Myyjä vapaa-ajan vaatteissa
Olen ollut noin vuoden töissä eräässä kahvilassa ja saatan poiketa vapaapäivinäkin töissä juomassa kahvit ja lukemassa päivän lehden. Eräänä kauniina vapaapäivänä päätin taas mennä käymään kahvilla työpaikallani. Oli suhteellisen hiljaista ja ei ollut kuin muutama asiakas. Sain kahvini ja päätin sitten mennä erääseen pöytään istuskelemaan kahvikupposen ja lehden kanssa. Pian kahvilaan tuli eräs asiakas, joka käy meillä joka viikko ja on täten jäänyt hämärästi mieleen. Myyjiä oli kahvilassa tällä hetkellä vain yksi töissä ja hän palveli asiakasta, joten tämä mies olisi ollut seuraavana vuorossa. Mies kuitenkin päätti tulla luokseni, keskeyttää lukemiseni ja kysyä että olenko töissä. Vastasin vähän hämilläni että en ole (työvaatteemme ovat ihan erilaiset kuin silloin päälläni ollut toppatakki)… Mies kuitenkin jatkoi ja uteli seuraavaksi että olenko missä töissä sitten? Katsoin miestä pitempään ja ajattelin oliko hän tosissaan… Sanoin että olen vain vapaalla tänään. Mies pyöritteli silmiään ja tiuskasi että: “Niin? No voisitko sitten tulla lunastamaan tämän limsapullon?”.
En oikein tiennyt mitä miehelle sanoisin koska olin niin hämilläni hänen röyhkeydestään. Hymyillen sanoin hänelle että hänen vuoronsa olisi varmasti ihan hetken päästä (en viitsinyt kuitenkaan alkaa tinkaamaan ja halusin olla ystävällinen). Mies hermostui ja ihmetteli suureen ääneen että “jo on kumma ku ei viitsitä edes p*rsettä penkistä nostaa asiakkaan vuoksi”. Tämän jälkeen hän jätti limsapullonsa tiskille ja käveli pois. Enpäs ole sen koommin häntä nähnytkään. 
Joskus kyllä miettii, että miten joillain asiakkailla on oikeasti pokkaa olla niin töykeä ja röyhkeä. Vaikka olisi kuinka vakio-asiakas niin minähän en vapaapäivänäni “p*rsettä nosta” hänen vuokseen. Ei ole minun palkasta tämmönen pois. 
Mutta jaksamista kaikille asiakaspalvelijoille… 
T:Vapaalla..
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Hohhoijaa näitä maalimannapoja! >:(
Erikoisen röyhkeää. Mitenkähän laki suhtautuisi työntekijään, joka vapaalla onkin töissä ja töissä sitten sattuisi jotain? Eipä sellainen tullut mieleen asiakkaalle… Työajat on työaikoja ja vapaa-ajat aikaa, jolloin töitä ei tarvitse tehdä.
Ei ne reppanat tajuu että myyjät, tarjoilijat, kaikki! on joskus vapaalla. Itse en ole koskaan mielelläni viettänyt vapaa-aikaa työpaikalla, joten oon välttänyt moiset aasiakkaat.
Pimee äijä..
Tuttu tilanne.. on harvinaisen raivostuttavaa olla vapaailtana ulkona pitämässä hauskaa, kun jostain pölähtää joku känniääliö arvostelemaan työpaikkani yleistä ilmapiiria, asiakaspalvelua (muilta kun minulta saamaansa), ruokaa jne jne. Siksi pyrin välttämään omalla työpaikalla käymistä vapaapäivänäni. Ei tulisi mieleenkään mennä esim. tyttöystävän kanssa omalle työpaikalle syömään merkkipäivänä.
Itse ajan taksia, ja muutaman kerran vapaalla ollessani on sattunut asiakas vastaan joka pyytää minua soittamaan taksin.. Olen sen ihan kiltisti soittanut, vissiin olen sit jäänyt naiskuskina asiakkaan mieleen.
Mutta eipä mulle tulis mieleenkään kysyä joltain tuntemaltani myyjältä kysyä työasioita hänen vapaa-ajallaan. Vapaa on vapaata ja sillä sipuli.
Joo, kyllä näitä löytyy. Mulla on tultu kyselemään kirpputorilla paljonko lie tuon kynttilänjalan hinta kaupassa x? (en ole edes kodin osastolla vaan vapaa-ajassa) Muutenkin jos käy vapaa-ajalla ostamassa jotain saattaa joku tulla kyselemään. kerrankin olin toppavaatteissa tiskin lähellä tuli asiakas minulta kyselemään vaikka olisi ollut vapaa myyjä vierellä…Ja baari reissuahan ei pysty tekemään ilman että saisi kuulla missä on töissä.. Kaipa sitä vaan ollaan niin pirun hyviä kun aasiakkaat muistavat meidät niin hyvin
Ja sehän se vasta “hauskaa” onkin, kun ihmiset tulevat vapaa-ajallasi baarissa vetämään hihasta, ja kertomaan työhösi liittyvän saman vanhan vitsin, jonka kuulet päivittäin töissä kymmeniä kertoja
Vaikka täällä ei saisi kehua, mutta kehumpa kuitenkin. Entisessä työpaikassani ei IKINÄ asiakkaat vaatineet minun tulevan kassan taakse, kun olin vapalla. Kun olivat saaneet maksettua, niin samaan pöytään istuivat hauskaa pitämään ja jutustelemaan. Tämä oli kyllä erikoinen työpaikka. Rakkaat asiakkaat auttoivat muutenkin asiakaspalvelussa!
Aika köyhää kyllä elämä on, jos pitää vapaapäivätkin viettää omalla työpaikalla notkuen !
Niinpäs! Olen itse joutunut samanlaisiin tilanteisiin. Ja kerran vastaavassa tilanteessa kysyin asiakkaalta missä hän on töissä. Kerrottuaan olevansa rautakaupassa töissä aloin udella olisiko hänellä ehkä hyllyssään puolen tuuman ruuveja (en oikeasti edes tiedä onko sellaista kokoa olemassa) kun tarvitsisin niitä juuri nyt sellaisen puolitusinaa. Mies katsoi hölmistyneenä ja sanoi ettei ole nyt töissä. Johon vastasin en minäkään, odota siis myyjää joka saa palkan sinun palvelemisesta, itse tässä olen huomisen eväitä ostamassa.
Ai miten yksinkertaisen ja näppärän ratkaisun nimimerkki “Samaa nähnyt” keksi. Kun tilanne tulee yhtäkkiä hölmistyy usein niin että vasta jälkikäteen ehtii miettiä miten olisi pitänyt toimia.
Nimimerkkiä Jyrkkänokka kiitän siitä että esitti kehuja, huolimatta siitä että on tehnyt saman havainnon kuin minäkin: Täällä ei saisi asiakkaita kehua, ei liioin tehdä parannusehdotuksia. Ne estetään joskus vihaisesti ja - anteeksi vaan - tosi aasimaisesti. Hii hoo. Minusta oli hienoa että tämän kirjoitukseen pulmaan esitettiin ratkaisumalli.
Meillä eräs osastopäällikkö on pariin otteeseen tullut ruuhka-aikaan palvelemaan asiakkaita omissa vaatteissaan melkein heti työajan päätyttyä, vaikka ei omasta mielestäni normaalisti kassalla viihdy. Sen verran vanhempi henkilö kyseessä etten ole uskaltanut kysyä, että mitä hittoa hän oikein luulee tuolla saavuttavansa? Omasta mielestäni se antaa asiakkaille väärän kuvan, jotka ilmeisesti jo muutenkin luulevat meidän olevan myyjiä 24/7.
Itse antaisin kyllä asiakkaiden jonottaa vaikka tuomiopäivään, jos työaikani on ohitse. Hyväntekemistä kaupan alalla saisi harrastaa aivan varmasti niin paljon kuin omat rahkeet vain kestäisi…
Mutta onkos kellään muulla käynyt niin, että asioidessasi vapaa-ajalla omalla työpaikalla riittää, että joku asiakas hieman edes ihmettelee ääneen jotain, ja alat automaattisesti hoitamaan asiaa ja vasta muutaman sekunnin kuluttua tajuat, ettet ole edes sillä hetkellä töissä. Minulle on. Monesti.
Vuuh, jep mulle on käynyt muutamia kertoja just noin
Tosin vielä useammin on käynyt niin kuin alkuperäisessä jutussa. Pahimmassa tapauksessa olin ostoksilla poikani kanssa, joka on vielä reippaasti alle vuoden, joten työntelin vaunuja myymälässä, ja siltikin muutama aasiakas tuli vaatimaan minulta palvelua. Sinänsä hassua, sillä olen kuitenkin ollut äippälomallakin jo pidemmän aikaa ja sitä ennen jo hetken poissa töistä kun pidin lomia pois…
Heh, kerran olin vaateostoksilla ja kävin jotain vaatetta (paitaa tms.) sovittamassa sovituskopissa. Koko tai väri ei ollutkaan sopiva, joten jätin ulkovaatteeni koppiin (liikeessä oli hiljaista sillä hetkellä) ja menin etsimään toista kappaletta sovitukseen. Pengoin sitten sitä paitakasaa, ja viereeni tuli ikäiseni (parikymppinen) naishenkilö tutkimaan samoja paitoja. Hän sanoi jotain ja minulta meni hetki tajuta että puhui minulle, pyysi auttamaan häntä oikean koon etsimisessä. Olin vähän hämmästynyt ja tokaisin vain “En mä oo täällä töissä” (kuten en ollutkaan), ja marssin takaisin sovituskoppiin.
Itseäni ainakin nauratti tämä jälkeenpäin, mahtoi hänkin olla hieman yllättynyt
kyllä tuommoisen takia on ihan mukava asiakas menettääkin, aatteleppa jos se ukko olis ite kenkäsuutari niin ei se varmasti ois siinä ruvennu sun kenkääs parsimaan limpparin ääressä. onneks jotkut sentään osaa pitää pintansa, hyvä!
Multa on myös kyselty asioita kaupassa itse vapaalla asioidessani. Paras silloin kun äitiysloman aikana valmistui uusi myymälä entisen tilalle (uudessa rakennuksessa en kerennyt vielä olla päivääkään töissä) kaveri soitti ja kysyi missä myymälän hyllyssä mahtaa olla kapriksia! Hiukka huvitti kun kyseinen kaveri kyllä tiesi että lomalla olen, suurinpiirtein kyllä pystyin paikan kapriksille kertomaan ja kaveri löysi ne.
Toinen tapaus samaisella äitiyslomalla: vaunujen kanssa liikenteessä ja asiakas tulee vaatimaan että etsi varastosta hänelle kyljyksiä. No minä työkaverille maitokaappiin huutelemaan apuja jolloin tämä asiakas ihmettelemään, että enkö ite voi niitä hälle etsiä! Kun ilmeisen tilanteeni hälle yritin selittää, että kun en tässä rakennuksessa ole päivääkään vielä töitä tehnyt ja en edes tällä hetkellä töissä ole, enkä siis voi noin vaan mennä varastoja penkomaan, ei tämä rouva sitä kertakaikkiaan ymmärtänyt vaan suutahti kun en häntä palvellut vaikka talossa töissä olenkin ehkä sitten puolen vuoden päästä jälleen…
Jep, noita riittää. Jotku ei tajuu että hyväntahtoisuudellakin on rajansa. Olen kyllä joskus auttanut jos ei ole kiire tai jos tilanne on sitä vaatinut, mutta en minäkään halua palvella 24/7.
Olimme kerran mieheni kanssa rautakaupassa / puutarhamyymälässä katselemassa itsellemme puutarhakalustoa. Eräs vanhempi rouva sitten tuli pyytämään apua ja valitteli kun hyllynumeroista ei saa tolkkua. Kumpikaan emme koskaan ole ko. kaupassa olleet töissä ja ihan omissa siviilivaatteissa olimme, mutta mieheni kävi hakemassa rouvan haluamat kalusteet ja nosti vielä kärryyn. Rouva kiitteli yritystä hyvästä palvelusta, eikä selityksestä huolimatta ymmärtänyt että mieheni ei ole siellä töissä… Juttu hymyilyttää vieläkin…
Olin ennen töissä ravintolassa missä päästäkseen keittiöstä pukuhuoneeseen joutui kävelemään salin läpi. Varsinkin viikonloppuisin kun paikka oli tupaten täynnä aamuvuorosta pois lähtevää mulkoiltiin ihan siihen tyyliin että “minne H..ettiin sä luulet meneväsi, me olleen odotettu ainakin tunti”. Todellisuudessa he tulivat 10 min sitten.
Luulisin ettei missään ammatissa ole pakko olla työajan jälkeen kenenkään takia.
Ja yllättävää kyllä, ravintolassa on työvuorot.
Työvuorot tai -ajat on aasiakkaille kyllä tuntematon käsite! Respana kun olin ja päivän hiljaisimpana hetkenä yritin luikkia aulan poikki ruokatunnille (=5 minuutin hotkimistauko, jolloin aasiakkaita toki palveli kollega) tai vuoron päätyttyä kotiin, oli katseet niin jäätäviä, että ei voi kuin ihmetellä… siis aivan TÖRKEÄÄ, jos ei vapaa-ajallaan jää palvelemaan, vaikka kiire olisi (aasiakkailla siis, muiden kiireistä viis!).
pieni: Juu ei auta “luikkiminen”. En tiedä, auttaako asiakkaiden reaktioita, jos kävelee ihan sen näköisenä, että on asialliselle asialle menossa, selkä pystyssä. Voi olla, että ei sittenkään, mutta voi siinä jotain eroa olla. (Et tosin ehkä ihan tätä tarkoittanut sanavalinnallasi.)
Olin kesätöissä ja koulun ohella viikonlopputöissä kassalla marketissa X, pienen kunnan taajamassa. Naama jäi toki monelle asiakkaalle mieleen.
Kävin vapaa-ajallani joskus ostoksilla myös saman kylän kaupassa Y (mm. heidän hyvien palvelutiskiensä takia). Jotkut asiakkaat tulivat kyselemään, miten voin/kehtaan käydä kilpailijan kaupassa. Joku kysyi jopa, saisinko potkut, jos pomoni tietäisi että kannatan kilpailijaa… Tai vastaavasti kyselemään, mitä kaupassa X maksaa vastaava tuote kuin täällä. Juu, minähän muistan kaikkien meillä myynnissä olevien tuotteiden hinnat.