Näin meillä kodinkoneliikkeessä…
Erään kodinkoneliikkeen kassapisteellä… Myyjä johdatteli asiakkaan kalleimman ja hienoimman mahdollisen digilaatikon kera kassalle maksua suorittamaan. No, tapahtui seuraavaa: Asiakas aloittaa pienehkön kyselytunnin mitä erilaisimmista johdoista, liitännöistä sekä niiden paremmuuksista toisiinsa verrattuina… Myyjä vastailee kärsivällisesti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mitä arvon herralle juolahtaa mieleen ja juoksee hakemassa jos jonkinlaista piuhaa aasiakkaan nähtäväksi ja hypisteltäväksi… Samaan aikaan jono tämän ko. aasin takana kasvaa ja selkeän ”voisitko millään hoitaa kyselysi muualla”-viestin pystyy helposti lukemaan muiden asiakkaiden kasvoilta… Alan vähitellen kyllästyä toden teolla kyseiseen herraan.
Useiden selventävien kysymystensä ja kaikenmaailman tuikitarpeellisten pohdintojensa seurauksena asiakas vihdoin noin 10 minuutin jahkailun lähestyessä loppuaan valmistautuu maksamaan ostoksensa. Vuorossa perinteiset avautumisen aiheet; henkkareiden kysyminen ja kuittiin allekirjoituksen saaminen. Henkkareitahan ei toki tarvitse näyttää vaan on ihan luonnollista ynähtää jotakin epäselvää, ja kun kysyn uudestaan että mitenkähän se henkilötunnuksen loppuosa nyt mahtoikaan mennä, niin tottakai siinä vaiheessa hermostutaan ja kysellään miten kehtaan moista kysyä. Se kun näet on henkilökohtainen! Pyytäessäni tältä aasilta vielä allekirjoitustakin (ettäs kehtaan), leikkii hän ovelasti kuuroa ja rypistää lapun tunkien sen lompakkoonsa. Selvitän että tarvitsen siihen nimikirjoituksen ja sen mitättömän näköisen pikku lappusen itselleni, aasiakas riuhtaisee kiukkuisesti lapun lompsastaan mumisten samalla itsekseen jotain siihen suuntaan että on se kumma kun vasta jälkeenpäin kerrotaan mitä tulee tehdä. 
Olen koko episodin ajan pitänyt väkinäisen hymyn kasvoillani sekä säilyttänyt suhteellisen ystävällisen sävyn puhutellessani tätä kyseistä maanvaivaa, mutta hänen tehdessään lähtöä happamana, tekisi mieleni lähinnä irvistää pienehköstä raivosta… Että näin.
T:-Snow82-
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Eikö myyjä sitten johdattanut aasiakkaan (joka käyttäytyi kyllä maksaessaan huonosti!) kassajonoon liian pian kun avoimia kysymyksiä näemmä jäi noinkin paljon? Vai eikö kysyä saa lainkaan?
“Vai eikö kysyä saa lainkaan?”
Kysyä SAA, muttei sataa miljoonaa asiaa, niin, että muut odottavat pää punaisena ja huutavat sitten aspalle siitä.
Tämäkin vaikutti taas sellaiselle perusheebolle, joka tulee elektroniikkaliikkeeseen vähän niinku pätemään kanssa-aaseille kysymyksillään, joihin oikeesti tietää vastauksen, mutta on pakko kuvitelmissaan paistatella ihailun tuiskeessa “se osaa ja ymmärtää tuollaistakin kysyä oooh aaahhh”. Tajuaisi tuollaiset, ettei ne muut siellä ihastuksesta huokaile.
Lainaus tekstistä:
“Asiakas aloittaa pienehkön kyselytunnin mitä erilaisimmista johdoista, liitännöistä sekä niiden paremmuuksista toisiinsa verrattuina”
En ainakaan noin esitettynä näe kysymyksissä vaan halua tietää (ehkä liikaakin).
Miksi se asiakkaan jonoon passittanut myyjä ei noihin voinut vastata? Onko myyjäkolleegan mokatkin nykyään asiakkaan syytä?
Nyt pitää täydentää kun ajatus katkesi keskellä lausetta… siis piti sanomani:
En ainakaan noin esitettynä näe kysymyksissä pätemisenhalua vaan halua tietää (ehkä liikaakin)
Kyllä kysyä saa. Sitä varten myyjä on. Ellei sitten erikseen ole sopimuksessa mainittu että työhön kuuluu vain hymyily ja rahastus. Ja silloinkin aito aspa selvittää asian jos pystyy. Oikein ihmetyttää miten pienistä jotkut aspat nykyään marisevat. Ja jopa sellaisesta joka tosiaan tuntui olevan tällä kertaa toisen myyjän vika.
Vähän vastaavaa, tosin pienimuotoisempaa;
Nuoripari tulee elokuvateatterin lippuluukulle, ja alkaa siinä miettiä, mitä elokuvaa haluavat mennä katsomaan ! Ja jono perässä odottelee, minkä elokuvakokemuksen kanssa he haluavat rakkautensa jakaa…
teptee,
mutta kyllä kysyminen pitäisi hoitaa osastolla, silloin kun tuotetta ollaan valitsemassa, eikä kassalla.
Tai sinä ilmeisesti menet ruuhka-aikaan ruokakaupan kassalle keskustelemaan siitä, mikä mehujuoma sopisi parhaiten diettiisi..?
Jepjep, saivarrellahan saa, niinkuin moni täällä. Usein myyjä joutuu pakon sanelemana johdattamaan asiakkaan kassalle ennen aikojaan. Tosin ostopäätöshän oli jo tehty joten eikun rahat pois. Itse olisin toiminut kuitenkin niin että olisin muutaman kysymyksen jälkeen ehdottanut asiakkaalle josko ei olisi kovin hirveä kiire niin voisi rahastaa ne huokailijat välissä, ja sitten olisi voinut taas jatkaa. Ei ole moisesta moni suuttunut kun asian osaa esittää fiksusti.
Voi helvetti kun on taas ollut aasilla vaikeaa ottaa tuotteista selvää etukäteen. Se ei luultavasti osaa käyttääkään Intter Nettiä.
Kaikki eivät todellakaan osaa käyttää nettiä. Kaikilla ei ole käytettävissä nettiä. Kaikki eivät ole koskaan käyneetkään netissä. Toiset eivät ole koskaan käyttäneet tietokonettakaan.
ränttä: Mutta osaavat kuitenkin kysellä hienoimmasta digiboksista ja kaapeleista sun muista rensseleistä kaiken?
Mikä tällaiselta digi-ihmeeltä kieltää netissä käymisen? Uskonlahko?
Maaseudun tulevaisuudestako oli lukenut millainen boksi herkuilla olisi paras?
Debi2;
“Mutta osaavat kuitenkin kysellä hienoimmasta digiboksista ja kaapeleista sun muista rensseleistä kaiken?”
Tuossa ei oikein tarkasti kerrottu siitä mitä se kyseli, eli kyselikö se asioita joista se oli kärryillä vai kyselikö se asiasta johon se oli törmännyt ja josta ei todellakaan ollut kärryillä. Eli en sanoisi että se tiesi kaiken tai edes likikään, kun en tapausta tunne.
Jotta saadaan aikaan nippu kysymyksiä tarvitaan epätietoisuutta. Sitä digitv:n kynnyksellä ihmisillä on riittänyt.
Jotta osaa kysyä “oikeita” asioita ei tarvita nettiä vaan muutama tuttava jotka briiffaa aiheesta sopivasti digiajan kynnyksellä, päälle vaikkapa lehdestä muutama digiboksivertailu. Riippuen sitten ymmärryksestä osataan ehkä nippu epämääräisiä termejä tai sitten saadaan laajempi käsitys asiasta.
Silloinhan sitä kysytään kun ollaan ulapalla. Toki toiset kyselevät vaikkeivat olisikaan. Siihen ei silti nettiä tarvita.
“Mikä tällaiselta digi-ihmeeltä kieltää netissä käymisen?”
Tiedän aika monta ihmistä jotka joutuivat väkisin ostamaan digiboksin, mutta joilla ei ole nettiä - kun ei ole tarvetta. Ei näitä asioita pidä naittaman toisiinsa, eikä pidä olettaa että nettiyhteys on jokin itsestäänselvyys.
Toijalan takana ei kaikilla yllättäen nettiä olekaan. Eikä kaikki sitä aidosti tarvitse. Miksi sillä pitäisi olla jotain tekemistä uskonasian kanssa? Aika ala-arvoinen heitto, jopa.
Niinpä… ja kaikkeen syypää on se yksi myyjä kassalla, joka yrittää repeytyä joka puolelle yhtä aikaa ja olla kaikille mieliksi. Ja teet miten tahansa tulee paskaa joka puolelta, jopa jos avaudut siitä, näköjään.
Suurin syypäähän on työnantaja joka ei palkaa sen verran myyjiä että kaikilla olisi mukavaa ja se reppana myyjä jaksaisi vielä huomennakin ottaa kaiken paskan vastaan.