MyyjäTÄTI
Työskentelen myyjänä vaatekaupassa ja minulle tuli tässä mieleen eräs hauska tilanne viime kesältä. Vanhemmat olivat tulleet ostamaan 15v. pojalleen pukusettiä konfirmaatiotilaisuutta varten. Mukana oli itse asiassa koko perhe, mutta äiti toimi “puhemiehenä”. Muu perhe (isä ja pikkusiskot) seurasivat koko ajan vierestä, kun esittelin erilaisia pukuvaihtoehtoja sovitusta varten. Mikä sinänsä oli jo hieman kiusallista ja huvittavaa, kun monta silmäparia tuijottaa silmät pyöreinä ja kuuntelee korvat höröllä kun yritän tehdä työtäni… No, ei siinä vielä mitään. Poika oli jokseenkin tympääntynyt koko puvun hankkimistouhuun ja äiti yritti touhukkaasti tsempata poikaa sovituksen suhteen ja kuuntelemaan tädin neuvoja.. Niin, eli äiti puhui pojalleen minusta koko ajan TÄTINÄ — ei myyjänä! Sen olisi ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut 5-vuotias pikkulapsi, mutta rippikouluikäiselle murrosikäiselle 25-vuotias myyjänainen on täti!! No, en sitten tietenkään sanonut asiasta mitään, vaan päätin olla täti siinä tilanteessa. Kunnes kenkiä sovitellessa äiti sanoi pojalle:
“Menehän istumaan tuohon penkille sedän viereen, istualtaan on helpompi sovittaa”.
Eli toinen aasiakas, noin 30v. mies oli sitten vuorostaan setä. Siinä vaiheessa kyseinen miesaasiakas totesi nauraen, että:
“No nyt pitäs kyllä jo loukkaantua, kun sedäksi haukutaan”.
Siinä vaiheessa repesin… 
Mutta kaupat tuli tehtyä ja tämä “täti” sai myytyä pojalle pukukokonaisuuden kenkiä ja solmiota myöten!
T:Tiinu
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Juu, samaan ilmiöön olen itsekin vaatekaupassa työskentelevänä törmännyt. Vuosia sitten nuorena ihmisenä se tuntui ja kuulosti tosi tökeröltä, ei nyt kuitenkaan loukkaavalta. Tätittelyyn “syyllistyivät” nimenomaan äidit. Nyt vanhempana tätittely menee sujuvasti toisesta korvasta ulos. Mutta mietin vaan, että mistäköhän ilmiö johtuu????
Tuosta kun äiti toimi puhemiehenä tuli mieleen ilmiö jonka olen havainnut kun mieheni kanssa olen ostamassa hänelle pukua tai muita vetimiä; hyvin usein myyjä alkaa minun kanssani käydä keskustelua, ei mieheni, hiukan niinkuin hän olisi 15-vuotias
Se ei johdu siitä että minä olisin keskustelun avannut. Mieheni on “ihan itse” kysynyt pukua tai muuta.
Hih. On “äidin kultamussukalla” (puvun saajalla) ollut tuossa tilanteessa tukalat oltavat…
Tosta tuli mieleen, kun olin parisen viikkoa sitten paikallisessa ostoskeskuksessa yhtä elokuvaa ostamassa.
Katoin siinä sitte kassalle mennessä että on siinä aika paljon porukkaa sekasin jonossa. Aloin katteleen että missäs jonon pää on nii sitten paljastu että siinä oli vaan yksi perhe (isovanhemmat mukaanlukien) yhdessä sumpussa ja ainoastaan yksi kärry koko poppoolla.
Siinä kun oli aika kapea käytävä ja tuo lauma tukki sen suht tehokkaasti. Mietitytti vaan että miksei muut voinu oottaa josain sivummalla.
Itselleni kävi pelimyyjän hommissa seuraavasti. Koululaisporukka tulee pelaamaan, joista yksi n. 14v poika puhutteli minua setänä. Sen ikäisille viitsin selkeästi leikilläni hermostua ja sanoa etten ole mikään “setä”. Seuraavalla kerralla poika huikkasi minulle “Hei äijä!”… Vastasin siihen sitten että “Sano setä vaan…”
Tuolloin 21 vuotiaana en vielä itseäni sedäksi tuntenut.
Mä en ole koskaan pitänyt täti ja setä sanoista, eikä myöskään vanhempani. Pienestä asti olemme siis käyttäneet sanaa myyjä. Muistan kun tosi pienenä valitin äidilleni kun kaikkki kaverit sanoo kaupoissa kauppatäti ja -setä, mutta se kuulostaa tosi tyhmältä.
Isosiskoni ollessa 17-vuotias ja hänen työskennellessä eräässä liikkeessä häntä kutsui eräs äiti jo silloin tädiksi.
Mä en vieläkään ymmärrä tota suunnatonta tuskaa tädittelystä.. On toki mielestäni huvittavaa tulla kutsutuksi tädiksi alle kolmekymppisenä, mutta en siitä suuremmin kuitenkaan ahdistu. Joskus mietin näytänkö jotenkin paljon vanhemmalta, kun täditellään, mutta en kyllä jaksa asiaan enempää energiaani tuhlata.
Itse en koskaan ko. ihmisten kuullen heitä tädeiksi kutsu, mutta kavereiden kesken saatan sanoa esim. kioskin tädin tehneen sitä ja tätä, enkä sillä todellakaan mitään pahaa tarkoita.
Tässä alan pikkuhiljaa kaipaamaan listaa oikeista nimityksistä.. Miksi kassalla olevaa henkilöä saa sanoa? Tädiksi en menisi kutsumaan, mutta kassaneidistä, kassasta ja kassahenkilöstä on jo suututtu..
Henkilökohtaisesti en myöskään niin välitä kutsutaanko minua nyt sitten tädiksi vai kassaneidiksi. Mutta huvittavaahan se on jos tätitellään ja ikääkään ei ole vasta kun päälle 20! Useasti olen törmännyt äiteihin jotka lässyttävät lapsilleen “tätistä”. On myöskin tapahtunut niin että asiakas “tätittelyn” jälkeen tajuaa että on tätitellyt ja nauramme yhdessä “kommentille”
“mutta kassaneidistä, kassasta ja kassahenkilöstä on jo suututtu..”
En ole itse ainakaan törmännyt, että näistä kukaan olisi suuttunut. Ehkä se toisaalta kuulostaisi hieman oudolta, jos äiti sanoisi lapselle, että “annas nyt se karkkipussissi kassahenkilölle”
Ei tädittely muokaan häiritse, se vaan kuulostaa aika oudolta, jos nuori ihminen on kyseessä. Ihan hyvin äidit voivat lapsilleen lässyttää myyjästä tai kassaneidistä ym.
Omasta mielestäni parhain on myyjä: Ei ole niin “virallisen” kuuloinen kuin asiakaspalvelija tai kassahenkilö, eikä aiheuta päänvaivaa “tädittelystä” tai “neidittelystä”.
Minä tykkään tädittelystä, vaikka parikymppinen olenkin =) Lapseen nähden olen kuitenkin vanhempi ja aikuinen. Joskus noin 15-vuotiaana, kun minuun ensimmäistä kertaa viitattiin “tätinä” olin mielissäni siitä, että minut laskettiin aikuiseksi.
Kutsun kyllä itsekin asiakaspalvelijoita tädeiksi ja sediksi, vaikka he olisivat itseäni nuorempia. En kuitenkaan päin naamaa vaan kavereille saatan sanoa esim. “Kysytään tuolta tädiltä neuvoa”. Se on mielestäni jotenkin mukavan tuttavallista, ei silti liian henkilökohtaista. Ei myöskään tarvitse miettiä, millähän tittelillä ko. henkilö liikkeessä toimii.
Sen sijaan tytöttely tai pojittelu taas tuo minulle olon siitä, että asiakas on jotenkin aspan yläpuolella, etenkin jos ikäeroa ei ole paljon. En silti asiakkaalle lähtisi siitä avautumaan. Kutsukoon miksi haluaa!
olen tasan samaa mieltä myynti-ihmisen kanssa! Minusta tädittely ja sedittely ei ole ollenkaan negatiivinen, vaan ystävällishenkinen yleissana. Niitä kai harvemmin käytetään puhuteltaessa suoraan (paitsi lapset ehkä), itse en ainakaan sano “hei setä mistä teiltä löytyy ruuvimeisseleitä”. Mutta kun puhutaan kolmannessa persoonassa, se on ihan ok. Jos sanotaan “istuhan neidin viereen”, voisi neiti korjata olevansa rouva, tai inhoavansa neidittelyä. “Istuhan rouvan viereen” voisi laukaista negatiivisen reaktion siitä että rouvitellaan vaikka ollaan vasta neitejä. “Myyjättären viereen? Nuoren naishenkilön viereen?”
Kyllä se täti on ihan ok.
Täti kyllä menee, mutta…
Tämä kirpas: reilu 90-v rouva tulee kassalle poikansa kanssa, ja poika menee pakkaamaan ostoksia ja sanoo minulle ,että “otin kaksi muovipussia”.
No pian rouva sieltä huutelee, että “ekkö sinä laittanu niitä pusseja siihen hihnalle? Miten nyt tuo LAPSI saa siitä hinnan?”
LAPSI?! WTF?! Kyllä tunsin itteni poletuksi, olen kuitenkin pitkälti yli kahdenkymmenen ja itselläkin on jo kaksi lasta! Näytänkö vielä LAPSELTA?!
meikästä on ainakin aika huvittavaa ko pikku-ihmiset kutsuu mua sedäksi vaikka oon kakskymppinen…:D
K-kassa:
Älä ota sitä kovin raskaasti. Kaikki me olemme jonkun lapsia, ja varsinkin 90-v. rouvalle kaikki vähänkään nuoremmat ovat ihan lapsen ikäisiä. Lapsi minäkin olen, vaikka kauan jo ollut täysi-ikäinen, ja lapset minua sedittelee…
(Eri asia on, jos “lapsi” on sanottu negatiivisella äänensävyllä, oman iän tuoman kuvitteellisen ylemmyyden korostamiseksi. Silloin suuttuisin, koska lapsia pitäisi arvostaa enemmän. Ei vähäinen ikä tarkoita alempaa ihmisarvoa.)
Olen ihan ylpeästi täti, joskin näihin “nimittelyihin” suhtautumiseen vaikuttaa hurjasti juuri se miten se tehdään. Valitettavan usein tytötellään kun annetaan ymmärtää etten ole maan matosta tärkeämpi..
Muistan kyllä kuinka alkuaikoina nauratti tädittely, olin 18v. kun alotin. Nytkin vasta 25v. muttä mieluummin olen täti kuin ämmä
Itseäni ei haittaa mikään sedittely mutta jos 15-vuotiaalle puhutaan tuolla tavalla niin ei se ainakaan paranna pojan halua ostaa pukua tai mitään muutakaan äitinsä kanssa
Pikkulapselle on ok sanoa myyjää tädiksi. 15-vuotiasta ei kuitenkaan pitäisdi kohdella samoin kuin kolme vuotiasta. Ihme, ettei teinillä mennyt äitiinsä hermo.
Minusta tädittely on aika alentavaa loppujen lopuksi, asiakkaitten puolelta. Tädit on niitä, jotka kulkee tanssilavoilla ja nukkuu öisin rullat päässä. Ja harrastaa pitsinnypläystä Martta-kerhon illanistujaisissa.
Nämäkin on taas melko pitkälle mielipideasioita. Toista haittaa toista ei. Jokainen asiakaspalvelia sen varmaan kuitenkin kestää ;).
Mulle tuli tossa toissapäivänä outo fiilis ku bussiasemalla oottelin nii vieressä seisova vanha mummeli varmisti multa seuraavan bussin määränpäätä ja kutsui “herraksi”. Mieluummin vaikka “nuorimies”… “herra” saa mut tuntemaan itteni vanhemmaks ja oon ny 23. =/
tädittely lapsille ei niinkään haittaa, mutta kyllä suututti aiemmin, kun eräs vakkarimiesasiakas aina tytötteli minua, varsinkin humalassa ja huuteli aina hyllyjenkin välissä kovaan ääneen että hei tyttö missä on se ja se tuote.. eräänä päivänä sanoin sitten kovaan ääneen asiakkaalle että älä tytöttele kun et ruokikaan! loppui se tytöttely ja edelleen hän käy meillä kaupassa
Tädittelystä tuli mieleen, että edellisessä työpaikassani pikaruokakassana olin aina täti. Sitten siirryin hotelli-/baarityöskentelyyn, ja minusta tuli yhtäkkiä “hei tyttö”, vaikken tässä välissä ole taatusti nuortunut
Meitä on moneksi. Joku tykkää tädittelystä, joku ei. Mielestäni kuitenkaan se itse tädittely ei ollut se hupaisa juttu (eikä kirjoittaja sitä ymmärtääkseni kritisoinut), vaan se, missä tilanteessa ja miten sitä käytettiin.
Ymmärrän hyvin, että jos ollaan ostamassa vaatteita alle 10v lapselle, niin äidit tuppaavat tädittelemään jopa alle 18v myyjiä. Lapselle kuitenkin kaikki yli 15v ovat aikuisia, eli tätejä/setiä.
Kiroituksessa nauratti kyllä aikas pahasti tilanne, jossa äiti tädittelee myyjää 15v lapsellensa… Ja vielä perään kommentti “istu siihen sedän viereen…” On tainnu kirjotuksen äiti unohtaa, minkä ikäinen oma lapsensa on…
Oli kyllä hassunhauska tarina ja aina on kiva lukea näitä positiivisella asenteella kirjotettuja juttuja =)
aspa:
Suomen tädittely ja sedittely juontaa juurensa ihan vain muutaman vuosikymmenen taakse. Se on kohtelias teitittelymuoto aikuisesta, jonka nimeä ei tiedetä. Tädittely ei millään tapaa viitata violettikikkarapäisiin naisihmisiin. Vielä 80-luvulla lapset teititteli aikuisia, ainakin meillä päin.
Joillain äideillä on vaikeuksia ymmärtää, että lapset kasvavat eivätkä ole ikuisuuksia pieniä. Että 15-vuotiaille voi puhua normaalein lausein.
Entäpä millä termillä asiakkaita sitten pitäisi nimittää? Mikä on korrekti tapa herättää nopeasti asiakkaan huomio, kun hän meinaa esim. unohtaa kassalle jotain ja kassa joutuu huutelemaan perään. Jos asiakas on selvästi rouva- tai herraiässä, ei ole mikään ongelma huutaa perään: “Anteeksi rouva/herra teiltä unohtui mäyräkoira.” Mutta entäs nuoremmat?
Olen usein huomannut ettei äideillä tunnu olevan naispuoleiselle henkilölle kuin kaksi nimitystä; täti tai tyttö… “Varo tädin tavaroita, päästä se tyttö ensin”… Tädiksi en vielä itseäni tunne enkä kyllä ole ihan tyttökään enää.
No mutta eihän tämän oikean nimityksen käyttämistä oikealle myyntihenkilölle pitäisi olla mitenkään ylivoimaisen vaikeaa aasiakkaalle - tarvitaan vain ajatustenlukukykyä!
Ah, ja vielä lisäys: kuten tiedämme, myös yleinen mykkyys on töykeätä. Tosin kyllähän tässä valossa alkaa sivun tunnuslauseen “Asiakas on aina väärässä” aukeamaan ihan eri tavalla. Totta kai se on aina väärässä, kun mikään tapa toimia ei ole oikea!
sandels sanoi 19/3/2008
“mutta kassaneidistä, kassasta ja kassahenkilöstä on jo suututtu..” “En ole itse ainakaan törmännyt, että näistä kukaan olisi suuttunut.”
Noista juurikin on jo suututtu, siksi ne esimerkeiksi otinkin.. Kassaneidiksi kutsumani ilmoitti olevansa onnellisesti naimisissa, ei siis neiti enää. Kassaksi nimittämäni totesi olevansa ihminen eikä esine. Kassahenkilö oli sitä mieltä, että “henkilöttely” kuulostaa alentavalta.
Eli miksi ihmeessä ihmisiä, jotka kassalla meidän aasien ostokset skannailevat, saa sanoa..?
Titiuu:
Jos henkilöttely ei käy, miten olisi kassanainen ja kassamies? Voiko enää neutraalimpaa olla, kun kaksi perussanaa - esine ja siihen liittyvä ihminen - laitetaan yhteen?
Vähän kesämiehen ja kesänaisen oloisia sanoja.
Aasiakas: eihän se käy päinsä, moinenhan on aivan seksististä nimittelyä!
Kävisiköhän “Teidän korkeutenne” - ei viittaa siviilisäätyyn, sukupuoleen, ikään, ei esineellistä eikä taatusti ole vähättelevä eikä alentava nimitys!
Vierailija: eihän se käy päinsä, moinenhan on aivan ironista vinoilua!
Mitenkä olisi vaikka niinkin yksinkertanen nimitys ku myyjä?
Kassalla työskentelijät (saaks noin sanoa?) voisivat nyt kertoa miksi saa kutsua.. Alan toistaiseksi käyttämään ex-rillintädin sanaa myyjä.. Kerron sitten jos siitä suututaan
tadittely ei taalla haittaa, lahinna huvittaa, mut nyt on jopa prinsessamainen olo kun taalla englannissa olen aina “lady”, myos pikkulapsille ja niiden vanhemmille
Mäkään en oo kyl koskaan ymmärtäny tota tädittelyä ja sedittelyä.. Välillä ärsyttää oikein kunnolla.. Viimeksi tällä viikolla ollessani kassalla eräs n.60v nainen totesi lapsenlapselleen, että annapas se tavara nyt tolle tädille tohon tiskille..(ikää itselläni on 21 vuotta)..
Pointsit titityy:lle. Tosiaan, ei se tädittely ollut tässä se juttu! Vaan lähinnä tilanne, jossa äiti puhuu 15v. pojalleen myyjästä ja asiakkaasta tätinä ja setänä. Itse olen tottunut olemaan “täti” jo yläaste-ikäisestä, jolloin vedin lasten satujumppaa. Mutta silloin olin “täti” alle kouluikäisille!
Tiinu: minäkin olen 13-vuotiaani (näytin silloin ehkä 10v pikkutirpanalta) lasten tapahtumassa jollekin äidille “täti”, jolta lapsen piti pyytää makkaranpaistopisteessä paperia… Paperirulla kädessä kattelin, että kuka täti jakaa paperia, kunnes tajusin rouvan tarkoittavan itseäni!