainneet siis kovin kauan ajaa vielä…
Pakko kertoa yksi kivakin tarina, vaikka sivuston funktio onkin paineiden purku.
Itse ratikassa ehkä kolme kertaa matkustaneena menin sitten eräänä keskiviikkona iltahämärissä kummitädin kanssa keskustaa kohden. En tiennyt missä sijaitsemme enkä ollut ihan varma, missä jäämme pois. Kipitin luukkua kohden, hymähdin tervehdyksen ja sanoin, että “Mun pitäis saada yksi lippu.” “Minkähänlaisen lipun sinä haluat?” nuori mies kysyi. “En minä oikein tiedä. Jään keskustassa pois”, vastasin ja saman tien kuski tulosti lipun ja sanoi hinnan. Hymyili vielä päälle.
Teki mieli vastata siihen “minkälaisen lipun”-kysymykseen, että “Eikös ne yleensä sellaisia paperisia ole, sellaisia missä on päivämäärä?” mutta itsekin asiakaspalvaluammatissa olevana tiedän jättää välistä. Me kun kuulemme samat vitsit sen sata kertaa ja aina kertoja kuvittelee olevansa se ensimmäinen.
Mutta niin. Joustovaraa puolin ja toisin ja johan luistaa.