“Nuoret eivät tiedä mitään”
Olen töissä vähittäistavarakaupassa jonkä asiakaskuntaan kuuluu isona osana naiset ja myös ikääntyvät sellaiset. “Nuoresta” iästäni (olen siis 20v) johtuen joudun usein näiden vanhojen rouvien ennakkoluulojen kohteeksi: “nuoret eivät tiedä mitään”.
Eräässä tapauksessa myymälään tuli keski-ikäinen naishenkilö. Hetken se pyöri siellä kuin hoo-moilanen, jonka johdosta menin kysymään voinko olla kenties avuksi. No, nainen katsoi ensin minua päästä varpaisiin, sen jälkeen ympärilleen, huokasi ja: “no osaakos tyttö sanoa että löytyykö teiltä…?”. Kyllä se tyttö osaa sanoa. Näytin rouvalle ystävällisesti etsimäänsä tavaraa, myin myös vähän ekstraa ja juttelin mukavia. Kun rouva oli saanut kaiken tarvitsemansa ja vähän enemmänkin, niin hän kiitteli kovasti avusta ja lopuksi vielä sanoi: “…vaikken minä ensin uskonutkaan että sinä tietäisit yhtään mitään!”. JOO, KIITTI.
Monesti tulee vastaan myös näitä kun kysytään että voinko myydä hänelle tuotteen halvemmalla tai että mahtaako meidän valikoimissa olla x-tuotetta. Kun vastaan, että enpäs voikaan myydä sitä ilmaiseksi tai että juuri meidän valikoimaan ei satu kuulumaan sitä tuotetta, niin rouvat tokaisee “jaa, minäpäs kysyn vielä tolta vanhemmalta myyjältä”… Niin enhän minä tiedä, olen vaan muuten töissä täällä.
Meillä sattuu töissä vielä olemaan reippaasti vanhempia myyjiä kuin minä, mutta ketkä eivät ole olleet siellä niin pitkään. On kyllä naurussa pitelemistä kun rouvat sitten hiipivät minun kieltävän vastauksen jälkeen kysymään asiaa uudestaan tältä vanhemmalta myyjältä. Ja totta kai, koska olen ollut talossa heitä kauemmin, niin he kysyvät vielä minulta miten asian kanssa tehdään. Siinä ne viidenkympin ja kuoleman väliltä olevat mummot jäävät sitten suu auki toljottamaan. Eihän nyt vanhempi voi kysyä nuoremmalta neuvoa!
No mutta olen varmasti muuttanut aika monen mummon käsityksiä meistä “nuorista ja tietämättömistä” myyjistä.
T:myyjätäti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Viidenkympin ja kuoleman välillä
Heh.
Tuo vanhempien ihmisten asenne on kyllä huvittava, ei se ikä aina tuo viisautta..
Niiiiin tuttua… Ei siihen mikään auta. Se on vaan kestettävä. Mutta saatpahan aina hyvät naurut
Ja ne viisikymppiset naiset varmaan ovat tosi iloisia, kun heidät luokitellaan mummoiksi? Kaikenlainen ikärasismi sietäisi jäädä pois.
Samaa mieltä kyllä olen, ettei iän perusteella tarvitsisi mitään arvailla ihmisen osaamisesta. Vanhemmat ihmiset ovat kai vaan tottuneet niihin aikoihin kun yhdessä ja samassa työpaikassa oltiin aameneen asti, joten->vanhempi työntekijä-> kokeneempi. Ehkä.
Mitä se ikärotusyrjintä on?
Eipä tuossa jutussa nyt suoraan sanottu että viisikymppiset mummoja olisi. Kuhan nyt yleisesti käytti lauseen kohdassa “viidenkympin ja kuoleman väliltä olevat mummot”.
Hyvä juttu tämä, ja aivan totaalisen totta .____.
NIIIIIIIN tuttua
Kerran väänsin ikäiseni parikymppisen kanssa siitä, ettei luottokortilla maksettua tuotetta voi palauttaa kuin sille samaiselle luottokortille. Hän väitti ettei missään muualla ole noin vaadittu, ja mitäs jos hän vaikka on leikannut kortin kahtia? Selitin rauhallisesti moneen kertaan, että samat säännöt on kyllä yleisessä käytössä, ja jos hän on sattunut kortin leikkaamaan, voi esimieheni hakea tiedot seuraavana arkipäivänä.
Ei uskonut ja pyysi soittamaan “ylemmän” paikalle…siinä sitten tuli sen hetkinen pomo paikalle, kertoi täysin samat asiat ja tyyppi uskoi samantien. “Ok, tulen huomenna sen Visan kanssa.”
ARGH.
#
pilknus sanoi 12/11/2008
Mitä se ikärotusyrjintä on?
Ikä rasimsi ei oikein taivu ikärotusyrjinnäksi..ennemmin ikäsyrjinnäksi. Eli kuvitellan jokin tietty piirre tietyn ikäiselle
Rasismi = rotusyrjintä. Ikärasismi = ikä rasismi = ikärotusyrjintä = laiskaa ja huonoa suomea.
Voi näitä riittää…aika montakin kertaa nämä mummot ovat teilanneet minut suoralta kädeltä. Ilmeisesti siksi, että näytän ikäistäni nuoremmalta (olen kolmekymppinen mutta naama on kuulemma kuin 10 v nuoremmalla) ja että “ajattelen ääneen”. Tyyliin tämä:
- Kuules tyttö, missäs teillä on sitä ja sitä tuotetta (jota yleensä kysytään kerran vuodessa)?
- Öööhmm…sitä on tuolla vasem-
- Jaa mitä sulta kysyn kun et sää likka mittän tiedä. Haen itse.
Vartin päästä törmään myymälän käytävällä kyseiseen tanttaan, joka kyselee minultakin tiedustelemaansa tuotetta makkarakonsulentilta tms. Koska vanha ihminen tietää aina paremmin kuin me nuoret jotka olemme kaupassa oikeasti päivittäin töissä eikä vain käymässä makkaratiskin takana…
mielenkiintoinen asia tämä ikäkysymys.
olen jo yli puoli vuosisataa katsellut elämänmenoa täällä ja omasta mielestäni olen jokaisessa ikävaiheessa teini-iän jälkeen ollut viisaampi kuin itseäni vanhemmät “mummot ja vaarit” , nyt olen jo oppinut, että koko elmämä on oppimista ja ymmärrän että itseäni vanhemmat ovat todellakin viisaampia johtuen elämänkokemuksesta.
te nuoretkin huomaatte, että olette paremmin samalla “aaltopituudella” oman ikäluokkanne kanssa, samoin on vanhempien ihmisten kanssa
te “nuoremmat” voite tietää tietotekniikasta tai auton moottorista enemmän, mutta se ei ole viisautta, vaan tietoa.
kokemusperäisesti voin sanoa, että kun menen vanhemman myyjän puheille, niin usein hän on esimiesasemassa ja tietää asioista enemmän kuin 20v myyjä, mutta tullaksemme siihen viisauteen, hän saattaa kysyä, mihin sitä tarviketta käytän ja keksiä sille vastineen, vaikka juuri sitä ei olekkaan hyllyssä, pätee ruoka-aineisiin, mutta varsinkin esim rautakauppatavaroihin.
olen muuten sokoksessa saanut avun makkarakonsulentilta, hän kun sattui olemaan sellainen aspa, joka oli ollut samassa liikkeessä aikaisemminkin ja löysi heti oikean ihmisen varsinaisesta henkilökunnasta, joka pystyi auttamaan kysymyksessäni.
kellään 20v neidolla on samaa kokemusta ruuan laitosta kuin itselläni, joten käännyn useimmiten vanhempien aspojen puoleen ongelmissani, koska suurin osa heistä on laittanut koko ikänsä ruokaa ja pystyvät kokemusperäisesti neuvomaan monessa ongelmassa, sellaista “viisautta” ei saa koulun penkillä, vaan ainoastaan itse tekemällä, aivan sama minkä kokkikoulun on käynyt.
tuollaista käytöstä en hyväksy, mitä edellä kuvattiin, “et sinä mitään tiedä”
“Ikä rasimsi ei oikein taivu ikärotusyrjinnäksi..ennemmin ikäsyrjinnäksi. Eli kuvitellan jokin tietty piirre tietyn ikäiselle”
Mikä pakottava tarve on tunkea tuota rasismia kaikkialle? Ikäsyrjinnälle on ihan oma sanansa, ja se on ageismi (sikäli kun vierasperäistä sanaa on pakko käyttää).
asiakas sanoi 13/11/2008:
“nyt olen jo oppinut, että koko elmämä on oppimista ja ymmärrän että itseäni vanhemmat ovat todellakin viisaampia johtuen elämänkokemuksesta.”
Minäkin tässä mietin, että lienevätköhän nämä mummot ja muut “vanhemmalta kyselijät” sekoittaneet elämänkokemuksen ja työkokemuksen. Elämänkokemustahan vanhemmalla on enemmän, mutta virkaikä se on mikä määrää sen, kuinka hyvin tuntee kaupan käytännöt ja muut asiat, mitkä liittyvät kyseiseen kauppaan, tai alalla ylipäätään toimimiseen.
Oikein ei enää päde tuo “vanhempi tietää enemmän”, koska esimiehiä nimetään nykyään usein ihan eri periaatteella kun ennenvanhaan, missä se esimiesasema tipahti kun vaan riittävän pitkään jaksoi odottaa, ja aina vanhemmat ensin. Nykyään esimieheksi ei edes oteta liian vanhaa ihmistä, vaan ennemmin nuori jolla on sopiviksi katsotut ominaisuudet. Lisäksi moni ihminen on joko omasta tahdostaan tai pakon edessä vaihtanut alaa, joten iäkkäämpi ihminen ei suinkaan tarkoita kokeneempaa työntekijää.
Sepä se, kokemus tietystä työstä tai alasta ei ole sama asia kuin elämänkokemus. Vaikka suurella todennäköisyydellä vanhemmalla henkilöllä onkin enemmän elämänkokemusta, ei hänellä välttämättä ole kyseisestä työstä enempää tietoa.
Pahasti off topic, mutta.. Itse en lähtisi välttämättä edes suoraan allekirjoittamaan väitettä, että vanhemmalla ihmisellä on aina ehdottomasti enemmän elämänkokemustakaan. Mielestäni elämänkokemusta tuo keston lisäksi/sijaan elämän “sisältö” ja olenkin tavannut useampiakin ihmisiä, jotka kypsästä iästään huolimatta ovat onnistuneet elämään kuin pullossa, ihmisiä joille ei juuri mitään ole koskaan tapahtunut, joita mikään ei ole koskettanut ja jotka näin ollen eivät ihan elämästä tunnu tajuavan. Todelliset vaikeudet elämässä ihmistä kypsyttävät vaikka ikää ei juuri olisikaan. Tietenkään kenenkään elämään en ongalmia toivo.
Samaa mieltä naaman ja pilknus:n kanssa, turha rasismi-sanan käyttö ärsyttää. Tuntuu, että monille koko sanan merkitys on sumentunut. Rasisti-kortit viuhuu, puhuttiinpa sitten iästä, ulkonäöstä, tai vaikka mäkkärin suolakurkuista.
Omaan korvaan ageismi kuulostaa kömpelöltä ja tekaistulta. Ja miksi käyttää käännösilmaisua, kun suomen kielessä on jo hyvä sana ikäsyrjintä.
Eikä ne kokemuksetkaan auta, jos niistä ei opi mitään. Vanhuus ei välttämättä tuo mukanaan viisautta.
Itse nuorena ihmisenä haluaisin muistuttaa teitä “varttuneita”(ei saa enää sanoa vanhaksi, kukaan kun ei “oikeasti” ole vanha ja kuitenkin pelkäävät ikääntymistä), että…
a.) Vain siksi että olemme nuoria, EMME AUTOMAATTISESTI OLE HYVIÄ TIETOTEKNIIKASSA JA/TAI MISSÄ TAHANSA MITÄ EI TEIDÄN LAPSUUDESSANNE OLLUT. Ihan samalla tavalla mekin opimme; meitä opetetaan ja itse mokailemme. MUTTA ehkäpä omaksumme uutta tietoa nopeammin, koska emme jää miettimään että olisimme liian nuoria/huonoja oppimaan kys. asiaa!
b.) Osa meistä parikymppisistä on elänyt ihan yhtä rankan elämän, kuin sinä Oi suuri keski-ikäinen (toki haasteemme ovat olleet erilaisia kuin pula-aikana, mutta yhtä lailla tragedioita mahtuu meidänkin elämiimme). Myös osa meistä on ihan yhtä taitavia ruoanlaittajia (kommentti tuohon “asiakas”-nimimerkin kuvitelmaan), säästeliäitä ja käsistään käteviä, uskokaa tai älkää!! Minä, entinen lellitty teini, olen loistava esimerkki siitä, kuinka ihminen voikaan kasvaa ja muuttua.
Ps. Kyllä, minä ihan oikeasti osaan laittaa ruokaa- enkä tunne tai tiedä yhtäkään ikäluokastani, jolta ei onnistuisi rehellinen kotiruoka. Te vanhemmat ihmiset tietysti tykkäätte ajatella että nuoret mättävät vaan pitsaa ja syövät eineksiä.
“asiakas”:
Väitän, että puhutte puutaheinää. Olen elämässäni tavannut useita jo keski-iän ohittaneita ihmisiä, jotka eivät osaa edes vettä keittää ja patalappua virkata. Itse olen ammattitutkinnon suorittanut kokki ja laittanut itse ruokaa jo ennen kuin menin ala-asteelle; jos ammatti-ihmiset tohtivat kysyä minulta neuvoja ja vinkkejä tuotteiden hyödyntämiseen/korvaamiseen, tohdin sanoa että kyllä sinäkin varmasti uskallat…
Elämänkokemus ja ammattitaito eivät ole millään tavalla tekemisissä keskenään. Valitettavan monesti ihmisillä on jompaa kumpaa, ja silloin ei hommat toimi. Itse olen käynyt läpi vaikeita asioita, joiden ansiosta empatiakykyni on todella voimakas ja pystyn ajattelemaan myös asiakkaan kannalta. On siis aivan sama, minkä ikäinen aspa on; hän voi olla tietolähteenä korvaamaton. Sääli vain, että pelkän iän toljottamisen takia monelta aasilta menee tämä ohi…
Kaikkiin edellisiin kommenteihin; olemme yksilöitä, iästä riippumatta meillä on kaikilla erilainen määrä kokemusta. Ja tämä pätee niin työ- kuin elämänkokemukseenkin. Nuori voi olla “kaiken kokenut”, miltei eläkeiässä oleva taas niin pumpulissa pidetty, ettei tiedä mitään. Asiakaspalvelukokemus on sellaista, joka syntyy pidemmän ajan kuluessa, sitä ei opi koulussa. Ja äärimmäisen harva on loppujen lopuksi synnynnäinen ammattilainen aspa-työssä. 25 vuotta on mennyt tässä harjoitellessa asiakaspalvelua, kyllä minäkin varmaan kohta osaan…pelkään vaan yhtä asiaa: Sitten kun kuvittelen osaavani tämän työn täysin, muutun sellaiseksi aspa-työn ammattilaiseksi, joka kohtelee asiakkaita epäammattimaisesti. Pitäisikö toivoa, ettei minusta koskaan tule “täysinoppinutta”?
No minä en ole koskaan pitänyt itseäni erityisen kokeneena, mutta neljääkymppiä lähestyessä huomaa, kuinka paljon onkaan nähnyt nuorempiin verrattuna, joten eletty aika yksistään merkitsee, että sitä yleistä elämänkokemusta on kertynyt.
Jokainen keski-ikäinen on kokenut lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden, joskin omalla tavallaan, ja on nähnyt, kuinka asiat ovat vuosien saatossa muuttuneet siitä, mitä ne aikanaan ovat olleet. Vaikka olisit koko elämäsi vaikka kierrellyt maailmaa, on se tapahtunut lyhyehköllä aikavälillä.
Nykyään tosiaan 50-vuotias kaupassa tai muuallakin voi olla työssäkokeilussa tai harjoittelussa alalla, josta ei ole yhtään aiempaa kokemusta, kuten myös nuorikin. Mutta esim. vaatekaupassa menen itse mieluummin ikäisteni myyjien puheille, ei siksi etteikö nuoret osaa, vaan siksi, että jos joku vaate vaikkapa ei sovi, niin jotkut nuoret eivät oikein uskalla sitä sanoa silkkaa kohteliaisuuttaan. Oman ikäluokan tyypeillä on enemmän siihen rohkeutta. Toisaalta, täälläpäin on eräässä eriskoisliikkeessä yksi keski-iän ylittänyt myyjä, joka on alalla vaan eikä osaa silti. Oli vuosia sitten toisessa, joka lopetti ja nyt pitkän työkokemuksen perusteella lienee palkattu uuteen paikkaan. Mutta palvelua emme häneltä saa edelleenkään ja itse on pitänyt kertoa tietoja tuotteista, joita on luettu esim. alan lehdistä, kun tämä ei vaan tiedä.
Mutta sehän on fakta, että jokainen aina tietää kaiken itse paremmin kuin muut. Joko siksi, että on nuorempi ja oppii paremmin, tai siksi, että on vanha ja kokenut, tai siksi, että nyt on vaan mies, tai siksi että on maalainen..aina löytyy joku syy nostaa itsensä muiden yläpuolelle.
Nelinelonen, en allekirjoita kommenttiasi itsensä nostamisesta muiden yläpuolelle.
On totta, että palvelualalle on päätynyt ihmisiä joiden asenne tai tieto-/taitotaso ei vain ikinä pääse sille tasolle jota hyvä asiakaspalvelu edellyttää. Työskentelen tällä hetkellä b-2-b-alalla, ja pidän työstäni ja asiakkaista joita kohtaan päivittäin jopa 300. Puhutaan siis isoita rahoista, ja olen mielestäni työnantajalleni velkaa olla sen luottamuksen arvoinen, joka meihin jokaiseen työmuurahaiseen on investoitu.
Itse olen osaamisestani valtakunnallisellakin tasolla palkittu, mutta silti olen mielestäni ihan tavallinen tytöntyllerö, joka nyt on sattunut löytämään oman juttunsa. En ole missään nimessä asiakkaideni yläpuolella, joskaan en myös katso olevani heidän alapuolellaan vaan ammatti-ihminen helpottamassa muiden kaltaistensa bisneksentekoa ja auttamassa löytämään kullekin parhaiten sopivat, edullisimmat vaihtoehdot. On aivan sama, miten paljon tietää tai osaa, ei se nosta ketään muiden yläpuolelle; jokainen meistä käy yhtä lailla p*skalla ja vetää housut jalkaansa puntti kerrallaan (paitsi jos on nukuttu pommiin, silloin housut kiskaistaan jalkaan yhdellä hypyllä; vaatii treenausta mutta on todella toimiva tapa.).
Vaikka kunnioitan asiakkaita, en silti matele heidän edessään. Kohtaan asiakkaat silmästä silmään, samalla tasolla. Vain aasi nostaa itsensä arvoasteikossa kaikkia muita tärkeämmäksi, mutta onneksi vuosien saatossa opitut “käsittelytaidot” (eli mielistely ja yleinen myötäily kaiken suhteen) saavat aasin tyytyväiseksi…
Hyviä ja ammattitaitoisia aspoja on Suomi pullollaan. Aspan ammattitaito on lähes poikkeuksetta yhtä lailla kaikkien asiakkaiden käytössä, kunhan sitä tajuaa hyödyntää. Mikään ei virkistä harmaita aivosoluja yhtä hyvin kuin pienet mutta vaikeat kysymykset joiden ratkomiseen tarvitsee oikeasti heittäytyä koko sielullaan.
Mielestäni kukaan ei ole toisten yläpuolella vaan ehkä ennemmin eri puolella aitaa.
Tavallisia kaikki, erilaisia keskenään, ainutlaatuisia joka ikinen. Niin asiakas, aasiakas kuin aspakin.
Törkeän egoistista esittää itsensä muita parempina vain sen takia koska sattuu olemaan maagisessa keski-iässä. Voitte omasta mielestänne olla parempia, viisaampia ja vaikka mitä. Liian monesti vain egoistisia ihmisiä jotka eivät kestä sitä että nuorempi ihminen voi tietää jostain asiasta enemmän kuin sinä. Pitää muistaa että ikä ei tuo aina viisautta. Kaikilla on omat alueensa missä ovat hyviä iästä riippumatta. Ja se että pitää etsiä aina se oman ikäinen aspa. Mistä se johtuu. Siitäkö että ei pysty puhumaan nuorempien kanssa koska he eivät ole riittävän hyviä. Vai sen takia että pelkää sosiaalista kanssakäyntiä ihmisen kanssa joka ei olekkaan mahdollisimman samanlainen kuin sinä.
Minulle ei ole mitään väliä minkä ikäinen ihminen minua kaupassa palvelee. Vaikka kyseessä olisi 15v kesätyöläinen niin ainoa mikä merkitsee on se että hän osaa hommat tai osaa konsultoida tai delegoida homman toiselle jos oma osaaminen loppuu. Omassa ammatissani saan kuulla kommenttia nuoresta iästä ja kokemattomuudesta, mutta ymmärrän että jos pelkästään nuoren kanssa asioiminen on jotain todella vastenmielistä niin tiukkojen käskyjen ottaminen nuorelta on vaikeaa. Koittakaa elää itsenne kanssa “oi avarakatseiset ja viisaat keski-ikäiset”.
Voi että odotan innolla, kun luultavasti alan jo suoraan ammattikorkeakoulusta päästyäni kauppiaaksi ja olen tuolloin 24-vuotias. Ja vielä tyttö!
“Haetko jonkun pätevämmän”
“No itse asiassa olen kauppias, mutta kuka kelpaisi? Keskon toimitusjohtaja??”
Sukupuoli tuntuu olevan toinen äärimmäisen tärkeä ominaisuus neuvoja kysyttäessä ja vastaanotettaessa. Olen jo muutaman vuoden ollut asiakaspalvelussa jossa mm. neuvotaan puhelinlaite- ja internetasioissa. Ei ole valitettavasti harvinaista, että aasi linjan toisessa päässä ottaa asenteen “ethän sinä nuori plikka tästä tiedä, kysyppäs joltain mieheltä” tai “yhdistäpä kuule suoraan sinne teknisen tuen miehille, turha naiselle on tästä selittää”.
En edes väitä olevani kaikkitietävä kaikissa teknisissä asioissa, mutta kyllä omat tuotteemme ja palvelumme tunnen vaikken miehen sukukalleuksia omistakaan. Osaan niissä asioissa neuvoa ihan siinä missä miespuolinen kollegani, ehkä jopa paremmin kuin jotkut uudemmat. Ja jos en jotain osaa, kykenen kuitenkin asiasta kysymään/sen tarkistamaan ilman että aasin tarvitsee käskeä minua miehen puheille.
Hyvä esimerkki ageisti-seksisti-aasista on eräs tutuntuttu, joka sattuu olemaan keski-ikäinen nainen ja lievästi sanottuna hölömö…
Kyseinen tantta oli miehensä kanssa matkalla etelään. Kone oli rullaamassa jo kiitoradalle päin, ja kapteeni tavan mukaan toivotti matkustajat tervetulleeksi lennolle. Aasi sai ihan järkyttävän paniikkikohtauksen; lentokapteeni oli NAINEN! Huuto ja hysteria ei lieventynyt ennen kuin kone oli rullattu takaisin asemarakennukselle ja aasi oli päässyt pois kyydistä, eihän siis NAINEN ja vielä NUOREN KUULOINEN sellainen voi osata lentää lentokonetta!!! Naisen aviomies lensi kyseisellä koneella etelään ja aasi seurasi perässä toisella lennolla.
Että se siitä ennakkoluuloisuudesta…heh.
Tuo sukupuoli juttu on kyllä veikeetä. Olen nainen ja olin töissä huoltoasemalla.kerran näin kun eräs mies pähkäili pyyhkiänsulkien luona, jolloin menin kysymään voinko olla avuksi. Silloin tämä kyseinen mies katseli minua päästä varpaisiin ja totesi että en usko että naiset näistä mitään ymmärtää. Totesin siihen vain että kokeillaan. Löysin hänelle sulat, rahastin ne ja sitten mies tuumas et osaatko muka vaihtaakkin. Siihen minä että juu ja kävin vaihtaa ne sulat. Silloin mies lykkäs mulle viisi euroo käteen ja tuumas et yllätit iloisesti. No siihen hommaan mut oli niinkuin vähän palkattu…
Ihmetyttää tollasseen nimim. “asiakkaan” egoistinen näkemys. VITTU KASVA AIKUISEKSI!
Minun kommenttiani ei oikein ymmärretty, jos nyt itse ymmärsin että jokunen kommentoi minulle. Tarkoitin, että iästä riippumatta jokainen, no tai nyt ainakin melko moni tietää mielestään enemmän kuin muut vedoten siihen mitä juuri sillä hetkellä on, nuori, vanha, nainen mies…
Sen verran itselläni on jo ikää karttunut, että niistä nuorista, jotka halveksivat vanhoja, ja olivat sitä mieltä että he tietävät ja osaavat, on nyt tullut monesta juuri sellainen keski-ikäinen tantta tai setä, joiden mielestä ne nuoret ovatkin niitä, jotka eivät tiedä mitään.
Itse olen kohdannut hyvää ja huonoa palvelua kaikenikäisten tasolta, osa ei millään myönnä että ei tiedä. Mutta tiedättekö mitä, ihminen on ammattitaitonsa huipulla vasta sitten, kun pystyy myöntämään, että on paljon asioita mitä ei tiedä. Sellaisestahan ei tiedä mitään, minkä ei tiedä olevan olemassakaan. Itse en koskaan palkkaisi sellaista, joka vaikkapa haastattelussa sanoo tietävänsä alasta kaiken, sillä tämä on vale, oli ikä tai ala mikä tahansa. Ammattitaitoa on tietää, miten paljon itsellä on kehittymisen varaa.
Mutta oma pointtini oli, että joiltain nuorilta puuttuu rohkeutta sanoa vaikkapa, että otapa astetta isompi koko. No itse olen hoikka ja pienikokoinen, joten ongelmat ovat toisensuuntaisia, mutta vierestä seurasin, kun eräs täti kokeili takkia numero 42, kun se nyt oli hänen kokonsa, ja selvästi liian tiukka, nuorehko naismyyjä ei selvästi uskaltanut sanoa, että kokeillaanko isompaa vaan ehdotti toista mallia, kun liian pieni takki “ei ollut istuva”.
Nelinelonen, toi takkijuttu on just esimerkki siitä, miten tantta-armadan äkäinen asenne nuoria kohtaan vaikuttaa asiakaspalvelun laatuun. Tantat kun tahtovat loukkaantua, jos heille sanoo että otapa isompi koko… Itse en arastele moistakaan kommentointia, jos mielipidettä kysytään se myös annetaan, mutta mitäpä jos kyseisen esimerkkitapauksen 5 edellistä tantta-asiakasta ovat kaikki saaneet jonkun kohtauksen ja haukkuneet vaatemyyjätytön ammattitaitoineen alimpaan h*ttiin kokoasiasta mainitessa..? Jaksaisitko itse samaa sirkusta päivästä toiseen, vai ehdottaisitko suosiolla toista mallia?
Eräs (onneksi entinen) esiMIEHENI kerran totesi vaatimattomasti (jotakin aasiakkaisiin liittyvää keskustelua kommentoidessani), että ÄLÄ ALA MULLE SELITTÄÄN, MÄ TIIÄN TÄST ALASTA KAIKEN. Ja aloitti itse oman lähtölaskentansa; kun kuvittelee tietävänsä kaiken, kehitys pysähtyy. Kaveri ei, yllättävää kyllä, ollut talossa enää pitkään sen jälkeen…kuulemma iso pomo ei tykännyt, kun osaston myynnit junnasivat paikallaan eikä esimies osannut kehittyä nopeasti muuttuvan alan mukana. Siinäs meni elvistelemään.
ensiksikin kommenttini iästä ja kokemuksesta yms vastaavasta on tarkoitettu yleisellä tasolla, poikkeukset ovat poikkeuksia………
heh, esko…jorma
tuskinpa edes koskaan haluan kasvaa “aikuiseksi” elämä muuttuu helposti juuri sellaiseksi, joista tämä sivusto kertoo, onneksi sellaisia on kuitenkin vain murto-osa asiakkaista.
mutta kerroppa mikä kohta ei pidä paikkaansa?
en tarkoita tosiaankaan näitä poikkeuksia, joista saamme täällä lukea, joskus jopa melkoisesti “väritettynä” juttuina.
ehkä ilmaisin itseni huonosti, tarkoitus oli vain verrata omaa kehitystäni ja elämänkokemustani, jossa olen oppinut, että olen lähes aina ollut väärässä, kun olen luullut olevani vanhempiani “viisaampi”.
pelkästään tuo kommenttisi kertoo melkoisesti sinun kyvyttömyydestäsi ymmärtää asioita toisten kannalta ja se todennäköisesti kertaa melkoisesti iästäsi, tai sitten kuulut tuohon pieneen ryhmään, josta tämä sivusto kertoo…….?
toraxille:
tuskimpa itsekkään valitset 15v kesätyöläistä tehdessäsi jotain itsellesi kallista ostosta tietämättä itse mitään ko tuotteesta.
15v voi olla erittäinkin hyvä aspa, mutta hänen tietomääränsä ei voi olla kattava oikeastaan mistään kaupan alasta, välttämättä näin ei ole vanhemmankaan aspan kohdalla, mutta todennäköisyys kasvaa…………
harvalla on myöskään halua tehdä kauppaa sellaisen aspan kanssa, joka joutuu koko ajan kysymään neuvoa joltain muulta.
mimille:
upeaa, että tuossa iässä on pystynyt opiskelemaan ja näyttämään taitonsa päästäkseen kauppiaaksi, pieni kyltti jossa mainitaan “kauppias” rintaan vähentää moisia tilanteita, eikä saata asiakasta kiusalliseen asemaan, vaikka hän sen ansaitsikin, heh.
siten saatat välttyä muutamalta asiakkaan menetykseltä
Chimelle:
normaalin “kotiruuan” tekemistä en laske saavutukseksi kenellekkään aikuiselle, vaan pidän sitä samanlaisena kuin autolla ajamista paikasta toiseen, mutta jotkut ajavat sitten kilpaa ja se vaati jotain aivan muuta, samoin ruuanlaitossa…..
jokainen elämänvaihe tuo omat vaikeutensa elämään, yksi helpoimmista ei välttämättä ole teini-ikäisten kasvattaminen, lastenlasten kasvattaminen on jo aivan eri asia, heistä kun ei tarvi ottaa samalla lailla “vastuuta” kuin omista lapsista.
harva pystyy kunnolla asettumaan toisen asemaan, jos ei itse ole käynyt läpi samaa asiaa, ikävä kyllä ikä tuo väkisinkin noita “kokemuksia” lisää vuosien myötä.
tittelityylle:
heh, kiitos teitittelystä, tunnen itseni tosi vanhaksi
kuten tuossa mainitsin poikkeuksista molempiin suuntiin…..
mutta palataksemme ruuanlaittoon, ikä on todellakin este tulla hyväksi kokiksi, ihmisen makuaisti kehittyy iän myötä , hyvä esimerkki asiasta on mm punaviinit, harva teini pitää niiden mausta ,mutta useat vanhemmat kyllä, itse join vasta n 35v iässä sellaista punaviiniä, jos pidin, nyt olen opetellut niitä vuosia ja mielipiteeni sen mausta on muuttunut totaalisesti, samoin on käynyt monen juuston kohdalla
kyllä elämänkokemus ja ammattittaito korreloivat useimmiten, asia erikseen onko halua käyttää niitä.
samoin on aloja, joissa oppimäärä on niin valtava, ettei sitä pysty vielä 20v ikään omaksumaan (mm kokki), vaikka kuinka yrittäisi, esimerkiksi lähes kaikkien alojen kouluttajat harvoin ovat 20v, vaikka ovatkin aspoja .
hieman epäilyttää tuo 300 asiakasta päivässä, siinä kun jää vähän reilu minuutti per asiakas, usealla asiakkaalla menee jo itsensä ja asiansa esittämiseen enemmän aikaa………..
tuosta olen samaa mieltä, että asiakkaan edessä ei kuulu madella, joskus sekin vain kuuluu tylkuvaan jos haluaa onnistua työssään
Asiakas on siis aina luullut olevansa muita parempi, mutta nyt vasta hän tietää olevansa muita parempi. Vielä kun oppisi kirjoittamaan.
eskoseni, meissä kaikissa on vikamme, heh
ja jos pilkkuja aletaan ……niin
eipä tuo sinunkaan lauseiden sanarakenne aivan kohdallaan ole……
joten voit vielä toivomuksesi mukaan sinäkin oppia kirjoittamaan, heh
Rakas asiakas. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani ketää parempi kirjoittamaan. Enkä myöskään ole väittänyt olevani ketä tahansa kokkikoulun käynyttä parempi kokki. Osaan silti aloittaa lauseet isolla kirjaimella. Sinun egoilusi taasen on naurettavaa, kun et osaa edes pistettä käyttää
Asiakas, etkai sinäkää osta kalliita juttuja tietämättä niistä yhtään mitään?
“hyvä esimerkki asiasta on mm punaviinit, harva teini pitää niiden mausta ,mutta useat vanhemmat kyllä, itse join vasta n 35v iässä sellaista punaviiniä, jos pidin, nyt olen opetellut niitä vuosia ja mielipiteeni sen mausta on muuttunut totaalisesti, samoin on käynyt monen juuston kohdalla”
Sanoisinpa, että makuaisti kehittyy kokemuksella, ei iällä. Itse muistan, miltä punaviini maistui ensimmäisiä kertoja kuusitoistakesäisenä. Kaikki maistuivat kamalan vahvoilta ja happamilta, mutta pidin siitä jostain kumman syystä silti. Nyt muutaman vuoden punaviinejä (pääasiassa alahyllyn kamaa tietysti, ei opiskelemalla rikastu) juoneena maku on “laimentunut” ja olen myös löytänyt tämänhetkisen lempiviinini, joka on ensimmäinen varsinainen “lempi” sillä saralla (joo, ja maksaa myös nippa nappa alle 6 euroa).
Olen pikkuhiljaa alkanut erottaa viinejä toisistaan muutenkin kuin Viña Maipon ja, öm, *tähän joku tosi kuiva ja täyteläinen*. Niin, en minä niistä vielä mitään tiedä enkä sokkotestissä varmasti erottaisi rypälelajeja edes sinne päin, mutta makuaistini on silti kehittynyt. Olen nyt 20-vuotias, eli vanha lähinnä päiväkoti-ikäisten näkökulmasta. Aika moni on varmaan myös huomannut, kuinka iästä riippumatta uusi ruoka maistuu ensimmäisillä kerroilla jotenkin erilaiselta ja kenties “paremmalta” kuin sitten, kun sitä on tottunut syömään.
OT: Jännä juttu muuten, että lasin muoto tosiaan tuntuu vaikuttavan viinin makuun. Ehkä se on omalta osaltani enemmänkin se juomakokemus, mutta jokin osa sillä ainakin tuntuu olevan.
tuo makuaistin kehittyminen ei ole minun keksintöni, vaan viisaat tiedemiehet sen ovat keksineet.
eskon pisteet näkyy olevan näkymättömiä, heh
kaikki ei ehkä ole osaamisesta kiinni, vaan aivan laiskuudesta.
joillakin tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää luettua, poikkeukset vahvistavat säännön, on vanha sanalasku ja pätee näissäkin asioissa
kukaan 20v vanha ei ole ehtinyt opiskelemaan niin paljon ,että olisi huippukokki, mikään normaali ammattikoulu ei tee kenestäkään ammattilaista missään ammatissa, mot
miksi suomalaiset huippukokit käyvät ulkomailla jatko-opiskelemassa, jos täällä oppisi valmiiksi kokiksi?
jokaisella on koko elämänsä oppimista, eikä kukaan osaa kaikkea
OT: Lieto sanoi: “Jännä juttu muuten, että lasin muoto tosiaan tuntuu vaikuttavan viinin makuun. Ehkä se on omalta osaltani enemmänkin se juomakokemus, mutta jokin osa sillä ainakin tuntuu olevan”.
Ei se ole pelkkää kuvittelua, vaan ihan totta. Eivät viinilasit ole sattumalta tietyn muotoisia. Jos viinit kiinnostavat, niin suosittelen jotain viinikurssia. Sen jälkeen viineistä saa huomattavasti enemmän irti…
asiakas, ei mikään ikä tee ihmisestä hyvää kokkia.
heh, kiitos teitittelystä, tunnen itseni tosi vanhaksi
kuten tuossa mainitsin poikkeuksista molempiin suuntiin…..
mutta palataksemme ruuanlaittoon, ikä on todellakin este tulla hyväksi kokiksi, ihmisen makuaisti kehittyy iän myötä , hyvä esimerkki asiasta on mm punaviinit, harva teini pitää niiden mausta ,mutta useat vanhemmat kyllä, itse join vasta n 35v iässä sellaista punaviiniä, jos pidin, nyt olen opetellut niitä vuosia ja mielipiteeni sen mausta on muuttunut totaalisesti, samoin on käynyt monen juuston kohdalla
kyllä elämänkokemus ja ammattittaito korreloivat useimmiten, asia erikseen onko halua käyttää niitä.
samoin on aloja, joissa oppimäärä on niin valtava, ettei sitä pysty vielä 20v ikään omaksumaan (mm kokki), vaikka kuinka yrittäisi, esimerkiksi lähes kaikkien alojen kouluttajat harvoin ovat 20v, vaikka ovatkin aspoja .
hieman epäilyttää tuo 300 asiakasta päivässä, siinä kun jää vähän reilu minuutti per asiakas, usealla asiakkaalla menee jo itsensä ja asiansa esittämiseen enemmän aikaa………..
*****
Kokin tärkein työkalu on makuaisti. Sen tarkkuus ja kyky erottaa makuja toisistaan on synnynnäistä, koulutuksen avulla niille eroille ja tuntemuksille alkaa tulla nimiä ja niitä oppii käyttämään tehokkaammin hyödykseen. Ruokaa voi oppia laittamaan, mutta taito tehdä hyvää ruokaa liittyy vahvasti juuri makuaistin herkkyyteen ja kykyyn hahmottaa mitä hakee. Näillä eväillä minä vedin koulutukseni läpi 5K-arvosanoin…ja tietysti yli 20 vuoden ruoanlaittoharrastuksellakin saattoi olla vähän tekemistä asian kanssa.
Kehtaan väittää, että moni 15-vuotias on parempi kokki kuin 50-vuotias “konkari”. Tällaisia esimerkkejä on lähipiirissänikin olemassa, kuten jo mainitsin. Maku kehittyy ajan/kokemuksen (ei siis välttämättä suoranaisesti iän) myötä.
Ikä ei ole este hyvälle ruuanlaittotaidolle, mutta jos aletaan puhumaan esim. ihan tavallisen (ja herkullista ruokaa valmistavan) sk-kokin ja Michelin-tähtiä jahtaavan ravintolakokin eroista, lista on todella pitkä. Puhutaan täysin eri maailmoista. High tech-kikkailu, supertarkka säätäminen ja molekyyligastronomia eivät ole missään tekemisissä nk. normaalin ruoanlaiton kanssa. Ja vaikken osaakaan tehdä vedestä vaahtoa tai saa kohokasta onnistumaan joka ainoa kerta, ei se silti tarkoita ettenkö osaisi (kuten myös monet nuoremmat, jopa teinit) valmistaa hyvää ruokaa ja tuntisi valmistusmenetelmiä ja raaka-aineita hyvin. Iällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että serkkuni on 8-vuotiaana tehnyt sukujuhliin
“10 pisteen maksapihvejä” tai että lähisukulaiseni ei osaa valmistaa syömäkelpoista perunamuusia 45 vuoden iästään huolimatta…
Ruoanlaitto on yksi niistä aloista, joita ei ikinä voi oppia täysin ja läpikotaisin. Uusia juttuja tulee keksittyä jatkuvasti, ja samaa sanoo 86-vuotias isoäitinikin.
Nuorilla on monesti myös enemmän uskallusta kokeilla uusia juttuja ennakkoluulottomasti. Viinit ja juustot, niiden tarjoamat makuelämykset ja niistä nauttiminen eivät viime kädessä liity tähän aiheeseen nähdäkseni mitenkään.
Olen tehnyt aspakouluttajan hommia 20-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, joten ilmiselvästi olin epäpätevä ammattiini silloin. Kiitos tiedosta.
En sanonut, että palvelen päivittäin 300 öö päässä seisovaa cluelessia asiakasta. Sanoin, että “kohtaan jopa”. Eli kohtaan, tervehdin, kysyn monilta pikaisesti kuulumiset jne. Ns. “lähitilanteita” muodostuu päivästä ja työkuvioista riippuen normaalisti 30-100, mutta esim. messuilla en juuri ole hiljaa ja 8-tuntisen päivän mittaan asiakkaita erilaisine tarpeineen ja kysymyksineen saattaa olla edessä viisikin kerrallaan; jos vieraita on työnantajani kutsutapahtumassa pari tuhatta, niin voit laskea siitä ihan itse…
Lasken siis aspatilanteeksi ihan niinkin pienen kuin asiakkaan huomioimisen tervehtimällä ja uusien asiakkaiden kohdalla myös esittäytymällä, jolloin samalla a) parannan työnantajani yrityskuvaa ja mielikuvaa asiakaspalvelun tasosta ja saatavuudesta, b)”teen itseni lähestyttäväksi” mikäli jotain kysyttävää, ihmeteltävää, puuttuvaa, tilattavaa, reklamoitavaa tai oikeastaan mitä tahansa ilmenee. Asiakkaamme ovat siis yleensä pääosin nk. itsepalvelevaa mallia, sillä poikkeuksella että he myös vaativat laadukasta palvelua pienimmässäkin tavallisuudesta poikkeavassa tilanteessa. Asiakaspiirimme on suljettu ja valikoitu, joten heistä myös huolehditaan sen mukaisesti.
Se, että on elämänkokemusta, ei välttämättä tarkoita, että on OPPINUT kokemastaan.
Tuli mieleen tuosta yks tapaus, joka mulle on sattunut liittyen aiheeseen. Olen ollut aspa - (kassa-)töissä 16-vuotiaasta asti ja tehnyt kyseisiä töitä niin paljon kuin olen ehtinyt opiskeluiltani. Nyt olen 25 vuotias, eli tehnyt tehnyt töitä kassalla noin 9 vuotta…
Kerran keski-ikäinen miesasiakas sattui kohdalleni; hän oli maksamassa ostoksiaan:
Minä: pankki vai luotto?
Asiakas: No, laita visalle… jos osaat..!
Mielenkiintoinen kommentti 25 vuotiaalle kassaneidille.. Enkä nyt ole mikään teinin näköinenkään enää…
Vastasinkin tälle herralle hymyillen; Kyllä, olen yhdeksän vuoden aikana oppinut valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta sen oikean…
Vaikka olisi varmaan pitänyt sanoa: Valitettavasti olen niin toope, että vain käteinen kelpaa! Aikani kuluksihan minä kysyin:pankki vai luotto?
Meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin..=)
Olen niin tottunut tuohon tytöttelyyn, ja aina välillä tulee näitä “kyllä minä nämä jutut tiedän, et sinä ymmärrä, kun olet niin nuori, kyllä tämä on aina ennen onnistunut, kysy joltain, joka näistä jutuista tietää” - aasiakkaita.
Kaikista hauskinta on, kun onkin tullut joskus tilanteita, kun se olenkin ollut minä, joka olen ollut sitä reilu 50v myyjää tietoisempi jostain.
Esimerkiksi olin töissä pienessä sisustusliikkeessä, jonka asiakaskunnasta suuren osan muodostivat nämä varakkaammat 50 tädit. Meille tuli jossain vaiheessa työharjoitteluun eräs myöskin 50 -ikäinen ammatinvaihtajanainen, jolla ei ollut mitää aiempaa työkokemusta asiakaspalvelusta, eikä kassatyöskentelystä. Siinäpä jotkut asiakkaat katselivat huuli pyöreänä, kun minua haettiin paikalle auttamaan kassan käytössä, tai jossain muussa asiassa neuvomaan
Toisessa entisessä työpaikassani oli vähän vastaava juttu, kun englannin kielta tarvittaessa paikalle kuulutettiin minua, yli 50-ikäisillä se kielitaito kun ei välttämättä ole niin loistava. Monet vanhemmat työkaverit ovat aina välillä ihmetelleet, olenko kaksikielinen, tai asunut ulkomailla, kun osaan puhua melko sujuvaa englantia ja ruotsia
“te “nuoremmat” voite tietää tietotekniikasta tai auton moottorista enemmän, mutta se ei ole viisautta, vaan tietoa.”
Se, että joku tietää toista enemmän ruuan laitosta ei ole viisautta vaan tietoa.
“käännyn useimmiten vanhempien aspojen puoleen ongelmissani, koska suurin osa heistä on laittanut koko ikänsä ruokaa ja pystyvät kokemusperäisesti neuvomaan monessa ongelmassa, sellaista “viisautta” ei saa koulun penkillä, vaan ainoastaan itse tekemällä, aivan sama minkä kokkikoulun on käynyt.”
“miksi suomalaiset huippukokit käyvät ulkomailla jatko-opiskelemassa, jos täällä oppisi valmiiksi kokiksi?”
Äsken vielä oli aivan sama minkä kokkikoulun on käynyt, koska hyviä kokkeja ei tullut kouluista. Nyt huippukokit tulevat koulusta ja vielä jatko-opiskelevat, vaikka äsken opiskeluilla ei ollut mitään tekemistä hyvän kokin kanssa?
“normaalin “kotiruuan” tekemistä en laske saavutukseksi kenellekkään”
Eli siis oletat kaupassa neuvoa kysyessäsi juttelevasi huippukokin kanssa. Onko mieleesi tullut ikinä pohtia miksi nämä huippukokit ovat töissä kaupassa eivätkä ravintoloissa?
“tuskimpa itsekkään valitset 15v kesätyöläistä tehdessäsi jotain itsellesi kallista ostosta tietämättä itse mitään ko tuotteesta.”
Jos et tiedä kyseisestä tuotteesta mitään, kauppias myy sinulle todennäköisimmiten kalleimman, ei parasta tai edes sinulle sopivinta. Ihan vain vinkkinä, internetistä löytää tietoa ja käyttökokemuksia tuotteesta kuin tuotteesta.