Enpä ole koskaan ymmärtänyt koko tinkimisen ideaa. Eikö se ole kaikkien edun mukaista, että se hinta mikä siinä hintalapussa lukee on se hinta, minkä jokainen asiakas siitä joutuu maksamaan, huolimatta siitä jaksaako ruinata alennuksia hintaan? Sen vielä ymmärrän, että jotkut 2021e maksavat ostokset on kiva saada pyöristettyä tasalukuun, mutta sitten on näitä ”kauppamiehiä” jotka ovat itkemässä alennusta joka paikassa aina pikaruokalasta supermarketin kassalle.

Olet oikeassa, että euro on sekoittanut tinkimisen. Jos jostain saa tingattua esim 5 euroa, se tuntuu hirveän pieneltä summalta, mutta markka aikaan olisi 30 markan alennukseen ollut tyytyväinen. Itse olen huono tinkaamaan, mutta joskus se tinkiminen kannattaa. Itse en kehtaisi kymmenien eurojen alennuksia tingata.

Ns. pakettihintoja tulee aina pyydettyä tai saatua, jos ostaa juurikin isomman määrän roipetta kerralla samasta paikasta ja tällöin se yleensä on pyöristys lähimpiin kymmeniin alaspäin tai jotakin pientä kaupanpäällistä (vaikka olisi ihan arvotonta, se on silti jotakin)

164 euroa on 1464 eurosta noin 11,2 prosenttia. Ei tuo nyt prosentuaalisesti päätähuimaava ale ole vaikka reilu onkin. Tarjouksissa hinta alennetaan yleensä vähintään 10% – 20 %, usein enemmänkin.

Tuon verran vaihtelua eri liikkeiden hinnoissa voi olla ihan normaalistikin. Poimin hintaseurannasta esimerkin:
http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/79464

Tuossa jo halvimman ja keskihinnan välinen ero on 164 euroa, halvimman ja kalleimman välillä vieläkin isompi.

Alennus on aina suhteellinen, joten absoluuttista euromäärää ei paljoa pidä tuijottaa.

mielestäni erikoista on juuri tuohon liikkeen katteeseen vetoaminen alennuksia kinuttaessa. tottahan se on, että juuri siitä katteesta se raha pois lähtee, eli kauppiaan taskusta. mutta kai nyt jokainen tajuaa että ei kukaan täällä mitään hyväntekeväisyyttä harrasta.

..ja edelleenkin, niin kauan kun rinnassani (tai työsopimuksessa) lukee myyjä, niin minä olen se joka sen hinnan viimeisellä hinnalla määrää, ei kuluttaja.

Itselleni käy usein niin, että vaikka en mitään alennuksia tai kylkiäisiä pyydä, niin niitä tulee siitä huolimatta.

Noin joka kolmas kerta, kun olen hakenut jotain teknistä vempelettä, huonekalua, musiikki-instrumenttia tai muuta vastaavaa, on hinta plompsahtanut johonkin kivaan matalampaan tasalukuun tai sitten on tullut kylkiäisenä joku tarpeellinen lisälaite, jolla arvoa jopa muutama kymppi. Vaikka ostokset eivät mitään kovin suuria ole olleetkaan.

Että samanlaiset edut saa tinkimättäkin, kunhan käyttäytyy ystävällisesti ja tarjoaa myyjälle vähän vaihtelua niihin tavallisiin aasiakkaisiin.

En ymmärrä tinkijöitä, jotka vetoavat tuohon kateprosenttiin tyyliin: teillä on kate varmasti 50 %, joten maksan tästä tuotteesta vain puolet. Häh? Millä logiikalla kauppiaan pitäisi luovuttaa varastoon OSTAMANSA tuote samalla hinnalla, kuin hän sen itse hankki? Kukas maksaa kuljetukset, varastoinnin, myyntitilat ja palkat ym. juoksevat kulut? Aikoinaan kultasepänliikkeessä sai harva se päivä tolkuttaa asiakkaille, että emme myy 200 euron kaulaketjua 80 eurolla siksi, että aasiakkaan meille olettama kate olisi 60%.

Vakkari: tarjouksissa hinnat voivat toki olla -20 % tai vaikka sen -60 %, mutta varsinaiselle alelle on kyllä aina joku syy, esim. poistuvista malleista eroonpääsy. Tavallisessa myyntitilanteessa riittävä ale kyllä on muutama euro(/kymppi) tuotteen hinnasta riippuen. Jos asiakas puolestaan näkee sen vaivan, että kilpailuttaa myyjät ja kiertää liikkeet, niin sehän on vain hänen onnensa. Se ei kuitenkaan ole kauppiaalle peruste tiputtaa hintaa automaattisesti 10-20%.

Ostin viime keväänä eräästä tietotekniikkaliikkeestä kuukauden aikana useammalla kerralla noin 700€ arvosta tavaraa. Yleensä en vaivaudu tinkimään vaan etsin kaupan, josta tavaran saa halvimmalla ja haen sieltä. Viimeisellä kerralla kyseisessä kaupassa ajattelin kuitenkin mainita asiasta ja pyytää vähän alennusta. Ostokset olivat sillä kertaa 143€; myyjä mietti hetken aikaa ja katsoi koneelta jotain ja myi tuotteet hintaan 140€. Tuo tuntui kyllä lähinnä vittuilulta. Mieluummin olisin kuullut odottamani vastauksen: ”Nämä hinnat on kyllä laskettu niin, ettei niistä valitettavasti voi enää antaa alennusta.”

Hoh, sitä alennusta olisi sit vissiin pitänyt saada paljonkin vai? Olisit sitten vaikka maksanut mukisematta sen 3 euroa enemmän, ettei olis tullut paha mieli.

Tuntuu, että tämä euro-aika myös sekoittaa ihmisten päät toisinpäin. Jos ennen oltiin tyytyväisiä täällläkin mainittuihin 30 markan (ja siitä ylöspäin) alennuksiin niin nyt pitäis saada kertalaakista kymmeniä euroja pois hinnasta.

Mutta silti, tinkiminen on edelleen mielestäni typerää.

Elektroniikkapuolella katteet eivät todellakaan ole 50 prosenttia! Ja tarjoustuotteissa kate on useimmiten nollaluokkaa. Kate yleensäkin on monissa tuotteissa laskettavissa euroissa, ei kympeissä. Että revi siitä sitten alennusta niistä oletetuista huimista katteista. Poikkeuksia toki on, onneksi, että edes jostain saa kassantäytettä. Mutta että edes 30 prosenttia – in your dreams…

”Vakkari sanoi 30/9/2008
Alennus on aina suhteellinen, joten absoluuttista euromäärää ei paljoa pidä tuijottaa.”

Nii-in, mutta jos tuossakin kauppatapahtumassa absoluuttinen euromäärä joka kauppiaalle olisi jäänyt viivan alle, oli n. 200 euroa (josta tietenkin vähennellään vielä kaikki kulut yms.), niin ei siitä hirmu aleprosentteja revitä.

Ei voi kuin nauraa lukiessa näitä kommentteja tyyliin ”tinkaaminen pitäisi lailla kieltää”.

Kuten olen jo kerran aiemmin täälläkin sanonut: tyhmästä päästä kärsii koko lompakko. Maksakaa te vaan mitä pyydetään. Itse mieluummin katson mistä sitä alennusta voi saada ja säästän vuodessa satoja euroja. Katsokaas tinkaamisen voi tehdä myös asiallisesti.

Diamond Dog sanoi: ”…ja edelleenkin, niin kauan kun rinnassani (tai työsopimuksessa) lukee myyjä, niin minä olen se joka sen hinnan viimeisellä hinnalla määrää, ei kuluttaja.”

Huonostipa tämä myyjä tuntee markkinataloutta. Kyllä sen viimeisen hinnan lopulta määrää kysyntä ja tarjonta eikä myyjä tai kuluttaja yksinään…

Matkapuhelinalalla tämä on vielä pahempaa. Katteet kun ovat laitteissa aivan nollassa. Silti alennuksia tulisi saada aina ja paljon. Pahimpia tapauksia on kun joskus on ilmoitettu jotain peruspuhelinta 39e hintaan jolloin tuotetta myydään jo selvästi alle sisäänostohinnan. Sitten tulee näitä tinkijöitä joille puhelin pitää lähteä kolmella kympillä. Toinen ryhmä on nämä periaatetinkijät, että alennusta pitää saada. Eräskin asiakas poistui liikkeestä kun en antanu euron alennusta 39e puhelimesta.

Luulen, että nykyään tinkimistä ei katsota hyvällä myöskään sen takia, että se epätasa-arvoistaa asiakkaita. Eli asiakas, joka on hyvä tinkimään (=painostamaan myyjää) saa etua, jota sellainen asiakas ei saa, joka on tinkimistaidoiltaan huonompi. Mielestäni se on hyvä lähtökohta tinkimättömyydelle. Vaikka minun puolestani saa yrittää tinkiä, en siitä pahastu. Kunhan ei aleta räyhäämään alennuksen ollessa vähemmän kuin on olettanut. Ja hintojen kilpailuttaminen onkin sitten vähän eri juttu.

Tinkiminen on kiva laji toreilla ja muualla missä se ”kuuluu asiaan” ja hinnoissa on tämä otettu huomioon.
Itsekkin työskentelin elektroniikka/kodinkoneliikkeessä ja monet tv:t, tietokoneet ja muut isot koneet menee aikalailla samoihin hintoihin mitä kauppa on niistä itsekkin maksanut,joskus jopa alle. Se kate sitten koitetaan repiä johdonpätkistä ja oheistuotteista. Jos olettaa että asiakas ostaakin 1300€ voi kyseessä olla kuitenkin 1300€ televisio joka on jo myyjälle tappiollinen silläkin hintaa. Vaikka jostain löytyy sama tuote halvemmalla se ei tarkoita että kauppias olisi sen itse saanut edullisemmin varsinkin jos kyseessä on jo hieman kauemmin varastossa ollut tuote jonka hinta on laskenut.
(Taisi olla harvinaisen monimutkaisesti selitetty yksinkertainen asia)

Oho, eivät asiakkaat eikä kaupat ole kuitenkaan tasa-arvoisia joten on aika onttoa vaatia sitä vain asiakkaan aloitteisiin. Jokaisellahan on kuitenkin mahdollisuus myös kieltäytyä (vasta)tarjouksesta.

Isot liikkeet ostavat suuria tavaraeriä halvempaan sisäänostohintaan, ja pikkuliikkeet joutuvat maksamaan samasta tuotteesta enemmän. Omistajan kaverit saavat parempaa palvelua ja edullisemmat hinnat kuin isoakin kauppaa tekevä nobody. Onko näistä tapauksista kumpikaan tasa-arvoa?

Menen liikkeeseen, kohteliaasti kysyn myyjältä tuotetta, ja päädyn ostamaan sen – listahintaan. Jälkeeni tulee toinen asiakas, joka etsii samaa tuotetta kuin minä, ja myyjä (pyytämättä) antaa siitä tuntuvan alennuksen. Ehkä siksi että tämä asiakas oli nuori vetävännäköinen nainen. Ehkä muuten vain ihminen joka oli subjektiivisesti myyjän mieleen. Ehkä tällä oli takissa sen lätkäjoukkueen pinssi, mitä myyjäkin kannattaa. Tai sitten joku julkkis. Onko tämä tasa-arvoa?

Katteisiin ja kuluihin voi tietysti aina vedota, mutta tosiasia on että sitä ostajaa ei kiinnosta paljollako te olette laitteen sisään ostaneet ja paljonko palkat ja vuokrat maksaa, se on teidän ongelmanne. Jos Megantista saa saman tuotteen 200 euroa halvemmalla, teillä olisi hyvä syy antaa sitten jotain todellista vastinetta sille hintaerolle, eikä vaan vyöryttää omaa epätasa-arvosta aiheutuvaa huonoa markkina-asemaanne edelleen asiakkaan kärsittäväksi.

Persnettoa ei tietenkään kannata myynnissä ottaa, mutta pienikin kate on enemmän kun ei mitään. Palkat ja vuokrat juoksevat joka tapauksessa vaikka koneita ei myytäisi yhtään. Jos kate on pieni, niitä koneita pitäisi saada myytyä sitäkin enemmän. Mitä säästöjä liikkelle siitä koituu, että asiakas menee ostamaan laitteensa toisesta kaupasta?

Joskus tuntuu, että näitä tarjouksen metsästäjiä ja tinkaajia ei kiinnosta edullinen hinta, vaan iso tarjous/alennus. Otetaan esimerkiksi anttila, jolla on usein myynnissä vaikka 899e kannettava, jonka saa plussakortilla 699e hintaan. Ja kansa aivan sekaisin, kun saa 200e alennusta. Saman kannettavan saa nettikaupasta 599e hintaan ilman alennuksia.

Meidänkin myymälässä vierailee usein asiakkaita, jotka eivät oikeastaan tarvitse mitään. Kysyvät vaan ”onko teillä jotain tarjouksia”.

Minulla on sellainen periaate, että jos asiakas mainitse sanan alennus, niin sitä ei varmana tipu. Jos asiakas taas ostaa huomattavan määrän tavaraa, ja on muuten asiallinen, saatan pistää mukaan pienen alennuksen tai kaupanpäälisen. Pahimpia ovat asiakkaat, jotka eivät vastaa tervehdykseen vaan aloittavat lauseella ”saako alennusta jos…”. Heidän kanssaan harvemmin syntyy kauppoja.

”jos asiakas mainitse sanan alennus, niin sitä ei varmana tipu”

Just niin! menkööt muualle kyselemään alennuksiaan ja ostakoot sieltä!

Parhaimpia ovat asiakkaat jotka tulevat päättäväisen näköisinä kassoille ja alkavat asiantuntijamaisesti selittää kuinka jokin heidän valitsemansa tuote on ”epäkelpo”.
Selitetään ummet ja lammet tuotteen vajaa-vaisuudesta ja perään lisätään ”…joten totta kai minä siis saan tämän alennuksella??”.

Parhain oli kun eräs nainen tuli kassalleni polsiinimukin kanssa ja alkoi selittää että sen pohjassa on pintavaurio. Tutkailin pohjaa enkä nähnyt siinä mitään erikoista ja pyysin asiakasta näyttämään tämän vaurio-kohdan. No, nainen osoitti pohjan ympärillä menevää karheampaa kohtaa (tässä tapauksessa siis lähes jokainen muki on pintavaurioinen).
Erehdyin sanomaan, että kyseinen karheus on täysin normaalia ja siitähän vasta riemu repesi… Sain kuula 5min. tarinan siitä kuinka asiakas oli mm. posliinikeräilijä, porliiniharrastaja, savenvalaja yms. joten kyllä hän siis tiesi minkälaisen mukin pitää olla!
Ja heti perään: ”Saan tästä siis varmastikin alennusta??”

Minä sain tinkijöistä tarpeekseni ja vaihdoin alaa!!!

Olen sanonut tinkijöille, jotka pöyhkeinä uhoavat maksavansa tuotteesta korkeintaan sen ja sen verran, että tämä ei ole huutokauppa. On tukkinut suut joka kerta, ja kyse ei ole edes ollut kahta -kolmeakymppiä kalliimmista tuotteista.

Kyllähän tinkiä saa, ei siinä mitään, mutta se asenne. Jos tullaan ylimielisinä ja röyhkeinä vaatimaan perusteettomasti alennusta, niin eipähän tipu. Kohtelias pyyntö taas voi johtaa toisenlaiseen lopputulokseen. Onko se reilua ja tasapuolista? On se. Hyvä käytös tuo tulosta, huono käytös jää palkitsematta.

Tietokonekaupoissa ja vastaavissa voi olla reilumman satsin ostajalle tarjolla vaikka limsapullo. Viilentäisi sopivasti kuumia tinkijöitä.

Tinkijöitten kanssa kuluu usein eniten työaikaa henkilökunnalta. Hinnanalennuksen sijaan tulisi vaatia korvausta myyhän vaivasta.

Sen harvan kerran kun elektroniikkaa verkkokauppojen ulkopuolelta olen ostanut (kun on esimerkiksi täytynyt saada jokin laite heti hyllystä ilman odottelua) olen aina saanut joko suoran alennuksen tai jotain lisätarvikkeita kaupan päälle, kun olen asiasta suoraan kysynyt ennen maksua (etu 10% luokkaa). Yleensä näiden alennusten kanssa hinta on tullut tasoihin verkkokauppojen hintatason kanssa. En ole edes ajatellut asian ”korrektiutta”, ja käytännössä aina olen myös alennusta saanut. Ehkä se tosiaan riippuu myös käyttäytymisestä ja ostopaikan valinnasta.

”Kuten olen jo kerran aiemmin täälläkin sanonut: tyhmästä päästä kärsii koko lompakko. Maksakaa te vaan mitä pyydetään. Itse mieluummin katson mistä sitä alennusta voi saada ja säästän vuodessa satoja euroja. Katsokaas tinkaamisen voi tehdä myös asiallisesti.”
Joo aletaan vaan tinkiä; ruokakaupan kassalla aletaan joka maitopurkista, makkarapaketista ja viilipurkista (ostanhan niitä nyt kolme samalla kertaa) vaatia alennusta. Bensa-asemalla ei tankata automaatilla, vaan mennään kassalle tinkimään bensalitran hinnasta.
Näin me avohoitopotilaat saadaan terapiaa kiusaamalla myyjiä, ja ostavia asiakkaita….

Ei ole tarvinnut alennuksia tinkiä, katson jo etukäteen mistä saa halvimmalla ja ostan sieltä. Pelkästään puolen tunnin vertailun jälkeen säästin pari sataa uuden telkkarin ostossa. Sitä summaa ei taida saada missään kaupassa tingittyä.

Tuo rahavertaus ei ehkä ole paras mahdollinen. 30 markkaa tuntui aikoinaan isolta siksi, että se oli silloin paljon isompi summa kuin mitä 30 markkaa olisi tänään.

Esimerkiksi Lahdessa maksoi markka-ajan lopussa bussilla matkustaminen 10 markkaa aikuiselta. 30 markalla olisi siis päässyt kolme kertaa bussilla. Sen sijaan 5 eurolla pääsee enää kaksi, eli summat eivät vastaa toisiaan. Rahanarvo on yksinkertaisesti muuttunut ja siksi ei ole kovin mielekästä vertailla markkoja ja euroja keskenään.

Ostin pesukoneen vuosi takaperin. Myyjän ollessa takahuoneessa saatavuutta tarkistamassa kiertelin kauppaa ja päätin osataa myös rikkaimurin (n. 50 €). Kassalla olin valmistautunut maksamaan molemmat ostokset, mutta myyjä laittoi imurin kaupan päälle. En itse ollut ruinannut alennusta tai kaupanpäällisiä, joten tämä oli iloinen yllätys. Liike ei ole halvimmasta päästä, mutta tuolla palvelulla on tullut asioitua useamminkin.

Tinkijä:”Joo aletaan vaan tinkiä; ruokakaupan kassalla aletaan joka maitopurkista, makkarapaketista ja viilipurkista (ostanhan niitä nyt kolme samalla kertaa) vaatia alennusta.”

Kun neuvotellaan molempia osapuolia tyydyttävistä kaupan ehdoista, kuten tuotteen hinnasta, se tehdään _ennen_ lopullista ostopäätöstä. Itse käsitän, että esimerkikisi ruokakaupassa teen ostopäätöksen ja hyväksyn samalla tuotteen hinnan siinä vaiheessa kun tuotteen hyllystä ostoskärryyni siirrän. Jos hinta on mielestäni liian kallis, tuote jää hyllyyn. Kassalla hoidetaan ainoastaan rahastus eikä siellä enää tingitä.

Tinkiminen on minusta hyväksyttävää kaikissa ostotapahtumissa, joissa asiakas on ostopäätöstä tehtäessä oikeasti vuorovaikutuksessa aspan kanssa ja samalla kun sovitaan muistakin kaupan ehdoista. Itsepalvelupaikkoihin, missä ensimmäinen kosketus liikkeen henkilökuntaan tapahtuu kassalla, tinkiminen ei mielestäni sovi.

Kinuaja:

Kyllä se myyjä/omistaja hinnan yhdessä liikkeessä päättää, markkinataloudessakin. Kysyntä ja tarjonta säätävät *yleistä* hintatasoa…

Konttoriapina:

Niinpä… ja eikö *yleinen* hintataso määrää lopulta myös sen yhden liikkeen hinnat? Jos liikkeessä a laitetaan tuotteelle x kaksinkertainen hinta liikkeeseen b nähden, melko harva taitaa ostaa sen tuotteen liikkeestä a. Eli voihan myyjä/omistaja pyytää mitä hintaa tahtoo, mutta jos asiakas ei ole valmis sitä maksamaan, ja jättää tuotteen ostamatta, niin eikö tässä tapauksessa ole juurikin tapahtunut tuo kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus?

Ja tämä pätee aina, oli kysymys aasitinkaajasta tai asiallisesta hintaneuvottelusta.

Kuten olen aiemmin asiasta maininnut meidän kaupasta on ihan turha tulla kinuamaan alennuksia. Mun mielestä on reilua, että joka asiakkaalle hinta on sama pyysivät he alennuksia tai eivät. Kuten joku jo mainitsikin sanoavansa tinkaajille, että tämä ei ole mikään huutokauppa niin käytän itse samaa. Yleensä tinkaaminen loppuu siihen. Eniten ärsyttää asiakkaat, jotka sänkyä ostaessa vaativat tyynyt ja peitot ILMAISEKSI kaupan päälle. Näille aaseille sanon aina, että kuule tässä maassa mikään ei ole ilmaista. Ja tyhmähän mä itsekin olisin jos antaisin alennuksia, koska joka pudotettu euro on aina pois mun tilistä. Mä en kuitenkaan mitään hyväntekeväisyyttä harrasta…!! Kaikki te jotka ootte provikalla ni miksi ihmeessä annatte aaseille palkastasi rahaa??

Hehhe, tästä muistuukin mieleeni kun noin kymmenisen vuotta sitten kävin ostamassa vaatekaapin. Se maksoi 495 markkaa. Liike mainosti, että kotiinkuljetus on ilmainen kaupunkialueella. No tehtiin siinä sitten kauppaa ja kysyin siitä ilmaisesta kotiinkuljetuksesta. Myyjä (omistaja) kysyi asunko kaupunkialueella. Sanoin asuvani ja kerroin samalla osoitteen. Myyjä totesi sillä lailla hieman itsekseen pohdiskellen: otetaan siitä kotiinkuljetuksesta kymppi, se tekee 505 markkaa, pyöristetään 510:een markkaan.

Siis jumalauta mä katsoin sitä haavi auki! Se tilanne oli niin absurdi ja mua huvitti niin paljon sen myyjän röhkeys/omituisuus, että maksoin sen 15 markkaa liikaa ihan vaan siitä ilosta, että sain kummastella tällaistakin tapahtumaa. Ja kun se oli oikeesti sen oloinen, että tämä oli ilmeisesti ihan normaali käytäntö. En kyllä sitten asioinut liikkeessä enää toista kertaa..

”Ja tyhmähän mä itsekin olisin jos antaisin alennuksia, koska joka pudotettu euro on aina pois mun tilistä. Mä en kuitenkaan mitään hyväntekeväisyyttä harrasta…!! Kaikki te jotka ootte provikalla ni miksi ihmeessä annatte aaseille palkastasi rahaa??”

No joo, annanpa sulle vinkin. Ostin tuossa n. vuosi sitten keittiön pöydän ja 4 tuolia. Pyyntihinta oli muistaakseni n. 650 euroa. Keskustelin myyjän kanssa ja kyselin, että onko hinta kotiinkuljetettuna. Myyjä tähän vastasi, ettei ole, kuljetuskustannukset tulevat vielä päälle. Kiitin sitten ja kävin kiertämässä muitakin liikkeitä ja toisesta löytyikin edullisempi vaihtoehto. Ajattelin kuitenkin palata vielä aikaisempaan liikkeeseen ja tällä kertaa menin juttelemaan toisen myyjän kanssa. Kerroin että olen katsellut tuota pöytää, mutta hintaa pitäisi tarkistaa. Tämä sitten laski hinnan 590 euroon ja lupasi kotiinkuljetuksen kuuluvan hintaan. Kaupat tehtiin ja käsittääkseni molemmat olimme tyytyväisiä. Enkä oikein jaksa uskoa, että tuolla alennuksella katteet sekä provikat olisivat aivan nolliin menneet…

Eli kumpi tässä nyt ne provikat sai, se joka ei antanut alennusta vai se, joka antoi?

No kyllähän asiakkaat tinkaavat jopa kaljapullosta, asiallisen ja järkevän tinkauksen ymmärrän, jos kyse on isosta ostoksesta ja on selvää, että ihminen saa alennusta vaikkapa puserosta, jossa on sauma rikki. Tinkaaminen on kyllä mennyt jo aika monella ihmisellä yli, kun oikeasti margariinipaketistakin yritetään tingata. Parhaita ovat oikeasti nämä kalja- ja tupakkatinkaajat, ”kun täällä ei ollut sitä mun merkkiä ja joudun nyt tämän ostamaan, niin kai saan hyvät alet”.

Tuntuu, että jotkut asiakkaat ajattelevat, että heidän pitäisi jäädä rahallisesti voitolle, kun he käyvät shoppailemassa, kaikille ei ole oikein mennyt jakeluun, että asiakas saa tavaran ja kauppias saa rahat. Minäkin kyllä joustan ja annan alea, kun se on järkevää ja perusteltua, mutta kaljasta ja tupakasta en valitettavasti voi alentaa, emmekä myöskään voi antaa sinulle kaikkea haluamaasi tavaraa ilmaiseksi, siksi, että se olisi sinusta reilua.

Juu-u, tinkiminen on sinänsä ok joissakin tilanteissa, mutta esimerkin ”tinkijä” on kyllä käsittänyt homman ihan väärin.
Tinkiminen ei ole vaatimista (annamulle halvalla! 1300 enempää en maksa haistasitä jos et myy!!) vaan neuvottelua!

-miten olis 1300?
-ee, kyllä 1420 taitaa nyt olla alin hinta…
- voisin maksaa 1340
- no pistetään 1400 ja pienet kaupanpäälliset
- jne…

Kinuaja:

Täydellinen hintakilpailu toimii vain täydellisessä kilpailussa. Reaalimaailma on aina epätäydellinen, joten teoreettiset mallit eivät päde 100 %-sesti. Sitä paitsi – myyjällä on aina vaihtoehto hinnan tiputtamiselle: ottaa tuote pois myyntivalikoimasta. Myyjän ei missään tilanteessa ole PAKKO myydä sitä ”markkinahintaan”.

Eli vaikka kansantalouden peruskurssilla sanotaankin, että markkinat määräävät hinnat, se ei päde yksittäisen tuotteen kohdalla yksittäisessä liikkeessä kuin osittain.

Miten jotkut voikin saada noin kovat kicksit tuosta välimerkin väkisinmakaamisesta…

Haluan kuitenkin vielä naida sitä pilkkua tuosta J:n mukitarinasta.

”Parhain oli kun eräs nainen tuli kassalleni polsiinimukin kanssa ja alkoi selittää että sen pohjassa on pintavaurio. Tutkailin pohjaa enkä nähnyt siinä mitään erikoista ja pyysin asiakasta näyttämään tämän vaurio-kohdan. No, nainen osoitti pohjan ympärillä menevää karheampaa kohtaa (tässä tapauksessa siis lähes jokainen muki on pintavaurioinen). — Sain kuula 5min. tarinan siitä kuinka asiakas oli mm. posliinikeräilijä, porliiniharrastaja, savenvalaja yms.”

Se karheampi kohta mukin pohjassa on se kohta, joka koskee pöydän pintaan mukin seisoessa pöydällä. Siinä ei ole lasitetta, koska jos sen lasittaisi, lasite sulaisi kiinni polttouunin pohjaan, kun mukia poltetaan.

Eli jos tuo aasiakas oli mukamas savenvalaja, niin kaikki hänen tekemänsä savimukit ovat pohjastaan uunissa kiinni.

”Se karheampi kohta mukin pohjassa on se kohta, joka koskee pöydän pintaan mukin seisoessa pöydällä. Siinä ei ole lasitetta, koska jos sen lasittaisi, lasite sulaisi kiinni polttouunin pohjaan, kun mukia poltetaan.

Eli jos tuo aasiakas oli mukamas savenvalaja, niin kaikki hänen tekemänsä savimukit ovat pohjastaan uunissa kiinni”

Tiedän, siksi naisen räpätys kummastutti ja nauratti

Kinuaja: Itsehän aloitit.

Kaverin kertomaa exästään:

”Moi, haluisin katella kuulokkeita.”
”No tässä ois tämmöset.”
”Avaatko paketin, haluisin kokeilla niitä… Joo, nää on hyvät, otan nää.”
”Se ois sit tän viiskymppiä.”
”No en kai minä nyt avatusta paketista täyttä hintaa maksa!”

Sai sitten alennusta.

Toinen kaveri osti 150 € dvd-soittimen eräästä meillä-aina-alimmat-hinnat-ketjusta.
”Expertti myy tätä yheksäänkymppiin.”‘
”No sit pistetään kasiviiteen.”

Sai siis alennusta.
Ei sillä oikeesti ollu hajuakaan, myykö expertti koko soitinta.

Tinkiminen on jonkinlainen sielunvamma.

”lillipelli sanoi…”

Ei ole totta! ”Tinkiminen on jonkinlainen sielunvamma.” Olihan tuo vitsi?

Tuo ensimmäinen tapaus kuulostaa kyllä aika röyhkeältä toiminnalta, mutta jos hinta tippui niin sehän on asiakkaan kannalta vain positiivista. Myyjä kai tuossa aasi on jos jonkun täytyy olla, tosin eiköhän noissa kuulokkeissa ole ollut sen allennuksen verran tinkivaraa…

Jälkimmäinen kai kertoo siitä, että tässä ”meillä-aina-alimmat-hinnat-ketjussa” on aika sikamaiset katteet… tosin vähän epäilen tarinan todenperäisyyttä. Mutta oli miten oli, niin eikai asiakasta voida siitä syyttää jos liike myy tuotteitaan liian halvalla?

Tyytyväisenä kotona katselen sillä DVD-soittimella elokuvia, vaikken olekaan se törkeä valehtelija, joka kanssani asuu.

Tinkiminen on vaan kamalaa. Jos itseni kohdalla aletaan tinkiä, varsinkin pikkuostoksista, vedän äkkiä naaman etäisesti oikeaa muistuttavalle norsunv*tulle ja toistan kassakoneen summan. Olenkin toisaalta töissä paikassa, jossa katteet ja hinnat eivät mitenkään ole kodinkoneliikkeiden luokkaa.

Minua asiakkaana hämmentää ja ahdistaa se, että esimerkiksi viimeksi ostaessani korua kultakaupasta hinta tippui pyytämättä neljä euroa reilun parinkympin ostoksesta, kun kassalle päästiin.
Valehteleeko liike siis minulle? Miksi minua sakotetaan siitä, että en kehtaa/osaa/halua/viitsi/yritä pyytää alennusta joka saavatin tavarasta?
Miksi minä maksan ylihinnoitelluilla tuotteilla niiden röyhkeämpien alennetut kodinkoneet ja kaulakäädyt?

Tinkiminen on epäreilua ja asettaa asiakkaat pärstäkertoimen mukaan eriarvoiseen asemaan. Kauppa toimii eettisesti väärin, jos ensimmäinen asiakas saa pyytämällä pesukoneensa neljälläsadalla ja seuraava maksaa hintalapun mukaiset kuusisataa.

Kun seuraavan kerran kuulen maksaneeni vastaavan menettelyn seurauksena naapuria enemmän, järjestän yhden naisen mielenosoituksen kyseisen myymälän ulkopuolelle.

lillipelli:

Hienoa avautumista! Mutta ehkä sinunkin on jo aika huomata, että julma on tämä maailma ja nallekarkit eivät mene aina tasan.

Kinuaja, sinäkö se joskus aiemminkin minun naiiviuttani pilkkasit? Se oli se ulkomaalainen pubijuttu, jossa asiakas heitti oluet myyjän naamalle.

Pahinta tässä on se, että minusta on ihan oikeasti oletusarvo, että maailma on tasavertainen ja onnellinen paikka elää meille kaikille.
Kyllä mie tiiän, ettei se oo, mut jonkun on uskottava siihen, että kyynikot ja pessimistit saa jotain, jota lytätä.

En kyllä tunnusta ainakaan olleeeni ko. pilkkaaja.

Aiempaan kommenttiisi pitää vielä lisätä, että sinä et suinkaan maksa muiden alennettuja tuotteita, sinulta vain otetaan katetta enemmän kuin niiltä jotka eivät mukisematta halua kauppiaalle antaa enempää omistaan kuin on pakko.

lillipelli, onnellisuus ei koskaan jakaudu tasa-arvoisesti ja naiivi usko tähän ei kyllä muuta itse asiaa miksikään. Parempi nähdä siis maailma sellaisena kun se on eikä uskoa sen olevan jotain muuta. Silloin siihen sentään voi reagoida rationaalisella eikä ideologisella tavalla.

Vaikka oletkin aspa, se ei tarkoita sitä että sinun pitäisi pitää elinkeinoelämän puolta, koska se kyllä pitää suurine resursseineen omaa puoltaan hyvin ilman sinunkin apuasi. Asian ydin on se, että kaupat eivät ole olemassa kartuttamassa yhteistä hyvää vaan omistajiensa hyvää. Kaupat eivät suinkaan vilpittömästi ajattele asiakkaan parasta, vaan kaikki myönnytykset, kuten takuut, alennukset, palautusoikeudet, pullakahvit ja muut ovat markkinointikeinoja jolla asiakkaita houkutellaan ostamaan lisää ja siis kartuttamaan viivan alle jäävää tulosta. Asiakkaana sinun ainoa arvosi kaupalle on, paljonko kannat sinne rahaa.

Alennusten idea on ennen kaikkea houkutella asiakkaita kilpailijoilta itselle. Tänään ollaan valmiita tinkimään kymppi, että asiakas huomenna toisi kaksi kymppiä sen sijaan että menisi sen kanssa kilpailevaan liikeeseen.

Hyvä kommentti Vakkarilta. Lillipellin & kumppaneiden kannattaa lukea tuo ajatuksella.

oikein naurattaa nämä norsunvitunnaamaiset myyjät, heh.

varsinkin provikkamyyjien luulisi osaavan kaupankäynnin perusteet, vain tehdystä kaupasta saa provikan.
vaikka sitten pienemmänkin

hölmö tai sikarikas, joka maksaa kaikesta pyydetyn hinnan, miksi?

päivittäistavaroiden ja esim kodinkonekaupan vertaaminen ei ole järkevää, toiset ovat kulutustavaroita ja toiset kestokulutushyödykkeitä, niillä on aivan eri lähtökohdat kaupankäynnissä.

ei ole montaa liikettä, missä ei saisi ollenkaan alennuksia, alko lähes ainut, jopa apteekeista saa alennuksia jos osaa käydä kauppaa

onneksi on noita lillipellijä, jotka maksavat kiltisti pyydetyn hinnan, myyjän on helpompi myydä seuraavalle tuote hieman pienemmällä katteella, kun sai suuren katteen lilliltä.

nykyään on harvoin ns ohjevähittäishintoja, vaan puhutaan suositushinnasta, silloin tuotteessa on reiluhko kate, tottakai tuotteesta riippuen.
vertaa.fi sivulta näkee millaisia eroja todellisissa myyntihinnoissa on eri liikkeiden kohdalla, ero voi olla jopa yli 200%, varsinkin tarvikkeissa, joten turha puhua, etteikö tuotteissa olisi ilmaa.

puhuttiin 1460e röntistä, ja pyydetty alennus oli 11%, eli melko pieni, kun kyse oli kuitenkin melkein 10.000mk ostoksesta, heh, tuntuu pirun kalliilta.

tottakai on sisäänvetotuotteita, joissa ei välttämättä ole katetta ollenkaan, ei se ole tarkoituskaan, että niillä tienattaisiin, vaan saadan asiakkaita liikkeeseen.

olen itse joissain tilanteissa kovakin tinkimään, ja harvoin jään ilman alennusta ja äänestän lompakolla missä käyn ostoksilla, ymmärrän jos jossain määrätyssä tuotteessa ei ole varaa tinkiä, mutta suurimmassa osassa on.
olen myös liikeuskollinen, jos saan hyvää palvelua ja asialliset hinnat, voin poikkeuksellisesti maksaa jostain tuotteesta enemmänkin, kun tiedän mahdollisten takuukorjausten sattuessa liike hoitaa ne puolestani ja saan vielä korvaavan laitteen tilalle siksi aikaa, se on palvelua

oletteko muuten miettineet, mistä aspa on lyhennys……aivan asiakasPALVELIJA , ae kuuluu ammattiin, siinä tulee ne erot, miksi toinen myyjä myy 2-5-kertaisen määrän tavaraa toiseen verrattuna, liikkeessä valitsen myyjän jonka kanssa on mukava käydä kauppaa ja joka joustaa tarvittaessa, kuten teen silloin itsekkin toisinpäin, jos taas joudun asioimaan jonkun norsuvitunnaamaisen kanssa, voit olla varma, että en hyväksy ostamassani tuotteessa mitään virhettä
, oli sillä sitten jotain merkitystä kaytössä tai ei, tai oli se lommo sitten takana tai pohjassa.

te naamat norsunvitulla olevat ette aina ajattele aina kaikkia seurauksia, mita toiminnallanne voi olla jatkossa ja sen takia joudutte tekemään paljon enemmän työtä ja pienemmällä palkalla, mutta jokainen makaa, niin kuin petaa…….

lillipelli sanoi:

”Olenkin toisaalta töissä paikassa, jossa katteet ja hinnat eivät mitenkään ole kodinkoneliikkeiden luokkaa.”

Ei, ei, ei. Kodinkoneliikkeissä EI todellakaan ole mitkään ihmeellisen hyvät katteet. Keskikate on noin 12% luokkaa ja hyvällä myyjällä se on noin 15%. Yleensä se 2000e TV jättää noin 150-250e katetta riippuen tapauksesta.

Ja tuosta tinkimisestä. Ei siinä mitään, mutta se on kyllä aiva paskaa, että millä tahansa katteella kannattaa myydä. Ei mitään kallista TV:tä kannata myydä jollain 30e katteella pois. Ensinnäkin siitä saa aivan varmasti toiselta asiakkaalta enemmän, toisekseen en ota sitä riskiä pienestä summasta, että kyseisen tuotteen ostaja onkin sellainen perinteinen ”minulla on oikeus palauttaa”-aasiakas tms. Aina se ei vain ole pelkkä kauppa joka kannattaa.

lillipelli, luulen että olet niitä herttaisia asiakkaita joille olisin antanut isomman alennuksen kuin joillekkin tinkaajille antamani nimellinen alennus
Monesti annoin ns. kivan asiakkaan alennusta siinä työssäni missä tämä oli mahdollista.
Tinkaajat sitä myös saivat…jonkinverran ja tapauskohtaisesti käytöksen mukaan.

”lillipelli, onnellisuus ei koskaan jakaudu tasa-arvoisesti ja naiivi usko tähän ei kyllä muuta itse asiaa miksikään. Parempi nähdä siis maailma sellaisena kun se on eikä uskoa sen olevan jotain muuta. Silloin siihen sentään voi reagoida rationaalisella eikä ideologisella tavalla.”

Maailma tarvitsee minunlaisiani, etteivät, Vakkari, sinunlaisesi pilaisi kaikkea tosiasioilla.
Mikä sinä olet järkesi kanssa sanomaan, mikä tapa elää elämänsä on _parempi_?

Se naiivi usko muuttaa _minun_ maailmaani. Kyllä, turpiin tulee niin kuvainnollisesti kuin varmasti joskus vielä fyysisestikin, mutta olen mieluummin onnellinen hölmö, kuin kyyninen ja realiteetit tajuava.
Se turpiin saaminen, perse edellä puuhun kiipeäminen ja pään hakkaaminen tiiliseinään ovat kaikki arvoisiaan, jos jaksaa silti elää ja uskoa omaan näkemykseensä kaikkine tunteineen ja epärationaalisuuksineen.

Jos satatuhatta muuta on älykköilkeilijöitä, pitääkö meidän kymmenen olla?

Jos ja kun kaupan perimmäinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa (kauppa se on joka kannattaa ja petokseen se perustuu), miksi omistajat pelaavat minut ja kaltaiseni, hurjat tuhlarit ja helposti höynäytettävät, mutta idealistiset asiakkaansa ulos jakamalla EPÄREILUSTI alennuksia?

Olen erittäin uskollinen asiakas, pysyn vakituisena asiakkaana vuosia, jos minussa vain osataan herättää yhteisöllisyyden, tasa-arvoisuuden ja reiluuden tunteita (Työn orjat sorron yöstä nouskaa! ja silleen ).
Harrastan elinikäisiä boikotteja liikkeisiin, joissa näitä epäreiluuksia on ilmennyt, jopa oman hyvinvointini, rahatalouteni ja muun etuni kustannuksella.

Kävin kauppiksen siinä toivossa, että oppisin ymmärtämään rahan pyörittämää maailmaa, mutta turha luulo. Paras vaan hautautua jonkun yliopiston uumeniin menettämään rauhassa todellisuudentajunsa.

”onneksi on noita lillipellijä, jotka maksavat kiltisti pyydetyn hinnan, myyjän on helpompi myydä seuraavalle tuote hieman pienemmällä katteella, kun sai suuren katteen lilliltä.
—
te naamat norsunvitulla olevat ette aina ajattele aina kaikkia seurauksia, mita toiminnallanne voi olla jatkossa ja sen takia joudutte tekemään paljon enemmän työtä ja pienemmällä palkalla, mutta jokainen makaa, niin kuin petaa…….”

Ensinnäkin, minulla on korkea kuukausipalkka, joka edellyttää suhteessa vähän työtunteja, jotka nekin saan valita itse. Loma-ajoilta saan loma-ajan palkan ja lomaltapaluurahan lisäksi täyden kuukausipalkan. Lisäksi vielä plussan puolelle jääviltä kausilta prosenttibonukset.

Niinpä, niin makaa kuin petaa. Kannattaa olla hölmö idealisti.
Ja onhan minulla siihen varaakin, naama norsunvitullakin.

lillipelli sanoi 3/10/2008:
”Mikä sinä olet järkesi kanssa sanomaan, mikä tapa elää elämänsä on _parempi_?”

Täsmennän sanomisiani sen verran, että tarkoitin siis toimivampaa eli siinä mielessä parempaa tapaa omalta kannaltasi, en eettisesti tai absoluuttisesti parempaa suhtautumistapaa. Enkä ole itsekään älykkö saati ilkeilijä, omasta mielestäni vain rationaalisesti asioihin suhtautuva. Tarkoitus ei ollut siis millään muotoa TUOMITA elämänfilosofiaasi, vaan huomauttaa sen puutteista.

”miksi omistajat pelaavat minut ja kaltaiseni, hurjat tuhlarit ja helposti höynäytettävät, mutta idealistiset asiakkaansa ulos jakamalla EPÄREILUSTI alennuksia?”

Ensinnäkin, käsite epäreiluudesta ei ole koskaan objektiivinen. Oli ratkaisu mikä oli, se on aina jossain mielessä epäreilu jotakuta kohtaan. Eettisesti helppo esimerkki: miksi pienituloisen eläkeläisen tai työttömän pitää maksaa myös välttämättömistä asioista kuten asunnosta, ruuasta, vaatteista ja sähköstä sama summa kuin suurituloisten? Onko se reilua, että toinen joutuu käyttämään tuloistaan näihin lähes kaiken, kun toiselle näihin välttämättömyyksiin kuluu alle puolet kuukausituloista? Vaikka sinä olisitkin sitä mieltä että on ihan reilua, ei liene vaikea löytää sitä eläkeläistä tai työtöntä, jonka mielestä tämä on epäreilua.

Yhteenveto siis: jonkin asian syyttäminen epäreiluksi tulee yleensä sellaiselta osapuolelta joka ei kokee tilanteen itselleen epäedulliseksi. Huomaat varmaankin näkökulman subjektiivisuuden. Jos sinä syytät minua ylimieliseksi koska pidän ”parempana” rationalismia (sinun mielestäsi siis kyynisyyttä), niin eikö se sitten ole yhtä ylimielistä, että uskot itselläsi olevan taidon määritellä mikä on absoluuttisesti reiluinta?

Toiseksi: jälleen vastaus on se mitä jää viivan alle. Jos kauppa karkoittaa yhden sinun kaltaisen tuhlailevan mutta eettisen asiakkaan, saaden kuitenkin tilalle kolme vähemmän eettistä pihtaajaa, jotka kuitenkin tuovat tuottoa enemmän kuin sinä yksinäsi, kauppa jää siinä voitolle.

En minä itsekään osaa tingata, mutta osaan sentään etsiä sen halvimmalla myyvän kaupan, joten ei se nyt maailmanloppu ole jos ei osaakaan itse tinkiä. Kun kerran näin voin toimia, en jaksa hermostua, jos joku tinkiikin omasta tuotteestaan alennuksia.

”Jos sinä syytät minua ylimieliseksi koska pidän “parempana” rationalismia (sinun mielestäsi siis kyynisyyttä), niin eikö se sitten ole yhtä ylimielistä, että uskot itselläsi olevan taidon määritellä mikä on absoluuttisesti reiluinta? ”

Ei, koska minä määrittelen mielipiteeni sen mukaan, mikä on _itselleni_ absoluuttisesti oikein ja reiluinta ja mielipiteeni tietenkin muokkautuu elämäntilanteeni mukaan. Sitä kutsutaan useammin itsekkyydeksi kuin ylimielisyydeksi.

Minusta ei esimerkiksi ole reilua, että rikkaampi maksaa samasta rikkeestä enemmän sakkoja.
Rikkaamman ylinopeus on sakotuskäytännön mukaan siis jotenkin pahempi asia ja tuomittavampaa kuin köyhemmän.
Jos sakot olisivat absoluuttiset 50 €/per kupru, toki rikkaammat ajelisivat silloin miten huvittaa, kun 50 € viidentonnin kuukausipalkasta ei tunnu missään. Nyt kuitenkin samaan syyllistyvät ne köyhät; 50 € 50 000 veloissa ei tunnu yhtään sen enempää.
(Tähän väliin; itse olen rikkeetön kansalainen, eikä sakotuskäytäntö ole koskaan kirpaissut omaa lompakkoani millään lailla.)

Ruoan samanarvoisuus kaikille on tietenkin reilua. Leipäpala täyttää yhtä paljon köyhän kuin rikkaan vatsaa, köyhä ostaa vain muutaman vähemmän. Ja se on ihan oikein, kyllä rikkaalla pitää olla oikeus nauttia ansaitsemistaan rahoista ostamalla kalliimpaa leipää ja useamman siivun. Mitä järkeä muuten olisi ollenkaan maksaa eri palkkaa eritasoista työtä tekeville? Mitä hyötyä olisi ponnistella urallaan eteenpäin tai tehdä työnsä hyvin, kun kulut kasvaisivat samassa suhteessa tulojen kanssa? Kaikkienhan kannattaisi silloin tehdä vain välttämätön, naama sillä norsunvitulla.

”Tarkoitus ei ollut siis millään muotoa TUOMITA elämänfilosofiaasi, vaan huomauttaa sen puutteista.”

Tiedän elämänfilosofiani puutteet, kuten jo edellisestä viestistäni käy ilmi, mutta olen ne vertailussa kykyjeni ja arvojen suhteen havainnut kaikkein vähiten haitallisiksi oman onneni kannalta.

Kaikkien elämänfilosofioissa on puutteita, mutten vieläkään näe, miksi omassani niitä olisi järkeilyä enemmän.

Millä perusteella ei olisi hyvä ja toimivaa, että jokainen asiakas maksaisi tasan sen hintalapun hinnan?
Vertailua voisi sitten tehdä eri kauppojen välillä, joissa hintalaput ovat erinäköisiä.

Tämä tinkimiskäytäntö vaikuttaa jo hyvän kauppatavan vastaiselta ja mainontaa säätävien lakien rajamailla liikkumiselta.
Asiakkaille ei synny tasavertaista mahdollisuutta vertailla hintoja eri myymälöiden välillä, kun ilmoitetut hinnat eivät pidäkään täysin paikkaansa ja vieläpä riippuen kaupankäynnin kannalta täysin epäoleellisista seikoista, kuten asiakkaan naamasta, kyvystä pyytää enemmän kuin tarjotaan tai myyjän kahvitauon keskeytymisestä.

Maailmassa siis pärjäävät parhaiten röyhkeät ja ilkeät?

Ai niin, Vakkari, minua on kiinnostanut jo pidempään, kumpaa sukupuolta edustat?

lillipelli sanoi: ”Millä perusteella ei olisi hyvä ja toimivaa, että jokainen asiakas maksaisi tasan sen hintalapun hinnan? Vertailua voisi sitten tehdä eri kauppojen välillä, joissa hintalaput ovat erinäköisiä.”

En puutu tuohon teidän filosofiakeskusteluun, mutta tuohon kommenttiisi haluaisin selvennyksen. Tarkoitatko tuolla siis, että kun kauppa päättää jollekin tuotteelle hinnan, se pitäisi olla maailman tappiin asti sama? Olettaisin ettet tätä tarkoittanut, joten mikä siis tekee eron alennetaanko hintaa pysyvästi vai tapauskohtaisesti? Eikö sama asiakkaiden eriarvoisuus tule joka tapauksessa? Tällöin vain aiemmin ostaneet olisivat maksaneet kovemman hinnan kuin ostopäätöstään viivyttäneet.

”Olettaisin ettet tätä tarkoittanut, joten mikä siis tekee eron alennetaanko hintaa pysyvästi vai tapauskohtaisesti?”

Kun hinta alenee tai nousee, se tapahtuu _kaikille_. Toki aiemmin ostaneet häviävät (tai hyötyvät, jos hinnat nousevat!), mutta hintojen yleinen muuttaminen ei vaikeuta hintavertailua, koska se on julkista ja jokaisen nähtävissä ja havaittavissa.

Pärstäkertoimella jaettavat alennukset eivät ole mitenkään ostajan ennakoitavissa.
Asiakkaalla ainakin pitäisi olla oikeus valita kauppa, josta hän ostaa haluamaansa tavaraa sopivaksi katsomallaan hinnalla. Tätä oikeuttaan asiakas ei kuitenkaan voi käyttää, koska hän ei pysty näkemään eri liikkeiden myyjien pään sisään ja arvaamaan, mistä saisi juuri omalla pallinaamallaan parhaat edut.

”Asiakkaalla ainakin pitäisi olla oikeus valita kauppa, josta hän ostaa haluamaansa tavaraa sopivaksi katsomallaan hinnalla. Tätä oikeuttaan asiakas ei kuitenkaan voi käyttää, koska hän ei pysty näkemään eri liikkeiden myyjien pään sisään ja arvaamaan, mistä saisi juuri omalla pallinaamallaan parhaat edut.”

No onko se sitten liikaa vaadittu asiakkaalta, että kävisi näyttämässä sitä omaa pallinaamaansa eri liikkeissä? Itse ainakin harrastan tätä. En ehkä joka liikkeessä, mutta parissa, joskus kolmessa, käyn katsomassa. Ei tuo nyt ainakaan minun mielestäni vielä valinnanvapauttani hirveästi rajoita… Sitten jos se neljäs liike olisikin myynyt halvemmalla, niin eikö se ole vain oma häpeäni etten vaivautunut käymään paikan päällä?

Eihän sitä suinkaan tarvi nähdä myyjän pään sisään. Asiallinen, selkokiellä esitetty sanallinen kysymys varmasti riittää.

Kodinkonemyyjä sanoi: ”Ei mitään kallista TV:tä kannata myydä jollain 30e katteella pois. Ensinnäkin siitä saa aivan varmasti toiselta asiakkaalta enemmän, toisekseen en ota sitä riskiä pienestä summasta, että kyseisen tuotteen ostaja onkin sellainen perinteinen “minulla on oikeus palauttaa”-aasiakas tms. Aina se ei vain ole pelkkä kauppa joka kannattaa.”

Tässä myös lillipellille ja kumppaneille hyvä pointti. Jos myyjä myy tuotteen liian alhaisella katteella, ei siitä voida asiakasta syyttää. Jos asiakas ei suostu maksamaan tiettyä summaa enempää, se on täysin myyjän päätettävissä suostuuko tuotetta siihen hintaan myymään. Kuten lainattu sanoi: siitä saa varmasti toiselta asiakkaalta enemmän. Eli toisin sanoen jos myyjä uskoo saavansa tuotteesta paremman hinnan toiselta, ei hän varmasti tuotetta ala alehintaan myymään. Mutta jos myyjä tietää, että naapurissa myydään vastaavaa tuotetta edullisemmin, on hinta pakko sovittaa sellaiseksi ettei tuotteet jää hyllyyn.

lillipelli sanoi 7/10/2008
”Asiakkaalla ainakin pitäisi olla oikeus valita kauppa, josta hän ostaa haluamaansa tavaraa sopivaksi katsomallaan hinnalla.”

Nyt en kyllä tosiaan ymmärrä. Miten se, että jotkut saavat pyytämällä tai pyytämättä alennuksia, vähentää sinun valinnanmahdollisuuksiasi? Voit edelleen valita sen halvimman listahinnan liikkeen ja ostaa tuotteesi sieltä.

”Tätä oikeuttaan asiakas ei kuitenkaan voi käyttää, koska hän ei pysty näkemään eri liikkeiden myyjien pään sisään ja arvaamaan, mistä saisi juuri omalla pallinaamallaan parhaat edut.”

Ei sitä tarvi todellakaan arvailla. Sen voi tosiaan käydä liikkeesä kysymässä. Jos se on mielestäsi sopimatonta ja myyjää kohtaan loukkaavaa käytöstä, voit edelleen valita sen halvimman listahinnan liikkeen. Nyt vain yrität sanoa, että koska itse et halua niin tehdä, eivät muutkaan saisi, koska muutoin joudut itse epäedulliseen tilanteeseen.

Se että haluaa tasoittaa tilanteen itselleen sopivaksi, on toki ihmiselle tyypillistä käytöstä, mutta hyvin harvoin siinä on kyse oikeudenmukaisesta. Eikö oikeudenmukaista ole tavallaan sekin, että joka näkee eniten vaivaa (kaupanteon suhteen) myös hyötyy siitä eniten?

Tyttöystäväni oli joskus töissä erään urheiluvälineliikkeen kassalla ja usein tuli kuulemma asiakkaita vaatimaan ”Pertin alennusta” tai ”Anna-Alexandriinan alennusta”.

Ko. liikkeessä löytyy asiakaspalvelijat liikkeen puolelta ja myyntitapahtuman hoitaa eri ihminen kassalla.

Näitä joidenkin työntekijöiden tuttuja tai puolituttuja vaan pongahteli kassalle, että ”Jarkko-Einari oli täällä joskus töissä, annatko alennusta??”

Kun alennusta ei tipu: ”ANNA SITTEN OMA ALENNUKSESI!”

Melko röyhkeää. Kirveellä olis töitä.

Itse tingin yleensä vähän suuremmista ostoksista, jotka menee sinne 150e:n luokkaan. Kysyn yleensä, mihin hintaan tämän sitten saisi? Mielestäni se on aika hyvä tapa tinkiä ja myyjä voi sittä sitten tipauttaa muutaman euron pois hinnasta. Kaikkihan on kotiinpäin (vaikka ei ilmeisesti kaikille) .

Maitopurkista tai muuten pienistä ostoksista ei tulisi mieleenkään alkaa tinkimään.

tinkiminen taitaa olla lähtösin ajoilta jolloin ihmisillä ei ollut rahaa ja katteet tuotteissa 50%,nykyään katteet ovat muuttuneet mutta tinkimistä harrastaa edelleen perseaukiset tai pihit. Näiden em. Perseaukisten jne. Vuoksi kilpaillaan nykyään hinnalla joka on kaikkein helpoin tapa kilpailla asiakkaista. Hintakilpailun vuoksi nettikauppa kukoistaa ja yhä useammat maksavat rahansa saksaan halvempien hintojen vuoksi. Jos ajatellaan niin että me kaikki ostaisimme saksasta niin taitaisi valtiolta jäädä saamatta paljon verotuloja(alv) joka sitten näkyisi palvelumaksuissa ja julkistenpalveluiden hinnoissa.
Mitäs jos kaikki kaupankäynti siirtyisi nettiin ja kilpailtaisiin pelkällä hinnalla, ne jotka arvostavat muutakin palvelua kuin automaattinen sähköpostiviesti tai ahkerat tinkijät olisivat uuden tilanteen edessä, harrastavatko nettikaupat tinkimistä sähköpostitse?ei olisi myymälää mihin mennä valittamaan kun ei osaa käyttää kaukosäädintä,olisi vain puhelinnumero johon ei kukaan vastaa.
Muutenkin ihmettelen näitä ihmisiä täällä jotka pitävät alennusten antamista palveluna ja itseisarvona kaupankäynnille.

Jos lähdetään hinnoista ja katteista puhumaan niin JJP on oikeassa. Erään toisen alan edustajana hirvitti kun katselin kaverini (joka myy datakamaa ja kodinkoneita) kateprosentteja.
Monta kertaa sille äijälle tulisi halvemmaksi passittaa asiakas ulos ovesta. Kaksunumeroinen kate monissa kaupoissa on unta.
En ymmärrä miten ihmeessä kundi jaksaa kuunnella ihmeen kylkiäispossuja ja muita sentinviilaajia.

Pyrin olemaan ystävällinen myyjille, moikata ja kiittää ja toisinaan alennusta tulee pyytämättä. Muutamasta eurosta kymppiin asti.

Markka aikaan tuli yli 2 tonnin pyörä saatua tasan kahteen tonniin, tinkimättä.

Olisko asenteesta kiinni?

(Vai sukupuolesta? mies myyjä ja nainen asiakkaana = alennusta…??)

Itse, jos olen ostamassa jotain arvokkaampaa tuotetta, kysäisen tuotteen, tai vastaavan tuotteen lopullista hintaa 2-3 liikkestä tai toimittajalta.
Pelkkä alennusprosentti ei todellakaan kerro mitään, vaan tuotteen lopullinen hinta.
Siihen ei paljon aikaa kulu , mutta säästöt ovat kyllä usein mittaviakin.
Näin JOUDUN tekemään työni puolesta hankkiessani tavaroita ja tarvikkeita, mutta niin teen myös usein henkilökohtaisissa hankinnoissakin.

Ja mitä tulee JOIHINKIN tämänkin viestiketjun ns. ”provikkamyyjiin”, ketkä eivät osaa toimia kaupankäynnissä asiallisesti, saattaa tilipussi jäädä aika ohkaiseksi

Asiakas sen ostopäätöksen tekee!

Nämä asiakkaat jotka ns. juoksevat hintojen perässä eivät taida olla minkään firman ”ihanneasiakkaita” koska varmaan jatkossakin odottavat sitä halvinta hintaa ja näin ollen tuovat erittäin vähän rahaa yritykselle.
Itse olen asiakkaana törmännyt usein siihen että alennusta saa kysymättäkin, tätä taas en itse ymmärrä koska pyytämättä en alennusta anna jos silloinkaan.
Jos tuote on erittäin ajankohtainen ja saatavuus huono ja tiedän sen menevän kaupaksi kuitenkin. Harmi vaan kun välillä on ihan sama miten asian esittää niin asiakas vetää herneet nenäänsä kun en myykään tuotetta alle omien.
Välillä niinkin että jos asiakkaan asenne on ”perseestä” ns. tai ”naama ei miellytä” niin vaikka olisi kuinka vanha tuote josta kaikki haluaisivat eroon niin alennusta en anna. Joku voi ajatella että huonoa kaupankäyntiä jne. mutta teen näitä hommia hyvin tunnepohjalta. Jostain asiakkaista vain vaistoaa että on hankala tapaus niin parempi jättää kaupat tekemättä kun tuo samainen luuseri saattaa olla seuraavana aamuna tuomassa tuotetta takaisin jne.

Ostin läppärin, lähtöhinta (valmiiksi alennusmyynnissä, ei loppuunmyynti, vaan ihan reilu asiakkaiden houkuttelu ale) jotain 820 €. Tuskin ehdin kysyä koko laitteesta niin myyjä lupas sen 799 € ja langallinen optinen hiiri vielä päälle. Sanoin etten tarvitse hiirtä, mutta kannettavan laukkua voisin katsoa. Myyjä lupasi vapaavalintaisen laukun hintaan 1 € tuon koneen kanssa vaikka en vieläkään ollut euroakaan pyytänyt alennusta (aika hyvä, sillä liikkeen kallein laukku olisi ollut jotain 55 € luokkaa). Otin kuitenkin selllaisen kivannäköisen 20 € laukun (parhaan oloinen, niissä kalleimmissa ei ollut edes kunnon kantohihnaa! lisäksi ne näytti rumilta). Eli ihan pyytämättä sain alennusta yhteensä jotain 40 € luokkaa. Ei huonosti, olen myöhemminkin asioinut ko. liikkeessä ja yleensä on (edelleen ihan pyytämättä) tullut jotain alennusta.

Tuokin tinkaaminen riippuu monesta asiasta. Kaupasta, tuotteesta, onko kanta-asiakas jne. Käytiin tutkimassa paikallisessa urheiluliikkeessä tutkimassa haulikkoja, mieluisen hinta oli 800€. Nopeasti tingitty hinta oli 650€, joka on prosentuaalisesti melko paljon.

Ja lisään vielä: Tinkimisen voi tehdä kohteliaasti: ”Mihis hintaan tämä nyt sitten loppujen lopuksi lähtisi?”
”Mikäs on viimeinen tarjous tästä?”

HAHA, näissä tilanteissa kannattaa asiakkaalta kysyä voisiko hän ruveta teille maahantuojaksi, Itse olen asiakkaalta kysynyt että tahtoisiko hän alkaa maahantuojaksi, me kun ei saada tavaran toimittajaltakaan siihen hintaan mitä asiakas väitti ”tiukaksi”

Ei asiakas ruvennut tavarantoimittajaksemme, sen sijaan lähti ovet paukkuen… seuraavana päivänä hiljaisena takaisin ja ostamaan tavaraa kun meillä oli halvin tarjous

Aika perus pohjanmaalaanen, etten sano.

Omasta mielestäni tinkaaminen kuuluu aivan ehdottomasti kaupankäyntiin, ja hyvä tinkaaja voi onnistua alea saamaankin.

Mutta se mikä ketuttaa niin maar perkuleesti, on se kun asiakas koittaa omaa tinkaustaan perustella jollain päästä heitetyillä luvuilla, tai muilla muka ”faktoilla”. Jos asiakas rupeaa minulle väittämään jotain minun katteestani ja siihen vedoten haluaa hintaa alas, niin hankkikoot muualta tai maksakoon pyydetyn hinnan. Äärimmäisen vittumaista kuunnella päästä keksittyjä kate lukemia kun asiakas koittaa tinkiä siitä 1% katteella myytävästä tuotteesta.

Tinkaamista ärsyttävämpää onkin sitten asiakkaat jotka haluaa ostaa tietokoneensa osina itse kooten (säästävät toki kokoamis hinnan). Ja sitten kun joku niistä erikseen ostetuista komponenteista hajoaa (tai monesti asiakas jopa itse hajottaa kootessaan) niin se koko kone tuodaan tiskille todeten ”kone on rikki, korjatkaa takuuseen”. Sitten kiukutellaan kovaan ääneen, kun se vian etsintä asiakkaan rakentamasta koneesta ei olisikaan ilmaista.