Naisten parranajokonetta ei olisi löytynytkään
Toimin kodinelektroniikkaliikkeessä myyjänä ja välillä asiakkaiden yksinkertaisuus tahtoo viedä motivaation koko hommasta.
1. Olin seisomassa televisio-osastolla kun näin yksinäisen asiakkaan ja menin kohteliaasti kysymään että “voinko olla avuksi?”. Asiakas (nuori naishenkilö) kertoi etsivänsä parranajokonetta, kysyin sitten tietenkin opastaessani neitiä ko. koneiden luo että minkälaista konetta hän oli hakemassa (tarkoitin tietenkin, merkin, akun yms merkitystä) ja hän tokaisee hieman närkästyneenä: “no miesten parranajokonetta”.
2. Toinen kummallinen asiakas tuli valittamaan minulle kun oli ostanut yli 200 kilometrin päästä vastaavasta liikkeestä (emme ole nimen lisäksi millään tavalla sidoksissa) tuotteen ja siihen lisätakuun 2 vuotta sitten ja halusi nyt purkaa lisätakuusopimuksen koska ei kokenut tarvitsevansa sitä (ilmeisesti ongelmia ei ollut ja takuuaika melkein ohi jo). Kysyin sitten oliko asiakas kysynyt ostopaikasta ohjeita koska en ollut ihan varma heidän menettelytavoistaan ja hän kertoi saaneensa neuvoksi lähettää faksilla sopimuksen purun allekirjoitettuna ja tilinumeron takuun antavalle yritykselle (ulkomaalainen) ja sen hän oli tehnyt viikko sitten. Koska hän ei ollut saanut minkäänlaista ilmoitusta sieltä oli hän sitä mieltä että minä olin jollain tavalla syyllinen asiaan. Asiakas sitten haukkui myymäläni, minut, pomoni ja tämän erittäin hyvän takuunkin lyttyyn sekä valitti että mistään ei tietoa tarvitseva asiakas saa vastauksia kysymyksiinsä. Kun hän välillä hengähti, kysyin oliko hänellä alkuperäinen kuitti tallella ja oliko hän soittanut kuitissa olevaan takuun antajan ilmoittamaan infonumeroon? Asiakas näytti kuittia ja kysyi mihin numeroon, joten näytin oikein kädestä pitäen ja ympyröin sormellani kissan kokoisilla kirjaimilla keskellä kuittia tuotterivin alapuolella olevan numeron, missä luki myös että takuuasioissa soita tähän numeroon. Asiakas katsoi minua vähän aikaa hiljaisena ja poistui liikkeestä sanaakaan sanomatta…
Nämä kumpikin tapahtuma oli jokun aika sitten samalla viikolla ja samanlaista settiä tulee joka viikko. En tosin ole alaa vaihtamassa… kivaahan tämä on, aina välillä.
T:kravattikaulainen
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Joo ja tietysti asiakkaiden kuuluu tajuta jotain parranajokoneiden merkeistä tai akuista, naisten varsinkin… kannattaisko ehkä ensi kerralla esittää kysymyksensä selkeämmin tyyliin “onko merkillä väliä?” tmv. jos se sun työmotivaatio noin vähästä lähtee
Mainiota komppaan täysin ykköskohtaan.
“Asiakas (nuori naishenkilö)”
Joopa joo. Vaihdetaan tilalle “Asiakas (nuori mieshenkilö)”, eikä sittenkään asiakkaan voi odottaa juuri tietävän ennakolta, minkälaista partakonetta on hakemassa, jos ei ole sellaista ennen käyttänyt.
Tiedoksi, että “no miesten parranajokonetta” on osa normaalia viestintää, jonka yksinkertainen tulkinta on, että asiakas ei juuri tiedä, mitä on hakemassa (eikä häneltä sitä voinut odottaakaan). Se on keskustelunavauksena siis vinkki sinulle kertoa laitteiden ominaisuuksista, mitä eroja niillä on, ja minkälaisia ominaisuuksia milläkin hinnalla voi odottaa.
Plus, viestinnässä mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä näyttää. “Parranajokonetta” voi aivan hyvin käyttää myös yleissanana (vaikka se sen “parta”-sanan sisältääkin!), jolla tarkoitetaan kaikenlaisia koneellisia surisevia karvanpoistovälineitä, joka siis kattaa myös ladyshave-tyyppiset laitteet. Asiakkaan vastaus siis myös tarkensi sinulle, että hän ei ole hakemassa “shaveria” itselleen.
Se “hieman närkästyneenä” on sitten taas asia erikseen. Voi johtua ihan siitäkin (täysin normaalista) ajatuksesta, että “mistä hitosta minä tietäisin, *minkälaista* konetta minä olen hakemassa”.
Kakkoskohta on sitten ihan aiheellista valitusta aasiudesta, ei siitä sen enempää.
Itse en taas ymmärrä sitä, miksi pitää aina arvioida asiakaspalvelijan avautumisen aiheellisuutta. Eikös tänne sivustoille saa tulla valittamaan juuri niistä asioista, mitkä saa itsellä sapen kiehumaan? Jos kirjoittajan mielestä asiakas on ollut kyseisessä tilanteessa aasi, niin suotakoon se ajatus hälle.
Ciia on oikeassa. Me asiakaspalvelijat kuitenkin lähes aina olemme asiakkaille ja aasiakkaille kohteliaita ja ystävällisiä, vaikka he käyttäytyisivät kuinka typerästi tahansa. Jos on kahdeksan tunnin vuoro, niin siinä ajassa kyllä ehtii taatusti ainakin yksi aasi tulla vastaan, ja yleensä niitä on huomattavasti useampia. Parempi kai, että käymme täällä purkamassa ärsytystä, kuin että purkaisimme sen aaseille ja kivoillekin asiakkaille päin naamaa? Sitten on taas kivempi mennä seuraavana päivänä duuniin, kun on saanut asian purettua mielestään.
“Jos kirjoittajan mielestä asiakas on ollut kyseisessä tilanteessa aasi, niin suotakoon se ajatus hälle.”
Toki hänelle suon sen ajatuksen, ajatuksenvapaus on minusta hyvinkin tärkeä asia. Ja voihan olla, että asiakas on ollut tilanteessa jotenkin erityisen “aasimainen” (tavalla, joka ei tuosta ylläolevasta tekstistä ilmene), ei siinä mitään.
“miksi pitää aina arvioida asiakaspalvelijan avautumisen aiheellisuutta”
Voi olla, että näemme sivuston eri näkökulmista.
Toisaalta se on - minusta ihan oikeutetusti (mutta nyt en tiedäkään, onko minun mielipiteelläni tässä väliä) - asiakaspalvelijoille avautumispaikka.
Toisaalta sen voi myös nähdä yhtenä kanavana, jonka kautta ihmiset voivat keskustella keskenään, aivan kuin muussakin arkisessa viestinnässä välineistä tai muodoista riippumatta. Täällä keskusteluja yhdistävä piirre on asiakkaan ja asiakaspalvelijan kohtaaminen, jossain muualla joku muu.
Jälkimmäinen näkökulma antaa minusta mahdollisuuden tällä sivustolla sen pohtimiseen, mitä “asiakkaalta” ja toisaalta “asiakaspalvelijalta” on kohtuullista odottaa, ja miten kohtaamme toisemme ihmisinä.
Mitä tulee paineiden purkamiseen valittamalla - tottahan se on ihan normaalia, ja sitä saa täälläkin tehdä. Mutta katsotaanhan sitä elävässä elämässäkin vähän kummastellen ihmistä (tai aasiakasta), joka pienestä ongelmasta kovin ärsyyntyy. Tilanteesta riippuen sitten saatetaan miettiä, jos asia sattuu kiinnostamaan tai osumaan omalle kohdalle, että mikäköhän sen nyt suututti, vai oliko sillä vaan huono päivä, tai oliko tämä nyt se “korsi joka katkaisi kamelin selän”. (Ehkä se oli tässäkin tapauksessa se “sattuivat jokun aika sitten samalla viikolla”, ja pari muuta tapausta, jotka jäivät tässä vielä mainitsematta.)
Edelleen olen siis sitä mieltä, että valittaa saa (täälläkin), mutta kannattaa myös itse tiedostaa, valittaako pienestä vai isosta asiasta.
Esimerkiksi täällä monesti näkee hyvinkin fiksuja kirjoituksia, joissa kirjoittaja itsekin toteaa, että eipä tuo iso asia ole, mutta ärsyttää, tai kuten vaikka GJ muutama juttu sitten, että “asiasta ei sinänsä ole vaivaa, ihmetyttää vain, miksi se on niin yleistä”. Tällainen asioiden asettaminen mittasuhteisiin aiheuttaa ainakin minulle heti fiksumman mielikuvan kirjoittajasta.
Aiempi kommenttini oli sävyltään ehkä vähän töksähtävä, josko tämä nyt selventäisi asiaa. En siis tosiaan mitenkään kyseenalaista sitä valittamisen oikeutta kommenteillani.
Aasiakas, Mielestäni *ei* ole täysin normaalia että asiakas ajattelee “mistä hitosta minä tietäisin millaista konetta olen etsimässä”. Jos hakee parranajokonetta, ei tosiaankaan auta kertoa myyjälle joka kysyy “Minkälainen kone saisi olla?” että sellainen miesten parranajokone.
En ole nyt enkä ole koskaan ollut asiakaspalveluhenkilö.
Jos ihmisillä olisi edes jonkin verran tilannehuumorintajua, niin ei tarvitsisi miettiä näin pitkillä selvityksillä, mikä on hauskaa kun etsitään erityisesti _miesten_ parranajokonetta. Olen usein Aasiakkaan kanssa samoilla linjoilla kommenteissa, mutta eikai sitä nyt joka välissä tarvitse olla opettamassa näitä vuorovaikutteisuuden vivahteita.
Joo ei voi odottaa, että kaikki tietäisivät kaiken surisevista karvanpoistolaitteista ja plaa plaa plaa, mutta itseasiassa tuo ensimmäinen kohtahan on täysin samaa kategoriaa kuin kotimaisten banaanien etsiminen. Pienestä lapsuksesta syntynyt enemmän tai vähemmän koominen tilanne.
Asiallaista tekstiä tuo edellinen, mutta kannatta miettiä myös omaa elämää ja omaa työpaikka käyttäytymistään jos on jollakin muulla alalla.
Eikös sielläkin ärsytä kun jokin asia toistuu jatkuvasti. olen kuullut muiden alojen työntekijöiden murinoita “pikkuasioista” kun “se ja se henkilö tekee aina niin ja se ja se asia tökkii aina” tyyliin.
Minusta alkuperäisen tekstin ykköstilanteen komiikka alkaa jo siinä vaiheessa kun myyjä haveitsee asiakkaan “Olin seisomassa televisio-osastolla kun näin yksinäisen asiakkaan ja menin kohteliaasti kysymään että “voinko olla avuksi?”.”
Vaikuttaa että asiakas ei ollut osannut hakeutua oikealle osastolle etsimään parranajokonetta.
Tekstistä ei käy suoraan esiin liikkeen koko, mutta ainakin myyjä on aluksi televisioiden parissa. Tämä voi luoda koomisen aloitus tilanteen jossa asiakas pyytääkin aivan jotain muuta, kuin myyjä oletti.
Varsinaisesti olen hämmästynyt, että ostaa partakonetta toiselle. Voihan koneen saaja tietenkin olla ikämiehiä, jolle kulkeminen on ongelma.
Ps.nimimerkkini on vuosia vanhempi, kuin tämä keskustelu.
shoon: Onhan se koomista, sitä en kiistä. Tässä tosin “välillä asiakkaiden yksinkertaisuus tahtoo viedä motivaation koko hommasta” valikoi heti alusta tyylilajiksi jonkun muun kuin komedian.
“eikai sitä nyt joka välissä tarvitse olla opettamassa näitä vuorovaikutteisuuden vivahteita”
Olet ihan oikeassa, koitan välttää. Ottaen huomioon, että juuri edellisessä kappaleessa taas tein niin, en tosin tällä kertaa tainnut onnistua.
Mutta usko pois, on hetkiä, jolloin vaikenen. 
Post Scriptum: Pisin pohdintani olikin sitten jo näiden keskustelujen yleisestä luonteesta, ts. onko kommenteilla roolia tällä sivustolla vai ei. Siihen ex-kioskinmyyjäkin puhuu ihan asiaa.
shoon: Ai niin vielä, tyylilaji voi tietysti olla ihan valintakysymyskin eli lukijan päätettävissä.
Lähinnä olettaisin, että kravattikaulainen tarkoitti sitä, että kun tällaisen tyhjentävän kuvailun tuosta parranajokoneesta sai, niin tekisi mieli vaan huokaista pitkäpiimäisesti “no shit, Sherlock”. Liika ilmeisyys, jos mikä on kyllä turhauttavaa. Jos joku haluaa asiasta todisteen, niin kannattaa katsoa elokuva Käsi, joka kehtoa keinuttaa.
Ainakin itselle tuli välitön assosiaatio, että ko. asiakkaalta saa puristaa kaiken mahdollisen tiedon väkisin.
Minulle jäi ekan jutun lukemisesta kuva että ongelman ydin oli se että työtään tekevälle myyjälle puhuttiin vihaiseen sävyyn. Vaikka tyttö olisi ollut miten blondi tahansa, olisihan myyjä asiantuntemuksellaan häntä auttanut löytämään partakoneen faijalle. Ei meistä kukaan halua auttaa jos meille ollaan vihaisia. Olen viimeisimmässä blogikirjoituksessani viitannut tunneälytaitoihin, joista olisi iloa ja hyötyä asiakaspalvelussakin, ellei pidetä kiinni siitä että avautuminen ja tyhmien asiakkaiden haukkuminen tai heille nauraminen takahuoneessa ovat ainoat selviytymiskeinot asiakaspalveluammatissa. Se tietysti niille suotakoon jotka eivät parempaa kaipaa, mutta paljon menetetään hyvää käyttökelppoista oppia jos tästä blogista karkotetaan sellaisia kommentoijia kuin Aasiakas, joilla on enemmän annettavaa kuin pelkkä pääntaputus. Lukijoissa on takuulla niitä jotka toivovat saavansa oppia ja ratkaisuja ammatin hankaliin tilanteisiin. Hullua että joitakin kommentoijia niin innokkaasti ajetaan pois. Yksi tai kaksi nousee puhumaan satojen lukijoiden puolesta ja julistaa että tänne ei kaivata opetusta eikä uusia näkökulmia, vaikka niiden kautta saataisiin oloja ja omaa oloa sekä ammatillista osaamista parannettua.
Arkiterapeutti kops: Kiitos noista positiivisista sanoista. Onneksi kukaan ei ole erityisen pontevasti juuri minua täältä ollut kampeamassa pois - ehkä siksi, että koskaan en tarkoituksella provoa, ja koitan kirjoittaa pidemmin vain, jos on oikeasti jotain relevanttia asiaa.
Niin kuin shoon toikin esille, ei tuota “opettamista” aina täällä kaivata, enkä itsekään mitenkään aina halua olla siinä roolissa. Siksi yritänkin sitä liiallisessa määrin olla tekemättä. Tällä kertaa kuitenkin alkuperäinen teksti sai aikaan sen, että teki mieleni kommentoida.
Vähän turhan terävään sävyyn toki kirjoitin ensimmäisen kommenttini. Olisin saman asian (vaihtoehtoisen tulkintatavan asiakkaan yritykselle kommunikoida) voinut varmasti fiksumminkin tuoda esille. (Samalla voisi tietysti mainita, että juu, ymmärränhän minä, että myyjääkin tietysti saattaa harmittaa, jos asiakas tilanteessa esiintyy närkästyneesti.)
No, oppia ikä kaikki.
Arkiterapeutti kops:
Haluaisin korostaa, etten suinkaan ole ketään ajamassa pois tai julistamassa vääräoppiseksi tai muutakaan vastaavaa. (varsinkin, jos yleensä on samaa mieltä, doh…)
Vähän olin ikään kuin tunnistavinani itseni tuosta kuvauksesta.
Täytyy vain todeta, että kommentit ovat joskus hieman ylipitkiä, kun eivät mahdu edes kerralla näyttöön ja toisaalta olin erimieltä ykköstapauksen tulkinnasta.
No niin, nyt kaikki ovat tunnustaneet vihreensä ja vajavuutensa ja ovat tyytyväisiä.
Minulta jos tullaan kassalta kyselemään parranajokoneista, saatan sanoa että pyydän jonkun meidän pojista (kaikki myyjät ovat tällä hetkellä miespuolisia, ja kaikki kassat naisia) kertomaan niistä lisää, kun itselläni ei ole niistä käyttökokemusta… Eli voisin johonkin tuota ensimmäistä kohtaa vastaavaan kysymykseen heittää huumorilla jotain samanlaista kuin tuo ekan viestin asiakas, mutta äänensävystä ja eleistähän se on paljon kiinni, millä tavalla ne kommentit tulkitaan.
Me aina suunnilleen näytetään asiakkaalle takuukuitista valmistajan tukinumero, jos sellainen siihen tulostuu, koska läheskään kaikki eivät sitä muuten siitä kuitista hoksaisi. Enkä tiedä tarvitsisiko sitä edes tajuta, ovat varmasti välillä vähän epäselvästi ilmaistuja kun pienellä merkkimäärällä pitäisi saada paljon kerrottua.
“kaikki myyjät ovat tällä hetkellä miespuolisia, ja kaikki kassat naisia”
Oi näitä meidän sukupuoliroolejamme!
Ei siis millään pahalla, kunhan lievästi huvittuneena huomioin.
heh, tuosta saisi oivan aasinsillan erääseen toiseen kiehtovaan puheenaiheeseen, mutta se olisi jo niin raakasti OT että parempi jättää aloittamatta.