Luovan alan ylitsevuotava ihanuus, osa 2
Tämän päivän piristyksenä toimi asiakas, jonka kanssa kävi seuraavanlaisesti: projekti lyötiin muutama kuukausi sitten lukkoon ja työ kulki loistavasti jouluun asti. Asiakas tuntui olevan tyytyväinen kaikkeen mitä hänelle tehtiin ja koko noin 60 tunnin projekti alkoi olla loppusuoralla. Joulun aikaan asiakas kuitenkin katosi muutamaksi viikoksi, mutta juhlapyhät huomioon ottaen se on aika normaalia. Tammikuun alussa kuitenkin mailiini oli ilmestynyt muutoslista, joka käsitti suurinpiirtein kaiken tekemisen uudestaan, eli toiset 60 tuntia työtä siinä missä projektista on tingitty maksuksi vain noin 50 tunnin työ. Laitoin asiakkaalle ystävällissävytteisen sähköpostin, jossa kehoitin häntä miettimään muutoksia tarkkaan ettei lisätunteja tule ylettömiä määriä, vaan mikäli ne saadaan sumplittua kohtuullisiksi niin voin joustaa myös niiden laskuttamisessa (=laskuttamatta jättämisessä).
Vastaus oli melko tyhjentävä, sillä asiakas haukkui koko yhteistyön ja ammattitaitoni pystyyn ja totesi ettei maksa koko summaa. Mitä tuohonkin nyt voi sitten sanoa? Jälleen kerran tulee aika kun täytyy niellä oma v*ttuuntuminen ja ylpeys asian suhteen ja ehdottaa kompromissia jonka suhteen ainoa rahallisesti kärsivä on asiakaspalvelija, joka omalla ajallaan kirjoittaa jälleen yhden kohdan lisää sopimukseen välttyäkseen samankaltaiselta tilanteelta toistamiseen.
Ihan vain noin työn jatkumisenkin kannalta on aika kriittistä, että näiden ihmisten ohella asiakkaiksi tulee myös niitä jotka ymmärtävät ettei graafisen suunnittelun prosessi ole ajatustenlukurobotin avulla automatisoitu prosessi, vaan vastapuolena on henkilö joka ei välttämättä ymmärrä että halusit keltaisen sijaan beigeä väitettyäsi sitä keltaiseksi ja että painomateriaalia varten se nettisivujesi yhteydessä oleva logo ei ole käyttökelpoinen, koska se tulostuisi paperille postimerkin kokoisena tai erittäin huonolaatuisena.
Palaan asiaan heti kun saan toistamiseen henkistä puukkoa naamaani.
T:Graafikko
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Tämä taitaa olla aika yleinen ongelma, että jollain lailla kuvitellaan sen oman näkemyksen/toiveen siirtyvän itsestään toisen päähän olaan sitten asiakkaina kaupassa tai tarvitaan graafikkoa.Puuteelliset vuorovaikutus taidot?
Eikö laskuttamisen voisi hoitaa perintätoimiston kautta, jos ei asiakas suostu maksamaan haluamastaan lisätyöstä ja jättää maksamatta, kun sitä ei tehdä? Pakkoko sitä lisätyötä on tehdä?
Voi varmaan, mutta riitahan siitä syntyy kun näissä tapauksissa yleensä aasiakas vilpittömästi, mutta päättäväisesti olettaa, ettei graafikko tai ohjelmoija tee oikeastaan kunnon työtä…
Epäammattitaitoista alentua asiakkaan kiukutteluun ja uhkailuun. Olkoon sitten niin ettei se asiakas tule toisen kerran, mutta onko tarpeenkaan? Tokihan tuollaiset paskaämpärit myös levittää huonoa mainosta, jos eivät ole tyytyväisiä, koska kaikki on aina suunnittelijan tai toimiston vika eikä heidän itsensä mitenkään. Mutta mutta. Mun nähdäkseni asiakkaan takia ei tarvitse sentään ruoskittavaksi alentua ja tehdä persnettona töitä…
Argh, niin tuttua tekstiä! Ensin annetaan ohjeet että työssä täytyy olla sitä ja sitä, ja sitten kun on paarustanut tuntitolkulla sen eteen, niin tulee vastaus että tästä puuttuu se ja se. Sitäpä ei voinut sitten alkuperäisessä toimeksiannossa kertoa, tietenkään. Ja sitten ollaan naama mutrussa kun lisätyö maksaa enemmän.
Toinen rasittava juttu on asiakkaat, jotka eivät pidä graafista suunnittelua työnä. “No eihän siinä oo muuta kun piirrät vaan” on aika monesti kuultu juttu. Ja mitä sitä nyt paperiin tuhertelusta maksamaan… No, itsepähän olen näihin hommiin ruvennut
Suurin haaste tuntuu kuitenkin olevan tekijänoikeussopimus. Yksi ihan normaali ehto on, että tuotosta ei saa myydä eteenpäin. Se kuitenkin tuntuu aiheuttavan purnausta, vaikka tuskin kukaan rupeaa ostamaan edes jollekin toiselle yritykselle räätälöityä graafista tuotetta. Silti intetään että kun käyttöoikeudet on heillä niin kai saavat tehdä sillä mitä haluavat, vaikka eivät tasan saa, koska oikeuksien luovuttamisen ehtona on ollut tiettyjä asioita, joita he paperin allekirjoittaessaan suostuvat noudattamaan.
Oi voi.
Sama homma on jos tekee jotakin konkreettista tavaraa. Jo opiskeluaikana sai kyllä huomata ettei aasiakasta kiinnosta muu, kuin halpa hinta ja komea lopputulos.
Asiakas tilasi suunnitelmat ja hinta-arvion taotusta sukunimestä ja numerokyltistä, jotka oli tarkoitus kiinnittää kivitolppiin. No piirsin mallin ja tein hinta-arvion, huom. asennuksineen kivitolppiin n.100-150 euroa ottaen huomioon että homma tehtiin oppilastyönä. Parin viikon odottelun jälkeen aloin ihmetellä että mikäs nyt on kun ei tule vastausta että tehdäänkö työ vai ei. Soitettuani asiakkaalle hän totesi että malli oli kyllä oikea, mutta kun on oppilastyöksi liian kallis. Eikä viitsinyt sitten ottaa puhelinta käteen ja ilmoittaa ettei hommasta tule mitään.
Sama on myös erilaisissa myyjäisissä markkinoilla yms. jonne mennään tavaraa myymän. Joku päättää että myyjäiset= basaari ja alkaa tinkaamaan hinnasta pois. Tiettyyn pisteeseen asti tämäkin on ihan suotavaa ja huumorilla ja ystävällisesti toimittuna voin myydä tavaran halvemmalla. Mutta kun joillekkin ei mene perille, ettei käsityöläisellä ole varaa tiputtaa hintojaan kohtuuttomasti. Hinnat koostuvat materiaalikustannuksista, käytetystä ajasta yms. yleisistä kuluista, jotka on pakko listätä yhteen jotta pöydässä olisi muutakin kuin homeista näkkäriä. Ja kun ei sitä tuotetta saakaan halvemmallan niin tiputetaan se kuin roska käsistä ja todetaan vain ylimielisesti “Saisin tällaisen kyllä honkkarista halvemmalla” tai “tekisin itse hienomman”. Siitä vain, sopii tehdä ja tervetuloa uudestaan.
Ei kaikki luovan alan aasit ole niin aaseja kuin piirätäjistä tuntuu.
Kun ei ole alan ammattilainen, ei osaa selittää oikeilla termeillä, vaikka miten haluaisi. Sitä päätyy käyttämään omia senoja ja graafikko sitten tulkitsee ne ammattikielellä, mitä ei asiakaspalvelussa saisi tehdä.
Sama juttu kuin kampaajilla. Kun minä haluan kerrostusta, kampaajan käsitys voi olla ihan eri.
Väärinkäsitykset syntyvät myös siitä, että luovan alan ammattilainen ei kerro aasille, että aasin ideaa on mahdoton toteutaa hänen haluamallaan tavalla ja lähtee sooloilemaan mahdollisuuksien puitteissa.
Ja eihän se silloin ole aasin toiveiden mukainen vai mitä?
Kampaajalla on käynyt sama, pyydän jotakin, näen ilmeestä, ettei se onnistu ja silti lähdetään leikkaamaan ja värjäämään. Jos aspa suoraan sanoisi, ettei idea onnistu, muuttaisin kokonaan mieltäni, enkä tyytyisi mihinkään vähän sinnepäin.
Lillipelli, ei se nyt välttämättä ihan noinkaan ole. Esimerkiksi asiakas voi pyytää logoa, jossa on sammakon kuva. Teen logon, jossa on sammakon kuva. Asiakas tulee ja sanoo että ei, sen piti olla sammakko edestä päin eikä ylhäältä päin, ja sen kurkkupussin täytyy olla pullistunut. Sitäpaitsi sen täytyi olla punainen sammakko. Ja minä ihmettelen, miksi noita speksejä ei voitu kertoa siinä ensimmäisellä kerralla…
Kaverilla oli aikoinaan hieno menetelmä asiakkaiden kanssa toimeen tulemiseksi. Hän otti kynän ja paperia esille ja käski asiakkaan piirtää. Samalla hän itse piirsi asiakkaan selityksen perusteella omaa näkemystään. Samaan aikaan hän tenttasi asiakasta ärtymispisteeseen asti jokaisesta pikkuasiasta ja isommastakin. Jos asiakas ei halunnut/osannut sanoa mitä halusi, hän kommentoi asiakkaalle tylysti: “no sitten tästä tulee sellainen kun minä suunnittelen.” Tämä menetelmä oli nimeltään Columbo-menetelmä. Säästi hermoja. Käyn asiakkaan kimppuun kuin Columbo myös itse.
Heh, kiitos kommenteista!
Itse olen myöskin kokeillut piirtämismenetelmää, mutta kumma kun sekään ei aina auta. Aika usein asiakkaat piirtävätkin jo aivan oma-aloitteisesti hahmotelman siitä mitä haluavat, mutta siinä vaiheessa kun on saanut sellaisen aikaiseksi, ei se kelpaakaan. Ja auta armias jos uskaltaudut kysymään lisätietoja, sitten ainakin olet ammattitaidoton kusettaja. Ammattilaiset kun osaavat myös lukea niitä ajatuksia…
Tässähän nyt on ihan selkeästä väärinkäsityksestä kysymys, kuten useimmissa tällaisissa tapauksissa yleensäkin. Asiakas maksaa lopputuloksesta ja graafikko laskuttaa työtunneista. Yleensä asiakas ei myöskään ymmärrä, että tuntihinta on paljon korkeampi kuin vakkariduunarilla, kun summaan mukaan on laskettu päivät jolloin työtä ei ole, sairaspäivät, lomat, työvälineet, myynti ja kaikki muu varsinaisen tuottavan työn ulkopuolinen tekeminen.
Joo, ja “parhaita” ovat (a)asiakkaat, jotka vastaavat kysymykseen, millaista he haluavat “no kyllähän sä ammattilaisena tiedät, tee sellainen mikä susta on hyvä, mä luotan sun ammattitaitoon”. Ja tämä sama vastaus tokaistaan, jos yrittää kysyä edes vähän lisätietoja. Sitten kun työ on valmis, kommentti on “eihän tuo ole yhtään sellainen kuin mä aattelin!”
(Mie en ole graafikko, mutta olen ollut ajoittain pientä visuaalista suunnittelua vaativassa työssä.)
Tehkää siihen sopimuslappuseen pieniä muutoksia. Meillä sopimuksessa on kenttä “Asiakas on hyväksynyt seuraavat muutokset tarjoukseen”, johon siis kirjataan kaikki asiakkaan erikoisvaatimukset. Samoin allekirjoituskentässä lukee “olen lukenut ja hyväksynyt sopimusehdot sekä edellämainitut muutokset tarjoukseen. Allekirjoitus ja nimenselvennys”. Jos tuohon paperiin pistää asiakas nimensä, niin ei voi muuta kuin voivotella jos homma ei olekaan asiakkaalle mieleen. Itsepä on allekirjoittanut hyväksyvänsä allekirjoittamansa paperin. Tosin, lapussa on varmaan 100 ja 1 kohdassa vastaavia hyväksyntäjuttuja joihin kaikkiin on kyllä huomautus että ne pitää hyväksyä ENNEN allekirjoittamista. Kun nimi on paperissa, ei voi enää ruveta venkoilemaan asian suhteen.
Itse kampaajalla törmännyt myös käsite eroihin.
Olen oppinut ilmaisemaan toiveitani selkeästi ja kyselemään kampaajalta asioita.Käymään asian läpi niin perusteellisesti, että tiedän asian menneen perille.
Toki kaikkiin ammatti kuntiin kuuluu myös työntekijöitä jotka eivät osaa kuunnella tai pyytää tarkennusta, mutta mielestäni se on välttämätöntä jotta toivottu lopputulos saadaan.
Jos asiakas ottaa tarkennus pyyntöjen esittämiseen kannan, että se on ammattitaidottomuutta niin on kyllä typerys.