Niiiin vanha vitsi, osa 12
Huoh, työskentelen K-kaupassa jossa on etukorttina siis plussakortti. Plussakortilla tunnetusti saa aina välillä tietyistä tuotteista muutaman sentin alennusta, ja alennetuista tuotteista on kyllä hyvin ilmoitettu median kautta asiakkaille.
Mutta kun aasiakas saapuu kassalle, latoo tavaransa ja on valmis maksamaan, ainakin itse kerron sen hetkisen summan heti koska välttämättä aasiakkaalla ei ole plussaa. Mutta jos on, sanon plussakortin vedon jälkeen taas uuden summan jos se on tippunut vaikka 25 centillä.
Siihenpähän tämä aina yhtä ihana aasiakas : “Vedäpä vielä kerran jos tippuisi lisää”.
Mutta olen kehittänyt vastaiskun; kerron vetäväni myös mahdollisen maksukortin ja ottavani tuplamaksun, jos plussa-alennustakin mukamas on saatava.
Ei pahalla, mutta tuo jos mikä on sellainen, jonka aasiakkaat voisivat opetella jättämään pois!
T:Eemil
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Tuli mieleen, että jos kysessä on aina sama asiakas, niin vedät tuotteet, kysyt löytyykö plussakorttia,ja sitten vasta ilmoitat summan.. Ja vaikka nämä kuluneet vitsit ovat sinällään aika heppoinen valituksen aihe, jaksaa silti ihmetyttää, etteikö ihmiset keksi mtn omaperäisempää sanottavaa kuin nämä samat vanhat luritukset..
Joo, mutta sit ne vitsit vasta jaksaakin ottaa päähän kun työskentelee S-ketjun kaupassa, jossa siis ei saa tuotteista alennusta onko korttia vai ei, vaan kanta-asiakkuus palkitaan bonuksilla. Kun aasiakas antaa S-bonuskorttinsa ja letkauttaa -oih, niin hauskasti- että katotaas paljonko se hinta tippuu! No, ei tipu!
Voisihan sitä kassahenkilöille sofistikoituneempiakin heittoja muotoilla, mutta kun ne yleensä jättävät kassat kauhistuneen paniikin ja epävarmuuden valtaan ja virittyneen hiljaisuuden jälkeen asiakaskin juoksee järkytyksestä nyyhkyttäen pois… Huumori täytyy pitää yksinkertaisena, kun useimpien ihmisten huumorintaju on mallia Commodore 64.
Mutta totta, kuluneista vitseistä pitäisi jakaa varoituksia. Kolmen jälkeen huumorin viljely kiellettäisiin määräajaksi sakon uhalla.
Kassatkin voisivat toisaalta pitää tunnuksia, joista selviäisi heidän huumorinsa taso ja laji. Jos monitasoinen ironia menee läpi, saisi korkeimman luokituksen. Tällaisille kassoille saisivat mennä vastaavan huumorintajun omaavat asiakkaat. Yksinkertaisemmat sielut sitten saisivat kuunnella näitä vanhoja lurituksia, koska “ainahan sitä huumorin kukkaa pitää viljellä, heko heko”.
Toisaalta holtiton huumori voitaisiin kieltää kaupoissa, ihan sekä myyjien että toisten asiakkaiden mielenterveyden säilyttämiseksi. Kassalla voitaisiin jakaa monisteita, joissa olisi pari kolme erilaista asiointikeskustelua, joista asiakas sitten voisi valita mieleisensä.
- Päivää. Käydään asiointikeskustelu numero kaksi, siis tämä, joka on tarkoitettu keski-ikäisen naisasiakkaan ja nuoren kassaneidin väliseksi.
- Selvä. Hei.
- Hei. Onpa kaunis ilma tuolla ulkona. Pitää ihan ohuempi takki laittaa päälle kohta.
- Toden totta tosiaan. Itsekin näin töihin tullessani leskenlehden.
- Ooh.
- Se tekee sitten (tähän kohtaan hinta) euroa.
- Onpas teillä edullista. Tässä maksuvälineeni, olkaa hyvä. Otetaan pankkipuolelta / visalta.
- Kiitos. Olkaa hyvä.
- Kiitos ja näkemiin.
croucho m, ei tuo nro kaksi toimi. Aasille jää vaihtoehtoja (pankki/visa).
Selkeät ohjeet ne olla pitää.
ehe.
En tiedä oliko tässä nyt kyse yhdestä ja samasta aasista, vai saako tuota kuunnella lähinnä satunnaisten asiakkaiden suusta.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että moni vitsailia ei sitä itse tajua, että vitsailu suunnattomasti ärsyttää asiakaspalvelijoita. Moni yrittää piristää vain myyjän päivää. Ei siinä tilanteessa ole kovin mukavaa saada yhtäkkiä vittuilua myyjän puolelta. Sanokaa mielummin vaikka suoraan, että vanha vitsi, tai jotaikin muuta äläkääkä alentuko piilovittuilemaan.
Jos kyseessä samat aasit, saa toki vittuilla minun puolestani takaisin ihan vapaasti.
Harvemminhan sitä tulee itselle soiteltua, heh heh..
joo, näitä riittää! Toinen asia mikä joskus pistää ärsyttämään..kun lyö tuotteen ja sanoo summan.. Asiakas siihen möykkää, että “eikös tämän pitänyt olla alennuksessa”!!! “Niin, käytettäiskö sitä plussakorttia, kun se alennus tulee vasta sillä”
Tästä viisastuneena (!?), kysyn ensiksi etukorttia ja sitten sanon summan
Kaikesta huolimatta; iloisia työpäiviä!!
“Voisihan sitä kassahenkilöille sofistikoituneempiakin heittoja muotoilla, mutta kun ne yleensä jättävät kassat kauhistuneen paniikin ja epävarmuuden valtaan ja virittyneen hiljaisuuden jälkeen asiakaskin juoksee järkytyksestä nyyhkyttäen pois…”
Itse olen huomannut monesti sen, että kun asiakas yhtäkkiä heittääkin jotain kekseliästä, on se niin yllättävää asiakkaan taholta, ettei siihen osaa siinä tilanteessa vastata.
Normaalissa kanssakäymisessä (siviilissä) heittoja kyllä lentelee puolen ja toisin, mutta kassalla on jotenkin niin syvällä siinä omassa rutiinissa ja roolissa, että yllättävä älykkyyslisä heittää ihan totaalisesti lukkoon. Sentään tajuan hymyillä tai nauraa. 
Tätä palstaa ei pitäisi siis ollenkaan lukea, välillä valitetaan kun kassoille ei puhu, ja esimerkiksi tän jutun jälkeen ei uskalla ainakaan sanoo mitään, jos se kerran vituttaa.
Eilen etsin majoneesia kaupasta 45 minuuttia, koska en uskaltanut kysyä myyjältä, sillä täällä on niin paljon valittettu kun ihmiset kysyy väärältä. Joku on “teollinen” ja toinen HeVi”. Mä en enää kysy keltään mitään!
Vanha vitsi tosiaankin.
Toinen on se, kun kysyy ykkösbonuskorttia niin aasi vastaa “no ei oo eikä oo kakkosbonuskorttiakaan”. Voi huoh.
Joo taitaa olla parempi, että pitää tervehtimisiä lukuunnottamatta suunsa kiinni kaupassa. Aurinkolasit vielä päähän, niin ei silmiä näy.
No kyllähän asiakkaanakin voi hieman ihmistuntemusta harjoittaa ja katsoa, millainen ihminen siinä kassalla istuu. Joistakin näkyy kauas sellainen pilkahtava huumori ja ystävällinen ote, jotkut taas hohkavat kylmyyttä ja ihmisvihaa niin, ettei heille kannata muiden kuin sukulaisten ruveta ylimääräisiä puhumaan. Aspa on rooli, ja sen alla on monenlaisia tyyppejä.
Itselläni on vakiokaupassa aina pelko persuuksissa siitä, että joudun erään vanhemman naisihmisen kassajonoon. Hän hädin tuskin vastaa tervehdykseen, katsoo vain kuin olisi itse belsebuupi ihmisparan eteen ostoksille lemahtanut suoraan helvetin syvyyksistä. Jos yrittäisin hänelle ylimääräistä vitsailla tai edes tervehtiä monisanaisesti, hän varmaan alkaisi manaajaa paikalle kirkua.
Haahhahaa. Itsekin Plussa-kaupassa työskentelevänä voin kertoa kuulleeni tuon jutun kyllä noin… hmmm… miljoona kertaa… Sinänsä siedän noita ikuisuusvitsejä ihan hyvin enkä niistä kauheasti ärsyynny, lähinnä hymyilyttää ajatus siitä miten vilkas mielikuvitus noitten keksijöillä onkaan;)
Tuolla joku ehdotti ratkaisuksi sitä, että sanoisi summan vasta kun plussakortti on vedetty, mutta kyllähän kassaohjeistuksissa sanotaan, että summa on sanottava sekä ennen että jälkeen kortin vetämisen, niin asiakkaat huomaavat kuinka paljon alennusta ovatkaan saaneet (NIIIH, näin paljon se kortin käyttö kannattaa…). Että jos sattuu mysteryshopperi kassalle eikä sano summaa montaa kertaa niin voipi tulla sanomista. (Lisäksi uusimman mestarimyyjäkoulutuksen mukaanhan summa pitäisi sanoa sekä ennen että jälkeen PLUS sitten vielä se, paljonko alennusta tuli. Kaikkeen en kuitenkaan minäkään rupea, sen saa asiakkaat lukea ihan itse kuitista jos kiinnostaa.)
Ja ihan saman homman oon huomannut kuin MissMam, että johonkin se oma verbaalinen lahjakkuus vaan katoaa siinä kassalla istuessa eikä niitä hyviä vastaheittoja vaan ikinä keksi ainakaan ajoissa! …Johtuiskohan sitten siitä, että siviilissä ne omat jutut on aina sen verran alatyylisiä, ettei niitä asiakkaalle tohdi sanoa;)
Olisko mitenkään mahdollista, että siihen kassalle joku tulostais sellaiset ohjeet, että “saa sanoa päivää”, “ei vitsailua, kiitos” “ei ainakaan vanhoja vitsejä, kiitos”, “nimeni ei ole muovikassi” “kortit käteen kiitos, bonuskortti ensin.” Vähän samaan tapaan kuin ennen busseissa (ja kai nykyäänkin jossain.
Tavaisi asiakasparka siitä sitten, josko miten käyttäytyisi, toljottaisko vaan vai yrittäiskö olla letkeä. Antaisko kortit käteen vai laittasko pöydälle.
Kun mistä *tistä mä voin tietää, minkä vitsin joku muukin on joskus keksinyt, jos keksin sen just siinä just sillon?
Imppu, eikö teitä sitten muka ohjeisteta että etukorttia kysytään aina, jos vasta tuosta olet viisastunut sitä kysymään?
Asian vierestä ja päinvastoin:
Aina jaksaa piristää, kun myyjä heittää jonkun pienen vitsin minulle asiakkaana.
(Joskus vanhakin vitsi, mutta minähän en ole sitä kuullut, kun en joka päivä asioi samassa paikassa.)
Yksinkertainen korjaus: http://www.aasiakas.net-tarra kassalle ja sillä selvä.
Kulunut vitsihän tuo Plussa-kassoille on.
Itselläni oli aikoinaan tapana todeta tuon vitsin kertoneille pankki/luottokortin kuittaavan loput summasta. Tehokasta ja riittävän hienovaraista.
Eilen etsin majoneesia kaupasta 45 minuuttia, koska en uskaltanut kysyä myyjältä, sillä täällä on niin paljon valittettu kun ihmiset kysyy väärältä.
Really, Ninni, if you are holding out for universal popularity, I’m afraid you will be in this cabin for a very long time.
Miksi se on niin iso juttu että aina ei voi kaikkia miellyttää?
Jos ei löydä tuotetta x, sitä voi kysyä mielestäni miltä tahansa myyjän näköseltä ihmiseltä. Eri asia miten sitä kysyy. “Anteeksi, mutta missähän teillä on tuote x?”
Ei luulis kenenkään suuttuvan.
Silkkaa tyhmyyttä jos ei saa turpavärkkiään auki kysyäkseen jotakin.
Uskomatonta jännittämistä. Jos en löydä kaupasta sitä, mitä etsin, kysyn myyjän näköiseltä henkilöltä apua. Jos en ole varma, onko henkilä myyjä, kysyn onko hän myyjä ja vasta sitten apua tuotteen etsintään. Kassalla kerron vanhoja vitsejä ja purnaan jos tuotteen hinta on noussut viime kerrasta. Kassaa se saattaa harmittaa, mutta itse unohdan tilanteen saman tien kun lähden. Huomenna sama uusiksi.
niin tuttua! olen citymarketissa töissä ja meillä sattuu olemaan, ah näitä ihania plussaetu-digibokseja myynnissä nyt. eli oikea hinta 99,90€ MUTTA plussakortilla 59,90€ ja kun nämä ostaa näitä päivänpelastajabokseja yksittäin ja joudun kertomaan loppusumman ennen plussakorttia niin alkaa huuto MITÄVITTUATUOLLALUKEEETSEONSENVERRAVITUNKUSETAJAMULKKUPERKELE
ja sitten kysyn hiljaseen ääneen että oliko sitä plussakorttia ja kerron uuden hinnan niin aasi nolona poistuu paikalta. eli tällä saan pilattua oman, että asiakkaan päivän koska häntä nolottaa se että ei muistanut tuotteen olevan plussatarjous. ihanaa.
Joo, pitäishän sen kassakoneen ilmeisesti tietää ilman korttiakin että kuka on kanta-asiakas ja kuka ei! Huoh. Mutta ikävä totuus on se, että vaikka sen korttialennuksen laittaisi siihen vaikka miten isolla julisteella niin ei sitä vaan nähdä…
Jos kassakone näyttää alentamatonta hintaa ja asiakas on sitä mieltä, että hänelle alennus kuuluu, niin MITEN se oikeuttaa kiroiluun ja äänen korottamiseen? Normaaleilla käytöstavoilla ja hermorakenteella varustettu ihminen sanoo tuossa korkeintaan, että “aijaa, eikös sen pitänyt olla tarjouksessa?” ilman rähinää ja huutoa. Ja sitten se asia nopeasti jo selviääkin.
Miksen minä koskaan kuule tällaisia huutotilanteita kassalla asioidessani? Luulisi sen kuuluvan muidenkin asiakkaiden korviin, jos yksi korottaa äänensä ja vaikka huorittelee. Vai liioitteleeko täällä joku hitusen???
Meinaatko Ninni että täällä asiakaspalvelijat kertoo kaikista päivän aikana tapaamistaan henkilöistä?? Kyllä mä ainakin raportoin vaan niistä ketä jää mieleen noilla tyhmillä jutuillaan, tekosillaan tms. ei kukaan meistä kaupan työntekijöistä edes muista sua puolen tunnin päästä jos tuut ihan normaalisti ja ystävällisesti nykäsemään hihasta, et anteeks missähän teillä on majoneesit. Neuvotaan paikka ja lähdetään mielellämme jatkamaan hommiamme.
Näin, kukahan tulee tämmösiä tänne raportoimaan, tai kuka tämmöösestä ärsyyntyy?!? Multa ainakin kysytään sata kertaa päivässä et missä on se ja tää, tai millonkas näitä tulee myyntiin tms. mutta jos sen osaa tehdä asiallisesti, eikä tule esim. keskeyttämään kun näkee että on palvelemassa toista asiakasta, juoksemassa hiki hatussa varastoon/kassalle/pullohuoneeseen tms. niin ei mulla oo mitään syytä ärsyyntyä.
Että äläpä nyt viitsi naputtaa turhasta, ei täällä kukaan ole asiallisesta käytöksestä ja normaalista neuvojen kysymisestä tainnut kertoa yhtään tarinaa.
Tuota noin, mistäs se aasiakas tietää, mikä vitsi on vanha? Itse heitin joskus juuri kyseisen “vedäpä toisenkin kerran” -vitsin K-Kaupan kassalla ja ko lause tuli mieleeni juuri sillä hetkellä, en siis ollut sitä suunitellut enkä koskaan aiemmin sanonut. Enkä työskentele K-Kaupassa.
Voisko kassoilla ja aspapisteissä olla juliste käytetyimmistä vitseistä, jotta ihmiset kaupoissanne eivät vaikuttaisi tyhmiltä ja nolaisi itseänsä laukoessaan näitä vanhoja vitsejä.
Itseäni raivostuttaa aasiakkaiden ajoittainen ylimielisyys ja päältäkävely, ei niinkään vanhat vitsit.
“Olisko mitenkään mahdollista, että siihen kassalle joku tulostais sellaiset ohjeet, että “saa sanoa päivää”, “ei vitsailua, kiitos” “ei ainakaan vanhoja vitsejä, kiitos”, “nimeni ei ole muovikassi” “kortit käteen kiitos, bonuskortti ensin.” Vähän samaan tapaan kuin ennen busseissa (ja kai nykyäänkin jossain.
Tavaisi asiakasparka siitä sitten, josko miten käyttäytyisi, toljottaisko vaan vai yrittäiskö olla letkeä. Antaisko kortit käteen vai laittasko pöydälle.
Kun mistä *tistä mä voin tietää, minkä vitsin joku muukin on joskus keksinyt, jos keksin sen just siinä just sillon?”
Toi kommentti niin osuva ettei voi enää mitään muuta lisätä!
Kortin voi kyllä asettaa pöydälle, jos se on jotenkin hankalaa tai vastenmielistä asettaa kassan törkyiseen kätöseen. Mutta jokainen ymmärtänee, että kun se kortti heitetään siihen tiskiin purkkaa jauhaen ja v*ttumainen ilme kassoilla, tällaisesta ei kukaan tykkää.
Myyjiltä voi aina kysyä, ohjaavat kyllä oikeaan paikkaan, kassalta voi tulla kyselemään myyjien perään, jos ei sellaista sattunut bongaamaan.
Mutta älkää tulko kysymään, että “kuules kassa, olisko teillä missään varastossa tai muualla noita liimapuristimia/kemiallista metallia/reilun kaupan kahvia, kun sitä on paha siinä mennä veikkaamaan kun on koko päivän siinä tuolissa istunut. Sitten kun ehdotan, että soittaisin paikalle myyjän/tiedustelen asiaa, aletaan huutaa, että etkö sä muka sitäkään stana tiedä!!!!!
“v*ttumainen ilme kassoilla”
siis kasvoilla.
“Olisiko Plussa-korttia?”
“Ei, eikä miinuskorttiakaan”
Hehe,heheeee.
Tänään yksi aivan mahtava pappa:
“Niin siis teillä kävi tämä SUPERBOOOONUS- kortti?”
“Juu siis meillä käy Plussa-kortti”
“No niin niin, SUPERBOOOOONUS”
Ja pappa antoi Plussa-kortin tyytyväisenä hymyillen. Vanhukset on loistavia!
“Kortin voi kyllä asettaa pöydälle, jos se on jotenkin hankalaa tai vastenmielistä asettaa kassan törkyiseen kätöseen.”
Ohoh. En ole ollut koskaan kassalla töissä, mutta olen ainakin kuvitellut, että korttien asettaminen heti ensimmäiseksi pöydälle jopa nopeuttaisi asiointia. Onko tämä siis huono asia jotenkin?
Joskus tuli puolivahingossa lauottua vitsi kanatiskin myyjälle, jolloin mietin ensimmäisenä, että “Ääh, sanoin varmaan jotain ikivanhaa”. Pyysin nimittäin ajatuksissani kaksi tipun koipea, mutta ainakin myyjä oli ilmeestään päätellen vain huvittunut ^_^
Itse satuin Silja Europalla pyytämään täysleikillä alennusta kaakunpalasesta. Vilkaisin sitten kuittia ja hintaa oli leikattu kahdella eurolla. Myyjä vastasi epäilevään katseeseen nyökkäyksellä ja pienellä hymyllä.
Mikäs siinä, suurkiitos hänelle.
Voin kertoa että ykkösbonus-aasiakkaat osaavat tämän vitsin myös, ei siis tarvitse olla Plussa- tai S-kauppa. Tämän kuulee pahimmillaan useita kertoja päivässä. Augh. Pliis älkää. Turpa rullalla ei kaupassa tarvitse olla, mutta rakkaat aasiakkaat kertokaa ihan mikä tahansa muu vitsi kuin tämä!
Aivan mainio ajatus nimimerkki jklfty, tommoset ohjelaput kaikille kassoille koko maailmaan heti kiitos!
Ja Pupu, korttien asettaminen heti ensimmäiseksi pöydälle on mielestäni hyvä tapa, jatka sitä ihmeessä. Luulen että Annika tarkoitti tilanteita joissa esim. etukortin jotkut laittavat tulemaan kassahihnalla ostosten mukana. Kiva sitten kun kassahenkilö ei saa napattua sitä kätösiinsä vaan se luiskahtaa hihnan väliin ja jää jumiin sinne. (Vinkki: Myöskin pullolaput ja kolikot suoraan käteen, kiitos.)