Narikka - maailman monimutkaisin keksintö
Mikä siinä voi olla niin hankalaa tajuta, että narikkaan jätetyt vaatteet ja tavarat annetaan takaisin narikkalappua vastaan?
Aina ensimmäiset aasiakkaat jaksaa ottaa maltilla, mutta noin kolmaskymmenesneljäs alkaa ärsyttää aloittaessaan keskustelun lauseella: “se on sellanen musta toppatakki…”. Mitä asiakas silloin odottaa saavansa vastaukseksi? “Ai tää vai? Entä tää? Tämä siis? Siinä, ole hyvä!”
Tuossa tilanteessa asiakas usein vielä hermostuu ja monet ovat todenneet, että narikkalappu on kaverilla. No sitten se pitää varmaan hakea siltä…
- Samanlaisia takkeja voi olla monta sataa
- Mikä idea on vartioidussa narikassa, jos jokainen saa illan päätteeksi valita itselleen mieluisimman rotsin?
- Ennen kuin alat riehumaan, katso vielä sieltä perstaskusta uudelleen.
T:”Narikkatyttö, joka kiusallaan pimittää asiakkaiden takkeja”
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Minusta muuten eteispalvelumaksu on turhin maksu ikinä. Äkkiä ei tule mieleen toista palvelua, josta nimensä mukaisesti paveluna maksan, joka olisi niin huonoa kuin narikassa. Ja minulta ei koskaan ole narikkalappu hukassa.
Olen ollut tuuraamassa narikassa ja silloin nousee aina kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan jotka siellä joka ilta seisovat. Joskus ihmiset eivät ottaneet narikkalappua ollenkaan, olin viemässä takkia naulakkoon ja tuomassa lappua asiakkaalle niin tämä olikin sillä aikaa hävinnyt tiskiltä. Miten sitten kuvittelet saavasi takin takaisin kun et ole edes sitä lappua ottanut? Tosin suurin osa tajusi tulla hakemaan sen myöhemmin.
Sain myös osakseni monet huudot kadonneesta narikkalapusta. Mistä minä tietäisin mihin asiakas on sen laittanut? Kerrankin eräs mielenkiintoinen tapaus huusi päin naamaani että minun täytyy antaa hänen takkinsa takaisin vaikka “en minä sitä tuonut narikkaan kun se hukkuisi kuitenkin, mutta se on sellainen sininen takki” yritä siinä sitten päätellä et onko se takki sielä narikassa vai ei, lopulta se sitten sieltä löytyikin.
“Mikä idea on vartioidussa narikassa, jos jokainen saa illan päätteeksi valita itselleen mieluisimman rotsin?”
Niipä.
Tuossa pari vuotta sitten Children of Bodom-merkkisen yhtyeen keikalla ollessani narikassa käytiin keskustelua siitä, mikä takki se oma olikaan (oliko lappu hukassa vai mitä…). Pitkäletti selitti narikkahenkilölle, että “mulla oli semmonen musta nahkatakki…” Juu, eikä kellään muulla ko. keikalla olleella sellaista ollutkaan
Minulle kävi kerran erään baarin narikassa niin, että kun olin laittanut takkini kaverin takin kanssa samaan naulakkoon ja näin ollen saatiin vaan yksi lappu. Poistuessamme ojensin narikkalapun narikkavastaavalle (tai mikä sitten onkaan) ja hän toi kaverini takin, mutta ei minun. Kyselin sitten että mites mun takki, niin narikkahemmo sitten että onko minula lappua, joo ei ole kun meillä piti olla samassa naulakossa takit. Sitten tyyppi vaan tuumasi että no voi voi ja alkoi palvella muita.
Sitten katkesi kamelilta selkä. Mulla loppui käytöstavat siihen että ei jumalavita se takki tänne, luuletko että olen (oli talvi) tullut tänne tuossa pakkasessa pelkässä t-paidassa?! Kyllä se narikkatyyppi siinä jotain taas mutisi siitä lapusta, johon minä taas edelleen että kun meillä oli kaksi takkia samassa naulakossa, ja näin ollen siis vain yksi lappu.
Häippäsin pihalle pakkaseen rauhoittumaan, ja sillä aikaa kaverini (meitä oli isompi porukka) yrittivät saada takkiani narikasta. Kun palasin takaisin niin kaverini olivat saaneet takkini, soittamalla kännykkääni joka oli ko. takin taskussa. Ja takki ei ollut siellä päinkän kuulemma missä kaverini takki oli ollut.
Eniten tässä asiassa vítutti narikkavalvojan käytös (no voi voi, ei sulla sitten varmaan ollutkaan takkia)
Työskentelin taannoin vuoden verran erään kongressi-jne-keskuksen narikassa. Palveltiin duunareita ja ministereitä. Vielä jotenkin tajusi ihmisten käytöksen puutteen pikkujouluiltoina ja humalan kera, mutta uskomattomin kokemukseni oli Ev. Lut. seurakunnan pappispäivät.
Monessakaan tapahtumassa ei ollut niin paljoa tympeitä asiakkaita. Narikkaihminen oli vain matonen.
Ja huom! Kyseessä EI ollut maksullinen narikka.
Toi Children of Bodomin nahkatakkijuttu on kyllä niin helppo kuvitella, eikä varmaan ollut kuvailuineen ainoa
Tiedän tunteen, olen ollut pariinkin otteeseen festareilla narikassa ja totta kai päivän päätyttyä kaikki änkeää hakemaan tavaroitaan eli siis tulee hirveä ruuhka ja sittenhän siihen on hyvä tulla joku laskuhumalassa sopertamaan “mulla oli sellanen musta reppu” Niin, eihän täällä ole kuin noin parisataa mustaa reppua, minkä näistä haluaisitte?
“Tuota… onko näkyny mustia miesten nahkahanskoja, lauantaina jäi.”
Minä olen kuvaillut takkiani narikan hoitajalle samalla kun annan lapun. On vaan näyttänyt siltä, että naulakoita on niin monia rivejä peräkkäin/sisäkkäin, että asiakaspalvelija joutuu tekemään paljon työtä löytääkseen takkeja. Olen kuvitellut, että kertoessani takin olevan pitkä ja punainen, sen löytyminen on helpompaa, naulakothan ovat usein tupaten täynnä.
Ihan hyvä saada palautetta vaikka sitten näinkin. En enää jatka tätä.
^ Mä vaan, turha vetää hernettä nenään, ehkä kuitenkin kyse oli niistä ilman narikkalappua asioivista
Jep, juurikin näin kuin Jugu sanoo. Eli silloin vaan rasittaa, kun sitä lappua ei ole ja pelkkiä tuntomerkkejä vastaan ollaan omaisuutta hakemassa. Tuo että lappua ojentaessa kuvailee takkia, on mukavaa ja huomaavaista
Itselläni hävisi narikkakortti erään metallibändin keikalla. Kun kerroin narikkahenkilölle, että se on “semmoinen musta nahkatakki” niin enpä kyllä kehdannut alkaa inttää vastaan kun hän pyysi minua odottaan edes sen verran että enimmät niistä muista mustista nahkatakeista viedään ja että katsotaan sitten mitä jää jäljelle.
Ihan oikein se mulle oli joutua vähän venaamaan kun kerran hukkasin sen lappuni. Takkikin löytyi kyllä sen enimmän ryysiksen jälkeen ja kun vielä onneksi muistin suunnilleen mihin päin naulakkoa se silloin jättäessäni laitettiin.
No joo, asiakaskokemukset eivät tunnetusti kuulu tälle sivustolle, mutta haluaisin silti näin kommentissani mainita vaihteeksi hyvästä palvelusta narikassa. Olin tullut paikalle kaverini kanssa ja laitoimme takkimme samaan narikan naulakkoon. Jostain syystä narikkalappua hallussaan pitävä kaveri oli päättänyt suuttua ja lähteä paikalta ilmoittamatta minulle. Illan päätteeksi narikalla ystävällinen narikkatyöntekijä ilmoitti, että “kaveris meni jo, mutta täällä olis sun takki.” Ihanaa! Oli ilmeisesti kaveri kuvaillut minut aspalle, jolla ei mielestäni kuitenkaan ollut minkäänlaista velvollisuutta ruveta pohtimaan että kukas näistä tyypeistä se sitten olikaan, jonka kaveri jo meni.
Jäi kyllä hyvät fiilikset.