Onneksi vain kaksi kieltä
Olen töissä kioskissa kaksikielisessä kaupungissa. Ja joka päivä tulee asiakas/asiakkaita jotka pelmahtavat sisään ja kun sanon “päivää/god dag” (toivoen että vastaisivat että saisin selville millä kielellä palvella) niin vastaus on jotain örinää. Ja ostavat esim. iltapäivä-lehdet, jotka on suomeksi ja ruotsiksi sama (eli en vieläkään tiedä millä puhua), joten toistan kaiken molemmilla kielillä. Ja tätä jatkuu. Mutta kun otan riskin ja päätän käyttää vain toista kieltä niin melkein aina osun väärään ja silloin kyllä asiakas osaa puhua ja kovaa. Onko se vaikeata sanoa se päivää tai muuten vaan ilmaista millä haluaa tulla palvelluksi? Olisi helpompaa molemmille… Kiitos. Tack.
T:yello
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Tulee mieleen tapaus ajaltani puhelinhaastatteluja tekevässä yhtiössä, kun tein puhelimitse kaksikielistä tutkimusta. Tavasta vastata puhelimeen pystyy jossain määrin päättelemään henkilön kielen, mutta aina ei. Jos ei pystynyt, niin aloitin “Tässä X.X. firma Y:stä, hyvää iltapäivää, god eftermiddag.” Yleensä tämä toimi, mutta erään kerran (muuten ihan ystävällinen haastateltava) vastasi tähän “hyvää iltapäivää god eftermiddag”.
Erään toisen kerran tein pelkästään ruotsinkielisille tarkoitettua tutkimusta (haastateltavien puhelinnumerot oli arvottu väestörekisteristä ruotsinkielisten joukosta) ja aloitin puhelun “Det är X.X. från firman Y, god eftermiddag”, mihin haastateltava vastasi “Tyvärr talar jag inte finska” … mielestäni puhun aika hyvää ruotsia, mutta sille en tokikaan voi mitään että nimeni on suomenkielinen ja firma Y:n nimessäkin esiinty sana Suomen.
Olisikohan helpompi olettaa asiakkaan käyttävän maan lipun mukaista kieltä ja mikäli tämä menee metsään siirtyä käyttämään sitä länsinaapurin kieltä?
Parempi kun lakkauttaisivat tuon jälkimmäisen kokonaan, turhia kustannuksia vain aiheuttaa.
“Mutta kun otan riskin ja päätän käyttää vain toista kieltä niin melkein aina osun väärään ja silloin kyllä asiakas osaa puhua ja kovaa.”
*nyökyttelee* Eihän sitä ny sovi sopuisasti osottaa millä kielellä saa palvella, kyllä siitä riita pitää nostaa!
Hurrikieliset vois muuttaa ruottin puolelle. Ahvenanmaa on oikeen häpeä Suomelle, kun kukaan ei osaa siellä KOTIMAANSA kieltä. Voi vps ku alkoi vit*ttamaan.
Nyyh nyyh ruikuti ruikuti. Nyt tällä mekastavat sitten aasiakkaiden lisäksi vielä nämä raivotautiset Ruotsiallergikotkin.
Meidän firmassa on 2 henkilöä joilla on täysin ruotsalainen nimi, mutta osaavat ruotsia vain auttavasti. Ovat välillä helisemässä kun yhteydenotot pohjoismaista tulevat ruotsinkielellä. Sähköposteihin on helppo pyytää apua, mutta puhelinsoitot heitä ahdistavat
Kaikissa kielissä, paitsi suomenkielessä, on maan ja kielen nimi eri sana. Suomessa ero suomen ja Suomen välillä on hämäävän pieni, vaikka toinen sana tarkoittaa kieltä ja toinen maata.
Svenssonin M:n mukaan pitäsi varmaan vaatia, että
* Yhdysvalloissa puhutaan yhdysvaltoja
* Kanadassa kanadaa
* Argentiinassa argentiinaa
* Sveitsissä sveitsiä
* Itävallassa itävaltaa
* Belgiassa belgiaa
* jne.
Itse asiakkaana huomannut ettei suomi-ruotsi maaperällä olevassa kaupassa kannata sanoa hei, kun tulee kauppaan/kassalle.
Kuulostaa liian hej-sanalta.
Perus suomalainen morooo helpottaa tunnistamista
Ei totta! Noin loistava palvelu (arvaa vaan alkaisinko itse sanomaan asioita kahdella eri kielellä!) ja vielä joku kehtaa valittaa.. Tollaset pitäis viedä saunan taakse.
Ei mulla mitään kakskielisyyttä vastaan oo mut on se nyt kumma jos joku vetää vihannekset hengityselimiin siitä hyvästä, että kioskilla Suomessa puhutaan suomea!!
Olin joulun alla töissä suuren tavaratalon kirjaosastolla, missä meidän odotettiin puhuvan ruotsinkielisille asiakkaille ruotsia. No, minähän puhuin, jos asiakas vain selkeästi ilmaisi olevansa ruotsinkielinen.
Varsin usein asiakas ostaessaan suomenkielisen lehden/kirjan ei sanonut mitään, jolloin tietysti oletin hänen olevan suomenkielinen. Pari kertaa sain vastaukseksi närkästyneen “Ursäkta?”, koska olin sanonut hinnan suomeksi. Miten muka olisin voinut päätellä asiakkaan olevan ruotsinkielinen? Oma lukunsa olivat ruotsinkielisiä kirjoja ostavat suomenkieliset, jotka ällistyivät ruotsinkielisestä palvelustani ja änkyttivät, etteivät puhu ruotsia. Lopulta kyllästyin ja päädyin tervehtimään ja ilmoittamaan hinnat molemmilla kielillä silloin, kun oli pieninkin aihe epäillä asiakasta ruotsinkieliseksi. Silloinkaan ei välillä tullut kielestä selvyyttä, vaan asiakas saattoi tervehtiä suomeksi ja kiittää ruotsiksi lähtiessään… Ota niistä sitten selvää.
Martini: Jepjep. Minä sanon “hei”, mistä on joskus hankala asiakaspalvelijan päätellä kieltä, mutta toisaalta ymmärrän riittävästi kolmea kotimaista (en valitettavasti mitään saamen kielen murteista), ettei tarvitse vetää herneitä nenään, vaikka vastaus tulisi millä tai elekielellä.
Ja asiakaspalvelijan kannalta puhun yleensä riittävästi, jos on pidempää asiaa, että se kieli tulee selväksi ajoissa.
Aasiakas: Niin, tarkoitin että helpottaa huomattavasti asiakaspalvelijan työtä kun tietää heti käytettävän kielen.
Näin aspan työpäivää pienin asioin helpottaen
Martini: Ymmärsin. Kiitettävää oma-aloitteisuutta helpottaa näin asiakaspalvelijan elämää.
Miten ne, jotka eniten ynisevät pakkoruotsista, tuppaavat olemaan samoja jotka pahiten pahoinpitelevät rakasta äidinkieltään?
Näinpä - itsekin miettiny joskus kun olen käynyt tuuraamassa täysin kaksikielisellä paikkakunnalla kioskilla, että miksi oi miksi ei sitä kieltä voi käyttää siinä; itse oon aika samansuuntanen siinä vaiheessa kuin alkuperäinen kirjoittaja, eli toivotan hyvät päivät yms molemmilla kielillä; jos ei siinä vaiheessa kieli tule selväksi, jatkan edelleenkin molemmilla kielillä - pääasiassa kyllä näille henkilöille ei paljoa muuta sitten tule edes sanottua kuin juuri tervehdys, kysymys tuleeko muuta sekä hinta ja kiitokset; eipä sellaiselle muutenkaan juteltua tule joka ei mitään takaisin päin suostu kommentoimaan.
Itse olen ottanut muutenkin tavakseni jos herää epäilys että on ruotsinkielinen asiakas, tai tulee tietoon, niin puhua ruotsia heille - välillä tässä vaiheessa saa miltei tiuskaisten vastauksen suomeksi. Jostain syystä monet suomenruotsalaiset eivät nimittäin ilmeisesti halua suomenkielisten kanssa puhua ruotsia, ehkä liian snobeja tai jotakin - vaikka välillä huomaakin että heidän suomensa on todella avutonta, ja oma ruotsinikin jopa parempaa kuin se, niin ei ilmeisesti ylpeys anna periksi; harmi sinänsä.
Muutaman kerran onneksi käynyt niinkin, että olen jostain huomioinut asiakkaan ruotsinkieliseksi vaikka täysin muuten on kaikki ollut suomeksi ja hänkin alkuun puhunut suomea - ja sitten saanut kiitokset oikein vuolaastikin siitä että palvelin häntä omalla äidinkielellään.
Myyjänen-kommenttiin yhdyn täysin kyllä myös, vaikea tietää miksi se näin on että juuri ne jotka ovat niiiin Suomi ja suomen kieli kunniaan ja kaikki muut pois yms, eivät koskaan tunnu osaavan itse omaa äidinkieltään (tai heidän mukaansa äidin kieltä) käyttää mitenkään päin.
Mutta pakko heittää kyllä myös Pekkajuhanille: suomen kieli on erikseen, ei suomenkieli
Minkä helvetin takia tunnet ensinkään tarvetta pokkuroida hurreja? Jos eivät opi muita kieliä kuin omaa mongerrustaan, harmi. Puhuin sujuvaa ruotsia aikoinani, mutta kun huomasin mistä on kyse, en ole yli viiteentoista vuoteen lausunut yhtäkään fraasia hurrien kielellä.
Markov: kerro minullekin mistä on kyse.
Sori OT, mutta Aasiakas: saamen kielen murteet, mitä hittoa? Joko puhut jotakin saamea tai sitten et, ei siihen varmaan murteita kannata mennä sotkemaan. Esim. inarinsaame ja pohjoissaame ovat ihan eri kieliä, eivät eri murteita.
Entäs sellainen idea että kysyisi asiakkaalta puhutteko mieluumin suomea vai ruotsia? Jos vastausta ei heti tule, sama kysymys ruotsiksi. Asiallisesti ja luontevasti.
Jag talar tvoo prook, venska o vinska
Ärränsetäselle: Jep niinhän se “suomen kieli” kirjoitetaan erikseen. Varmaan mielessäni oli sana “suomenkielinen”, joka kirjoitetaankin yhteen. Merkillistä tämä suomen kieli.
onhan toi hyvää palvelua, mutta ite puhun 3 kieltä englanti, suomi ja savo… ja niistä kun on vain yksi äidinkieli.
ruottia en osaa enkä meinannu opetellakkaan
Itsekin asun paikkakunnalla, jossa noin puolet asukkaista on ruotsinkielisiä. Välillä huvittaa esim. kaupan tahi kahvion kassalla, kun daamit puhuu siinä keskenään suomea, mutta kassalla sitten kaikki tapahtuukin ruotsin kielellä. Usein olen huomannut, että jos kassalla on nuorehko myyjä, niin takuuvarmasti kieli vaihtuu.
Itsekin olen aspa-työssä, ja pakko on puhua välillä myös ruotsia että englantia. Helpottaa kummasti, jos vastapuoli jotenkin antais merkin mitä kieltä puhua. En ole ajatustenlukija, ainakaan vielä.
Olen muuten joutunut tämän saman “ongelman” eteen itsekin, kun kaksikielisellä paikkakunnalla olen työssä. Koskaan ei tiedä, mitä kieltä käyttää, ja aina se menee väärin niiden kohdalla, joita ei muista joko ruotsin- tai suomenkielisiksi.
Markov: kerro minullekin mistä on kyse.
Minulla on jokunen sukulainen ruotsissa, ja koulupoikana siellä käydessäni puhuin ruotsia. Mutta kun ymmärsin vanhempana miten järjettömästi sitä suomalaisille tuputetaan, päätin lopettaa kertaheitolla pokkuroinnin, enkä ole sen jälkeen hurrien kieltä yrittänytkään mongertaa. Ei sen puoleen, en ole käynyt ruotsissakaan kohta 20 vuoteen.
Se on joko suomenkieli (puhuttaessa virallisesta kielestä) tai Suomen kieli (kun puhutaan maamme käyttämästä kielestä abstraktissa mielessä, tai elimellisestä kielestä: as in tongue, not language). älkää kiltit sekoittako kielioppisääntöjä :).
Näin ohjenuorana kaksikielisiä ihmisiä palvellessa, että ei se haittaa jos palvelee kahdella kielellä. Itse puhun englantia toisena äidinkielenäni, ja välillä on pakko turvautua ns. “finglishiin”, että saa viestinsä perille. Joskus aivot vaan jumittuvat, enkä kykene tuottamaan puhetta tai tekstiä pelkästään yhden kielen avulla. Eikä syynä ole se, että kaksikieliset olisivat jotenkin tyhmiä (kuten minun lapsuudessani väitettiin), vaan eri kielissä käytettävien sanojen nyanssit. “Anteeksi” ja “excuse me” merkitsevät kahta täysin erilaista tilannetta ja tunnetta, vaikka sanakirjasta ne usein löytyvät samasta kohtaa.
Vaikka en olekaan suomenruotsalainen niin otaksun, että kaksikielisinä heilläkin on samanlaisia ongelmia kuin minullakin tässä pelkästään yhden kielen varassa toimimisessa.
Maria: Pahoittelen, väärä termi. Periaatteessa tiesin eron, mutta…
Itsekkin käyn välillä keikkatyöläisenä kakskielisessä kaupungissa. Ruotsia mielestäni osaan suht hyvin, jotkut sanat vaan ovat sellaisia, etten niitä tiedä. Aika usein ihmiset suuttuvat, kun joudun sanomaan, etten ymmärrä mitä asiaa tarkoitatte, ja voisitteko kenties vaihtaa suomeen. Puhuvat siinä sitten närkästyneesti loppuajan sujuvaa suomea,joten miksi on pitänyt suuttua kielenvaihdosta? Miksi sitä suomea on niin vaikea puhua, kun kerran sitä osataan?
Bilingual puhuu paskaa. Suomenkieli ei todellakaan ole yhdyssana, vaan asia on juuri niin kuin Pekkajuhani sanoi.
Bilingual: älä puhu paskaa.
T: Lepakko, jolla oli yliopistossa pääaineenaan suomen kieli.
heh, kuulostaa aivan vaasalta! noissa tilanteissa kannattaa aina puhua ruotsia, koska suomenkieliset eivät koskaan ärähdä ns väärästä kielivalinnasta, mutta ilmeisesti suomenruotsalaisia harmittaa jos heidät vahingossa sotketaan (rahvaanomaisempiin?) suomenkielisiin. rennolla otteella, hablataan sitä mitä osataan!
shovi ja Lepakko: voin rehellisesti sanoa, etten yrittänyt puhua paskaa. Ehkäpä itseltäni on jäänyt sitten pari äidinkielenopettajan opetusta välistä, mutta en todellakaan käsitä miten se voi olla “suomen kieli”. Mutta ehkä sillä selityksellä ei ole nyt väliä tämän tarinan kannalta.
Kaksikielisessä kaupungissa työskennelleenä olen törmännyt myös tilanteisiin, joissa minä asiakaspalvelijana puhun ruotsia ruotsinkieliselle asiakkaalle, joka yllättäen alettuani puhua ruotsia, vaihtaakin suomeen. Tähän ilmiöön kaiketi liittyy se, että kaikki ruotsinkieliset eivät “osaa” puhua suomenkielisen kanssa ruotsia (siinä vaiheessa, kun huomataan vastapuolen olevan suomenkielinen). Osa kyllä kiittelee äidinkielellään saamasta palvelusta. En puhu täydellistä ruotsia, mutta tarkoituksenahan olisikin nimenomaan harjoitella, mikä käy vähän hankalaksi, kun puhutaankin sitten suomea. Monesti tilanne on juuri se, kuten yllä tuli esille, että ruotsinkielisen asiakkaan suomen suulliset taidot eivät yllä edes samalle tasolle aspan ruotsin kielen taitojen kanssa.
*hehee*
Toimii loistavasti myös meillä, jossa käy ulkomaalaisia opiskelijoita.
Oletuskielihän on kotimainen ja siitä huolimatta jotkut ei sano mitään, tuijottaa hinnankin kassan näytöstä ja antaa rahat.
Yritä siinä sitten arvuutella että mitenhän ensi kerralla.
“Ja ostavat esim. iltapäivä-lehdet, jotka on suomeksi ja ruotsiksi sama– ”
Anteeksi ursäkta, mutta en ymmärrä yllä olevaa lausetta.
No, jos suomenkielinen ostaa Iltalehden, hän sanoo: “Iltalehti”. Jos ruotsinkielinen ostaa Iltalehden, hänkin sanoo: “Iltalehti”.
Minä olen ottanut tavaksi sanoa tervehdyksen selvästi englanniksi, jos käyn ulkomailla ostoksilla. Näin asiakaspalvelija tietää heti, etten osaa paikallista kieltä ja haluan palvelun englanniksi. Helpottaa molempia osapuolia huomattavasti.
Eräs ystäväni käy keikkatöissä Vaasassa (erinäisiä baaritöitä) ja ruotsinsuomalaiset kuulemma kertovat asiansa hänelle englanniksi. Jännittävää.
Tulkaapas arvoisat asiakaspalvelijat kotikaupunkiini Raumalle. Siellä ette tajuais yhtään mitään asiakkaan mongerruksesta. “San snää mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano.”
Tuli näitä lukiessa mieleen eräs juttu, mikä ihmetyttää ja ärsyttää. Itsekin asun kaksikielisessä kaupungissa, ja käyn neljänä päivänä viikossa lounastamassa samassa paikassa. Kassalla työskentelevä nainen varmasti muistaa minut ja tietää äidinkieleni, kun aina sanon “ole hyvä” ja “kiitos”, eikä hän siltikään _ikinä_ puhu minulle suomea. Liekö tuossa jo kyse asennevammasta vai mistä, mutta huonoina päivinä aivan raivostuttaa tuo käytös.
Sellaista kuin Suomen kieli ei ole olemassakaan. Jos virallisia, tai ylipäätään puhuttuja, kieliä olisi tässä maassa vain yksi, niin voisi ollakin. Mutta kun ei ole.
Maa ei puolestaan puhu lainkaan, toisin kuin sen kansalaiset. Ja se, että Suomen kansalaiset puhuvat suomea, ei ole mikään yleispätevä fakta. Näin ei ole koskaan ollut.
Suippomies: Pahoittelen jos olen väärässä, mutta kuulostat aivan Raumalla syntyneeltä porilaiselta
nimim. joskus nuorena parit vuodet Raumalla erilaisissa myyntihommissa olleena =D
Olen vilpittömästi pahoillani kun olen mokannut, sillä en todellakaan ole ymmärtänyt antaa vinkkiä millä kielellä haluan tulla palvelluksi. Olen jättänyt ratkaisun asiakaspalvelijan tehtäväksi. Minä sitten vastaan sillä kielellä millä minua puhutellaan. Asialla ei vaan ole niin suurta merkitystä minulle.
Pekkajuhani:
Ruotsi? Saksa? Venäjä? Näin muutama tuli ensikädeltä mieleen, ihan vain Euroopasta. Wikipedian mukaan suomen kielen omakielinen nimitys on “suomi”, joka, kas kummaa, sattuu isolla alkukirjaimella kirjoitettuna olemaan myös valtiomme nimi! Hämmentävää kyllä, Wikipedian mukaan Viron kansalliskieli on viro! Merkillistä! Ruotsissa puhutaan ruotsia! Venäjällä monien kielten lisäksi pääkieli on venäjä! Saksassa puhutaan saksaa!
Pekkajuhani:
Kannattaa aina muistaa kielistä puhuttaessa, onko kyse omakielisestä vai *muunkielisestä* nimityksestä kielelle. Jenkkien mielestä Germany-maassa puhutaan german-kieltä, ruotsalaisten mielestä Tyskland-valtiossa puhutaan tyska-kieltä, saksalaiset omasta mielestään asuvat Deutschlandissa ja puhuvat deutsch-kieltä… Suomen kielessä Saksassa puhutaan saksaa, muilla kielillä asia on eri, kuten jo todettu.
Mutta Suomen kieli on kuitenkin suomen kieli, ei mikään “suomenkieli”.
T: myös suomen kieltä opiskeleva.
Olen myös töissä kaksikielisessä kaupungissa. Erään kerran tuli paikalle setä, joka aloitti ruotsinkielellä. Meitä oli tiskillä kaksi, ja toinen meistä ymmärsi sen verran sopivasti ruotsia että ymmärsi miehen kysyneen että ollaanko täälläkin nykyään niin ylpeitä ettei puhuta ruotsia.
Tuli aika häh -olo kun kuulin käännöksen, mun kohdalla kun kyse ei todellakaan ole ylpeydestä. Olettaisin vaarin olleen vakioasiakkaita ja kohdanneen minut tai toisen huonosti ruotsia puhuvan työtoverini aiemmin. Yritys on aina panostanut asiakaspalveluun ja me todellakin aina yritämme ymmärtää, vaikka joutuisimmekin jotain suomeksi kysymään.
Ehkä papan pitäisi miettiä kysymystä vähän toiselta kantilta. Voisiko mitenkään olla niin että hän on se ylpeä joka kieltäytyy näkemästä että minä en ole kielinero. Vaikka hänen lapsenlapsensa saattavat olla L:n oppilaita joka aineessa, itselläni oli vain muutama aine joissa loistin koulussa, ja ruotsi nyt vain ei sattunut olemaan niiden joukossa. Vaikka kuinka opiskelin. Vaikka kuinka halusin oppia. Pitäisi osata ruotsia, kyllä, myönnetään, mutta kun en vain osaa. Senkään takia että tällä paikkakunnalla molotetaan sen sortin murretta ruotsista, että hyvä kun se meistä neljästä työntekijästä, joka on ikänsä asunut ruotsinkielisellä alueella, pysyy perässä.
Vaasassa ovat asiakaspalvelussa ongelmana vielä ne “ruotsinkieliset”, jotka puhuvat jotain aivan käsittämätöntä suomenruotsin murretta (esim. Vöyri, Maalahti), josta ei hyvälläkään kouluruotsilla saa mitään selvää! Argh! On sitten pokkaa tulla vaatimaan palvelua omalla äidinkielellään, jos ei suostu edes puhumaan ns. kirjakieltä.
Olen jo hetken tässä miettinyt että
miksiköhän esimerkiksi Saamea äidinkielenään puhuvat eivät ikinä vedä herneitä nenäänsä jos heille uskaltaa puhua suomea mutta suomenruotsalaiset vetää ne sitten palkojen kanssa.
Riittää että Suomessa puhutaan Suomea!! Jos tämä ei jollekkulle riitä, siitä vaan sinne rajan “oikealle” puolelle. Ei mikään pidättele semmosia täällä.